Uskonnonvapaus http://zzz333.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132569/all Thu, 16 Aug 2018 12:34:13 +0300 fi Timo Soini puolustautuu, stay strong Timo! http://mmarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259556-timo-soini-puolustautuu-stay-strong-timo <p>Soini korostaa, että hän osallistui katolisessa kirkossa järjestettyyn iltatilaisuuteen omalla vapaa-ajallaan.</p><p>&ndash; Osallistuminen kynttilävigiliaan abortin uhrien muistoksi ilmensi vilpitöntä ja aitoa uskonnollista vakaumustani ja uskoani, jotka nauttivat ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden suojaa, Soini perustelee toimintaansa oikeuskanslerille.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10355575" title="https://yle.fi/uutiset/3-10355575">https://yle.fi/uutiset/3-10355575</a></p><p>On ilmiselvää, että someryöppy Soinia vastaan ei laannu hänen oikeuskanslerille antamansa vastineen perusteella. Saattaa kiihtyäkin. Niinpä on syytä toivottaa Timo Soinille lujuutta ja rohkeutta. &#39;Pro life, elämän puolesta&#39; on hyvä periaate kaikenlaisille kansalaisille.</p><p>Jokaiselle on selvää, että Soini ei ole syntymättömien lasten ihmisoikeutta ulkoministerin salkkua heilutellen puolustanut.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Soini korostaa, että hän osallistui katolisessa kirkossa järjestettyyn iltatilaisuuteen omalla vapaa-ajallaan.

– Osallistuminen kynttilävigiliaan abortin uhrien muistoksi ilmensi vilpitöntä ja aitoa uskonnollista vakaumustani ja uskoani, jotka nauttivat ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden suojaa, Soini perustelee toimintaansa oikeuskanslerille.

https://yle.fi/uutiset/3-10355575

On ilmiselvää, että someryöppy Soinia vastaan ei laannu hänen oikeuskanslerille antamansa vastineen perusteella. Saattaa kiihtyäkin. Niinpä on syytä toivottaa Timo Soinille lujuutta ja rohkeutta. 'Pro life, elämän puolesta' on hyvä periaate kaikenlaisille kansalaisille.

Jokaiselle on selvää, että Soini ei ole syntymättömien lasten ihmisoikeutta ulkoministerin salkkua heilutellen puolustanut.

 

]]>
47 http://mmarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259556-timo-soini-puolustautuu-stay-strong-timo#comments Kansalaisoikeudet Mielipiteen vapaus Uskonnonvapaus Thu, 16 Aug 2018 09:34:13 +0000 Markku Marttila http://mmarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259556-timo-soini-puolustautuu-stay-strong-timo
Lapset ja vapaus uskosta – Toteutuvatko lasten perusoikeudet? http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256644-lapset-ja-vapaus-uskosta-toteutuvatko-lasten-perusoikeudet <p>Uskonnonvapautta koskevassa keskustelussa huomio kiinnittyy useimmiten niin sanottuun positiiviseen uskonnonvapauteen eli vapauteen oman uskonnon harjoittamiseen. Jalkoihin jäävänä ulottuvuutena on niin sanottu negatiivinen uskonnonvapaus, eli vapaus uskonnosta, vaikka kyseessä perusoikeus (<a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2P11"><u>PL 11 &sect;</u></a>) siinä missä positiivisessakin uskonnonvapaudessa.</p><p>Monien osan tai kokonaan lapsuusikänsä konservatiivisten kristillisten uskonnollisten yhteisöjen piirissä kasvaneiden ja kyseisistä liikkeistä irtautuneiden tarinoissa korostuvat yhteisöjen aiheuttamat kielteiset henkiset vaikutukset, joiden korjaaminen voi olla koko loppuelämän mittainen kivulias prosessi. Eräiden kommenteissa ilmenee syvältä sisimmästä nouseva huuto siitä, miten yhteiskunta on sallinut kaiken sen viattomiin lapsiin uskonnollisissa yhteisöissä kohdistetun manipuloimisen, joka on selvästi vahingollista? Kysymys on aiheellinen ja täysin oikeutettu.</p><p>Lapset ovat riippuvaisia läheisistään niin myönteisessä kuin kielteisessäkin mielessä. Uskonnonvapautta käytetään voimakkaan uskonnollisen vakaumuksen omaavissa perheissä uskomusten ja arvomaailmaan sopivien tiukkojen normien juurruttamiseksi lapsiin. Lainsäädäntö vieläpä vahvistaa oikeuden tällaiseen toimintaan, vaikka tietoa tämän oikeuden käyttämisen kielteisistä vaikutuksista on tarjolla varsin paljon nykymaailmassa.</p><p>Kristillisdemokraattien kansanedustaja ex-puheenjohtaja Päivi Räsänen esittää viimeisimmässä bloginsa <a href="http://www.paivirasanen.fi/2018/06/kenen-yhdenvertaisuutta-loukataan/"><u>kirjoituksessa</u></a>, että niin sanottu positiivinen uskonnonvapaus olisi erityisen uhattuna. Tosiasiassa näin ei asian laita ole.</p><p>Positiivisella uskonnonvapaudella on suorastaan ylimitoitettu lainsäädännöllinen suoja, kuten edellä on tuotu esiin. Tämä ilmenee ehkäpä juuri karkeimmillaan aikuisten oikeutena uskonnolliseen ylivaltaan ja jopa mielivaltaan suhteessa lapsiinsa, mikä rikkoo lasten perus- ja ihmisoikeuksia.</p><p>On ymmärrettävä, että yksikin lapsuusikäinen uhri on liikaa.</p><p>Yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi syytä nostaa kissa pöydälle ja keskustella avoimesti siitä, mitä on tehtävissä edellä mainituille suorastaan elämää tuhoaville uskonnonvapauden ilmentymille.</p><p>Olisiko syytä pohtia lainsäädännön muuttamista terveempään suuntaan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uskonnonvapautta koskevassa keskustelussa huomio kiinnittyy useimmiten niin sanottuun positiiviseen uskonnonvapauteen eli vapauteen oman uskonnon harjoittamiseen. Jalkoihin jäävänä ulottuvuutena on niin sanottu negatiivinen uskonnonvapaus, eli vapaus uskonnosta, vaikka kyseessä perusoikeus (PL 11 §) siinä missä positiivisessakin uskonnonvapaudessa.

Monien osan tai kokonaan lapsuusikänsä konservatiivisten kristillisten uskonnollisten yhteisöjen piirissä kasvaneiden ja kyseisistä liikkeistä irtautuneiden tarinoissa korostuvat yhteisöjen aiheuttamat kielteiset henkiset vaikutukset, joiden korjaaminen voi olla koko loppuelämän mittainen kivulias prosessi. Eräiden kommenteissa ilmenee syvältä sisimmästä nouseva huuto siitä, miten yhteiskunta on sallinut kaiken sen viattomiin lapsiin uskonnollisissa yhteisöissä kohdistetun manipuloimisen, joka on selvästi vahingollista? Kysymys on aiheellinen ja täysin oikeutettu.

Lapset ovat riippuvaisia läheisistään niin myönteisessä kuin kielteisessäkin mielessä. Uskonnonvapautta käytetään voimakkaan uskonnollisen vakaumuksen omaavissa perheissä uskomusten ja arvomaailmaan sopivien tiukkojen normien juurruttamiseksi lapsiin. Lainsäädäntö vieläpä vahvistaa oikeuden tällaiseen toimintaan, vaikka tietoa tämän oikeuden käyttämisen kielteisistä vaikutuksista on tarjolla varsin paljon nykymaailmassa.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja ex-puheenjohtaja Päivi Räsänen esittää viimeisimmässä bloginsa kirjoituksessa, että niin sanottu positiivinen uskonnonvapaus olisi erityisen uhattuna. Tosiasiassa näin ei asian laita ole.

Positiivisella uskonnonvapaudella on suorastaan ylimitoitettu lainsäädännöllinen suoja, kuten edellä on tuotu esiin. Tämä ilmenee ehkäpä juuri karkeimmillaan aikuisten oikeutena uskonnolliseen ylivaltaan ja jopa mielivaltaan suhteessa lapsiinsa, mikä rikkoo lasten perus- ja ihmisoikeuksia.

On ymmärrettävä, että yksikin lapsuusikäinen uhri on liikaa.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi syytä nostaa kissa pöydälle ja keskustella avoimesti siitä, mitä on tehtävissä edellä mainituille suorastaan elämää tuhoaville uskonnonvapauden ilmentymille.

Olisiko syytä pohtia lainsäädännön muuttamista terveempään suuntaan?

]]>
34 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256644-lapset-ja-vapaus-uskosta-toteutuvatko-lasten-perusoikeudet#comments Ihmis- ja perusoikeudet Lasten oikeudet Uskonnonvapaus Sun, 10 Jun 2018 10:24:44 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256644-lapset-ja-vapaus-uskosta-toteutuvatko-lasten-perusoikeudet
Uskonnonvapaus pitää käsitteenä arvioda uudestaan http://tonipihkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256512-uskonnonvapaus-pitaa-kasitteena-arvioda-uudestaan <p><em><strong>Alan Salehzadeh</strong> ottaa blogissaan kantaa opetushallituksen toimintaan...</em></p><p><em><strong>Suomen opetushallitus kunnioittaa sharialakia, mutta ei lasten oikeuksia</strong></em></p><p><em>&quot;Koulun rehtori kysyi, kun vein kaverini iranilaistaustaisia lapsia tutustumiskäynnille: &rdquo;Saavatko he piirtää?&rdquo;. Tweettasin ja kysyin opetushallitukselta näin: &ldquo;Onko Suomessa ihmisiä, jotka uskonnon nimissä kieltävät lapsiltaan piirtämisen? Miksi tällaista sallitaan Suomen kouluissa?&rdquo; Opetushallitus vastasi: &ldquo;Ainakin islaminuskossa ihmisen kuvaaminen on asioita, joita ei pidä tehdä. Koulu kunnioittaa jokaisen omaa uskontoa. Kunnioitetaan tietenkin mahdollisuuksien ja Suomen lakien mukaan.&rdquo;</em></p><p><em>Ymmärrän joten kuten, että jotkut ääriajattelun vallassa olevat vanhemmat ajattelevat näin, mutta pitääkö opetushallituksen tukea tällaista fanatismia? On paljon muslimimaita, joissa lasten sallitaan piirtävän, piirustustunti on jopa pakollinen, kuten Iranissa ja Turkissa.&quot;...&nbsp;</em></p><p><strong><em>...Jatkoa hänen blogissaan...</em></strong></p><p><em>https://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/2018/06/07/suomen-opetushallitus-kunnioittaa-sharialakia-mutta-ei-lasten-oikeuksia/</em></p><p><em><strong>Myös</strong> Verkkouutiset teki Salehzadehin blogikirjoituksesta jutun. Aihe on kerännyt runsaasti kommentteja twitterissä ja niitä voi lukea jutun lopussa.</em></p><p><em>https://www.verkkouutiset.fi/enta-jos-uskonto-kieltaa-lapselta-piirtamisen-nain-opetushallitus-vastaa/</em></p><p><strong>Minusta&nbsp;</strong>koko käsite uskonnonvapaus on mietittävä uudelleen. Ei voi olla mahdollista, että lapsia ei päästetä piirtämään sen takia, että heidän uskontonsa niin kieltää, vaikka se ei kaiken lisäksi sitä edes kiellä. Tällä tavalla tulkittuna uskonnonvapaus antaa tilaa radikaali-islamille, joka johtaa islaminuskoisten segrekaatioon. Ja tämä johtaa niihin täysin samoihin varjoyhteiskuntiin mitä näemme muuallakin Euroopassa.</p><p>Uskonnonvapauden pitää tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että kukin saa uskoa mihin haluaa, oman neljän seinän sisällä, ja jos nyt haluaa pitää jotan tunnusta, niin pitäkööt. Sen sijaan se ei voi johtaa tälläisiin mielisairaisiin tulkintoihin missä uskonnonvapauden nimissä sallitaan ihan mitä vain. Mikäli vanhemmat kieltävät lapseltaan piirtämisen tai jotain muita normaaleja lasten toimia, se alkaa olla jo lastensuojelun asia. Valitettavasti sama käsitys uskonnonvapaudesta ja kulttuurillisesta monimuotoisuudesta vallitsee myös siellä.</p><p>Piirtäminen ei toki ole ainoa kysymys. Aki Sirkesalo lauloi aikoinaan. &quot;Annoin pikkusormen, Se vei koko käden.&quot; Mihin asti uskonnonvapauden nimissä ollaan valmiita menemään? Edelleen uskonnonvapauden nimessä pikkulasten silpominen on ok. Uimahalleissa tarvitaan naisten vuoroja, jotta islaminuskoiset naiset voivat käydä uimassa. Nämä nyt vain parina esimekkinä. Länsinaapurissa - mitä Suomi yleensä seuraa muutaman vuoden viiveellä - on kuulunut oikeudesta kummia. Koska meillä sallitaan lapsiaviolitot uskonnonvapauden ja kulttuurillisen monimuotoisuuden nimissä?</p><p>Opetushallitus noudattaa opetussuunnitelmaa ei siinä mitään, mutta ne jotka ovat uutta opsia laatineet, pitää potkia sieltä ulos. Olen itse lukenut parin vuoden takaisen esiopetuksen opetussuunnitelman kokonaan, ja siellä on uskonnonvapauden ja kulttuurillisen monimuotoisuuden tukeminen hyvin merkittävässä roolissa. Ja valitettavasti usein sitten tulkinnat ovat tällaisia.</p><p>Koska miellämme oman yhteiskuntamme libeeraliksi yhteiskunnaksi, olisi syytä miettiä uudelleen mitä liberalismi tarkoittaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Alan Salehzadeh ottaa blogissaan kantaa opetushallituksen toimintaan...

Suomen opetushallitus kunnioittaa sharialakia, mutta ei lasten oikeuksia

"Koulun rehtori kysyi, kun vein kaverini iranilaistaustaisia lapsia tutustumiskäynnille: ”Saavatko he piirtää?”. Tweettasin ja kysyin opetushallitukselta näin: “Onko Suomessa ihmisiä, jotka uskonnon nimissä kieltävät lapsiltaan piirtämisen? Miksi tällaista sallitaan Suomen kouluissa?” Opetushallitus vastasi: “Ainakin islaminuskossa ihmisen kuvaaminen on asioita, joita ei pidä tehdä. Koulu kunnioittaa jokaisen omaa uskontoa. Kunnioitetaan tietenkin mahdollisuuksien ja Suomen lakien mukaan.”

Ymmärrän joten kuten, että jotkut ääriajattelun vallassa olevat vanhemmat ajattelevat näin, mutta pitääkö opetushallituksen tukea tällaista fanatismia? On paljon muslimimaita, joissa lasten sallitaan piirtävän, piirustustunti on jopa pakollinen, kuten Iranissa ja Turkissa."... 

...Jatkoa hänen blogissaan...

https://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/2018/06/07/suomen-opetushallitus-kunnioittaa-sharialakia-mutta-ei-lasten-oikeuksia/

Myös Verkkouutiset teki Salehzadehin blogikirjoituksesta jutun. Aihe on kerännyt runsaasti kommentteja twitterissä ja niitä voi lukea jutun lopussa.

https://www.verkkouutiset.fi/enta-jos-uskonto-kieltaa-lapselta-piirtamisen-nain-opetushallitus-vastaa/

Minusta koko käsite uskonnonvapaus on mietittävä uudelleen. Ei voi olla mahdollista, että lapsia ei päästetä piirtämään sen takia, että heidän uskontonsa niin kieltää, vaikka se ei kaiken lisäksi sitä edes kiellä. Tällä tavalla tulkittuna uskonnonvapaus antaa tilaa radikaali-islamille, joka johtaa islaminuskoisten segrekaatioon. Ja tämä johtaa niihin täysin samoihin varjoyhteiskuntiin mitä näemme muuallakin Euroopassa.

