Tietoyhteiskunta http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135733/all Mon, 03 Sep 2018 18:46:49 +0300 fi Digiministeri on hyvä idea vain teoriassa http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260414-digiministeri-on-hyva-idea-vain-teoriassa <p>Lukuisat mediat <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257708-seuraavaan-hallitukseen-vaaditaan-uutta-ministeria-suomessa-akuutti-tarve">toivat esille toiveen digiministeristä</a> tänään. Ehdotuksessa on kosolti päteviä perusteita asiaan, mutta se ei kestä poliittisia realiteetteja. Ministerien valintakriteereissä kun ei paina osaaminen, eikä itse asiassa edes valtion tulevaisuuden tahtotila.</p><p><strong>Osaaminen, konsultointi ja asenne</strong></p><p>Tosiasia on että käytännössä nykyään ns. digiministerinä toimiva viestintäministeri ei ole koko Internetin olemassaolon aikana tiennyt mitä se on. En halua kyseenalaistaa ministerien muita osaamisia enkä taatusti paheksua heitä ihmisinä, mutta tosiasiassa vaikkapa <strong>Anne Bernerin</strong> että vaikkapa <strong>Suvi Lindénin</strong> lausunnoista IT-asioissa on tullut huumorin kestohittejä. Eivät he tietenkään ole mitään erityisiä esimerkkejä digiosaamisen puutteista, sillä koko eduskunnasta ei tällaista osaamista löydy kuin yhdeltä tai kahdelta henkilöltä. Tämähän on tietenkin se kuuluisa äänestäjien vika, digiosaajat eivät ole kuumaa valuuttaa nettisensaatioina tai puolueiden vaikuttajina, eivätkä siten herätä vastakaikua äänestäjissä - ainakaan vielä.</p><p>Toinen asiaan liittyvä ilmiö on jotain mitä usein konsultokratiaksi kutsutaan. Tekniikka&amp;Talous -lehden kyselyssä puhuttiin <a href="https://www.tekniikkatalous.fi/tyoelama/tata-mielta-ollaan-julkisen-sektorin-konsulteista-saunakavereiden-valista-rahan-kierratysta-6309220">saunakavereiden välisestä rahan kierrätyksestä</a>. Vaikka tämä olisi hieman liioittelevaa, hyvävelikerho on voimissaan. Mielestäni tätäkin pahempi ongelma on delegoidun päätöksenteon määrä. Ei ole väärin delegoida suorittavan portaan työnjohtoa ulkopuoliselle taholle, mutta kriittiset ylemmän tason tekniset päätökset pitäisi olla tilaajan - valtion - yksin tekemiä. Tämä edellyttäisi vahvaa osaamista tilaajaportaaseen ja sehän meiltä siis uupuu. Jos asiakas ei osaa tilata, ei paraskaan toimittaja osaa toimittaa.</p><p>Kolmas tekijä on ihan puhtaasti kulttuurissa ja asenteissa. Tietojärjestelmät eivät ole mitään ihania trendejä joilla tulee pusipusi kivaa kaikille, vaan <strong>puhtaasti työkaluja</strong>. Puhuimme sitten 80-luvun tyhmistä päätteistä tai 2010-luvun monipilvi-infrastruktuureista, tietojärjestelmän tehtävä on auttaa töiden suorituksessa. Hyvä työkalu hyvissä käsissä auttaa, huono työkalu tekee päinvastaista. Tämän olemme nähneet etenkin sotepuolella jossa huonot tietojärjestelmät syövät lääkärien aikaa pois potilaiden hoidosta. Julkinen sektori kaipaa täyden asennemuutoksen tietoteknologiaan. Se on nähtävä työkaluina ja hankintaan on suhtauduttava kylmäpäisesti, asiantuntevasti sekä terveen kriittisesti.</p><p><strong>Merkki oireesta</strong></p><p>Kysymys digiministeristä on siis tavallaan hieman sivussa itse asiasta, sillä ongelma vaatii vähintään koko valtioneuvoston heräämisen ongelmaan. Digiministerin puute on oire, ei syy. Julkinen hallinto on delegoinut tietotekniikan ja -liikenteen hoidon lobbareille, konsulteille, parhaassakin tapauksessa alemmille virkamiehille. Virkamiehistöstä ajoin löytyvä asiantuntemuskaan ei kuitenkaan suuresti auta, sillä toiminta on altistettu poliittiselle ohjaukselle sellaisten tahojen toimesta jotka eivät kykene tekemään asiantuntevia päätöksiä. Kun päättäjä ulkoistaa päätöksenteon lobbarin myymälle konsultille, ei tulos yksinkertaisesti voi olla kovinkaan kaunista.</p><p>Ehkäpä paras apu voisi alkaa keskustelun yksinkertaistamista. Sen paremmin lääkäri, opettaja kuin kansanedustajakaan ei tarvitse pilviteknologiaa, serverless-arkkitehtuuria tai oman firman tuotteita hanakasti myyviä konsultteja. He tarvitsevat tietojärjestelmän joka täyttää heidän tarpeensa ja toimii jouhevasti. Yksityisellä sektorilla moisesta on reilusti hyviä esimerkkejä eikä vaatimus siten voi olla julkisellekaan mahdoton. Yksi ministeri lisää ei tilannetta kuitenkaan korjaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lukuisat mediat toivat esille toiveen digiministeristä tänään. Ehdotuksessa on kosolti päteviä perusteita asiaan, mutta se ei kestä poliittisia realiteetteja. Ministerien valintakriteereissä kun ei paina osaaminen, eikä itse asiassa edes valtion tulevaisuuden tahtotila.

Osaaminen, konsultointi ja asenne

Tosiasia on että käytännössä nykyään ns. digiministerinä toimiva viestintäministeri ei ole koko Internetin olemassaolon aikana tiennyt mitä se on. En halua kyseenalaistaa ministerien muita osaamisia enkä taatusti paheksua heitä ihmisinä, mutta tosiasiassa vaikkapa Anne Bernerin että vaikkapa Suvi Lindénin lausunnoista IT-asioissa on tullut huumorin kestohittejä. Eivät he tietenkään ole mitään erityisiä esimerkkejä digiosaamisen puutteista, sillä koko eduskunnasta ei tällaista osaamista löydy kuin yhdeltä tai kahdelta henkilöltä. Tämähän on tietenkin se kuuluisa äänestäjien vika, digiosaajat eivät ole kuumaa valuuttaa nettisensaatioina tai puolueiden vaikuttajina, eivätkä siten herätä vastakaikua äänestäjissä - ainakaan vielä.

Toinen asiaan liittyvä ilmiö on jotain mitä usein konsultokratiaksi kutsutaan. Tekniikka&Talous -lehden kyselyssä puhuttiin saunakavereiden välisestä rahan kierrätyksestä. Vaikka tämä olisi hieman liioittelevaa, hyvävelikerho on voimissaan. Mielestäni tätäkin pahempi ongelma on delegoidun päätöksenteon määrä. Ei ole väärin delegoida suorittavan portaan työnjohtoa ulkopuoliselle taholle, mutta kriittiset ylemmän tason tekniset päätökset pitäisi olla tilaajan - valtion - yksin tekemiä. Tämä edellyttäisi vahvaa osaamista tilaajaportaaseen ja sehän meiltä siis uupuu. Jos asiakas ei osaa tilata, ei paraskaan toimittaja osaa toimittaa.

Kolmas tekijä on ihan puhtaasti kulttuurissa ja asenteissa. Tietojärjestelmät eivät ole mitään ihania trendejä joilla tulee pusipusi kivaa kaikille, vaan puhtaasti työkaluja. Puhuimme sitten 80-luvun tyhmistä päätteistä tai 2010-luvun monipilvi-infrastruktuureista, tietojärjestelmän tehtävä on auttaa töiden suorituksessa. Hyvä työkalu hyvissä käsissä auttaa, huono työkalu tekee päinvastaista. Tämän olemme nähneet etenkin sotepuolella jossa huonot tietojärjestelmät syövät lääkärien aikaa pois potilaiden hoidosta. Julkinen sektori kaipaa täyden asennemuutoksen tietoteknologiaan. Se on nähtävä työkaluina ja hankintaan on suhtauduttava kylmäpäisesti, asiantuntevasti sekä terveen kriittisesti.

Merkki oireesta

Kysymys digiministeristä on siis tavallaan hieman sivussa itse asiasta, sillä ongelma vaatii vähintään koko valtioneuvoston heräämisen ongelmaan. Digiministerin puute on oire, ei syy. Julkinen hallinto on delegoinut tietotekniikan ja -liikenteen hoidon lobbareille, konsulteille, parhaassakin tapauksessa alemmille virkamiehille. Virkamiehistöstä ajoin löytyvä asiantuntemuskaan ei kuitenkaan suuresti auta, sillä toiminta on altistettu poliittiselle ohjaukselle sellaisten tahojen toimesta jotka eivät kykene tekemään asiantuntevia päätöksiä. Kun päättäjä ulkoistaa päätöksenteon lobbarin myymälle konsultille, ei tulos yksinkertaisesti voi olla kovinkaan kaunista.

Ehkäpä paras apu voisi alkaa keskustelun yksinkertaistamista. Sen paremmin lääkäri, opettaja kuin kansanedustajakaan ei tarvitse pilviteknologiaa, serverless-arkkitehtuuria tai oman firman tuotteita hanakasti myyviä konsultteja. He tarvitsevat tietojärjestelmän joka täyttää heidän tarpeensa ja toimii jouhevasti. Yksityisellä sektorilla moisesta on reilusti hyviä esimerkkejä eikä vaatimus siten voi olla julkisellekaan mahdoton. Yksi ministeri lisää ei tilannetta kuitenkaan korjaa.

]]>
5 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260414-digiministeri-on-hyva-idea-vain-teoriassa#comments Digiministeri Liikenne- ja viestintäministeriö Tietoyhteiskunta Mon, 03 Sep 2018 15:46:49 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260414-digiministeri-on-hyva-idea-vain-teoriassa
Umpisolmu julkisessa tietohallinnossa http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255372-umpisolmu-julkisessa-tietohallinnossa <p>Koko aamupäivän iso uutinen lähes joka valtakunnanmediassa oli <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10207164">Helsingin tietojärjestelmäkatkos</a>. Tällä kertaa syyksi luetaan Elisan tunaroitu kuitutyö, eli piristävää kyllä kestohitti Tieto Oyj ei ole tämän katkoksen takana. Ongelma on kuitenkin yksittäisiä firmoja laajempi ja syitä pitää hakea yli parin vuosikymmenen takaa.</p><p><strong>Ei lankoja, ei käsiä</strong></p><p>Tiivistetysti sanoen ongelma on että kukaan ei julkisella sektorilla pidä käsissä lankoja mitä tulee tietojärjestelmien hallintoon. Lankoja ei ole käsissä pidettäväksi ja vaikka olisi, käsiä ei ole niitä pitämään. Sen verran tietojärjestelmähallinnon kanssa toimineena osaan ainakin edistyneesti arvata ongelman ydintä. Kun oikeaa osaamista ei ole hallinnossa, se pitää hankkia konsultilta. Suomessakin on aivan erinomaisia konsultteja jotka osaavat asiaa hoitaa, mutta ostajan vastuuta ei vain voi ulkoistaa. Paraskaan konsultti ei näe asiaa ostajan silmin, huomioiden ostajan tarpeita ja arkea laajalti.</p><p>90-luvun lama johti rajuihin leikkauksiin julkisella sektorilla. Työpaikkoja meni, palkat laskivat, työolot heikkenivät. Kun omaa väkeä ei ollut, työtä ryhdyttiin ulkoistamaan jolloin tultiin ennen pitkään em. ongelmaan. Toinen osa ongelmaa on että oikeaa osaamista ei löydy vaikka sitä haluttaisiin. Julkisen sektorin ICT-väen palkat ja työolot eivät ole kehuttavia. Ulkoistuksesta on varaa maksaa, jolloin samassa pöydässä voi istua samaa työtä tekemässä kunnan ja ulkoistuskumppanin työntekijä, joista jälkimmäinen saa merkittävästi suurempaa palkkaa, merkittävästi pienemmällä vastuulla ja paremmilla työoloilla. Kun tähän vielä lisätään kaiken kuorruttava poliittinen ohjaus sekä merkittävä epävarmuus työpaikan pysymisessä, on käsissämme kovin vähän houkutteleva uravalinta.</p><p>90-luvulla säästettiin koska oli pakko, se on selvä. Tälläkään hetkellä ongelma ei katoa vain heittämällä rahaa sen päälle jos rahaa nyt edes olisi heitettäväksi. Mielestäni realistisin ratkaisukeino olisi tietoteknisen osaamisen arvostuksen lisääminen poliittisessa johdossa. Hidas muutos välttämättömästä pahasta yhteiskunnallisesti merkittävään tehtävään voisi muttaa työoloja ja hallintoa vähä kerrallaan houkuttelevammaksi osaajille. Isokaan raha ei tee surkeasta työpaikasta juuri parempaa kun taas hyvä työilmapiiri on rahaa merkittävämpi houkutin. Valtion kirstu on kenties tyhjä mutta valtion sydämestä voisi vielä jakovaraa löytyä.</p><p><strong>Jatko-osa jo kirjoitettu</strong></p><p>Luemme tuon tuosta vastaavista tarinoista Suomesta ja ajoin Ruotsistakin jossa on monilta osin vastaava tilanne. Pahaa pelkään että tämänkin tarinan jatko-osa on jo kirjoitettu ja julkisen sektorin tietoliikennekaaokset ovat lähinnä pahenemaan, eivät paranemaan päin. Kaikki kuulemani ja lukemani viittaa poliittiseen kyvyttömyyteen ja/tai haluttomuuteen parantaa tilannetta. Asia tiivistyy ehkäpä parhaiten tai pahiten soteuudistukseen, jonka säästöjen ytimessä ovat uudet tietojärjestelmät. Ne ovat kaiken ydin, mutta niitä ei ole vielä edes mietitty.</p><p>Kun Viro vapautui neuvostomiehittäjän käsistä, sen uusi sukupolvi lähti rakentamaan modernia tietoyhteiskuntaa. Heillä ei taatusti ollut suuria rahoja, mutta heillä oli kykyä nähdä kehityksen mahdollisuus. Ehkäpä voisimme lainata heiltä tätä inspiroivaa asennetta. Ehkäpä jokin päivä tietoyhteiskunta voisi maassamme taas palata helpottamaan ihmisten arkea sen vaikeuttamisen sijaan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koko aamupäivän iso uutinen lähes joka valtakunnanmediassa oli Helsingin tietojärjestelmäkatkos. Tällä kertaa syyksi luetaan Elisan tunaroitu kuitutyö, eli piristävää kyllä kestohitti Tieto Oyj ei ole tämän katkoksen takana. Ongelma on kuitenkin yksittäisiä firmoja laajempi ja syitä pitää hakea yli parin vuosikymmenen takaa.

Ei lankoja, ei käsiä

Tiivistetysti sanoen ongelma on että kukaan ei julkisella sektorilla pidä käsissä lankoja mitä tulee tietojärjestelmien hallintoon. Lankoja ei ole käsissä pidettäväksi ja vaikka olisi, käsiä ei ole niitä pitämään. Sen verran tietojärjestelmähallinnon kanssa toimineena osaan ainakin edistyneesti arvata ongelman ydintä. Kun oikeaa osaamista ei ole hallinnossa, se pitää hankkia konsultilta. Suomessakin on aivan erinomaisia konsultteja jotka osaavat asiaa hoitaa, mutta ostajan vastuuta ei vain voi ulkoistaa. Paraskaan konsultti ei näe asiaa ostajan silmin, huomioiden ostajan tarpeita ja arkea laajalti.

90-luvun lama johti rajuihin leikkauksiin julkisella sektorilla. Työpaikkoja meni, palkat laskivat, työolot heikkenivät. Kun omaa väkeä ei ollut, työtä ryhdyttiin ulkoistamaan jolloin tultiin ennen pitkään em. ongelmaan. Toinen osa ongelmaa on että oikeaa osaamista ei löydy vaikka sitä haluttaisiin. Julkisen sektorin ICT-väen palkat ja työolot eivät ole kehuttavia. Ulkoistuksesta on varaa maksaa, jolloin samassa pöydässä voi istua samaa työtä tekemässä kunnan ja ulkoistuskumppanin työntekijä, joista jälkimmäinen saa merkittävästi suurempaa palkkaa, merkittävästi pienemmällä vastuulla ja paremmilla työoloilla. Kun tähän vielä lisätään kaiken kuorruttava poliittinen ohjaus sekä merkittävä epävarmuus työpaikan pysymisessä, on käsissämme kovin vähän houkutteleva uravalinta.

90-luvulla säästettiin koska oli pakko, se on selvä. Tälläkään hetkellä ongelma ei katoa vain heittämällä rahaa sen päälle jos rahaa nyt edes olisi heitettäväksi. Mielestäni realistisin ratkaisukeino olisi tietoteknisen osaamisen arvostuksen lisääminen poliittisessa johdossa. Hidas muutos välttämättömästä pahasta yhteiskunnallisesti merkittävään tehtävään voisi muttaa työoloja ja hallintoa vähä kerrallaan houkuttelevammaksi osaajille. Isokaan raha ei tee surkeasta työpaikasta juuri parempaa kun taas hyvä työilmapiiri on rahaa merkittävämpi houkutin. Valtion kirstu on kenties tyhjä mutta valtion sydämestä voisi vielä jakovaraa löytyä.

Jatko-osa jo kirjoitettu

Luemme tuon tuosta vastaavista tarinoista Suomesta ja ajoin Ruotsistakin jossa on monilta osin vastaava tilanne. Pahaa pelkään että tämänkin tarinan jatko-osa on jo kirjoitettu ja julkisen sektorin tietoliikennekaaokset ovat lähinnä pahenemaan, eivät paranemaan päin. Kaikki kuulemani ja lukemani viittaa poliittiseen kyvyttömyyteen ja/tai haluttomuuteen parantaa tilannetta. Asia tiivistyy ehkäpä parhaiten tai pahiten soteuudistukseen, jonka säästöjen ytimessä ovat uudet tietojärjestelmät. Ne ovat kaiken ydin, mutta niitä ei ole vielä edes mietitty.

Kun Viro vapautui neuvostomiehittäjän käsistä, sen uusi sukupolvi lähti rakentamaan modernia tietoyhteiskuntaa. Heillä ei taatusti ollut suuria rahoja, mutta heillä oli kykyä nähdä kehityksen mahdollisuus. Ehkäpä voisimme lainata heiltä tätä inspiroivaa asennetta. Ehkäpä jokin päivä tietoyhteiskunta voisi maassamme taas palata helpottamaan ihmisten arkea sen vaikeuttamisen sijaan?

