Mielipiteenvapaus http://eerohaapalehto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/139484/all Fri, 17 May 2019 23:44:42 +0300 fi Jos minä vihaisin... http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276124-jos-mina-vihaisin <p>Jos minä vihaisin ja vihapuhuisin, en vihaisi yhtään vähempää, vaikka</p><p>&nbsp;</p><p>1. vihapuhetta vastaan tehtäisiin hallitustasoisia linjauksia</p><p>tai</p><p>2. sisäministeriön, oikeusministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä esittäisi, että valtioneuvosto päättäisi vihapuheen vastaisen toimintaohjelman laatimisesta</p><p>tai</p><p>3. perustettaisiin vihapuheen vastainen osaamiskeskus, jonka tehtävänä olisi kerätä ja analysoida tietoa vihapuheesta, syrjinnästä, rasismista, viharikoksista ja muista vihateoista poliitikkojen, raporttien ja toimenpiteiden laatimisen tueksi</p><p>tai</p><p>4. keskus tuottaisi selvityksiä ajankohtaisista ja tärkeistä teemoista ja seuraisi kansainvälistä kehitystä ja myös koordinoisi ja seuraisi viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan toimia vihapuheen torjumiseksi</p><p>tai</p><p>5. tietoa vihapuheesta kerättäisiin myös alueellisesti, ja viranomaisten tulisi hyödyntää sitä alueellisten ja paikallisten toimenpiteiden suunnittelussa.</p><p>&nbsp;</p><p>Itse asiassa, jos minä vihaisin ja vihapuhuisin, vihani kasvaisi erittäin paljon edellä mainittujen toimien seurauksena.</p><p>&nbsp;</p><p>Onneksi minä en vihapuhu.</p><p>&nbsp;</p><p>Paitsi että en taida olla varma. En yhä edelleenkään tiedä, mitä vihapuhe tarkoittaa, poislukien sellainen, joka nyt jo on laissa säädetty rikokseksi (laiton uhkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus).</p><p>&nbsp;</p><p>Yllä numeroidut toimenpiteet eivät ole hurjimman dystopiakirjallisuuden tuottamaa kaameaa tulevaisuusfiktiota, vaan luettelo toimenpiteistä, joita entisen arkkipiispamme Kari Mäkisen johdolla on tässä maassa jo virallisesti ehdotettu. Hieraiskaa silmiänne ja katsokaa itse:</p><p><a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/771193-nyt-tuli-suositus-viranomaisilta-halutaan-kovempia-toimia-vihapuheen-kitkemiseksi?fbclid=IwAR1hGtAO5VMhH_uYzQ1pkeFHYp3-qqsUOtGQuRClMatm6uOUHYylgkJcXv8">https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/771193-nyt-tuli-suositus-viranomaisilta-halutaan-kovempia-toimia-vihapuheen-kitkemiseksi?fbclid=IwAR1hGtAO5VMhH_uYzQ1pkeFHYp3-qqsUOtGQuRClMatm6uOUHYylgkJcXv8</a></p><p>Olen ehkä sittenkin vihapuhunut. Olen saanut siitä jo neljä &quot;tuomiota&quot; eli facebook-bannia peräkkäin. Jos Mäkisen ja poliisin ja ministeriöiden kaavailemat uudistukset toteutuisivat, nuo saamani somebannit voisivat tulevaisuudessa muuttua ihan oikeiksi rikoksiksi, joista tulisi ihan oikea tuomio. Koska: &quot; <strong>Vihapuheen määrä kasvaa</strong>&nbsp;koko ajan, ja se saa uusia muotoja ja kohderyhmiä.&nbsp;&nbsp;<em>Myöskään lainsäädäntö ei vastaa nykyistä tilannetta. V</em>ihapuheella tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia sellaisia ilmaisumuotoja, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä <em>tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen.</em>&quot; (ote työryhmän esityksestä, kursivointi minun.)</p><p>&nbsp;</p><p>Viimeisin saamani &quot;tuomio&quot; eli seitsemän vuorokauden facebook-banni tuli erääseen kommenttiin kirjoittamastani kysymyksestä &quot;<em>miten euroviisuista onkin tullut tuollainen friikkisirkus</em>?&quot;. Kuten linkkaamastani uutisesta käy ilmi, minut voitaisiin tulevaisuudessa ihan hyvin tuomita rikoksesta tuon perusteella, koska lause pohjautuu &quot;<em>muuhun vihaan, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen</em>&quot;.</p><p>&nbsp;</p><p>Ja arvatkaa, kuinka paljon enemmän sen jälkeen vihaisin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos minä vihaisin ja vihapuhuisin, en vihaisi yhtään vähempää, vaikka

 

1. vihapuhetta vastaan tehtäisiin hallitustasoisia linjauksia

tai

2. sisäministeriön, oikeusministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä esittäisi, että valtioneuvosto päättäisi vihapuheen vastaisen toimintaohjelman laatimisesta

tai

3. perustettaisiin vihapuheen vastainen osaamiskeskus, jonka tehtävänä olisi kerätä ja analysoida tietoa vihapuheesta, syrjinnästä, rasismista, viharikoksista ja muista vihateoista poliitikkojen, raporttien ja toimenpiteiden laatimisen tueksi

tai

4. keskus tuottaisi selvityksiä ajankohtaisista ja tärkeistä teemoista ja seuraisi kansainvälistä kehitystä ja myös koordinoisi ja seuraisi viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan toimia vihapuheen torjumiseksi

tai

5. tietoa vihapuheesta kerättäisiin myös alueellisesti, ja viranomaisten tulisi hyödyntää sitä alueellisten ja paikallisten toimenpiteiden suunnittelussa.

 

Itse asiassa, jos minä vihaisin ja vihapuhuisin, vihani kasvaisi erittäin paljon edellä mainittujen toimien seurauksena.

 

Onneksi minä en vihapuhu.

 

Paitsi että en taida olla varma. En yhä edelleenkään tiedä, mitä vihapuhe tarkoittaa, poislukien sellainen, joka nyt jo on laissa säädetty rikokseksi (laiton uhkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus).

 

Yllä numeroidut toimenpiteet eivät ole hurjimman dystopiakirjallisuuden tuottamaa kaameaa tulevaisuusfiktiota, vaan luettelo toimenpiteistä, joita entisen arkkipiispamme Kari Mäkisen johdolla on tässä maassa jo virallisesti ehdotettu. Hieraiskaa silmiänne ja katsokaa itse:

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/771193-nyt-tuli-suositus-viranomaisilta-halutaan-kovempia-toimia-vihapuheen-kitkemiseksi?fbclid=IwAR1hGtAO5VMhH_uYzQ1pkeFHYp3-qqsUOtGQuRClMatm6uOUHYylgkJcXv8

Olen ehkä sittenkin vihapuhunut. Olen saanut siitä jo neljä "tuomiota" eli facebook-bannia peräkkäin. Jos Mäkisen ja poliisin ja ministeriöiden kaavailemat uudistukset toteutuisivat, nuo saamani somebannit voisivat tulevaisuudessa muuttua ihan oikeiksi rikoksiksi, joista tulisi ihan oikea tuomio. Koska: " Vihapuheen määrä kasvaa koko ajan, ja se saa uusia muotoja ja kohderyhmiä.  Myöskään lainsäädäntö ei vastaa nykyistä tilannetta. Vihapuheella tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia sellaisia ilmaisumuotoja, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen." (ote työryhmän esityksestä, kursivointi minun.)

 

Viimeisin saamani "tuomio" eli seitsemän vuorokauden facebook-banni tuli erääseen kommenttiin kirjoittamastani kysymyksestä "miten euroviisuista onkin tullut tuollainen friikkisirkus?". Kuten linkkaamastani uutisesta käy ilmi, minut voitaisiin tulevaisuudessa ihan hyvin tuomita rikoksesta tuon perusteella, koska lause pohjautuu "muuhun vihaan, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen".

 

Ja arvatkaa, kuinka paljon enemmän sen jälkeen vihaisin.

 

 

 

 

]]>
111 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276124-jos-mina-vihaisin#comments Mielipiteenvapaus Sananvapaus Suvaitsemattomuus Vihapuhe Fri, 17 May 2019 20:44:42 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276124-jos-mina-vihaisin
Tukahdutettu keskustelukulttuuri murentaa mielipiteenvapautta http://tomikaunismaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272706-tukahdutettu-keskustelukulttuuri-murentaa-mielipiteenvapautta <p>Suomalaisessa yhteiskunnassa on oltava tilaa arvoihin pohjautuviin erilaisiin mielipiteisiin ja näkökulmiin. Tukahdutettu keskustelukulttuuri ei ole kenenkään etu.</p><p>Tänä päivänä osa yhteiskunnallisen keskustelun aihealueista on niin räjähdysherkkiä, että sanoissa horjuminen niitä käsiteltäessä voi olla yksilön kannalta kohtalokasta &ndash; seurauksena saattaa olla jopa potkut työnantajalta. Tätä on nähty jo tapahtuvan.</p><p>Etenkin seksuaalisuuteen, maahanmuuttoon, aborttiin tai uskontoon liittyvät kysymykset asettavat niitä julkisesti käsittelevän armottoman arvostelun alle.</p><p>Olemme tilanteessa, jossa yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri on tulehtunut. Turun Sanomien uutispäällikkö Hannu Miettunen pohtii kolumnissaan (4.10.2018) osuvasti, että mielipiteistä on tullut oikeita ja vääriä.</p><p>Miettunen kysyy, kuka saa jakaa mielipiteet oikeisiin ja vääriin?</p><p>Hän toteaa, että niin sanottu yleinen mielipide on pohjimmiltaan huutoäänestys.</p><p>Näyttää siltä, että nykypäivänä puhe suvaitsevaisuudesta on aikamme illuusio. Se on keisari ilman vaatteita. Suvaitsevaisuus loppuu, kun mielipide eroaa valtavirrasta.</p><p>Haluan peräänkuuluttaa toistemme kunnioittamista yhteiskunnallisessa keskustelukulttuurissa. Terveessä, kypsässä ja rakentavassa keskustelukulttuurissa on kaikesta kyettävä keskustelemaan avoimesti ja toisia kunnioittaen &ndash; erilaisista mielipiteistä ja näkökulmista huolimatta.</p><p>Peruslähtökohta ei voi olla halu ymmärtää toisen ajattelua väärin, vaan aito pyrkimys ymmärtää toisen viesti sanojen takana &ndash; huolimatta siitä, että ilmaisutapa saattaa joskus olla karkea tai jopa tökerö.</p><p>Tukahdutettu keskustelukulttuuri painaa valtavirrasta poikkeavat mielipiteet pinnan alle. Mutta mielipiteet eivät häviä, niistä ei vain julkisesti puhuta. Ne odottavat kanavaa, jonka kautta purkautua.</p><p>Kun tyytymättömyyden paine kasvaa riittävän suureksi, saattaa purkautumiskanava olla lopulta jokin ääri-ilmiö.</p><p>Jouluna ympäri maailman kristityt hiljentyivät viettämään 2 000 vuotta sitten eläneen miehen syntymäjuhlaa &ndash; miehen, joka joutui omana aikanaan leimatuksi, syrjityksi ja väkivaltaisesti kohdelluksi mielipiteidensä perusteella. Nasaretin miehelle mielipiteenvapaus ei ollut ihmisoikeus.</p><p>Nykypäivän modernin länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen ja sen hyvinvoinnin juuret ovat kristillisissä arvoissa, joille keskeistä ovat oikeudenmukaisuus, ihmisarvon kunnioittaminen ja sananvapaus.</p><p>Sivistyneessä suomalaisessa yhteiskunnassa on oltava tilaa arvoihin pohjautuviin erilaisiin mielipiteisiin ja näkökulmiin. Sananvapaus ja mielipiteenvapaus on oltava rikoslain puitteissa jokaisella Suomessa asuvalla tai oleskelevalla ilman leimatuksi tai syrjityksi tulemisen pelkoa.</p><p>Tomi Kaunismäki (kd.)</p><p>eduskuntavaaliehdokas</p><p>Vaasa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisessa yhteiskunnassa on oltava tilaa arvoihin pohjautuviin erilaisiin mielipiteisiin ja näkökulmiin. Tukahdutettu keskustelukulttuuri ei ole kenenkään etu.

Tänä päivänä osa yhteiskunnallisen keskustelun aihealueista on niin räjähdysherkkiä, että sanoissa horjuminen niitä käsiteltäessä voi olla yksilön kannalta kohtalokasta – seurauksena saattaa olla jopa potkut työnantajalta. Tätä on nähty jo tapahtuvan.

Etenkin seksuaalisuuteen, maahanmuuttoon, aborttiin tai uskontoon liittyvät kysymykset asettavat niitä julkisesti käsittelevän armottoman arvostelun alle.

Olemme tilanteessa, jossa yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri on tulehtunut. Turun Sanomien uutispäällikkö Hannu Miettunen pohtii kolumnissaan (4.10.2018) osuvasti, että mielipiteistä on tullut oikeita ja vääriä.

Miettunen kysyy, kuka saa jakaa mielipiteet oikeisiin ja vääriin?

Hän toteaa, että niin sanottu yleinen mielipide on pohjimmiltaan huutoäänestys.

Näyttää siltä, että nykypäivänä puhe suvaitsevaisuudesta on aikamme illuusio. Se on keisari ilman vaatteita. Suvaitsevaisuus loppuu, kun mielipide eroaa valtavirrasta.

Haluan peräänkuuluttaa toistemme kunnioittamista yhteiskunnallisessa keskustelukulttuurissa. Terveessä, kypsässä ja rakentavassa keskustelukulttuurissa on kaikesta kyettävä keskustelemaan avoimesti ja toisia kunnioittaen – erilaisista mielipiteistä ja näkökulmista huolimatta.

Peruslähtökohta ei voi olla halu ymmärtää toisen ajattelua väärin, vaan aito pyrkimys ymmärtää toisen viesti sanojen takana – huolimatta siitä, että ilmaisutapa saattaa joskus olla karkea tai jopa tökerö.

Tukahdutettu keskustelukulttuuri painaa valtavirrasta poikkeavat mielipiteet pinnan alle. Mutta mielipiteet eivät häviä, niistä ei vain julkisesti puhuta. Ne odottavat kanavaa, jonka kautta purkautua.

Kun tyytymättömyyden paine kasvaa riittävän suureksi, saattaa purkautumiskanava olla lopulta jokin ääri-ilmiö.

Jouluna ympäri maailman kristityt hiljentyivät viettämään 2 000 vuotta sitten eläneen miehen syntymäjuhlaa – miehen, joka joutui omana aikanaan leimatuksi, syrjityksi ja väkivaltaisesti kohdelluksi mielipiteidensä perusteella. Nasaretin miehelle mielipiteenvapaus ei ollut ihmisoikeus.

Nykypäivän modernin länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen ja sen hyvinvoinnin juuret ovat kristillisissä arvoissa, joille keskeistä ovat oikeudenmukaisuus, ihmisarvon kunnioittaminen ja sananvapaus.

Sivistyneessä suomalaisessa yhteiskunnassa on oltava tilaa arvoihin pohjautuviin erilaisiin mielipiteisiin ja näkökulmiin. Sananvapaus ja mielipiteenvapaus on oltava rikoslain puitteissa jokaisella Suomessa asuvalla tai oleskelevalla ilman leimatuksi tai syrjityksi tulemisen pelkoa.

Tomi Kaunismäki (kd.)

eduskuntavaaliehdokas

Vaasa

]]>
2 http://tomikaunismaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272706-tukahdutettu-keskustelukulttuuri-murentaa-mielipiteenvapautta#comments 2019 eduskuntavaalit Erilaisten mielipiteiden kunnioittaminen Mielipiteenvapaus Sananvapaus Wed, 27 Mar 2019 11:55:39 +0000 Tomi Kaunismäki http://tomikaunismaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272706-tukahdutettu-keskustelukulttuuri-murentaa-mielipiteenvapautta
Näin politiikkaa etäännytetään sinusta III: Kollektiivinen mielipide http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270768-nain-politiikkaa-etaannytetaan-sinusta-iii-kollektiivinen-mielipide <p>Kymmenisen vuotta sitten erään puolueen eräässä valtakunnallisessa yhdistyksessä törmäsin ilmiöön, joka sinänsä oli toki tuttu jo aikaisemmiltakin ajoilta. Kyse on yrityksistä rajoittaa mielipiteenvapautta demokraattisten päätösten varjolla.</p><p>&nbsp;Yhdistyksen aktiivi, joka ei ollut edes sen puheenjohtaja, moitti kokouksessa erään käytännön suhteen vähemmistöön jääneitä ihmisiä änkyröiksi, koska nämä olivat kehdanneet ilmaista oman mielipiteensä toistuvasti. Lisäksi hän kehotti kyseisiä änkyröitä perustamaan oman yhdistyksen, jos ovat eri mieltä.&nbsp;</p><p>Tämä on juuri esimerkki siitä, miten ei saa eikä kannata toimia. Millään yhdistyksellä ei ole lupa rajoittaa mielipiteen vapautta (eikä varsinkaan kellään yksityisellä henkilöllä ryhmän päätöksiin vedoten). Demokraattinen päätös ei tarkoita, että vähemmistöön jääneiden olisi muutettava mielipidettään: heidän on vain toimittava ryhmässä ja ryhmän tehtäviä suorittaessaan enemmistön päätöksen mukaan, jos kyse on jostain konkreettisesta. Muuten heillä on edelleen täysi oikeus ja velvollisuus henkilökohtaisiin näkemyksiinsä.</p><p>Tällaiset ilmiöt ovat omiaan vieraannuttamaan osaa ihmisistä politiikasta: he kun uskovat, että kaikesta pitää olla jonkun puolueen ajatusten kanssa samaa mieltä ennen kuin voi osallistua poliittiseen toimintaan, että heidän kantansa maailman asioihin pitäisi olla sama kuin jonkun puolueen ohjelma. Hyvin tätä lähes jokaisen tunnollisen ihmisen siis keinotekoisesti luotua ongelmaa kuvaa esimerkiksi Janne Saarikivi:</p><p><a href="https://www.apu.fi/artikkelit/itsekkyyden-ruumiinavaus" title="https://www.apu.fi/artikkelit/itsekkyyden-ruumiinavaus">https://www.apu.fi/artikkelit/itsekkyyden-ruumiinavaus</a></p><p>Tällaisten yliherkkien pitäisi hiukan miettiä, millaisia vastarannankiiskiä puoluepolitiikassa todellisuudessa on mukana. Kuinka paljon pitää venyttää puoluetovereiden suvaitsevaisuutta sooloilulla ennen kuin joutuu edes harjattavaksi?</p><p>Piraattipuolue vastustaa voimakkaasti kaikkia pyrkimyksiä rajoittaa sananvapautta. Se edistää kattavien yksilönvapauksien toteutumista.&nbsp;https://piraattipuolue.fi/politiikka/puolueohjelma/</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kymmenisen vuotta sitten erään puolueen eräässä valtakunnallisessa yhdistyksessä törmäsin ilmiöön, joka sinänsä oli toki tuttu jo aikaisemmiltakin ajoilta. Kyse on yrityksistä rajoittaa mielipiteenvapautta demokraattisten päätösten varjolla.

 Yhdistyksen aktiivi, joka ei ollut edes sen puheenjohtaja, moitti kokouksessa erään käytännön suhteen vähemmistöön jääneitä ihmisiä änkyröiksi, koska nämä olivat kehdanneet ilmaista oman mielipiteensä toistuvasti. Lisäksi hän kehotti kyseisiä änkyröitä perustamaan oman yhdistyksen, jos ovat eri mieltä. 

Tämä on juuri esimerkki siitä, miten ei saa eikä kannata toimia. Millään yhdistyksellä ei ole lupa rajoittaa mielipiteen vapautta (eikä varsinkaan kellään yksityisellä henkilöllä ryhmän päätöksiin vedoten). Demokraattinen päätös ei tarkoita, että vähemmistöön jääneiden olisi muutettava mielipidettään: heidän on vain toimittava ryhmässä ja ryhmän tehtäviä suorittaessaan enemmistön päätöksen mukaan, jos kyse on jostain konkreettisesta. Muuten heillä on edelleen täysi oikeus ja velvollisuus henkilökohtaisiin näkemyksiinsä.

Tällaiset ilmiöt ovat omiaan vieraannuttamaan osaa ihmisistä politiikasta: he kun uskovat, että kaikesta pitää olla jonkun puolueen ajatusten kanssa samaa mieltä ennen kuin voi osallistua poliittiseen toimintaan, että heidän kantansa maailman asioihin pitäisi olla sama kuin jonkun puolueen ohjelma. Hyvin tätä lähes jokaisen tunnollisen ihmisen siis keinotekoisesti luotua ongelmaa kuvaa esimerkiksi Janne Saarikivi:

https://www.apu.fi/artikkelit/itsekkyyden-ruumiinavaus

Tällaisten yliherkkien pitäisi hiukan miettiä, millaisia vastarannankiiskiä puoluepolitiikassa todellisuudessa on mukana. Kuinka paljon pitää venyttää puoluetovereiden suvaitsevaisuutta sooloilulla ennen kuin joutuu edes harjattavaksi?

Piraattipuolue vastustaa voimakkaasti kaikkia pyrkimyksiä rajoittaa sananvapautta. Se edistää kattavien yksilönvapauksien toteutumista. https://piraattipuolue.fi/politiikka/puolueohjelma/

]]>
0 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270768-nain-politiikkaa-etaannytetaan-sinusta-iii-kollektiivinen-mielipide#comments Eduskuntavaalit 2019 Manipulointi Mielipiteenvapaus Piraattipuolue Politikointi Mon, 04 Mar 2019 17:30:02 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270768-nain-politiikkaa-etaannytetaan-sinusta-iii-kollektiivinen-mielipide
Seinäjoen arabikevät http://armasaallontie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270756-seinajoen-arabikevat <p>Yle taikinoi esittääkö Matti Reinikan Seinäjoen arabikevät dokumenttia. Ohjaajan toimittamat versiot Ylelle eivät tahdo läpäistä sensuuria. Helsingin sanomat ja monet muut lehdistön edustajat ovat arvioineet dokumentin kelvolliseksi ja ihmettelevätkin Yle.n linjaa. Nyt Vaasan piirin Vihreä liitto tarjoaa la 16.3 elokuvan Jalasjärvellä. Ylen uskottavuus puolueettomana mediana saa jälleen vakavan kolhun. Veikkaan, että nyt tulee kiire ilmoittaa esitysajankohta.</p> <p>Lienee kommenteista ja haastatteluista päätellen ensimmäinen objektiivinen dokumentti asian tiimoilta. Siinä kuullaan turvapaikanhakijaa, vastaanottokeskusta ja maahanmuuttokriitikkoa. Meillä on akilleen kantapäänä ollut, ettei asiasta ole voinut&nbsp; keskustella. Sitä ei vielä keskusteluksi voi luonnehtia, jos osapuolet netin palstoilla viisastelevat toisilleen. Luulisi, että parempi vaikka vihainen puhe, kuin agression purkautuminen tekoina.</p> <p>Tekee kipeää, mutta pisteet vihreille.</p> <p><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006020268.html" title="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006020268.html">https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006020268.html</a></p> <p><a href="https://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/750753-kohuttu-dokumentti-seinajoen-arabikevat-esitetaan-jalasjarvella" title="https://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/750753-kohuttu-dokumentti-seinajoen-arabikevat-esitetaan-jalasjarvella">https://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/750753-kohuttu-dokumentti-sein...</a></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle taikinoi esittääkö Matti Reinikan Seinäjoen arabikevät dokumenttia. Ohjaajan toimittamat versiot Ylelle eivät tahdo läpäistä sensuuria. Helsingin sanomat ja monet muut lehdistön edustajat ovat arvioineet dokumentin kelvolliseksi ja ihmettelevätkin Yle.n linjaa. Nyt Vaasan piirin Vihreä liitto tarjoaa la 16.3 elokuvan Jalasjärvellä. Ylen uskottavuus puolueettomana mediana saa jälleen vakavan kolhun. Veikkaan, että nyt tulee kiire ilmoittaa esitysajankohta.

Lienee kommenteista ja haastatteluista päätellen ensimmäinen objektiivinen dokumentti asian tiimoilta. Siinä kuullaan turvapaikanhakijaa, vastaanottokeskusta ja maahanmuuttokriitikkoa. Meillä on akilleen kantapäänä ollut, ettei asiasta ole voinut  keskustella. Sitä ei vielä keskusteluksi voi luonnehtia, jos osapuolet netin palstoilla viisastelevat toisilleen. Luulisi, että parempi vaikka vihainen puhe, kuin agression purkautuminen tekoina.