Uskonnonvapauden pitää tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että kukin saa uskoa mihin haluaa, oman neljän seinän sisällä, ja jos nyt haluaa pitää jotan tunnusta, niin pitäkööt. Sen sijaan se ei voi johtaa tälläisiin mielisairaisiin tulkintoihin missä uskonnonvapauden nimissä sallitaan ihan mitä vain. Mikäli vanhemmat kieltävät lapseltaan piirtämisen tai jotain muita normaaleja lasten toimia, se alkaa olla jo lastensuojelun asia. Valitettavasti sama käsitys uskonnonvapaudesta ja kulttuurillisesta monimuotoisuudesta vallitsee myös siellä.

Piirtäminen ei toki ole ainoa kysymys. Aki Sirkesalo lauloi aikoinaan. "Annoin pikkusormen, Se vei koko käden." Mihin asti uskonnonvapauden nimissä ollaan valmiita menemään? Edelleen uskonnonvapauden nimessä pikkulasten silpominen on ok. Uimahalleissa tarvitaan naisten vuoroja, jotta islaminuskoiset naiset voivat käydä uimassa. Nämä nyt vain parina esimekkinä. Länsinaapurissa - mitä Suomi yleensä seuraa muutaman vuoden viiveellä - on kuulunut oikeudesta kummia. Koska meillä sallitaan lapsiaviolitot uskonnonvapauden ja kulttuurillisen monimuotoisuuden nimissä?

Opetushallitus noudattaa opetussuunnitelmaa ei siinä mitään, mutta ne jotka ovat uutta opsia laatineet, pitää potkia sieltä ulos. Olen itse lukenut parin vuoden takaisen esiopetuksen opetussuunnitelman kokonaan, ja siellä on uskonnonvapauden ja kulttuurillisen monimuotoisuuden tukeminen hyvin merkittävässä roolissa. Ja valitettavasti usein sitten tulkinnat ovat tällaisia.

Koska miellämme oman yhteiskuntamme libeeraliksi yhteiskunnaksi, olisi syytä miettiä uudelleen mitä liberalismi tarkoittaa.

 

]]>
8 http://tonipihkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256512-uskonnonvapaus-pitaa-kasitteena-arvioda-uudestaan#comments Islam Opetussuunnitelma Uskonnonvapaus Thu, 07 Jun 2018 17:46:48 +0000 Toni Pihkola http://tonipihkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256512-uskonnonvapaus-pitaa-kasitteena-arvioda-uudestaan
Taivastelua kerrakseen! http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256297-taivastelua-kerrakseen <p>Ulkoministeri Timo Soinin aborttikanta ei ole ollut kenellekään politiikkaa seuraavalle yllätys. Katollisena kristittynä hän on vuosien varrella tuonut näkemyksensä esille lukuisissa vaalikoneissa ja toimittajien tiukoissa tenteissä. Nyt hän sitten vakaumuksensa pohjalta blogissaan harmitteli Irlannin aborttia koskeneen kansanäänestyksen tulosta, ja siitäkös kalabaliikki syntyi. Asiaa tuntematon olisi voinut luulla, että Suomen hallituksella oli ollut etukäteen sovittu kanta Irlannin kansanäänestykseen, josta ulkoministeri oli mennyt lipeämään. Missään vaiheessa ulkoministeri Soini ei tainnut kirjoituksessaan myöskään kertoa muutoksista hallituksen kehityspoliittiseen linjaa. Alkoi kuitenkin nettinärkästys, johon osallistuivat twiittailevat poliitikot oikealta vasemmalle. Kun &rdquo;väärästä&rdquo; vakaumuksesta on uskonnonvapauden omaan perustuslakiinsa kirjanneessa Suomessa kuitenkin vaikea muuta kuin moittia, tarvittiin lisää evidenssiä.</p><p>Löytyihän sitä; Soini oli Kanadan vierailullaan osallistunut omalla ajallaan, yksityishenkilönä Pro life &ndash;liikkeen iltavigiliaan, jossa oli rukoiltu ja poltettu kynttilöitä sikiöiden muistolle. Seuraavan päivän abortinvastaiseen mielenosoitukseen Soini ei osallistunut. Tapahtumien johdosta on vaadittu ulkoministerin eroa. Hallitusta ja presidenttiä myöden on nähty ongelmallisena Soinin rajanveto yksityishenkilönä ja ministerinä toimimisen välillä virkamatkalla. Ulkoministerin toiminnasta on jo tehty lukuisia kanteluja ylimmille laillisuusvalvojille.</p><p>Onko ministerillä oikeus ilmaista vakaumuksensa? Menikö virkamatkan aikana vapaa-ajalla olleella Soinilla raja rikki yksityishenkilönä ja ministerinä toimimisen välillä? Onko Pro life-liikkeen iltarukoukseen osallistuminen poliittinen kannanotto?</p><p>Ministerillä on oikeus ilmaista vakaumuksensa, minkä linjasi oikeusasiamies jo 2013 silloisen sisäministeri Päivi Räsäsen vapaa-aikanaan Kansanlähetyspäivillä pitämän puheen johdosta. Silloinkin oli kyse abortista, ja ministerin vakaumuksesta. Oudoimmissa tulkinnoissa sisäministerin väitettiin jopa yllyttäneen kansalaisia rikkomaan lakia. Oikeusasiamies vahvisti tuolloin uskonnon- ja sanavapauden periaatteen, joka koskee myös valtioneuvoston jäsenenä olevia henkilöitä.</p><p>Tehdäänpä ajatusleikki. Entäpä jos virkamatkalla olisi ollut aiemmassa hallituksessa hyvää työtä kehitysministerinä tehnyt Pekka Haavisto maassa, jossa seuraavana päivänä olisi järjestetty mielenosoitus sukupuolineutraalin avioliiton puolesta tulevan parlamenttiäänestyksen alla. Ministeri ei mielenosoitukseen olisi osallistunut, mutta olisi edellisenä iltana käväissyt pride-liikkeen sateenkaarimessussa. Laulaisiko twitter ja taivasteltaisiinko ministerin tekemisiä? Niinpä.</p><p>Uskonnon- ja omantunnonvapaus on jokaisella oltava; yhtä lailla timoilla, päiveillä kuin pekoilla. &rdquo;Väärän&rdquo; vakaumuksen moittijoiden olisi hyvä muistaa Voltairen sanat: &quot;Olen kaikesta eri mieltä kanssasi, mutta taistelen loppuun asti oikeudestasi olla eri mieltä&quot;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulkoministeri Timo Soinin aborttikanta ei ole ollut kenellekään politiikkaa seuraavalle yllätys. Katollisena kristittynä hän on vuosien varrella tuonut näkemyksensä esille lukuisissa vaalikoneissa ja toimittajien tiukoissa tenteissä. Nyt hän sitten vakaumuksensa pohjalta blogissaan harmitteli Irlannin aborttia koskeneen kansanäänestyksen tulosta, ja siitäkös kalabaliikki syntyi. Asiaa tuntematon olisi voinut luulla, että Suomen hallituksella oli ollut etukäteen sovittu kanta Irlannin kansanäänestykseen, josta ulkoministeri oli mennyt lipeämään. Missään vaiheessa ulkoministeri Soini ei tainnut kirjoituksessaan myöskään kertoa muutoksista hallituksen kehityspoliittiseen linjaa. Alkoi kuitenkin nettinärkästys, johon osallistuivat twiittailevat poliitikot oikealta vasemmalle. Kun ”väärästä” vakaumuksesta on uskonnonvapauden omaan perustuslakiinsa kirjanneessa Suomessa kuitenkin vaikea muuta kuin moittia, tarvittiin lisää evidenssiä.

Löytyihän sitä; Soini oli Kanadan vierailullaan osallistunut omalla ajallaan, yksityishenkilönä Pro life –liikkeen iltavigiliaan, jossa oli rukoiltu ja poltettu kynttilöitä sikiöiden muistolle. Seuraavan päivän abortinvastaiseen mielenosoitukseen Soini ei osallistunut. Tapahtumien johdosta on vaadittu ulkoministerin eroa. Hallitusta ja presidenttiä myöden on nähty ongelmallisena Soinin rajanveto yksityishenkilönä ja ministerinä toimimisen välillä virkamatkalla. Ulkoministerin toiminnasta on jo tehty lukuisia kanteluja ylimmille laillisuusvalvojille.

Onko ministerillä oikeus ilmaista vakaumuksensa? Menikö virkamatkan aikana vapaa-ajalla olleella Soinilla raja rikki yksityishenkilönä ja ministerinä toimimisen välillä? Onko Pro life-liikkeen iltarukoukseen osallistuminen poliittinen kannanotto?

Ministerillä on oikeus ilmaista vakaumuksensa, minkä linjasi oikeusasiamies jo 2013 silloisen sisäministeri Päivi Räsäsen vapaa-aikanaan Kansanlähetyspäivillä pitämän puheen johdosta. Silloinkin oli kyse abortista, ja ministerin vakaumuksesta. Oudoimmissa tulkinnoissa sisäministerin väitettiin jopa yllyttäneen kansalaisia rikkomaan lakia. Oikeusasiamies vahvisti tuolloin uskonnon- ja sanavapauden periaatteen, joka koskee myös valtioneuvoston jäsenenä olevia henkilöitä.

Tehdäänpä ajatusleikki. Entäpä jos virkamatkalla olisi ollut aiemmassa hallituksessa hyvää työtä kehitysministerinä tehnyt Pekka Haavisto maassa, jossa seuraavana päivänä olisi järjestetty mielenosoitus sukupuolineutraalin avioliiton puolesta tulevan parlamenttiäänestyksen alla. Ministeri ei mielenosoitukseen olisi osallistunut, mutta olisi edellisenä iltana käväissyt pride-liikkeen sateenkaarimessussa. Laulaisiko twitter ja taivasteltaisiinko ministerin tekemisiä? Niinpä.

Uskonnon- ja omantunnonvapaus on jokaisella oltava; yhtä lailla timoilla, päiveillä kuin pekoilla. ”Väärän” vakaumuksen moittijoiden olisi hyvä muistaa Voltairen sanat: "Olen kaikesta eri mieltä kanssasi, mutta taistelen loppuun asti oikeudestasi olla eri mieltä".

]]>
76 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256297-taivastelua-kerrakseen#comments Kotimaa Abortti Irlanti Kansanäänestys Omantunnonvapaus Uskonnonvapaus Sun, 03 Jun 2018 10:49:27 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256297-taivastelua-kerrakseen
Kulttuurinen ja uskonnollinen relativismi http://ykirikkl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251306-kulttuurinen-ja-uskonnollinen-relativismi <p>Meillä Suomessa voi edelleen hyvin kulttuuri- ja uskontorelativismi. Jos puhutaan ismistä nimeltä &rdquo;suvakismi&rdquo;, niin ei se ihan väärinkään ole. Sitä nähtävästi esiintyy myös turvapaikan hakijoihin suhtautumisessa. En pysty ymmärtämään, miksi täältä turvapaikkaa hakenut ja sen saanut voi lähteä lomailemaan maahan, josta on turvapaikkaa lähtenyt hakemaan, kuten tiedän tapahtuneen. Porissakin. Mitä turvapaikkaa he lähtivät hakemaan? Toisaalta lapsiperhe, joka ei suurin surminkaan palaisi lähtömaahansa ilmiselvän kuolemanvaaran vuoksi, palautetaan poliisisaattueessa sinne.</p><p>Vuonna 1985 meille säädettiin vapautuslaki, jonka mukaan jehovan todistajat vapautettiin asevelvollisuudesta ilman mitään muuta korvaavaa palvelusta. Uskonnollisin syin siis saivat vapautuksen. Olkoonkin, että vuoteen -69 saakka Karvian erityislaitos, johon jehovaa todistaneet siirrettiin lusimaan, oli suunnilleen keskitysleiri ja myöhemmin heidät passitettiin vankiloihin ja työsiirtoloihin. Nyt totaalikieltäytyjät, jotka perustelevat kieltäytymisensä eettisin syin, joutuvat ilman muuta vankilaan 173 päiväksi. Uskonto siis ajaa eettisten syiden yli. Jehovahihhuleille heidän jumalansa on ehdoton auktoriteetti. Suomen laki kumartaa sille. Cheers. Vapautuslaki oli ja on perustuslain ja ihmisoikeuksien vastainen. Toisaalta ei Suomessa perustuslaista muutenkaan juuri ole piitattu. Eikä ihmisoikeuksistakaan. Kansalaisten tulee olla lainkuuliaisia, mutta valtiovallan edustajien kohdalla ei ole niin nökönuukaa.</p><p>Nyt lienee jotain edistymistä tapahtuvan tässä kummallisessa erioikeusasiassa. Hovioikeus on nimittäin nyt perjantaina kumonnut siviilipalveluksesta kieltäytyneen miehen vankeustuomion. Siis jehovan palvojien erioikeus syrjii muita totaalikieltäytyjiä. Mutta tämä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastainen käytäntö jatkuu vain edelleen. Ei sillä, etteikö maailma ole täynnään ihmisoikeuksien rajuja polkemisia ja julmuuksia kulttuurisista ja uskonnollisista syistä, mutta Suomi katsoo olevansa oikeusvaltio ja sivistyneen maailman riveissä.</p><p>Kulttuuri- ja uskontorelativismin tunkka tulee hyvin esille siinäkin, että Suomessa saa edelleen ympärileikata poikia uskonnollisin syin. Suomessa on myös uskonnonvapaus, johon tämäkin tympeä ja räikeä ihmisarvoa loukkaava rikos liittyy. Uskonnonvapaus koskee vain lasten vanhempia, ei lapsia. Vanhemmat saavat liittää lapsensa kirkon jäseniksi näiltä mitään kyselemättä. Kun lapsi on kirkkoon liitetty, ei sen peruminen ole ihan nappia painamalla tehty, kuten yksittäisen aikuisen eroaminen. Siihen tarvitaan kirjallinen ilmoitus, jossa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitus. Jos on erottu, ei lapsen huoltaja voi erottaa lastaan kirkosta, jos toinen heittäytyy hankalaksi, eikä kiusallakaan allekirjoita. Lapsella itselläänhän EI ole uskonnonvapautta.</p><p>Uskonnonvapaudesta huolimatta lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen on siis juutalaisten ja muslimien kohdalla tyyten vitsi. Ei kun poikavauvoilta esinahka vaan uskonnon alttarilla uhriksi, kun jumala on erityisen perso niille. Tyttöjen ympärileikkaus nyt on tietysti kielletty. Mutta koska kulttuuripiirteitä tulee kunnioittaa, sallivat viranomaiset periaatteessa sen, että täältä lähtee muslimiperheitä &rdquo;lomailemaan&rdquo; oman kulttuurinsa maihin, kun tytär on &rdquo;siinä&rdquo; iässä. Naimareissuista eli alaikäisten tyttöjen pakkonaittamismatkoja tiedetään tehdyn, jopa niinkin, että reissulta palatessa tyttö on raskaana. Ympärileikkaustapauksista ei liene todisteita olevan, mutta THL:n ja sosiaalialan ammattilaisten mukaan tällaisista tapauksista on kyllä epäilyjä. &rdquo;Riittilomalta&rdquo; palaaville tytöillehän ei tehdä tarkastuksia. Tämä julmuus siis tapahtuu siis tietyllä tavalla viranomaisten suojeluksessa. Vuonna 2012 oikeusministerinä silloin ollut Anna-Maja Henriksson ilmoitti hyväksyvänsä poikien cirkumisaation kulttuurisin ja uskonnollisin syin, kunhan &rdquo;toimenpide tehdään turvallisissa oloissa&rdquo;. Tietääkseni siitä lähtien yksikään hallituksemme ministeri ei ole esittänyt vaatimusta ehdottomasta kiellosta, mikäli lääketieteelliset syyt eivät sitä edellytä.</p><p>Perhevapaauudistuksen kaatoi juuri myös ilmeisesti kiista kotihoidon tuesta. Kun rahat ei riitä. Mutta entäs lestadiolaisperheet, joissa on vaikka kymmenen lasta. Tällaista perhettä tuetaan kotihoidontuella niin kauan kuin muksuja tulee. Ja niitä muksuja tulee, koska uskonto kieltää ehkäisyn. Näin kotihoidontuella tuetaan siis uskontoa, kuten STTK:n tiedotuspäällikkö Marja-Liisa Rajakangas taannoin twiittasi. Tästä riemu repesi siinä ketjussa. Eräät eivät halunneet keskustella moisesta. &rdquo;Siitä mistä ei voi puhua, pitää siis vaieta. Näin Suomessa vuonna 2018&rdquo;, vastasi Rajakangas siihen. Niin, epämukavista ja hankalista kysymyksistä ei ole niin mukava esittää mielipiteitä. Annetaan mennä niin kuin on tähänkin asti menty. Helsingin Keskustan puheenjohtaja&nbsp;totesi, ettei käy keskustelua pohdinnoista, joissa on &rdquo;lähtökohtaisesti vinksallaan ihan kaikki&rdquo;. No eipä ihme; Keskustan ydintukijoukkoon kuuluu runsaasti juuri lestadiolaisia. Rajakangas ilmoitti pohtivansa ja esittävänsä kysymyksen. Mutta näköjään kaikkea ei saa edes pohtia, saati sitten asettaa kysymyksiä.</p><p>Lestadiolaisilla on tietysti vapaus uskoa ja toimia kuten heidän uskontonsa määrää. Sitä oikeutta vain ei ole lestadiolaisperheitten äideillä. Heiltä ei ole kysytty mitään siitä, haluaako he viettää koko nuoruudesta varhaiseen keski-ikään kuuluvan elämänvaiheensa lapsentekokoneina. Mutta eipä siinä mitään &ndash; jos lestadiolaiset haluavat tehdä mukuloita pirtin täyteen, niin siitä vain. Mutta onko sitä tuettava verovaroin eli kotihoidon tuella? Rajansa kaikella, muttei nähtävästi uskonnon suvaitsevaisuudella&hellip; Nämä kotihoidon tukea saavien perheiden ne jälkeläiset, jotka haluavat päästä irti tukahduttavasta uskonelämästä, joutuvat yleensä perheittensä karttamiksi. Vanhemmat eivät enää tunnusta lastaan, eivätkä kohdatessa ole näkevinäänkään. Jos teet toisin kuin uskontomme määrää, kärsi sitten itse seuraukset. Uskontojen uhrien tuki ry:ssä näitä tarinoita riittää.</p><p>Suvakismia esiintyy paljon siellä, missä ristiriidat koskettavat omia tukijoukkoja ja annetaan asioiden tapahtua &rdquo;kulttuurin kunnioittamisen&rdquo; merkeissä. &rdquo;Käsittämätön ajatus sinulta &ndash; missä kunnioitus ja suvaitsevaisuus toisia kohtaan?&rdquo;, kysyi Rajakankaalta eräs keskustelija.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meillä Suomessa voi edelleen hyvin kulttuuri- ja uskontorelativismi. Jos puhutaan ismistä nimeltä ”suvakismi”, niin ei se ihan väärinkään ole. Sitä nähtävästi esiintyy myös turvapaikan hakijoihin suhtautumisessa. En pysty ymmärtämään, miksi täältä turvapaikkaa hakenut ja sen saanut voi lähteä lomailemaan maahan, josta on turvapaikkaa lähtenyt hakemaan, kuten tiedän tapahtuneen. Porissakin. Mitä turvapaikkaa he lähtivät hakemaan? Toisaalta lapsiperhe, joka ei suurin surminkaan palaisi lähtömaahansa ilmiselvän kuolemanvaaran vuoksi, palautetaan poliisisaattueessa sinne.