]]>
2 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255372-umpisolmu-julkisessa-tietohallinnossa#comments Helsingin kaupunki Tietohallinto Tietoyhteiskunta Wed, 16 May 2018 08:57:43 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255372-umpisolmu-julkisessa-tietohallinnossa
Tietoyhteiskunta on kääntynyt itseään vastaan http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254052-tietoyhteiskunta-on-kaantynyt-itseaan-vastaan <p>&nbsp;</p><p>Yhteiskunnan jaksoja selitetään uskottavasti, mutta teknologiakeskeisesti <strong>Kondratieffin</strong> aaltoina: teollisuus, höyrykone, sähkö, liikenne ja IT. Nykyistä eli kuudetta aaltoa ei selitä mikään kehitysaskel. Elämme sekavuuden aikaa, joka saattaa johtaa vakavaan romahdukseen, sillä käsitys tiedosta ja totuudesta hukkuu itsekkään ajattelun (<em>ahneus</em>) alle. Tämä näkyy Suomessa monilla tasoilla valtataisteluina.</p><hr /><p><strong>Sekavuuden toteutuminen akateemisessa yhteisössä</strong></p><p>Yhteiskunnan sisäistä kitkaa (sekavuus) mittaa <strong>kulttuurientropia</strong>.&nbsp; Se voidaan haastatteluilla selvittää mistä tahansa kohteesta, ihmisestä valtioon asti. Noin kolmannes systeemiajattelijoista on erikoistunut tutkimaan&nbsp; ihmisten sekavuutta arkkityyppeinä. Ne selittävät miksi systeemin, hallinnon, työn ja ihmisen tarpeiden välille muodostuu pysyviä ristiriitoja, vaikka sen luulisi tuottavan onnea ja iloa. Avaan seuraavassa psykologian termein omista kokemuksistani mikä akateemisessa maailmassa ihmisiä viiraa:</p><ul><li><strong>1 Pelko</strong>: Suurin osa tutkijoista pelkää tietoa vaihtoehdoista, korjauksista ja kokonaiskuvasta. Pelko johtaa ideoiden tyrmäämiseen kaikilla eri aloilla, myös tieteessä. Se johtaa taantumiseen.</li><li>2 <strong>Kateus</strong>: Ihmiset kadehtivat toisen älyä vielä enemmän kuin toisen omaisuutta. Jos osaat vaikkapa IT-alaa suvereenisti, kateelliset mitätöivät eri keinoin edellytyksesi edetä alallasi.</li><li><strong>3 Kostonhimo</strong>: Jos silti onnistut aikeessasi, aiheutetaan vaikeuksia saada menestystä aikaan.</li><li><strong>4 Siiloutuminen</strong>: Koska kommunikointi ei &rdquo;siilossa&rdquo; toimi, se blokkaa tulijat pois projekteista.</li><li><strong>5 Ahneus</strong>: Sairastunut itsetunto saa yhteisöt ympäristöineen kadottamaan todellisuuden tajunsa ja syntyy &rdquo;sairasta&rdquo; jälkeä: jätettä ja valetta. Tekoälyhuiputus on esimerkki ahneudesta.<hr /><p>&nbsp;</p></li></ul><p><strong>Mitä tämä &rdquo;osaamisyhteiskunta&rdquo; on kohdaltani halunnut estää?</strong></p><p>Seuraavat kuusi kohtaa ovat kokemuksiani tohtorin uralta luoda yhteiskuntaan ymmärrystä:</p><ol><li>Ikivanha IT-kaarti halusi hylätä väitökseni symbolisesta analyysistä, ottamatta selville aiheen moniulotteista, monitieteellistä luonnetta. Addiktoitunut ihminenhän ei ymmärrä näkökulmia.</li><li>Markkinoin Nokialle (2008 alkaen) diagnostiikan periaatetta, millä lähestyä holistisesti kaikkia IT-alan ongelmia. Urautunut Nokia ei koskaan ymmärtänyt näin laajavaikutteista kehitysaskelta.</li><li>Halusin edistää systeemiajattelun koulutusta ulkomaisten ja omien kokemusten mukaisesti yhteistyön, synergian ja oppimisen kehittämisvälineenä. Edes keskustelua ei ole saatu aikaan!</li><li>Loin modernin menetelmän (Youtube + Powerpoint) kuvata yhteiskunnan eri haasteet systeemeinä, jotta jokaista alaa voisi edistää kybernetiikan tapaan. Ketään se ei ole kiinnostanut.</li><li>Esittelin idean kuvata maakuntia toimialoineen ekosysteemeinä. Mutta Suomessa olikin monia vaatimattomampia hankkeita kilpailla tämän kanssa. Täsmällinen ideani rikkoisi heidän bisnestä.</li><li>Kehitin monialaisen konseptin tiedon esittämiseen palvelemaan universaalia johtamista, valvontaa ja itseorganisoitumista. Liberaalit päättäjät eivät ole halunneet itselleen rajoitteita.</li></ol><p>Näissä tapauksissa on aina jokin kombinaatio vastaanottajissa toteutunut akselilla pelko -- ahneus.</p><hr /><p><strong>Esimerkki sisäisestä kitkasta, epäonnistumisia SOTE-hankkeissa 10 vuoden aikana</strong></p><p>Vaativimpia järjestelmiä maailmassa on liikenteen organisointi. Luulisi, että sote on helpompi rakentaa yhteen maahan kuin miljoonat lennot ja laivakuljetukset, bussit ja satojen miljoonien ihmisten keskinäiset aikataulut.</p><p>Sotessa on selkeästi neljä kompetenssialuetta: pehmeä (ihmiset) ja kova (järjestelmät) sekä organisointi (hallinto) ja toteutus (talous). Jos sotea kehitettäisiin kuten yksityinen sektori vastuullisesti organisoi hankkeensa, ratkaisu syntyisi priorisoiden näkökulmia, käyttäen sopivinta vaiheittaista suunnitteluprosessia asiantuntijoiden toimesta. &nbsp;Se tapahtuisi silloin ilman riitelyitä luottaen systeemien organisointikykyyn, mikä onkin pakottamisen vastakohta. Siihen tarvitaan oikeita johtamistaitoja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miten valtion tulisi organisoitua noudattaakseen systeemeistä saatuja oppeja?</strong></p><p>Tietysti valtiosta tulisi olla priorisoitu malli. Se edellyttää identiteetin rakentamista Viron IT:n tapaan.</p><ol><li>Tärkeintä on panostaa dynaamisuuteen, koska staattinen rakenne on jo se mikä on. Suomen ministeriöt tulee jakaa kehitystä edistäviin ja tasapainoa säilyttäviin. Kuten urheilussa ja tieteessä, pääpaino on laitettava edistystä luoviin toimintoihin, koska ne tuovat tulovirtaa koko Suomelle. Tässä suhteessa kehysriihet vaikuttavat typeriltä. Nehän sementoivat vanhat ja epäonnistuneet ratkaisut &rdquo;ikiajoiksi&rdquo;, koska aina lähdetään vanhasta, leikkaamaan sen kuluja.</li><li>Identiteetti tarkoittaa minäkuvan rakentumista. &nbsp;Se on edellytys jokaiselle hyvälle yritykselle. Siitä tullaankin osaamisen ja tiedon merkitykseen, huipputietämykseen (sosiaalinen pääoma).</li><li>Tulevaisuuskuvan tulee perustua vahvuuksiin ja tietoon rajoitteista identiteetin mukaisesti.</li></ol><p>Suomen puoluejärjestelmä on vanhentunut ja riitoihin johtava. Mallia hallintoon tulisi ottaa tutkimuksesta, missä isot systeemit parhaiten on saatu toimimaan. Systeemiset periaatteet on osattava.</p><hr /><p><strong>Mitkä ovat yliopistolaitoksen aiheuttamat pahimmat systeemiset vääristymät?</strong></p><p>On tarpeellista tunnistaa pahimmat ongelmat (diagnoosit), että parannusta saataisiin aikaan:</p><ol><li>Tutkimuksen kulttuuri on liian kilpailukeskeinen, stressaava ja epäonnistunut. Se on hölmö.</li><li>Alistuneet kansalaiset potevat aiheettomasti vihaa koulutusta ja tohtoreita kohtaan</li><li>Yliopistojen ylläpitämät ammattirakenteet ovat vinoutuneita ja paljon ajastaan jäljessä.</li><li>Koulutusjärjestelmässä ei ymmärretä yhteiskuntaa sen kapea-alaisuuden takia. Tarvittaisiin malleja kuvata kaikki palvelut virtauksina, mikä teknologialla on tietysti jo mahdollista.</li><li>Poliittinen koneisto kerää nyt irtopisteitä puhumalla duunareista ja päiväkerhon opettajan pätevyydestä, mutta valtakunnan kärkiosaajille, tohtoreille, ei luoda edellytyksiä parantaa yhteiskunnan tilaa. &nbsp;Heidän työttömyytensä on murheellinen osoitus systeemin pettämisestä.</li><li>Valtakunnassa ei ole minkäänlaista ylemmän tason tiede- ja koulutuspolitiikkaa. Tämä laiminlyönti tarkoittaa samaa kuin huipputason jalkapallomaalla (Saksa, Espanja&hellip;) ei olisi yhteistä valmentajaa, eikä monivuotista strategiaa. Toki niillä on miljardien eurojen arvoiset organisaatiot: agentit ja strategiat, vilttiketjut ja kierrätysjärjestelmät tuottamassa hyvää jalkapalloa Kiinaan saakka. Sen sijaan EU:n ja IT:n kehitys on jätetty riiteleville poliitikoille, joilla &nbsp;ketunhäntänsä kainalossa vetämässä kotiinpäin (oma lehmä ojassa vahingoittamassa muita).</li></ol><p>Sekavuuden aika näkyy siten väistämättä kaikkialla. Se alkaa tiedon merkityksen vähättelystä, mitä kutsutaan postmoderniksi kulttuuriksi. Siihen liittyy uusliberalistinen talous, mikä ei salli keskitettyä suunnittelua. Tällaisessa pattitilanteessa suuri merkitys on sattumalla ja rahalla sekä painostuskeinoilla.</p><hr /><p><strong>Yhteenveto</strong></p><p>Tämä vuodatus on näyte systeemiajattelun laaja-alaisesta merkityksestä.</p><p>Kansa voisi olla halukas äänestämään &rdquo;systeemipuoluetta&rdquo;, jos näin järkevä liike saataisiin aikaan. Valtaosa kansalaisista on kypsynyt täydellisesti Sipilän, Orpon ja Soinin hallitukseen ja romahtaneeseen puoluejärjestelmään. En ole havainnut omien ponnistelujeni saaneen kannatusta. Poliitikot eivät vastaa periaatekysymyksiin. He eivät korjaile systeemiään, eivätkä ehti oppimaan. Minkäänlaista parannusta ei synnykään kehysriihissä eikä lakialotteissa.</p><p>Kehitysorganisaatiot potevat arkkityyppisairauksiaan, vaikka niiden pitäisi olla avoimia tervehdyttäjiä. Sitra pelkää keskustelua, yliopistot pelkäävät uudenlaista oppia, yritykset pelkäävät erilaisia toimintatapoja ja kouluttajat pelkäävät tietonsa vanhenemista. Koska tiedossa silti on piilevää valtaa (henkilökohtainen arvostus), vähemmän tietäjät pelkäävät paremmin tietäviä.</p><p>Olen itse täynnä taantuvaa yhteiskuntajärjestelmää (tämä on kansainvälisesti todettu tosiasia EU-tasollakin) ja ihmettelen veronmaksajien varoilla eläviä toimijoita, jotka kieltäytyvät yhteisestä pohdinnasta ja sitä kautta kaikista kontakteista. Laiminlyöntien takia heidän yhteisöistään tulee entistä ummehtuneempia.</p><p>Ei ole kenellekään kunniaksi sanoa olevansa liian tyhmä oppiakseen yhteistä hyvää.</p><p>Erkki Laitila, systeemitieteilijä, IT-alan yrittäjä 1980-luvulta 2000-luvulle.&nbsp; <a href="http://www.Metayliopisto.fi">www.Metayliopisto.fi</a></p><hr /><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Yhteiskunnan jaksoja selitetään uskottavasti, mutta teknologiakeskeisesti Kondratieffin aaltoina: teollisuus, höyrykone, sähkö, liikenne ja IT. Nykyistä eli kuudetta aaltoa ei selitä mikään kehitysaskel. Elämme sekavuuden aikaa, joka saattaa johtaa vakavaan romahdukseen, sillä käsitys tiedosta ja totuudesta hukkuu itsekkään ajattelun (ahneus) alle. Tämä näkyy Suomessa monilla tasoilla valtataisteluina.


Sekavuuden toteutuminen akateemisessa yhteisössä

Yhteiskunnan sisäistä kitkaa (sekavuus) mittaa kulttuurientropia.  Se voidaan haastatteluilla selvittää mistä tahansa kohteesta, ihmisestä valtioon asti. Noin kolmannes systeemiajattelijoista on erikoistunut tutkimaan  ihmisten sekavuutta arkkityyppeinä. Ne selittävät miksi systeemin, hallinnon, työn ja ihmisen tarpeiden välille muodostuu pysyviä ristiriitoja, vaikka sen luulisi tuottavan onnea ja iloa. Avaan seuraavassa psykologian termein omista kokemuksistani mikä akateemisessa maailmassa ihmisiä viiraa:

  • 1 Pelko: Suurin osa tutkijoista pelkää tietoa vaihtoehdoista, korjauksista ja kokonaiskuvasta. Pelko johtaa ideoiden tyrmäämiseen kaikilla eri aloilla, myös tieteessä. Se johtaa taantumiseen.
  • 2 Kateus: Ihmiset kadehtivat toisen älyä vielä enemmän kuin toisen omaisuutta. Jos osaat vaikkapa IT-alaa suvereenisti, kateelliset mitätöivät eri keinoin edellytyksesi edetä alallasi.
  • 3 Kostonhimo: Jos silti onnistut aikeessasi, aiheutetaan vaikeuksia saada menestystä aikaan.
  • 4 Siiloutuminen: Koska kommunikointi ei ”siilossa” toimi, se blokkaa tulijat pois projekteista.
  • 5 Ahneus: Sairastunut itsetunto saa yhteisöt ympäristöineen kadottamaan todellisuuden tajunsa ja syntyy ”sairasta” jälkeä: jätettä ja valetta. Tekoälyhuiputus on esimerkki ahneudesta.

     

Mitä tämä ”osaamisyhteiskunta” on kohdaltani halunnut estää?

Seuraavat kuusi kohtaa ovat kokemuksiani tohtorin uralta luoda yhteiskuntaan ymmärrystä:

  1. Ikivanha IT-kaarti halusi hylätä väitökseni symbolisesta analyysistä, ottamatta selville aiheen moniulotteista, monitieteellistä luonnetta. Addiktoitunut ihminenhän ei ymmärrä näkökulmia.
  2. Markkinoin Nokialle (2008 alkaen) diagnostiikan periaatetta, millä lähestyä holistisesti kaikkia IT-alan ongelmia. Urautunut Nokia ei koskaan ymmärtänyt näin laajavaikutteista kehitysaskelta.
  3. Halusin edistää systeemiajattelun koulutusta ulkomaisten ja omien kokemusten mukaisesti yhteistyön, synergian ja oppimisen kehittämisvälineenä. Edes keskustelua ei ole saatu aikaan!
  4. Loin modernin menetelmän (Youtube + Powerpoint) kuvata yhteiskunnan eri haasteet systeemeinä, jotta jokaista alaa voisi edistää kybernetiikan tapaan. Ketään se ei ole kiinnostanut.
  5. Esittelin idean kuvata maakuntia toimialoineen ekosysteemeinä. Mutta Suomessa olikin monia vaatimattomampia hankkeita kilpailla tämän kanssa. Täsmällinen ideani rikkoisi heidän bisnestä.
  6. Kehitin monialaisen konseptin tiedon esittämiseen palvelemaan universaalia johtamista, valvontaa ja itseorganisoitumista. Liberaalit päättäjät eivät ole halunneet itselleen rajoitteita.

Näissä tapauksissa on aina jokin kombinaatio vastaanottajissa toteutunut akselilla pelko -- ahneus.


Esimerkki sisäisestä kitkasta, epäonnistumisia SOTE-hankkeissa 10 vuoden aikana

Vaativimpia järjestelmiä maailmassa on liikenteen organisointi. Luulisi, että sote on helpompi rakentaa yhteen maahan kuin miljoonat lennot ja laivakuljetukset, bussit ja satojen miljoonien ihmisten keskinäiset aikataulut.

Sotessa on selkeästi neljä kompetenssialuetta: pehmeä (ihmiset) ja kova (järjestelmät) sekä organisointi (hallinto) ja toteutus (talous). Jos sotea kehitettäisiin kuten yksityinen sektori vastuullisesti organisoi hankkeensa, ratkaisu syntyisi priorisoiden näkökulmia, käyttäen sopivinta vaiheittaista suunnitteluprosessia asiantuntijoiden toimesta.  Se tapahtuisi silloin ilman riitelyitä luottaen systeemien organisointikykyyn, mikä onkin pakottamisen vastakohta. Siihen tarvitaan oikeita johtamistaitoja.

 

Miten valtion tulisi organisoitua noudattaakseen systeemeistä saatuja oppeja?

Tietysti valtiosta tulisi olla priorisoitu malli. Se edellyttää identiteetin rakentamista Viron IT:n tapaan.

  1. Tärkeintä on panostaa dynaamisuuteen, koska staattinen rakenne on jo se mikä on. Suomen ministeriöt tulee jakaa kehitystä edistäviin ja tasapainoa säilyttäviin. Kuten urheilussa ja tieteessä, pääpaino on laitettava edistystä luoviin toimintoihin, koska ne tuovat tulovirtaa koko Suomelle. Tässä suhteessa kehysriihet vaikuttavat typeriltä. Nehän sementoivat vanhat ja epäonnistuneet ratkaisut ”ikiajoiksi”, koska aina lähdetään vanhasta, leikkaamaan sen kuluja.
  2. Identiteetti tarkoittaa minäkuvan rakentumista.  Se on edellytys jokaiselle hyvälle yritykselle. Siitä tullaankin osaamisen ja tiedon merkitykseen, huipputietämykseen (sosiaalinen pääoma).
  3. Tulevaisuuskuvan tulee perustua vahvuuksiin ja tietoon rajoitteista identiteetin mukaisesti.

Suomen puoluejärjestelmä on vanhentunut ja riitoihin johtava. Mallia hallintoon tulisi ottaa tutkimuksesta, missä isot systeemit parhaiten on saatu toimimaan. Systeemiset periaatteet on osattava.


Mitkä ovat yliopistolaitoksen aiheuttamat pahimmat systeemiset vääristymät?

On tarpeellista tunnistaa pahimmat ongelmat (diagnoosit), että parannusta saataisiin aikaan:

  1. Tutkimuksen kulttuuri on liian kilpailukeskeinen, stressaava ja epäonnistunut. Se on hölmö.
  2. Alistuneet kansalaiset potevat aiheettomasti vihaa koulutusta ja tohtoreita kohtaan
  3. Yliopistojen ylläpitämät ammattirakenteet ovat vinoutuneita ja paljon ajastaan jäljessä.
  4. Koulutusjärjestelmässä ei ymmärretä yhteiskuntaa sen kapea-alaisuuden takia. Tarvittaisiin malleja kuvata kaikki palvelut virtauksina, mikä teknologialla on tietysti jo mahdollista.
  5. Poliittinen koneisto kerää nyt irtopisteitä puhumalla duunareista ja päiväkerhon opettajan pätevyydestä, mutta valtakunnan kärkiosaajille, tohtoreille, ei luoda edellytyksiä parantaa yhteiskunnan tilaa.  Heidän työttömyytensä on murheellinen osoitus systeemin pettämisestä.
  6. Valtakunnassa ei ole minkäänlaista ylemmän tason tiede- ja koulutuspolitiikkaa. Tämä laiminlyönti tarkoittaa samaa kuin huipputason jalkapallomaalla (Saksa, Espanja…) ei olisi yhteistä valmentajaa, eikä monivuotista strategiaa. Toki niillä on miljardien eurojen arvoiset organisaatiot: agentit ja strategiat, vilttiketjut ja kierrätysjärjestelmät tuottamassa hyvää jalkapalloa Kiinaan saakka. Sen sijaan EU:n ja IT:n kehitys on jätetty riiteleville poliitikoille, joilla  ketunhäntänsä kainalossa vetämässä kotiinpäin (oma lehmä ojassa vahingoittamassa muita).

Sekavuuden aika näkyy siten väistämättä kaikkialla. Se alkaa tiedon merkityksen vähättelystä, mitä kutsutaan postmoderniksi kulttuuriksi. Siihen liittyy uusliberalistinen talous, mikä ei salli keskitettyä suunnittelua. Tällaisessa pattitilanteessa suuri merkitys on sattumalla ja rahalla sekä painostuskeinoilla.


Yhteenveto

Tämä vuodatus on näyte systeemiajattelun laaja-alaisesta merkityksestä.

Kansa voisi olla halukas äänestämään ”systeemipuoluetta”, jos näin järkevä liike saataisiin aikaan. Valtaosa kansalaisista on kypsynyt täydellisesti Sipilän, Orpon ja Soinin hallitukseen ja romahtaneeseen puoluejärjestelmään. En ole havainnut omien ponnistelujeni saaneen kannatusta. Poliitikot eivät vastaa periaatekysymyksiin. He eivät korjaile systeemiään, eivätkä ehti oppimaan. Minkäänlaista parannusta ei synnykään kehysriihissä eikä lakialotteissa.

Kehitysorganisaatiot potevat arkkityyppisairauksiaan, vaikka niiden pitäisi olla avoimia tervehdyttäjiä. Sitra pelkää keskustelua, yliopistot pelkäävät uudenlaista oppia, yritykset pelkäävät erilaisia toimintatapoja ja kouluttajat pelkäävät tietonsa vanhenemista. Koska tiedossa silti on piilevää valtaa (henkilökohtainen arvostus), vähemmän tietäjät pelkäävät paremmin tietäviä.

Olen itse täynnä taantuvaa yhteiskuntajärjestelmää (tämä on kansainvälisesti todettu tosiasia EU-tasollakin) ja ihmettelen veronmaksajien varoilla eläviä toimijoita, jotka kieltäytyvät yhteisestä pohdinnasta ja sitä kautta kaikista kontakteista. Laiminlyöntien takia heidän yhteisöistään tulee entistä ummehtuneempia.

Ei ole kenellekään kunniaksi sanoa olevansa liian tyhmä oppiakseen yhteistä hyvää.

Erkki Laitila, systeemitieteilijä, IT-alan yrittäjä 1980-luvulta 2000-luvulle.  www.Metayliopisto.fi


 

]]>
0 Epävarma tulevaisuus Politiikka Systeemiajattelu Tietoyhteiskunta Yhteiskunta Thu, 19 Apr 2018 09:01:07 +0000 Erkki Laitila http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254052-tietoyhteiskunta-on-kaantynyt-itseaan-vastaan
Kaksi osuuskuntaa jossa henkilökohtainen terveysdata on demokratisoitu http://tsarbombastic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246188-kaksi-osuuskuntaa-jossa-henkilokohtainen-terveysdata-on-demokratisoitu <p>Henkilökohtaisen terveysdatan mahdollisuudet ja riskit ovat meneillään olevan digitaalisen murroksen aikakaudella valtavat.&nbsp;Potentiaali helpottaa parempien hoitojen kehittämistä on suuri. Toisaalta esimerkiksi terveysdataan kohdistuvat tietomurtohyökkäykset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, eikä kaupallisten tahojen säätely ole pysynyt teknologian kehityksen perässä.</p> <p>Osuuspankin vakuutustoiminnan ja sairaalaverkoston tulisi olla edelläkävijä terveysdatan ja osuustoiminnan yhteenpunomisessa. Ohessa kaksi terveysdataosuuskuntien lippulaivaa:</p> <p><strong>1. MIData</strong></p> <p>MIData perustettiin Sveitsissä vuonna 2015 ja on maailman ensimmäinen terveysdataosuuskunta. Jäsenet voivat tallettaa suojattuun palveluun esimerkiksi sairaalatietojaan ja kuntoiluappsiensa lokitietoja. He voivat tarkkailla tietoja ja päättää keille jakavat niitä, esimerkiksi lääkärilleen tai kiinnostuneille tutkijoidelle.</p> <p>Palvelut kuten 23AndMe ja PatientsLikeMe ovat todistaneet että ihmiset ovat valmiita jakamaan omia terveystietojaan ilman rahallisia kannustimia. MIData ei tarjoakaan rahallisia kannustimia, vaan jäsenet jakavat tietojaan edistääkseen lääketieteellistä tutkimusta josta he itse välittävät. Mikäli osuuskunta tekee rahaa, jäsenet päättävät sen kohdistamisesta demokraattisesti. Perustaja tohtori Hafenin mukaan osuuskuntamalli, jonka ominaispiirre on että jokaisella on yksi ääni soveltuu erityisen hyvin tälläiseen hankkeeseen, sillä onhan meillä jokaisella myös esimerkiksi yksi genomi.</p> <p>Ensimmäinen MIDatan toteuttama hanke koski laihdutusleikkausten läpikäyneitä, jotka pitivät kirjaa esimerkiksi painonsa kehityksestä toipuessaan leikkauksesta ja jakoivat tiedon tutkijoille. Eräs toinen MIDatan toteuttama hanke koski erään lääkkeen vaikutusta MS-tauti potilaille, jotka antoivat hanketta varten suunnitellulla mobiilisovelluksella tietoja kognitiivisista ja motorisista kyvyistään.</p> <p>MIData tulee myös tarjoamaan jäsenilleen terveysappien kauppapaikan, joka tulee muistuttamaan Googlen ja Applen mobiilisovelluskauppoja.</p> <p><strong>2. Savvy Cooperative</strong></p> <p>Savvy Cooperative on maaliskuussa 2017 perustettu Yhdysvaltalainen osuuskunta jonka omistajajäsenet ovat potilaita ja heidän läheisiänsä. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat käyttää palvelua löytämään osallistujia kyselyihin, fokusryhmäkeskusteluihin, haastatteluihin tai muihin hankkeisiin. Osallistujat pystyvät tarjoamaan tietoa tarpeistaan ammattilaisille jotka maksavat heille osallistumisesta.<br /><br />Alla kääntämäni kuva joka havainnollistaa Savvy osuuskunnan toimintamallia:<br /><br /><img alt="savvycoop" height="852" src="https://uusiosuuskuntaliike.files.wordpress.com/2017/11/savvycoop.png" width="321" /><br /><br /><br />Eräs vahvuus osuuskunnissa on myös se, ettei niiden omistus voi vaihtua jäsenien tahdon vastaisesti. Osakeyhtiön voi vallata ostamalla enemmistön osakkeista. Osuuskunnat taas ovat demokraattsia yrityksiä joissa jokaisella jäsenellä on yksi ääni, jolloin valtausta ei voida tehdä vaan sen hyväksymiseksi vaaditaan aina enemmistö.&nbsp;Osuuskunnat ovat siis paras valinta jos haluat siirtää terveysdatasi taholle jonka omistus ei vaihdu ilman että sinulla olisi siihen yhtä paljon sanottavaa kuin kaikilla muillakin omistajajäsenillä.<br /><br />Voit tutustua muihin osuustoimintaa käsitteleviin kirjoituksiini blogissani <a href="http://www.uusiosuuskuntaliike.wordpress.com">Uusi Osuuskuntataliike</a>, ja voit myös äänestää minua Helsingin Osuuspankin vaaleissa numerolla 98 <a href="https://www.op-edustajistonvaalit.fi/aanestys/session/new">tässä osoitteessa</a>. Äänestäneiden kesken arvotaan vuodeksi Volkswagen Passat GTE Variant -hybridiauto veloituksetta käyttöön.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Henkilökohtaisen terveysdatan mahdollisuudet ja riskit ovat meneillään olevan digitaalisen murroksen aikakaudella valtavat. Potentiaali helpottaa parempien hoitojen kehittämistä on suuri. Toisaalta esimerkiksi terveysdataan kohdistuvat tietomurtohyökkäykset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, eikä kaupallisten tahojen säätely ole pysynyt teknologian kehityksen perässä.