Tekee kipeää, mutta pisteet vihreille.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006020268.html

https://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/750753-kohuttu-dokumentti-seinajoen-arabikevat-esitetaan-jalasjarvella

 

]]>
0 http://armasaallontie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270756-seinajoen-arabikevat#comments Arabikevät Mielipiteenvapaus Puolueettomuus Sananvapaus Mon, 04 Mar 2019 14:05:05 +0000 Jari Partala http://armasaallontie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270756-seinajoen-arabikevat
Mielipiteenilmaisun vapaus ja vastuu http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260799-mielipiteenilmaisun-vapaus-ja-vastuu <p>Mielenosoittamisen, vihapuheen ja jopa väkivaltaisen käyttäytymisen raja-aidat ovat tuntuneet viime kuukausina heiluneen eräissä Euroopan maissa näkyvästi. Ilmiö on huolestuttava. Tervettä on, että huolta esiintyy myös kansalaisyhteiskunnassa. Esimerkikkinä mainittakoon<a href="https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/08/20/kysymyksia-sisaministerille/"> Uuninpankkopojan blogi</a> ja sen pohjalta minulle tehdyt vetoomukset.&nbsp;</p><p>Väkivaltaan ja laittomiin uhkauksiin mielenosoittamisen varjolla on oltava nollatoleranssi. Ennalta ehkäisevät kiinniotot ja vastaavat on tehtävä suhteessa neutraaliin uhka-arvioon - mitään ryhmää säästämättä tai suosimatta. Samalla on oltava tarkka mielipiteen ilmaisun vapauden suhteen. Muutoin uhraamme omat arvomme, lisäämme ääriainesten ulkopuolisuuden tunnetta ja madallamme kynnystä astua rikosten puolelle.</p><p>Suomessa vallitsee sananvapaus ja oikeus mielipiteen ilmaisuun, jotka ovat ehdottoman kiinnipitämisen arvoisia asioita. Yhteiskunnassamme voidaan käydä avointa keskustelua ja esittää julkista kritiikkiä - myös vallankäytöstä. Demokraattisena yhteiskuntana meillä on lisäksi monia mahdollisuuksia vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Perinteisten tapojen, kuten vaaleihin osallistumisen ja äänestämisen lisäksi, osa kansasta osallistuu vaikuttamiseen myös mielenilmausten ja erilaisten protestien muodossa. Tämä on osaltaan myös merkki aktiivisesta kansalaisyhteiskunnasta.</p><p>Samaan aikaan yhden henkilön tai ryhmän mielipiteen ilmaisu ei saa vaarantaa muiden turvallisuutta tai perusoikeuksia, kuten henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuutta tai yksityiselämän suojaa. Siksi kunnianloukkauksista, yksityisten tietojen levittämisestä, väkivaltaan yllyttämisestä tai vaikkapa kansalaistottelemattomuudesta seuraa sanktioita.</p><p>Sunnuntaina 18.8. järjestettiin Turussa sekä uusnatsijärjestöjen mielenosoituksia että niiden vastaisia, antifasistisia mielenilmauksia. Jälkeenpäin on esitetty ihmettelyjä ja kysymyksiä siitä, miksi äärioikeiston kokouspaikaksi sallittiin oikeusvaltion kannalta niin keskeinen sijainti, miksi erityisen väkivaltaisia äärioikeistoon kuuluneita henkilöitä ei otettu etukäteen kiinni, miksi oikeusvaltion periaatteita kyseenalaistavia puheita sallittiin ja miksi uusnatsijärjestöjen mielenosoituksille annettiin ylipäätään lupa.</p><p>On totta, että poliisilla on oikeus muun muassa päättää mielenosoitusten järjestämispaikasta ja estää henkilöitä, jotka selkeästi voisivat aiheuttaa vakavia järjestyshäiriöitä, osallistumasta mielenilmauksiin. Kynnys näille toimille on kuitenkin pidettävä erittäin korkeana, jottei turvaamistoimista tule hiljentämistoimia.</p><p>Olen monien muiden tavoin seurannut huolestuneena äärioikeiston nousua Euroopassa. Tällä perusteella emme kuitenkaan Suomessa saa edistää muualla maailmassa yleistynyttä ilmiötä &nbsp;sananvapauden ja demokratian rajoittamisesta.</p><p>Poliisin tehtävä on turvata myös kaikkien kansalaisten perustuslain mukaiset oikeudet ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä, järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä pyrkiä muutenkin omalta osaltaan edistämään yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon.</p><p>Siksi, niin kauan kuin järjestöä ei ole tuomioistuimen päätöksellä määritelty laittomaksi, ei kokoontumisia voida kieltää. Siksi mielenosoitusten pitopaikan ja kulkueiden reittien rajoitusten täytyy perustua kokonaisturvallisuus- ja tilannearvioon, ei esimerkiksi paikan symboliseen merkitykseen.&nbsp;Siksi rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä puheita ei voida etukäteen sensuroida, vaan niistä rangaistaan jälkikäteen. Ja siksi poliisin kiinniottojen ja joukkoliikennetarkistusten täytyy perustua perusteltuihin epäilyihin tai ennakko- ja tiedustelutietoihin, ei mielenosoittajien mielipiteisiin tai &quot;mutuun&quot;.</p><p>Ennaltaehkäiseviin kiinniottoihin ei vaikuta itse järjestö, vaan järjestössä toimivien henkilöiden taustojen ja aiemman käyttäytymisen perusteella tehty turvallisuusarvio. Tällä kertaa vakavimmat epäilyt sattuivat kohdistumaan yksittäisiin antifasististen piirissä toimiviin henkilöihin.</p> Mielenosoittamisen, vihapuheen ja jopa väkivaltaisen käyttäytymisen raja-aidat ovat tuntuneet viime kuukausina heiluneen eräissä Euroopan maissa näkyvästi. Ilmiö on huolestuttava. Tervettä on, että huolta esiintyy myös kansalaisyhteiskunnassa. Esimerkikkinä mainittakoon Uuninpankkopojan blogi ja sen pohjalta minulle tehdyt vetoomukset. 

Väkivaltaan ja laittomiin uhkauksiin mielenosoittamisen varjolla on oltava nollatoleranssi. Ennalta ehkäisevät kiinniotot ja vastaavat on tehtävä suhteessa neutraaliin uhka-arvioon - mitään ryhmää säästämättä tai suosimatta. Samalla on oltava tarkka mielipiteen ilmaisun vapauden suhteen. Muutoin uhraamme omat arvomme, lisäämme ääriainesten ulkopuolisuuden tunnetta ja madallamme kynnystä astua rikosten puolelle.

Suomessa vallitsee sananvapaus ja oikeus mielipiteen ilmaisuun, jotka ovat ehdottoman kiinnipitämisen arvoisia asioita. Yhteiskunnassamme voidaan käydä avointa keskustelua ja esittää julkista kritiikkiä - myös vallankäytöstä. Demokraattisena yhteiskuntana meillä on lisäksi monia mahdollisuuksia vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Perinteisten tapojen, kuten vaaleihin osallistumisen ja äänestämisen lisäksi, osa kansasta osallistuu vaikuttamiseen myös mielenilmausten ja erilaisten protestien muodossa. Tämä on osaltaan myös merkki aktiivisesta kansalaisyhteiskunnasta.

Samaan aikaan yhden henkilön tai ryhmän mielipiteen ilmaisu ei saa vaarantaa muiden turvallisuutta tai perusoikeuksia, kuten henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuutta tai yksityiselämän suojaa. Siksi kunnianloukkauksista, yksityisten tietojen levittämisestä, väkivaltaan yllyttämisestä tai vaikkapa kansalaistottelemattomuudesta seuraa sanktioita.

Sunnuntaina 18.8. järjestettiin Turussa sekä uusnatsijärjestöjen mielenosoituksia että niiden vastaisia, antifasistisia mielenilmauksia. Jälkeenpäin on esitetty ihmettelyjä ja kysymyksiä siitä, miksi äärioikeiston kokouspaikaksi sallittiin oikeusvaltion kannalta niin keskeinen sijainti, miksi erityisen väkivaltaisia äärioikeistoon kuuluneita henkilöitä ei otettu etukäteen kiinni, miksi oikeusvaltion periaatteita kyseenalaistavia puheita sallittiin ja miksi uusnatsijärjestöjen mielenosoituksille annettiin ylipäätään lupa.

On totta, että poliisilla on oikeus muun muassa päättää mielenosoitusten järjestämispaikasta ja estää henkilöitä, jotka selkeästi voisivat aiheuttaa vakavia järjestyshäiriöitä, osallistumasta mielenilmauksiin. Kynnys näille toimille on kuitenkin pidettävä erittäin korkeana, jottei turvaamistoimista tule hiljentämistoimia.

Olen monien muiden tavoin seurannut huolestuneena äärioikeiston nousua Euroopassa. Tällä perusteella emme kuitenkaan Suomessa saa edistää muualla maailmassa yleistynyttä ilmiötä  sananvapauden ja demokratian rajoittamisesta.

Poliisin tehtävä on turvata myös kaikkien kansalaisten perustuslain mukaiset oikeudet ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä, järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä pyrkiä muutenkin omalta osaltaan edistämään yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon.

Siksi, niin kauan kuin järjestöä ei ole tuomioistuimen päätöksellä määritelty laittomaksi, ei kokoontumisia voida kieltää. Siksi mielenosoitusten pitopaikan ja kulkueiden reittien rajoitusten täytyy perustua kokonaisturvallisuus- ja tilannearvioon, ei esimerkiksi paikan symboliseen merkitykseen. Siksi rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä puheita ei voida etukäteen sensuroida, vaan niistä rangaistaan jälkikäteen. Ja siksi poliisin kiinniottojen ja joukkoliikennetarkistusten täytyy perustua perusteltuihin epäilyihin tai ennakko- ja tiedustelutietoihin, ei mielenosoittajien mielipiteisiin tai "mutuun".

Ennaltaehkäiseviin kiinniottoihin ei vaikuta itse järjestö, vaan järjestössä toimivien henkilöiden taustojen ja aiemman käyttäytymisen perusteella tehty turvallisuusarvio. Tällä kertaa vakavimmat epäilyt sattuivat kohdistumaan yksittäisiin antifasististen piirissä toimiviin henkilöihin.

]]>
69 http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260799-mielipiteenilmaisun-vapaus-ja-vastuu#comments Kotimaa Antifasismi Mielipiteenvapaus Pohjoismainen vastarintaliike Sananvapaus Tue, 11 Sep 2018 07:21:48 +0000 Kai Mykkänen http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260799-mielipiteenilmaisun-vapaus-ja-vastuu
Alussa oli Sana on vapaa http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256702-alussa-oli-sana-on-vapaa <p>Aika kummalliseksi on mennyt kirjoittelu Pori Jazzin tuoreen ex-toimitusjohtajan tapauksesta. Jotkut mielensäpahoittajat ovat ihan vakavissaan väittäneet että kyllä nyt on sananvapaus vaarassa ja valkoista heteromiestä syrjitään kun sillä on kristillinen vakaumus. Kyllä ei syrjitä.</p><p>Järjen käyttö on sallittua myös silloin kun käyttää sananvapauttaan. Pori Jazzin toimitusjohtaja on sellaisessa asemassa että toimittajia kiinnostaa haastatella häntä. Silloin kun antaa haastattelun, on hyvin korkea riski sille, että sammakotkin pääsevät sellaisenaan lehteen. Parempi siis valita toimitusjohtaja joka ei sammakoita suustaan päästele. Sellaista riskiä Pori Jazz ei voi ottaa että toimitusjohtaja puhuu mitä sielu antaa ja sylki suuhun tuo. Kyllä sillä taktiikalla voi puolueen puheenjohtajaksi päästä mutta ei minkään festivaalin toimitusjohtajaksi.</p><p>Järjenvastaisten reaktioiden kouluesimerkki on kyllä tämä Huhtasaaren twiitti: &quot;Just nyt lopen kyllästynyt tähän fasismiin! Tuleeko seuraamuksia laillisista mielipiteistä? Jos Pori Jazzin toimitusjohtaja sattuisi olemaan sitä mieltä, että kaikkien kreationistien pitäisi eheytyä ja tulla järkiinsä, en vaatisi hänelle potkuja. #mielipiteenvapaus, onko sitä?&quot;</p><p>Annan Huhtasaarelle neuvon: jos olet kyllästynyt fasismiin, luovu siitä!</p><p>Onneksi natsismistakin voi eheytyä. Henrik Holapan muistelma- ja tietokirja Minä perustin uusnatsijärjestön (Into) julkaistiin 16. toukokuuta 2016. Holappa on julkisesti tuominnut vanhan ajattelunsa perustan: rasismin, natsismin ja suvaitsemattomuuden. Hän on haastatteluissaan kertonut haluavansa hyvittää tekemiään virheitä ja toimivansa aktiivisesti radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.</p><p>&quot;Suomalaisen oikeistokristillisyyden pohjamudista tietenkin nousivat niin räsäset kuin huhtasaaretkin esille. He tuomitsivat kohun syntymisen ja Ruotsalan potkut.&quot; Joopa. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.&nbsp;https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/eheyttaminen-henkista-vakivaltaa</p><p>Jos vääriä profeettoja on, niin Räsänen on sellainen. Ei se kristinuskoa pysty pilaamaan, mutta kristinuskon maineelle Suomessa se tekee hallaa vähintään yhtä paljon kuin Ruotsala olisi tehnyt Pori Jazzin imagolle. Eikä Räsäselle voi kukaan antaa potkuja. Eduskunnasta se voi tietysti pudota, mutta kyllä niitä tekopyhiä hurskastelijoita aina sen verran vaivautuu vaaliuurnille, että se vielä yhteen uudelleenvalintaan riittää.</p><ul></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aika kummalliseksi on mennyt kirjoittelu Pori Jazzin tuoreen ex-toimitusjohtajan tapauksesta. Jotkut mielensäpahoittajat ovat ihan vakavissaan väittäneet että kyllä nyt on sananvapaus vaarassa ja valkoista heteromiestä syrjitään kun sillä on kristillinen vakaumus. Kyllä ei syrjitä.

Järjen käyttö on sallittua myös silloin kun käyttää sananvapauttaan. Pori Jazzin toimitusjohtaja on sellaisessa asemassa että toimittajia kiinnostaa haastatella häntä. Silloin kun antaa haastattelun, on hyvin korkea riski sille, että sammakotkin pääsevät sellaisenaan lehteen. Parempi siis valita toimitusjohtaja joka ei sammakoita suustaan päästele. Sellaista riskiä Pori Jazz ei voi ottaa että toimitusjohtaja puhuu mitä sielu antaa ja sylki suuhun tuo. Kyllä sillä taktiikalla voi puolueen puheenjohtajaksi päästä mutta ei minkään festivaalin toimitusjohtajaksi.

Järjenvastaisten reaktioiden kouluesimerkki on kyllä tämä Huhtasaaren twiitti: "Just nyt lopen kyllästynyt tähän fasismiin! Tuleeko seuraamuksia laillisista mielipiteistä? Jos Pori Jazzin toimitusjohtaja sattuisi olemaan sitä mieltä, että kaikkien kreationistien pitäisi eheytyä ja tulla järkiinsä, en vaatisi hänelle potkuja. #mielipiteenvapaus, onko sitä?"

Annan Huhtasaarelle neuvon: jos olet kyllästynyt fasismiin, luovu siitä!

Onneksi natsismistakin voi eheytyä. Henrik Holapan muistelma- ja tietokirja Minä perustin uusnatsijärjestön (Into) julkaistiin 16. toukokuuta 2016. Holappa on julkisesti tuominnut vanhan ajattelunsa perustan: rasismin, natsismin ja suvaitsemattomuuden. Hän on haastatteluissaan kertonut haluavansa hyvittää tekemiään virheitä ja toimivansa aktiivisesti radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.

"Suomalaisen oikeistokristillisyyden pohjamudista tietenkin nousivat niin räsäset kuin huhtasaaretkin esille. He tuomitsivat kohun syntymisen ja Ruotsalan potkut." Joopa. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/eheyttaminen-henkista-vakivaltaa

Jos vääriä profeettoja on, niin Räsänen on sellainen. Ei se kristinuskoa pysty pilaamaan, mutta kristinuskon maineelle Suomessa se tekee hallaa vähintään yhtä paljon kuin Ruotsala olisi tehnyt Pori Jazzin imagolle. Eikä Räsäselle voi kukaan antaa potkuja. Eduskunnasta se voi tietysti pudota, mutta kyllä niitä tekopyhiä hurskastelijoita aina sen verran vaivautuu vaaliuurnille, että se vielä yhteen uudelleenvalintaan riittää.

    ]]>
    1 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256702-alussa-oli-sana-on-vapaa#comments Ahdasmielisyys Homovihamielisyys Mielipiteenvapaus Sananvapaus Tekopyhyys Mon, 11 Jun 2018 11:48:06 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256702-alussa-oli-sana-on-vapaa
    Sananvapauden rajat ja vastuu http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255170-sananvapauden-rajat-ja-vastuu <p>Sananvapaus on varmasti lähtökohtaisesti kaikkien mielestä hyvä asia. Ennalta ei kukaan saa millään tavalla pyrkiä estämään ketään käyttämästä sananvapauttaan. Siksi minäkin saatan julkaista <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255155-kirjani-alkaa-olla-valmis-hyva">toisen kirjani</a>.&nbsp;</p><p>Sananvapaudesta keskusteltiin tänään uusintana tulleessa AlfaTV:n ohjelmassa:&nbsp;<a href="https://www.google.fi/search?ei=3V_1Wp-bEqrF6ASDlbyYCA&amp;q=sananvapauden+rajat+ja+vastuu+alfaTV&amp;oq=sananvapauden+rajat+ja+vastuu+alfaTV&amp;gs_l=psy-ab.3...5448.7825.0.8535.7.7.0.0.0.0.208.673.4j1j1.6.0....0...1.1.64.psy-ab..1.2.290...33i160k1.0.ffxuigetcPk">Sananvapauden rajat ja vastuu</a>.</p><p>Mieleeni jäi tuosta keskustelusta, että siellä kommentoitiin sanan neekeri käyttöä. Suomessahan ollaan monesti sitä mieltä, että kyseisen sanan käyttäminen on kielletty. Toki kyllä minäkin eräässä blogitekstissä taannoin tuon <a href="http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/search/apachesolr_search/neekeri">sanan mainitsin</a>, enkä siitä rangaistusta saanut.</p><p>Sanastahan tuli aikoinaan Suomessa &quot;kielletty&quot; KKO:n päätöksen myötä. Tuossa päätöksessä aikoinaan katsottiin, että neekeri sanan käyttäminen on loukkaavaa ja sanaa käyttänyt tuomittiin korvauksiin. Valitettavasti tuota päätöstä ei löydy Finlexistä. Jotain neekeriin ja oikeuslaitokseen liittyvää sen sijaan löytyy kyllä: <a href="https://www.edilex.fi/uutiset/46746">Edilex uutiset</a>.</p><p>Saako nykyisin käyttää sanaa neekeri, ja missä määrin, entä somali, arabi, tai valkolainen? Kaikki nuo sanat voivat olla myös loukkaavia - pitäisikö ne kieltää?</p><p><strong>Sananvapaus, media ja rikokset</strong></p><p>Medialla on tapana uutisoida rikoksista. Myös sellaisista joita koskevat tuomiot ovat salaisia. Tuo on mahdollista koska tuollaisista tapauksista oikeus voi antaa julkisen selosteen, sellaisen joita minäkin olen tänne linkittänyt.</p><p>Julkisen selosteen laatimisessa oikeuslaitoksella on mielestäni suuri vastuu, jotta kaikki olennainen tulee siinä ilmi. Vastuuta on myös medioiden toimittajilla jos tuomiosta julkaistaan uutinen. Etenkin jos kerrotaan myös tekijän nimi. Silloin pitäisi mielestäni tarkasti huolehtia siitä, ettei uutinen anna asiasta väärää kuvaa. Pitää huolehtia siitä, että median käyttäjät saavat tapauksesta riittävästi tietoa. Että mitään olennaista ei jää pois - vaikka on jotain voinut jäädä pois jo julkisesta selosteesta. Median toimittajien pitäisikin mielestäni aina arvioida myös sitä onko tiedotteessa kaikki olennainen, asian kannalta tarpeellinen, etenkin jos julkaistaan juttu jossa kerrotaan tuomitun nimi.</p><p>Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että vuosien saatossa niin oikeuden julkiset selosteet kuin median uutisointikin on parantunut. Parantamisen varaa on silti yhä - väitän.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sananvapaus on varmasti lähtökohtaisesti kaikkien mielestä hyvä asia. Ennalta ei kukaan saa millään tavalla pyrkiä estämään ketään käyttämästä sananvapauttaan. Siksi minäkin saatan julkaista toisen kirjani

    Sananvapaudesta keskusteltiin tänään uusintana tulleessa AlfaTV:n ohjelmassa: Sananvapauden rajat ja vastuu.

    Mieleeni jäi tuosta keskustelusta, että siellä kommentoitiin sanan neekeri käyttöä. Suomessahan ollaan monesti sitä mieltä, että kyseisen sanan käyttäminen on kielletty. Toki kyllä minäkin eräässä blogitekstissä taannoin tuon sanan mainitsin, enkä siitä rangaistusta saanut.

    Sanastahan tuli aikoinaan Suomessa "kielletty" KKO:n päätöksen myötä. Tuossa päätöksessä aikoinaan katsottiin, että neekeri sanan käyttäminen on loukkaavaa ja sanaa käyttänyt tuomittiin korvauksiin. Valitettavasti tuota päätöstä ei löydy Finlexistä. Jotain neekeriin ja oikeuslaitokseen liittyvää sen sijaan löytyy kyllä: Edilex uutiset.

    Saako nykyisin käyttää sanaa neekeri, ja missä määrin, entä somali, arabi, tai valkolainen? Kaikki nuo sanat voivat olla myös loukkaavia - pitäisikö ne kieltää?

    Sananvapaus, media ja rikokset

    Medialla on tapana uutisoida rikoksista. Myös sellaisista joita koskevat tuomiot ovat salaisia. Tuo on mahdollista koska tuollaisista tapauksista oikeus voi antaa julkisen selosteen, sellaisen joita minäkin olen tänne linkittänyt.

    Julkisen selosteen laatimisessa oikeuslaitoksella on mielestäni suuri vastuu, jotta kaikki olennainen tulee siinä ilmi. Vastuuta on myös medioiden toimittajilla jos tuomiosta julkaistaan uutinen. Etenkin jos kerrotaan myös tekijän nimi. Silloin pitäisi mielestäni tarkasti huolehtia siitä, ettei uutinen anna asiasta väärää kuvaa. Pitää huolehtia siitä, että median käyttäjät saavat tapauksesta riittävästi tietoa. Että mitään olennaista ei jää pois - vaikka on jotain voinut jäädä pois jo julkisesta selosteesta. Median toimittajien pitäisikin mielestäni aina arvioida myös sitä onko tiedotteessa kaikki olennainen, asian kannalta tarpeellinen, etenkin jos julkaistaan juttu jossa kerrotaan tuomitun nimi.

    Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että vuosien saatossa niin oikeuden julkiset selosteet kuin median uutisointikin on parantunut. Parantamisen varaa on silti yhä - väitän.