Vuonna 1985 meille säädettiin vapautuslaki, jonka mukaan jehovan todistajat vapautettiin asevelvollisuudesta ilman mitään muuta korvaavaa palvelusta. Uskonnollisin syin siis saivat vapautuksen. Olkoonkin, että vuoteen -69 saakka Karvian erityislaitos, johon jehovaa todistaneet siirrettiin lusimaan, oli suunnilleen keskitysleiri ja myöhemmin heidät passitettiin vankiloihin ja työsiirtoloihin. Nyt totaalikieltäytyjät, jotka perustelevat kieltäytymisensä eettisin syin, joutuvat ilman muuta vankilaan 173 päiväksi. Uskonto siis ajaa eettisten syiden yli. Jehovahihhuleille heidän jumalansa on ehdoton auktoriteetti. Suomen laki kumartaa sille. Cheers. Vapautuslaki oli ja on perustuslain ja ihmisoikeuksien vastainen. Toisaalta ei Suomessa perustuslaista muutenkaan juuri ole piitattu. Eikä ihmisoikeuksistakaan. Kansalaisten tulee olla lainkuuliaisia, mutta valtiovallan edustajien kohdalla ei ole niin nökönuukaa.

Nyt lienee jotain edistymistä tapahtuvan tässä kummallisessa erioikeusasiassa. Hovioikeus on nimittäin nyt perjantaina kumonnut siviilipalveluksesta kieltäytyneen miehen vankeustuomion. Siis jehovan palvojien erioikeus syrjii muita totaalikieltäytyjiä. Mutta tämä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastainen käytäntö jatkuu vain edelleen. Ei sillä, etteikö maailma ole täynnään ihmisoikeuksien rajuja polkemisia ja julmuuksia kulttuurisista ja uskonnollisista syistä, mutta Suomi katsoo olevansa oikeusvaltio ja sivistyneen maailman riveissä.

Kulttuuri- ja uskontorelativismin tunkka tulee hyvin esille siinäkin, että Suomessa saa edelleen ympärileikata poikia uskonnollisin syin. Suomessa on myös uskonnonvapaus, johon tämäkin tympeä ja räikeä ihmisarvoa loukkaava rikos liittyy. Uskonnonvapaus koskee vain lasten vanhempia, ei lapsia. Vanhemmat saavat liittää lapsensa kirkon jäseniksi näiltä mitään kyselemättä. Kun lapsi on kirkkoon liitetty, ei sen peruminen ole ihan nappia painamalla tehty, kuten yksittäisen aikuisen eroaminen. Siihen tarvitaan kirjallinen ilmoitus, jossa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitus. Jos on erottu, ei lapsen huoltaja voi erottaa lastaan kirkosta, jos toinen heittäytyy hankalaksi, eikä kiusallakaan allekirjoita. Lapsella itselläänhän EI ole uskonnonvapautta.

Uskonnonvapaudesta huolimatta lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen on siis juutalaisten ja muslimien kohdalla tyyten vitsi. Ei kun poikavauvoilta esinahka vaan uskonnon alttarilla uhriksi, kun jumala on erityisen perso niille. Tyttöjen ympärileikkaus nyt on tietysti kielletty. Mutta koska kulttuuripiirteitä tulee kunnioittaa, sallivat viranomaiset periaatteessa sen, että täältä lähtee muslimiperheitä ”lomailemaan” oman kulttuurinsa maihin, kun tytär on ”siinä” iässä. Naimareissuista eli alaikäisten tyttöjen pakkonaittamismatkoja tiedetään tehdyn, jopa niinkin, että reissulta palatessa tyttö on raskaana. Ympärileikkaustapauksista ei liene todisteita olevan, mutta THL:n ja sosiaalialan ammattilaisten mukaan tällaisista tapauksista on kyllä epäilyjä. ”Riittilomalta” palaaville tytöillehän ei tehdä tarkastuksia. Tämä julmuus siis tapahtuu siis tietyllä tavalla viranomaisten suojeluksessa. Vuonna 2012 oikeusministerinä silloin ollut Anna-Maja Henriksson ilmoitti hyväksyvänsä poikien cirkumisaation kulttuurisin ja uskonnollisin syin, kunhan ”toimenpide tehdään turvallisissa oloissa”. Tietääkseni siitä lähtien yksikään hallituksemme ministeri ei ole esittänyt vaatimusta ehdottomasta kiellosta, mikäli lääketieteelliset syyt eivät sitä edellytä.

Perhevapaauudistuksen kaatoi juuri myös ilmeisesti kiista kotihoidon tuesta. Kun rahat ei riitä. Mutta entäs lestadiolaisperheet, joissa on vaikka kymmenen lasta. Tällaista perhettä tuetaan kotihoidontuella niin kauan kuin muksuja tulee. Ja niitä muksuja tulee, koska uskonto kieltää ehkäisyn. Näin kotihoidontuella tuetaan siis uskontoa, kuten STTK:n tiedotuspäällikkö Marja-Liisa Rajakangas taannoin twiittasi. Tästä riemu repesi siinä ketjussa. Eräät eivät halunneet keskustella moisesta. ”Siitä mistä ei voi puhua, pitää siis vaieta. Näin Suomessa vuonna 2018”, vastasi Rajakangas siihen. Niin, epämukavista ja hankalista kysymyksistä ei ole niin mukava esittää mielipiteitä. Annetaan mennä niin kuin on tähänkin asti menty. Helsingin Keskustan puheenjohtaja totesi, ettei käy keskustelua pohdinnoista, joissa on ”lähtökohtaisesti vinksallaan ihan kaikki”. No eipä ihme; Keskustan ydintukijoukkoon kuuluu runsaasti juuri lestadiolaisia. Rajakangas ilmoitti pohtivansa ja esittävänsä kysymyksen. Mutta näköjään kaikkea ei saa edes pohtia, saati sitten asettaa kysymyksiä.

Lestadiolaisilla on tietysti vapaus uskoa ja toimia kuten heidän uskontonsa määrää. Sitä oikeutta vain ei ole lestadiolaisperheitten äideillä. Heiltä ei ole kysytty mitään siitä, haluaako he viettää koko nuoruudesta varhaiseen keski-ikään kuuluvan elämänvaiheensa lapsentekokoneina. Mutta eipä siinä mitään – jos lestadiolaiset haluavat tehdä mukuloita pirtin täyteen, niin siitä vain. Mutta onko sitä tuettava verovaroin eli kotihoidon tuella? Rajansa kaikella, muttei nähtävästi uskonnon suvaitsevaisuudella… Nämä kotihoidon tukea saavien perheiden ne jälkeläiset, jotka haluavat päästä irti tukahduttavasta uskonelämästä, joutuvat yleensä perheittensä karttamiksi. Vanhemmat eivät enää tunnusta lastaan, eivätkä kohdatessa ole näkevinäänkään. Jos teet toisin kuin uskontomme määrää, kärsi sitten itse seuraukset. Uskontojen uhrien tuki ry:ssä näitä tarinoita riittää.

Suvakismia esiintyy paljon siellä, missä ristiriidat koskettavat omia tukijoukkoja ja annetaan asioiden tapahtua ”kulttuurin kunnioittamisen” merkeissä. ”Käsittämätön ajatus sinulta – missä kunnioitus ja suvaitsevaisuus toisia kohtaan?”, kysyi Rajakankaalta eräs keskustelija.

]]>
3 http://ykirikkl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251306-kulttuurinen-ja-uskonnollinen-relativismi#comments Poikien ympärileikkaus Uskonnonvapaus Fri, 23 Feb 2018 13:28:14 +0000 Yki Räikkälä http://ykirikkl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251306-kulttuurinen-ja-uskonnollinen-relativismi
Uskonnonvapauden pitäisi toteutua paremmin http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250688-uskonnonvapauden-pitaisi-toteutua-paremmin <p>Vapaudet voidaan jakaa positiivisiin vapauksiin (vapaus tai mahdollisuus johonkin) ja negatiivisiin vapauksiin (vapaus jostakin). Kuten moniin muihinkin vapauksiin, myös uskonnonvapauteen kuuluu vapaan uskonnonharjoittamisen sallimisen lisäksi oikeus olla harjoittamatta uskontoa ja oikeus jättäytyä pois uskonnollisista tilaisuuksista. Vapaus harjoittaa vapaasti uskontoa toteutuu Suomessa varsin hyvin, mutta uskonnonvapauden toinen puoli unohdetaan valitettavan usein. Suomalaisesta yhteiskunnasta on helppo osoittaa rakenteita, jotka loukkaavat vapautta olla osallistumatta uskonnolliseen toimintaan.</p> <p>Puolustusvoimien toimintatavat hartauksien suhteen loukkaavat räikeästi uskonnonvapautta. Osana pakollista varusmiespalvelusta, kirkon jäsenet pakotetaan osallistumaan myös uskonnollisiin tilaisuuksiin. Vaikka uskonnonvapauteen kuuluu ilmiselvästi myös vapaus olla harjoittamatta uskontoa, hartauksiin ja muihin uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on osa pakollista palvelusta evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluville varusmiehille. Uskonnonvapauden tulee kuulua kaikille, riippumatta siitä kuuluvatko he johonkin uskontokuntaan.</p> <p>Muistan omilta varusmiesajoiltani tapauksen, jossa kenttäpastorin väkevän saarnan jälkeen kymmenet kenttähartauteen pakotetut varusmiehet jättivät eroilmoituksensa kirkosta. Puolustusvoimien tulisi päivittää toimintatapojaan perusoikeuksia kunnioittavaan suuntaan ja sallia uskonnollisista tilaisuuksista pois jättäytyminen myös kirkkoon kuuluville varusmiehille.</p> <p>Samaan sarjaan tarpeettomia pakkoja kuuluu peruskouluissa pakollinen osallistuminen evankelisluterilaiseen uskonnonopetukseen. Kirkkoon kuuluvat eivät saa valita koulussa elämänkatsomustiedon opetusta. Uskontokunnan jäsenyyden ei tietenkään pitäisi määrittää oikeutta valita elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetuksen välillä. Lukio-opetuksessa on sama ongelma, johon uusi lukiolakikaan ei ole tuomassa mitään muutosta. Lukiossakin elämänkatsomustiedon kurssien suorittaminen uskonnon tilalla on mahdollista vain niille, jotka eivät kuulu kirkkoon.</p> <p>On myös ongelmallista, että 15-18-vuotiaat eivät saa erota kirkosta ilman huoltajiensa lupaa. He voivat joutua maksamaan tekemistään töistä kirkollisveroa vasten tahtoaan. Asia olisi helppo korjata sallimalla itsenäinen kirkosta eroaminen 15 vuotta täyttäneille.</p> <p>Edellä kuvattuja ongelmia yhdistää se, että ne olisi helppo korjata muuttamalla ongelmallisia toimintatapoja ja lakeja, eikä muutoksista juuri aiheutuisi kustannuksia. Onkin turhauttavaa, että vaikka ongelmat ovat tiedossa, mitään edistystä niiden suhteen ei vanhojen puolueiden aloitteesta tapahdu.</p> <p>&nbsp;</p> <hr /><p>&nbsp;</p> <p>Korjaus 9.2.2018 klo 8:54: Sain kirjoituksen julkaisun jälkeen tietooni, että puolustusvoimat on <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8043031">muuttanut käytäntöjään</a>.&nbsp;Jumalanpalveluksiin ja kenttähartauksiin osallistuminen ei enää ole pakollista kirkkoon kuuluville varusmiehille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vapaudet voidaan jakaa positiivisiin vapauksiin (vapaus tai mahdollisuus johonkin) ja negatiivisiin vapauksiin (vapaus jostakin). Kuten moniin muihinkin vapauksiin, myös uskonnonvapauteen kuuluu vapaan uskonnonharjoittamisen sallimisen lisäksi oikeus olla harjoittamatta uskontoa ja oikeus jättäytyä pois uskonnollisista tilaisuuksista. Vapaus harjoittaa vapaasti uskontoa toteutuu Suomessa varsin hyvin, mutta uskonnonvapauden toinen puoli unohdetaan valitettavan usein. Suomalaisesta yhteiskunnasta on helppo osoittaa rakenteita, jotka loukkaavat vapautta olla osallistumatta uskonnolliseen toimintaan.