Osuuspankin vakuutustoiminnan ja sairaalaverkoston tulisi olla edelläkävijä terveysdatan ja osuustoiminnan yhteenpunomisessa. Ohessa kaksi terveysdataosuuskuntien lippulaivaa:

1. MIData

MIData perustettiin Sveitsissä vuonna 2015 ja on maailman ensimmäinen terveysdataosuuskunta. Jäsenet voivat tallettaa suojattuun palveluun esimerkiksi sairaalatietojaan ja kuntoiluappsiensa lokitietoja. He voivat tarkkailla tietoja ja päättää keille jakavat niitä, esimerkiksi lääkärilleen tai kiinnostuneille tutkijoidelle.

Palvelut kuten 23AndMe ja PatientsLikeMe ovat todistaneet että ihmiset ovat valmiita jakamaan omia terveystietojaan ilman rahallisia kannustimia. MIData ei tarjoakaan rahallisia kannustimia, vaan jäsenet jakavat tietojaan edistääkseen lääketieteellistä tutkimusta josta he itse välittävät. Mikäli osuuskunta tekee rahaa, jäsenet päättävät sen kohdistamisesta demokraattisesti. Perustaja tohtori Hafenin mukaan osuuskuntamalli, jonka ominaispiirre on että jokaisella on yksi ääni soveltuu erityisen hyvin tälläiseen hankkeeseen, sillä onhan meillä jokaisella myös esimerkiksi yksi genomi.

Ensimmäinen MIDatan toteuttama hanke koski laihdutusleikkausten läpikäyneitä, jotka pitivät kirjaa esimerkiksi painonsa kehityksestä toipuessaan leikkauksesta ja jakoivat tiedon tutkijoille. Eräs toinen MIDatan toteuttama hanke koski erään lääkkeen vaikutusta MS-tauti potilaille, jotka antoivat hanketta varten suunnitellulla mobiilisovelluksella tietoja kognitiivisista ja motorisista kyvyistään.

MIData tulee myös tarjoamaan jäsenilleen terveysappien kauppapaikan, joka tulee muistuttamaan Googlen ja Applen mobiilisovelluskauppoja.

2. Savvy Cooperative

Savvy Cooperative on maaliskuussa 2017 perustettu Yhdysvaltalainen osuuskunta jonka omistajajäsenet ovat potilaita ja heidän läheisiänsä. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat käyttää palvelua löytämään osallistujia kyselyihin, fokusryhmäkeskusteluihin, haastatteluihin tai muihin hankkeisiin. Osallistujat pystyvät tarjoamaan tietoa tarpeistaan ammattilaisille jotka maksavat heille osallistumisesta.

Alla kääntämäni kuva joka havainnollistaa Savvy osuuskunnan toimintamallia:

savvycoop


Eräs vahvuus osuuskunnissa on myös se, ettei niiden omistus voi vaihtua jäsenien tahdon vastaisesti. Osakeyhtiön voi vallata ostamalla enemmistön osakkeista. Osuuskunnat taas ovat demokraattsia yrityksiä joissa jokaisella jäsenellä on yksi ääni, jolloin valtausta ei voida tehdä vaan sen hyväksymiseksi vaaditaan aina enemmistö. Osuuskunnat ovat siis paras valinta jos haluat siirtää terveysdatasi taholle jonka omistus ei vaihdu ilman että sinulla olisi siihen yhtä paljon sanottavaa kuin kaikilla muillakin omistajajäsenillä.

Voit tutustua muihin osuustoimintaa käsitteleviin kirjoituksiini blogissani Uusi Osuuskuntataliike, ja voit myös äänestää minua Helsingin Osuuspankin vaaleissa numerolla 98 tässä osoitteessa. Äänestäneiden kesken arvotaan vuodeksi Volkswagen Passat GTE Variant -hybridiauto veloituksetta käyttöön.

]]>
0 http://tsarbombastic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246188-kaksi-osuuskuntaa-jossa-henkilokohtainen-terveysdata-on-demokratisoitu#comments Big data Data Osuuskunta Sosiaali- ja terveydenhuolto Tietoyhteiskunta Thu, 16 Nov 2017 14:15:18 +0000 Leo Sammallahti http://tsarbombastic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246188-kaksi-osuuskuntaa-jossa-henkilokohtainen-terveysdata-on-demokratisoitu
Testi: Presidenttiehdokkaat tietoyhteiskunnassamme http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245649-testi-presidenttiehdokkaat-tietoyhteiskunnassamme <p>Olen tietosuojan parissa toimiva ja minua kiinnostaa presidenttiehdokkaissamme se, mikä on heidän suhtautuminen kotimaiseen tietoyhteiskuntaan ja sen osaamiseen. Luottavatko he kotimaisiin järjestelmiin vai ajetaanko kampanjoita ulkomailta käsin? Olen koonnut lyhyen listan ehdokkaiden tiedoista tältä osin, päättäköön kukin onko asialla hänelle merkitystä. On hyvin mahdollista että joku muu on tehnyt tämän jo aiemmin.</p> <p><b>Haatainen - haatainen2018.fi</b><br /> <b>Sähköposti:</b> Google, USA <br /> <b>Web-sivut:</b> Seclan, Suomi <br /> <b>Muuta:</b> Rekisteriseloste asiallinen, mutta em. tietojen pohjalta siihen on vaikea uskoa </p> <p><b>Haavisto - haavisto2018.fi</b><br /> <b>Sähköposti:</b> Sigmatic, Suomi <br /> <b>Web-sivut:</b> Sigmatic, Suomi <br /> <b>Muuta:</b> Rekisteriselosteessa pieni virhe ja tietosuojan kannalta ikävää luettavaa </p> <p><b>Huhtasaari - laura2018.fi</b><br /> <b>Sähköposti:</b> Microsoft, USA <br /> <b>Web-sivut:</b> Perussuomalaisten oma verkkoalue, Ficolo, Suomi <br /> <b>Muuta:</b> Rekisteriseloste puuttuu! </p> <p><b>Kyllönen - merja2018.fi</b><br /> <b>Sähköposti:</b> Neobitti, Suomi <br /> <b>Web-sivut:</b> Neobitti, Suomi <br /> <b>Muuta:</b> Ei oletusarvoista suojausta; lomakkeen tiedot vakoiltavissa. Rekisteriseloste puutteellinen. </p> <p><b>Niinistö - niinisto.fi</b><br /> <b>Sähköposti:</b> Google, USA <br /> <b>Web-sivut:</b> Siteground, Hollanti <br /> <b>Muuta:</b> Rekisteriseloste on, mutta sen sisältö on moniongelmainen </p> <p><b>Torvalds - nilstorvalds.fi</b><br /> <b>Sähköposti:</b> Nebula, Suomi <br /> <b>Web-sivut:</b> Nebula, Suomi <br /> <b>Muuta:</b> Rekisteriseloste asiallisen rehellinen mutta traagisen surullista luettavaa tietosuojan kannalta </p> <p><b>Vanhanen - mattivanhanen.fi</b><br /> <b>Sähköposti:</b> Multim/Ficolo, Suomi <br /> <b>Web-sivut:</b> Louhi Networks, Suomi <br /> <b>Muuta:</b> Ei minkään asteen suojausta sivuilla edes optiona; lomakkeen tiedot vakoiltavissa. Rekisteriseloste puuttuu! </p> <p>Ja bonuksena vielä <b>Väyrynen - paavopresidentiksi.fi</b><br /> <b>Sähköposti:</b> NettiTieto, Suomi <br /> <b>Web-sivut:</b> NettiTieto, Suomi <br /> <b>Muuta:</b> Ei minkään asteen suojausta sivuilla edes optiona; lomakkeen tiedot vakoiltavissa. Rekisteriseloste puuttuu! </p> <p><b>Loppufiilikset</b></p> <p>Kyllä nyt ahdistaa - ei taida olla tämä asia ehdokkaiden pöydällä. Yhden ensimmäinenkään ehdokas ei saa minulta puhtaita papereita. Osa ehdokkaista käyttää osin kotimaisia järjestelmiä mutta paketti ryssitään käytännössä kauttaaltaan siirtämällä rekisterit sittemmin USA:han (esim. Haavisto, Torvalds). Kyse ei suinkaan ole tarjonnan puutteesta, sillä esim. sähköpostitusjärjestelmiä tarjoaa useampi kotimainenkin taho, vieläpä täysin erinomaisia vaihtoehtoja kuten vaikkapa Postiviidakko. Ei, en ole heillä töissä tai muussakaan bisnessuhteessa.</p> <p>Henkilökohtaisesti toivoisin että tässä jos missä kohtaa pitäisi osata antaa arvoa kotimaiselle osaamiselle. Mielestäni olisi myös asiallista, että kun suomalainen ilmoittautuu suomalaisen presidenttiehdokkaan tukijaksi, hänen tietoja ei käsiteltäisi Yhdysvalloissa vaan ainoastaan kampanjatiimissä. Olisi myös tärkeää, että lain vaatima rekisteriseloste olisi kunnossa. Tällaisen hybridivaikuttamisen ja trollien aikana näille asioille pitäisi mielestäni antaa edes hitusen painoarvoa. Toivon, että kampanjat suhtautuisivat asiaan positiivisena haasteena eikä kiusantekona - enkä minäkään ole ehdokastani vielä valinnut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen tietosuojan parissa toimiva ja minua kiinnostaa presidenttiehdokkaissamme se, mikä on heidän suhtautuminen kotimaiseen tietoyhteiskuntaan ja sen osaamiseen. Luottavatko he kotimaisiin järjestelmiin vai ajetaanko kampanjoita ulkomailta käsin? Olen koonnut lyhyen listan ehdokkaiden tiedoista tältä osin, päättäköön kukin onko asialla hänelle merkitystä. On hyvin mahdollista että joku muu on tehnyt tämän jo aiemmin.

Haatainen - haatainen2018.fi
Sähköposti: Google, USA
Web-sivut: Seclan, Suomi
Muuta: Rekisteriseloste asiallinen, mutta em. tietojen pohjalta siihen on vaikea uskoa

Haavisto - haavisto2018.fi
Sähköposti: Sigmatic, Suomi
Web-sivut: Sigmatic, Suomi
Muuta: Rekisteriselosteessa pieni virhe ja tietosuojan kannalta ikävää luettavaa

Huhtasaari - laura2018.fi
Sähköposti: Microsoft, USA
Web-sivut: Perussuomalaisten oma verkkoalue, Ficolo, Suomi
Muuta: Rekisteriseloste puuttuu!

Kyllönen - merja2018.fi
Sähköposti: Neobitti, Suomi
Web-sivut: Neobitti, Suomi
Muuta: Ei oletusarvoista suojausta; lomakkeen tiedot vakoiltavissa. Rekisteriseloste puutteellinen.

Niinistö - niinisto.fi
Sähköposti: Google, USA
Web-sivut: Siteground, Hollanti
Muuta: Rekisteriseloste on, mutta sen sisältö on moniongelmainen

Torvalds - nilstorvalds.fi
Sähköposti: Nebula, Suomi
Web-sivut: Nebula, Suomi
Muuta: Rekisteriseloste asiallisen rehellinen mutta traagisen surullista luettavaa tietosuojan kannalta

Vanhanen - mattivanhanen.fi
Sähköposti: Multim/Ficolo, Suomi
Web-sivut: Louhi Networks, Suomi
Muuta: Ei minkään asteen suojausta sivuilla edes optiona; lomakkeen tiedot vakoiltavissa. Rekisteriseloste puuttuu!

Ja bonuksena vielä Väyrynen - paavopresidentiksi.fi
Sähköposti: NettiTieto, Suomi
Web-sivut: NettiTieto, Suomi
Muuta: Ei minkään asteen suojausta sivuilla edes optiona; lomakkeen tiedot vakoiltavissa. Rekisteriseloste puuttuu!

Loppufiilikset

Kyllä nyt ahdistaa - ei taida olla tämä asia ehdokkaiden pöydällä. Yhden ensimmäinenkään ehdokas ei saa minulta puhtaita papereita. Osa ehdokkaista käyttää osin kotimaisia järjestelmiä mutta paketti ryssitään käytännössä kauttaaltaan siirtämällä rekisterit sittemmin USA:han (esim. Haavisto, Torvalds). Kyse ei suinkaan ole tarjonnan puutteesta, sillä esim. sähköpostitusjärjestelmiä tarjoaa useampi kotimainenkin taho, vieläpä täysin erinomaisia vaihtoehtoja kuten vaikkapa Postiviidakko. Ei, en ole heillä töissä tai muussakaan bisnessuhteessa.

Henkilökohtaisesti toivoisin että tässä jos missä kohtaa pitäisi osata antaa arvoa kotimaiselle osaamiselle. Mielestäni olisi myös asiallista, että kun suomalainen ilmoittautuu suomalaisen presidenttiehdokkaan tukijaksi, hänen tietoja ei käsiteltäisi Yhdysvalloissa vaan ainoastaan kampanjatiimissä. Olisi myös tärkeää, että lain vaatima rekisteriseloste olisi kunnossa. Tällaisen hybridivaikuttamisen ja trollien aikana näille asioille pitäisi mielestäni antaa edes hitusen painoarvoa. Toivon, että kampanjat suhtautuisivat asiaan positiivisena haasteena eikä kiusantekona - enkä minäkään ole ehdokastani vielä valinnut.

]]>
1 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245649-testi-presidenttiehdokkaat-tietoyhteiskunnassamme#comments Presidentinvaali 2018 Tietosuoja Tietoyhteiskunta Mon, 06 Nov 2017 14:33:11 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245649-testi-presidenttiehdokkaat-tietoyhteiskunnassamme
Viiva tietoyhteiskunnassa http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229826-viiva-tietoyhteiskunnassa <p>Kun luku- ja kirjoitustaidoton lapsi saa paperia ja kynän, hän pystyy ilmaisemaan itseään piirtämällä paperille viivan.&nbsp; Pienen käden ja kynän avulla usein&nbsp;syntyy monia&nbsp;viivoja.&nbsp; Ulkopuoliset saattavat kutsua syntynyttä kuvaa&nbsp;töherrykseksi. Jos piirtäjä osaa puhua hän antaa viivoille nimen, nyökkää tai pudistelee päätään kun joku kysyy piirtäjältä ymmärrettävästi.&nbsp; Piirros on todellisuuden kuvaaja.</p><p>Mikä on viiva? Viiva on visuaaliseen havaintokenttään sijoittuva ilmiö, käsite.&nbsp; Viiva voi olla pystysuorassa tai vaakasuorassa oleva visuaalinen esitys, joka vain on viiva.&nbsp; Pystysuorassa siihen liittyy merkitys, että se jakaa jotakin kun taas vaakasuorassa se yhdistää asioita, luo<br />perustan dialogille, erityisesi kun sen päihin piirretään samanlaiset kuviot.</p><p>Ihmisen ajattelun kehittyessä, viivan sisällöllinen merkitys rikastuu.&nbsp; Viiva voi olla myös vinossa asennossa joko laskevana tai nousevana, se olla myös käyrä tai mutkikas, paksu tai ohut. Se ei voi kuitenkaan olla ympyrä, joka muodostuu samasta rakenne-elementistä, mutta ei ole enää ilmiö, käsite, jota voitaisiin kutsu viivaksi.</p><p>Sen sijaan voidaan kysyä, onko olemassa viivaa, joka ei ole visuaalisesti nähtävissä, mutta sillä on kuitenkin jokin yllä kuvatuista viivan tehtävistä kuten yllä kuvattu yhdistäminen.&nbsp; Ympäröivästä maailmasta luomamme kuva voidaan kuvitella koostuvan kolmetasoisesta hierarkiasta: fyysinen, sosiaalinen ja tiedollinen. &nbsp;&nbsp;Millainen olisi yhdistävä viiva näillä tasoilla?</p><p>Kun kolmitasoisen hierarkian sisällä halutaan piirtää viiva, jonka ei tarvitsisi näkyä, meidän on laajennettava todellisuutta aikaperspektiivillä: mennyt, tämä hetki ja tulevaisuus, jotka tulisi olla tasapainoisessa suhteessa ihmisen tietoisuudessa.&nbsp; Viime vuosina tietotekniikassa on tapahtunut muutoksia tietohallinnassa, kuvankäsittelyssä ja tietojen jakelussa.&nbsp;</p><p>1960-luvulta lähtien tietojenkäsittely kehittyi välineenä vaiheittain kunnes se Internet-vallankumouksen yhteydessä poistui konesaleista.&nbsp; Käyttäjät alkoivat puhua keskenään tietoyhteiskunnasta ja liittoutuivat kuvakäsittelijöiden ja tiedon levittäjien kanssa. Tietoa on kaikkialla enemmän kuin sitä pystytään käyttämään.</p><p>Tietoyhteiskunta on samassa tilanteessa kuin pikkulapsi ensimmäisten piirustustensa kanssa. Tietokonekonekeskusten konesali-ihmiset jatkavat Jaakobin painiaan&nbsp;tietomassojen hallinnan kanssa.&nbsp; Vuodesta 2007 lähtien on kehittynyt lohkoketjutekniikka, joka toimii kuin näkymätön viiva keskenään yhteen liittyvien asioiden yhteydessä. Ei muuta kuin uudestaan pöydän ääreen ja piirtelemään.&nbsp;</p><p>Kuka tarvitsee&nbsp;tietotekniikkaa, joka ei auta hallitsemaan asioita paremmin? Pienten lasten käsitteellisen ajattelun vaikeus&nbsp;ja tietotekniikan opettamisen ylikorotus tuntuvat oudolta. Koululuokan avoimesta ikkunasta&nbsp; alkaa kuulua pienten viiva-kellojen kysyvä kilkatus: Miksi&nbsp;tieyhteiskunnassa noustaa latvasta puuhun? &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun luku- ja kirjoitustaidoton lapsi saa paperia ja kynän, hän pystyy ilmaisemaan itseään piirtämällä paperille viivan.  Pienen käden ja kynän avulla usein syntyy monia viivoja.  Ulkopuoliset saattavat kutsua syntynyttä kuvaa töherrykseksi. Jos piirtäjä osaa puhua hän antaa viivoille nimen, nyökkää tai pudistelee päätään kun joku kysyy piirtäjältä ymmärrettävästi.  Piirros on todellisuuden kuvaaja.

Mikä on viiva? Viiva on visuaaliseen havaintokenttään sijoittuva ilmiö, käsite.  Viiva voi olla pystysuorassa tai vaakasuorassa oleva visuaalinen esitys, joka vain on viiva.  Pystysuorassa siihen liittyy merkitys, että se jakaa jotakin kun taas vaakasuorassa se yhdistää asioita, luo
perustan dialogille, erityisesi kun sen päihin piirretään samanlaiset kuviot.

Ihmisen ajattelun kehittyessä, viivan sisällöllinen merkitys rikastuu.  Viiva voi olla myös vinossa asennossa joko laskevana tai nousevana, se olla myös käyrä tai mutkikas, paksu tai ohut. Se ei voi kuitenkaan olla ympyrä, joka muodostuu samasta rakenne-elementistä, mutta ei ole enää ilmiö, käsite, jota voitaisiin kutsu viivaksi.

Sen sijaan voidaan kysyä, onko olemassa viivaa, joka ei ole visuaalisesti nähtävissä, mutta sillä on kuitenkin jokin yllä kuvatuista viivan tehtävistä kuten yllä kuvattu yhdistäminen.  Ympäröivästä maailmasta luomamme kuva voidaan kuvitella koostuvan kolmetasoisesta hierarkiasta: fyysinen, sosiaalinen ja tiedollinen.   Millainen olisi yhdistävä viiva näillä tasoilla?

Kun kolmitasoisen hierarkian sisällä halutaan piirtää viiva, jonka ei tarvitsisi näkyä, meidän on laajennettava todellisuutta aikaperspektiivillä: mennyt, tämä hetki ja tulevaisuus, jotka tulisi olla tasapainoisessa suhteessa ihmisen tietoisuudessa.  Viime vuosina tietotekniikassa on tapahtunut muutoksia tietohallinnassa, kuvankäsittelyssä ja tietojen jakelussa. 

1960-luvulta lähtien tietojenkäsittely kehittyi välineenä vaiheittain kunnes se Internet-vallankumouksen yhteydessä poistui konesaleista.  Käyttäjät alkoivat puhua keskenään tietoyhteiskunnasta ja liittoutuivat kuvakäsittelijöiden ja tiedon levittäjien kanssa. Tietoa on kaikkialla enemmän kuin sitä pystytään käyttämään.

Tietoyhteiskunta on samassa tilanteessa kuin pikkulapsi ensimmäisten piirustustensa kanssa. Tietokonekonekeskusten konesali-ihmiset jatkavat Jaakobin painiaan tietomassojen hallinnan kanssa.  Vuodesta 2007 lähtien on kehittynyt lohkoketjutekniikka, joka toimii kuin näkymätön viiva keskenään yhteen liittyvien asioiden yhteydessä. Ei muuta kuin uudestaan pöydän ääreen ja piirtelemään. 

Kuka tarvitsee tietotekniikkaa, joka ei auta hallitsemaan asioita paremmin? Pienten lasten käsitteellisen ajattelun vaikeus ja tietotekniikan opettamisen ylikorotus tuntuvat oudolta. Koululuokan avoimesta ikkunasta  alkaa kuulua pienten viiva-kellojen kysyvä kilkatus: Miksi tieyhteiskunnassa noustaa latvasta puuhun?   