    ]]>
    3 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255170-sananvapauden-rajat-ja-vastuu#comments Ilmaisunvapaus Julkaiseminen Mielipiteenvapaus Sananvapaus Valokuvaaminen Fri, 11 May 2018 09:41:48 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255170-sananvapauden-rajat-ja-vastuu
    Vaalimainontaa vai maalivainontaa? http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229608-vaalimainontaa-vai-maalivainontaa <p>Sebastian Tynkkysen <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9405730" target="_blank">käynti oikeudessa</a> ei ollut oikeudenkäynti. Minun mielestäni se oli vaalimainontaa, jonka ajoitus osui nappiin.</p> <p>&rdquo;Maalivainontaa&rdquo; vääristä sanoista tuomitseminen on puolestaan siksi, että sillä tavalla todellakin mustamaalataan ihmisten mainetta ja vainotaan heitä kansallisen edun puolustamisesta sekä pyrkimyksestä säilyttää Suomi suomalaisena.</p> <p>Voidaankin kysyä, mihin tuomioistuimet pyrkivät moisilla näpäytystuomioilla. Oikeus vei nyt Tynkkysen kädestä Samsung S6:n tarjoushinnan verran rahaa. Kolmensadan euron sakkorangaistus on juuri niin pieni, että siitä ei kannata eikä tietääkseni voikaan valittaa ilman suuria kustannuksia. Toisaalta rangaistuksen jälkikäteisvaikutus jää vähäiseksi, eikä sillä ole myöskään suurta ennakolta vaikuttavaa funktiota. Silti se langetetaan. &ndash; Miksi?</p> <p>Siksi, että sen toivotaan toimivan <em>häpeärangaistuksena</em>, jonka todellinen vaikuttavuus perustuu siihen, että se toimii pohjana ihmisen<em> sosiaaliselle rankaisemiselle</em>. Sananvapauden kahlitseminen perustuukin Suomessa pitkälti työelämän mielipidevankeuteen, kun ihmistä kolhitaan poliittisen korrektiuden rikkomiseen liittyvillä mainetekijöillä, ja vaikka tuo maine olisi itse asiassa suosittava.</p> <p>Tällä tavoin tuomioistuimet tuhoavat viattomien ihmisten elämää ja työuria, kuten nyt esimerkiksi tämän kiltin ja lammasmaisen Tynkkysen, jonka on mahdotonta saada työpaikkaa mistään valmistuttuaan opettajankoulutuslaitoksesta. Koululaitos kun on valitettavasti monikultturistien ja maahanmuuton suosijoiden hallussa, siis heidän, jotka eivät ymmärrä, että ulkopolitiikkaa ja väestöpolitiikkaa ei pidä harjoittaa samoilla periaatteilla, joilla puhutaan lapsille.</p> <p>Yksi syy perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttoa arvostelevien tuomitsemiseen löytyy poliittisten oikeudenkäyntien näytösluonteesta. &ndash; Näytöksestä kenelle? Ensisijassa Euroopan unionille, jolle oikeuslaitos katsoo olevansa &rdquo;vastuussa&rdquo; ja jolle halutaan osoittaa, että Suomessakin huhkitaan hihat heiluen &rdquo;epäsopivien&rdquo; mielipiteiden kitkemiseksi. Toinen näytös on suunnattu kansalle, jota halutaan pelotella.</p> <p>Tällaisten häpeärangaistusten kautta Suomi yritetään palauttaa keskiajalle, jolloin ihmisiä tuomittiin jalkapuuhun. Tynkkynen on nyt tuossa puussa. Mutta hänen kannattaa olla siinä ylpeästi ja kantaa ristinsä arvokkaasti. Hänhän on nyt vähän niin kuin jokin Pride-Messias.</p> <p>Huomionarvoista Tynkkysen kohtaamassa kommentoinnissa on, että häntä lyövät eri puolilta sekä &rdquo;suvaitsevaiset&rdquo; seksuaalivähemmistöläiset, neutraaleina esiintyvät että maahanmuuttokriitikot (esimerkkejä <a href="http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229597-tyhmaa-janttamista-ja-uhkailua-hovioikeudella" target="_blank">tässä</a> ja <a href="http://ylewatch.blogspot.fi/2017/01/sebastion-tynkkynen-ei-ole-sanavapauden.html" target="_blank">tässä</a>). Kun siis maahanmuuttokriitikko pilkauttaa pinkkiä väriä, ei kelpaa oikein kenellekään.</p> <p>Tämä on vähän kummallista siksi, että vähemmistökansalaisen islamkritiikkiä voidaan pitää henkilökohtaisestikin oikeutettuna, sillä islamin piirissä homoja tuomitaan kuolemaan! Ehkä myös maahanmuuttokriittisen liikkeen kannattaisi pysyä johdonmukaisesti suomalaisten ihmisten puolella.</p> <p>Entä kuka tapauksessa lopultakin voittaa? Ihminen voi hävitä oikeudessa mutta voittaa silti aatteellisesti ja moraalisesti. Juuri niin Tynkkyselle on käymässä.</p> <p>Tuomioistuimet ovat ympäri Euroopan ilmeisesti niin tyhmiä, ettei niissä ymmärretä kielletyn hedelmän houkutuksesta yhtään mitään. Kun oikeus määräsi Tynkkysen tekstin poistettavaksi, se tämän julkisuuden kautta sai ikuisen elämän ihmisten tajunnassa.</p> <p>Samalla heräsi epäilys, että lausujan ajatuksissa täytyy olla jotain totta ja hyvää, kun viranomainen ne haluaa kieltää, aivan niin kuin viinan tai vapaan seksin. Tuomitseminen ei siis toimi myöskään rangaistusta vaativien omien tarkoitusperien kannalta.</p> <p>Rangaistuksen kohtuullisuudella käräjäoikeus pyrkinee varmistamaan, ettei tuomiosta kannattaisi valittaa, ja koettaa siten turvata selustansa. Mutta periaatteellisesti asialla on suuri merkitys, ja oman kunnian vuoksi prosessi kannattaisi viedä Kuuhun asti.</p> <p>Myös perussuomalaisen puolueen kannattaisi lakata nolaamasta itseään selittelemällä, kiertelemällä ja kaartelemalla, ja olla puukottamatta omiaan selkään, <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005047532.html" target="_blank">kuten</a> puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo, joka <a href="http://yle.fi/uutiset/3-8407359" target="_blank">kusi</a> Tynkkysen kengille jo aiemmin ihan vain painostaakseen häntä eroamaan varapuheenjohtajan tehtävästä. Hullunkurista sekä oikeuksien tuomioissa että puolueiden asennoitumisessa on, että julkisia mielipiteitä muodostetaan nyky-Suomessa <em>islamin ehdoilla</em>.</p> <p>Tästä havaitaan, kuinka pitkälle islamin vaikutusvalta on ulotettu yhteiskunnassamme: television ja radion ohjelmissa hätäillään käsi poskella &rdquo;rasismista&rdquo;, &rdquo;populismista&rdquo; ja&nbsp;&rdquo;vihapuheesta&rdquo; ja studioon kutsutaan muutama kommunistiprofessori käymään &rdquo;asiallista keskustelua&rdquo;, mutta maahanmuuton ja islamin aiheuttamista haitoista ja vahingoista ei suvaittaisi lausua halaistua sanaa. Ainakaan minun mielipiteenmuodostukselleni islam ei luo vähäisintäkään viitekehystä eikä normatiivia, ja minun tahollani läpi menee yleensäkin vain sellainen argumentaatio, jossa on järkeä.</p> <p>Joka tapauksessa Tynkkynen lähtee kuntavaaleihin hyvistä asetelmista, niin kuin <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2017/01/oikeus-ja-strutsinmuna.html" target="_blank">monet muutkin</a> sananvapauskäräjillä tuomitut. Ilman tuomioistuinten harjoittamaa poliittista ahdistelua ja uhkailua perussuomalaisten ponnistelut sananvapauden puolustamiseksi menisivät hukkaan. Voimia &lt;3.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sebastian Tynkkysen käynti oikeudessa ei ollut oikeudenkäynti. Minun mielestäni se oli vaalimainontaa, jonka ajoitus osui nappiin.

    ”Maalivainontaa” vääristä sanoista tuomitseminen on puolestaan siksi, että sillä tavalla todellakin mustamaalataan ihmisten mainetta ja vainotaan heitä kansallisen edun puolustamisesta sekä pyrkimyksestä säilyttää Suomi suomalaisena.

    Voidaankin kysyä, mihin tuomioistuimet pyrkivät moisilla näpäytystuomioilla. Oikeus vei nyt Tynkkysen kädestä Samsung S6:n tarjoushinnan verran rahaa. Kolmensadan euron sakkorangaistus on juuri niin pieni, että siitä ei kannata eikä tietääkseni voikaan valittaa ilman suuria kustannuksia. Toisaalta rangaistuksen jälkikäteisvaikutus jää vähäiseksi, eikä sillä ole myöskään suurta ennakolta vaikuttavaa funktiota. Silti se langetetaan. – Miksi?

    Siksi, että sen toivotaan toimivan häpeärangaistuksena, jonka todellinen vaikuttavuus perustuu siihen, että se toimii pohjana ihmisen sosiaaliselle rankaisemiselle. Sananvapauden kahlitseminen perustuukin Suomessa pitkälti työelämän mielipidevankeuteen, kun ihmistä kolhitaan poliittisen korrektiuden rikkomiseen liittyvillä mainetekijöillä, ja vaikka tuo maine olisi itse asiassa suosittava.

    Tällä tavoin tuomioistuimet tuhoavat viattomien ihmisten elämää ja työuria, kuten nyt esimerkiksi tämän kiltin ja lammasmaisen Tynkkysen, jonka on mahdotonta saada työpaikkaa mistään valmistuttuaan opettajankoulutuslaitoksesta. Koululaitos kun on valitettavasti monikultturistien ja maahanmuuton suosijoiden hallussa, siis heidän, jotka eivät ymmärrä, että ulkopolitiikkaa ja väestöpolitiikkaa ei pidä harjoittaa samoilla periaatteilla, joilla puhutaan lapsille.

    Yksi syy perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttoa arvostelevien tuomitsemiseen löytyy poliittisten oikeudenkäyntien näytösluonteesta. – Näytöksestä kenelle? Ensisijassa Euroopan unionille, jolle oikeuslaitos katsoo olevansa ”vastuussa” ja jolle halutaan osoittaa, että Suomessakin huhkitaan hihat heiluen ”epäsopivien” mielipiteiden kitkemiseksi. Toinen näytös on suunnattu kansalle, jota halutaan pelotella.

    Tällaisten häpeärangaistusten kautta Suomi yritetään palauttaa keskiajalle, jolloin ihmisiä tuomittiin jalkapuuhun. Tynkkynen on nyt tuossa puussa. Mutta hänen kannattaa olla siinä ylpeästi ja kantaa ristinsä arvokkaasti. Hänhän on nyt vähän niin kuin jokin Pride-Messias.

    Huomionarvoista Tynkkysen kohtaamassa kommentoinnissa on, että häntä lyövät eri puolilta sekä ”suvaitsevaiset” seksuaalivähemmistöläiset, neutraaleina esiintyvät että maahanmuuttokriitikot (esimerkkejä tässä ja tässä). Kun siis maahanmuuttokriitikko pilkauttaa pinkkiä väriä, ei kelpaa oikein kenellekään.

    Tämä on vähän kummallista siksi, että vähemmistökansalaisen islamkritiikkiä voidaan pitää henkilökohtaisestikin oikeutettuna, sillä islamin piirissä homoja tuomitaan kuolemaan! Ehkä myös maahanmuuttokriittisen liikkeen kannattaisi pysyä johdonmukaisesti suomalaisten ihmisten puolella.

    Entä kuka tapauksessa lopultakin voittaa? Ihminen voi hävitä oikeudessa mutta voittaa silti aatteellisesti ja moraalisesti. Juuri niin Tynkkyselle on käymässä.

    Tuomioistuimet ovat ympäri Euroopan ilmeisesti niin tyhmiä, ettei niissä ymmärretä kielletyn hedelmän houkutuksesta yhtään mitään. Kun oikeus määräsi Tynkkysen tekstin poistettavaksi, se tämän julkisuuden kautta sai ikuisen elämän ihmisten tajunnassa.

    Samalla heräsi epäilys, että lausujan ajatuksissa täytyy olla jotain totta ja hyvää, kun viranomainen ne haluaa kieltää, aivan niin kuin viinan tai vapaan seksin. Tuomitseminen ei siis toimi myöskään rangaistusta vaativien omien tarkoitusperien kannalta.

    Rangaistuksen kohtuullisuudella käräjäoikeus pyrkinee varmistamaan, ettei tuomiosta kannattaisi valittaa, ja koettaa siten turvata selustansa. Mutta periaatteellisesti asialla on suuri merkitys, ja oman kunnian vuoksi prosessi kannattaisi viedä Kuuhun asti.

    Myös perussuomalaisen puolueen kannattaisi lakata nolaamasta itseään selittelemällä, kiertelemällä ja kaartelemalla, ja olla puukottamatta omiaan selkään, kuten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo, joka kusi Tynkkysen kengille jo aiemmin ihan vain painostaakseen häntä eroamaan varapuheenjohtajan tehtävästä. Hullunkurista sekä oikeuksien tuomioissa että puolueiden asennoitumisessa on, että julkisia mielipiteitä muodostetaan nyky-Suomessa islamin ehdoilla.

    Tästä havaitaan, kuinka pitkälle islamin vaikutusvalta on ulotettu yhteiskunnassamme: television ja radion ohjelmissa hätäillään käsi poskella ”rasismista”, ”populismista” ja ”vihapuheesta” ja studioon kutsutaan muutama kommunistiprofessori käymään ”asiallista keskustelua”, mutta maahanmuuton ja islamin aiheuttamista haitoista ja vahingoista ei suvaittaisi lausua halaistua sanaa. Ainakaan minun mielipiteenmuodostukselleni islam ei luo vähäisintäkään viitekehystä eikä normatiivia, ja minun tahollani läpi menee yleensäkin vain sellainen argumentaatio, jossa on järkeä.

    Joka tapauksessa Tynkkynen lähtee kuntavaaleihin hyvistä asetelmista, niin kuin monet muutkin sananvapauskäräjillä tuomitut. Ilman tuomioistuinten harjoittamaa poliittista ahdistelua ja uhkailua perussuomalaisten ponnistelut sananvapauden puolustamiseksi menisivät hukkaan. Voimia <3.

    ]]>
    11 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229608-vaalimainontaa-vai-maalivainontaa#comments Mielipiteenvapaus Poliittiset oikeudenkäynnit Puolueellisuus Sananvapaus Tuomiot Mon, 16 Jan 2017 18:59:46 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229608-vaalimainontaa-vai-maalivainontaa
    "Suvakkien lakupiippukielto" ja muuta byroslavia -sanan ylikäyttöä http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229433-suvakkien-lakupiippukielto-ja-muuta-byroslavia-sanan-ylikayttoa <p>Takapäivinä moni intoutui keskustelemaan lakupiipuista. Kysymyksessä on hinnaltaan pieniarvoisesta karkista. Ja siitä <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612302200047277_uu.shtml">saako siitä S -bonusta</a>. Tuote on niin pienihintainen, eikä niitä varmasti osteta kilokaupalla kovinkaan usein, joten pahastujilla ei ole taustalla konkretia vaan periaate. Tämä on toki OK. On hyvä että ihmisillä on periaatteita.<br /><br />Aiheeseen liittyen toki esitettiin että<a href="http://www.iltalehti.fi/pippuri/201701052200049820_ah.shtml"> lakupiiput olisivat K18 -tuote</a>. <a href="http://www.svt.se/nyheter/uutiset/suomisnackis-lakupiippu-saattaa-muuttua-saksofoniksi">Makeisten valmistajat ilmoittivat</a> että he voisivat kiertää asian muuttamalla tuotteen nimen piipusta saksofoniksi. ; <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005034276.html">Valvira kuitenkin otti kantaa</a> siihen että lakupiippu ei tupakkalain mukaan ole mitään kovin erikoista ja ikärajaa vaativaa. Toisin sanoen kohinan syyksi suunnattu laki ei olekaan se syy sille jos tämänlaisia asioita tapahtuu.<br /><br /><strong>Itse nostan asian esiin toisesta syystä.</strong><br /><br />Jostain syystä tästä lakritsipiipusta on tullut jotain joka jotenkin symbolisesti kuvaisi &quot;suvakkeja&quot;. Tämä on hyvin hämmentävää. Tilanne oli toki huvittava ; Esimerkiksi liberaalimaineinen ystäväni <strong>Sakari Peuranen </strong>koki tarpeelliseksi miettiä sellaisia vastareaktioita kuin &quot;lakritsihuumeruiskut&quot;. Siinä olisikin minun makuuni sopivaa potkua.<br /><br />Kun kaikkien suhtautuminen torjuntaan oli tämänsuuntainen enkä ole keneltäkään kuullut että lakritsipiippujen kieltäminen olisi älykäs ja tarpeellinen asia, tuntuu omituiselta että tästä on syntynyt statement poliittiseen peliin. Ensimmäinen mielikuva on että konservatiivit eivät tunne liberaaleja. Uskoisin kuitenkin että takana on toinen syy. Se, että tosiasiassa maailmankuvasodassa &quot;suvakki&quot; on vähän kuin &quot;natsi&quot;. Se on ylikäytetty ja muuttunut hyvinkin abstraktiksi. Se ei tavallaan enää ole sidoksissa yksilöihin tai mielipiteisiin.<br /><br />Oli hyvin erikoista ensin kuulla olevansa &quot;suvakki&quot; ja sitten kuulla miten ajaa tämänlaisien normien ja sensuuriuksien täyttämää yhteiskuntaa. Itse kun olen tunnetusti jopa ylivahvasti autonomiaa korostava ihminen. Sellainen jossa uskonto joka kieltää eriuskoisilta jonkin asian - kuten homojen avioliiton, sianlihanmyynnin tai minkä muun tahansa - tekee jotain jota sen ei pitäisi tehdä. Eli jos uskonto kieltää homoseksuaalisuuden niin sitten älkööt itse homostelko. Mutta jos ateistihomon pitää totella kristittyjen tai islaminuskon normeja, niin sitten joku on ymmärtänyt &quot;uskonnonvapauden&quot; hieman omituisella tavalla. Kannatan myös eutanasiaa. Ja rehellisesti sanoen puollan jopa hyvin laajaa oikeutta itsemurhaan - sellaisella tasolla että jopa suuri osa avomielisistä ihmisistä älähtää. (Minusta itsemurha on &quot;OK&quot;.)<br /><br />Itse polttelen lakupiippuja siinä missä kuka tahansa muukin. (Tai enemmän. Harva niitä oikeasti polttaa. Mutta minä olen niitä jotka yrittävät jauhaa ihan kaiken pieneksi ja polttaa sen piipussa. Mutta ymmärtänette pointin!) Olen niitä ihmisiä jotka eivät polta tupakkaa, mutta joista on ällistyttävää että trendit näyttävät olevan menossa siihen suuntaan, että jos trendit pysyvät ennallaan niin muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä kannabis on laillista ja tupakka laitonta. (Minulla ei ole vahvaa mielipidettä kannabiksesta. Tuskin polttelisin itse, mutta jos se olisi laillista niin en menettäisi yöuniani kyllä.)<br /><br />Asiassa olevaa lisähämmennystä loi tietenkin se, että lakritsipiiput olisivat joka tapauksessa enemmän sivutuote kuin jokin jota olisi tavoiteltu. Elämme oikeusvaltiossa joka tarkoittaa sitä että laki on sama kaikille. Ja jossa ideana on se, että huonoja lakeja korjataan. Tätä voi toteuttaa vaikka tällä hetkellä muodikkailla lainmuutoskampanjoilla. (Vaikka keino rehellisesti sanoen tuntuu vain marginaalisesti tehokkaammalta<a href="http://hikipedia.info/wiki/Adressit.com"> kuin valittaminen adressit.comissa</a>.) Eli jos joku &quot;suvakki&quot; kenties onkin ajanut tupakkalakirajoitteita, niin tämä lakritsipiippuasia on enemmän sivutuote jota ei ole osattu ennakoida. Ilman tämänlaisia intentioita vaikuttaa omituiselta esittää että toiminta olisi todella sellaista.<br /><br /><strong>Tätä kautta teinkin sen joka on aina yhtä tuskallista tehdä. Yritin kuunnella.</strong><br /><br />Tämä on monille aikuisille, myös itselleni, vaikeaa. (<a href="http://www.hs.fi/elama/art-2000005041061.html">Ainakin jos</a> <strong>Eeva Kalliota</strong> on uskominen.) Tässä yhteydessä esiin nousi ajatus rajoitteita ja sääntöjä täynnä olevasta yhteiskunnasta jota pyörittävät <em>&quot;kukkahattutädit normeineen&quot;</em>. Tässä tilanteessa nähtiin vahvasti, että lainsäädäntö on byrokratiaa. Jonka pohjalta syntyy <em>&quot;Sääntö-Suomi&quot;</em>. (Termi ei omani, siksi heittomerkit. Joku voisi muuten luulla että se olisi alleviivaus sille että termi olisi huono. Tästä ei ole kyse.)<br /><br />Tässä ideana oli myös se, että <em>&quot;Säännöt ovat byroslavian valtaa, jota taas ajavat kommunistit.&quot;</em> Muissakin lausunnoissa toki toistui ajatus juuri siitä että tämänlaiset normit ovat vallankäyttöä. Ja sellaista vallankäyttöä jossa vallassaoleva suvaitsevaisto komentaa rajoituksillaan yhteiskuntaa kuin <strong>Stalin</strong>. (Stalinkorttikin on jokin joka tässä yhteydessä tulee esiin. Mikä on piippuaiheen vuoksi <a href="http://legendofhistory.com/resources/stalin%20PIPE%20PIX.jpg.opt498x664o0,0s498x664.jpg">vähintään</a> <a href="http://www.deathmetal.org/wp-content/uploads/joseph_stalin_-_pipe.jpg">hitusen erikoista</a>.)<br /><br />Toki erikoista on sekin että lakupiiput voivat nousta esiin yhteydessä jossa kritisoi <strong>Tynkkystä</strong>. Logiikka tässä oli se, että koska Tynkkynen katsoi puolustavansa Suomea, oli Tynkkysen kritisointi samaa kuin Suomalaisuuden vastustaminen. Itse näen että Tynkkynen edustaa Suomea juuri saman verran kuin mitä itsekin edustan. Hän on yksi maamme kansalainen. Ei jokin jonka kanssa erimielisyys ja samanmielisyys olisi jokin &quot;kansalaisuustesti&quot;. (Joita muuten tuntuu olevan maailmassa yhä enemmän ja enemmän. Väärä mielipide lakupiipuistakin saattaa olla väärää kansalaisuutta. Tai itse asiassa juuri sellaiseksi se aletaan näkemään. ; Nähdään että lakupiippukielto ei edusta Kansaa vaan Pahaa Suvakkivaltaa joka ei missään tapauksessa voi edustaa Suomea tai Suomalaisuutta tai Suomalaisten Mielipiteitä. (Suuret kirjaimet eivät ole oikeaoppisen kieliopin mukaisia. Virhe on kuitenkin tahallinen.)<br /><br />Olen toki jossain määrin tottunut siihen, että elämme maailmassa jossa poliittista korrektiutta vastustavat ihmiset jotka korostavat laajaa uskonnon- ja mielipiteenvapautta ovat tosiasiassa lähinnä kannattamassa kristittyjen oikeutta olla kristittyjä kovin kovin ei-kristittyjen yksityiselämään ja lainsäädäntöön tunkeilevalla tavalla. Ja jossa laaja mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä että yhä suurempi ja tiukempi dogmaattinen mielipideavaruus määrää onko mielipiteesi &quot;suomalainen&quot;. Vai sellainen, että jos omaa sellaisen mielipiteen pitäisi muuttaa Pohjois-Koreaan.<br /><strong>1:</strong> Jostain syystä samat ihmiset eivät ole muuttamassa USA:n Raamattuvyöhykkeelle jokaisen kerran kun Suomen jokin laki tai käytänne ei miellytä heitä itseään. ; Toki syy tähän ei ole mysteeri. He kokevat että edustivatpa he itse yleisintä mielipidettä tai marginaallista ärsyttäväksi koettua mielipidettä, niin he ovat suomalaisuuden standardia. He määräävät ehdot &quot;suomalaisuuteen&quot; joiden mukaan muita testataan. Siksi jos käytänne eroaa heistä itsestään, on syytä olla poliittisesti epäkorrekti ja edustaa uskonnonvapautta jossa korostetaan kristillisiä mielipiteitä. Silloin on asiaankuuluvaa myös kutsua erimielisiä vaikka harhaoppisiksi. Mutta jos itseä pilkataan se on ajojahtia. Ajojahtia koko Suomen kansaa kohtaan. Etenkin jos oma mielipide on yleinen, jolloin pitäisi ymmärtää laittaa turpa kiinni ja pistää pulinat pois. Tämä standardina oleminen on tärkeää kun selitetään miksi niin moni haukkui edellistä hallitusta ja piti oppositiossa räkyttämistä hienona kansalaistoimintana. Ja korostetaan että toisinajattelijuus on arvokasta ja toisinajattelijoiden kritisointikin on sensurismia. (Ja jos YLE esitti vallan kanssa yhteneväisiä viestejä se oli hallituksen talutusnuorassa kuin Pravda.) Mutta nyt vallan vaihduttua nämä samat ihmiset ovat sitä mieltä että opposition pitäisi ymmärtää olla hiljaa. (Ja jos media kritisoi, se on ajojahtia.)</p><p>Toisin sanoen esimerkiksi minun näkeminen &quot;suvakiksi&quot; ja sen yhteys &quot;lakritsisensurismiin&quot; on tavallaan ymmärrettävissä. (Sinänsä minun kutsuminen &quot;suvakiksi&quot; on varsin omituinen päätelmä, olen monissa asioissa muutosvastarintainen ja itse asiassa niin vanhalla tavalla sivistyskonservatiivi, että se ei ole enää muodissa edes konservatiivien keskuudessa. Toki ymmärrän että nykyään konervatiiviutta lähestytään yhteiskuntafilosofisen viitekehyksen sijaan &quot;ostoslistametodilla&quot; jossa on oltava tietyt mielipiteet tietyistä aiheista. Tämä dogmatiikka on tietenkin se miksi näitä tulkintoja tehdään. Että ollaksesi konservatiivi pitäisi vastustaa homoja ja maahanmuuttoa ja kannattaa.)<br /><br />Tässä asiassa on jonkinlainen selitys asenteille. Tässä kohden laki nähdään &quot;edustamassa&quot; jotain. Se on joko haluttu tai ei-haluttu seuraus. Sillä mitä mieltä &quot;suvakit&quot; ovat tai mikä on heidän intentionsa ei merkitse. Koska tietyt normit vain edustavat &quot;suvakkien vallankäyttöä&quot; ja ovat seurausta niistä. Sillä onko kyseessä epähuomiossa syntynyt sivutuote vai ei, on tässä merkityksetöntä. (Ja tuskin tämänlaisten erojen analysointiin riittää monilla pahastuneilla kognitiivista potentiaaliakaan. Ei siksi että he olisivat tyhmiä. Vaan sen vuoksi että he ovat niin pahastuneita. Ymmärrän tilanteen kyllä. Olen itsekin sen verran tuittupää.)<br /><br />Toki asenteet eivät ole siinä mielessä koherentteja, että samat ihmiset eivät suostu ottamaan oman kulttuuripiirinsä ei-haluttuja lieveilmiöitä osaksi omaa vastuutaakkaansa. Esimerkiksi ihminen josta minun Tynkkysen pukeutumista koskevan esteettisen mielipiteen ja lakupiippukiellon välillä on suora kytkös voi nähdä että Tynkkunen ei voi lietsoa rasismia koska hän ei ole tarkoittanut tai tavoitellut tätä ilmaistessaan uskonnonvapauden mukaisia mielipiteitään. Se että tahattomasti näin voi hyvinkin käydä tavalla jonka ympärille voi kyhätä lakupiippukytkökseni kaltaisen narraation, ei merkitse. Koska koherenttius ei ole se mitä nykyään tavoitellaan. Totuuden on korvannut oma vilpittömyys ja sen yleistäminen kategorioiksi. Kategorioiksi jotka sitten tiivistyvät esimerkiksi sellaisiksi konsepteiksi kuin &quot;et-ole-aidosti-suomalainen&quot; -statementit niille joilla on väärät mielipiteet.<br /><br /><strong>Rajoitteet nähdään pikkumaisena sensuurina.</strong><br /><br />Tässä kohden lakritsipiippu on pieni asia. Siitä ei pahastuta siksi että lakritsipiippu olisi itsessään jotenkin tärkeä. Vaan takana on enemmän ajatus siitä että <u>jos näinkin pientä asiaa valvotaan niin sitten sitä puututaan tietenkin suurempiinkin asioihin</u>. (Joka ei loogisesti kyllä johda tähän. Mutta menkööt. Kenties olisi järkevämpää demonstroida että tärkeisiin asioihin puututaan sillä että viittaa niihin tärkeisiin asioihin. Mutta onhan pikkumainen normi pikkumainen ja niistä saa maailmaan ja vastustajien kritisoimiseen sellaista absurdiuden tunnetta jota ei saa viittaamalla isoihin ja tärkeisiin asioihin.)<br /><br />Tässä koetaankin että itsellisyys ja autonomia ja päätäntävalta ovat uhattuina. Dogmat rajoittavat vapaan ihmisen elämää. Autonomisuusnäkökulma on toki siinä mielessä erikoinen, että autonomisen päätöksen ohjailua tunteen ja ties minkä kautta suhteutetaan myös sen mukaan miten tätä suostuttelua tehdään<br /><br />Erilaisia lakeihin liittyviä houkuttimia katsotaan niin että jos jotain halutaan estää tai kieltää, tai jostain rangaistaan tähän suhtaudutaan nuivemmin kuin siihen että jotain asiaa kehutaan ja tuetaan erityisesti. Näin ollen esimerkiksi ksylitoltuotteiden tukeminen voisi näyttää hyvin erialaiselta kuin sokeripitoisten karkkien lisäverottaminen. Samoin voidaan nähdä että ne jotka kovin kategorisesti tuomitsevat kristinuskon tai islamin koetaan militanteimpina syrjijöinä kuin niitä jotka turhankin ylpeästi röyhistävät miten islam on rauhan uskonto ja kristinusko objektiivisen moraalin ja yhteiskuntajärjestyksemme ydin niin että näitä täytyisi erityisesti tukea, kunnioittaa ja ajaa oleelliseksi osaksi yhteiskuntamme valtakoneistoja.<br /><br />Ja jopa niille jotka moittivat näitä uskontoja - ja jotka noin yleisesti korostavat että &quot;positiivinenkin syrjintä on syrjintää&quot; - kokevat vahvasti, että sensuuri on pahempi asia kuin liiallisen. näkyvyyden ja vakavastiotettavuuden antaminen yleisessä julkisessa mediatilassa. (Joka on kuitenkin rajallisen kokoinen nykyäänkin.)Tämä on tärkeä asia huomata. Jos lakritsipiippu ei saa S -bonusta näyttää erilaiselta kuin se, että jos kaikki muut makeiset saisivat verovapautta. Efekti olisi kuitenkin jossain määrin samanlaatuinen. Sisällön lisäksi myös asian muotoilu vaikuttaa tässä kohden.<br /><br /><strong>Tässä selitysksessä on erikoinen twisti.</strong><br /><br />Kriitikot ovat siinä mielessä oikeassa että yhdessä mielessä <u>laki <em>on</em> systematisoitua byrokratiaa</u>. Oikeusvaltioissa lainsäädäntö on sitä varten&nbsp; että ilman sitä normaalitilana olisi se, että erilaiset jääviyskysymykset ylittyisivät. Syntyisi privileegioita.<br /><br />Länsimaiseen oikeusvaltioin liittyvä ajatus siitä että privileegioita ja nepotismia on purettava ja että kaikkia kohdellaan lain edessä samoilla säännöillä vaatii sitä, että laki ja tuomiovalta byrokratisoidaan on väistämättömyys. ; <strong>Montesquieun</strong> <em>vallan kolmijako-opin</em> ideana on juuri se, että&nbsp; lakien säätäminen, lakien valvonta ja lakia rikkovien tuomitseminen eriytetään.<br /><strong>1: </strong>Toki olen tietoinen siitä että esimoderneja tai ei-länsimaisissa maissa nähtäviä ajatuksia on maassamme ollut viime aikoina tavallista enemmän. Nämä vieraan kulttuuripiirin ajatukset pitävät esimerkiksi sisällään sellaisia ajatuksia että Kansa voisi oikeustajuaan noudattaen vain päättää mitkä pykälät pätevät kenenkin kohdalla. Ja ottaa osaa siihen keitä saa haastaa oikeuteen. Ja mikä tämän tuomion pitää olla. Kansalainen haluaa olla koko vallan kolmijako kerralla ja tästä poikkeava nähdään ongelmallisena.<br /><br />Jos joku on pahastunut Sipilän jääviyskysymyksistä, eikä kannata hyväveliverkostoja, ja kannattaa sitä että kaikilla pitäisi olla sananvapaus, kannattavat ajatusta siitä että olisi universaaleja lakeja joita noudatetaan riippumatta siitä ärsyttävätkö tai miellyttävätkö nämä periaatteet itseä. Riippumatta siitä ovatko säännöt omasta mielestä vääriä, ärsyttäviä tai pikkumaisia. (Henkenä on se, että jos ne lait eivät miellytä, niin sitten pitää hankkia riittävä määrän kannattajia, harrastaa isoja määriä lobbausta jne. jotta vastustajien voima kasvaa niin suureksi että lakia muutetaan.)<br /><br />Tosin sitten samalla lakupiippukriitikot näyttävät eriyttävän tilanteita hyvin erikoisella tavalla. On kuin lain olemus koskisi vain niitä pykäliä joista he ovat erimielisiä. Näistä ihmisistä esimerkiksi homojen avioliiton kieltäminen ei ole &quot;sensuuria ja pikkumaista autonomiaan puuttumista&quot;. Se on uitenkin ihmisiä koskeva lain antama rajoite. Sekin on sitä samaa systematisoitua byrokratiaa, joka rajoittaa kaikkia.<br /><strong>1: </strong>Osa yrittää tässä jopa sanoa, että vaikkapa homojen avioliiton kieltäminen ei vie keneltäkään mitään oikeutta tai vapautta pois. Samat ihmiset tietävät että laki on sama kaikille koska homoilla on oikeus mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta edustavan tyypin kanssa. Jännittävä kombinaatio. Sillä jos jälkimmäinen ajattelutapa pitää paikkaansa niin tosiasiassa homojen avioliiton kieltäjä ottaa jokaiselta mieheltä oikeuden mennä toisen miehen kanssa naimisiin. Ja jokaiselta naiselta oikeuden mennä naisen kanssa naimisiin. Se, että moni ei tämänlaista oikeutta halua harjoittaa on irrelevanttia. Sillä onhan se irrelevanttia että harva homokaan haluaa mennä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa naimisiin. On aika selvää että jos jokin ei onnistu halusi tai ei, ja jotain ei saa tehdä halusi tai ei, että tässä rajoitetaan oikeuksia ja vapauksia. Tämä voi olla tarpeen jos vaikka halutaan kieltää murhaaminen tai vastaava. Mutta niidenkin kohdalla on turhaa leikkiä että tässä ei rajoitettaisi jotain. Kielto on kielto. Ja tappamissensuuri voi olla perusteltua. Mutta kyllä se asioihin puuttuu.<br /><br /><strong>TL;DR</strong><br /><br />Näyttääkin siltä että mielipide ja maailmankuva on tässä tärkeämpi kuin se mitä laki on. Jos laki ei miellytä itseä, se on <em>&quot;byroslaviaa joka johtuu siitä että valtakunta on kommunistien vallan alla&quot;</em>. (Koska ad hominem ja hassut pilkkanimet tuovat statementiin potkua jonka jälkeen ei tarvitse argumentoida.) Jos laki miellyttää itseä niin<em> &quot;...sehän vaan muistuttaa siitä, että Suomi on kuitenkin kristillinen maa - ja jos asia ei miellytä, niin Herra on Hyvä ja muuttaa Pohjois-Koreaan vaan.&quot;</em><br />Ensimmäisessä Stalinvalta on kauheaa. Jälkimmäisessä on hyvä Puolustaa Suomea.<br /><br />Olen pahoillani, mutta jos maailmankuva ja Oikeat Mielipiteet painavat noin paljon, niin voidaan nähdä että tässä ajetaan keskustelumahdollisuus aika nurkkaan. Ja tämä tehdään - ironista kyllä - siten että luodaan monokulttuuri jossa tietyt mielipiteet ja niihin liittyvä lainsäädäntö on Suomen tapa ja erimielisyys ei ole maan tapa ja sen paikka on sitten jossain muualla. Itse olen ajatellut että Suomessa saa olla erimielinen - ja saa olla autonominen. On vaikeaa nähdä tämänlaista maailmankuvanormittamista jossa erimielisyys nähdään &quot;huonona suomalaisuutena&quot; minään muuna kuin jonkinlaisena &quot;käänteisenä jihadismina&quot; ja sellaisena asenteena jota todellakin pitäisi lähteä hakemaan sieltä paljonpuhutusta Pohjois-Koreasta.<br /><br />Voimme kuitenkin olla yksimielisiä siitä että jos joku laittaa lakritsipiippuun K18 -ikärajan, niin onhan se pikkumaista. Se, mitä tämä sitten alkaa edustamaan voi kerätä ylleen sen asteista metafyysistä ja maailmankuvallista tauhkaa että sitä ei voi pitää hyvin perusteltuna, järkevänä eikä edes eettisenä. (Kun samassa lauseessa on pilkkasana joka on olkiukko kritiikin kohteesta onnistuu tiivistämään <em>ad hominemin</em> ja <em>straw manin </em>samaan lauseeseen. Argumenttivirhetiivistymät eivät liene rationaalisinta mahdollista keskustelua.)<br /><br />Näitä tarinoita rakentelevat luovat asennevammaistoja joiden perustelu on niin löyhässä sidoksissa todellisuuteen että kytkös pitää hakea lakupiipuissa mielikuvissa poltettavan kuvitteellisen LSD:n kautta. ; Nämä tarinat vaativat sitä että ei osata olla konsistentteja sen suhteen mitä laki tarkoittaa. Ristiriitaisuus ja asiavirheet kertovat että tunne puhuu perustelua ja keskustelua enemmän. Onhan se toki mukavaa että logiikka ei rajoita vapaata ja autonomista ihmistä ja että mielipiteenvapaus on muuttunut argumentinkorvikkeeksi niin että mielipide on arvokas ja hyvin perusteltu vain siksi että sen saa sanoa ääneen..<br /><br />Jos minun mielipide Tynkkysen pukeutumisen tyylikkyydestä - koska haluan että juristit tekevät sananvapauslaisnäädäntötulkinnat ennen kuin lauon asiasta mitään sen kummempaa, ei minulla ole oikein muutakaan johon tarttua - johtaa siihen että minua isketään ensin lakupiippusensuurilla ja sen jälkeen ei-edes-aidosti-suomen-kansalaisuudella päähän niin onhan ilmapiiri vähintään yhtä absurdi kuin se lakupiippukielto! Jos mielipideavaruus on näin pikkumainen, niin mitä on se Suomalaisuus joka on aidosti puolustamisen arvoista? Jos Suomalaisuus on todella tätä, sitä että on rakennettava dogmaattinen mielipiteiden verkosto jotta ei olisi &quot;suvakki-epäkansalainen&quot; niin sitten toivon että se tuhoutuu mahdollisimman nopeasti! Mieluummin vielä nopeammin!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Takapäivinä moni intoutui keskustelemaan lakupiipuista. Kysymyksessä on hinnaltaan pieniarvoisesta karkista. Ja siitä saako siitä S -bonusta. Tuote on niin pienihintainen, eikä niitä varmasti osteta kilokaupalla kovinkaan usein, joten pahastujilla ei ole taustalla konkretia vaan periaate. Tämä on toki OK. On hyvä että ihmisillä on periaatteita.