Puolustusvoimien toimintatavat hartauksien suhteen loukkaavat räikeästi uskonnonvapautta. Osana pakollista varusmiespalvelusta, kirkon jäsenet pakotetaan osallistumaan myös uskonnollisiin tilaisuuksiin. Vaikka uskonnonvapauteen kuuluu ilmiselvästi myös vapaus olla harjoittamatta uskontoa, hartauksiin ja muihin uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on osa pakollista palvelusta evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluville varusmiehille. Uskonnonvapauden tulee kuulua kaikille, riippumatta siitä kuuluvatko he johonkin uskontokuntaan.

Muistan omilta varusmiesajoiltani tapauksen, jossa kenttäpastorin väkevän saarnan jälkeen kymmenet kenttähartauteen pakotetut varusmiehet jättivät eroilmoituksensa kirkosta. Puolustusvoimien tulisi päivittää toimintatapojaan perusoikeuksia kunnioittavaan suuntaan ja sallia uskonnollisista tilaisuuksista pois jättäytyminen myös kirkkoon kuuluville varusmiehille.

Samaan sarjaan tarpeettomia pakkoja kuuluu peruskouluissa pakollinen osallistuminen evankelisluterilaiseen uskonnonopetukseen. Kirkkoon kuuluvat eivät saa valita koulussa elämänkatsomustiedon opetusta. Uskontokunnan jäsenyyden ei tietenkään pitäisi määrittää oikeutta valita elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetuksen välillä. Lukio-opetuksessa on sama ongelma, johon uusi lukiolakikaan ei ole tuomassa mitään muutosta. Lukiossakin elämänkatsomustiedon kurssien suorittaminen uskonnon tilalla on mahdollista vain niille, jotka eivät kuulu kirkkoon.

On myös ongelmallista, että 15-18-vuotiaat eivät saa erota kirkosta ilman huoltajiensa lupaa. He voivat joutua maksamaan tekemistään töistä kirkollisveroa vasten tahtoaan. Asia olisi helppo korjata sallimalla itsenäinen kirkosta eroaminen 15 vuotta täyttäneille.

Edellä kuvattuja ongelmia yhdistää se, että ne olisi helppo korjata muuttamalla ongelmallisia toimintatapoja ja lakeja, eikä muutoksista juuri aiheutuisi kustannuksia. Onkin turhauttavaa, että vaikka ongelmat ovat tiedossa, mitään edistystä niiden suhteen ei vanhojen puolueiden aloitteesta tapahdu.

 


 

Korjaus 9.2.2018 klo 8:54: Sain kirjoituksen julkaisun jälkeen tietooni, että puolustusvoimat on muuttanut käytäntöjään. Jumalanpalveluksiin ja kenttähartauksiin osallistuminen ei enää ole pakollista kirkkoon kuuluville varusmiehille.

]]>
13 http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250688-uskonnonvapauden-pitaisi-toteutua-paremmin#comments Ev-lut kirkko Uskonnon opetus Uskonnonvapaus Fri, 09 Feb 2018 06:24:48 +0000 Tuomas Tiainen http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250688-uskonnonvapauden-pitaisi-toteutua-paremmin
Burka-kielto ei kuulu Suomeen - uskokaa jo perussuomalaiset http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249672-burka-kielto-ei-kuulu-suomeen-uskokaa-jo-perussuomalaiset <p>Aloitetaan hyvillä uutisilla: yhtä vaille kaikki presidenttiehdokkaat <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801232200687749_pi.shtml">ovat sitä mieltä</a>, että maassamme ei kaivata burka-kielto. Laura Huhtasaaren eriävä mielipide ei kuitenkaan varmaan yllätä ketään. Huhtasaaren mukaan maamme pitäisi seurata Belgian ja Ranskan esimerkkejä sanoen, että en ymmärrä miksi naisista pitää tehdä näkymätön, se on myös turvallisuusasia. Meidän kulttuurissamme naisia ei verhota kokonaan. Joku voisi nillittää siitä, että Huhtasaari mainitsee vain naiset, mutta unohdetaan se ja keskitytään muuhun.</p><p>Jo nyt meillä on lainsäädännössämme työkalut, joilla hoitaa suurin osa ongelmista. Jo nykyiseen&nbsp;järjestelmäämme sisältyy naamioitumiskielto koskien tilanteita, joissa naamioituneen henkilön ilmeisenä tarkoituksena on vahingoittaa toista henkilöä taikka omaisuutta. Jokapäiväisen pukeutumisen pitäisi olla jokaisen ihmisen itse päätettävissä oleva asia. Kyseessä on ihmisen itsemääräämisoikeudesta. On huomioitava, ettei meillä ole kielletty edes jengiliivejä tai totalitarististen aatteiden symboleja. Hyvä niin.</p><p>On mielestäni selvää, ettei mitään burkhakieltoa tule säätää ja jos kielto kohdistettaisiin erityisesti uskonnolliseen pukeutumiseen, niin se olisi ilmeisen syrjivä. Ihmisoikeuksia kunnioittava yhteiskunta ei voi ja saa kohdella ihmisiä syrjivästi uskonnon perusteella, silloin kun uskonnollinen tapa ei rajoita&nbsp;<em>muiden&nbsp;</em>vapauksia, tai&nbsp;<em>tuota vahinkoa&nbsp;</em>näille. Alistamissolettamalla ei voida perustella burkhakieltoa, sillä siinä olettaisimme hassunkurisesti, että tällaista pukeutumista harjoittavat naiset ovat automaattisesti uhriparkoja, jotka eivät kykene hakemaan oikeutta itselleen. Yksilönvapauksien loukkaaminen sen perusteella, että osalla tahdonilmaisut eivät ole itse tehtyjä, on kauniisti sanoen kyseenalaista.</p><p>Ainoa tapa kieltää tällaiset asusteet ilman syrjintää, olisi se, että tulisimme suomalaisessa yhteiskunnassa siihen tulokseen, että jokaisen on oltava aina tunnistettavissa. Näin &quot;burkhakielto&quot; on tosiasiallisesti toteutettu esimerkiksi Alankomaissa ja Italiassa - jälkimmäisessä kielto on ollut voimassa vuodesta 1975 ja sitä säätäessä ei mietitty muslimeja, vaan terroristeja, mellakoitsijoita ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Perussuomalaisten pitäisi viimein ymmärtää tehdä pohjatyöt kunnolla, sillä jälleen kerran kyse on nimenomaan muslimeista.</p><p>Moni saattaisi tällaista yleiskieltoa pitääkin hyvänä, mutta sen myötä tulisi kieltää liian peittävät huivit ja päähineet, kuten myös kommandopipot. Myös silloin, kun naamaa hivelee rouhea tuuli ja elohopea on painunut Siperian lukemiin. Siinä ei olisi mielestäni mitään järkeä, muttei sellainen linjaus olisi typeryydestään huolimatta ketään erityisesti syrjivä, vaikka se rajoittaisikin ihmisten mahdollisuuksia elää vapaasti ja tehdä itsenäisesti valintoja.</p><p>Kyllä ihmisen pitää saada naamioitua ja vain erityisistä syistä johtuen hänet on voitava tunnistaa, mutta muuten olkoon itse kukin kuten tahtoo. Vaikkapa lentokoneeseen noustessa, kaupan kassalla ja niin edelleen on aivan perusteltua vaatia kasvojen paljastamista. Kun kyse on puolestaan työtehtävien hoidosta, tai viranomaisista, niin silloin kyse on aivan eri aihepiireistä. Julkisen vallan edustajilta on aivan kohtuullista vaatia uskonnollisesti ja poliittisesti neutraalia (tai neutraalihkoa) asuvalintaa, työnantaja voi tietyissä rajoissa päättää pukukoodista ja niin edelleen.&nbsp;</p><p>Eläkää ihmiset ja antakaa elää. Jos se ei konkreettisesti haittaa, tai vahingoita muita, tai uhkaa johtaa moiseen ja kyseessä on yksityisen ihmisen oma tahto, ei siihen tarvitse puuttua. Ei sinun, ei minun, tai kaikkivaltiaan Valtion.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com">vpleivo@gmail.com</a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank">Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank">Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aloitetaan hyvillä uutisilla: yhtä vaille kaikki presidenttiehdokkaat ovat sitä mieltä, että maassamme ei kaivata burka-kielto. Laura Huhtasaaren eriävä mielipide ei kuitenkaan varmaan yllätä ketään. Huhtasaaren mukaan maamme pitäisi seurata Belgian ja Ranskan esimerkkejä sanoen, että en ymmärrä miksi naisista pitää tehdä näkymätön, se on myös turvallisuusasia. Meidän kulttuurissamme naisia ei verhota kokonaan. Joku voisi nillittää siitä, että Huhtasaari mainitsee vain naiset, mutta unohdetaan se ja keskitytään muuhun.

Jo nyt meillä on lainsäädännössämme työkalut, joilla hoitaa suurin osa ongelmista. Jo nykyiseen järjestelmäämme sisältyy naamioitumiskielto koskien tilanteita, joissa naamioituneen henkilön ilmeisenä tarkoituksena on vahingoittaa toista henkilöä taikka omaisuutta. Jokapäiväisen pukeutumisen pitäisi olla jokaisen ihmisen itse päätettävissä oleva asia. Kyseessä on ihmisen itsemääräämisoikeudesta. On huomioitava, ettei meillä ole kielletty edes jengiliivejä tai totalitarististen aatteiden symboleja. Hyvä niin.

On mielestäni selvää, ettei mitään burkhakieltoa tule säätää ja jos kielto kohdistettaisiin erityisesti uskonnolliseen pukeutumiseen, niin se olisi ilmeisen syrjivä. Ihmisoikeuksia kunnioittava yhteiskunta ei voi ja saa kohdella ihmisiä syrjivästi uskonnon perusteella, silloin kun uskonnollinen tapa ei rajoita muiden vapauksia, tai tuota vahinkoa näille. Alistamissolettamalla ei voida perustella burkhakieltoa, sillä siinä olettaisimme hassunkurisesti, että tällaista pukeutumista harjoittavat naiset ovat automaattisesti uhriparkoja, jotka eivät kykene hakemaan oikeutta itselleen. Yksilönvapauksien loukkaaminen sen perusteella, että osalla tahdonilmaisut eivät ole itse tehtyjä, on kauniisti sanoen kyseenalaista.

Ainoa tapa kieltää tällaiset asusteet ilman syrjintää, olisi se, että tulisimme suomalaisessa yhteiskunnassa siihen tulokseen, että jokaisen on oltava aina tunnistettavissa. Näin "burkhakielto" on tosiasiallisesti toteutettu esimerkiksi Alankomaissa ja Italiassa - jälkimmäisessä kielto on ollut voimassa vuodesta 1975 ja sitä säätäessä ei mietitty muslimeja, vaan terroristeja, mellakoitsijoita ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Perussuomalaisten pitäisi viimein ymmärtää tehdä pohjatyöt kunnolla, sillä jälleen kerran kyse on nimenomaan muslimeista.

Moni saattaisi tällaista yleiskieltoa pitääkin hyvänä, mutta sen myötä tulisi kieltää liian peittävät huivit ja päähineet, kuten myös kommandopipot. Myös silloin, kun naamaa hivelee rouhea tuuli ja elohopea on painunut Siperian lukemiin. Siinä ei olisi mielestäni mitään järkeä, muttei sellainen linjaus olisi typeryydestään huolimatta ketään erityisesti syrjivä, vaikka se rajoittaisikin ihmisten mahdollisuuksia elää vapaasti ja tehdä itsenäisesti valintoja.

Kyllä ihmisen pitää saada naamioitua ja vain erityisistä syistä johtuen hänet on voitava tunnistaa, mutta muuten olkoon itse kukin kuten tahtoo. Vaikkapa lentokoneeseen noustessa, kaupan kassalla ja niin edelleen on aivan perusteltua vaatia kasvojen paljastamista. Kun kyse on puolestaan työtehtävien hoidosta, tai viranomaisista, niin silloin kyse on aivan eri aihepiireistä. Julkisen vallan edustajilta on aivan kohtuullista vaatia uskonnollisesti ja poliittisesti neutraalia (tai neutraalihkoa) asuvalintaa, työnantaja voi tietyissä rajoissa päättää pukukoodista ja niin edelleen. 

Eläkää ihmiset ja antakaa elää. Jos se ei konkreettisesti haittaa, tai vahingoita muita, tai uhkaa johtaa moiseen ja kyseessä on yksityisen ihmisen oma tahto, ei siihen tarvitse puuttua. Ei sinun, ei minun, tai kaikkivaltiaan Valtion.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
53 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249672-burka-kielto-ei-kuulu-suomeen-uskokaa-jo-perussuomalaiset#comments Islam Islamofobia Perussuomalaiset Rasismi Uskonnonvapaus Wed, 24 Jan 2018 04:25:00 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249672-burka-kielto-ei-kuulu-suomeen-uskokaa-jo-perussuomalaiset
Islamisoitumisen uhka ja uskonnonvapaus http://mmarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243827-islamisoitumisen-uhka-ja-uskonnonvapaus <p>Onko uskonnonvapauden tarkoitus suojata uskontoja? Vai sittenkin yksilöitä, myös uskonnoilta, kysyy Jari Ehrnrooth. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9862523" title="https://yle.fi/uutiset/3-9862523">https://yle.fi/uutiset/3-9862523</a></p><p>1. Suojaako liberaali perustuslaki järjestäytyneen uskonnon vai yksilön uskomisen vapautta?</p><p>2. Voiko uskonnon vapaus suojata sellaista uskonnon harjoittamista, joka rajoittaa yksilönvapautta?</p><p>3. Onko islamin arvojärjestelmä liberaalin demokratian vastainen?&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Suorasukaisia ja oikein laadittuja kysymyksiä Jari Ehrnroothilta. Vieläpä YLE:n sivustolla. Hyvä YLE!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onko uskonnonvapauden tarkoitus suojata uskontoja? Vai sittenkin yksilöitä, myös uskonnoilta, kysyy Jari Ehrnrooth. https://yle.fi/uutiset/3-9862523

1. Suojaako liberaali perustuslaki järjestäytyneen uskonnon vai yksilön uskomisen vapautta?

2. Voiko uskonnon vapaus suojata sellaista uskonnon harjoittamista, joka rajoittaa yksilönvapautta?

3. Onko islamin arvojärjestelmä liberaalin demokratian vastainen?"

 

Suorasukaisia ja oikein laadittuja kysymyksiä Jari Ehrnroothilta. Vieläpä YLE:n sivustolla. Hyvä YLE!