]]>
2 http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229826-viiva-tietoyhteiskunnassa#comments Käsitteellinen ajattelu Luku- ja kirjoitustaito Opetuksen digitalisointi Tietoyhteiskunta Fri, 20 Jan 2017 07:03:25 +0000 Heikki K. Auvinen http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229826-viiva-tietoyhteiskunnassa
GNU/Linux - 25 vuotta avoimien ohjelmistojen aikakautta http://rutanen1965.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224495-gnulinux-25-vuotta-avoimien-ohjelmistojen-aikakautta <p>Kaksikymmentäviisi vuotta sitten, elokuun 25. päivänä vuonna 1991, Linus Torvalds ilmoitti ensimmäisen Linux-versionsa julkistamisesta. Yhdessä Torvaldsin luoman käyttöjärjestelmäytimen kanssa, avoimien ohjelmistojen GNU-projektin tuottamat käyttöjärjestelmätyökalut voitiin lopultakin yhdistää täysiveriseksi käyttöjärjestelmäksi, joka tuli lopulta tekemään historiaa; Nykyään Linux on ylivoimaisesti maailman yleisin käyttöjärjestelmä asennettujen ohjelmistokerneleiden määrällä laskettuna.</p> <p>Tämä kaikki on yleisesti tunnettua IT-historiaa, mutta se mikä useimmilta on jäänyt huomaamatta, on se, että tämä ensimmäinen läpimurron saavuttanut avoimen lähdekoodin (open source) sovellus aiheutti lopulta myös koko ohjelmistoteollisuuden perinpohjaisen mullistuksen.</p> <p>Mullistus perustui avoiminen ohjelmistojen käyttämään vapaaseen lisensointimalliin. GNU/Linuxin tapauksessa GPL-lisensointiin (GNU Public Licensing). GPL-lisensointi on GNU-projektin perustajan Richard Stallmanin kehittämä lisensointiperiaate avoiminen ohjelmistojen lisensointia varten.</p> <p>Lyhykäisyydessään GPL-lisensointi tarkoittaa sitä, että ohjelman lähdekoodi (source code) on vapaasti kenen tahansa ohjelmistokehittäjän käytettävissä, mikäli hän antaa siihen tekemänsä muutokset edelleen vapaasti muiden käytettäväksi.&nbsp;</p> <p>Äkkiseltään ajateltuna on täysin älyvapaata antaa omia tuotoksiaan ilmaiseksi muiden käyttöön, mutta todellisuudessa se on johtanut huimaan tehokkuudeen kasvuun, josta kaikki hyötyvät; Pienen ja suljettun kaupallisen tuotekehitysyksikön sijaan yhtä ohjelmistoa saattaa kehittää satojen tai jopa tuhansien vapaaehtoisten koodareiden globaali yhteisö. Eivätkä patentit tai lisenssimaksut ole kehityksen hidasteena. Kaikki kehittäjät hyötyvät siitä, että alan parhaat ideat ovat heti kaikkien käytettävissä, jolloin tuotantotehokkuus ja sovellusten laatu paranevat merkittävästi.</p> <p>Sama asia Torvaldsin omin sanoin:</p> <p>&quot;<br /><em>To me open-source has always been about how I think it&#39;s a much better way of doing development. I think it&#39;s more productive when you cut through all the bullshit, through the borders between companies, and you can just work togheter with other people. That&#39;s why, obviously, it&#39;s so much more fun too, because you don&#39;t have to worry about who you are talking to. You can just take input from anybody who has a good idea. So I think open-source is just a technically much better way of doing things.</em></p> <p>&quot;, Linux Magazine, November 2016<br />&nbsp;</p> <p>Torvaldsin ansio avoimuuden läpimurtoon oli toteutuskyky ja taito hallinnoida satojen ja tuhansien vapaaehtoisten koodareiden työtä tehokkasti. Torvalds oli myös erinomainen avoimien ohjelmistokehityksen puolestapuhuja ja markkinoija. Linuxin menestys sai lopulta koko ohjelmistoteollisuuden ottamaan avoimuuden periaatteen vakavasti.&nbsp;</p> <p><br />--</p> <p>Avointen ohjelmistojen kaltainen avoimuusperiaate ei sinänsä ajatuksena ole mitään uutta taivaankannen alla. Samaa periaatetta on noudatettu jo pitkään esim. tieteen kehityksessä; Kaikki tieteelliset tutkimukset ovat kaikkien käytettävissä, muokattavissa ja arvioitavissa. Ilman avoimuutta meillä ei edes olisi tiedettä sanan nykyisessä merkityksessä. Tätä tiedemaailmassa hyväksitodettua toimintamallia on vain noudatettu toisessa ympäristössä eli ohjelmistokehityksessä.</p> <p>Avoimuusperiaate toimii erinomaisesti kaikessa immateriaalisessa, luovassa kehitystyössä. Myös taide on myös hyvä esimerkki avoimuusperiaatteen noudattamisesta. Mitä muuta taide onkaan kuin olemassa olevien ideoiden muokkausta ja kierrätystä? Taiteessa kaikki kopioivat ja muokkaavat toistensa tuotoksia ja luovat uusia kombinaatoita.&nbsp;</p> <p>--</p> <p>Avoimen lisensointimallin vaikutukset ohjelmistoteollisuuteen ovat olleet vallankumoksellisia. Nykyään merkittävä osa ohjelmistotyökaluista ja ohjelmistoille yhteisistä perusohjelmistokomponenteista kehitetään avoimena. Mm. internetin ohjelmistoinfrastruktuuri perustuu lähes kokonaisuudessaan avoimeen koodiin. Suositut internet-palvelut, kuten Facebook, Spotify, Youtube, Amazon, Google, perustuvat myöskin laajalti avoimiin ohjelmistoihin.&nbsp;</p> <p>Se, että internet täyttyi hyvin nopeasti erittäin kehittyneistä, edullisista ja jopa ilmaisista palveluista, johtuu nimenomaan avoimuusperiaatteesta. Suljetut, kaupalliset yritykset, eivät olisi ikimaailmassa kyenneet itsenäisesti rakentamaan vastaavia edullisia palveluita samassa ajassa. Nykyinen internet ei siis olisi mitenkään mahdollinen ilman avoimia ohjelmistoja ja avointa lisensointia.&nbsp;</p> <p><br />--</p> <p><br />Mitä sitten jatkossa?&nbsp;</p> <p>Ohjelmistomaailma ei ole aivan vielä valmis. Joitain esteitä on vielä purettavana, kuten esimerkiksi ohjelmistopatentit. Sellaisia jostain syystä edelleen myönnetään. Mielestäni se on sama kuin jos joku yrittäisi patentoida matemaattisen kaavan. EU:n onkin ryhdyttävä toimiin ohjelmistopatentoinnin lopettamiseksi EU-alueella.</p> <p>Avoimuusperiaate on ilahduttavasti levinnyt myös Start-up-kulttuuriin ja saanut yritykset toimimaan entistä läheisemmässä yhteistyössä. Hienoin esimerkki lienee suomalainen peliala, jossa eri yritykset avoimesti tukevat toinen toisiaan. Ja menestyskin on ollut sen mukaista. Saman ilmiön soisi levittäytyvän laajemminkin suomalaiseen yrityskulttuuriin; Enemmän yhdessä tekemistä, toisten tukemista ja yhteisen edun (suuremman kakun) tavoittelua.</p> <p>Suomalaisittain vapauttaisin myös työlupien myöntämistä EU:n ulkopuolisille ohjelmistokehittäjille. Meidän on huolehdittava siitä, että saamme houkuteltua huippuohjelmoijia maahamme. Yksi huipputason koodari työllistää helposti useita muitakin. Ulkomaalaiset huippukoodarit parantavat työllisyyttämme, eivätkä heikennä sitä.&nbsp;</p> <p>Nykyinen maailmamme pyörii ohjelmistoilla, eikä siinä kisassa kannata jättäytyä jälkeen.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>18.10, Lisäystä: </strong></p> <p>Open-source-malli sopinee kaikkeen teknologiakehitykseen. Rahastus suoritettaisiin vasta myytäessä lopputuotetta/palvelua. Patenttijärjestelmästä olisi luovuttava, sillä siitä on todnäk. enemmän haittaa kuin hyötyä bisneksenteolle.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaksikymmentäviisi vuotta sitten, elokuun 25. päivänä vuonna 1991, Linus Torvalds ilmoitti ensimmäisen Linux-versionsa julkistamisesta. Yhdessä Torvaldsin luoman käyttöjärjestelmäytimen kanssa, avoimien ohjelmistojen GNU-projektin tuottamat käyttöjärjestelmätyökalut voitiin lopultakin yhdistää täysiveriseksi käyttöjärjestelmäksi, joka tuli lopulta tekemään historiaa; Nykyään Linux on ylivoimaisesti maailman yleisin käyttöjärjestelmä asennettujen ohjelmistokerneleiden määrällä laskettuna.

Tämä kaikki on yleisesti tunnettua IT-historiaa, mutta se mikä useimmilta on jäänyt huomaamatta, on se, että tämä ensimmäinen läpimurron saavuttanut avoimen lähdekoodin (open source) sovellus aiheutti lopulta myös koko ohjelmistoteollisuuden perinpohjaisen mullistuksen.

Mullistus perustui avoiminen ohjelmistojen käyttämään vapaaseen lisensointimalliin. GNU/Linuxin tapauksessa GPL-lisensointiin (GNU Public Licensing). GPL-lisensointi on GNU-projektin perustajan Richard Stallmanin kehittämä lisensointiperiaate avoiminen ohjelmistojen lisensointia varten.

Lyhykäisyydessään GPL-lisensointi tarkoittaa sitä, että ohjelman lähdekoodi (source code) on vapaasti kenen tahansa ohjelmistokehittäjän käytettävissä, mikäli hän antaa siihen tekemänsä muutokset edelleen vapaasti muiden käytettäväksi. 

Äkkiseltään ajateltuna on täysin älyvapaata antaa omia tuotoksiaan ilmaiseksi muiden käyttöön, mutta todellisuudessa se on johtanut huimaan tehokkuudeen kasvuun, josta kaikki hyötyvät; Pienen ja suljettun kaupallisen tuotekehitysyksikön sijaan yhtä ohjelmistoa saattaa kehittää satojen tai jopa tuhansien vapaaehtoisten koodareiden globaali yhteisö. Eivätkä patentit tai lisenssimaksut ole kehityksen hidasteena. Kaikki kehittäjät hyötyvät siitä, että alan parhaat ideat ovat heti kaikkien käytettävissä, jolloin tuotantotehokkuus ja sovellusten laatu paranevat merkittävästi.

Sama asia Torvaldsin omin sanoin:

"
To me open-source has always been about how I think it's a much better way of doing development. I think it's more productive when you cut through all the bullshit, through the borders between companies, and you can just work togheter with other people. That's why, obviously, it's so much more fun too, because you don't have to worry about who you are talking to. You can just take input from anybody who has a good idea. So I think open-source is just a technically much better way of doing things.

", Linux Magazine, November 2016
 

Torvaldsin ansio avoimuuden läpimurtoon oli toteutuskyky ja taito hallinnoida satojen ja tuhansien vapaaehtoisten koodareiden työtä tehokkasti. Torvalds oli myös erinomainen avoimien ohjelmistokehityksen puolestapuhuja ja markkinoija. Linuxin menestys sai lopulta koko ohjelmistoteollisuuden ottamaan avoimuuden periaatteen vakavasti. 


--

Avointen ohjelmistojen kaltainen avoimuusperiaate ei sinänsä ajatuksena ole mitään uutta taivaankannen alla. Samaa periaatetta on noudatettu jo pitkään esim. tieteen kehityksessä; Kaikki tieteelliset tutkimukset ovat kaikkien käytettävissä, muokattavissa ja arvioitavissa. Ilman avoimuutta meillä ei edes olisi tiedettä sanan nykyisessä merkityksessä. Tätä tiedemaailmassa hyväksitodettua toimintamallia on vain noudatettu toisessa ympäristössä eli ohjelmistokehityksessä.

Avoimuusperiaate toimii erinomaisesti kaikessa immateriaalisessa, luovassa kehitystyössä. Myös taide on myös hyvä esimerkki avoimuusperiaatteen noudattamisesta. Mitä muuta taide onkaan kuin olemassa olevien ideoiden muokkausta ja kierrätystä? Taiteessa kaikki kopioivat ja muokkaavat toistensa tuotoksia ja luovat uusia kombinaatoita. 

--

Avoimen lisensointimallin vaikutukset ohjelmistoteollisuuteen ovat olleet vallankumoksellisia. Nykyään merkittävä osa ohjelmistotyökaluista ja ohjelmistoille yhteisistä perusohjelmistokomponenteista kehitetään avoimena. Mm. internetin ohjelmistoinfrastruktuuri perustuu lähes kokonaisuudessaan avoimeen koodiin. Suositut internet-palvelut, kuten Facebook, Spotify, Youtube, Amazon, Google, perustuvat myöskin laajalti avoimiin ohjelmistoihin. 

Se, että internet täyttyi hyvin nopeasti erittäin kehittyneistä, edullisista ja jopa ilmaisista palveluista, johtuu nimenomaan avoimuusperiaatteesta. Suljetut, kaupalliset yritykset, eivät olisi ikimaailmassa kyenneet itsenäisesti rakentamaan vastaavia edullisia palveluita samassa ajassa. Nykyinen internet ei siis olisi mitenkään mahdollinen ilman avoimia ohjelmistoja ja avointa lisensointia. 


--


Mitä sitten jatkossa? 

Ohjelmistomaailma ei ole aivan vielä valmis. Joitain esteitä on vielä purettavana, kuten esimerkiksi ohjelmistopatentit. Sellaisia jostain syystä edelleen myönnetään. Mielestäni se on sama kuin jos joku yrittäisi patentoida matemaattisen kaavan. EU:n onkin ryhdyttävä toimiin ohjelmistopatentoinnin lopettamiseksi EU-alueella.

Avoimuusperiaate on ilahduttavasti levinnyt myös Start-up-kulttuuriin ja saanut yritykset toimimaan entistä läheisemmässä yhteistyössä. Hienoin esimerkki lienee suomalainen peliala, jossa eri yritykset avoimesti tukevat toinen toisiaan. Ja menestyskin on ollut sen mukaista. Saman ilmiön soisi levittäytyvän laajemminkin suomalaiseen yrityskulttuuriin; Enemmän yhdessä tekemistä, toisten tukemista ja yhteisen edun (suuremman kakun) tavoittelua.

Suomalaisittain vapauttaisin myös työlupien myöntämistä EU:n ulkopuolisille ohjelmistokehittäjille. Meidän on huolehdittava siitä, että saamme houkuteltua huippuohjelmoijia maahamme. Yksi huipputason koodari työllistää helposti useita muitakin. Ulkomaalaiset huippukoodarit parantavat työllisyyttämme, eivätkä heikennä sitä. 

Nykyinen maailmamme pyörii ohjelmistoilla, eikä siinä kisassa kannata jättäytyä jälkeen.

 

18.10, Lisäystä:

Open-source-malli sopinee kaikkeen teknologiakehitykseen. Rahastus suoritettaisiin vasta myytäessä lopputuotetta/palvelua. Patenttijärjestelmästä olisi luovuttava, sillä siitä on todnäk. enemmän haittaa kuin hyötyä bisneksenteolle.

 

]]>
10 http://rutanen1965.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224495-gnulinux-25-vuotta-avoimien-ohjelmistojen-aikakautta#comments Avoin lähdekoodi Internet Tietoyhteiskunta Sun, 16 Oct 2016 07:46:27 +0000 Jari Rutanen http://rutanen1965.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224495-gnulinux-25-vuotta-avoimien-ohjelmistojen-aikakautta
Tiedon kongruenssiongelma kestävässä kehityksessä http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223408-tiedon-kongruenssiongelma-kestavassa-kehityksessa <p>Kun jälkipolvet kirjoittavat oman aikamme historiaa tulevaisuudessa, se tulee eroamaan&nbsp;valtamedian ja uuden tiedon tuottamiseen erikoistuneiden instituutioiden (tiede, innovaatiotoiminta ja politiikka) luomasta maailmankuvasta.&nbsp;Kestävä kehitys on pyhä asia, jota&nbsp;ei saa kyseenalaistaa. Uskonnoissakaan Jumalan olemassa oloa ei kyseenalaisteta. Jokaisella on oma käsitys jumalasta.&nbsp; On myös uskontoja, joissa Jumala määritellään ihmismielen ulkoa päin.&nbsp; Jumalkäsityksiin ja pyhiin asioihin&nbsp;liittyy aina runsaasti tabuja.</p><p><strong>Kestävä kehitys</strong></p><p>Kestävä kehitys on tämän päivän uskonto, pyhä asia.&nbsp; Sitä ei saa julkisesti kyseenalaistaa, vaikka se ei aina ole sitä mitä sen sanotaan olevan. Kestävä kehitys on kuin järven tai meren ulapalla&nbsp;etenevä vaahtopäinen aalto, johon on varautunut suuri määrä kineettistä energiaa..</p><p>Edetessään ja koossa pysyäkseen&nbsp;aalto käyttää&nbsp;tätä energiaa.&nbsp; Jos energiaa on liikaa, aalto menee yli - se kuolee, menettää voimansa ja identiteettinsä.&nbsp;&nbsp; Jos taas siinä on liian vähän energiaa, se kuolee muiden alle ja&nbsp;lakkaa olemasta. Aallon suhde käytettävään energiaan on oltava optimaalinen.</p><p><strong>Konsensus-periaate</strong></p><p>Ihmisiä yhdistävän yhteiskunnallisen toiminnan lähtökohtana on&nbsp;yhteisöllisyydellä saavutettavien etujen suurempi merkitys &rdquo;kokonaisuuden&nbsp;jatkumiselle&rdquo; kuin muiden lähtökohtana olevien asioiden&nbsp;erilaisuus ja merkitys yhteisyydelle.&nbsp;</p><p>Yhteisöllisyyden&nbsp;perustana ovat maapallon fyysisen ympäristön lainalaisuudet, käsitykset ajasta&nbsp;sekä kyky vaihtaa ja hyväksikäyttää tietoja muiden ihmisten ja yhteisöjen kanssa omaan elämään liittyvän&nbsp;erikoisuuden säilyttämiseksi ja jatkamiseksi lisääntymisen avulla.</p><p><strong>Tiedon luonteesta </strong></p><p>Fyysisen tason lisäksi on olemassa yhteisöllisyyden taso, jossa tiedolla ja arvoilla on merkittävä tehtävä ihmisten välisten suhteiden&nbsp;ja ympäristön hallinnassa.&nbsp; Ihminen voi nähdä tai kuulla asioita ilman, että fyysisessä ympäristössä ko asioille löytyisi vastinetta.&nbsp; Silloin sanotaan, että ihminen puhuu pehmoisia, elää omassa maailmassaan.</p><p>Kovan ja luotettavan tiedon olemassaoloon liittyy myös ongelmia, joita ei välttämättä aina tiedosteta.&nbsp; Ympäristöä koskevan tiedon hallinnassa ihminen luokittelee asioita erilaisisiin luokkiin. Luokittelut ovat vuosisatojen kuluessa kehittyneet erilaisiksi tietojärjestelmiksi &ndash; opeiksi, ohjeiksi ja kuvauksiksi todellisuudesta osa niistä&nbsp;myös&nbsp;taiteiksi.</p><p><strong>Yhteensopivuus</strong></p><p>Jos ihmiset tai ihmisten muodostamat yhteisöt kommunikoivat keskenään, sisältöjen ja muiden vuorovaikutukseen liittyvien tekijöiden on oltava yhteismitallisia/yhteneväisiä vuorovaikutuksen toteutumiseksi. Diplomatia, jolla on oma kielensä, on esimerkki asioiden hallinnasta monimutkaisten yhteisöjen kanssakäymisessä.</p><p>Sen sijaan globaalin maailmanyhteisön sisäisessä vuorovaikutuksessa tiedon yhteensopivuus on hallitsematon ongelma.&nbsp; Ihmiset puhuvat eri asioista samoilla termeillä ja samoista asioista eri termeillä. Nykymaailma on täynnä semanttista melua.&nbsp; Ei ole olemassa&nbsp;kuulonsuojaimia.&nbsp; Jos olisi, kukaan ei vaivaudu käyttämään&nbsp;niitä.</p><p><strong>Sosiaalinen media </strong></p><p>Maailmanyhteisö ei toimi rationaalisella tavalla tietoyhteiskunnan meluongelmien hallitsemiseksi. Kun kansainvälinen työjärjestö ILO perustettiin 1919, sen ensimmäisenä tavoitteena ja on edelleenkin&nbsp;ihmisten työturvallisuuden&nbsp;parantaminen&nbsp; ja edistäminen. Sen on toiminnallaan saavuttanut&nbsp;merkittäviä tuloksia.</p><p>Nykyisessä&nbsp;tietoyhteiskunnassa asiat ovat kehittyneet vastakkaiseen suuntaan työturvallisuuteen&nbsp;verrattuna. Jo yli puoli vuosisataa semanttinen melu on lisääntynyt&nbsp; tietokoneistamisen ja Internetin käytön lisääntyessä. Myös&nbsp;asioiden tahaton ja tahallinen vääristely sekä vastikkeetonta todellisuutta koskevan tiedon levittäminen ovat lisääntyneet sääntelyn kehittymisen hitauden takia.&nbsp;</p><p>Sosiaalinen media on hyvä esimerkki&nbsp;tilanteesta, missä sääntely on tulossa vasta seuraavassa junassa, jos silloinkaan. Vain harvat mieltävät, että sosiaalinen media on myös yhteiskunnallinen ongelma.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun jälkipolvet kirjoittavat oman aikamme historiaa tulevaisuudessa, se tulee eroamaan valtamedian ja uuden tiedon tuottamiseen erikoistuneiden instituutioiden (tiede, innovaatiotoiminta ja politiikka) luomasta maailmankuvasta. Kestävä kehitys on pyhä asia, jota ei saa kyseenalaistaa. Uskonnoissakaan Jumalan olemassa oloa ei kyseenalaisteta. Jokaisella on oma käsitys jumalasta.  On myös uskontoja, joissa Jumala määritellään ihmismielen ulkoa päin.  Jumalkäsityksiin ja pyhiin asioihin liittyy aina runsaasti tabuja.

Kestävä kehitys

Kestävä kehitys on tämän päivän uskonto, pyhä asia.  Sitä ei saa julkisesti kyseenalaistaa, vaikka se ei aina ole sitä mitä sen sanotaan olevan. Kestävä kehitys on kuin järven tai meren ulapalla etenevä vaahtopäinen aalto, johon on varautunut suuri määrä kineettistä energiaa..

Edetessään ja koossa pysyäkseen aalto käyttää tätä energiaa.  Jos energiaa on liikaa, aalto menee yli - se kuolee, menettää voimansa ja identiteettinsä.   Jos taas siinä on liian vähän energiaa, se kuolee muiden alle ja lakkaa olemasta. Aallon suhde käytettävään energiaan on oltava optimaalinen.