    Aiheeseen liittyen toki esitettiin että lakupiiput olisivat K18 -tuote. Makeisten valmistajat ilmoittivat että he voisivat kiertää asian muuttamalla tuotteen nimen piipusta saksofoniksi. ; Valvira kuitenkin otti kantaa siihen että lakupiippu ei tupakkalain mukaan ole mitään kovin erikoista ja ikärajaa vaativaa. Toisin sanoen kohinan syyksi suunnattu laki ei olekaan se syy sille jos tämänlaisia asioita tapahtuu.

    Itse nostan asian esiin toisesta syystä.

    Jostain syystä tästä lakritsipiipusta on tullut jotain joka jotenkin symbolisesti kuvaisi "suvakkeja". Tämä on hyvin hämmentävää. Tilanne oli toki huvittava ; Esimerkiksi liberaalimaineinen ystäväni Sakari Peuranen koki tarpeelliseksi miettiä sellaisia vastareaktioita kuin "lakritsihuumeruiskut". Siinä olisikin minun makuuni sopivaa potkua.

    Kun kaikkien suhtautuminen torjuntaan oli tämänsuuntainen enkä ole keneltäkään kuullut että lakritsipiippujen kieltäminen olisi älykäs ja tarpeellinen asia, tuntuu omituiselta että tästä on syntynyt statement poliittiseen peliin. Ensimmäinen mielikuva on että konservatiivit eivät tunne liberaaleja. Uskoisin kuitenkin että takana on toinen syy. Se, että tosiasiassa maailmankuvasodassa "suvakki" on vähän kuin "natsi". Se on ylikäytetty ja muuttunut hyvinkin abstraktiksi. Se ei tavallaan enää ole sidoksissa yksilöihin tai mielipiteisiin.

    Oli hyvin erikoista ensin kuulla olevansa "suvakki" ja sitten kuulla miten ajaa tämänlaisien normien ja sensuuriuksien täyttämää yhteiskuntaa. Itse kun olen tunnetusti jopa ylivahvasti autonomiaa korostava ihminen. Sellainen jossa uskonto joka kieltää eriuskoisilta jonkin asian - kuten homojen avioliiton, sianlihanmyynnin tai minkä muun tahansa - tekee jotain jota sen ei pitäisi tehdä. Eli jos uskonto kieltää homoseksuaalisuuden niin sitten älkööt itse homostelko. Mutta jos ateistihomon pitää totella kristittyjen tai islaminuskon normeja, niin sitten joku on ymmärtänyt "uskonnonvapauden" hieman omituisella tavalla. Kannatan myös eutanasiaa. Ja rehellisesti sanoen puollan jopa hyvin laajaa oikeutta itsemurhaan - sellaisella tasolla että jopa suuri osa avomielisistä ihmisistä älähtää. (Minusta itsemurha on "OK".)

    Itse polttelen lakupiippuja siinä missä kuka tahansa muukin. (Tai enemmän. Harva niitä oikeasti polttaa. Mutta minä olen niitä jotka yrittävät jauhaa ihan kaiken pieneksi ja polttaa sen piipussa. Mutta ymmärtänette pointin!) Olen niitä ihmisiä jotka eivät polta tupakkaa, mutta joista on ällistyttävää että trendit näyttävät olevan menossa siihen suuntaan, että jos trendit pysyvät ennallaan niin muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä kannabis on laillista ja tupakka laitonta. (Minulla ei ole vahvaa mielipidettä kannabiksesta. Tuskin polttelisin itse, mutta jos se olisi laillista niin en menettäisi yöuniani kyllä.)

    Asiassa olevaa lisähämmennystä loi tietenkin se, että lakritsipiiput olisivat joka tapauksessa enemmän sivutuote kuin jokin jota olisi tavoiteltu. Elämme oikeusvaltiossa joka tarkoittaa sitä että laki on sama kaikille. Ja jossa ideana on se, että huonoja lakeja korjataan. Tätä voi toteuttaa vaikka tällä hetkellä muodikkailla lainmuutoskampanjoilla. (Vaikka keino rehellisesti sanoen tuntuu vain marginaalisesti tehokkaammalta kuin valittaminen adressit.comissa.) Eli jos joku "suvakki" kenties onkin ajanut tupakkalakirajoitteita, niin tämä lakritsipiippuasia on enemmän sivutuote jota ei ole osattu ennakoida. Ilman tämänlaisia intentioita vaikuttaa omituiselta esittää että toiminta olisi todella sellaista.

    Tätä kautta teinkin sen joka on aina yhtä tuskallista tehdä. Yritin kuunnella.

    Tämä on monille aikuisille, myös itselleni, vaikeaa. (Ainakin jos Eeva Kalliota on uskominen.) Tässä yhteydessä esiin nousi ajatus rajoitteita ja sääntöjä täynnä olevasta yhteiskunnasta jota pyörittävät "kukkahattutädit normeineen". Tässä tilanteessa nähtiin vahvasti, että lainsäädäntö on byrokratiaa. Jonka pohjalta syntyy "Sääntö-Suomi". (Termi ei omani, siksi heittomerkit. Joku voisi muuten luulla että se olisi alleviivaus sille että termi olisi huono. Tästä ei ole kyse.)

    Tässä ideana oli myös se, että "Säännöt ovat byroslavian valtaa, jota taas ajavat kommunistit." Muissakin lausunnoissa toki toistui ajatus juuri siitä että tämänlaiset normit ovat vallankäyttöä. Ja sellaista vallankäyttöä jossa vallassaoleva suvaitsevaisto komentaa rajoituksillaan yhteiskuntaa kuin Stalin. (Stalinkorttikin on jokin joka tässä yhteydessä tulee esiin. Mikä on piippuaiheen vuoksi vähintään hitusen erikoista.)

    Toki erikoista on sekin että lakupiiput voivat nousta esiin yhteydessä jossa kritisoi Tynkkystä. Logiikka tässä oli se, että koska Tynkkynen katsoi puolustavansa Suomea, oli Tynkkysen kritisointi samaa kuin Suomalaisuuden vastustaminen. Itse näen että Tynkkynen edustaa Suomea juuri saman verran kuin mitä itsekin edustan. Hän on yksi maamme kansalainen. Ei jokin jonka kanssa erimielisyys ja samanmielisyys olisi jokin "kansalaisuustesti". (Joita muuten tuntuu olevan maailmassa yhä enemmän ja enemmän. Väärä mielipide lakupiipuistakin saattaa olla väärää kansalaisuutta. Tai itse asiassa juuri sellaiseksi se aletaan näkemään. ; Nähdään että lakupiippukielto ei edusta Kansaa vaan Pahaa Suvakkivaltaa joka ei missään tapauksessa voi edustaa Suomea tai Suomalaisuutta tai Suomalaisten Mielipiteitä. (Suuret kirjaimet eivät ole oikeaoppisen kieliopin mukaisia. Virhe on kuitenkin tahallinen.)

    Olen toki jossain määrin tottunut siihen, että elämme maailmassa jossa poliittista korrektiutta vastustavat ihmiset jotka korostavat laajaa uskonnon- ja mielipiteenvapautta ovat tosiasiassa lähinnä kannattamassa kristittyjen oikeutta olla kristittyjä kovin kovin ei-kristittyjen yksityiselämään ja lainsäädäntöön tunkeilevalla tavalla. Ja jossa laaja mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä että yhä suurempi ja tiukempi dogmaattinen mielipideavaruus määrää onko mielipiteesi "suomalainen". Vai sellainen, että jos omaa sellaisen mielipiteen pitäisi muuttaa Pohjois-Koreaan.
    1: Jostain syystä samat ihmiset eivät ole muuttamassa USA:n Raamattuvyöhykkeelle jokaisen kerran kun Suomen jokin laki tai käytänne ei miellytä heitä itseään. ; Toki syy tähän ei ole mysteeri. He kokevat että edustivatpa he itse yleisintä mielipidettä tai marginaallista ärsyttäväksi koettua mielipidettä, niin he ovat suomalaisuuden standardia. He määräävät ehdot "suomalaisuuteen" joiden mukaan muita testataan. Siksi jos käytänne eroaa heistä itsestään, on syytä olla poliittisesti epäkorrekti ja edustaa uskonnonvapautta jossa korostetaan kristillisiä mielipiteitä. Silloin on asiaankuuluvaa myös kutsua erimielisiä vaikka harhaoppisiksi. Mutta jos itseä pilkataan se on ajojahtia. Ajojahtia koko Suomen kansaa kohtaan. Etenkin jos oma mielipide on yleinen, jolloin pitäisi ymmärtää laittaa turpa kiinni ja pistää pulinat pois. Tämä standardina oleminen on tärkeää kun selitetään miksi niin moni haukkui edellistä hallitusta ja piti oppositiossa räkyttämistä hienona kansalaistoimintana. Ja korostetaan että toisinajattelijuus on arvokasta ja toisinajattelijoiden kritisointikin on sensurismia. (Ja jos YLE esitti vallan kanssa yhteneväisiä viestejä se oli hallituksen talutusnuorassa kuin Pravda.) Mutta nyt vallan vaihduttua nämä samat ihmiset ovat sitä mieltä että opposition pitäisi ymmärtää olla hiljaa. (Ja jos media kritisoi, se on ajojahtia.)

    Toisin sanoen esimerkiksi minun näkeminen "suvakiksi" ja sen yhteys "lakritsisensurismiin" on tavallaan ymmärrettävissä. (Sinänsä minun kutsuminen "suvakiksi" on varsin omituinen päätelmä, olen monissa asioissa muutosvastarintainen ja itse asiassa niin vanhalla tavalla sivistyskonservatiivi, että se ei ole enää muodissa edes konservatiivien keskuudessa. Toki ymmärrän että nykyään konervatiiviutta lähestytään yhteiskuntafilosofisen viitekehyksen sijaan "ostoslistametodilla" jossa on oltava tietyt mielipiteet tietyistä aiheista. Tämä dogmatiikka on tietenkin se miksi näitä tulkintoja tehdään. Että ollaksesi konservatiivi pitäisi vastustaa homoja ja maahanmuuttoa ja kannattaa.)

    Tässä asiassa on jonkinlainen selitys asenteille. Tässä kohden laki nähdään "edustamassa" jotain. Se on joko haluttu tai ei-haluttu seuraus. Sillä mitä mieltä "suvakit" ovat tai mikä on heidän intentionsa ei merkitse. Koska tietyt normit vain edustavat "suvakkien vallankäyttöä" ja ovat seurausta niistä. Sillä onko kyseessä epähuomiossa syntynyt sivutuote vai ei, on tässä merkityksetöntä. (Ja tuskin tämänlaisten erojen analysointiin riittää monilla pahastuneilla kognitiivista potentiaaliakaan. Ei siksi että he olisivat tyhmiä. Vaan sen vuoksi että he ovat niin pahastuneita. Ymmärrän tilanteen kyllä. Olen itsekin sen verran tuittupää.)

    Toki asenteet eivät ole siinä mielessä koherentteja, että samat ihmiset eivät suostu ottamaan oman kulttuuripiirinsä ei-haluttuja lieveilmiöitä osaksi omaa vastuutaakkaansa. Esimerkiksi ihminen josta minun Tynkkysen pukeutumista koskevan esteettisen mielipiteen ja lakupiippukiellon välillä on suora kytkös voi nähdä että Tynkkunen ei voi lietsoa rasismia koska hän ei ole tarkoittanut tai tavoitellut tätä ilmaistessaan uskonnonvapauden mukaisia mielipiteitään. Se että tahattomasti näin voi hyvinkin käydä tavalla jonka ympärille voi kyhätä lakupiippukytkökseni kaltaisen narraation, ei merkitse. Koska koherenttius ei ole se mitä nykyään tavoitellaan. Totuuden on korvannut oma vilpittömyys ja sen yleistäminen kategorioiksi. Kategorioiksi jotka sitten tiivistyvät esimerkiksi sellaisiksi konsepteiksi kuin "et-ole-aidosti-suomalainen" -statementit niille joilla on väärät mielipiteet.

    Rajoitteet nähdään pikkumaisena sensuurina.

    Tässä kohden lakritsipiippu on pieni asia. Siitä ei pahastuta siksi että lakritsipiippu olisi itsessään jotenkin tärkeä. Vaan takana on enemmän ajatus siitä että jos näinkin pientä asiaa valvotaan niin sitten sitä puututaan tietenkin suurempiinkin asioihin. (Joka ei loogisesti kyllä johda tähän. Mutta menkööt. Kenties olisi järkevämpää demonstroida että tärkeisiin asioihin puututaan sillä että viittaa niihin tärkeisiin asioihin. Mutta onhan pikkumainen normi pikkumainen ja niistä saa maailmaan ja vastustajien kritisoimiseen sellaista absurdiuden tunnetta jota ei saa viittaamalla isoihin ja tärkeisiin asioihin.)

    Tässä koetaankin että itsellisyys ja autonomia ja päätäntävalta ovat uhattuina. Dogmat rajoittavat vapaan ihmisen elämää. Autonomisuusnäkökulma on toki siinä mielessä erikoinen, että autonomisen päätöksen ohjailua tunteen ja ties minkä kautta suhteutetaan myös sen mukaan miten tätä suostuttelua tehdään

    Erilaisia lakeihin liittyviä houkuttimia katsotaan niin että jos jotain halutaan estää tai kieltää, tai jostain rangaistaan tähän suhtaudutaan nuivemmin kuin siihen että jotain asiaa kehutaan ja tuetaan erityisesti. Näin ollen esimerkiksi ksylitoltuotteiden tukeminen voisi näyttää hyvin erialaiselta kuin sokeripitoisten karkkien lisäverottaminen. Samoin voidaan nähdä että ne jotka kovin kategorisesti tuomitsevat kristinuskon tai islamin koetaan militanteimpina syrjijöinä kuin niitä jotka turhankin ylpeästi röyhistävät miten islam on rauhan uskonto ja kristinusko objektiivisen moraalin ja yhteiskuntajärjestyksemme ydin niin että näitä täytyisi erityisesti tukea, kunnioittaa ja ajaa oleelliseksi osaksi yhteiskuntamme valtakoneistoja.

    Ja jopa niille jotka moittivat näitä uskontoja - ja jotka noin yleisesti korostavat että "positiivinenkin syrjintä on syrjintää" - kokevat vahvasti, että sensuuri on pahempi asia kuin liiallisen. näkyvyyden ja vakavastiotettavuuden antaminen yleisessä julkisessa mediatilassa. (Joka on kuitenkin rajallisen kokoinen nykyäänkin.)Tämä on tärkeä asia huomata. Jos lakritsipiippu ei saa S -bonusta näyttää erilaiselta kuin se, että jos kaikki muut makeiset saisivat verovapautta. Efekti olisi kuitenkin jossain määrin samanlaatuinen. Sisällön lisäksi myös asian muotoilu vaikuttaa tässä kohden.

    Tässä selitysksessä on erikoinen twisti.

    Kriitikot ovat siinä mielessä oikeassa että yhdessä mielessä laki on systematisoitua byrokratiaa. Oikeusvaltioissa lainsäädäntö on sitä varten  että ilman sitä normaalitilana olisi se, että erilaiset jääviyskysymykset ylittyisivät. Syntyisi privileegioita.