]]>
10 http://mmarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243827-islamisoitumisen-uhka-ja-uskonnonvapaus#comments Islam Kansalaisoikeudet Uskonnonvapaus Tue, 03 Oct 2017 05:55:16 +0000 Markku Marttila http://mmarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243827-islamisoitumisen-uhka-ja-uskonnonvapaus
Polku vaikeutuu, rohkeus lisääntyy http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242713-polku-vaikeutuu-rohkeus-lisaantyy <p><br />Sosiaalisessa mediassa (Facebook) on levitelty tietoa,että minusta on tehty kantelu joidenkin sateenkaariaktivistien taholta Helsingin tuomiokapituliin, blogitekstieni vuoksi. Ei tuossa ole minulle mitään yllättävää, ehkä enemmänkin ajattelen, &quot;ai, nytkö vasta.&quot; Jos ja kun kirjoittaa napakoita yhteiskunnallisia blogitekstejä sukupuolesta ja avioliitosta ilman seta-sertifikaattia, niin pääsee mustalle listalle.<br /><br />On ollut mielenkiintoista huomata se valtava halu vetää minulta matto jalkojen alta. Mikä siinä nyt on, että moniääniseen yhteiskuntaan tai kirkkoon ei mahtuisi Koivulan tekstejä? Kova on pojilla yritys, vaan ei siitä kiitostakaan voi jakaa.<br /><br />Jos Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa voisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja kirkon opin ja kirkkojärjestyksen vastaisesti ilman sanktiota, mutta siitä sakotettaisiin että kirkon työntekijä pysyy kirkon opissa niin avioliittokäsityksen ja kuin ihmiskuvan osalta, niin olisihan se uskonpuhdistuksen merkkivuotena aikamoinen tapaus. Se muistettaisiin pitkään.<br /><br />Aktivistit etsivät minulle ongelmia. &quot;Tehdään siitä naurunalainen. Viedään siltä ansiotulot. &quot;Haluavatko he antaa minulle lisää aikaa kirjoittaa? Lisää energiaa kehittää Aito avioliitto ry:n työtä ja laajentaa sitä? Onnistuessaan he tekisivät juuri noin.<br /><br />Onko kirkon työntekijällä oikeus ja lupa puhua sen puolesta, että sukupuoli on lahjaksi saatu ja muuttumaton ominaisuus? Onko lupa kirkon nuorisotyöntekijänä pitäytyä siinä, että avioliitto pysyy naisen ja miehen liittona, vaikka avioliittolaki on muuttunut? Näihin kysymyksiin saamme ehkä piankin mustaa valkoisella. Minun kantani ei muutu, olipa vastaus tuomiokapitulilta millainen tahansa.</p> <p><br /><br /><strong>Olen tullut huomaamaan, kun polku vaikeutuu, niin rohkeus lisääntyy.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Sosiaalisessa mediassa (Facebook) on levitelty tietoa,että minusta on tehty kantelu joidenkin sateenkaariaktivistien taholta Helsingin tuomiokapituliin, blogitekstieni vuoksi. Ei tuossa ole minulle mitään yllättävää, ehkä enemmänkin ajattelen, "ai, nytkö vasta." Jos ja kun kirjoittaa napakoita yhteiskunnallisia blogitekstejä sukupuolesta ja avioliitosta ilman seta-sertifikaattia, niin pääsee mustalle listalle.

On ollut mielenkiintoista huomata se valtava halu vetää minulta matto jalkojen alta. Mikä siinä nyt on, että moniääniseen yhteiskuntaan tai kirkkoon ei mahtuisi Koivulan tekstejä? Kova on pojilla yritys, vaan ei siitä kiitostakaan voi jakaa.

Jos Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa voisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja kirkon opin ja kirkkojärjestyksen vastaisesti ilman sanktiota, mutta siitä sakotettaisiin että kirkon työntekijä pysyy kirkon opissa niin avioliittokäsityksen ja kuin ihmiskuvan osalta, niin olisihan se uskonpuhdistuksen merkkivuotena aikamoinen tapaus. Se muistettaisiin pitkään.

Aktivistit etsivät minulle ongelmia. "Tehdään siitä naurunalainen. Viedään siltä ansiotulot. "Haluavatko he antaa minulle lisää aikaa kirjoittaa? Lisää energiaa kehittää Aito avioliitto ry:n työtä ja laajentaa sitä? Onnistuessaan he tekisivät juuri noin.

Onko kirkon työntekijällä oikeus ja lupa puhua sen puolesta, että sukupuoli on lahjaksi saatu ja muuttumaton ominaisuus? Onko lupa kirkon nuorisotyöntekijänä pitäytyä siinä, että avioliitto pysyy naisen ja miehen liittona, vaikka avioliittolaki on muuttunut? Näihin kysymyksiin saamme ehkä piankin mustaa valkoisella. Minun kantani ei muutu, olipa vastaus tuomiokapitulilta millainen tahansa.



Olen tullut huomaamaan, kun polku vaikeutuu, niin rohkeus lisääntyy.