Konsensus-periaate

Ihmisiä yhdistävän yhteiskunnallisen toiminnan lähtökohtana on yhteisöllisyydellä saavutettavien etujen suurempi merkitys ”kokonaisuuden jatkumiselle” kuin muiden lähtökohtana olevien asioiden erilaisuus ja merkitys yhteisyydelle. 

Yhteisöllisyyden perustana ovat maapallon fyysisen ympäristön lainalaisuudet, käsitykset ajasta sekä kyky vaihtaa ja hyväksikäyttää tietoja muiden ihmisten ja yhteisöjen kanssa omaan elämään liittyvän erikoisuuden säilyttämiseksi ja jatkamiseksi lisääntymisen avulla.

Tiedon luonteesta

Fyysisen tason lisäksi on olemassa yhteisöllisyyden taso, jossa tiedolla ja arvoilla on merkittävä tehtävä ihmisten välisten suhteiden ja ympäristön hallinnassa.  Ihminen voi nähdä tai kuulla asioita ilman, että fyysisessä ympäristössä ko asioille löytyisi vastinetta.  Silloin sanotaan, että ihminen puhuu pehmoisia, elää omassa maailmassaan.

Kovan ja luotettavan tiedon olemassaoloon liittyy myös ongelmia, joita ei välttämättä aina tiedosteta.  Ympäristöä koskevan tiedon hallinnassa ihminen luokittelee asioita erilaisisiin luokkiin. Luokittelut ovat vuosisatojen kuluessa kehittyneet erilaisiksi tietojärjestelmiksi – opeiksi, ohjeiksi ja kuvauksiksi todellisuudesta osa niistä myös taiteiksi.

Yhteensopivuus

Jos ihmiset tai ihmisten muodostamat yhteisöt kommunikoivat keskenään, sisältöjen ja muiden vuorovaikutukseen liittyvien tekijöiden on oltava yhteismitallisia/yhteneväisiä vuorovaikutuksen toteutumiseksi. Diplomatia, jolla on oma kielensä, on esimerkki asioiden hallinnasta monimutkaisten yhteisöjen kanssakäymisessä.

Sen sijaan globaalin maailmanyhteisön sisäisessä vuorovaikutuksessa tiedon yhteensopivuus on hallitsematon ongelma.  Ihmiset puhuvat eri asioista samoilla termeillä ja samoista asioista eri termeillä. Nykymaailma on täynnä semanttista melua.  Ei ole olemassa kuulonsuojaimia.  Jos olisi, kukaan ei vaivaudu käyttämään niitä.

Sosiaalinen media

Maailmanyhteisö ei toimi rationaalisella tavalla tietoyhteiskunnan meluongelmien hallitsemiseksi. Kun kansainvälinen työjärjestö ILO perustettiin 1919, sen ensimmäisenä tavoitteena ja on edelleenkin ihmisten työturvallisuuden parantaminen  ja edistäminen. Sen on toiminnallaan saavuttanut merkittäviä tuloksia.

Nykyisessä tietoyhteiskunnassa asiat ovat kehittyneet vastakkaiseen suuntaan työturvallisuuteen verrattuna. Jo yli puoli vuosisataa semanttinen melu on lisääntynyt  tietokoneistamisen ja Internetin käytön lisääntyessä. Myös asioiden tahaton ja tahallinen vääristely sekä vastikkeetonta todellisuutta koskevan tiedon levittäminen ovat lisääntyneet sääntelyn kehittymisen hitauden takia. 

Sosiaalinen media on hyvä esimerkki tilanteesta, missä sääntely on tulossa vasta seuraavassa junassa, jos silloinkaan. Vain harvat mieltävät, että sosiaalinen media on myös yhteiskunnallinen ongelma. 

]]>
0 http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223408-tiedon-kongruenssiongelma-kestavassa-kehityksessa#comments Kestävä kehitys Sosiaalinen media Tietoyhteiskunta Mon, 26 Sep 2016 05:58:51 +0000 Heikki K. Auvinen http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223408-tiedon-kongruenssiongelma-kestavassa-kehityksessa
Hallitus kutsuu nörtit nostamaan Suomen tietoturvan ykkösmaaksi! http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211709-hallitus-kutsuu-nortit-nostamaan-suomen-tietoturvan-ykkosmaaksi <p>Yle kertoo, että &quot;<a href="http://yle.fi/uutiset/hallitus_kutsuu_nortit_nostamaan_suomen_tietoturvan_ykkosmaaksi/8664196">hallitus kutsuu nörtit nostamaan Suomen tietoturvan ykkösmaaksi</a>&quot;.<br /><br />On hienoa että hallitusta on ruvennut kiinnostamaan tietoturva, koska tähän mennessä päättäjiä on tuntunut kiinnostavan lähinnä sen heikentäminen.</p><p>Kaikilla on toivottavasti vielä tuoreessa muistissa valtion halu tehdä verkkotiedustelua seuraamalla kaikkea verkkoliikennettä. Voi tietenkin olla että valtio tekee sitä jo, mutta nyt se haluaa valvonnan vielä lailliseksi. <a href="http://www.theguardian.com/uk-news/2015/feb/06/gchq-mass-internet-surveillance-unlawful-court-nsa">Briteissä jäätiin vasta kiinni laittomasta massavakoilusta.&nbsp;</a></p><p>Ne, jotka verkkotiedusteluasioista päättävät, eivät ymmärrä siitä mitään edes itse. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=CQ7zHHUnHTA">Tämä video kertoo kaiken oleellisen.</a></p><p>Toisena esimerkkinä voidaan nostaa esille autojen satelliittivalvonta. Jotenkin en vain usko, kun asiaan liittyvästä työryhmästä todetaan, että &quot;tietosuoja ja yksityisyyden suoja on otettu työryhmässä huomioon&quot;. <a href="http://www.itviikko.fi/uutiset/2013/09/10/tietosuojavaltuutettu-ylelle-laki-ei-taivu-autojen-gps-seurantaan/201312621/7">Tietosuojavaltuutettukin otti asiaan kantaa</a> ja kertoi että hänen mukaansa ehdotuksessa ovat riistiriidassa verotuksen ja yksityisyydensuojan lait. &quot;Laki vaatii verotuksen kannalta olennaisten tietojen tallentamista kiistatilanteiden selvittämistä varten, mutta tällainen reaaliaikainen rekisteri taas ei olisi tietosuojan kannalta mahdollinen.&quot;&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>Valtion rekisterit ovat muutenkin kuralla, kuten esimerkiksi poliisin epäiltyjen rekisteri, <a href="http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2014/10/29/oletko-poliisin-rekisterissa-laittomasti-verkkolomakkeella-tehty-yli-1000-tarkastuspyyntoa/201415028/66">jossa sinäkin saatat olla, löytyi siihen perusteita tai ei.</a> &quot;Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mukaan järjestelmässä on myös sellaisten henkilöiden tietoja, joiden ei ole epäilty syyllistyvän tai myötävaikuttavan rikoksiin.&quot;&nbsp;</p><p><a href="http://poliisirikollisena.com/2013/08/poliisi-urkki-riitakumppaninsa-rekisteritietoja-selvisi-syytteitta/">Poliisi käyttää siis rekisterejä väärin, eikä ketään tunnu kiinnostavan.</a> Syytteitäkään ei näistä tapauksista nostella, vaan ne vanhentuvat sopivasti. &quot;Virkarikosten tutkinnan aikana vanhemman konstaapelin esimies kertoi kuulusteluissa olleensa tietoinen alaisensa yksityisestä riidasta ja siitä, että tämä oli katsellut riitakumppaninsa rekisteritietoja.&quot;&nbsp;</p><p>Muistetaan kuitenkin, että meillä otettiin käyttöön passirekisteri, johon kansalaisten sormenjäljet tallennetaan, ja johon poliisi tietenkin haluaisi pääsyn. Tällä kertaa perustuslakivaliokunta onneksi kielsi sen, mutta passierekisterikin tulee todennäköisesti vielä laajempaan käyttöön. Kun muitakin rekisterejä käytetään väärin, miksi luottaisimme siihen ettei tätä käytettäisi? Paalijärvi kirjoittaa asiasta <a href="http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/139352-passeihin-liittyva-sormenjalkirekisteri-on-lakkautettava">tässä</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Täällä eletään yksityisyydensuojan osalta kuin pellossa, ja nyt pitäisi uskoa että hallitusta kiinnostaa tietoturva.</p><p>Piraattien selkeä kanta on, että kansalaisten säännönmukainen, laajamittainen valvonta johtaa vääjäämättä väärinkäytöksiin, eikä sille ole perusteita vapaassa yhteiskunnassa.</p><p>&nbsp;</p><hr /><p>&nbsp;</p><p>Hallitus haluaa että nörtit, eli tietotekniikan osaajat ryhtyisivät auttamaan valtiota tietoturvahommissa.</p><p>Mietityttää, että minkä ihmeen takia nörtit kiinnostuisivat tästä, kun valtio ei selvästikään ole kiinnostunut nörttien huolista.<br />&nbsp;</p><p>Niin paljon nörtit ovat katsoneet päättäjien heitä ylenkatsoneen, että on pitänyt perustaa omia puolueita. Hallituksia kun ei yksinkertaisesti kiinnosta nörteille tärkeät asiat. Ensin perustettiin Tietoyhteiskuntapuolue, joka oli teknisesti vain Piraattipuolue eri nimellä.<a href="http://ylioppilaslehti.fi/2006/02/norttipuolue-tahtoo-eduskuntaan/"> Silloin ei haluttu &quot;teinien nettikopiointipuolue&quot; -tyylistä mainetta.</a> Se ei pärjännyt.&nbsp;</p><p>Sitten tuli Piraattipuolue. Meillä on nyt yli prosentin kannatus, eli enemmän, kuin Perussuomalaisilla eduskuntaan päästessään. Piraattipuolueita on perustettu <a href="http://falkvinge.net/2011/02/20/why-the-name-pirate-party/">siksi</a>, että ainoa tapa vaikuttaa näihin nörttejä kiinnostaviin asioihin näyttää olevan valtapuolueiden parlamenttipaikkojen uhkaaminen. &quot;Ottakaa kantaa näihin asioihin, tai me viedään teiltä edustajapaikkoja.&quot;</p><p>Päättäjät ovat tekijänoikeusjärjestöjen talutusnuorassa. He tuhoavat yksityisyydensuojan. Sananvapauden rajoituksia mietitään kuumeisesti. Joukkorahoitus ei kiinnosta. Ohjelmistohankkeet menevät toistuvasti puihin, kun ei vaan osata. Nörtit tykkäävät avoimesta tiedosta, jota voisi hyödyntää, joten julkisrahoitteisen tutkimuksen avaaminen olisi kova juttu.</p><p>Piraatit lähtivät politiikkaan parantamaan tämmöisiä asioita. Ohjelma on sittemmin laajentunut nörttijuttujen ulkopuolelle, mutta kuitenkin tavoilla, jotka tyydyttävät sisäistä nörttiäni. Nörtit tykkäävät tehokkuudesta ja perustulo, sekä verotuksen ja byrokratian yksinkertaistaminen on tässä kova sana.<br />&nbsp;</p><p>Meidät pakotettiin politiikkaan, tekisimme mieluummin jotain muuta. Totesimme, että politiikkaa voi tehdä paremminkin. Siksi Piraattipuolue.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle kertoo, että "hallitus kutsuu nörtit nostamaan Suomen tietoturvan ykkösmaaksi".

On hienoa että hallitusta on ruvennut kiinnostamaan tietoturva, koska tähän mennessä päättäjiä on tuntunut kiinnostavan lähinnä sen heikentäminen.

Kaikilla on toivottavasti vielä tuoreessa muistissa valtion halu tehdä verkkotiedustelua seuraamalla kaikkea verkkoliikennettä. Voi tietenkin olla että valtio tekee sitä jo, mutta nyt se haluaa valvonnan vielä lailliseksi. Briteissä jäätiin vasta kiinni laittomasta massavakoilusta. 

Ne, jotka verkkotiedusteluasioista päättävät, eivät ymmärrä siitä mitään edes itse. Tämä video kertoo kaiken oleellisen.

Toisena esimerkkinä voidaan nostaa esille autojen satelliittivalvonta. Jotenkin en vain usko, kun asiaan liittyvästä työryhmästä todetaan, että "tietosuoja ja yksityisyyden suoja on otettu työryhmässä huomioon". Tietosuojavaltuutettukin otti asiaan kantaa ja kertoi että hänen mukaansa ehdotuksessa ovat riistiriidassa verotuksen ja yksityisyydensuojan lait. "Laki vaatii verotuksen kannalta olennaisten tietojen tallentamista kiistatilanteiden selvittämistä varten, mutta tällainen reaaliaikainen rekisteri taas ei olisi tietosuojan kannalta mahdollinen." 
 

Valtion rekisterit ovat muutenkin kuralla, kuten esimerkiksi poliisin epäiltyjen rekisteri, jossa sinäkin saatat olla, löytyi siihen perusteita tai ei. "Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mukaan järjestelmässä on myös sellaisten henkilöiden tietoja, joiden ei ole epäilty syyllistyvän tai myötävaikuttavan rikoksiin." 

Poliisi käyttää siis rekisterejä väärin, eikä ketään tunnu kiinnostavan. Syytteitäkään ei näistä tapauksista nostella, vaan ne vanhentuvat sopivasti. "Virkarikosten tutkinnan aikana vanhemman konstaapelin esimies kertoi kuulusteluissa olleensa tietoinen alaisensa yksityisestä riidasta ja siitä, että tämä oli katsellut riitakumppaninsa rekisteritietoja." 

Muistetaan kuitenkin, että meillä otettiin käyttöön passirekisteri, johon kansalaisten sormenjäljet tallennetaan, ja johon poliisi tietenkin haluaisi pääsyn. Tällä kertaa perustuslakivaliokunta onneksi kielsi sen, mutta passierekisterikin tulee todennäköisesti vielä laajempaan käyttöön. Kun muitakin rekisterejä käytetään väärin, miksi luottaisimme siihen ettei tätä käytettäisi? Paalijärvi kirjoittaa asiasta tässä.

 

Täällä eletään yksityisyydensuojan osalta kuin pellossa, ja nyt pitäisi uskoa että hallitusta kiinnostaa tietoturva.

Piraattien selkeä kanta on, että kansalaisten säännönmukainen, laajamittainen valvonta johtaa vääjäämättä väärinkäytöksiin, eikä sille ole perusteita vapaassa yhteiskunnassa.

 


 

Hallitus haluaa että nörtit, eli tietotekniikan osaajat ryhtyisivät auttamaan valtiota tietoturvahommissa.

Mietityttää, että minkä ihmeen takia nörtit kiinnostuisivat tästä, kun valtio ei selvästikään ole kiinnostunut nörttien huolista.
 

Niin paljon nörtit ovat katsoneet päättäjien heitä ylenkatsoneen, että on pitänyt perustaa omia puolueita. Hallituksia kun ei yksinkertaisesti kiinnosta nörteille tärkeät asiat. Ensin perustettiin Tietoyhteiskuntapuolue, joka oli teknisesti vain Piraattipuolue eri nimellä. Silloin ei haluttu "teinien nettikopiointipuolue" -tyylistä mainetta. Se ei pärjännyt. 

Sitten tuli Piraattipuolue. Meillä on nyt yli prosentin kannatus, eli enemmän, kuin Perussuomalaisilla eduskuntaan päästessään. Piraattipuolueita on perustettu siksi, että ainoa tapa vaikuttaa näihin nörttejä kiinnostaviin asioihin näyttää olevan valtapuolueiden parlamenttipaikkojen uhkaaminen. "Ottakaa kantaa näihin asioihin, tai me viedään teiltä edustajapaikkoja."

Päättäjät ovat tekijänoikeusjärjestöjen talutusnuorassa. He tuhoavat yksityisyydensuojan. Sananvapauden rajoituksia mietitään kuumeisesti. Joukkorahoitus ei kiinnosta. Ohjelmistohankkeet menevät toistuvasti puihin, kun ei vaan osata. Nörtit tykkäävät avoimesta tiedosta, jota voisi hyödyntää, joten julkisrahoitteisen tutkimuksen avaaminen olisi kova juttu.

Piraatit lähtivät politiikkaan parantamaan tämmöisiä asioita. Ohjelma on sittemmin laajentunut nörttijuttujen ulkopuolelle, mutta kuitenkin tavoilla, jotka tyydyttävät sisäistä nörttiäni. Nörtit tykkäävät tehokkuudesta ja perustulo, sekä verotuksen ja byrokratian yksinkertaistaminen on tässä kova sana.
 

Meidät pakotettiin politiikkaan, tekisimme mieluummin jotain muuta. Totesimme, että politiikkaa voi tehdä paremminkin. Siksi Piraattipuolue.

]]>
0 http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211709-hallitus-kutsuu-nortit-nostamaan-suomen-tietoturvan-ykkosmaaksi#comments Nörtit Piraattipuolue Tietosuoja Tietoturva Tietoyhteiskunta Thu, 11 Feb 2016 11:45:21 +0000 Olli Markkanen http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211709-hallitus-kutsuu-nortit-nostamaan-suomen-tietoturvan-ykkosmaaksi
Vaihtoehtoinen ratkaisu kannustinloukkujen poistamiseksi http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188786-vaihtoehtoinen-ratkaisu-kannustinloukkujen-poistamiseksi <p><strong>Lähtökohdat</strong></p><p>Tavoitteena ehdotuksessani on työnteon kannattavuuden parannus ja kannustinloukkujen poisto.</p><p>Metodina on kansalaisen antama tapauskohtainen valtuutus tulonsiirtotietojen yhdistämiseen ja käsittelyyn yhden viranomaisen toimesta.</p><p>Ajatuksen kaksi kantavaa peruskiveä ovat kansalaiselle ehdoton helppokäyttöisyys sekä varmuus siitä, että työnteko kannattaa aina.</p><p>Reunaehtona olisivat Suomen kansalaisuus, täysivaltaisuus sekä henkilön kuuluminen tulonsiirtojen piiriin.</p><p><strong>Tiedonkeruun menetelmä</strong></p><p>Ehdotan, että yksi julkinen taho, esimerkissäni verottaja, voisi kansalaisen myöntämällä luvalla saada tietoon kaikki hänen saamat tulonsiirrot, säännölliset ja tapauskohtaiset avustukset niin kunnan kuin valtionkin tasolta sekä myös palkat ja palkkiot. Tämä yksi julkinen osapuoli toimisi automaattisen tiedon operaattorina, laskukoneen käyttäjänä ja asianhoitajana henkilölle, joka antaa määräaikaisen luvan hänen tietojensa käyttöön tällä tavoin. Lupa voisi olla voimassa esimerkiksi kalenterivuoden kerrallaan. Juridinen haaste on pienempi, kun oikeutus tällaiseen tiedonkäsittelyyn ei ole lähtökohtainen vaan henkilön vapaaehtoisesti luovuttama. Näin kaikki luvut olisi koottu yhteen ja niiden pohjalta voitaisiin ajaa melko yksinkertaiseen tahtotilaan pohjautuvaa matematiikkaa. Tahtotila kuuluisi näin: kaikesta palkkatyöstä on jäätävä vähintään puolet tienatusta summasta nettona käteen, tulonsiirrot huomioiden.</p><p>Verottaja voisi henkilön luvalla suorittaa tätä matematiikkaa ja täysin automaattisesti laskea mikä osa tukisummista pitää perua missäkin kuussa, valiten optimaalisimman laskentakaavan henkilön eduksi. Toiminta olisi jatkuvaa - jos yhdessä kuussa töitä on paljon, seuraavassa vähemmän ja kolmannessa ei yhtään, kaava toimisi aina sen hetken tilanteen mukaan. Henkilön ei tarvitsisi itse ilmoitella mitään, ei perua tukihakemuksia, ei palautella summia eikä hakea mitään tukia uudestaan. Järjestelmän on toimittava erittäin helposti ja suoraviivaisesti.</p><p><strong>Toiminta kansalaisen näkökulmasta</strong></p><p>Konkreettisesti järjestelmä toimisi kansalaisen näkökulmasta näin.</p><ol><li>Henkilö rekisteröityy palveluun vero.fi:ssä omilla pankkitunnuksillaan ja antaa määräaikaisen valtuutuksen. Muutos astuu voimaan esim. seuraavasta kalenterikuukaudesta.</li><li>Työtilanteessa järjestelmään kuuluminen ei näy. Työnantajalle annetaan verokortti tai pelkkä henkilötunnus, kuten normaalisti. On tärkeää, ettei henkilön kuuluminen tulonsiirtojen saajaksi näy työnantajalle.</li><li>Verottaja käsittelee tukijärjestelmien summien muutokset jatkuvasti. Tulevista tukisummista vähennetään tarvittavat määrät automaattisesti palkanmaksua seuraavan kuukauden sisällä.</li><li>Henkilö voi verkkopalvelusta katsoa senhetkisen tilanteen ja laskea myös arvioita käteen jäävistä osuuksista, mikäli töitä tulisi enemmän. Ennakoitavuutta auttaa 50 prosentin minimilupaus. Laskelma on verkkopalvelussa esitettävä henkilölle erittäin helppolukuisena.</li><li>Verottaja toimittaa eri tukia maksaville viranomaisille tarvittavat selvitykset automaattisesti ja toimii juridisesti katsoen tukien muutosasioissa asiamiehenä. Näin tehdyt muutokset on nähtävillä verkkopalvelussa ja mahdollisiin epäselvyyksiin on käytössä normaalit valituskanavat. Verottaja määrittää myös yhden oman asiakaspalveluyksikön käsittelemään tähän järjestelmään liittyviä kysymyksiä.</li></ol><p><strong>Järjestelmän käyttöönotto</strong></p><p>Juridisesti helpoin tapa liikkeellelähtöön voisi tässäkin olla aluksi tiettyyn osaan maata ja/tai tietylle ajanjaksolle asetettu poikkeuslupa. Paketin saamiseksi kasaan tarvitaan muutamaa eri virastojen tietotyöntekijää, vähän fiksumman tason matemaatikko ja oikeusoppinut. Tekniikan laittamiseksi kasaan menee toki hetki, mutta sen voi tehdä vain pienin päivityksin nykyisiin integraatiorajapintoihin. Jos tahtoa on ja kourallinen ihmisiä saadaan tätä tekemään pian vaalien jälkeen, järjestelmää voisi käyttää tammikuussa 2016. Tämä ei ole toiveajattelua, vaan sellaista varovaista aikataulurealismia, jota yksityisen sektorin tietotekniikkaprojekteissa sovelletaan yhtenään, vieläpä menestyksekkäästi.</p><p>Loppujen lopuksi tässä on kyse pitkälti samasta kun mitä veroilmoitusten kanssa on käynyt. Vähä kerrallaan automaatio on pystynyt yhä useamman veroilmoituksen hoitamaan joko täysin tai lähes valmiiksi. Myös tuossa tarvitaan useiden eri toimijoiden välistä tiedonsiirtoa ja monenlaista matematiikkaa. Veroilmoituksen rinnalla tulonsiirtojärjestelmien yhteenlasku on selvästi yksinkertaisempi haaste.</p><p><strong>Seuranta ja kehitys</strong></p><p>On selvää, että matemaattista osuutta on seurattava, hiottava ja tarkkailtava. Jos pykälien mukaan pyörivä automatiikka palauttaisi alle 50% työhyödyn osuuden jollekin henkilölle, tulisi siitä veroviraston työntekijälle selvityspyyntö. Ongelma selvitettäisiin ja korjattaisiin, jotta jatkossa mahdollisimman suuri osa toiminnasta olisi automaattista. Tietty tapauskohtaisuus epäilemättä jää, jolloin verovirkailijalle on annettava oikeus toimia henkilön eduksi niin, että 50% osuus toteutuu aina. Tämä on äärimmäisen tärkeää: henkilö luottaa tässä normaalia laajempia taloustietojaan viranomaisen käsiin. Tämän päätöksen on aina oltava hänelle eduksi.</p><p>Seurannan ja opitun myötä voidaan järjestelmää ehkäpä säätää myös tiettyjä tulorajoja tai tiettyä progressiota. En kuitenkaan olisi erityisen huolestunut siitä, että kukaan tällä järjestelmällä &quot;rikastuu&quot;. Kaikki lisätulot pohjautuvat kuitenkin työntekoon. Olen myös lähtökohtaisesti yksinkertaisten ehdotusten kannattaja. Monimutkaisia pykälistöjä meillä on jo kotitarpeiksi ja ylikin.</p><p>Ehdotuksessani ei ole kysymys vain työn ja tekijän kohtaamisesta, vaan myös yhteiskunnan ilmapiiristä. Tässä sanotaan yksiselitteisesti, laaja-alaisesti ja vailla poikkeuksia, että <strong>työnteko kannattaa aina</strong>. Ei vain pienillä tuloilla, ei vain tietylle ikäryhmälle tai tietyssä elämäntilanteessa olevalle. Yhtä tärkeää on korostaa tämän olevan <strong>optio</strong>, joka on tarjolla kaikille kansalaisille. Tietonsa voi antaa verottajan käyttöön, mutta nykykäytännölläkin voi jatkaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lähtökohdat

Tavoitteena ehdotuksessani on työnteon kannattavuuden parannus ja kannustinloukkujen poisto.