    Länsimaiseen oikeusvaltioin liittyvä ajatus siitä että privileegioita ja nepotismia on purettava ja että kaikkia kohdellaan lain edessä samoilla säännöillä vaatii sitä, että laki ja tuomiovalta byrokratisoidaan on väistämättömyys. ; Montesquieun vallan kolmijako-opin ideana on juuri se, että  lakien säätäminen, lakien valvonta ja lakia rikkovien tuomitseminen eriytetään.
    1: Toki olen tietoinen siitä että esimoderneja tai ei-länsimaisissa maissa nähtäviä ajatuksia on maassamme ollut viime aikoina tavallista enemmän. Nämä vieraan kulttuuripiirin ajatukset pitävät esimerkiksi sisällään sellaisia ajatuksia että Kansa voisi oikeustajuaan noudattaen vain päättää mitkä pykälät pätevät kenenkin kohdalla. Ja ottaa osaa siihen keitä saa haastaa oikeuteen. Ja mikä tämän tuomion pitää olla. Kansalainen haluaa olla koko vallan kolmijako kerralla ja tästä poikkeava nähdään ongelmallisena.

    Jos joku on pahastunut Sipilän jääviyskysymyksistä, eikä kannata hyväveliverkostoja, ja kannattaa sitä että kaikilla pitäisi olla sananvapaus, kannattavat ajatusta siitä että olisi universaaleja lakeja joita noudatetaan riippumatta siitä ärsyttävätkö tai miellyttävätkö nämä periaatteet itseä. Riippumatta siitä ovatko säännöt omasta mielestä vääriä, ärsyttäviä tai pikkumaisia. (Henkenä on se, että jos ne lait eivät miellytä, niin sitten pitää hankkia riittävä määrän kannattajia, harrastaa isoja määriä lobbausta jne. jotta vastustajien voima kasvaa niin suureksi että lakia muutetaan.)

    Tosin sitten samalla lakupiippukriitikot näyttävät eriyttävän tilanteita hyvin erikoisella tavalla. On kuin lain olemus koskisi vain niitä pykäliä joista he ovat erimielisiä. Näistä ihmisistä esimerkiksi homojen avioliiton kieltäminen ei ole "sensuuria ja pikkumaista autonomiaan puuttumista". Se on uitenkin ihmisiä koskeva lain antama rajoite. Sekin on sitä samaa systematisoitua byrokratiaa, joka rajoittaa kaikkia.
    1: Osa yrittää tässä jopa sanoa, että vaikkapa homojen avioliiton kieltäminen ei vie keneltäkään mitään oikeutta tai vapautta pois. Samat ihmiset tietävät että laki on sama kaikille koska homoilla on oikeus mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta edustavan tyypin kanssa. Jännittävä kombinaatio. Sillä jos jälkimmäinen ajattelutapa pitää paikkaansa niin tosiasiassa homojen avioliiton kieltäjä ottaa jokaiselta mieheltä oikeuden mennä toisen miehen kanssa naimisiin. Ja jokaiselta naiselta oikeuden mennä naisen kanssa naimisiin. Se, että moni ei tämänlaista oikeutta halua harjoittaa on irrelevanttia. Sillä onhan se irrelevanttia että harva homokaan haluaa mennä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa naimisiin. On aika selvää että jos jokin ei onnistu halusi tai ei, ja jotain ei saa tehdä halusi tai ei, että tässä rajoitetaan oikeuksia ja vapauksia. Tämä voi olla tarpeen jos vaikka halutaan kieltää murhaaminen tai vastaava. Mutta niidenkin kohdalla on turhaa leikkiä että tässä ei rajoitettaisi jotain. Kielto on kielto. Ja tappamissensuuri voi olla perusteltua. Mutta kyllä se asioihin puuttuu.

    TL;DR

    Näyttääkin siltä että mielipide ja maailmankuva on tässä tärkeämpi kuin se mitä laki on. Jos laki ei miellytä itseä, se on "byroslaviaa joka johtuu siitä että valtakunta on kommunistien vallan alla". (Koska ad hominem ja hassut pilkkanimet tuovat statementiin potkua jonka jälkeen ei tarvitse argumentoida.) Jos laki miellyttää itseä niin "...sehän vaan muistuttaa siitä, että Suomi on kuitenkin kristillinen maa - ja jos asia ei miellytä, niin Herra on Hyvä ja muuttaa Pohjois-Koreaan vaan."
    Ensimmäisessä Stalinvalta on kauheaa. Jälkimmäisessä on hyvä Puolustaa Suomea.

    Olen pahoillani, mutta jos maailmankuva ja Oikeat Mielipiteet painavat noin paljon, niin voidaan nähdä että tässä ajetaan keskustelumahdollisuus aika nurkkaan. Ja tämä tehdään - ironista kyllä - siten että luodaan monokulttuuri jossa tietyt mielipiteet ja niihin liittyvä lainsäädäntö on Suomen tapa ja erimielisyys ei ole maan tapa ja sen paikka on sitten jossain muualla. Itse olen ajatellut että Suomessa saa olla erimielinen - ja saa olla autonominen. On vaikeaa nähdä tämänlaista maailmankuvanormittamista jossa erimielisyys nähdään "huonona suomalaisuutena" minään muuna kuin jonkinlaisena "käänteisenä jihadismina" ja sellaisena asenteena jota todellakin pitäisi lähteä hakemaan sieltä paljonpuhutusta Pohjois-Koreasta.

    Voimme kuitenkin olla yksimielisiä siitä että jos joku laittaa lakritsipiippuun K18 -ikärajan, niin onhan se pikkumaista. Se, mitä tämä sitten alkaa edustamaan voi kerätä ylleen sen asteista metafyysistä ja maailmankuvallista tauhkaa että sitä ei voi pitää hyvin perusteltuna, järkevänä eikä edes eettisenä. (Kun samassa lauseessa on pilkkasana joka on olkiukko kritiikin kohteesta onnistuu tiivistämään ad hominemin ja straw manin samaan lauseeseen. Argumenttivirhetiivistymät eivät liene rationaalisinta mahdollista keskustelua.)

    Näitä tarinoita rakentelevat luovat asennevammaistoja joiden perustelu on niin löyhässä sidoksissa todellisuuteen että kytkös pitää hakea lakupiipuissa mielikuvissa poltettavan kuvitteellisen LSD:n kautta. ; Nämä tarinat vaativat sitä että ei osata olla konsistentteja sen suhteen mitä laki tarkoittaa. Ristiriitaisuus ja asiavirheet kertovat että tunne puhuu perustelua ja keskustelua enemmän. Onhan se toki mukavaa että logiikka ei rajoita vapaata ja autonomista ihmistä ja että mielipiteenvapaus on muuttunut argumentinkorvikkeeksi niin että mielipide on arvokas ja hyvin perusteltu vain siksi että sen saa sanoa ääneen..

    Jos minun mielipide Tynkkysen pukeutumisen tyylikkyydestä - koska haluan että juristit tekevät sananvapauslaisnäädäntötulkinnat ennen kuin lauon asiasta mitään sen kummempaa, ei minulla ole oikein muutakaan johon tarttua - johtaa siihen että minua isketään ensin lakupiippusensuurilla ja sen jälkeen ei-edes-aidosti-suomen-kansalaisuudella päähän niin onhan ilmapiiri vähintään yhtä absurdi kuin se lakupiippukielto! Jos mielipideavaruus on näin pikkumainen, niin mitä on se Suomalaisuus joka on aidosti puolustamisen arvoista? Jos Suomalaisuus on todella tätä, sitä että on rakennettava dogmaattinen mielipiteiden verkosto jotta ei olisi "suvakki-epäkansalainen" niin sitten toivon että se tuhoutuu mahdollisimman nopeasti! Mieluummin vielä nopeammin!

    ]]>
    0 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229433-suvakkien-lakupiippukielto-ja-muuta-byroslavia-sanan-ylikayttoa#comments Mielipiteenvapaus Poliittinen korrektius Sensuuri Tupakkalaki Fri, 13 Jan 2017 12:51:44 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229433-suvakkien-lakupiippukielto-ja-muuta-byroslavia-sanan-ylikayttoa
    Ne peltipoliisit ovatki liikenneturvallisuuskeskuksen PYHÄ LEHMÄ. http://ellelazarov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225225-ne-peltipoliisit-ovatki-liikenneturvakeskuksen-pyha-lehma <p>Rohkea poliisimies, joka uskalsi julkisesti arvostella peltipoliisia sakkorysäksi joutuu&nbsp; poliisirikostutkintaan!!</p><p>Myös Helsingin yliopiston liikennelääkettieteen professori Timo Tervo on sitä mieltä, että kameroiden sijoittelu määräytyy ensisijaisesti sakkokertymän mukaan ei turvallisuuden.</p><p>Se mikä tässä jutussa pohdituttaa, että mikä on mielipiteenvapaus&nbsp; rivivirkamiehellä.</p><p>Jos sieltä työn tasolta ei tule tietoa johtajille, miten he voivat johtaa ja kehittää?</p><p>Työntekijä näkee ja kokee ongelmatilanteet, mutta pysyy oman etunsa vuoksi&nbsp; hiljaa.</p><p>Tuohan on vastuutonta.</p><p>On pelottava esimerkki, että&nbsp; etenkin ihmisten turvallisuudesta vastaavien rivityöntekijöiden suut tukitaan. Poliisin kanssa&nbsp; samassa tilanteessa&nbsp; ovat esim. terveydenhuollon työntekijät.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rohkea poliisimies, joka uskalsi julkisesti arvostella peltipoliisia sakkorysäksi joutuu  poliisirikostutkintaan!!

    Myös Helsingin yliopiston liikennelääkettieteen professori Timo Tervo on sitä mieltä, että kameroiden sijoittelu määräytyy ensisijaisesti sakkokertymän mukaan ei turvallisuuden.

    Se mikä tässä jutussa pohdituttaa, että mikä on mielipiteenvapaus  rivivirkamiehellä.

    Jos sieltä työn tasolta ei tule tietoa johtajille, miten he voivat johtaa ja kehittää?

    Työntekijä näkee ja kokee ongelmatilanteet, mutta pysyy oman etunsa vuoksi  hiljaa.

    Tuohan on vastuutonta.

    On pelottava esimerkki, että  etenkin ihmisten turvallisuudesta vastaavien rivityöntekijöiden suut tukitaan. Poliisin kanssa  samassa tilanteessa  ovat esim. terveydenhuollon työntekijät.

     

    ]]>
    31 http://ellelazarov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225225-ne-peltipoliisit-ovatki-liikenneturvakeskuksen-pyha-lehma#comments Mielipiteenvapaus Virkamies Sun, 30 Oct 2016 04:28:50 +0000 Elle Marketta Lazarov http://ellelazarov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225225-ne-peltipoliisit-ovatki-liikenneturvakeskuksen-pyha-lehma
    Yhteiskunnasta, pysyvyydestä ja mielipiteenvapaudesta http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224874-yhteiskunnasta-pysyvyydesta-ja-mielipiteenvapaudesta <p><strong>Stuart Kauffmanin</strong> kirjassa <em><strong>&quot;Pyhän uudelleen keksiminen&quot;</strong></em> on käsitelty globaalin maailman ongelmaa. Hän korostaa sitä että maailmassa olisi historian varhaisimmissa vaiheissa ollut kulttuureja jotka ovat olleet joko sellaisia että (1) ne ovat olleet kohtuu pieniä ja tätä kautta kokonaisuus on ollut monipuolinen ja monimuotoinen tai (2) sitä ollaan oltu yhtenäiskulttuurissa ja suuria. Globaalissa maailmassa yritetään sen sijaan tasapainoilla vapauden ja monimuotoisuuden ja suuruuden kanssa. Tätä Kauffman pitää uutena haasteena jota tulee ratkaista osittain uusilla keinoilla. Siksi se Pyhäkin pitää keksiä uudelleen. Ei toistaa entisenlaisenaan.<br /><br />Kysymys on kiinnostava koska se asettaa mielipiteenvapauden keskiöön. Ja tekee sen tavalla jota modernissa maailmassa usein kierretään. Tässä on jännittävää että konservatiivit kyllä jossain määrin nostavat esiin Kauffmanin kuvaamaa asiaa moittiessaan liberaaleja ; He korostavat miten monikulttuurisuus johtaa siihen että vahvin kulttuuri helposti voittaa. Eli suuri ja monipuolinen olisivat jännitteisiä. Toisaalta he itse unohtavat tämän huomion hyvin usein välittömästi kun alkavat puhumaan siitä miten konservatiivi arvostaa vapautta, mielipiteenvapautta, ilmaisunvapautta ja taistelee poliittista korrektiutta vastaan.<br /><br />Toki jännite ei ole täysin mahdoton kiertää. Siihen tosin vaaditaan väistämättä jonkinlaista <strong>Tapio Puolimatkan</strong> kannattamaa dialogista pluralismia. Puolimatkalla kun on ajateltu että ihmiset olisivat Jumalan armosta ja antamista takeista - <strong>Alvin Plantingan</strong> reformoidun teologian<em> warrant</em> -konseptista - johtuen erityisen rationaalisia olentoja. Eli kun keskustelisimme oppisimme toisiltamme ja mielipiteemme yhdenmukaistuisivat. Ja lähestyisimme tässä muutakin kuin kulttuurista koheesiota, lähestyisimme Totuutta. Totuutta, joka ei tietenkään ole mielipiteistä riippuvainen. Tässä mallissa erimielisyys voi kertoa siitä että jossain on aivopesua ja indoktrinaatiota. (Ja Puolimatkan tuntien hän itse ei edusta tämänlaatuista demagogiaa koska hän on tietenkin mielipiteenvapauden vihollisten ja muiden darwinistien viaton uhri.)<br /><br />Mutta jos on minunkaltainen ihminen, jolle taloustieteen rationaalinen kauppaa käyvä<em> homo economicus</em> on naïvi ja yltiöoptimistinen. Minulle ei ole tarjolla mahdollisuutta jossa se että aivopesu lopetettaisiin ja ihmisille sanoo <em>Sapere Aude</em> johtaisi siihen että mielipiteiden kirjo vähenisi. Päinvastoin, vapausasteiden lisääminen ajatteluun lisää vapausasteita lopputuloksissa. Tämän vuoksi kultit ja ideologiat joutuvat käännyttämään, eristämään vääristä mielipiteistä ja harrastamaan sosiaalista kontrollia. ; Koska muuten ihmisille tulisi vääriä mielipiteitä.<br /><br />Tämä tekee Kauffmanin kuvaamasta riskistä itselleni erityisen relevantin. Toki en ole kovin yhteiskunnallinen olento. Arvostan vapautta melko korkealle ja tässä kohdassa tilanne on rehellisesti sanoen monesti sellainen että jos koko muu yhteiskunta sanoo jotain ja tämä on itseäni vastaan, on ensimmäinen ja kenties viimeinenkin vastaukseni asiaan se, että jokaiseen junaan on ihmisiä ja junia menee Toijalaankin. Että voitte laittaa yhteiskuntaanne minne se kuuluu, jos vaan persaus kestää. (Oleelliset ja vanhentuneet kulttuurialluusiot ovat...)<br /><br />Kauffmanin tiivistelmästä voi saada tähän liittyen jotain jännittävää. Hän nimittäin hakee jonkinlaista raakavedosta. Ja tuottaa seuraavia arvoja ; Ihmiskunnan tulee tavoitella kokonaisuutta, eikä sitä että ollaan fragmentoituina eriarvoistettuihin yksiköihin yhteisön täytyy olla myös avoin. Tätä ideaalitilaa tavoitellaan sitten korostamalla oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta ja nöyryyttä. Tuho ja ahnehtiminen tulee kieltää ja ajattelun monimuotoisuutta on erikseen tuettava. Demokratian ja tasavallan tukeminen on myös jotain jota on erikseen tehtävä. Samoin pitää välttää yhtä valtakeskusta, valtakeskuksien on oltava monessa paikassa ja jakautettuna. Kauffman mainitsee tässä yhteydessä kielestä sen että pitää panostaa edistyvään dialogiin jonka ytimessä on neutraali kieli.<br /><br />Tämä on hyvin kiinnostava ajatus koska siinä on henkenä se, että ajatusten yksipuolistamista ja monokulttuuriin menoa on erikseen vastustettava tai muuten se tulisi tapahtumaan. Samalla mielipiteenvapautta tulisi tukea jotta ei päädyttäisi monokulttuuriin jossa vahvimmilla on eniten mielivaltaa jota toteuttaa vapaasti niin että toisilla ei ole vastaavia oikeuksia.<br /><br />Huomio tarttuu tässä myös siihen mitä mielipiteenvapaus ylipäätään on. Osalla on tästä jopa sellaisia ajatuksia että mielipiteenvapaus tarkoittaisi sitä että sanomisilla ei voisi olla mitään seurauksia. Eli mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä että vastapuoli ei esimerkiksi saa suuttua tai sakottaa mistään sanotusta. Itselläni mielipiteenvapaus ei ole sananvastuuttomuutta. Mutta se koskee sekä mielipiteiden sisältöä että sitä miten se muotoillaan.<br /><br />Kauffman on tässä selvästi itseni kanssa eri linjoilla. Hänen näkemyksensä on sellainen että on ikään kuin mielipidesisältö ja sitten se miten se muotoillaan. Tässä kohden hän vaatii rajoitteita retoriikkaan, ei siihen mitä mielipidesisältöjä saa olla. Tässä mielessä hän sallii mielipiteitä ties mistä kysymyksistä mutta rajoittaa sitä sävyä ja asennetta jolla niitä esitetään. Räväkkä ja loukkauksia sisältävä kielenkäyttö on tässä jotain joka enemmänkin rajoittaa muiden ilmaisua ja vapautta kuin on itsessään oleellista ilmaisua ja vapautta. Ajatus on varmasti sopiva sivistyshenkiselle tiedemiestyypille jota Kauffman itse ilmaisee.<br /><br />Sen sijaan kaltaiselleni puolihullulle pellelle tämänlaatuinen muotoilu on melko vieras. Sillä usein retoriikka on enemmän kuin puolet viestistä. Retoriikka välittää tunnetta, kuvaa sanojan identiteetistä ja tulkintaa yleisöstä. Ja tässä mielessä en pidä Kauffmanin rajoitteita kovin hyvinä. ; Se tuntuu nojaavan sellaiseen vanhaan järjen ja tunteen dikotomisuuteen jossa asia on kuvattu mielipiderakenne ja tunneväritys vain irrelevanttia koristelua.<br /><br />Tosin on huomautettava että minulla ei ole tarjota mitään keinoa jolla yhteiskunnan monokultturisoituminen ja valtaideologioiden harjoittama mielipiteenvapauden rajoittaminen saataisiin loppumaan. Voin toki ehdottaa että tyypit lähtevät Toijalaan ja menevät itseensä ideologiansa kanssa - eli laittavat jutut paikkaan jonne aurinko ei paista - mutta epäilenpä että eivät tottelisi. Ja vaikka tottelisivatkin olisi auktoriteetti ja mielipidekirjon rajoittaminen lähinnä minun suunnassani eivätkä olemattomia...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Stuart Kauffmanin kirjassa "Pyhän uudelleen keksiminen" on käsitelty globaalin maailman ongelmaa. Hän korostaa sitä että maailmassa olisi historian varhaisimmissa vaiheissa ollut kulttuureja jotka ovat olleet joko sellaisia että (1) ne ovat olleet kohtuu pieniä ja tätä kautta kokonaisuus on ollut monipuolinen ja monimuotoinen tai (2) sitä ollaan oltu yhtenäiskulttuurissa ja suuria. Globaalissa maailmassa yritetään sen sijaan tasapainoilla vapauden ja monimuotoisuuden ja suuruuden kanssa. Tätä Kauffman pitää uutena haasteena jota tulee ratkaista osittain uusilla keinoilla. Siksi se Pyhäkin pitää keksiä uudelleen. Ei toistaa entisenlaisenaan.

    Kysymys on kiinnostava koska se asettaa mielipiteenvapauden keskiöön. Ja tekee sen tavalla jota modernissa maailmassa usein kierretään. Tässä on jännittävää että konservatiivit kyllä jossain määrin nostavat esiin Kauffmanin kuvaamaa asiaa moittiessaan liberaaleja ; He korostavat miten monikulttuurisuus johtaa siihen että vahvin kulttuuri helposti voittaa. Eli suuri ja monipuolinen olisivat jännitteisiä. Toisaalta he itse unohtavat tämän huomion hyvin usein välittömästi kun alkavat puhumaan siitä miten konservatiivi arvostaa vapautta, mielipiteenvapautta, ilmaisunvapautta ja taistelee poliittista korrektiutta vastaan.

    Toki jännite ei ole täysin mahdoton kiertää. Siihen tosin vaaditaan väistämättä jonkinlaista Tapio Puolimatkan kannattamaa dialogista pluralismia. Puolimatkalla kun on ajateltu että ihmiset olisivat Jumalan armosta ja antamista takeista - Alvin Plantingan reformoidun teologian warrant -konseptista - johtuen erityisen rationaalisia olentoja. Eli kun keskustelisimme oppisimme toisiltamme ja mielipiteemme yhdenmukaistuisivat. Ja lähestyisimme tässä muutakin kuin kulttuurista koheesiota, lähestyisimme Totuutta. Totuutta, joka ei tietenkään ole mielipiteistä riippuvainen. Tässä mallissa erimielisyys voi kertoa siitä että jossain on aivopesua ja indoktrinaatiota. (Ja Puolimatkan tuntien hän itse ei edusta tämänlaatuista demagogiaa koska hän on tietenkin mielipiteenvapauden vihollisten ja muiden darwinistien viaton uhri.)

    Mutta jos on minunkaltainen ihminen, jolle taloustieteen rationaalinen kauppaa käyvä homo economicus on naïvi ja yltiöoptimistinen. Minulle ei ole tarjolla mahdollisuutta jossa se että aivopesu lopetettaisiin ja ihmisille sanoo Sapere Aude johtaisi siihen että mielipiteiden kirjo vähenisi. Päinvastoin, vapausasteiden lisääminen ajatteluun lisää vapausasteita lopputuloksissa. Tämän vuoksi kultit ja ideologiat joutuvat käännyttämään, eristämään vääristä mielipiteistä ja harrastamaan sosiaalista kontrollia. ; Koska muuten ihmisille tulisi vääriä mielipiteitä.

    Tämä tekee Kauffmanin kuvaamasta riskistä itselleni erityisen relevantin. Toki en ole kovin yhteiskunnallinen olento. Arvostan vapautta melko korkealle ja tässä kohdassa tilanne on rehellisesti sanoen monesti sellainen että jos koko muu yhteiskunta sanoo jotain ja tämä on itseäni vastaan, on ensimmäinen ja kenties viimeinenkin vastaukseni asiaan se, että jokaiseen junaan on ihmisiä ja junia menee Toijalaankin. Että voitte laittaa yhteiskuntaanne minne se kuuluu, jos vaan persaus kestää. (Oleelliset ja vanhentuneet kulttuurialluusiot ovat...)

    Kauffmanin tiivistelmästä voi saada tähän liittyen jotain jännittävää. Hän nimittäin hakee jonkinlaista raakavedosta. Ja tuottaa seuraavia arvoja ; Ihmiskunnan tulee tavoitella kokonaisuutta, eikä sitä että ollaan fragmentoituina eriarvoistettuihin yksiköihin yhteisön täytyy olla myös avoin. Tätä ideaalitilaa tavoitellaan sitten korostamalla oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta ja nöyryyttä. Tuho ja ahnehtiminen tulee kieltää ja ajattelun monimuotoisuutta on erikseen tuettava. Demokratian ja tasavallan tukeminen on myös jotain jota on erikseen tehtävä. Samoin pitää välttää yhtä valtakeskusta, valtakeskuksien on oltava monessa paikassa ja jakautettuna. Kauffman mainitsee tässä yhteydessä kielestä sen että pitää panostaa edistyvään dialogiin jonka ytimessä on neutraali kieli.

    Tämä on hyvin kiinnostava ajatus koska siinä on henkenä se, että ajatusten yksipuolistamista ja monokulttuuriin menoa on erikseen vastustettava tai muuten se tulisi tapahtumaan. Samalla mielipiteenvapautta tulisi tukea jotta ei päädyttäisi monokulttuuriin jossa vahvimmilla on eniten mielivaltaa jota toteuttaa vapaasti niin että toisilla ei ole vastaavia oikeuksia.

    Huomio tarttuu tässä myös siihen mitä mielipiteenvapaus ylipäätään on. Osalla on tästä jopa sellaisia ajatuksia että mielipiteenvapaus tarkoittaisi sitä että sanomisilla ei voisi olla mitään seurauksia. Eli mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä että vastapuoli ei esimerkiksi saa suuttua tai sakottaa mistään sanotusta. Itselläni mielipiteenvapaus ei ole sananvastuuttomuutta. Mutta se koskee sekä mielipiteiden sisältöä että sitä miten se muotoillaan.

    Kauffman on tässä selvästi itseni kanssa eri linjoilla. Hänen näkemyksensä on sellainen että on ikään kuin mielipidesisältö ja sitten se miten se muotoillaan. Tässä kohden hän vaatii rajoitteita retoriikkaan, ei siihen mitä mielipidesisältöjä saa olla. Tässä mielessä hän sallii mielipiteitä ties mistä kysymyksistä mutta rajoittaa sitä sävyä ja asennetta jolla niitä esitetään. Räväkkä ja loukkauksia sisältävä kielenkäyttö on tässä jotain joka enemmänkin rajoittaa muiden ilmaisua ja vapautta kuin on itsessään oleellista ilmaisua ja vapautta. Ajatus on varmasti sopiva sivistyshenkiselle tiedemiestyypille jota Kauffman itse ilmaisee.

    Sen sijaan kaltaiselleni puolihullulle pellelle tämänlaatuinen muotoilu on melko vieras. Sillä usein retoriikka on enemmän kuin puolet viestistä. Retoriikka välittää tunnetta, kuvaa sanojan identiteetistä ja tulkintaa yleisöstä. Ja tässä mielessä en pidä Kauffmanin rajoitteita kovin hyvinä. ; Se tuntuu nojaavan sellaiseen vanhaan järjen ja tunteen dikotomisuuteen jossa asia on kuvattu mielipiderakenne ja tunneväritys vain irrelevanttia koristelua.