]]>
0 Sananvapaus Sateenkaari-aktivismi Uskonnonvapaus Mon, 11 Sep 2017 18:56:05 +0000 Susanna Koivula http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242713-polku-vaikeutuu-rohkeus-lisaantyy
Mikä uskonnossa hävettää? http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242447-mika-uskonnossa-havettaa <p><strong>Hanna Kivisalo</strong> kirjoitti vieraskolumnin <a href="http://www.seinajoensanomat.fi/blogi/557114-hyvastit-uskontohapealle">&quot;Seinäjoen Sanomiin&quot;</a>. Hän toivotti siinä <em>&quot;hyvästit uskontohäpeälle&quot;</em>. Hän kertoi siitä miten hän on arastellut uskovaisuutensa tunnustamista .. <em>&quot;painoin pään ja yritin näyttää huomaamattomalta. En uskaltanut sanoa mitään, koska olisin saattanut leimautua uskonnolliseksi ihmiseksi, tai mikä pahinta, vakaumukselliseksi kristityksi. Sellaista stigmaa ei kukaan älykköpiireissä viihtyvä hanki Herran Vuonna 2017.&quot;</em><br /><br />Tämä on teksti joka noudattaa uskovaisten yleistä vainotuksi tulemisen narraatiota. Sen sijaintipaikka - Pohjanmaa - ei ole uskottavin uskonnon halveksuttamisen kohde. Toisaalta ei tuollaista oikeasti julkaistaisikaan sellaisessa paikassa jossa on paljon maallikkoja. Koska olipa todellisuus miten tahansa niin (1) se vastustaisi alueen paikallista henkeä ja se ei menisi läpi lukijoihin ja (2) jos sosiaalinen paine ja sensurointihalu ovat todellisia on pääsy mediaan vaikeutunutta.<br /><br />Huomattavaa on myös se, että Kivisalon kirjoitus on kuitenkin myös parempi kuin keskivertoinen vastaava. Sen takia että hän ei korosta näkemystä sananvapauskysymyksenä. Hän ei esitä että jos esittää mielipiteen uskonnosta ja tätä seuraa arvostelevaa mielipiteenilmaisua, että tämä olisi sensuuria. Se, että joku saa sanoa suoraan mielipiteensä uskonnosta ja toinen saa sanoa siihen ilkeitä asioita olisi itse asiassa sananvapauden toteutumista.&nbsp;Sen sijaan hän haki arvostusta. Hän rinnastikin uskovaiset homoseksuaaleihin. <em>&quot;Vaikuttaa siltä, että sitä mukaan, kun seksuaalivähemmistöjä marssitetaan ulos kaapista, toisesta ovesta työnnetään uutta väkeä sisään.&nbsp;En tarkoita sitä, että seksuaalivähemmistöjen pitäisi palata takaisin häpeäjän paikalle, vaan lähinnä haluaisin kyseenalaistaa kaapin tarpeellisuuden ylipäätään.&quot;</em></p><p>Toisaalta tekstissä on vilpitön sävy joka alleviivaa sitä miten uskovainen kokee asiat. Hän ei esittänyt että oikeasti hänen kaveripiirissään olisi mitään vainoamiskampanjoita. Useinhan esitetään varsin erikoisesti että olisi jokin laaja kristittyjen vaino kyseessä. Kuitenkaan näyttöjä tästä vainosta ei ole läheskään samaa vertaa mitä on 1990 -luvulla Suomessa velloneesta saatanapaniikista jossa esimerkiksi roolipelaajia vainottiin kristillisten toimesta. Ja tämän merkitystä kristityt haluavat jostain syystä noin yleisesti vähätellä. Relevantin vainon täytyy olla laajempaa ja häijympää, avoimempaa ja paremmin dokumentoitua. (<em>Simple as that.</em>)<br /><br />Toki tämä teksti vaikuttaa vähän samalta kuin minun mielipiteet naisasioista lukion ensimmäisillä luokilla. Ajattelin että tytöt eivät pidä nörttimäisistä pojista. Tein päätelmän siksi että minua nolotti kysyä heitä treffeille enkä koskaan käynyt sellaisilla. Sitten kun perusluonteeni romahti mielenterveyteni muota ja tilaa alkoi rakentumaan nykyiselle &quot;persoonalleni&quot; opin että tosiasiassa naiset antavat rukkasia nörttimäiseltä vaikuttaville raivohulluillekin varsin ystävällisesti. Eivät siten kun olin pelännyt. &quot;Koko ikäni olen hävennyt ja varonut&quot; ei ole kovin vakuuttava ilman konkreettisia seurauskertomuksia. Minusta tappouhkaus on hyvä nollataso. Jos sellaisia ei ole tullut, tuskin olet kohdannut mitään vainoakaan. Joku vaan on ollut ärhäkästi ja epämiellyttävällä asenteella erimielinen. Tämä taas kuuluu siihen vapauteen. Olemme kaikki jossain määrin vastenmielisiä ihmisiä. (Osa on toki laillani keskivertoa vastenmielisempiä.) Se, että emme tapa toisiamme tästä huolimatta on sitä sietämistä ja suvaitsemista. (Ja joskus se voi olla voimainponnistus joka kannattaa yleensä kuitenkin tehdä. Elinikäinen vankilatuomio ei välttämättä aina ole hinta jonka maksaminen todella olisi itselle teon arvoinen kompensaatio, saati että jäisi vaihdossa voitolle.)<br /><br /><strong>Olen itse asiassa monellakin tavalla samaa mieltä Kivisalon kanssa.</strong><br /><br />Pääviestinäni on esimerkiksi se, että en ole sekulaari. Mielestäni kouluihin esimerkiksi saisi tuoda vaikka kristilliset rukoustilaisuudet joka ikiseksi välitunniksi kunhan (1) ateistien lapsilla ei olisi velvollisuutta tai sosiaalista painostusta mennä niihin kertaakaan (2) minä en rahoita tätä prosessia verorahojen kautta. Jos kristilliset rahoittavat tämän toiminnan keskenään, niin en valita. Samoin en halua estää katusaarnaajia.<br /><br />Toisaalta kuitenkin Kivisalon tekstin ongelmana on sama mikä monessa muussakin asiassa on. Uskonto - ja toisaalta myös homoseksuaalisuus - esitetään isoina konsepteina joiden sisälle ei nähdä variaatioita. Ja tämän ymmärtäminen on taas nähdäkseni oleellisen relevanttia kun mietitään nimenomaan uskontoa.<br /><br />Ja erityisesti sitä &quot;dissattua uskontoa&quot; jolle minäkin naureskelen. Ja jota muuten löytyy käsitysteni mukaan myös Pohjanmaalta. Käsitykseni saattavat toki olla vääriä. Sukuni on pohjalaista perua vain isän äidin puolelta. Isän isä taas on karjalan pakolaisia. Äitini puoli taas on sitten savolaista ja karjalaista perustaa. Pohjalainen asenne on minulle tutuhko. Olen muun muassa työskennellyt Pohjanmaalla hevostilan renkinä puolisen vuotta. Väittäisin että tämä antoi minulle vähintään pinnallisen kokemuksen ja näkemyksen alueesta ja sen asenteistoista. Ja näihin kokemuksiin liittyy kontrasti - eniten julkista uskontoa ja uskonnon käyttämistä vallassa ja toisaalta isoin valitus siitä vainotuksi tulemisesta ja siitä miten nämä kaksi mielipidettä tuntuvat korreloivan uskovaisten päissä.&nbsp;<br /><br />En tiedä mitä nämä ihmiset tekisivät jos heille olisi tehty ateismin nimessä neljäsosa siitä mitä minulle on tehty kristillisyyden nimissä. Ja jota on pidetty &quot;normaalina&quot; ja &quot;asiaankuuluvana&quot; tässä kontekstissa. He luultavasti huutaisivat marttyyrikorttia. Ja olisivat vihaisia. Tässä toki olisi sellainen jännä elementti että nähdäkseni tämä huutaminen olisi ansaittua. Olen huvittunut kun kristitty valittaa nolouden kokemuksia vaikka tosiasiassa hän ei ole mielipiteenilmaisunsa vuoksi saanut yhtään tappouhkausta tai yritystä savustaa häneltä työpaikka. Minulle nämä molemmat - ja paljon pahempaakin - on ehtinyt tapahtumaan. Asiaa ei auta se, että kun tämä tehtiin minulle olin nuori. Aikuisena olisi ollut parempi puolustaa itseään.<br /><br /><strong>Ja tämä siinä tavallaan on ongelmana. </strong><br /><br />Kun uskovainen esittää uskonnollisen mielipiteen, hän ei juuri koskaan vain esitä uskonnollista mielipidettä. Tässä mukaan tulee uskonnollisuuden ilmenemiseen liittynyt muutos. <a href="http://churchandstate.org.uk/2017/05/has-evangelical-christianity-become-sociopathic/">Tähän voisi liittää kirjoituksen</a> joka tavallaan selittää siitä minkälaisen asenteen kohtaaminen tuottaa uskovaisissa uskontohäpeää. ; Siinä uskonnollisuuteen liittyviä asenteita verrataan varsin asenteellisesti psykopaattejen vastaaviin. Tämä on tietenkin sellainen mielipide jota ei halua kuulla kun tulee kertomaan Jeesus-pelastuksesta. Ja joka on toisaalta sellainen mielipide että jos sitä ei saa sanoa ääneen niin onhan se sensuuria ja ylenmääräistä korrektiutta.<br /><br />Tekstistä esille nostamani ydin ei kuitenkaan ole tämä psykopatiavertaus vaan muistutus siitä miten fundamentalismin asian käsittelyssä on tapahtunut aika isoja muutoksia. Sana on kenties ikuinen ja muuttumaton (ei ole) mutta sen ilmituonnissa on joka tapauksessa tapahtunut muotivirtauksia. Se mitä käsitellään ja mitä tehdään on jotain jossa on muoti-ilmiöitä. ; Siinä viitattiin siihen miten seksuaalivallankumouksen vastutsamiseen liittyvät ilmiöt muuttivat näkökulmaa. Tony Campolo kertoo miten aborttikeskustelu ja homojen avioliiton vastustaminen johti siihen että uskonnollisuudesta puhuttaessa teologia jäi taka-alalle ja fundamentalisteista - ja &quot;Evankeelisesta Kristillisyydestä&quot; joka on käytännössä lähes sama asia - tuli elämäntapakontrollin harjoittajia.<br /><br />Kun katsomme uskontoa - myös täällä Uudessa Suomessa - on selvää että uskontoa ei käydä suinkaan analysoimalla Raamattua sen alkukielellä. Dogmatiikka loistaa poissaolollaan. Sen sijaan homojen vastustaminen ja muut vastaavat poliittiset asiat ovat keskiössä. Näissä yleensä ei ole se että kristitty haluaa itse tehdä jotain jota häntä kielletään. Sen sijaan hän haluaa että jokin ihmisryhmä ei tee jotain asiaa. Tämä tekee heistä toisten elämään poliittisen vallan kautta tunkevaa.<br /><br />Tässä kohden<a href="https://boingboing.net/2012/08/07/what-do-christian-fundamentali.html"> voisinkin viitata</a> lapsuutensa USA:n uskonnollisissa kouluissa kouluaan käyneen kokemuksia ja näkemyksiä. Hän oli kuullut siitä miten uskovaisissa piireissä oli nähty joukko-oppiin liittyvät asiat pahuudeksi. Esillä oli esimerkiksi matematiikankirjoja jotka nojasivat viehättävään varmaan ja traditionaaliseen matematiikkaan jota ei oltu rasitettu joukko-opilla. Tässä yhteydessä hän viittasi myös pieneen mutta erikoiseen ilmiöön jossa <strong>Cantorin</strong> äärettömyyttä koskevia matemaattisia todistuksia epäillään uskonnollisin syin. Cantorhan osoitti että äärettömyyksiä on useita eri suuruisia. Ja tämä kohtaa vastustusta koska <em>&quot;There is only one infinity, and that is God.&quot; </em>Tämä ei toki ole fundamentalistien parissa erityisen suosittua. Mutta siitä huolimatta se sopi hyvin yleiseen narraatioon jolla uskonnoissa käsitellään heidän itsensä kanssa erimielisiä. Ja kohdellaan riippumatta siitä onko näkemys sosiaalinen vai tieteellinen.<br /><br />Kristillisessä kulttuurissa on noussut muotiin dogmatiikan vaihto sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen hyvin tietynlaisella tavalla. Kristityssä kulttuurissa kaikenlaiset asiat haiskahtavat &quot;modernismilta&quot;, &quot;postmodernilta&quot;, &quot;naturalismilta&quot; tai muulta vastaavalta. Näissä ytimessä on se että jos jokin asia on kristillisen mukaista se todistaa kristillisyydestä. Mutta erimielinen esittää vain propagandaa. Ja jos jokin asia haiskahtaa modernismilta, se on ideologista ja sen tehtävänä on aivopestä ja tuhota etenkin lapset ja nuoret näihin ajatuksiin. Niiden puolustaminen on tätä kautta askel polulla joka on kohti jumalatonta ateismia. Ja tätä kautta lopulta päädytään siihen että ihmiset voivat vain tappaa toisiaan koska ilman Jumalaa moraali on suhteellista ja kaikki voivat tehdä mitä tahansa.<br /><br />Kysymys on yleensä nimenomaan siitä että fundamentalisti ei ole tyhmä vaan hänellä on koherentti ja toistuva ajatusrakenne. Joka nojautuu viholliskuvan varaan. Kristityn on oltava tietynlainen koska muuten hän on antanut pikkusormen &quot;pahalle viholliselle&quot; joka voi mennä ja tappaa kaikkia koska moraali on suhteellista. Jumalan kyseenalaistaminen millä tahansa asialla on siksi kytköksessä uhkaan ja vaaraan jossa tuhoutuu yhteiskunta ja murhatuiksi tulevat kanssaihmiset. Heillä on sisäisesti koherentti asenne, jossa koko ajan on uhkaa. Ja tätä mielentilaa voi järkyttää mikä tahansa. Myös ajatus siitä että tietynlaisen matemaattisen määrittelyn ja joukko-opin mukaan seuraava matemaattinen seuraus on se, että äärettömiä on useita erilaisia.<br /><br />Tätä kautta esimerkiksi evoluution tai Cantorin matematiikan kohdalla keskustelu tuppaa hämmentävän usein siihen että puhutaan ihmisistä eikä teoriasta. Ei ole tavatonta että tieteellistä evoluution analyysiä harrastava puhuu evolutionismista ja sen&nbsp;&nbsp;naturalistisen maailmankuvan intresseistä jotka sitten ovat kätevä syy puhua Hitleristä. (Jos asia kiinnostaa kannattaa katsoa<strong> Ben Steinin</strong> tähdittämä <em><strong>&quot;Expelled&quot;</strong></em>. Elokuva on tässä hyvä esimerkki siitä miten<a href="http://www.cracked.com/blog/5-documentaries-that-sabotaged-their-own-message/"> ihmisillä on kahdet standardit</a>. Yhdet itselle ja itsen kohtelulle. Ja toiset aivan erilaiset vastapuolen kohtelulle..)&nbsp;&nbsp;Tämä muistuttaakin että aina kun puhutaan &quot;maailmankuvallisuudesta&quot; ja &quot;intresseistä&quot; ei yleisesti ottaen sanota että vastapuolen argumentit olisivat vääriä tai virheellisiä. Asioiden todistamisessa tai kumoamisessa ei käytetä &quot;maaimankuvallisuutta&quot; vetoavana puolena suuntaan tai toiseen. Se, että jossain on poliittisia tai uskonnollisia motiiveja ei vielä itsessään tee siitä epätieteellistä. Ne voivat olla epätieteellisiä, mutta asiaa ei ratkaista kyllä millään ideologia-analyysillä jossa poliittinen väri olisi sama kuin propagandaus. (Ja jos &quot;väärä poliittinen väri&quot; on todiste niin sitä vähemmän on kyse siitä että analyysin ongelmat viittaisivat kritiikin kohteeseen ja sitä enemmän vihjaa että luultavammin moite löytyykin sieltä kriitikon puolelta.)&nbsp;Niissä kun puhutaan asian sijaan asiasta uskovista. Tätä kautta ne pitäisi aina kohdata pelkällä naurulla ja ad hominemilla. Sillä tämä henkilöön käyminen tuntuu todellakin olevan se yleinen sabluuna jossa &quot;ismeistä ja sen seuraajista puhuminen&quot; korvaa näkemysten kritiikin hyvin usein. Ja ennen kaikkea näitä esitetään jonkinlaisina älyllisinä argumentteina. &nbsp;&quot;Edustaa maailmankuvaa X&quot; nähdään argumenttina aiheen epätotuudenmukaisuudesta tai huonoudesta hämmentävän usein. Sen ei pitäisi mennä rationaaliseen ihmiseen läpi kovin usein.<br /><br /><strong>Viesti alleviivaten;</strong><br /><br />Uskonto on perusvapaus ja perusoikeus jonka ilmaisemiseen on lupa. Kuitenkin tässä kohden uskovaiset tosiasiassa pitävät uskontonaan sitä että puuttuvat toisten ihmsten autonomiaan. Esimerkiksi tekemällä asiasta laittoman (aka. se ei ole lain mukaan mahdollista) tai jopa kriminalisoidun (siitä tulee lain mukaan rangaistus). Tässä keskustelussa uskovaiset puhuvat omasta vapaudestaan eivätkä siitä että tosiasiassa vastapuoli hakee omaa vapautumistaan eikä itse asiassa loukkaa sananvapauttakaan koska he eivät kiellä uskovaista sanomasta mielipiteitään. He vain kritisoivat ja kertovat omia mielipiteitään uskovaisille takaisin jos he avaavat suunsa.&nbsp;<br /><br />Itse näen että uskonto saa olla poliittista siinä mielessä että se sopii julkisiin tiloihin siitä pitävien yksilöiden itsensä esittäminä. Se on kuitenkin hieman eri asia kuin pitää sitä poliittisena siinä mielessä että se olisi validi argumentti jonka perusteella ei-kristittyjen tulisi erityisesti kontrolloida omaa elämäänsä. Kristityillä ei ole myöskään valtaa päättää mitä ateistit ja muut sallivat. (Eli jos uskovainen tulee sanomaan että &quot;ateistit saavat tappaa&quot; niin sitten minä määrittelen että jos kristityt saavat valtaa niin he alkavat polttaa noitia. Teoriassa mahdollista mutta hemmetin asenteellista ja epäuskottavaa.)<br /><br />Asian toinen syvällä oleva luonne on se, että usein uskontoa myydään &quot;mielipideasiana&quot; jota myydään myös faktojen puolelle. On nähtävissä voimakas ero homojen ja uskovaisten välille.&nbsp;Cantor Crankit eroavat homoseksuaaleista sitä kautta että homoseksuaalisuus koskee moraalia ja sitä mitä saa tehdä. Cantor Crank taas väittää virheasioita siitä miten matematiikka toimii. Jos joku hölmöilee faktojen tai numeroiden kanssa, hän on epä-älyllinen. Ja virheitä on turhaa oikeuttaa &quot;mielipiteinä&quot; tai &quot;makukysymyksinä&quot;. Nauran homoille samaan asenteeseen kuin uskovaisille Cantor Crankeille heti kun he väittävät että 1+1=2 on virheellinen koska siinä on heteronormatiivisia dogmia.<br /><br />Ja jos he ajattelevat että nauran heille koska he ovat homoja, nauran enemmän koska jo se että kaikki vedetään identiteettiin vihjaa siitä miten tosiasioista ei edes kannata puhua koska ainut mistä voitaisiin puhua ovat ihmiset ja se miten heitä glorifioidaan tai demonisoidaan. Tällöin itse koen tarpeelliseksi täyttää tilaa naurulla. Myös ivaavalla sellaisella. En siksi että se olisi argumentti tai ylevää. Vaan siksi että se on terapeuttista minulle itselleni.<br /><br /><strong>Lopuksi;</strong><br /><br />Suurin osa kristityistä ei tietenkään koe evoluutiota tai äärettömiä koskevaa matematiikkaa ongelmallisena. Kaikki kristityt eivät myöskään ole poliittisia päsmäreitä. (Tai mistäs minä tiedän kun he ovat hiljaa. Poliittiset päsmärit näkyvät. Juuri muut eivät näy. Tämä on ikävä asia itseidentifioinneilleni ja itsetunnolleni. Mutta toisaalta tosiasioiden ei tarvitse olla miellyttäviä. Ne tuntuvat hämmentävän harvoin olevan.) Tätä kautta voidaan nähdä että uskonto on sellainen että ihmiset voivat avautua siitä aivan pätevin syin. Sananvapaus tai uskonnonvapaus ei suojaa kenenkään nasaalionteloita herneiltä. Eikä se pakota maailmaa sellaiseksi että ei ärsyttäisi. (Jos olisi niin aika paljon pitäisi muuttaa maailmaa minun ympäriltä.)<br /><br />Näin korvien häpeäpunastumista varovan kristityn tulisikin kysyä;<br />-&nbsp;Onko kysymys todella siitä että ilmaisen vapautta jossa esitän oman mielipiteeni asioista.<br /><strong>-</strong>&nbsp;Koskeeko se toisen elämäntavan rajoittamista eikä kuvausta siitä mihin itse uskot ja miten itse elät?<br /><strong>-&nbsp;</strong>Koskeeko se sitä että vastustat tieteellisiä tai matemaattisia tieteilijöiden vähintään kohtuullisen yleisesti suosimia asioita joita esität kriittisesti viittaamalla niitä kannattavien henkilöiden negatiivisten ominaispiirteiden kautta?<br /><strong>=&gt; </strong>Ja sitten jos asia koskee kahta viimeisintä, niin tosiasiassa tuskin voit sanoa että he naureskelevat sinulle ja halveksuvat sinua siksi että olet kristitty.<br /><strong>=&gt;</strong>&nbsp;Ja vasta jos nämä kaksi kysymystä on saanut vastaukseksi &quot;ein&quot; ja saat konkreettisia seurauksia, voit puhua vainoamisesta. Itse lasken asioita tappouhkauksin ja pysyvin ruumiinvammoin. Koska niillä mittareilla pärjään ja jostain syystä alati ystävälliset mutta aina niin vainotut kristityt harvemmin eivät.<br /><br />Tässä näen että ongelmana on kulttuurimme yleisesti ottaen huono suhde kritiikkiin. En tässä toki näyttele mitään malliesimerkkiä hyvästä kritiikinottajasta. Mutta tämä kenties alleviivaa ongelman laajuutta.<br /><br />Meillä helposti ajatellaan että sananvapaus tarkoittaa moitteen puutetta. Ja moite on osittain sen vuoksi lähes aina yritys tunkea joku kaappiin oikeasti jolloin vapaus todella valitettavasti tarkoittaa moitteen puutetta. Kuitenkin terveempi kulttuurin sisältämä kuva moitteesta voisi mahdollistaa ajatuksen siitä että kritisoiminenkin on sananvapautta joka ei ole sama kuin tallaaminen. ;&nbsp;Toki ymmärrän tätä voi olla vaikeaa rakentaa kristillisen uskon ja sen arvojen pohjalle. SIinä kun on ajatus synnistä jossa asia on moitittavaa joss se on synti. Ja synnin palkkana on kuolema ja syntiä on vältettävä. Kritisoitava asia = &quot;suojeluksen nimissä kaikilta kiellettävä asia&quot;.<br /><br />Mutta tämä on minun mielipiteeni eikä ole kristittyjen kiusaamista tai vainoamista sanoa tämä ääneen. Tai kirjoittaa äänettömästi jonnekin blogialustalle. (Huuleni tosin saattavat liikkua kun hakkaan tekstejä yksisormijärjestelmällä. Pauk! Pauk!)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hanna Kivisalo kirjoitti vieraskolumnin "Seinäjoen Sanomiin". Hän toivotti siinä "hyvästit uskontohäpeälle". Hän kertoi siitä miten hän on arastellut uskovaisuutensa tunnustamista .. "painoin pään ja yritin näyttää huomaamattomalta. En uskaltanut sanoa mitään, koska olisin saattanut leimautua uskonnolliseksi ihmiseksi, tai mikä pahinta, vakaumukselliseksi kristityksi. Sellaista stigmaa ei kukaan älykköpiireissä viihtyvä hanki Herran Vuonna 2017."

Tämä on teksti joka noudattaa uskovaisten yleistä vainotuksi tulemisen narraatiota. Sen sijaintipaikka - Pohjanmaa - ei ole uskottavin uskonnon halveksuttamisen kohde. Toisaalta ei tuollaista oikeasti julkaistaisikaan sellaisessa paikassa jossa on paljon maallikkoja. Koska olipa todellisuus miten tahansa niin (1) se vastustaisi alueen paikallista henkeä ja se ei menisi läpi lukijoihin ja (2) jos sosiaalinen paine ja sensurointihalu ovat todellisia on pääsy mediaan vaikeutunutta.

Huomattavaa on myös se, että Kivisalon kirjoitus on kuitenkin myös parempi kuin keskivertoinen vastaava. Sen takia että hän ei korosta näkemystä sananvapauskysymyksenä. Hän ei esitä että jos esittää mielipiteen uskonnosta ja tätä seuraa arvostelevaa mielipiteenilmaisua, että tämä olisi sensuuria. Se, että joku saa sanoa suoraan mielipiteensä uskonnosta ja toinen saa sanoa siihen ilkeitä asioita olisi itse asiassa sananvapauden toteutumista. Sen sijaan hän haki arvostusta. Hän rinnastikin uskovaiset homoseksuaaleihin. "Vaikuttaa siltä, että sitä mukaan, kun seksuaalivähemmistöjä marssitetaan ulos kaapista, toisesta ovesta työnnetään uutta väkeä sisään. En tarkoita sitä, että seksuaalivähemmistöjen pitäisi palata takaisin häpeäjän paikalle, vaan lähinnä haluaisin kyseenalaistaa kaapin tarpeellisuuden ylipäätään."