Metodina on kansalaisen antama tapauskohtainen valtuutus tulonsiirtotietojen yhdistämiseen ja käsittelyyn yhden viranomaisen toimesta.

Ajatuksen kaksi kantavaa peruskiveä ovat kansalaiselle ehdoton helppokäyttöisyys sekä varmuus siitä, että työnteko kannattaa aina.

Reunaehtona olisivat Suomen kansalaisuus, täysivaltaisuus sekä henkilön kuuluminen tulonsiirtojen piiriin.

Tiedonkeruun menetelmä

Ehdotan, että yksi julkinen taho, esimerkissäni verottaja, voisi kansalaisen myöntämällä luvalla saada tietoon kaikki hänen saamat tulonsiirrot, säännölliset ja tapauskohtaiset avustukset niin kunnan kuin valtionkin tasolta sekä myös palkat ja palkkiot. Tämä yksi julkinen osapuoli toimisi automaattisen tiedon operaattorina, laskukoneen käyttäjänä ja asianhoitajana henkilölle, joka antaa määräaikaisen luvan hänen tietojensa käyttöön tällä tavoin. Lupa voisi olla voimassa esimerkiksi kalenterivuoden kerrallaan. Juridinen haaste on pienempi, kun oikeutus tällaiseen tiedonkäsittelyyn ei ole lähtökohtainen vaan henkilön vapaaehtoisesti luovuttama. Näin kaikki luvut olisi koottu yhteen ja niiden pohjalta voitaisiin ajaa melko yksinkertaiseen tahtotilaan pohjautuvaa matematiikkaa. Tahtotila kuuluisi näin: kaikesta palkkatyöstä on jäätävä vähintään puolet tienatusta summasta nettona käteen, tulonsiirrot huomioiden.

Verottaja voisi henkilön luvalla suorittaa tätä matematiikkaa ja täysin automaattisesti laskea mikä osa tukisummista pitää perua missäkin kuussa, valiten optimaalisimman laskentakaavan henkilön eduksi. Toiminta olisi jatkuvaa - jos yhdessä kuussa töitä on paljon, seuraavassa vähemmän ja kolmannessa ei yhtään, kaava toimisi aina sen hetken tilanteen mukaan. Henkilön ei tarvitsisi itse ilmoitella mitään, ei perua tukihakemuksia, ei palautella summia eikä hakea mitään tukia uudestaan. Järjestelmän on toimittava erittäin helposti ja suoraviivaisesti.

Toiminta kansalaisen näkökulmasta

Konkreettisesti järjestelmä toimisi kansalaisen näkökulmasta näin.

  1. Henkilö rekisteröityy palveluun vero.fi:ssä omilla pankkitunnuksillaan ja antaa määräaikaisen valtuutuksen. Muutos astuu voimaan esim. seuraavasta kalenterikuukaudesta.
  2. Työtilanteessa järjestelmään kuuluminen ei näy. Työnantajalle annetaan verokortti tai pelkkä henkilötunnus, kuten normaalisti. On tärkeää, ettei henkilön kuuluminen tulonsiirtojen saajaksi näy työnantajalle.
  3. Verottaja käsittelee tukijärjestelmien summien muutokset jatkuvasti. Tulevista tukisummista vähennetään tarvittavat määrät automaattisesti palkanmaksua seuraavan kuukauden sisällä.
  4. Henkilö voi verkkopalvelusta katsoa senhetkisen tilanteen ja laskea myös arvioita käteen jäävistä osuuksista, mikäli töitä tulisi enemmän. Ennakoitavuutta auttaa 50 prosentin minimilupaus. Laskelma on verkkopalvelussa esitettävä henkilölle erittäin helppolukuisena.
  5. Verottaja toimittaa eri tukia maksaville viranomaisille tarvittavat selvitykset automaattisesti ja toimii juridisesti katsoen tukien muutosasioissa asiamiehenä. Näin tehdyt muutokset on nähtävillä verkkopalvelussa ja mahdollisiin epäselvyyksiin on käytössä normaalit valituskanavat. Verottaja määrittää myös yhden oman asiakaspalveluyksikön käsittelemään tähän järjestelmään liittyviä kysymyksiä.

Järjestelmän käyttöönotto

Juridisesti helpoin tapa liikkeellelähtöön voisi tässäkin olla aluksi tiettyyn osaan maata ja/tai tietylle ajanjaksolle asetettu poikkeuslupa. Paketin saamiseksi kasaan tarvitaan muutamaa eri virastojen tietotyöntekijää, vähän fiksumman tason matemaatikko ja oikeusoppinut. Tekniikan laittamiseksi kasaan menee toki hetki, mutta sen voi tehdä vain pienin päivityksin nykyisiin integraatiorajapintoihin. Jos tahtoa on ja kourallinen ihmisiä saadaan tätä tekemään pian vaalien jälkeen, järjestelmää voisi käyttää tammikuussa 2016. Tämä ei ole toiveajattelua, vaan sellaista varovaista aikataulurealismia, jota yksityisen sektorin tietotekniikkaprojekteissa sovelletaan yhtenään, vieläpä menestyksekkäästi.

Loppujen lopuksi tässä on kyse pitkälti samasta kun mitä veroilmoitusten kanssa on käynyt. Vähä kerrallaan automaatio on pystynyt yhä useamman veroilmoituksen hoitamaan joko täysin tai lähes valmiiksi. Myös tuossa tarvitaan useiden eri toimijoiden välistä tiedonsiirtoa ja monenlaista matematiikkaa. Veroilmoituksen rinnalla tulonsiirtojärjestelmien yhteenlasku on selvästi yksinkertaisempi haaste.

Seuranta ja kehitys

On selvää, että matemaattista osuutta on seurattava, hiottava ja tarkkailtava. Jos pykälien mukaan pyörivä automatiikka palauttaisi alle 50% työhyödyn osuuden jollekin henkilölle, tulisi siitä veroviraston työntekijälle selvityspyyntö. Ongelma selvitettäisiin ja korjattaisiin, jotta jatkossa mahdollisimman suuri osa toiminnasta olisi automaattista. Tietty tapauskohtaisuus epäilemättä jää, jolloin verovirkailijalle on annettava oikeus toimia henkilön eduksi niin, että 50% osuus toteutuu aina. Tämä on äärimmäisen tärkeää: henkilö luottaa tässä normaalia laajempia taloustietojaan viranomaisen käsiin. Tämän päätöksen on aina oltava hänelle eduksi.

Seurannan ja opitun myötä voidaan järjestelmää ehkäpä säätää myös tiettyjä tulorajoja tai tiettyä progressiota. En kuitenkaan olisi erityisen huolestunut siitä, että kukaan tällä järjestelmällä "rikastuu". Kaikki lisätulot pohjautuvat kuitenkin työntekoon. Olen myös lähtökohtaisesti yksinkertaisten ehdotusten kannattaja. Monimutkaisia pykälistöjä meillä on jo kotitarpeiksi ja ylikin.

Ehdotuksessani ei ole kysymys vain työn ja tekijän kohtaamisesta, vaan myös yhteiskunnan ilmapiiristä. Tässä sanotaan yksiselitteisesti, laaja-alaisesti ja vailla poikkeuksia, että työnteko kannattaa aina. Ei vain pienillä tuloilla, ei vain tietylle ikäryhmälle tai tietyssä elämäntilanteessa olevalle. Yhtä tärkeää on korostaa tämän olevan optio, joka on tarjolla kaikille kansalaisille. Tietonsa voi antaa verottajan käyttöön, mutta nykykäytännölläkin voi jatkaa.

]]>
0 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188786-vaihtoehtoinen-ratkaisu-kannustinloukkujen-poistamiseksi#comments Kannustinloukku Tietoyhteiskunta Tulonsiirrot Wed, 04 Mar 2015 19:33:16 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188786-vaihtoehtoinen-ratkaisu-kannustinloukkujen-poistamiseksi
Kitkerä digipilleri http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188730-kitkera-digipilleri <p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1425098443546">Helsingin Sanomien Matti Kalliokosken 1.3. pääkirjoitus</a> kiinnitti huomiota siihen, miten digitalisaatiosta on tulossa näiden vaalien taikasana, d-vitamiini, joka puoluejohtajien puheissa ratkaisee Suomen kaikki ongelmat. Kalliokoski vertaa digitalisaatiota markka-ajan d-vitamiiniin, devalvaatioon, jolla Suomen talouden kilpailukyky palautettiin kansalaisten ostovoimaa heikentämällä. Kansa pysyi tyytyväisenä, kun tilillä oli entistä enemmän markkoja, vaikka niillä sai entistä vähemmän.</p><p>Devalvaatiolla ja digitalisaatiolla on kuitenkin yksi keskeinen ero, jota Suomen nykyinen jumi alleviivaa. Digitalisaatio edellyttää toimintatapojen ja rakenteiden radikaalia uudistamista siinä missä devalvaatio päinvastoin mahdollisti vanhan menon jatkamisen. Devalvaatio paransi suomalaisten yritysten kilpailukykyä hetkellisesti, mutta samalla lykättiin kilpailukyvyn kestävän kehittämisen edellyttämät muutokset tuonnemmas, kerta toisensa jälkeen.</p><p>Devalvaatio-Suomen johtajien oppima laiskuus näkyy Suomessa edelleen. Suomen nykyiset ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että vaikka olemme rakentaneet laajakaistayhteyksiä ja ostaneet tietokoneita, emme ole uskaltaneet ottaa käyttöön niiden mahdollistamia uusia toimintatapoja ja rakenteita.</p><p>Suomea riivaa kansallinen tuottavuusparadoksi. Tuottavuusparadoksi havaittiin eräissä 1980-luvulla teollisuusyrityksissä, jotka investoivat voimakkaasti tietotekniikkaan, mutta työn tuottavuus laski. Kun näitä yrityksiä verrattiin vastaaviin yrityksiin, joissa tietotekniikkainvestointi oli nostanut työn tuottavuutta dramaattisesti, erottavaksi tekijäksi paljastui se, mitä tietotekniikalla oli tehty. Jos tieto- ja viestintätekniikan avulla oli yritetty tehostaa vanhoja toimintaprosesseja, tuottavuus oli laskenut. Kun tekniikan avulla oli luotu uusia toimintatapoja, tuottavuus oli noussut.</p><p>Suomalaisen työn tuottavuuden laskua on selitetty Nokian vaikeuksilla, mutta <a href="http://tilastokeskus.fi/til/ttut/2013/ttut_2013_2014-11-28_tie_001_fi.html">Tilastokeskuksen lukujen mukaan</a> Suomen kansantalouden työn tuottavuuden trendi on ollut aleneva jo 1990-luvun puolivälistä alkaen. Samoin kokonaistuottavuuden kasvu on vuosisadan vaihteen jälkeen kääntynyt selvään laskuun. Siis juuri niinä vuosikymmeninä, kun suomalaiset työpaikat digitalisoituivat, ja tuottavuuden olisi pitänyt nousta kohisten!</p><p>Tietotekniikan heikko hyödyntäminen ei siis ole vain julkisen sektorin vaan koko kansantalouden ongelma.</p><p>Kalliokoski on oikeassa painottaessaan, että digitalisaatio ei ole poliitikoille mikään helppo työkalu Suomen kurssin korjaamiseksi. Se edellyttää investointeja, investointeja koulutukseen ja tutkimukseen, ei vain digitaalitekniikan koulutukseen ja tutkimukseen vaan siihen, miten uuden tekniikan avulla kehitetään työtä, palveluita, liiketoimintamalleja ja koko yhteiskuntaa.</p><p>Sillä kuten Kalliokoski toteaa, Suomella ei ole varaa jäädä pois digitalisaation kelkasta, jos emme halua päätyä kakkosketjuun &hellip; tai itse asiassa pudota koko pelistä.</p><p>Digitalisaatiossa on kyse luovasta tuhosta kansakuntien mittakaavassa. Aiemmin, ne yritykset kaatuivat, jotka eivät uudistuneet tekniikan ja markkinoiden kehityksen tahdissa, ja tilalle nousi uusia: Ensin Motorola ja Nokia, sitten Nokia ja Apple. Nyt sama kohtalo on edessä kokonaisilla valtioilla, jotka eivät kykene uudistumaan riittävän nopeasti.</p><p>Ainoa mikä on varmaa on se, että Suomen nopea digitalisointi ei tule olemaan helppoa. Pelkkä vaalipaneelissa ilmaan heitetty d-sana ei riitä.</p><p>___</p><p>Jos haluat kuulla näitä ajatuksia vaalien jälkeen eduskunnasta:</p><p>Kampanjatuotteiden verkkokauppa: <a href="https://holvi.com/shop/SensuurinVienoViettelys/">holvi.com/shop/SensuurinVienoViettelys/</a></p><p>Pienlahjoitukset:&nbsp;<a href="https://lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/jyrki-kasvi">lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/jyrki-kasvi</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Helsingin Sanomien Matti Kalliokosken 1.3. pääkirjoitus kiinnitti huomiota siihen, miten digitalisaatiosta on tulossa näiden vaalien taikasana, d-vitamiini, joka puoluejohtajien puheissa ratkaisee Suomen kaikki ongelmat. Kalliokoski vertaa digitalisaatiota markka-ajan d-vitamiiniin, devalvaatioon, jolla Suomen talouden kilpailukyky palautettiin kansalaisten ostovoimaa heikentämällä. Kansa pysyi tyytyväisenä, kun tilillä oli entistä enemmän markkoja, vaikka niillä sai entistä vähemmän.

Devalvaatiolla ja digitalisaatiolla on kuitenkin yksi keskeinen ero, jota Suomen nykyinen jumi alleviivaa. Digitalisaatio edellyttää toimintatapojen ja rakenteiden radikaalia uudistamista siinä missä devalvaatio päinvastoin mahdollisti vanhan menon jatkamisen. Devalvaatio paransi suomalaisten yritysten kilpailukykyä hetkellisesti, mutta samalla lykättiin kilpailukyvyn kestävän kehittämisen edellyttämät muutokset tuonnemmas, kerta toisensa jälkeen.

Devalvaatio-Suomen johtajien oppima laiskuus näkyy Suomessa edelleen. Suomen nykyiset ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että vaikka olemme rakentaneet laajakaistayhteyksiä ja ostaneet tietokoneita, emme ole uskaltaneet ottaa käyttöön niiden mahdollistamia uusia toimintatapoja ja rakenteita.

Suomea riivaa kansallinen tuottavuusparadoksi. Tuottavuusparadoksi havaittiin eräissä 1980-luvulla teollisuusyrityksissä, jotka investoivat voimakkaasti tietotekniikkaan, mutta työn tuottavuus laski. Kun näitä yrityksiä verrattiin vastaaviin yrityksiin, joissa tietotekniikkainvestointi oli nostanut työn tuottavuutta dramaattisesti, erottavaksi tekijäksi paljastui se, mitä tietotekniikalla oli tehty. Jos tieto- ja viestintätekniikan avulla oli yritetty tehostaa vanhoja toimintaprosesseja, tuottavuus oli laskenut. Kun tekniikan avulla oli luotu uusia toimintatapoja, tuottavuus oli noussut.

Suomalaisen työn tuottavuuden laskua on selitetty Nokian vaikeuksilla, mutta Tilastokeskuksen lukujen mukaan Suomen kansantalouden työn tuottavuuden trendi on ollut aleneva jo 1990-luvun puolivälistä alkaen. Samoin kokonaistuottavuuden kasvu on vuosisadan vaihteen jälkeen kääntynyt selvään laskuun. Siis juuri niinä vuosikymmeninä, kun suomalaiset työpaikat digitalisoituivat, ja tuottavuuden olisi pitänyt nousta kohisten!

Tietotekniikan heikko hyödyntäminen ei siis ole vain julkisen sektorin vaan koko kansantalouden ongelma.

Kalliokoski on oikeassa painottaessaan, että digitalisaatio ei ole poliitikoille mikään helppo työkalu Suomen kurssin korjaamiseksi. Se edellyttää investointeja, investointeja koulutukseen ja tutkimukseen, ei vain digitaalitekniikan koulutukseen ja tutkimukseen vaan siihen, miten uuden tekniikan avulla kehitetään työtä, palveluita, liiketoimintamalleja ja koko yhteiskuntaa.

Sillä kuten Kalliokoski toteaa, Suomella ei ole varaa jäädä pois digitalisaation kelkasta, jos emme halua päätyä kakkosketjuun … tai itse asiassa pudota koko pelistä.

Digitalisaatiossa on kyse luovasta tuhosta kansakuntien mittakaavassa. Aiemmin, ne yritykset kaatuivat, jotka eivät uudistuneet tekniikan ja markkinoiden kehityksen tahdissa, ja tilalle nousi uusia: Ensin Motorola ja Nokia, sitten Nokia ja Apple. Nyt sama kohtalo on edessä kokonaisilla valtioilla, jotka eivät kykene uudistumaan riittävän nopeasti.

Ainoa mikä on varmaa on se, että Suomen nopea digitalisointi ei tule olemaan helppoa. Pelkkä vaalipaneelissa ilmaan heitetty d-sana ei riitä.

___

Jos haluat kuulla näitä ajatuksia vaalien jälkeen eduskunnasta:

Kampanjatuotteiden verkkokauppa: holvi.com/shop/SensuurinVienoViettelys/

Pienlahjoitukset: lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/jyrki-kasvi

 

 

]]>
2 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188730-kitkera-digipilleri#comments Digitalisaatio Eduskunta Tietoyhteiskunta Vaalit Wed, 04 Mar 2015 10:43:44 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188730-kitkera-digipilleri
Teknofiilien kaksi klisettä http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187293-teknofiilien-kaksi-klisetta <p>&nbsp;Nämä kaksi kliseetä olivat suosiossa jo 90-luvulla, kun <strong>Jyrki Kasvi</strong> omalta osaltaan levitti tietoyhteiskuntahömppäänsä, joka nyt on muuntunut <strong><em><a href="http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187233-digitaalinen-vanhemmuus">epäeettiseksi &nbsp;lasten tietokoneinen käytön markkinoinniks</a></em></strong>i:&nbsp;</p><p>1) <em>&quot;Teknologia on kuitenkin vain väline. Ratkaisevaa on se, mitä sillä tehdään. Esimerkiksi lasten kanssa voi myös pelata yhdessä, viettää laatuaikaa tietokoneen ääressä.&quot;</em></p><p>Rather than help companies understand that IT is only a tool,&nbsp;technology vendors have tended to present it as a panacea. &#39;Buy this technology and all your problems will be solved.&quot;&nbsp;Nicholas Carr</p><p>2) &quot;<em>jos lapset eivät opi ymmärtämään ja hallitsemaan teknologiaa, teknologia hallitsee heitä. Siihen tarvitaan kasvatusta, mediakasvatusta, medialuku- ja &ndash;kirjoitustaitoja, sosiaalista pääomaa, algoritmista ajattelua. Niitä ei kukaan opi itsestään!&quot;</em></p><p><strong>Olkiukko ja kehäpäätelmä ja päätteluvirhe.</strong></p><p>Koskahan Kasvi ottaa kantaan digidementiaan?</p><p>En ole nähnyt yhtään kunnollista perustelua sille, että peruskoulussa pitäisi opettaa ohjelmointia. Olisiko Kasvilla?</p><p>TIEKE:n missio on toimia markkinamiesten bulvaanina.&nbsp;</p><p><strong>Mitään tietoyhteiskuntaa ei koskaan tullut. Tuli vain tämä tietoistettu yhteiskunta.</strong></p><ul></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Nämä kaksi kliseetä olivat suosiossa jo 90-luvulla, kun Jyrki Kasvi omalta osaltaan levitti tietoyhteiskuntahömppäänsä, joka nyt on muuntunut epäeettiseksi  lasten tietokoneinen käytön markkinoinniksi: 

1) "Teknologia on kuitenkin vain väline. Ratkaisevaa on se, mitä sillä tehdään. Esimerkiksi lasten kanssa voi myös pelata yhdessä, viettää laatuaikaa tietokoneen ääressä."

Rather than help companies understand that IT is only a tool, technology vendors have tended to present it as a panacea. 'Buy this technology and all your problems will be solved." Nicholas Carr

2) "jos lapset eivät opi ymmärtämään ja hallitsemaan teknologiaa, teknologia hallitsee heitä. Siihen tarvitaan kasvatusta, mediakasvatusta, medialuku- ja –kirjoitustaitoja, sosiaalista pääomaa, algoritmista ajattelua. Niitä ei kukaan opi itsestään!"