    Tosin on huomautettava että minulla ei ole tarjota mitään keinoa jolla yhteiskunnan monokultturisoituminen ja valtaideologioiden harjoittama mielipiteenvapauden rajoittaminen saataisiin loppumaan. Voin toki ehdottaa että tyypit lähtevät Toijalaan ja menevät itseensä ideologiansa kanssa - eli laittavat jutut paikkaan jonne aurinko ei paista - mutta epäilenpä että eivät tottelisi. Ja vaikka tottelisivatkin olisi auktoriteetti ja mielipidekirjon rajoittaminen lähinnä minun suunnassani eivätkä olemattomia...

    ]]>
    1 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224874-yhteiskunnasta-pysyvyydesta-ja-mielipiteenvapaudesta#comments Mielipiteenvapaus Retoriikka Sananvapaus Vihapuhe Sun, 23 Oct 2016 11:41:38 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224874-yhteiskunnasta-pysyvyydesta-ja-mielipiteenvapaudesta
    Laatua ja snobismia ; Jaarittelua keskusteluoikeuksista http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221798-laatua-ja-snobismia-jaarittelua-keskusteluoikeuksista <p><a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221712-roolipelaajien-kollektiivisesta-muistista-ja-hieman-muistakin-epaonnistumisista">Kirjoitin vähäsen aikaa sitten</a> ongelmien lakaisemisstrategioista ja sitä edeltävästä kauhistelusta ja huolipuheesta. Teksti oli sävyltään varsin pessimistinen. Ja sen päällimmäisin viesti on siinä miten tietyt keskustelutilanteet eivät epäonnistu vaan niiden olemassaolo itsessään on virhe. Sain tähän liittyen mielestäni arvokkaan kommentin. <strong>Tero Ruokamo</strong> selitti, että<em> &quot;Kollektiivinen vastakkainasettelu luo ryhmäytymistä, jossa kaivaudutaan vain tiukemmin omiin poteroihin. Vastakkainasettelusta pois pääseminen vaatisi kasvokkain kohtaamista ja luottamuksen rakentumista sitä kautta. Mitkään ryhmät kollektiiveina eivät voi saada vuoropuhelua aikaiseksi.&quot;</em><br /><br />Kommentti edustaa itselleni vierasta optimismia. Ihmiset vaihtavat hyvin harvoin yksilöinä mielipiteitään. Maailmankuvan vaihtuminen on poikkeus. Tätä ilmiötä selittämään on luotu useitakin hieman erilaisia teorioita. Itselleni riittää että ilmiö on. Emme ole valistuneita loogikkoja vaan tunneolentoja. Siksi logiikan opiskelu on vaikeaa. Matematiikka tuntuu enemmistöstä helposti tylsältä tai vaatii ainakin paljon opettelemista vaikka se innostaisikin. Ryhmäytyminen, oman maailmankuvan syventäminen omaksi identiteetiksi ja muiden ihmisten asioista kiinnostuminen on suositumpaa. Siksi ihmiset eivät ratko loogisia paradokseja kahvitauoilla. He juoruavat. Tai joskus julistavat mielipiteitään politiikasta, uskonnosta tai seksistä.<br /><br /><strong>En kuitenkaan ole sensuristi. Melkolailla päin vastoin.</strong><br /><br />Näin ollen koin tärkeäksi koota &quot;jotain&quot;. En alusta tässä hirveästi uusia aiheita ja käytän aiemmassa viestissäni alustamaani feminismin ja sukupuolenkorjausprosessissa olevien ihmisten välistä kulmaa ja skismaa. (Tästä tuotoksestani tulee ilman alustuksiakin tarpeettoman pitkä.)<br /><br />Aloitan <strong>Vesa Linja-ahosta</strong>. Hän on innostuva mies jolla on paljon mielipiteitä. Jos minulla on taipumusta verbaaliseen liioitteluun, hänellä on taipumusta liioitella ja sovittaa verbaliikkansa tähän hyvin elävästi. (Tämä on taito, en useimmiten moiti nähdessäni taitavuutta.) Vesa Linja-aho ajaa &quot;hyvin tietynlaista keskustelukulttuuria&quot; kirjoituksessaan<em><strong> </strong><strong><a href="http://blogit.image.fi/vesanlinja/joskus-on-ihan-suotavaa-kaskea-vaittelykumppania-syomaan-paskaa/" target="_blank">&quot;Joskus on ihan suotavaa käskeä &quot;väittelykumppania&quot; syömään paskaa&quot;</a></strong></em>. (Pardon his french.)<br /><br />Kykenen skeptikkona tunnistamaan takana olevan turhauman ; <em>&quot;jossain skeptikkoryhmissä käppäukko voi kerta toisensa jälkeen postata jonkun MRA-artikkelin ja siitä pitää mukamas keskustella sen sijaan että toteaisi vaan suoraan että lol syö paskaa. Ei vaan jaksa sellaista.&quot; Eikä ole suoraan epätottakaan sanoa että &quot;On kuitenkin tilanteita, jolloin keskustelu on käytännössä turhaa tai jopa vahingollista &ndash; tai vähintäänkin ajanhaaskausta.&quot; </em><br /><br />Tästä huolimatta kannatan - ja toivon mukaan edustankin, joskin tämä väite voisi olla omakehua - keskustelukulttuuria jota blogaus kutsuu &quot;toksiseksi&quot;.<em> &quot;Varmasti yksi toksisimpia asioita internetin keskustelukulttuurissa on se jostain tullut (liekö syynä ihmisten väärin ymmärtämät argumentointivirheoppaat tai ihan vaan etuoikeutettu asema) hölmö idea että jokainen argumentti pitäisi käsitellä erikseen ja yhtä validina.&quot;</em> Oma tapani on se, että jokainen argumentti kumotaan kerran. Sitten se on tehty. Ei sitä uudestaan tarvitse. Annetaan viittaus tai argumentintiivistelmä joka näyttää että on jo vastannut siihen, haukutaan perään jollain &quot;humoristisella tavalla&quot;. Palataan asiaan jos ja vain jos vastapuoli tekee työnsä niin että en ole ainut joka huhkii.<br /><br />Koska ei jumiutuneeseen oman asiansa julistajaan tehoa kuin statukseen ja maineeseen iskeminen. Egonsa ja maailmankuvansa vuoksi he näitä asioita tekevät. On iskettävä sinne missä se tuntuu ja missä sillä on merkitystä. Ei ihmisiä odotusarvoisesti käännytetä hyviksi. Tai ainakaan vaihtamaan mielipiteitään identiteetilleen oleellisista asioista. Kääntyminen on yllätys, mukava poikkeus, korkeintaan bonus.<br /><br />Tosin tämä tutunkuuloisuus Linja-ahon tekstissä ei kenties sattuma. Onkin melko varmaa että minulla on henkilökohtainen panos asiaan. Sillä kun katselee tekstin sisällä olevia kohtia, tunnistan asioita joita olen sanonut Linja-ahon sosiaalisessa mediassa. <em>&quot;Ja tässä nauttimisessa &ndash; perustelipa sitä puhtaasti viihteellä tai &rdquo;argumentointitaitojen hiomisella&rdquo; tai &rdquo;kuplautumisen ehkäisemisellä&rdquo; &ndash; on se ongelma, että tämä vänkäys tuo samalla näkyvyyttä näille vastenmielisille mielipiteille ja näin ollen ruokkii &rdquo;ai joku muukin on tuollaista mieltä, ehkä tämä on ok&rdquo; -ilmiötä.&quot;</em> Linja-aholla tosin näyttää minun egoistisiin silmiini olevan laajemminkin yleinen tapa viitata minuun abstraktisti &quot;eräs kommentoija&quot; tai &quot;yksi kommentoija&quot; -tyylisesti niin usein että hämmästyttää että hän todella ei muistaisi nimeäni. (Tämä on varmasti jotenkin merkittävää. Hän mainitsee toiset selvästi pienemmällä kynnyksellä nimeltä. En tiedä mitä tämä tarkoittaa. Mutta se tarkoittaa jotain. Ainakaan hän ei ole määrittänyt minua viholliseksi tai vastaavaa.)<br /><br />Toki Linja-aho ei taida tiedostaa että aika moni tekee asioita siksi että heillä on liikaa kokemuksia eikä liian vähän kokemuksia asioista. Kreationistien uhittelun alle joutunut ei hiljennä vaan muuttuu paatuneeksi kreationistikriitikoksi joka jatkaa toimintaansa vielä siinäkin vaiheessa kun kreationismin kritisoiminen on kuolleen hevosen hakkaamista. <em>&quot;Nauttiminenkin onnistuu käytännössä vain, jos ei kuulu mihinkään sorrettuun ihmisryhmään jolloin näiden suoltama törky ei kohdistu omaan persoonaan.&quot;</em> Kosto ja vastaanhyökkääminen on vahva motivoija ; Jos minun tyyliäni joskus moititaan sekamelskaksi filosofista spekulaatiota ja henkilökohtaista hyökkäystä, syynä on se että itse puutun asioihin joissa olen joko ollut tai olen yhä tulilinjalla. Asia koskettaa itseäni tai läheisiäni.<br /><br /><strong>Asenne on kuitenkin yleinen. </strong><br /><br />Poliittisesti epäkorrektit anarkistit ovat sellaisia että siihen skeneen tuollainen vielä asenteensa puolesta sopii. Se on tavallaan cool. Mutta sitten ymmärtämistä ja keskustelua ja humaania kohtaamista noin yleisesti puheissaan korostavat piirit harjoittavat samaa. Linja-ahon kanta on tässä mielessä jotenkin &quot;vaikeammin sisäistettävä&quot;. Mutta kyllä sen kykenee ymmärtämään. Itse asiassa jopa niin hyvin että en menisi sanomaan että hänen linjauksensa olisi läpiväärä. Pikemminkin kirjoitan siitä miten itse ajan toisenlaista lähestymistapaa. Ja pidän omastani enemmän.<br /><br />Mutta jostain syystä myös aika monet kolmannen aallon feministit - joita lainaamani Linja-ahokin edustaa - harrastavat tätä erikoista keskustelukulttuuria jossa vältetään keskustelua. Ollaan omissa feministiryhmissä ja harjoitetaan erimielisten automaattibannaamista. (Useimmiten saatu tilanne vasta-argumentaatioon on<em> &quot;jätä mut rauhaan&quot;</em> joka on siitä ikävä että tällaistä on myös toteltava että ei rinnastu johonkin &quot;keskustelulla raiskaavaan&quot;. Pitäisikö minunkin alkaa vaan tomerasti työntämään banaania korvaan ja huutamaan &quot;eitä&quot; feminismille ja ennen kaikkea feministeille ja teeskennellä että tämä on jokin perustelu tai oikeutus jatkaa mitä tahansa menoani kritiikittä? Olen alkanut harkitsemaan asiaa vakavasti.)<br /><br />Osa heistä, yleensä ne jotka tätä lähestymistapaa harjoittavat, ovat jopa ylpeitä siitä että eivät<em> &quot;käy miesryhmissä ottamassa kantaa miesten sisäisten asioiden hoitamiseen&quot;</em>. (epäsuora sic. ulkomuistista) Olen itse sitä mieltä että feminismi on aktivismia ja sen kenties pitääkin sellaista olla. Tämä tarkoittaa toki sitä että he ärsyttäisivät laajakirjoisemmin erimielisiä. Mutta tämä ei ole vainoa vaan sananvapauden sivutuote.<br /><br />Ärsytys ja ääliön ääressä turhautuminen on hinta jonka maksamme vapaudestamme. Jos niitä ei ole, tiedämme että emme oikeasti ole vapaita. Tämä on toki hyväosaisuutta ja etuoikeus. Mutta niin on puhdas vesi ja ruokakin. Eikä niitäkään tämän vuoksi halveksita. Tosin hyväosaisuus piilee mielestäni jossain muualla. Tässä yhteydessä lausunto hyväosaisuudesta tuntuu erikoiselta ; Feminismi on suosittua, se on menestynyt ja suuri osa ihmisistä arvostaa sen arvoja. Ja vielä useampi arvostaa heidän saavutuksiaan. Kommentoija saattaa peräti opiskella yliopistossa sukupuolentutkimusta, <em>miettiä naisena olemista</em> ihan työkseen. (sic. ulkomuistista.)<br /><br /><strong>Toisaalta voidaan kysyä että mikä etuoikeus.</strong><br /><br />Etuoikeus mihin. <em>Echo chamberiin </em>samanmielisten kanssa naiseutta miettimään pulahtavat kolmannen aallon feministit ovat mielestäni etuoikeutettuja voidessaan tehdä näin. Itselläni ei ole mitään sellaista alakulttuuria jota voisin kutsua henkiseksi kodikseni. Toisin sanoen minulla ei ole sellaista &quot;privaattia&quot; jossa voisin vain olla. (Huudankin tosin sitten ihmisille kaikenlaista ja usein.) Se, että voi läimiä ovia kiinni on valtaa. Itse en pyöri missään &quot;miesryhmissä&quot;. En ole &quot;antifeministi&quot;. Samoin suhteeni uskontoasioihin ovat enemmän kuin hieman kommervenkkiset. Loisin toki mieluummin pahamaineisissa ja militanteiksi kutsutuissa ateistien ryhmissä koska siellä agnostikkoihin suhtaudutaan paremmin. Uskovaisten puolella sanavalinnat ovat kenties vähemmän kärkkäät mutta minä en ole koskaan jaksanut välittää ornamenteista. Asenne on eri. Ja tällä &quot;kristillisellä rakastamisella&quot; on itse asiassa syviä yhteyksiä tämän blogauksen ydinmehuun.<br /><br />Jopa rahamiehet tunnistavat sen että mahdollisuus olla ottamatta osaa on Kovaa Valtaa. Tunnetaan käsite <em>&quot;fuck you money&quot; </em>joka viittaa siihen että hallussa on sen verran rahaa että voidaan kieltäytyä työtarjouksista ja viettää vaikka sapattivuosi. Mahdollisuus omaan alakulttuuriin ja rauhaan on etuoikeus ja &quot;syö kakkelbergia&quot; -huutaja tietää että ei jää tästä tempusta huolimatta yksin ja täysin kuulematta. He ovat kuten<strong><em> &quot;Billions&quot;</em></strong> -sarjan traileri joka kysyy että <em>&quot;Then again, what&#39;s the point of having fuck you money if you never say fuck you?&quot;</em><br /><br /><strong>Mutta oikeasti ei keskustelussa ole oma itse ja vain omat sisäiset asiat.</strong><br /><br />Ymmärrän että naiset haluavat miettiä naiseuttaan ilman että miehet tulevat heille kertomaan. Tämän ymmärrän paremmin kuin heistä moni tiedostaakaan. Se mitä tässä ei ymmärretä on se, että tosiasiassa tontti ei ole tämä määritelty. Tämän valaisemiseksi otan viitatusta toiseen paikkaan. <strong><a href="http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/suonpaa-on-etuoikeutettua-saada-puhua-vain-muiden-ongelmista" target="_blank">Samuli Suonpää </a></strong>on tähän liittyen hyvin kirjoitetusti ottanut kantaa siihen miten on etuoikeus puhua vain asioista jotka eivät koske omaa itseä. Otsikko on<em><strong> &quot;On etuoikeutettua saada puhua vain muiden ongelmista&quot;</strong></em> Teksti on mielestäni oleellinen.<br /><br />Ja tätä kautta voin käsitesaivarrella teoriaa siitä miksi suvaitsevaisen ymmärtävät piirit välttävät konfliktia ja ovat olevinaan ymmärtäviä vaikka ovatkin pikkusieluisia sensuristeja jotka käyttävät karkeita alatyylisiä kärkkäyksiä joiden tulo muotiin on kovasti <strong>Timo Soinin</strong> ansiota. (Toki kiroilen itsekin, paljon. En jatka tästä tätä heittoa pidemmälle. Jääkööt välikevennykseksi.)<br /><br />Suonpää kirjoittaa tässä naispappeudesta. Käytän tätä vertauskohtana feminismiteemalle. (Joka taas on esimerkki kaikesta arvokeskustelusta. Menee metaiseksi äkkiä.) Lainaus on melko pitkä. Mutta mielestäni sitä ei pahemmin voi enempää teloa ilman että idea typistyy. Ja itse kirjoittaisin saman asiasisällön &quot;jollain kahdellakymmenellä liuskalla&quot;.<br /><br /><em>&quot;keskustelimme valkoisten heteromiesten kesken naispappeudesta ja homojen vihkimisestä. Minua muistutettiin siitä, että naispappeudesta päätettäessä oli kirkolliskokouksen naisedustajilla &rdquo;tapana jättää koko teologinen argumentaatio sivuun&rdquo;. Kirkolliskokouksen naiset puolustivat naispappeutta &rdquo;fiilispohjalta&rdquo;, miesten viitatessa Pyhään Raamattuun, tunnustuskirjoihin, kirkkoisiin ja luomisteologiaan.&quot; </em>... <em>&quot;Keskusteltaessa &ndash; yhä edelleen &ndash; naispappeudesta Raamatun tai tunnustuksen pohjalta, minun mahdollisuuttani pappeuteen ei kukaan ole kyseenalaistamassa. Voin siksi sivistyneesti asettua asian yläpuolelle ja pyöritellä teologisia viisauksia, joiden kosketuspinta arkielämään jää hyvin etäiseksi. Minun ei tarvitse panna tunteitani peliin, vaan voin rauhassa olla &quot;objektiivinen&quot; asian suhteen tai mestaroida yksittäisillä Raamatun jakeilla.&quot;</em> ... <em>&quot;Minä olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että yleensä kun puhutaan ongelmista yhteiskunnassa tai kirkossa, puhutaan muiden ongelmista. Kun on kaikki hyvin ja oma asema on selvästi ongelman yläpuolella, on helpompi keskustella analyyttisesti ja neutraalisti. Jos kouluttamattoman, nälkäisen tai sukupuolensa takia syrjityn näkemys ei ole yhtä kauniisti muotoiltu kuin minun, se näkemys on helppo hylätä vääränä.&quot;</em> ...<em> &quot;Ne ihmiset, jotka päätöksiä tekevät, uskovat mieluummin minua kuin kouluttamatonta pitkäaikaistyötöntä tai takkutukkaista anarkistia. Tämä asetelma, oma etuoikeutettu uskottavuuteni, saa minut helposti kuvittelemaan argumenttejani paremmiksi kuin muiden.&quot;</em><br /><br />Suonpään teksti korostaa itselleni sitä että vapaus ja siihen liittyvä valta<u> voidaan jaotella sananvaltaan ja itse tekemisen valtaan</u>. Ja että nämä ovat usein konfliktissa. Vapautta ajatellaan usein vain vapautena ja tässä unohtuu että joskus kyseessä on valintatilanne. Kenties jopa useimmiten kyseessä on valintatilanne. Meidän kulttuurissamme mielipiteenvapaus menee yleensä itsellisyyden yli. Ja tästä seuraa se, että usein enemmistö tekee päätöksiä jotka koskevat vähemmistöjä mutta ei heitä itseään.<br /><br />On toki ymmärrettävää että vähemmistö ei saa puuhata mitä tahansa. Esimerkiksi aivan asiallista on rajoittaa uskonnonvapautta niin että vähemmistö saisi uskonsotia enemmistöä vastaan jos oppi niin sattuu oikeuttamaan. Tässä vähemmistö tekeekin ratkaisuja jotka koskisivat enemmistöä. Toisin kuin homojen avioliitto johon ei tietääkseni ole heteroita tulossa ja jonottamassa. (Paitsi joitain kristittyjä ehdottomasti eheytetysti heteroita ehkä?)<br /><br />Jos mietimme vaikkapa sitä miten mielipiteenvapaus voi mennä tekemisen yli on homojen avioliitto. Heteroseksuaalilla kristityllä on mielipide siitä että tämä asia ei ole mukava. Hän itse ei kuitenkaan voi joutua homoavioliittoon vasten tahtoaan. Tästä huolimatta hän katsoo että hänellä on enemmistöasemansa kautta valta kieltää homoilta avioliitto kokonaan, olipa homon mielipide asiasta mikä tahansa. Mielenkiintoista kyllä tässä usein esitetään että homojen avioliittoon pääseminen jotenkin loukkaisi heteroiden mielipiteenvapautta ja uskonvapauttaan ja olisi epädemokraattista. Mutta samalla selitetään että mielipide seksuaalisuudesta ei voi olla mikään oikeuden perusta.<br /><br /><strong>Sama asetelma paistaa feminismissäkin. </strong><br /><br />Tämä paistaa erityisesti niissä ryhmissä joita feministit halaavat ja ottavat omikseen. Toki feministit mielellään luovat vihollisryhmiä ja antavat heille nimiä ja kuvauksia. Mutta esimerkiksi sovinistit, CIS -heteroseksualistit, miesasiamiehet ja muut vastaavat ovat myös itse määrittelemässä itseään ja oikeuksiaan. Feministien suosikkiin pääseminen pitää sisällään hieman samanlaisia sävyjä mitä on perinteisesti liittynyt hyvintoimeentulevien rikkaiden valkoisten kotiäitien hyväntekeväisyyskerhoista. He ottavat itselleen säälin kohteen jota he sitten tukevat. Ja jonka olemuksen he määrittelevät.<br /><br />Erityisen vahvasti tämä näkyy tällä hetkellä sukupuoltaan korjaavissa. Feministi joka &quot;mietiskelee naiseutta&quot; lokeroi ja määrittelee mielellään sukupuolta vaihtaen tilaa. Hän itse ei ole vaihtamassa sukupuoltaan tai ole tähän liittyvässä prosessissa. Mutta sen sijaan hän määrittelee siihen liittyviä dogmeja ja kielenkäyttöä. ; Tämän voi huomata esimerkiksi siinä miten he käsittelevät perheitä joissa ollaan sukupuolenkorjausprosessissa. Jos vaikkapa miehen vaimo on hormonihoidoissa mieheksi, ei mies saa kuvailla kokemiaan tilannemuutoksia siten että &quot;nainen muuttuu mieheksi&quot;.<br /><br />Muutosprosessiin liittyy seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä teemoja koska seksuaalinen viehätys on jotain jota ei valita ja päätetä. Mutta feministit suhtautuvat asiaan muutosprosessina hyvin dogmaattisesti. Muutosprosessi nähdään samanlaisena mustana vaatteena kuin &quot;sukupuolenvaihdos&quot; -sanan käyttökin. Koska opillisesti on päätetty naisten kesken mitä prosessissa tapahtuu metafyysisesti, niin se naiseutta kovasti pohtineiden päätelmä koskee sitten niitäkin jotka ovat perheessä jotka tämän määritelmän mukaan koostuvat kahdesta miehestä joista toinen on jonkinlaisessa kehonmuokkausprosessissa. ; Ja koska feministinainen on asiantuntija joka miettii naiseutta päivittäin, hän voi määrittää mikä on oikea sanavalinta köyhissä oloissa itseopiskelleen miehen kuvata omia kokemuksiaan puolisonsa sukupuolenkorjausprosessista. (<em>Tämä vaan on niin helmeä!</em>)<br /><br />Koska feministit ovat päättäneet keskenään miten asia menee ja ovat ottaneet sukupuolenkorjausprosessissa olevan säälin ja suojan kohteeksi, dogman rikkominen nähdään sukupuolenkorjausprosessissa olevien loukkaukseksi. Ja näin mies joka pysyy puolisonsa kanssa siitä huolimatta että tämä muuttaa sukupuoltaan (<em>pardon my french</em>) muuttuu CIS -heteronormatiiviseksi sortajaksi. Ideaali on vahvempi kuin prosessissa elävien kokemus. Ja asiaan liittyy pahastumista ja muutosprosessia perheessään katselevan kommentointitarpeen mitätöintiä. Etuoikeutettu voi ottaa &quot;siipiensä suojassa&quot; valtaan ihmisryhmän ja päättää mitä tämä ryhmä haluaa, ei halua, tarvitsee, ei tarvitse ja on ja ei ole. Ja tätä valtaa vastaan taisteleminen nähdään sovinismiksi tai ainakin pahuudeksi.<br /><br />Jotain jolle on kätevää paiskata ovea ja jatkaa vallankäyttöä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kehottaa aterioimaan peräsuolestaan. Itse näkisin että tälläiset ihmiset lähinnä seisovat liikaa käsillään ja puhuvat väärästä päästä ruoansulatuselimistöä.<br /><br /><strong>Paluu taustateoriaan (jota en ironisesti ole vielä kertonut).</strong><br /><br />Aiemmin viittaamani Suonpään teksti kertoo sivistysihmisten taustalla olevasta ajattelutavasta. Se vaikuttaa itse asiassa melko ihanteelliselta. <em>&quot;Demokratia toimii muun muassa Jürgen Habermasin julkisen keskustelun teoriassa niin, että meistä jokainen tuo julkiseen keskusteluun ideamme tasa-arvoisina, sitten argumentoimme ja vertailemme niitä, ja lopulta valitsemme kaikille parhaan loppuratkaisun. Habermasilaisessa julkisuudessa paras argumentti voittaa, sen sijaan että kaikki ajaisivat itsekkäästi omia etujaan.&quot;</em> Suonpään mielestä kyseessä on elitismi. <em>&quot;Habermasilaisen julkisuuden haikailu on etuoikeutettujen leikkiä, tekosyy olla ottamatta toista ihmisenä huomioon. Kyky aristoteeliseen argumentaatioon ei voi olla se, millä määritellään, kenen tarve yhteiskunnassa on oikeutetuin.&quot;</em><br /><br />Tässä mielessä Suonpää on oikeassa tavalla joka on hieman nolo kaltaiselleni tyypille. Minä nimittäin olen elitisti. Siinä mielessä että korostan että filosofia on taito. Argumentaatio on taito. Jotkut ovat paskoja argumentteja. Jotkut ajatukset ovat epäanalyyttisiä ja objektiivisesti huonoja. Tämä on elitismiä <em>by definition</em>. Se ei tee siitä epätotta. Itse näen että ongelmana on se että itse ymmärrän että olen elitisti filosofiassa. Se on taito jota on harjoiteltava. Minulta puuttuu toisia taitoja, kuten autonkorjaustaito. Ja haluan että minun taitojani kunnioitetaan ja vastavuoroisesti yritän olla halveksimatta autokorjaajia &quot;amispelleinä&quot;.<br /><br />Politiikka ja yhteiskunnallinen toiminta ei kuitenkaan ole ihan sama asia. Siinä on kysymys vallasta jossa vallanpäättäjät ovat aina käyttämässä rahoja jotka tavallaan eivät ole heidän. Ja rahan lisäksi käytetään myös ideoita, ajatuksia ja ideaaleja joilla niilläkin on valtaa. Ne vaikuttavat yhtä paljon kuin konkreettinen raha. (Tosin raha ei ole oikeasti täysin konkreettista. Se on sopimusjärjestelmä ja se arvon heilahteluun kuuluu sellaisia abstrakteja asioita kuin &quot;luottamus&quot;.)<br /><br />Ovien kiinni paiskominen ärsyttää ja turhauttaa. Sellaisen äärellä syntyy helposti vihaisuutta. Jota sitten voi kanavoida. PerusSuomalaisten menestys ei perustu pelkästään populismiin vaan siihen, että oli paljon ihmisiä jotka kokivat että heitä ei kuunneltu. Politiikan nähtiin pettäneen heidät. Internet on antanut jokaiselle, myös meille &quot;ideologisesti kodittomille nomadeille&quot; äänen. Ja sen lopputulokset eivät ole aina kaunista katsottavaa.<br /><br />Ja tätä kautta esimerkiksi feminismi on nykyään jotain jolla on paljon valtaa. Tämä tietenkin auttaa tasa-arvotyössä, etenkin naisia koskevien oikeiden ongelmien purkamisessa. Valta sinällään ei ole pahaa. Ei edes agenda joka koskee vain osaa ihmiskunnasta. Parannus on parannus. (Toisen hyvä ei ole aina minulta pois.) Siinä on kuitenkin samalla elitistinen ja ylenkatseellinen asenne. Ja tämä on vanhaa perinteistä Habermasin tyylistä &quot;keskustelullista snobismia&quot;. Jota vaan sitten uudelleenmuotoillaan muka-katuviisaaksi. Kun tälläinen kohtuu varakas kissakahviloissa jatkuvasti vierailuun varoissa oleva snobielitisti sanoo &quot;syö paskaa&quot; hän tosiasiassa toimii kuten ne hupsut mukanuorekkaat pastorit jotka kuvittelevat olevansa sinut nuorten kanssa kunhan vaan laittavat nahkatakin päälle ja keräävät muuta vastaavaa katuviisauteen ja nuorekkuuteen liittyvää ornamentiikkaa. Ongelma on kuitenkin sisuksessa. Ja ilman sitä ornamentiikka on turhaa. Ja sen kanssa ornamentiikkaa ei edes tarvittaisi.<br /><br /><strong>TL;DR</strong><br /><br />On helpompaa luoda määritelmiä ja sisältöjä ihmisryhmille ja käsitellä heidän oikeuksiaan ja vapauksiaan ideaaleina kuin antaa heille niitä. On helpompaa luoda dogmasto ja siihen liittyviä keskustelullisia etikettisääntöjä kuin kohdella heidän kokemuksiaan asiallisesti. On paljon helpompi määritellä marginaaliin jäävien toimijuutta kuin antaa sitä heille. Helpoin tapa kahlita ihmisiä on vedota vapauksiin, joko omiin mielipidevapauksiin jotka tallaavat toisen tekemisenvapauden yli. Tai esiintyä vapauttajana joka ottaa haltuun ja määritelee ilmiön ja omii koko alakulttuurin itselleen tämän suojelemiskikkailun kautta.<br /><br />On iso kasa ihmisiä joiden kanssa on käytävä vain yksi kasvokkain käyty keskustelu. Niitä keskusteluja voi olla kahdenlaisia ja vain kahdenlaisia. Ensimmäinen niistä on sisällöltään &quot;Lakkaa puuttumasta&quot;. Toinen on &quot;Lakkaa auttamasta.&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin vähäsen aikaa sitten ongelmien lakaisemisstrategioista ja sitä edeltävästä kauhistelusta ja huolipuheesta. Teksti oli sävyltään varsin pessimistinen. Ja sen päällimmäisin viesti on siinä miten tietyt keskustelutilanteet eivät epäonnistu vaan niiden olemassaolo itsessään on virhe. Sain tähän liittyen mielestäni arvokkaan kommentin. Tero Ruokamo selitti, että "Kollektiivinen vastakkainasettelu luo ryhmäytymistä, jossa kaivaudutaan vain tiukemmin omiin poteroihin. Vastakkainasettelusta pois pääseminen vaatisi kasvokkain kohtaamista ja luottamuksen rakentumista sitä kautta. Mitkään ryhmät kollektiiveina eivät voi saada vuoropuhelua aikaiseksi."