Toisaalta tekstissä on vilpitön sävy joka alleviivaa sitä miten uskovainen kokee asiat. Hän ei esittänyt että oikeasti hänen kaveripiirissään olisi mitään vainoamiskampanjoita. Useinhan esitetään varsin erikoisesti että olisi jokin laaja kristittyjen vaino kyseessä. Kuitenkaan näyttöjä tästä vainosta ei ole läheskään samaa vertaa mitä on 1990 -luvulla Suomessa velloneesta saatanapaniikista jossa esimerkiksi roolipelaajia vainottiin kristillisten toimesta. Ja tämän merkitystä kristityt haluavat jostain syystä noin yleisesti vähätellä. Relevantin vainon täytyy olla laajempaa ja häijympää, avoimempaa ja paremmin dokumentoitua. (Simple as that.)

Toki tämä teksti vaikuttaa vähän samalta kuin minun mielipiteet naisasioista lukion ensimmäisillä luokilla. Ajattelin että tytöt eivät pidä nörttimäisistä pojista. Tein päätelmän siksi että minua nolotti kysyä heitä treffeille enkä koskaan käynyt sellaisilla. Sitten kun perusluonteeni romahti mielenterveyteni muota ja tilaa alkoi rakentumaan nykyiselle "persoonalleni" opin että tosiasiassa naiset antavat rukkasia nörttimäiseltä vaikuttaville raivohulluillekin varsin ystävällisesti. Eivät siten kun olin pelännyt. "Koko ikäni olen hävennyt ja varonut" ei ole kovin vakuuttava ilman konkreettisia seurauskertomuksia. Minusta tappouhkaus on hyvä nollataso. Jos sellaisia ei ole tullut, tuskin olet kohdannut mitään vainoakaan. Joku vaan on ollut ärhäkästi ja epämiellyttävällä asenteella erimielinen. Tämä taas kuuluu siihen vapauteen. Olemme kaikki jossain määrin vastenmielisiä ihmisiä. (Osa on toki laillani keskivertoa vastenmielisempiä.) Se, että emme tapa toisiamme tästä huolimatta on sitä sietämistä ja suvaitsemista. (Ja joskus se voi olla voimainponnistus joka kannattaa yleensä kuitenkin tehdä. Elinikäinen vankilatuomio ei välttämättä aina ole hinta jonka maksaminen todella olisi itselle teon arvoinen kompensaatio, saati että jäisi vaihdossa voitolle.)

Olen itse asiassa monellakin tavalla samaa mieltä Kivisalon kanssa.

Pääviestinäni on esimerkiksi se, että en ole sekulaari. Mielestäni kouluihin esimerkiksi saisi tuoda vaikka kristilliset rukoustilaisuudet joka ikiseksi välitunniksi kunhan (1) ateistien lapsilla ei olisi velvollisuutta tai sosiaalista painostusta mennä niihin kertaakaan (2) minä en rahoita tätä prosessia verorahojen kautta. Jos kristilliset rahoittavat tämän toiminnan keskenään, niin en valita. Samoin en halua estää katusaarnaajia.

Toisaalta kuitenkin Kivisalon tekstin ongelmana on sama mikä monessa muussakin asiassa on. Uskonto - ja toisaalta myös homoseksuaalisuus - esitetään isoina konsepteina joiden sisälle ei nähdä variaatioita. Ja tämän ymmärtäminen on taas nähdäkseni oleellisen relevanttia kun mietitään nimenomaan uskontoa.

Ja erityisesti sitä "dissattua uskontoa" jolle minäkin naureskelen. Ja jota muuten löytyy käsitysteni mukaan myös Pohjanmaalta. Käsitykseni saattavat toki olla vääriä. Sukuni on pohjalaista perua vain isän äidin puolelta. Isän isä taas on karjalan pakolaisia. Äitini puoli taas on sitten savolaista ja karjalaista perustaa. Pohjalainen asenne on minulle tutuhko. Olen muun muassa työskennellyt Pohjanmaalla hevostilan renkinä puolisen vuotta. Väittäisin että tämä antoi minulle vähintään pinnallisen kokemuksen ja näkemyksen alueesta ja sen asenteistoista. Ja näihin kokemuksiin liittyy kontrasti - eniten julkista uskontoa ja uskonnon käyttämistä vallassa ja toisaalta isoin valitus siitä vainotuksi tulemisesta ja siitä miten nämä kaksi mielipidettä tuntuvat korreloivan uskovaisten päissä. 

En tiedä mitä nämä ihmiset tekisivät jos heille olisi tehty ateismin nimessä neljäsosa siitä mitä minulle on tehty kristillisyyden nimissä. Ja jota on pidetty "normaalina" ja "asiaankuuluvana" tässä kontekstissa. He luultavasti huutaisivat marttyyrikorttia. Ja olisivat vihaisia. Tässä toki olisi sellainen jännä elementti että nähdäkseni tämä huutaminen olisi ansaittua. Olen huvittunut kun kristitty valittaa nolouden kokemuksia vaikka tosiasiassa hän ei ole mielipiteenilmaisunsa vuoksi saanut yhtään tappouhkausta tai yritystä savustaa häneltä työpaikka. Minulle nämä molemmat - ja paljon pahempaakin - on ehtinyt tapahtumaan. Asiaa ei auta se, että kun tämä tehtiin minulle olin nuori. Aikuisena olisi ollut parempi puolustaa itseään.

Ja tämä siinä tavallaan on ongelmana.

Kun uskovainen esittää uskonnollisen mielipiteen, hän ei juuri koskaan vain esitä uskonnollista mielipidettä. Tässä mukaan tulee uskonnollisuuden ilmenemiseen liittynyt muutos. Tähän voisi liittää kirjoituksen joka tavallaan selittää siitä minkälaisen asenteen kohtaaminen tuottaa uskovaisissa uskontohäpeää. ; Siinä uskonnollisuuteen liittyviä asenteita verrataan varsin asenteellisesti psykopaattejen vastaaviin. Tämä on tietenkin sellainen mielipide jota ei halua kuulla kun tulee kertomaan Jeesus-pelastuksesta. Ja joka on toisaalta sellainen mielipide että jos sitä ei saa sanoa ääneen niin onhan se sensuuria ja ylenmääräistä korrektiutta.

Tekstistä esille nostamani ydin ei kuitenkaan ole tämä psykopatiavertaus vaan muistutus siitä miten fundamentalismin asian käsittelyssä on tapahtunut aika isoja muutoksia. Sana on kenties ikuinen ja muuttumaton (ei ole) mutta sen ilmituonnissa on joka tapauksessa tapahtunut muotivirtauksia. Se mitä käsitellään ja mitä tehdään on jotain jossa on muoti-ilmiöitä. ; Siinä viitattiin siihen miten seksuaalivallankumouksen vastutsamiseen liittyvät ilmiöt muuttivat näkökulmaa. Tony Campolo kertoo miten aborttikeskustelu ja homojen avioliiton vastustaminen johti siihen että uskonnollisuudesta puhuttaessa teologia jäi taka-alalle ja fundamentalisteista - ja "Evankeelisesta Kristillisyydestä" joka on käytännössä lähes sama asia - tuli elämäntapakontrollin harjoittajia.

Kun katsomme uskontoa - myös täällä Uudessa Suomessa - on selvää että uskontoa ei käydä suinkaan analysoimalla Raamattua sen alkukielellä. Dogmatiikka loistaa poissaolollaan. Sen sijaan homojen vastustaminen ja muut vastaavat poliittiset asiat ovat keskiössä. Näissä yleensä ei ole se että kristitty haluaa itse tehdä jotain jota häntä kielletään. Sen sijaan hän haluaa että jokin ihmisryhmä ei tee jotain asiaa. Tämä tekee heistä toisten elämään poliittisen vallan kautta tunkevaa.

Tässä kohden voisinkin viitata lapsuutensa USA:n uskonnollisissa kouluissa kouluaan käyneen kokemuksia ja näkemyksiä. Hän oli kuullut siitä miten uskovaisissa piireissä oli nähty joukko-oppiin liittyvät asiat pahuudeksi. Esillä oli esimerkiksi matematiikankirjoja jotka nojasivat viehättävään varmaan ja traditionaaliseen matematiikkaan jota ei oltu rasitettu joukko-opilla. Tässä yhteydessä hän viittasi myös pieneen mutta erikoiseen ilmiöön jossa Cantorin äärettömyyttä koskevia matemaattisia todistuksia epäillään uskonnollisin syin. Cantorhan osoitti että äärettömyyksiä on useita eri suuruisia. Ja tämä kohtaa vastustusta koska "There is only one infinity, and that is God." Tämä ei toki ole fundamentalistien parissa erityisen suosittua. Mutta siitä huolimatta se sopi hyvin yleiseen narraatioon jolla uskonnoissa käsitellään heidän itsensä kanssa erimielisiä. Ja kohdellaan riippumatta siitä onko näkemys sosiaalinen vai tieteellinen.

Kristillisessä kulttuurissa on noussut muotiin dogmatiikan vaihto sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen hyvin tietynlaisella tavalla. Kristityssä kulttuurissa kaikenlaiset asiat haiskahtavat "modernismilta", "postmodernilta", "naturalismilta" tai muulta vastaavalta. Näissä ytimessä on se että jos jokin asia on kristillisen mukaista se todistaa kristillisyydestä. Mutta erimielinen esittää vain propagandaa. Ja jos jokin asia haiskahtaa modernismilta, se on ideologista ja sen tehtävänä on aivopestä ja tuhota etenkin lapset ja nuoret näihin ajatuksiin. Niiden puolustaminen on tätä kautta askel polulla joka on kohti jumalatonta ateismia. Ja tätä kautta lopulta päädytään siihen että ihmiset voivat vain tappaa toisiaan koska ilman Jumalaa moraali on suhteellista ja kaikki voivat tehdä mitä tahansa.

Kysymys on yleensä nimenomaan siitä että fundamentalisti ei ole tyhmä vaan hänellä on koherentti ja toistuva ajatusrakenne. Joka nojautuu viholliskuvan varaan. Kristityn on oltava tietynlainen koska muuten hän on antanut pikkusormen "pahalle viholliselle" joka voi mennä ja tappaa kaikkia koska moraali on suhteellista. Jumalan kyseenalaistaminen millä tahansa asialla on siksi kytköksessä uhkaan ja vaaraan jossa tuhoutuu yhteiskunta ja murhatuiksi tulevat kanssaihmiset. Heillä on sisäisesti koherentti asenne, jossa koko ajan on uhkaa. Ja tätä mielentilaa voi järkyttää mikä tahansa. Myös ajatus siitä että tietynlaisen matemaattisen määrittelyn ja joukko-opin mukaan seuraava matemaattinen seuraus on se, että äärettömiä on useita erilaisia.

Tätä kautta esimerkiksi evoluution tai Cantorin matematiikan kohdalla keskustelu tuppaa hämmentävän usein siihen että puhutaan ihmisistä eikä teoriasta. Ei ole tavatonta että tieteellistä evoluution analyysiä harrastava puhuu evolutionismista ja sen  naturalistisen maailmankuvan intresseistä jotka sitten ovat kätevä syy puhua Hitleristä. (Jos asia kiinnostaa kannattaa katsoa Ben Steinin tähdittämä "Expelled". Elokuva on tässä hyvä esimerkki siitä miten ihmisillä on kahdet standardit. Yhdet itselle ja itsen kohtelulle. Ja toiset aivan erilaiset vastapuolen kohtelulle..)  Tämä muistuttaakin että aina kun puhutaan "maailmankuvallisuudesta" ja "intresseistä" ei yleisesti ottaen sanota että vastapuolen argumentit olisivat vääriä tai virheellisiä. Asioiden todistamisessa tai kumoamisessa ei käytetä "maaimankuvallisuutta" vetoavana puolena suuntaan tai toiseen. Se, että jossain on poliittisia tai uskonnollisia motiiveja ei vielä itsessään tee siitä epätieteellistä. Ne voivat olla epätieteellisiä, mutta asiaa ei ratkaista kyllä millään ideologia-analyysillä jossa poliittinen väri olisi sama kuin propagandaus. (Ja jos "väärä poliittinen väri" on todiste niin sitä vähemmän on kyse siitä että analyysin ongelmat viittaisivat kritiikin kohteeseen ja sitä enemmän vihjaa että luultavammin moite löytyykin sieltä kriitikon puolelta.) Niissä kun puhutaan asian sijaan asiasta uskovista. Tätä kautta ne pitäisi aina kohdata pelkällä naurulla ja ad hominemilla. Sillä tämä henkilöön käyminen tuntuu todellakin olevan se yleinen sabluuna jossa "ismeistä ja sen seuraajista puhuminen" korvaa näkemysten kritiikin hyvin usein. Ja ennen kaikkea näitä esitetään jonkinlaisina älyllisinä argumentteina.  "Edustaa maailmankuvaa X" nähdään argumenttina aiheen epätotuudenmukaisuudesta tai huonoudesta hämmentävän usein. Sen ei pitäisi mennä rationaaliseen ihmiseen läpi kovin usein.

Viesti alleviivaten;

Uskonto on perusvapaus ja perusoikeus jonka ilmaisemiseen on lupa. Kuitenkin tässä kohden uskovaiset tosiasiassa pitävät uskontonaan sitä että puuttuvat toisten ihmsten autonomiaan. Esimerkiksi tekemällä asiasta laittoman (aka. se ei ole lain mukaan mahdollista) tai jopa kriminalisoidun (siitä tulee lain mukaan rangaistus). Tässä keskustelussa uskovaiset puhuvat omasta vapaudestaan eivätkä siitä että tosiasiassa vastapuoli hakee omaa vapautumistaan eikä itse asiassa loukkaa sananvapauttakaan koska he eivät kiellä uskovaista sanomasta mielipiteitään. He vain kritisoivat ja kertovat omia mielipiteitään uskovaisille takaisin jos he avaavat suunsa. 

Itse näen että uskonto saa olla poliittista siinä mielessä että se sopii julkisiin tiloihin siitä pitävien yksilöiden itsensä esittäminä. Se on kuitenkin hieman eri asia kuin pitää sitä poliittisena siinä mielessä että se olisi validi argumentti jonka perusteella ei-kristittyjen tulisi erityisesti kontrolloida omaa elämäänsä. Kristityillä ei ole myöskään valtaa päättää mitä ateistit ja muut sallivat. (Eli jos uskovainen tulee sanomaan että "ateistit saavat tappaa" niin sitten minä määrittelen että jos kristityt saavat valtaa niin he alkavat polttaa noitia. Teoriassa mahdollista mutta hemmetin asenteellista ja epäuskottavaa.)

Asian toinen syvällä oleva luonne on se, että usein uskontoa myydään "mielipideasiana" jota myydään myös faktojen puolelle. On nähtävissä voimakas ero homojen ja uskovaisten välille. Cantor Crankit eroavat homoseksuaaleista sitä kautta että homoseksuaalisuus koskee moraalia ja sitä mitä saa tehdä. Cantor Crank taas väittää virheasioita siitä miten matematiikka toimii. Jos joku hölmöilee faktojen tai numeroiden kanssa, hän on epä-älyllinen. Ja virheitä on turhaa oikeuttaa "mielipiteinä" tai "makukysymyksinä". Nauran homoille samaan asenteeseen kuin uskovaisille Cantor Crankeille heti kun he väittävät että 1+1=2 on virheellinen koska siinä on heteronormatiivisia dogmia.