Olkiukko ja kehäpäätelmä ja päätteluvirhe.

Koskahan Kasvi ottaa kantaan digidementiaan?

En ole nähnyt yhtään kunnollista perustelua sille, että peruskoulussa pitäisi opettaa ohjelmointia. Olisiko Kasvilla?

TIEKE:n missio on toimia markkinamiesten bulvaanina. 

Mitään tietoyhteiskuntaa ei koskaan tullut. Tuli vain tämä tietoistettu yhteiskunta.

    ]]>
    5 http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187293-teknofiilien-kaksi-klisetta#comments Lapset Tietokoneet Tietoyhteiskunta Uusi ajattelu Tue, 17 Feb 2015 07:17:58 +0000 Lauri Gröhn http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187293-teknofiilien-kaksi-klisetta
    Digitaalinen vanhemmuus http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187233-digitaalinen-vanhemmuus <p>Viime päivinä vanhempia on puhuttanut Helsingin Sanomissa julkaistu <a href="http://www.hs.fi/elama/a1423627805448">Jyri Engeströmin haastattelu</a>. Kaliforniassa asuva it-yrittäjä ja yksi Jaikun perustajista varoittaa digitaalitekniikan ylivallasta niin lasten kuin aikuistenkin elämässä. Engeströmin mielestä lapset eivät tarvitse pelejä ja koodaamista vaan satuja ja retkeilyä.</p><p>Ja tottahan se on, olemme ulkoistaneet vanhemmuuden koneille. Emme enää leiki lastemme kanssa, lue heille satuja, vaan annamme tabletin kouraan. Mutta onko vika silloin ic-tekniikassa vai työelämässä, joka uuvuttaa vanhemmat niin, ettei heillä ole enää aikaa lapsilleen.</p><p>Tabletti ei ole sen parempi lapsenvahti kuin pari vuosikymmentä sitten paheksuttu videonauhuri.</p><p>Engeström sortuu kuitenkin samaan kuin ic-teknologian merkitystä opetuksessa korostavat digifiilit. Hän nostaa teknologian jalustalle: tietotekniikan pahassa sekä kirjat ja kynän ja paperin hyvässä. Teknologia on kuitenkin vain väline. Ratkaisevaa on se, mitä sillä tehdään. Esimerkiksi lasten kanssa voi myös pelata yhdessä, viettää laatuaikaa tietokoneen ääressä.</p><p>Itseäni huvitti Engeströmin kaiholla muistelema opettaja, joka luki Taru Sormusten Herrasta &ndash;trilogian oppilailleen ääneen. Itseltäni vanhemmat joutuivat takavarikoimaan koko trilogian, koska luin liikaa, ja lukeminen alkoi häiritä koulunkäyntiä. Läksyt jäivät tekemättä ja yöunet lyhenivät. Ongelmia oli myös mm. Mika Waltarin ja Isaac Asimovin tuotannon kanssa.</p><p>Ehkä tässä on viisaan vanhemmuuden ydin ajasta ja teknologiasta riippumatta: Liika on liikaa, on sitten kyse peleistä, älypuhelimista, kirjoista tai viulunsoitosta. Jos lapsen elämään ei mahdu enää mitään muuta kuin taitoluistelutreenejä tai koodausta, vanhempien on syytä puuttua tilanteeseen.</p><p>Toisaalta on hyvä muistaa, millaiseen maailmaan me lapsiamme kasvatamme. Lapset elävät joka tapauksessa tulevaisuudessa, siksi myös koulun ja vanhempien on oltava siellä.</p><p>Nimenomaan tässä olen Engeströmin kanssa eri linjoilla. Engeström on huolissaan ic-teknologian vaikutuksista lapsiin, mutta jos lapset eivät opi ymmärtämään ja hallitsemaan teknologiaa, teknologia hallitsee heitä. Siihen tarvitaan kasvatusta, mediakasvatusta, medialuku- ja &ndash;kirjoitustaitoja, sosiaalista pääomaa, algoritmista ajattelua. Niitä ei kukaan opi itsestään!</p><p>Me kuvittelemme ic-teknologian kehityksen saavuttaneen huippunsa, mutta todellisuudessa se vain kiihtyy, ja sitä mukaa myös digitalisaation merkitys yhteiskunnassa kasvaa. Engeströmin kritisoimat pelit ja tabletit ovat nykylapsien aikuisuudessa yhtä hellyttäviä museoesineitä kuin 1970-luvun pöytälaskin tänä päivänä.</p><p>Kuten Arthur C. Clarke totesi jo vuonna 1973, riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa magiasta. Jos me emme anna lapsillemme valmiuksia ymmärtää digitaalista maailmaa, tuloksena on &rdquo;Tylypahka-yhteiskunta&rdquo;, jossa suurin osa ihmisistä ei enää tiedä miten robottiautoille ja älytaloille lausutut &rdquo;loitsut&rdquo; toimivat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä vanhempia on puhuttanut Helsingin Sanomissa julkaistu Jyri Engeströmin haastattelu. Kaliforniassa asuva it-yrittäjä ja yksi Jaikun perustajista varoittaa digitaalitekniikan ylivallasta niin lasten kuin aikuistenkin elämässä. Engeströmin mielestä lapset eivät tarvitse pelejä ja koodaamista vaan satuja ja retkeilyä.

    Ja tottahan se on, olemme ulkoistaneet vanhemmuuden koneille. Emme enää leiki lastemme kanssa, lue heille satuja, vaan annamme tabletin kouraan. Mutta onko vika silloin ic-tekniikassa vai työelämässä, joka uuvuttaa vanhemmat niin, ettei heillä ole enää aikaa lapsilleen.

    Tabletti ei ole sen parempi lapsenvahti kuin pari vuosikymmentä sitten paheksuttu videonauhuri.

    Engeström sortuu kuitenkin samaan kuin ic-teknologian merkitystä opetuksessa korostavat digifiilit. Hän nostaa teknologian jalustalle: tietotekniikan pahassa sekä kirjat ja kynän ja paperin hyvässä. Teknologia on kuitenkin vain väline. Ratkaisevaa on se, mitä sillä tehdään. Esimerkiksi lasten kanssa voi myös pelata yhdessä, viettää laatuaikaa tietokoneen ääressä.

    Itseäni huvitti Engeströmin kaiholla muistelema opettaja, joka luki Taru Sormusten Herrasta –trilogian oppilailleen ääneen. Itseltäni vanhemmat joutuivat takavarikoimaan koko trilogian, koska luin liikaa, ja lukeminen alkoi häiritä koulunkäyntiä. Läksyt jäivät tekemättä ja yöunet lyhenivät. Ongelmia oli myös mm. Mika Waltarin ja Isaac Asimovin tuotannon kanssa.

    Ehkä tässä on viisaan vanhemmuuden ydin ajasta ja teknologiasta riippumatta: Liika on liikaa, on sitten kyse peleistä, älypuhelimista, kirjoista tai viulunsoitosta. Jos lapsen elämään ei mahdu enää mitään muuta kuin taitoluistelutreenejä tai koodausta, vanhempien on syytä puuttua tilanteeseen.

    Toisaalta on hyvä muistaa, millaiseen maailmaan me lapsiamme kasvatamme. Lapset elävät joka tapauksessa tulevaisuudessa, siksi myös koulun ja vanhempien on oltava siellä.

    Nimenomaan tässä olen Engeströmin kanssa eri linjoilla. Engeström on huolissaan ic-teknologian vaikutuksista lapsiin, mutta jos lapset eivät opi ymmärtämään ja hallitsemaan teknologiaa, teknologia hallitsee heitä. Siihen tarvitaan kasvatusta, mediakasvatusta, medialuku- ja –kirjoitustaitoja, sosiaalista pääomaa, algoritmista ajattelua. Niitä ei kukaan opi itsestään!

    Me kuvittelemme ic-teknologian kehityksen saavuttaneen huippunsa, mutta todellisuudessa se vain kiihtyy, ja sitä mukaa myös digitalisaation merkitys yhteiskunnassa kasvaa. Engeströmin kritisoimat pelit ja tabletit ovat nykylapsien aikuisuudessa yhtä hellyttäviä museoesineitä kuin 1970-luvun pöytälaskin tänä päivänä.

    Kuten Arthur C. Clarke totesi jo vuonna 1973, riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa magiasta. Jos me emme anna lapsillemme valmiuksia ymmärtää digitaalista maailmaa, tuloksena on ”Tylypahka-yhteiskunta”, jossa suurin osa ihmisistä ei enää tiedä miten robottiautoille ja älytaloille lausutut ”loitsut” toimivat.

    ]]>
    10 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187233-digitaalinen-vanhemmuus#comments Digitalisaatio Koulu Tietoyhteiskunta Tulevaisuus Mon, 16 Feb 2015 10:34:32 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187233-digitaalinen-vanhemmuus
    Onko internet tosiaan eeppinen moka? http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182862-onko-internet-tosiaan-eeppinen-moka <p>&nbsp;8. joulukuuta <a href="http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/10+syyta+miksi+internet+on+quoteeppinenquot+virhe/a1034938">Tekniikka &amp; Talous kertoi</a> <strong>Andrew <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Andrew_Keen">Keenin</a> </strong>tammikuussa ilmestyvästä kirjasta, <em>The Internet is Not the Answer</em>, jossa Keen kutsuu internetin rakentamista yhdeksi ihmiskunnan suurimmista virheistä. Keen on tunnettu internet-kriitikko, jonka mielestä internet halventaa kulttuuria antaessaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet ilmaista itseään ja mielipiteitään. Nyt hän julistaa internetin romuttavan kulttuurin lisäksi kaiken muunkin.</p><p><strong>1. Vallan ja varallisuuden piti hajautua internetin ansiosta. Sen sijaan syntyi Amazon ja Google sekä niiden omistajien valtaisa omaisuus.</strong></p><p>Tästä olen hyvin pitkälle <a href="http://www.jyrkikasvi.fi/index.php?id=11162">samaa mieltä Keenin</a> kanssa, mutta miksi näin kävi? Internetin &nbsp;tosiaan piti antaa kaikille samat edellytykset kilpailla, ja niin se antoikin, ja nimenomaan tästä syystä internet on sähköisten palveluiden monopolikone. Kun kaikki kilpailevat palvelut ovat yhdenvertaisesti vain parin klikkauksen päässä, kaikki käyttävät samoja, parhaaksi koettua ja suosituimpia vaihtoehtoja.</p><p>Markkinoille tuntuu mahtuvan kerrallaan vain yksi Google, facebook, Amazon, YouTube, PayPal jne. Toki maailmalla on edelleen myös paikallisia kieli- ja kulttuurisidonnaisia palveluita, esimerkiksi kiinalaisilla Baidu ja Taobao ja venäläisillä Yandex ja VK.</p><p>Vaihtoehtona on tehdä vielä parempi palvelu ja nousta itse monopoliksi monopolin paikalle, Googleksi Alta Vistan paikalle, facebookiksi MySpacen tilalle.</p><p>Toisaalta monissa sähköisissä palveluissa kuten pelimarkkinoilla kilpailu on raivokasta, ja nimenomaan internetin ansiosta.</p><p>Joka tapauksessa avoimuudesta luopuminen ja keinotekoisten kilpailun esteiden rakentaminen ei ole ratkaisu. Videoneuvottelujärjestelmät ovat hyvä esimerkki siitä, miten avoimuuden puute jarruttaa kehitystä.&nbsp;Kalliit videoneuvottelustudiot seisovat tyhjillään, koska eri toimittajien järjestelmät eivät ole yhteensopivia. Tämän seurauksena koko ala on näivettynyt. Mitä tekee &rdquo;puhelimella&rdquo;, jolla voi soittaa vain saman valmistajan puhelimiin?</p><p><strong>2. Työpaikkojen määrän piti lisääntyä. Sen sijaan on syntynyt miljardien dollareiden arvoisia startupeja, kuten WeChat, joissa on vain muutamia kymmeniä työntekijöitä.</strong></p><p>Tässä ei ole kyse niinkään internetistä vaan laajemmasta työn ja talouden digitaalisesta murroksesta, joka kiihdyttää innovointia ja moninkertaistaa työn tuottavuuden.</p><p>Internetin ja muun tietotekniikan ansiosta muutama kymmenen työntekijää pystyy tuottamaan palvelua sadoille miljoonille kuluttajille. Tämä mahdollistaa myös freemiumin kaltaiset uudet liiketoimintamallit, joissa peruspalvelu kannattaa tarjota kuluttajille jopa ilmeiseksi. Riittää, että murto-osa kuluttajista ostaa maksullisia lisäpalveluita Clash of Clansin tapaan, tai sitten maksavina asiakkaina ovat esimerkiksi mainostajat facebookin tapaan.</p><p>Keen myös unohtaa, kuinka paljon maailmassa on startuppeja, jotka eivät ole miljardien arvoisia. Kyse on internetin mahdollistamasta innovaatiotulvasta, josta markkinat seulovat esiin parhaat. Internet toimii innovaatioympäristönä &rdquo;<a href="http://kasvi.org/index.php?id=1572">miljoonan apinan</a>&rdquo; tavoin. Yhtä todellista läpimurtoinnovaatiota kohti tarvitaan 10 kelpo oivallusta ja tuhansia epäonnistumisia. Internet-talous on kiihdyttänyt tätä luovaa prosessia dramaattisesti.</p><p>Erityisen nopeaa on ollut avattujen innovaatioiden kuten robottilennokkien kehitys. Eikä ilmiö ole suinkaan uusi. Esimerkiksi valokuvaustekniikan räjähdysmäinen kehitys käynnistyi, kun Ranskan valtio vuonna 1839 osti <strong>Louis Daguerrelta</strong> daguerrotypen patentin ja lahjoitti sen ilmaiseksi ihmiskunnalle. &nbsp;Ja myös silloin uuteen ilmaisun muotoon suhtauduttiin varauksella. Eihän valokuva, pelkkä kopio todellisuudesta, voinut olla kulttuuria.</p><p>Toisaalta moni taloustutkija jakaa Keenin huolen. Tekniikan kehittyessä <a href="http://www.tieke.fi/pages/viewpage.action?pageId=28770398">pörssilistauksia johtavien teknologiayritysten henkilömäärä on käynyt yhä pienemmäksi</a>. Esimerkiksi kun facebook vuonna 2012 osti Instagramin noin miljardilla dollarilla, Instagramilla oli vain 13 työntekijää. Yhden työntekijän arvo oli siis noin 77 miljoonaa dollaria. Riittääkö sijoittajilla enää kiinnostusta investoida perinteisempiin yrityksiin, joilla on muutakin pääomaa kuin 300 miljoonaa käyttäjää (100 miljoonaa vuonna 2012).</p><p>Sinänsä hieman naurattaa, että Keen tuomitsee internetin nyt, kun digitalisaation vaikutukset alkavat vasta tuntua. Esimerkiksi esineiden internet tulee muuttamaan taloutta ja yhteiskuntaa paljon dramaattisemmin kuin ihmisten internet, roboteista ja tekoälyistä puhumattakaan.</p><p>Ratkaisevaa on, onko digitalisaatio samanlainen luova tuho kuin höyry- ja sähkövoima olivat, jolloin markkinat ja yhteiskunnat sopeutuvat noin sukupolvessa uuteen tilanteeseen, minkä jälkeen uusi teknologia sekä kasvattaa taloutta että luo hyvinvointia. Vai onko kyse jostain muusta, uudenlaisesta murroksesta, jollaista ihmiskunta ei ole aiemmin kokenut.</p><p><strong>3. Läpinäkyvän ja terveen yhteiskunnan sijaan saimme internetin, jota NSA:n kaltaiset tahot salakuuntelevat, vakoilevat ja rikkovat ihmisten yksityisyyttä.</strong></p><p>Totta, mutta vastaavasti internet on antanut kansalaisille mahdollisuuden valvoa NSA:n kaltaisia toimijoita, joista emme olleet ennen internetiä juuri kuulleetkaan. Virallisestihan koko NSA:ta ei ollut vuosikymmeniin edes olemassa! Internet on mahdollistanut massaurkinnan lisäksi myös Snowdenin, Assangen ja Manningin.</p><p>Ratkaisevaa urkinnan mittakaavan nopeassa kasvussa ei ollut niinkään internet vaan big data. NSA:lla ja sen kollegoilla on vasta nyt käytössään riittävästi muistitilaa koko maailman tietoliikenteen keräämiseen ja riittävästi laskentatehoa ja algoritmit kerättyjen tietojen analysointiin. Ja ne teknologiat NSA:lla olisi myös ilman internetiä, sillä jotenkin ihmiset kommunikoisivat myös ilman internetiä, ja NSA kumppaneineen seuraisi myös niitä tietoliikenneverkkoja.</p><p>Ei urkinta ole mikään nykyajan keksintö. Jo antiikin roomalaiset kysyivät, kuka valvoo valvojia.</p><p><strong>4. Demokratia ei levinnyt internetin myötä, vaan syntyi vain Piilaakson eliitti ja varallisuuserot kasvoivat.</strong></p><p>Ja samaan hengenvetoon Keen puolustaa omaa eliittiään, joka aiemmin päätti mitkä taiteilijat, mitkä mielipiteet pääsivät julkisuuteen. Ja mitkä eivät.</p><p>Tässä teesissään Keen sotkee melonit mansikoihin ihan tahallaan. On totta, että uudet teknologiat luovat uutta vaurautta, siirtävät taloudellista ja sen mukana myös yhteiskunnallista valtaa uusille aloille. Ja talouden murroksessa myös varallisuuserot usein kasvavat. Teknologian historiaan tutustumalla voi kuitenkin nähdä, että on poliittinen valinta, miten uuden teknologian luoma varallisuus jaetaan.</p><p><strong>5. Kulttuurisen renessanssin sijaan syntyi piraattitalous ja blogosfäärin &rdquo;ilmainen&rdquo; sisältö, joka tuhosi maksullisen kulttuurin.</strong></p><p>Tässä ydinteesissään Keen menee mielestäni pahiten metsään. Internetin ansiosta ihmiset tuottavat ja kuluttavat sisältöjä enemmän kuin koskaan aiemmin! Me elämme uutta renessanssia, mutta se ei noudata Keenin elitististä ideaalia.</p><p>Nyt, toisin kuin koskaan aiemmin, yleisö on kenen tahansa tavoitettavissa, ja median portinvartijoiden asemesta sisältöjen kuluttajat päättävät, mikä on mielenkiintoista ja arvokasta.</p><p>Lisäksi, minun mielestäni kulttuuri ei saa olla maksukykyisten etuoikeus, vaan yhteiskunnassa on oltava kirjastojen ja lainauskorvausten kaltaisia rakenteita, joilla turvataan kulttuurin saatavuus myös heille, joilla ei siihen olisi muuten varaan.</p><p>Toki, suurin osa nettiin suolletuista sisällöistä on roskaa, mutta vapaa luovuus tuottaa silti enemmän myös arvokasta ja kestävää kulttuuria kuin ylhäältä ohjailtu ja kontrolloitu sisällöntuotanto.</p><p>On totta, että sisältötalouden uusiin liiketoimintamalleihin sopeutuminen on haastavaa sekä sisältöjen tuottajille että kuluttajille.</p><p>Kuluttajat tarvitsevat aivan uudenlaista medialukutaitoa kyetäkseen hahmottamaan maailmaa, kun YLEn puoli yhdeksän TV-uutiset ja Helsingin sanomien kulttuurisivut eivät enää olekaan ainoa todellisuus.</p><p>Vastaavasti sisältöjen tuottajien on uskallettava kyseenalaistaa tutut ja turvalliset toimintatapansa. Kyse ei ole vain uusista Spotifyn kaltaisista jakelupalveluista vaan kokonaan uusista liiketoimintamalleista. Esimerkiksi musiikin tuotannon verkostopalvelu <a href="http://elitedaily.com/music/how-one-generation-was-able-to-kill-the-music-industry/593411/">FindMySong on muuttanut musiikkiteollisuutta</a> paljon radikaalimmin kuin Spotify tai piratismi.</p><p><strong>6. Anonyymit verkot, kuten Reddit ja 4Chan, ovat johtaneet väkijoukkojen mielivaltaan.</strong></p><p>Liberaalissa demokratiassa jokaisen on voitava hankkia tietoa ja ilmaista mielipiteensä vapaasti ilman pelkoa. Monessa maassa tämä edellyttää mahdollisuutta salata oma henkilöllisyytensä. Tästä syystä esimerkiksi Suomessa mielenosoitukseen voi laillisesti osallistua naamioituna, vaikka naamioitumista on usein esitetty kiellettäväksi.</p><p>Anonymiteettiä voidaan toki käyttää väärin, sekä verkossa että mielenosoituksessa, mutta se on mielestäni käypä hinta avoimesta yhteiskunnasta, jossa esimerkiksi kirkon työntekijät muutama vuosi sitten voivat osoittaa mieltään työnantajansa seksuaalivähemmistöjä syrjinyttä henkilöstöpolitiikkaa vastaan, naamioituneina, ilman pelkoa työpaikkasyrjinnästä tai &ndash;kiusaamisesta.</p><p>Keen myös ilmeisen tahallaan unohtaa sosiaalisen median merkityksen Filippiinien vallankumouksessa, Arabikeväässä, Iranin presidentinvaalien jälkeisissä mielenosoituksissa ja viimeksi Maidanin aukiolla Kiovassa.</p><p><strong>7. Suvaitsevaisuus ei ole lisääntynyt toivotusti, vaan Twitter ja Facebook pursuavat rasismia, seksismiä ja kiusaamista.</strong></p><p>Totta, mutta vastaavasti sosiaalinen media pursuu myös suvaitsevaisuutta, monikulttuurisuutta ja tasa-arvoa. Internet on vain tuonut nämä meidän yhteiskuntamme rumat ilmiöt ja vastenmieliset aatteet näkyviin. Me emme enää voi sulkea silmiämme ja kuvitella, että eihän meillä Suomessa tai Yhdysvalloissa ole enää tällä tavalla ajattelevia ihmisiä, eihän.</p><p><strong>8. Kulttuurin renessanssin sijaan internet Instagramin kaltaisine palveluineen on luonut itseihailun, narsismin ja selfie-kuvaamisen.</strong></p><p>Onhan se tietysti ärsyttävää, kun tavallinen kansa on alkanut käyttäytyä samalla tavalla kuin perinteisen median julkkikset.</p><p><strong>9. Niin kutsuttu &rdquo;jakamistalous&rdquo; ei ole oikeasti hyvällä asialla vaan itsekkäiden ihmisten talousjärjestelmä. Tällainen on esimerkiksi taksipalvelu Uberin toimitusjohtaja Travis Kalanick.</strong></p><p>Kapitalistinen talous perustuu ihmisten itsekkyyteen. Eivät perinteisetkään taksi- tai hotelliyritykset ole mitään voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä tai valtionlaitoksia, vaan puolustavat omaa bisnestään Uberin, Lyftin ja AirBnB:n kilpailevaa liiketoimintamallia vastaan.</p><p>Rehellisyyden nimissä Keen olisi voinut mainita myös Linuxin, Wikipedian ja WWW:n sekä Linus Torvaldsin ja Tim Berners-Leen.</p><p>Uberissa ja Lyftissä on omat ongelmansa, mutta Keen ilmeisen tietoisesti sotkee Uberin liiketoimintamallin ja yhtiön toimitusjohtajan persoonan, joka on kieltämättä lievästi sanottuna haastava.</p><p><strong>10. Meistä kaikista on tullut datateollisuuden orjia. Teemme ilmaiseksi töitä sellaisille mediafirmoille, kuten Tumblr ja Pinterest.</strong></p><p>Olenko orja, jos teen jotain vapaaehtoisesti? On aivan totta, että meidän sosiaalisessa mediassa julkaisemamme sisällöt, kuvat, tekstit, videot, ovat uusmediayritysten varsinaisen liiketoiminnan raaka-ainetta. Sisältö on se hinta, jonka me maksamme saamastamme palvelusta.</p><p>Eivät Tumblr tai Pinterest ole hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka ylläpitävät palvelimiaan meidän iloksemme &hellip; yhtään sen enempää kuin kustantamo ei paina kirjoja meidän luettavaksemme pelkästä kulttuurin tekemisen ilosta.</p><p># # #</p><p>Keenin näkökulmasta hänen ajatustensa arviointi näin blogissa on tietysti lähes loukkaus, sillä hänen maailmassaan tekstillä on merkitystä vasta kun sen julkaisusta ovat päättäneet ja tekstiä ovat työstäneet lehden toimituksen ammattilaiset, ja sen kirjoittamisesta on maksettu, ja lukijat maksavat sen lukemisesta.</p><p>Siinä Keen on oikeassa, ettei internet ole suinkaan väistämätön itsestäänselvyys. Esimerkiksi Neuvostoliiton yliopistoilla oli oma tietoverkkonsa, jota sitäkin kutsuttiin internetiksi. Neuvostotutkijat eivät kuitenkaan halunneet käyttää sitä, koska neuvostoverkon protokolliin oli ohjelmoitu valvonta ja kontrolli. Sen sijaan he rakensivat Suomen kautta yhteyden lännen internetiin.</p><p>Ehkä Keenin mielestä olisi ollut parempi, että neuvostoverkko olisi levinnyt myös länteen.</p><p>Joka tapauksessa Keenin kirja täytyy lukea, jahka se tulee myyntiin. Ilman internetiä en olisi koskaan edes kuullut siitä.</p>  8. joulukuuta Tekniikka & Talous kertoi Andrew Keenin tammikuussa ilmestyvästä kirjasta, The Internet is Not the Answer, jossa Keen kutsuu internetin rakentamista yhdeksi ihmiskunnan suurimmista virheistä. Keen on tunnettu internet-kriitikko, jonka mielestä internet halventaa kulttuuria antaessaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet ilmaista itseään ja mielipiteitään. Nyt hän julistaa internetin romuttavan kulttuurin lisäksi kaiken muunkin.