    Kommentti edustaa itselleni vierasta optimismia. Ihmiset vaihtavat hyvin harvoin yksilöinä mielipiteitään. Maailmankuvan vaihtuminen on poikkeus. Tätä ilmiötä selittämään on luotu useitakin hieman erilaisia teorioita. Itselleni riittää että ilmiö on. Emme ole valistuneita loogikkoja vaan tunneolentoja. Siksi logiikan opiskelu on vaikeaa. Matematiikka tuntuu enemmistöstä helposti tylsältä tai vaatii ainakin paljon opettelemista vaikka se innostaisikin. Ryhmäytyminen, oman maailmankuvan syventäminen omaksi identiteetiksi ja muiden ihmisten asioista kiinnostuminen on suositumpaa. Siksi ihmiset eivät ratko loogisia paradokseja kahvitauoilla. He juoruavat. Tai joskus julistavat mielipiteitään politiikasta, uskonnosta tai seksistä.

    En kuitenkaan ole sensuristi. Melkolailla päin vastoin.

    Näin ollen koin tärkeäksi koota "jotain". En alusta tässä hirveästi uusia aiheita ja käytän aiemmassa viestissäni alustamaani feminismin ja sukupuolenkorjausprosessissa olevien ihmisten välistä kulmaa ja skismaa. (Tästä tuotoksestani tulee ilman alustuksiakin tarpeettoman pitkä.)

    Aloitan Vesa Linja-ahosta. Hän on innostuva mies jolla on paljon mielipiteitä. Jos minulla on taipumusta verbaaliseen liioitteluun, hänellä on taipumusta liioitella ja sovittaa verbaliikkansa tähän hyvin elävästi. (Tämä on taito, en useimmiten moiti nähdessäni taitavuutta.) Vesa Linja-aho ajaa "hyvin tietynlaista keskustelukulttuuria" kirjoituksessaan "Joskus on ihan suotavaa käskeä "väittelykumppania" syömään paskaa". (Pardon his french.)

    Kykenen skeptikkona tunnistamaan takana olevan turhauman ; "jossain skeptikkoryhmissä käppäukko voi kerta toisensa jälkeen postata jonkun MRA-artikkelin ja siitä pitää mukamas keskustella sen sijaan että toteaisi vaan suoraan että lol syö paskaa. Ei vaan jaksa sellaista." Eikä ole suoraan epätottakaan sanoa että "On kuitenkin tilanteita, jolloin keskustelu on käytännössä turhaa tai jopa vahingollista – tai vähintäänkin ajanhaaskausta."

    Tästä huolimatta kannatan - ja toivon mukaan edustankin, joskin tämä väite voisi olla omakehua - keskustelukulttuuria jota blogaus kutsuu "toksiseksi". "Varmasti yksi toksisimpia asioita internetin keskustelukulttuurissa on se jostain tullut (liekö syynä ihmisten väärin ymmärtämät argumentointivirheoppaat tai ihan vaan etuoikeutettu asema) hölmö idea että jokainen argumentti pitäisi käsitellä erikseen ja yhtä validina." Oma tapani on se, että jokainen argumentti kumotaan kerran. Sitten se on tehty. Ei sitä uudestaan tarvitse. Annetaan viittaus tai argumentintiivistelmä joka näyttää että on jo vastannut siihen, haukutaan perään jollain "humoristisella tavalla". Palataan asiaan jos ja vain jos vastapuoli tekee työnsä niin että en ole ainut joka huhkii.

    Koska ei jumiutuneeseen oman asiansa julistajaan tehoa kuin statukseen ja maineeseen iskeminen. Egonsa ja maailmankuvansa vuoksi he näitä asioita tekevät. On iskettävä sinne missä se tuntuu ja missä sillä on merkitystä. Ei ihmisiä odotusarvoisesti käännytetä hyviksi. Tai ainakaan vaihtamaan mielipiteitään identiteetilleen oleellisista asioista. Kääntyminen on yllätys, mukava poikkeus, korkeintaan bonus.

    Tosin tämä tutunkuuloisuus Linja-ahon tekstissä ei kenties sattuma. Onkin melko varmaa että minulla on henkilökohtainen panos asiaan. Sillä kun katselee tekstin sisällä olevia kohtia, tunnistan asioita joita olen sanonut Linja-ahon sosiaalisessa mediassa. "Ja tässä nauttimisessa – perustelipa sitä puhtaasti viihteellä tai ”argumentointitaitojen hiomisella” tai ”kuplautumisen ehkäisemisellä” – on se ongelma, että tämä vänkäys tuo samalla näkyvyyttä näille vastenmielisille mielipiteille ja näin ollen ruokkii ”ai joku muukin on tuollaista mieltä, ehkä tämä on ok” -ilmiötä." Linja-aholla tosin näyttää minun egoistisiin silmiini olevan laajemminkin yleinen tapa viitata minuun abstraktisti "eräs kommentoija" tai "yksi kommentoija" -tyylisesti niin usein että hämmästyttää että hän todella ei muistaisi nimeäni. (Tämä on varmasti jotenkin merkittävää. Hän mainitsee toiset selvästi pienemmällä kynnyksellä nimeltä. En tiedä mitä tämä tarkoittaa. Mutta se tarkoittaa jotain. Ainakaan hän ei ole määrittänyt minua viholliseksi tai vastaavaa.)

    Toki Linja-aho ei taida tiedostaa että aika moni tekee asioita siksi että heillä on liikaa kokemuksia eikä liian vähän kokemuksia asioista. Kreationistien uhittelun alle joutunut ei hiljennä vaan muuttuu paatuneeksi kreationistikriitikoksi joka jatkaa toimintaansa vielä siinäkin vaiheessa kun kreationismin kritisoiminen on kuolleen hevosen hakkaamista. "Nauttiminenkin onnistuu käytännössä vain, jos ei kuulu mihinkään sorrettuun ihmisryhmään jolloin näiden suoltama törky ei kohdistu omaan persoonaan." Kosto ja vastaanhyökkääminen on vahva motivoija ; Jos minun tyyliäni joskus moititaan sekamelskaksi filosofista spekulaatiota ja henkilökohtaista hyökkäystä, syynä on se että itse puutun asioihin joissa olen joko ollut tai olen yhä tulilinjalla. Asia koskettaa itseäni tai läheisiäni.

    Asenne on kuitenkin yleinen.

    Poliittisesti epäkorrektit anarkistit ovat sellaisia että siihen skeneen tuollainen vielä asenteensa puolesta sopii. Se on tavallaan cool. Mutta sitten ymmärtämistä ja keskustelua ja humaania kohtaamista noin yleisesti puheissaan korostavat piirit harjoittavat samaa. Linja-ahon kanta on tässä mielessä jotenkin "vaikeammin sisäistettävä". Mutta kyllä sen kykenee ymmärtämään. Itse asiassa jopa niin hyvin että en menisi sanomaan että hänen linjauksensa olisi läpiväärä. Pikemminkin kirjoitan siitä miten itse ajan toisenlaista lähestymistapaa. Ja pidän omastani enemmän.

    Mutta jostain syystä myös aika monet kolmannen aallon feministit - joita lainaamani Linja-ahokin edustaa - harrastavat tätä erikoista keskustelukulttuuria jossa vältetään keskustelua. Ollaan omissa feministiryhmissä ja harjoitetaan erimielisten automaattibannaamista. (Useimmiten saatu tilanne vasta-argumentaatioon on "jätä mut rauhaan" joka on siitä ikävä että tällaistä on myös toteltava että ei rinnastu johonkin "keskustelulla raiskaavaan". Pitäisikö minunkin alkaa vaan tomerasti työntämään banaania korvaan ja huutamaan "eitä" feminismille ja ennen kaikkea feministeille ja teeskennellä että tämä on jokin perustelu tai oikeutus jatkaa mitä tahansa menoani kritiikittä? Olen alkanut harkitsemaan asiaa vakavasti.)

    Osa heistä, yleensä ne jotka tätä lähestymistapaa harjoittavat, ovat jopa ylpeitä siitä että eivät "käy miesryhmissä ottamassa kantaa miesten sisäisten asioiden hoitamiseen". (epäsuora sic. ulkomuistista) Olen itse sitä mieltä että feminismi on aktivismia ja sen kenties pitääkin sellaista olla. Tämä tarkoittaa toki sitä että he ärsyttäisivät laajakirjoisemmin erimielisiä. Mutta tämä ei ole vainoa vaan sananvapauden sivutuote.

    Ärsytys ja ääliön ääressä turhautuminen on hinta jonka maksamme vapaudestamme. Jos niitä ei ole, tiedämme että emme oikeasti ole vapaita. Tämä on toki hyväosaisuutta ja etuoikeus. Mutta niin on puhdas vesi ja ruokakin. Eikä niitäkään tämän vuoksi halveksita. Tosin hyväosaisuus piilee mielestäni jossain muualla. Tässä yhteydessä lausunto hyväosaisuudesta tuntuu erikoiselta ; Feminismi on suosittua, se on menestynyt ja suuri osa ihmisistä arvostaa sen arvoja. Ja vielä useampi arvostaa heidän saavutuksiaan. Kommentoija saattaa peräti opiskella yliopistossa sukupuolentutkimusta, miettiä naisena olemista ihan työkseen. (sic. ulkomuistista.)

    Toisaalta voidaan kysyä että mikä etuoikeus.

    Etuoikeus mihin. Echo chamberiin samanmielisten kanssa naiseutta miettimään pulahtavat kolmannen aallon feministit ovat mielestäni etuoikeutettuja voidessaan tehdä näin. Itselläni ei ole mitään sellaista alakulttuuria jota voisin kutsua henkiseksi kodikseni. Toisin sanoen minulla ei ole sellaista "privaattia" jossa voisin vain olla. (Huudankin tosin sitten ihmisille kaikenlaista ja usein.) Se, että voi läimiä ovia kiinni on valtaa. Itse en pyöri missään "miesryhmissä". En ole "antifeministi". Samoin suhteeni uskontoasioihin ovat enemmän kuin hieman kommervenkkiset. Loisin toki mieluummin pahamaineisissa ja militanteiksi kutsutuissa ateistien ryhmissä koska siellä agnostikkoihin suhtaudutaan paremmin. Uskovaisten puolella sanavalinnat ovat kenties vähemmän kärkkäät mutta minä en ole koskaan jaksanut välittää ornamenteista. Asenne on eri. Ja tällä "kristillisellä rakastamisella" on itse asiassa syviä yhteyksiä tämän blogauksen ydinmehuun.

    Jopa rahamiehet tunnistavat sen että mahdollisuus olla ottamatta osaa on Kovaa Valtaa. Tunnetaan käsite "fuck you money" joka viittaa siihen että hallussa on sen verran rahaa että voidaan kieltäytyä työtarjouksista ja viettää vaikka sapattivuosi. Mahdollisuus omaan alakulttuuriin ja rauhaan on etuoikeus ja "syö kakkelbergia" -huutaja tietää että ei jää tästä tempusta huolimatta yksin ja täysin kuulematta. He ovat kuten "Billions" -sarjan traileri joka kysyy että "Then again, what's the point of having fuck you money if you never say fuck you?"

    Mutta oikeasti ei keskustelussa ole oma itse ja vain omat sisäiset asiat.

    Ymmärrän että naiset haluavat miettiä naiseuttaan ilman että miehet tulevat heille kertomaan. Tämän ymmärrän paremmin kuin heistä moni tiedostaakaan. Se mitä tässä ei ymmärretä on se, että tosiasiassa tontti ei ole tämä määritelty. Tämän valaisemiseksi otan viitatusta toiseen paikkaan. Samuli Suonpää on tähän liittyen hyvin kirjoitetusti ottanut kantaa siihen miten on etuoikeus puhua vain asioista jotka eivät koske omaa itseä. Otsikko on "On etuoikeutettua saada puhua vain muiden ongelmista" Teksti on mielestäni oleellinen.

    Ja tätä kautta voin käsitesaivarrella teoriaa siitä miksi suvaitsevaisen ymmärtävät piirit välttävät konfliktia ja ovat olevinaan ymmärtäviä vaikka ovatkin pikkusieluisia sensuristeja jotka käyttävät karkeita alatyylisiä kärkkäyksiä joiden tulo muotiin on kovasti Timo Soinin ansiota. (Toki kiroilen itsekin, paljon. En jatka tästä tätä heittoa pidemmälle. Jääkööt välikevennykseksi.)

    Suonpää kirjoittaa tässä naispappeudesta. Käytän tätä vertauskohtana feminismiteemalle. (Joka taas on esimerkki kaikesta arvokeskustelusta. Menee metaiseksi äkkiä.) Lainaus on melko pitkä. Mutta mielestäni sitä ei pahemmin voi enempää teloa ilman että idea typistyy. Ja itse kirjoittaisin saman asiasisällön "jollain kahdellakymmenellä liuskalla".

    "keskustelimme valkoisten heteromiesten kesken naispappeudesta ja homojen vihkimisestä. Minua muistutettiin siitä, että naispappeudesta päätettäessä oli kirkolliskokouksen naisedustajilla ”tapana jättää koko teologinen argumentaatio sivuun”. Kirkolliskokouksen naiset puolustivat naispappeutta ”fiilispohjalta”, miesten viitatessa Pyhään Raamattuun, tunnustuskirjoihin, kirkkoisiin ja luomisteologiaan." ... "Keskusteltaessa – yhä edelleen – naispappeudesta Raamatun tai tunnustuksen pohjalta, minun mahdollisuuttani pappeuteen ei kukaan ole kyseenalaistamassa. Voin siksi sivistyneesti asettua asian yläpuolelle ja pyöritellä teologisia viisauksia, joiden kosketuspinta arkielämään jää hyvin etäiseksi. Minun ei tarvitse panna tunteitani peliin, vaan voin rauhassa olla "objektiivinen" asian suhteen tai mestaroida yksittäisillä Raamatun jakeilla." ... "Minä olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että yleensä kun puhutaan ongelmista yhteiskunnassa tai kirkossa, puhutaan muiden ongelmista. Kun on kaikki hyvin ja oma asema on selvästi ongelman yläpuolella, on helpompi keskustella analyyttisesti ja neutraalisti. Jos kouluttamattoman, nälkäisen tai sukupuolensa takia syrjityn näkemys ei ole yhtä kauniisti muotoiltu kuin minun, se näkemys on helppo hylätä vääränä." ... "Ne ihmiset, jotka päätöksiä tekevät, uskovat mieluummin minua kuin kouluttamatonta pitkäaikaistyötöntä tai takkutukkaista anarkistia. Tämä asetelma, oma etuoikeutettu uskottavuuteni, saa minut helposti kuvittelemaan argumenttejani paremmiksi kuin muiden."

    Suonpään teksti korostaa itselleni sitä että vapaus ja siihen liittyvä valta voidaan jaotella sananvaltaan ja itse tekemisen valtaan. Ja että nämä ovat usein konfliktissa. Vapautta ajatellaan usein vain vapautena ja tässä unohtuu että joskus kyseessä on valintatilanne. Kenties jopa useimmiten kyseessä on valintatilanne. Meidän kulttuurissamme mielipiteenvapaus menee yleensä itsellisyyden yli. Ja tästä seuraa se, että usein enemmistö tekee päätöksiä jotka koskevat vähemmistöjä mutta ei heitä itseään.

    On toki ymmärrettävää että vähemmistö ei saa puuhata mitä tahansa. Esimerkiksi aivan asiallista on rajoittaa uskonnonvapautta niin että vähemmistö saisi uskonsotia enemmistöä vastaan jos oppi niin sattuu oikeuttamaan. Tässä vähemmistö tekeekin ratkaisuja jotka koskisivat enemmistöä. Toisin kuin homojen avioliitto johon ei tietääkseni ole heteroita tulossa ja jonottamassa. (Paitsi joitain kristittyjä ehdottomasti eheytetysti heteroita ehkä?)

    Jos mietimme vaikkapa sitä miten mielipiteenvapaus voi mennä tekemisen yli on homojen avioliitto. Heteroseksuaalilla kristityllä on mielipide siitä että tämä asia ei ole mukava. Hän itse ei kuitenkaan voi joutua homoavioliittoon vasten tahtoaan. Tästä huolimatta hän katsoo että hänellä on enemmistöasemansa kautta valta kieltää homoilta avioliitto kokonaan, olipa homon mielipide asiasta mikä tahansa. Mielenkiintoista kyllä tässä usein esitetään että homojen avioliittoon pääseminen jotenkin loukkaisi heteroiden mielipiteenvapautta ja uskonvapauttaan ja olisi epädemokraattista. Mutta samalla selitetään että mielipide seksuaalisuudesta ei voi olla mikään oikeuden perusta.

    Sama asetelma paistaa feminismissäkin.

    Tämä paistaa erityisesti niissä ryhmissä joita feministit halaavat ja ottavat omikseen. Toki feministit mielellään luovat vihollisryhmiä ja antavat heille nimiä ja kuvauksia. Mutta esimerkiksi sovinistit, CIS -heteroseksualistit, miesasiamiehet ja muut vastaavat ovat myös itse määrittelemässä itseään ja oikeuksiaan. Feministien suosikkiin pääseminen pitää sisällään hieman samanlaisia sävyjä mitä on perinteisesti liittynyt hyvintoimeentulevien rikkaiden valkoisten kotiäitien hyväntekeväisyyskerhoista. He ottavat itselleen säälin kohteen jota he sitten tukevat. Ja jonka olemuksen he määrittelevät.

    Erityisen vahvasti tämä näkyy tällä hetkellä sukupuoltaan korjaavissa. Feministi joka "mietiskelee naiseutta" lokeroi ja määrittelee mielellään sukupuolta vaihtaen tilaa. Hän itse ei ole vaihtamassa sukupuoltaan tai ole tähän liittyvässä prosessissa. Mutta sen sijaan hän määrittelee siihen liittyviä dogmeja ja kielenkäyttöä. ; Tämän voi huomata esimerkiksi siinä miten he käsittelevät perheitä joissa ollaan sukupuolenkorjausprosessissa. Jos vaikkapa miehen vaimo on hormonihoidoissa mieheksi, ei mies saa kuvailla kokemiaan tilannemuutoksia siten että "nainen muuttuu mieheksi".

    Muutosprosessiin liittyy seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä teemoja koska seksuaalinen viehätys on jotain jota ei valita ja päätetä. Mutta feministit suhtautuvat asiaan muutosprosessina hyvin dogmaattisesti. Muutosprosessi nähdään samanlaisena mustana vaatteena kuin "sukupuolenvaihdos" -sanan käyttökin. Koska opillisesti on päätetty naisten kesken mitä prosessissa tapahtuu metafyysisesti, niin se naiseutta kovasti pohtineiden päätelmä koskee sitten niitäkin jotka ovat perheessä jotka tämän määritelmän mukaan koostuvat kahdesta miehestä joista toinen on jonkinlaisessa kehonmuokkausprosessissa. ; Ja koska feministinainen on asiantuntija joka miettii naiseutta päivittäin, hän voi määrittää mikä on oikea sanavalinta köyhissä oloissa itseopiskelleen miehen kuvata omia kokemuksiaan puolisonsa sukupuolenkorjausprosessista. (Tämä vaan on niin helmeä!)

    Koska feministit ovat päättäneet keskenään miten asia menee ja ovat ottaneet sukupuolenkorjausprosessissa olevan säälin ja suojan kohteeksi, dogman rikkominen nähdään sukupuolenkorjausprosessissa olevien loukkaukseksi. Ja näin mies joka pysyy puolisonsa kanssa siitä huolimatta että tämä muuttaa sukupuoltaan (pardon my french) muuttuu CIS -heteronormatiiviseksi sortajaksi. Ideaali on vahvempi kuin prosessissa elävien kokemus. Ja asiaan liittyy pahastumista ja muutosprosessia perheessään katselevan kommentointitarpeen mitätöintiä. Etuoikeutettu voi ottaa "siipiensä suojassa" valtaan ihmisryhmän ja päättää mitä tämä ryhmä haluaa, ei halua, tarvitsee, ei tarvitse ja on ja ei ole. Ja tätä valtaa vastaan taisteleminen nähdään sovinismiksi tai ainakin pahuudeksi.

    Jotain jolle on kätevää paiskata ovea ja jatkaa vallankäyttöä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kehottaa aterioimaan peräsuolestaan. Itse näkisin että tälläiset ihmiset lähinnä seisovat liikaa käsillään ja puhuvat väärästä päästä ruoansulatuselimistöä.

    Paluu taustateoriaan (jota en ironisesti ole vielä kertonut).

    Aiemmin viittaamani Suonpään teksti kertoo sivistysihmisten taustalla olevasta ajattelutavasta. Se vaikuttaa itse asiassa melko ihanteelliselta. "Demokratia toimii muun muassa Jürgen Habermasin julkisen keskustelun teoriassa niin, että meistä jokainen tuo julkiseen keskusteluun ideamme tasa-arvoisina, sitten argumentoimme ja vertailemme niitä, ja lopulta valitsemme kaikille parhaan loppuratkaisun. Habermasilaisessa julkisuudessa paras argumentti voittaa, sen sijaan että kaikki ajaisivat itsekkäästi omia etujaan." Suonpään mielestä kyseessä on elitismi. "Habermasilaisen julkisuuden haikailu on etuoikeutettujen leikkiä, tekosyy olla ottamatta toista ihmisenä huomioon. Kyky aristoteeliseen argumentaatioon ei voi olla se, millä määritellään, kenen tarve yhteiskunnassa on oikeutetuin."

    Tässä mielessä Suonpää on oikeassa tavalla joka on hieman nolo kaltaiselleni tyypille. Minä nimittäin olen elitisti. Siinä mielessä että korostan että filosofia on taito. Argumentaatio on taito. Jotkut ovat paskoja argumentteja. Jotkut ajatukset ovat epäanalyyttisiä ja objektiivisesti huonoja. Tämä on elitismiä by definition. Se ei tee siitä epätotta. Itse näen että ongelmana on se että itse ymmärrän että olen elitisti filosofiassa. Se on taito jota on harjoiteltava. Minulta puuttuu toisia taitoja, kuten autonkorjaustaito. Ja haluan että minun taitojani kunnioitetaan ja vastavuoroisesti yritän olla halveksimatta autokorjaajia "amispelleinä".

    Politiikka ja yhteiskunnallinen toiminta ei kuitenkaan ole ihan sama asia. Siinä on kysymys vallasta jossa vallanpäättäjät ovat aina käyttämässä rahoja jotka tavallaan eivät ole heidän. Ja rahan lisäksi käytetään myös ideoita, ajatuksia ja ideaaleja joilla niilläkin on valtaa. Ne vaikuttavat yhtä paljon kuin konkreettinen raha. (Tosin raha ei ole oikeasti täysin konkreettista. Se on sopimusjärjestelmä ja se arvon heilahteluun kuuluu sellaisia abstrakteja asioita kuin "luottamus".)

    Ovien kiinni paiskominen ärsyttää ja turhauttaa. Sellaisen äärellä syntyy helposti vihaisuutta. Jota sitten voi kanavoida. PerusSuomalaisten menestys ei perustu pelkästään populismiin vaan siihen, että oli paljon ihmisiä jotka kokivat että heitä ei kuunneltu. Politiikan nähtiin pettäneen heidät. Internet on antanut jokaiselle, myös meille "ideologisesti kodittomille nomadeille" äänen. Ja sen lopputulokset eivät ole aina kaunista katsottavaa.

    Ja tätä kautta esimerkiksi feminismi on nykyään jotain jolla on paljon valtaa. Tämä tietenkin auttaa tasa-arvotyössä, etenkin naisia koskevien oikeiden ongelmien purkamisessa. Valta sinällään ei ole pahaa. Ei edes agenda joka koskee vain osaa ihmiskunnasta. Parannus on parannus. (Toisen hyvä ei ole aina minulta pois.) Siinä on kuitenkin samalla elitistinen ja ylenkatseellinen asenne. Ja tämä on vanhaa perinteistä Habermasin tyylistä "keskustelullista snobismia". Jota vaan sitten uudelleenmuotoillaan muka-katuviisaaksi. Kun tälläinen kohtuu varakas kissakahviloissa jatkuvasti vierailuun varoissa oleva snobielitisti sanoo "syö paskaa" hän tosiasiassa toimii kuten ne hupsut mukanuorekkaat pastorit jotka kuvittelevat olevansa sinut nuorten kanssa kunhan vaan laittavat nahkatakin päälle ja keräävät muuta vastaavaa katuviisauteen ja nuorekkuuteen liittyvää ornamentiikkaa. Ongelma on kuitenkin sisuksessa. Ja ilman sitä ornamentiikka on turhaa. Ja sen kanssa ornamentiikkaa ei edes tarvittaisi.

    TL;DR

    On helpompaa luoda määritelmiä ja sisältöjä ihmisryhmille ja käsitellä heidän oikeuksiaan ja vapauksiaan ideaaleina kuin antaa heille niitä. On helpompaa luoda dogmasto ja siihen liittyviä keskustelullisia etikettisääntöjä kuin kohdella heidän kokemuksiaan asiallisesti. On paljon helpompi määritellä marginaaliin jäävien toimijuutta kuin antaa sitä heille. Helpoin tapa kahlita ihmisiä on vedota vapauksiin, joko omiin mielipidevapauksiin jotka tallaavat toisen tekemisenvapauden yli. Tai esiintyä vapauttajana joka ottaa haltuun ja määritelee ilmiön ja omii koko alakulttuurin itselleen tämän suojelemiskikkailun kautta.

    On iso kasa ihmisiä joiden kanssa on käytävä vain yksi kasvokkain käyty keskustelu. Niitä keskusteluja voi olla kahdenlaisia ja vain kahdenlaisia. Ensimmäinen niistä on sisällöltään "Lakkaa puuttumasta". Toinen on "Lakkaa auttamasta."

    ]]>
    0 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221798-laatua-ja-snobismia-jaarittelua-keskusteluoikeuksista#comments Feminismi Julkinen keskustelu Mielipiteenvapaus Poliittinen korrektius Sukupuolenkorjaus Thu, 25 Aug 2016 12:43:56 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221798-laatua-ja-snobismia-jaarittelua-keskusteluoikeuksista
    Loukkaako sananvapaus sinua? Hyvä. http://tiinapalovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210558-loukkaako-sananvapaus-sinua-hyva <p>Sananvapaus on oikeus, jonka puolesta on taisteltu vuosisatoja. Nyt siitä halutaan vapaaehtoisesti luopua. <a href="http://yle.fi/uutiset/joensuussa_poliisi_tarkastaa_penkkaribanderollit_etukateen__halutaan_estaa_herjaavat_ja_rasistiset_tekstit/8603727" target="_blank">Lukiolaiset iloitsevat poliisin ennakkosensuurista penkkarikyltteihin</a>, nuorisojärjestöt vaativat sanktioita &rdquo;vihapuheesta&rdquo; ja vääränlaisia mielipiteitä pidetään jopa <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015122620866292_uu.shtml">perusteena irtisanomiseen</a>.</p><p>Kaikki nämä ilmiöt ovat pohjimmiltaan lipumista kohti totalitaristista yhteiskuntaa, jossa jokin vallalla oleva taho tai yleinen konsensus määrittää sen, mistä saa puhua ja millä tavalla. Kun sananvapautta aletaan hyvänkin tahdon varjolla rajoittaa, sitä ei pian enää ole.</p><p>On tärkeää ymmärtää, ettei sananvapauden vastakohta ole puhumiskielto. <strong>Sananvapauden vastakohta on valikoiva sananvapaus</strong>, jossa tietynlaiset mielipiteet ja äänenpainot pakotetaan ulos julkisesta keskustelusta. Tällainen puheen rajoittaminen on radikaalia vallankäyttöä ja yksilönvapauksien rajaamista, johon ei pitäisi millään valtiollisella taholla olla oikeutta.</p><p>Sananvapauden rajoittamishalun taustalla on usein virheellinen ajatus siitä, että ihmisille kuuluisi jonkinlainen subjektiivinen oikeus olla tulematta loukatuksi. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole eikä saa olla. Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta muovata maailmasta väkisin sellaista, että toisten ihmisten toiminta miellyttäisi poikkeuksetta juuri häntä. Tästä sananvapaudessakin on kyse: <em>kenelläkään ihmisellä ei ole subjektiivista oikeutta olla kuulematta epämiellyttäviä asioita.</em></p><p>Taiteen, tieteen, politiikan ja kulttuurin kehitys on riippuvaista sananvapaudesta. Koko länsimaisen yhteiskunnan monipuoluejärjestelmä ja demokratia vaatii tuekseen oikeutta eriäviin mielipiteisiin ja niiden vapaisiin ilmaisumuotoihin. Kaikki fraasit eivät sovi salonkeihin, mutta se ei vielä itsessään tee niistä rangaistavia. Ainoat yhteydet, joissa sananvapauteen on perusteltua puuttua, liittyvät konkreettiseen ja todellisen uhkan luovaan väkivaltaan kehottamiseen.</p><p><strong>Sananvapaus tarkoittaa pohjimmiltaan oikeutta sanoa sellaisia asioita, joita jokin toinen taho ei halua kuulla.</strong> Ei kukaan tarvitse sananvapautta vain sanoakseen jotain miellyttävää ja positiivista &ndash; epäilemättä tämä olisi sallittua myös sananvapautta rajoittavassa yhteiskunnassa. Oikeutta ennakkosensuroimattomaan, epämiellyttävään ja kerrassaan kammottavan typerään puheeseen täytyy kuitenkin vaalia, koska vääränlaisten mielipiteiden tukahduttaminen väkisin johtaa korkeintaan säänneltyyn näennäisdemokratiaan.</p><p>Jos jonkun toisen tahon näkemys siis loukkaa sinua, kannattaa iloita.<br /><strong>Se tarkoittaa, että sananvapaus toimii.</strong></p> Sananvapaus on oikeus, jonka puolesta on taisteltu vuosisatoja. Nyt siitä halutaan vapaaehtoisesti luopua. Lukiolaiset iloitsevat poliisin ennakkosensuurista penkkarikyltteihin, nuorisojärjestöt vaativat sanktioita ”vihapuheesta” ja vääränlaisia mielipiteitä pidetään jopa perusteena irtisanomiseen.

    Kaikki nämä ilmiöt ovat pohjimmiltaan lipumista kohti totalitaristista yhteiskuntaa, jossa jokin vallalla oleva taho tai yleinen konsensus määrittää sen, mistä saa puhua ja millä tavalla. Kun sananvapautta aletaan hyvänkin tahdon varjolla rajoittaa, sitä ei pian enää ole.

    On tärkeää ymmärtää, ettei sananvapauden vastakohta ole puhumiskielto. Sananvapauden vastakohta on valikoiva sananvapaus, jossa tietynlaiset mielipiteet ja äänenpainot pakotetaan ulos julkisesta keskustelusta. Tällainen puheen rajoittaminen on radikaalia vallankäyttöä ja yksilönvapauksien rajaamista, johon ei pitäisi millään valtiollisella taholla olla oikeutta.

    Sananvapauden rajoittamishalun taustalla on usein virheellinen ajatus siitä, että ihmisille kuuluisi jonkinlainen subjektiivinen oikeus olla tulematta loukatuksi. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole eikä saa olla. Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta muovata maailmasta väkisin sellaista, että toisten ihmisten toiminta miellyttäisi poikkeuksetta juuri häntä. Tästä sananvapaudessakin on kyse: kenelläkään ihmisellä ei ole subjektiivista oikeutta olla kuulematta epämiellyttäviä asioita.

    Taiteen, tieteen, politiikan ja kulttuurin kehitys on riippuvaista sananvapaudesta. Koko länsimaisen yhteiskunnan monipuoluejärjestelmä ja demokratia vaatii tuekseen oikeutta eriäviin mielipiteisiin ja niiden vapaisiin ilmaisumuotoihin. Kaikki fraasit eivät sovi salonkeihin, mutta se ei vielä itsessään tee niistä rangaistavia. Ainoat yhteydet, joissa sananvapauteen on perusteltua puuttua, liittyvät konkreettiseen ja todellisen uhkan luovaan väkivaltaan kehottamiseen.

    Sananvapaus tarkoittaa pohjimmiltaan oikeutta sanoa sellaisia asioita, joita jokin toinen taho ei halua kuulla. Ei kukaan tarvitse sananvapautta vain sanoakseen jotain miellyttävää ja positiivista – epäilemättä tämä olisi sallittua myös sananvapautta rajoittavassa yhteiskunnassa. Oikeutta ennakkosensuroimattomaan, epämiellyttävään ja kerrassaan kammottavan typerään puheeseen täytyy kuitenkin vaalia, koska vääränlaisten mielipiteiden tukahduttaminen väkisin johtaa korkeintaan säänneltyyn näennäisdemokratiaan.

    Jos jonkun toisen tahon näkemys siis loukkaa sinua, kannattaa iloita.
    Se tarkoittaa, että sananvapaus toimii.

    ]]>
    126 http://tiinapalovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210558-loukkaako-sananvapaus-sinua-hyva#comments Kotimaa Mielipiteenvapaus Sananvapaus Totalitarismi Mon, 25 Jan 2016 12:48:00 +0000 Tiina Palovuori http://tiinapalovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210558-loukkaako-sananvapaus-sinua-hyva
    Kollektiivinen rankaisu MV:läisille http://piiacollan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209935-kollektiivinen-rankaisu-mvlaisille <p>MV-lehteä kohtaan on kohdistettu kampanjoita joiden tavoitteena on saada verkkojulkaisu lopettamaan tai ainakin vaikeuttamaan sen toimintaa. En ole MV:n toiminnan puolestapuhuja enkä jaa sivuston näkemyksiä. Haluan vain tuoda erilaisen näkökulman jota ei julkisessa keskustelussa nyt ole. Pyydän myös, että en joudu tämän kirjoituksen takia herjattavaksi yhtään mihinkään. &nbsp;Jos edes tämän yhden kerran joku saisi asiallisesti kirjoittaa jotakin eikä kukaan haukkuisi. Me emme ole hiekkalaatikolla.</p><p>Olen hyvin aktiivisesti seurannut somessa ja netissä erilaisia ryhmiä, kirjoittajia ja sivustoja kuukauden verran. Vihaisia, loukkaantuneita ihmisiä on kaikkialla ja kuten tiedämme, herjaaminen on päivän sana. Viha kasvaa ja todellakin joka puolella. Seuratkaa vaikka FB Rajat kiinni ja Rasmus ryhmien sanailua. Tai sitä MV:n kommenttipalstaa.&nbsp; Asiatonta kommentointia on joka puolella mielipiteistä ja agendoista riippumatta. Osittain keskustelussa vallitsee &rdquo;mutku toi ensin&rdquo; ajattelu.</p><p>Mihin tämä osittain vihainen ja asiaansa, mielipiteisiinsä uskova joukko sitten siirtyy jos vaikkapa nyt tämä MV sivusto kuivuu kasaan? Maan alle? Mitä jos heille ei löydy enää kanavaa purkaa tunteitaan ja esittää mielipiteitään vaan he pitävät ne sisällään ja ne patoutuvat? Muodostuu eristyneitä joukkoja jotka ovat jotakin mieltä aina vaan enemmän ja enemmän. Eikö tuloksena ole silloin ennemmin tai myöhemmin tapahtuva räjähdys. &nbsp;Toisen vähättelystä ja päin naamaa nauramisesta ei myöskään synny mitään hyvää. Sitähän myös julkisuudessa hanakasti harrastetaan, puolin ja toisin.</p><p>En myöskään usko, että jokainen MV:n lukija on rasisti, kuten yleinen ilmapiiri nyt tuntuu kertovan. Heissä on myös maahanmuuttokriittisiä, ehkä kiukkuisia, ehkä pahoja kokeneita, tavallisia ihmisiä. Samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä, jotka ovat jollakin perusteella jotakin mieltä. &nbsp;Jokaisella on sananvapaus ja tietenkin jokaiselle kuuluva vastuu mahdollisista herjaavista ja rikoksen tunnusmerkit täyttävistä kommenteistaan. &nbsp;</p><p>Ilman dialogia meillä ei ole mitään. Haistattelu, nauraminen ja herjaaminen puolin ja toisin ei ole dialogia. Toisten suun tukkiminen eri tavoin ei ole dialogia. Kuunteleminen on kaiken A ja O. Kuunteleminen ja dialogi ei synny tunteiden kautta. Jos kaksi tunteiden vallassa olevaa ihmistä keskustelee, syntyy riita. Jos edes toinen hillitsee itsensä saattaa syntyä jossakin vaiheessa dialogi. Eikö olisi hienoa jos dialogin ja asiallisen keskustelun kautta voisimme ymmärtää edes sen miksi joku on jotakin mieltä. Samaa mieltä ei tarvitse olla.</p><p>Eli miten se on? Voimmeko kannattaa sananvapautta ja tuomita erikseen rikokset vai yritetäänkö tässä poistaa yksilöiden rikosten takia sananvapautta suuremmalta joukolta? Kollektiivinen rankaisu ei voi olla ratkaisu. Ei ne ongelmat suut tukkimalla katoa. Päinvastoin, itse ainakin huutaisin kovempaa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Huom.</p><p>Mahdolliset asiattomat kommentit, tarpeettoman naureskelun ja pyttyilyn tulen poistamaan alta ja herjauksiin tai muuhun henkilööni, perheeseeni kohdistuvaan asiattomaan tai rikoksen tunnusmerkit täyttävään toimintaan puutun sen vaatimalla tavalla. Tässä ja muualla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> MV-lehteä kohtaan on kohdistettu kampanjoita joiden tavoitteena on saada verkkojulkaisu lopettamaan tai ainakin vaikeuttamaan sen toimintaa. En ole MV:n toiminnan puolestapuhuja enkä jaa sivuston näkemyksiä. Haluan vain tuoda erilaisen näkökulman jota ei julkisessa keskustelussa nyt ole. Pyydän myös, että en joudu tämän kirjoituksen takia herjattavaksi yhtään mihinkään.  Jos edes tämän yhden kerran joku saisi asiallisesti kirjoittaa jotakin eikä kukaan haukkuisi. Me emme ole hiekkalaatikolla.

    Olen hyvin aktiivisesti seurannut somessa ja netissä erilaisia ryhmiä, kirjoittajia ja sivustoja kuukauden verran. Vihaisia, loukkaantuneita ihmisiä on kaikkialla ja kuten tiedämme, herjaaminen on päivän sana. Viha kasvaa ja todellakin joka puolella. Seuratkaa vaikka FB Rajat kiinni ja Rasmus ryhmien sanailua. Tai sitä MV:n kommenttipalstaa.  Asiatonta kommentointia on joka puolella mielipiteistä ja agendoista riippumatta. Osittain keskustelussa vallitsee ”mutku toi ensin” ajattelu.

    Mihin tämä osittain vihainen ja asiaansa, mielipiteisiinsä uskova joukko sitten siirtyy jos vaikkapa nyt tämä MV sivusto kuivuu kasaan? Maan alle? Mitä jos heille ei löydy enää kanavaa purkaa tunteitaan ja esittää mielipiteitään vaan he pitävät ne sisällään ja ne patoutuvat? Muodostuu eristyneitä joukkoja jotka ovat jotakin mieltä aina vaan enemmän ja enemmän. Eikö tuloksena ole silloin ennemmin tai myöhemmin tapahtuva räjähdys.  Toisen vähättelystä ja päin naamaa nauramisesta ei myöskään synny mitään hyvää. Sitähän myös julkisuudessa hanakasti harrastetaan, puolin ja toisin.

    En myöskään usko, että jokainen MV:n lukija on rasisti, kuten yleinen ilmapiiri nyt tuntuu kertovan. Heissä on myös maahanmuuttokriittisiä, ehkä kiukkuisia, ehkä pahoja kokeneita, tavallisia ihmisiä. Samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä, jotka ovat jollakin perusteella jotakin mieltä.  Jokaisella on sananvapaus ja tietenkin jokaiselle kuuluva vastuu mahdollisista herjaavista ja rikoksen tunnusmerkit täyttävistä kommenteistaan.  

    Ilman dialogia meillä ei ole mitään. Haistattelu, nauraminen ja herjaaminen puolin ja toisin ei ole dialogia. Toisten suun tukkiminen eri tavoin ei ole dialogia. Kuunteleminen on kaiken A ja O. Kuunteleminen ja dialogi ei synny tunteiden kautta. Jos kaksi tunteiden vallassa olevaa ihmistä keskustelee, syntyy riita. Jos edes toinen hillitsee itsensä saattaa syntyä jossakin vaiheessa dialogi. Eikö olisi hienoa jos dialogin ja asiallisen keskustelun kautta voisimme ymmärtää edes sen miksi joku on jotakin mieltä. Samaa mieltä ei tarvitse olla.

    Eli miten se on? Voimmeko kannattaa sananvapautta ja tuomita erikseen rikokset vai yritetäänkö tässä poistaa yksilöiden rikosten takia sananvapautta suuremmalta joukolta? Kollektiivinen rankaisu ei voi olla ratkaisu. Ei ne ongelmat suut tukkimalla katoa. Päinvastoin, itse ainakin huutaisin kovempaa.

     

     

    Huom.

    Mahdolliset asiattomat kommentit, tarpeettoman naureskelun ja pyttyilyn tulen poistamaan alta ja herjauksiin tai muuhun henkilööni, perheeseeni kohdistuvaan asiattomaan tai rikoksen tunnusmerkit täyttävään toimintaan puutun sen vaatimalla tavalla. Tässä ja muualla.

    ]]>
    34 http://piiacollan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209935-kollektiivinen-rankaisu-mvlaisille#comments Keskustelu Mielipiteenvapaus Sananvapaus Vihapuhe Thu, 14 Jan 2016 12:59:37 +0000 Piia Collan http://piiacollan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209935-kollektiivinen-rankaisu-mvlaisille
    Totuus ei ole enää toimittajien yksinoikeus. Nyt on sananvapaus! http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209847-totuus-ei-ole-toimittajien-yksinoikeus-nyt-on-sananvapaus <p>Perinteinen media eli toimittajat ovat hämmennyksen vallassa. He ovat tähän saakka tienneet mikä on oikein, mikä on väärin ja mikä on totuus. Ja jos he itse eivät ole sitä rohjenneet kertoa, he ovat hakeneet apuun sopivan päivystävän dosentin vahvistamaan/kertomaan toimittajan näkemyksen.</p><p>Punavihreään todellisuuteen mahtuu vain yksi näkemys ja kaikkien pitää kakistaa se&nbsp;uloa. Jos niin ei tee, toimittajilta tulee pyyhkeitä.</p><p>Esimerkkinä olkoon katupartiot. Toimittajilla on siitä vain yksi mielipide: pahoja, rikollisia natseja he KAIKKI&nbsp;ovat. Muiden pitää olla silloin samaa mieltä. Kun <strong>Juha Sipilä</strong> ja <strong>Timo Soini</strong> eivät sitä rientäneet tunnustamaan, niin toimittajat eivät sitä hyväksyneet.&nbsp;Kun he lopulta kommentoivat, niin&nbsp;näkemyksiä paheksuttiin. Hyi helvete!</p><p>Todellakin. Olemme eräänlaisen murroksen harjalla. Toimittajat ovat menettämässä ja oikeastaan ovat jo menettäneet yksinoikeuden olla oikeassa. Ja sekös heitä nyt harmittaa ja hämmentää.</p><p>Onneksi on olemassa pahaksi parjattu some. Vaihtoehtoinen totuus tulee sitä kautta kansan tietoisuuteen. Joskus jopa&nbsp;turhan karhealla tavalla.&nbsp;</p><p>Ja mikä tärkeintä: Kansalaiset saavat itse pohtia, mikä on totuus. He saavat ihan itse muodostaa mielipiteensä. Enää ei ole vain yksi, punavihreän seulan läpi siivilöity &quot;totuus&quot;.</p><p>Lisäksi jokainen saa oman mielipiteensä julki somen kautta. Enää ei ole toimittaja päättämässä kenen&nbsp;näkemys julkaistaan lehden mielipidepalstalla.</p><p>...........</p><p><em>Jos haluat, että muutkin lukevat blogin, niin paina oheisia Faebookin ja Twitterin painikkeita.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perinteinen media eli toimittajat ovat hämmennyksen vallassa. He ovat tähän saakka tienneet mikä on oikein, mikä on väärin ja mikä on totuus. Ja jos he itse eivät ole sitä rohjenneet kertoa, he ovat hakeneet apuun sopivan päivystävän dosentin vahvistamaan/kertomaan toimittajan näkemyksen.

    Punavihreään todellisuuteen mahtuu vain yksi näkemys ja kaikkien pitää kakistaa se uloa. Jos niin ei tee, toimittajilta tulee pyyhkeitä.

    Esimerkkinä olkoon katupartiot. Toimittajilla on siitä vain yksi mielipide: pahoja, rikollisia natseja he KAIKKI ovat. Muiden pitää olla silloin samaa mieltä. Kun Juha Sipilä ja Timo Soini eivät sitä rientäneet tunnustamaan, niin toimittajat eivät sitä hyväksyneet. Kun he lopulta kommentoivat, niin näkemyksiä paheksuttiin. Hyi helvete!

    Todellakin. Olemme eräänlaisen murroksen harjalla. Toimittajat ovat menettämässä ja oikeastaan ovat jo menettäneet yksinoikeuden olla oikeassa. Ja sekös heitä nyt harmittaa ja hämmentää.

    Onneksi on olemassa pahaksi parjattu some. Vaihtoehtoinen totuus tulee sitä kautta kansan tietoisuuteen. Joskus jopa turhan karhealla tavalla. 

    Ja mikä tärkeintä: Kansalaiset saavat itse pohtia, mikä on totuus. He saavat ihan itse muodostaa mielipiteensä. Enää ei ole vain yksi, punavihreän seulan läpi siivilöity "totuus".

    Lisäksi jokainen saa oman mielipiteensä julki somen kautta. Enää ei ole toimittaja päättämässä kenen näkemys julkaistaan lehden mielipidepalstalla.

    ...........

    Jos haluat, että muutkin lukevat blogin, niin paina oheisia Faebookin ja Twitterin painikkeita.

    ]]>
    23 http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209847-totuus-ei-ole-toimittajien-yksinoikeus-nyt-on-sananvapaus#comments Juha Sipilä Mielipiteenvapaus Some Timo Soini Toimittajat Wed, 13 Jan 2016 07:00:59 +0000 Reijo Tossavainen http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209847-totuus-ei-ole-toimittajien-yksinoikeus-nyt-on-sananvapaus