    1. Vallan ja varallisuuden piti hajautua internetin ansiosta. Sen sijaan syntyi Amazon ja Google sekä niiden omistajien valtaisa omaisuus.

    Tästä olen hyvin pitkälle samaa mieltä Keenin kanssa, mutta miksi näin kävi? Internetin  tosiaan piti antaa kaikille samat edellytykset kilpailla, ja niin se antoikin, ja nimenomaan tästä syystä internet on sähköisten palveluiden monopolikone. Kun kaikki kilpailevat palvelut ovat yhdenvertaisesti vain parin klikkauksen päässä, kaikki käyttävät samoja, parhaaksi koettua ja suosituimpia vaihtoehtoja.

    Markkinoille tuntuu mahtuvan kerrallaan vain yksi Google, facebook, Amazon, YouTube, PayPal jne. Toki maailmalla on edelleen myös paikallisia kieli- ja kulttuurisidonnaisia palveluita, esimerkiksi kiinalaisilla Baidu ja Taobao ja venäläisillä Yandex ja VK.

    Vaihtoehtona on tehdä vielä parempi palvelu ja nousta itse monopoliksi monopolin paikalle, Googleksi Alta Vistan paikalle, facebookiksi MySpacen tilalle.

    Toisaalta monissa sähköisissä palveluissa kuten pelimarkkinoilla kilpailu on raivokasta, ja nimenomaan internetin ansiosta.

    Joka tapauksessa avoimuudesta luopuminen ja keinotekoisten kilpailun esteiden rakentaminen ei ole ratkaisu. Videoneuvottelujärjestelmät ovat hyvä esimerkki siitä, miten avoimuuden puute jarruttaa kehitystä. Kalliit videoneuvottelustudiot seisovat tyhjillään, koska eri toimittajien järjestelmät eivät ole yhteensopivia. Tämän seurauksena koko ala on näivettynyt. Mitä tekee ”puhelimella”, jolla voi soittaa vain saman valmistajan puhelimiin?

    2. Työpaikkojen määrän piti lisääntyä. Sen sijaan on syntynyt miljardien dollareiden arvoisia startupeja, kuten WeChat, joissa on vain muutamia kymmeniä työntekijöitä.

    Tässä ei ole kyse niinkään internetistä vaan laajemmasta työn ja talouden digitaalisesta murroksesta, joka kiihdyttää innovointia ja moninkertaistaa työn tuottavuuden.

    Internetin ja muun tietotekniikan ansiosta muutama kymmenen työntekijää pystyy tuottamaan palvelua sadoille miljoonille kuluttajille. Tämä mahdollistaa myös freemiumin kaltaiset uudet liiketoimintamallit, joissa peruspalvelu kannattaa tarjota kuluttajille jopa ilmeiseksi. Riittää, että murto-osa kuluttajista ostaa maksullisia lisäpalveluita Clash of Clansin tapaan, tai sitten maksavina asiakkaina ovat esimerkiksi mainostajat facebookin tapaan.

    Keen myös unohtaa, kuinka paljon maailmassa on startuppeja, jotka eivät ole miljardien arvoisia. Kyse on internetin mahdollistamasta innovaatiotulvasta, josta markkinat seulovat esiin parhaat. Internet toimii innovaatioympäristönä ”miljoonan apinan” tavoin. Yhtä todellista läpimurtoinnovaatiota kohti tarvitaan 10 kelpo oivallusta ja tuhansia epäonnistumisia. Internet-talous on kiihdyttänyt tätä luovaa prosessia dramaattisesti.

    Erityisen nopeaa on ollut avattujen innovaatioiden kuten robottilennokkien kehitys. Eikä ilmiö ole suinkaan uusi. Esimerkiksi valokuvaustekniikan räjähdysmäinen kehitys käynnistyi, kun Ranskan valtio vuonna 1839 osti Louis Daguerrelta daguerrotypen patentin ja lahjoitti sen ilmaiseksi ihmiskunnalle.  Ja myös silloin uuteen ilmaisun muotoon suhtauduttiin varauksella. Eihän valokuva, pelkkä kopio todellisuudesta, voinut olla kulttuuria.

    Toisaalta moni taloustutkija jakaa Keenin huolen. Tekniikan kehittyessä pörssilistauksia johtavien teknologiayritysten henkilömäärä on käynyt yhä pienemmäksi. Esimerkiksi kun facebook vuonna 2012 osti Instagramin noin miljardilla dollarilla, Instagramilla oli vain 13 työntekijää. Yhden työntekijän arvo oli siis noin 77 miljoonaa dollaria. Riittääkö sijoittajilla enää kiinnostusta investoida perinteisempiin yrityksiin, joilla on muutakin pääomaa kuin 300 miljoonaa käyttäjää (100 miljoonaa vuonna 2012).

    Sinänsä hieman naurattaa, että Keen tuomitsee internetin nyt, kun digitalisaation vaikutukset alkavat vasta tuntua. Esimerkiksi esineiden internet tulee muuttamaan taloutta ja yhteiskuntaa paljon dramaattisemmin kuin ihmisten internet, roboteista ja tekoälyistä puhumattakaan.

    Ratkaisevaa on, onko digitalisaatio samanlainen luova tuho kuin höyry- ja sähkövoima olivat, jolloin markkinat ja yhteiskunnat sopeutuvat noin sukupolvessa uuteen tilanteeseen, minkä jälkeen uusi teknologia sekä kasvattaa taloutta että luo hyvinvointia. Vai onko kyse jostain muusta, uudenlaisesta murroksesta, jollaista ihmiskunta ei ole aiemmin kokenut.

    3. Läpinäkyvän ja terveen yhteiskunnan sijaan saimme internetin, jota NSA:n kaltaiset tahot salakuuntelevat, vakoilevat ja rikkovat ihmisten yksityisyyttä.

    Totta, mutta vastaavasti internet on antanut kansalaisille mahdollisuuden valvoa NSA:n kaltaisia toimijoita, joista emme olleet ennen internetiä juuri kuulleetkaan. Virallisestihan koko NSA:ta ei ollut vuosikymmeniin edes olemassa! Internet on mahdollistanut massaurkinnan lisäksi myös Snowdenin, Assangen ja Manningin.

    Ratkaisevaa urkinnan mittakaavan nopeassa kasvussa ei ollut niinkään internet vaan big data. NSA:lla ja sen kollegoilla on vasta nyt käytössään riittävästi muistitilaa koko maailman tietoliikenteen keräämiseen ja riittävästi laskentatehoa ja algoritmit kerättyjen tietojen analysointiin. Ja ne teknologiat NSA:lla olisi myös ilman internetiä, sillä jotenkin ihmiset kommunikoisivat myös ilman internetiä, ja NSA kumppaneineen seuraisi myös niitä tietoliikenneverkkoja.

    Ei urkinta ole mikään nykyajan keksintö. Jo antiikin roomalaiset kysyivät, kuka valvoo valvojia.

    4. Demokratia ei levinnyt internetin myötä, vaan syntyi vain Piilaakson eliitti ja varallisuuserot kasvoivat.

    Ja samaan hengenvetoon Keen puolustaa omaa eliittiään, joka aiemmin päätti mitkä taiteilijat, mitkä mielipiteet pääsivät julkisuuteen. Ja mitkä eivät.

    Tässä teesissään Keen sotkee melonit mansikoihin ihan tahallaan. On totta, että uudet teknologiat luovat uutta vaurautta, siirtävät taloudellista ja sen mukana myös yhteiskunnallista valtaa uusille aloille. Ja talouden murroksessa myös varallisuuserot usein kasvavat. Teknologian historiaan tutustumalla voi kuitenkin nähdä, että on poliittinen valinta, miten uuden teknologian luoma varallisuus jaetaan.

    5. Kulttuurisen renessanssin sijaan syntyi piraattitalous ja blogosfäärin ”ilmainen” sisältö, joka tuhosi maksullisen kulttuurin.

    Tässä ydinteesissään Keen menee mielestäni pahiten metsään. Internetin ansiosta ihmiset tuottavat ja kuluttavat sisältöjä enemmän kuin koskaan aiemmin! Me elämme uutta renessanssia, mutta se ei noudata Keenin elitististä ideaalia.

    Nyt, toisin kuin koskaan aiemmin, yleisö on kenen tahansa tavoitettavissa, ja median portinvartijoiden asemesta sisältöjen kuluttajat päättävät, mikä on mielenkiintoista ja arvokasta.

    Lisäksi, minun mielestäni kulttuuri ei saa olla maksukykyisten etuoikeus, vaan yhteiskunnassa on oltava kirjastojen ja lainauskorvausten kaltaisia rakenteita, joilla turvataan kulttuurin saatavuus myös heille, joilla ei siihen olisi muuten varaan.

    Toki, suurin osa nettiin suolletuista sisällöistä on roskaa, mutta vapaa luovuus tuottaa silti enemmän myös arvokasta ja kestävää kulttuuria kuin ylhäältä ohjailtu ja kontrolloitu sisällöntuotanto.

    On totta, että sisältötalouden uusiin liiketoimintamalleihin sopeutuminen on haastavaa sekä sisältöjen tuottajille että kuluttajille.

    Kuluttajat tarvitsevat aivan uudenlaista medialukutaitoa kyetäkseen hahmottamaan maailmaa, kun YLEn puoli yhdeksän TV-uutiset ja Helsingin sanomien kulttuurisivut eivät enää olekaan ainoa todellisuus.

    Vastaavasti sisältöjen tuottajien on uskallettava kyseenalaistaa tutut ja turvalliset toimintatapansa. Kyse ei ole vain uusista Spotifyn kaltaisista jakelupalveluista vaan kokonaan uusista liiketoimintamalleista. Esimerkiksi musiikin tuotannon verkostopalvelu FindMySong on muuttanut musiikkiteollisuutta paljon radikaalimmin kuin Spotify tai piratismi.

    6. Anonyymit verkot, kuten Reddit ja 4Chan, ovat johtaneet väkijoukkojen mielivaltaan.

    Liberaalissa demokratiassa jokaisen on voitava hankkia tietoa ja ilmaista mielipiteensä vapaasti ilman pelkoa. Monessa maassa tämä edellyttää mahdollisuutta salata oma henkilöllisyytensä. Tästä syystä esimerkiksi Suomessa mielenosoitukseen voi laillisesti osallistua naamioituna, vaikka naamioitumista on usein esitetty kiellettäväksi.

    Anonymiteettiä voidaan toki käyttää väärin, sekä verkossa että mielenosoituksessa, mutta se on mielestäni käypä hinta avoimesta yhteiskunnasta, jossa esimerkiksi kirkon työntekijät muutama vuosi sitten voivat osoittaa mieltään työnantajansa seksuaalivähemmistöjä syrjinyttä henkilöstöpolitiikkaa vastaan, naamioituneina, ilman pelkoa työpaikkasyrjinnästä tai –kiusaamisesta.

    Keen myös ilmeisen tahallaan unohtaa sosiaalisen median merkityksen Filippiinien vallankumouksessa, Arabikeväässä, Iranin presidentinvaalien jälkeisissä mielenosoituksissa ja viimeksi Maidanin aukiolla Kiovassa.

    7. Suvaitsevaisuus ei ole lisääntynyt toivotusti, vaan Twitter ja Facebook pursuavat rasismia, seksismiä ja kiusaamista.

    Totta, mutta vastaavasti sosiaalinen media pursuu myös suvaitsevaisuutta, monikulttuurisuutta ja tasa-arvoa. Internet on vain tuonut nämä meidän yhteiskuntamme rumat ilmiöt ja vastenmieliset aatteet näkyviin. Me emme enää voi sulkea silmiämme ja kuvitella, että eihän meillä Suomessa tai Yhdysvalloissa ole enää tällä tavalla ajattelevia ihmisiä, eihän.

    8. Kulttuurin renessanssin sijaan internet Instagramin kaltaisine palveluineen on luonut itseihailun, narsismin ja selfie-kuvaamisen.

    Onhan se tietysti ärsyttävää, kun tavallinen kansa on alkanut käyttäytyä samalla tavalla kuin perinteisen median julkkikset.

    9. Niin kutsuttu ”jakamistalous” ei ole oikeasti hyvällä asialla vaan itsekkäiden ihmisten talousjärjestelmä. Tällainen on esimerkiksi taksipalvelu Uberin toimitusjohtaja Travis Kalanick.

    Kapitalistinen talous perustuu ihmisten itsekkyyteen. Eivät perinteisetkään taksi- tai hotelliyritykset ole mitään voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä tai valtionlaitoksia, vaan puolustavat omaa bisnestään Uberin, Lyftin ja AirBnB:n kilpailevaa liiketoimintamallia vastaan.

    Rehellisyyden nimissä Keen olisi voinut mainita myös Linuxin, Wikipedian ja WWW:n sekä Linus Torvaldsin ja Tim Berners-Leen.

    Uberissa ja Lyftissä on omat ongelmansa, mutta Keen ilmeisen tietoisesti sotkee Uberin liiketoimintamallin ja yhtiön toimitusjohtajan persoonan, joka on kieltämättä lievästi sanottuna haastava.

    10. Meistä kaikista on tullut datateollisuuden orjia. Teemme ilmaiseksi töitä sellaisille mediafirmoille, kuten Tumblr ja Pinterest.

    Olenko orja, jos teen jotain vapaaehtoisesti? On aivan totta, että meidän sosiaalisessa mediassa julkaisemamme sisällöt, kuvat, tekstit, videot, ovat uusmediayritysten varsinaisen liiketoiminnan raaka-ainetta. Sisältö on se hinta, jonka me maksamme saamastamme palvelusta.

    Eivät Tumblr tai Pinterest ole hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka ylläpitävät palvelimiaan meidän iloksemme … yhtään sen enempää kuin kustantamo ei paina kirjoja meidän luettavaksemme pelkästä kulttuurin tekemisen ilosta.

    # # #

    Keenin näkökulmasta hänen ajatustensa arviointi näin blogissa on tietysti lähes loukkaus, sillä hänen maailmassaan tekstillä on merkitystä vasta kun sen julkaisusta ovat päättäneet ja tekstiä ovat työstäneet lehden toimituksen ammattilaiset, ja sen kirjoittamisesta on maksettu, ja lukijat maksavat sen lukemisesta.

    Siinä Keen on oikeassa, ettei internet ole suinkaan väistämätön itsestäänselvyys. Esimerkiksi Neuvostoliiton yliopistoilla oli oma tietoverkkonsa, jota sitäkin kutsuttiin internetiksi. Neuvostotutkijat eivät kuitenkaan halunneet käyttää sitä, koska neuvostoverkon protokolliin oli ohjelmoitu valvonta ja kontrolli. Sen sijaan he rakensivat Suomen kautta yhteyden lännen internetiin.

    Ehkä Keenin mielestä olisi ollut parempi, että neuvostoverkko olisi levinnyt myös länteen.

    Joka tapauksessa Keenin kirja täytyy lukea, jahka se tulee myyntiin. Ilman internetiä en olisi koskaan edes kuullut siitä.

    ]]>
    19 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182862-onko-internet-tosiaan-eeppinen-moka#comments Raha Andrew Keen Internet Tietoyhteiskunta Mon, 22 Dec 2014 12:28:19 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182862-onko-internet-tosiaan-eeppinen-moka
    Ohjelmoitava liikenne http://pasihurri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178959-ohjelmoitava-liikenne <p>&nbsp;</p><p>Pyynnöstä ja poikkeuksellisesti kopioin tämän blogin myös Puheenvuoroon<a href="https://www.basen.net/#/page?name=CorporateBlog2014"> leipätyön äärestä</a> mutta ilman käännöstä. Kommentit suomeksi tai ruotsiksi ovat tervetulleita.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Services like <a href="http://marinetraffic.com">marinetraffic.com</a> and <a href="http://flightradar24.com">flightradar24.com</a> have recently become quite popular, due to widespread media references during air disasters and e.g. the recent submarine hunting operation in Sweden.</p><p>Marinetraffic.com collects and maps standard marine AIS messages on VHF frequencies 161.975 and 162.025 MHz; flightradar24 listens to the ADS-B air radar signal on 1.090 GHz and 978 MHz with vertically polarized antenna. AIS has an effective range of less than 100 kilometers, while ADS-B can propagate 300km in suitable weather conditions.</p><p>In the past, both AIS and ADS-B receivers were expensive and used almost exclusively by commercial air and marine operators, in addition to national traffic controls. However, proliferation of Software Defined Radio (SDR) has completely changed the game, enabling AIS and ADS-B decoding with common PC hardware using open source SDR tools and standard radio equipment - which equals to $20 USB TV sticks using chips found in virtually all new televisions.</p><p>Both marinetraffic and flightradar24 are based on crowdsourcing, meaning that there are enough volunteer hobbyists sending in their received AIS/ASD-B data over the Internet, and in exchange getting their nearby traffic to a common map.</p><p>The database and visualization engines behind these services do not require much scalability, as the number of ships and planes in motion and thus the concurrent data flow is growing slowly.</p><p>I would, however, like to see all these signals and events in one distributed system, with different selectable layers like weather, localized solar electric activity, water temperatures and other environmental measurements, plus individual car and public transport data, whenever they become available and decodable. This will enable powerful correlation capabilities, driving further innovation and ideas for new, unexpected data sources.</p><p>This kind of development will eventually move traffic design and control into these (remote) systems, with self-driving cars most likely being among the first benefactors. However, underlying systems must be always-on, scalable, fault tolerant and inherently distributed. The self-driving car will not accept &quot;503 Service Unavailable&quot; on the highway.</p><p>--</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

    Pyynnöstä ja poikkeuksellisesti kopioin tämän blogin myös Puheenvuoroon leipätyön äärestä mutta ilman käännöstä. Kommentit suomeksi tai ruotsiksi ovat tervetulleita.

     

     

     

    Services like marinetraffic.com and flightradar24.com have recently become quite popular, due to widespread media references during air disasters and e.g. the recent submarine hunting operation in Sweden.

    Marinetraffic.com collects and maps standard marine AIS messages on VHF frequencies 161.975 and 162.025 MHz; flightradar24 listens to the ADS-B air radar signal on 1.090 GHz and 978 MHz with vertically polarized antenna. AIS has an effective range of less than 100 kilometers, while ADS-B can propagate 300km in suitable weather conditions.

    In the past, both AIS and ADS-B receivers were expensive and used almost exclusively by commercial air and marine operators, in addition to national traffic controls. However, proliferation of Software Defined Radio (SDR) has completely changed the game, enabling AIS and ADS-B decoding with common PC hardware using open source SDR tools and standard radio equipment - which equals to $20 USB TV sticks using chips found in virtually all new televisions.

    Both marinetraffic and flightradar24 are based on crowdsourcing, meaning that there are enough volunteer hobbyists sending in their received AIS/ASD-B data over the Internet, and in exchange getting their nearby traffic to a common map.

    The database and visualization engines behind these services do not require much scalability, as the number of ships and planes in motion and thus the concurrent data flow is growing slowly.

    I would, however, like to see all these signals and events in one distributed system, with different selectable layers like weather, localized solar electric activity, water temperatures and other environmental measurements, plus individual car and public transport data, whenever they become available and decodable. This will enable powerful correlation capabilities, driving further innovation and ideas for new, unexpected data sources.

    This kind of development will eventually move traffic design and control into these (remote) systems, with self-driving cars most likely being among the first benefactors. However, underlying systems must be always-on, scalable, fault tolerant and inherently distributed. The self-driving car will not accept "503 Service Unavailable" on the highway.

    --

    ]]>
    5 http://pasihurri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178959-ohjelmoitava-liikenne#comments Liikenne Teknologia Tietoyhteiskunta Thu, 30 Oct 2014 17:30:04 +0000 Pasi Hurri http://pasihurri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178959-ohjelmoitava-liikenne