Ja jos he ajattelevat että nauran heille koska he ovat homoja, nauran enemmän koska jo se että kaikki vedetään identiteettiin vihjaa siitä miten tosiasioista ei edes kannata puhua koska ainut mistä voitaisiin puhua ovat ihmiset ja se miten heitä glorifioidaan tai demonisoidaan. Tällöin itse koen tarpeelliseksi täyttää tilaa naurulla. Myös ivaavalla sellaisella. En siksi että se olisi argumentti tai ylevää. Vaan siksi että se on terapeuttista minulle itselleni.

Lopuksi;

Suurin osa kristityistä ei tietenkään koe evoluutiota tai äärettömiä koskevaa matematiikkaa ongelmallisena. Kaikki kristityt eivät myöskään ole poliittisia päsmäreitä. (Tai mistäs minä tiedän kun he ovat hiljaa. Poliittiset päsmärit näkyvät. Juuri muut eivät näy. Tämä on ikävä asia itseidentifioinneilleni ja itsetunnolleni. Mutta toisaalta tosiasioiden ei tarvitse olla miellyttäviä. Ne tuntuvat hämmentävän harvoin olevan.) Tätä kautta voidaan nähdä että uskonto on sellainen että ihmiset voivat avautua siitä aivan pätevin syin. Sananvapaus tai uskonnonvapaus ei suojaa kenenkään nasaalionteloita herneiltä. Eikä se pakota maailmaa sellaiseksi että ei ärsyttäisi. (Jos olisi niin aika paljon pitäisi muuttaa maailmaa minun ympäriltä.)

Näin korvien häpeäpunastumista varovan kristityn tulisikin kysyä;
- Onko kysymys todella siitä että ilmaisen vapautta jossa esitän oman mielipiteeni asioista.
- Koskeeko se toisen elämäntavan rajoittamista eikä kuvausta siitä mihin itse uskot ja miten itse elät?
Koskeeko se sitä että vastustat tieteellisiä tai matemaattisia tieteilijöiden vähintään kohtuullisen yleisesti suosimia asioita joita esität kriittisesti viittaamalla niitä kannattavien henkilöiden negatiivisten ominaispiirteiden kautta?
=> Ja sitten jos asia koskee kahta viimeisintä, niin tosiasiassa tuskin voit sanoa että he naureskelevat sinulle ja halveksuvat sinua siksi että olet kristitty.
=> Ja vasta jos nämä kaksi kysymystä on saanut vastaukseksi "ein" ja saat konkreettisia seurauksia, voit puhua vainoamisesta. Itse lasken asioita tappouhkauksin ja pysyvin ruumiinvammoin. Koska niillä mittareilla pärjään ja jostain syystä alati ystävälliset mutta aina niin vainotut kristityt harvemmin eivät.

Tässä näen että ongelmana on kulttuurimme yleisesti ottaen huono suhde kritiikkiin. En tässä toki näyttele mitään malliesimerkkiä hyvästä kritiikinottajasta. Mutta tämä kenties alleviivaa ongelman laajuutta.

Meillä helposti ajatellaan että sananvapaus tarkoittaa moitteen puutetta. Ja moite on osittain sen vuoksi lähes aina yritys tunkea joku kaappiin oikeasti jolloin vapaus todella valitettavasti tarkoittaa moitteen puutetta. Kuitenkin terveempi kulttuurin sisältämä kuva moitteesta voisi mahdollistaa ajatuksen siitä että kritisoiminenkin on sananvapautta joka ei ole sama kuin tallaaminen. ; Toki ymmärrän tätä voi olla vaikeaa rakentaa kristillisen uskon ja sen arvojen pohjalle. SIinä kun on ajatus synnistä jossa asia on moitittavaa joss se on synti. Ja synnin palkkana on kuolema ja syntiä on vältettävä. Kritisoitava asia = "suojeluksen nimissä kaikilta kiellettävä asia".

Mutta tämä on minun mielipiteeni eikä ole kristittyjen kiusaamista tai vainoamista sanoa tämä ääneen. Tai kirjoittaa äänettömästi jonnekin blogialustalle. (Huuleni tosin saattavat liikkua kun hakkaan tekstejä yksisormijärjestelmällä. Pauk! Pauk!)

]]>
3 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242447-mika-uskonnossa-havettaa#comments Fundamentalismi Kreationismi Uskonnonvapaus Uskontokritiikki Thu, 07 Sep 2017 01:47:54 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242447-mika-uskonnossa-havettaa
Etnisesti luterilainen vai entisesti luterilainen? http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242281-etnisesti-luterilainen-vai-entisesti-luterilainen <p>Olemme olleet perinteisesti luterilainen maa. Tähän liittyvät muutokset tapahtuivat nopeasti.<strong> Kustaa Vaasa </strong>ratkaisi rahapulmiaan vaihtamalla maamme katolisesta luterilaiseksi. Luterilainen kirkko toisaalta hallitsi myös ihmisten lisääntymistä; Naimalupa saatiin rippikoulu käymällä. Sittemmin kirkko on yrittänyt irtautua tästä perinteestä korostamalla että luterilaisuus on maamme perinne. Ja se on tässä yhteydessä yrittänyt katkaista perinnettä itseensä selittämällä että tosiasiassa maassamme ei ole valtionkirkkoa tai valtakirkkoa vaan kansankirkko. Joka eroaa valtionkirkosta siten että valtionkirkossa kirkko saa rahaa valtiolta ja joutuu tottelemaan poliittista valtaa kun taas meidän autonominen kansankirkkomme ottaa rahat ja tekee vapaammin mitä lystää. Kansankirkkoon on sitten ikään kuin vain kuuluttu vapaaehtoisesti ja se on ollut suosittu. Tässä kansankirkkoretoriikassa kirkon jäsentilastot ja rippikoulutilastot olivat oleellisin työkalu.<br /><br />Nyt tämä kansankirkkoretoriikka on ollut katoamassa. Osittain siksi että se ei ole toiminut. Kun kirkko on puhunut vapaaehtoisuudesta, on sen ollut vaikeaa saada kirkosta etääntyneitä esimerkiksi kastamaan lapsiaan. Kirkko taas on tarvinnut lapsia jotka kastetaan jäsenrekisterin yhteyteen. Tämä on monin paikoin ongelmallista kun paikoitellen selvästi alle puolet lapsista kastetaan kirkkoon. Tämä johtaa siihen että etenkin kouluissa oppilaita katsoen kirkon jäsenet ovat vähemmistössä. Tässä kulmassa on tietenkin vaikeaa oikeuttaa kirkon &rdquo;luontevaa läsnäoloa&rdquo;. Onkin jo sinällään kuvaavaa että vaikka luterilaisen kirkon &quot;läsnäolo&quot; oikeutettiin kansankirkkoargumenteilla niin nyt kun sen argumentaation tausta on kadonnut, ei toimintaa haluta lopettaa vaan jatkaa. Aina kun jotain asiaa jatketaan sen taustalla olevien argumenttien muututtua tehottomiksi tiedetään että kyseessä on valtapelistä ja vain valtapelistä. Sellaisesta joka asettuu keskustelun ja argumentoinnin ulkopuolelle. Jossa argumentaation ainut tehtävä on nuijia valmiiksi päätetyt asiat läpi. Ja jos tässä ei onnustuta, vaihdetaan argumentaatiota eikä johtopäätöstä.<br /><br />Tästä onkin tullut hankaluuksia kirkolle. Viime päivinä on esimerkiksi keskusteltu siitä miten koulutussäädökset ovat vaikeuttaneet ja rajoittaneet kirkollisten toimintaa. He ovat olleet pahastuneita siitä että kirkko ei ole saanut olla mukana sopimassa säännöistä ja päättämässä. Mikä kertoo että heille koulut eivät ole autonomisia paikkoja joiden ehdoilla toimitaan kun sinne mennään vierailemaan vaan enemmänkin jokin taho jonka kanssa väännetään asiat kuten valtakirkko haluaa.<br /><br />Tässä kontekstissa on korostettu sitä että uskontoa ei tuputeta vaan annetaan tarjolle. Tätä kautta kansankirkkoretoriikasta on onnistuttu nappaamaan mukaan se käsite jota on ilmeisesti jostain syystä haluttu pitää mukana. Nimittäin se, että ihmisillä tulee olla käsitys omasta kulttuuristaan. Että täytyy ensin ymmärtää omaa kulttuuriaan jotta voi ymmärtää muita.<br /><br />Tätä on sävytetty sillä että me elämme luterilaisessa maassa. <strong>Teemu Laajasalo</strong>, joka on tuoreesti valittu piispaksi, varmasti edustanee kirkon virallista kantaa tai mukailee kirkollisten näkemyksiä kertoen mitä kirkossa aika laajasti halutaan. Hän on korostanut että luterilaisuus näkyy siniristilipusta lähtien koko kulttuurissa. Ja tätä kautta myös maamme ateistit ovat etnisesti luterilaisia. Ateistimmekin ovat siis luterilaisia ateisteja.<br />-&nbsp;Laajasalon valinta on minusta muuten erinomainen syy erota kirkosta. Hän on liberaalimaineinen mutta samalla hyvin vanhoillinen setä. Joka kehuu sitä että kohun kälkeen antoi Pirkko Jalovaaralle potkut. Kun tosiasiassa hänen Kallion kirkossaan se nolo MOT -paljastus tapahtui. Ja minusta täytyy olla todella pihalla siitä mitä suomen uskontoskenessä tapahtui jos tuohon aikaan ei tiennyt mitä Jalovaara puuhasi. Joko Laajasalo tiesi ja torjui hänet vasta kun tilanne kävi PR -noloksi. Tai sitten ei tiennyt ja oli niin pihalla että ei tuollaisen kärryilläpitäjän varaan kannata asettaa luottamusta. Hoitaa uskonasioissa pysymisen yhtä hyvin kuin oman yritystoimintansa.<br /><br />Tässä kohden on haluttu pitää ajatuksesta jossa kirkosta asetetaan tarjolle tietoa. Tämä on hyvää retoriikkaa kunnes tiedostaa että kirkolliset ovat kaikista vahviten olleet vastustamassa muutosta jossa uskonnonopetus muutettaisiin uskontotiedoksi. Toisin sanoen uskonnosta tarjottaisiin neutraalia tietoa sellaisella tavalla, että erillistä opetusta ei tarvitsisi antaa. Tällöin he korostavat että neutraaliutta ei olekaan. Mikä on jännittävää koska kun he kertovat neutraalisti tarjoavansa tietoa jotta voi tehdä valinnan sitä myydään neutraalina tietona joka on päätöksen apuna ilman maailmankuvallista taakkaa. Kuulemme että tila on neutraali. Suvivirsi ei ole uskonnonharjoittamista. Uskonnonopetus ei ole vakaumuksellista ja niin edespäin. Tämä muistuttaa siitä että tieto ei olekaan se asia joka tosiasiassa on takana. Takana on kirkollisten tieto siitä että uskontoa ei voi neutraalisti asettaa tarjolle. Tätä ei vain ole miellyttävää tunnustaa julkisesti. ; Tätä korostaa se että uskontotiedon vastustamisen lisäksi suurimmat uskonnon näkyvyyttä koskevat valitukset eivät koske tiedottamista. Vaan esimerkiksi kirkossa vierailuja, jumalanpalveluksia ja uskonnollisia yhteislauluja. Toisin sanoen kirkon rituaalivaltaa sosiaalisessa kontekstissa. Ei tämä ole mitään tietoa. Tämä on sosiaalisen vallan näyttämistä ja miellyttävien kokemusten antamista jotta ihmisiä saataisiin suostuteltua omalle puolelle ei-tiedollisin syin. Tosin se miellyttävyys on toki monesti aika epäonnistunutta. Kohtaaminen uskovaisen kanssa on karkeasti ottaen joko haukotuttavan tylsä tai sitten uskovaisen asennevammailun vuoksi äärimmäisen epämiellyttävä. Monille onkin tullut uskonnonasioista koulussa pakotuskokemuksia. Ja tämä on tehnyt heistä kiukkuisia ateisteja.<br /><br />Pintaa raaputtamalla paljastuukin että ajatellaan että yhteiskunnan jatkuvuus on sellainen että on hyvä että valtio tukee kansalaisten arvopohjan tietynlaistamista. Että uskontoa tarvitaan yhteiskunnan ja kulttuurin perustalle. Takan ei siis olekaan enää ajatus siitä että neutraalia tilaa ei olekaan vaan se että tosiasiassa vain luterilaisuudessa on kulttuurisisältöä ja jos &rdquo;etninen luterilainen&rdquo; siivoaa elämästään luterilaiset asiat niin hänen maailmansa on kulttuurinkin tasolla sama kuin miksi fundamentalistit näkevät sen olevan moraalin tasolla. Vaihtoehtona ei olekaan &rdquo;jokin toinen ideologia&rdquo; vaan &rdquo;arvotyhjiö&rdquo; tai &rdquo;kulttuurityhjiö&rdquo;.<br /><br />Mielenkiintoista onkin miten he korostavat että uskonnon kouluopetus opettaa ymmärtämään luterilaisuutta ja että kaikki kulttuurissamme on luterilaisuutta. Kuitenkin samalla he selittävät että kirkosta eroavat eivät ymmärrä luterilaisuutta. Jota he kuitenkin sitten etnisesti ja filosofisesti kuulemma ovat. Kirkollisten retoriikka tässä ei ole ristiriidatonta. ; Surullista on että suurin osa on elänyt luterilaisessa yhtenäiskulttuurissa ja läpikäyneet sitä luterilaista uskonnonopetusta joka kuulemma tarvitaan jotta voi ymmärtää kulttuuria jossa elää. Selvästi se ei ole tehokasta jos eroavat ateistien virrat eivät ole oppineet. Joten kirkollisten systeemi on sekava, sisäisesti ristiriitainen ja sen omien ehtojen mukaan sen keinot ovat koetellusti viallisia.<br /><br />On selvää että kirkollisten retoriikka ei ole sisäisesti koherenttia. Ja syynä on se että he haluavat oikeuttaa valtaansa vaikuttamatta tungettelevilta.<br /><br />Tässä he tietenkin puhuvat usein rakkaudesta. Mutta se on hyvin tietynlaista rakkautta. En pidä psykoanalyysiä minään oikeana tieteenä mutta sen parissa on kuitenkin kuvailtu aika hyvin erilaisten &rdquo;rakkauksien&rdquo; jaottelua. Narsistinen rakkaus on rakkautta jossa ihminen rakastaa toisissa itsensäkaltaisuutta. Tähän usein liittyy ehtoja. Tähän usein liittyy myös ajattelu suojelusta jolla ehdot oikeutetaan. Tätä kautta syntyy esimerkiksi ajatus siitä että oikeistokonservatiivi rakastaa naisiaan lapsiaan ja perhettään ja tämä tarkoittaa sitä että hän suojelee heitä esimerkiksi maahanmuuttajia tai jotain muuta kulttuurimädättäjiä vastaan. Mutta samalla naisen ja lapsen pitää olla kiitollinen. Ja tämä tarkoittaa sitä että he eivät esimerkiksi saa olla feministejä tai suvakkeja vaan heillä on oma erillinen roolinsa joka heidän on täytettävä. Aito rakkaus taas olisi sitä että osattaisiin asettaa rakkauden kohde vapaaksi vaikka se tarkoittaisi sitä että on päästettävä irti.<br /><br />Uskonnon &rdquo;rakkaus&rdquo; on aina juuri tätä. Halutaan &rdquo;pelastaa&rdquo; ja &rdquo;varmistaa että kulttuurimme ei tuhoudu&rdquo;.<br /><br />Ja tässä itse asiassa oletetaan hyvin omituisia asioita. Kun me katsomme miten Laajasalo sanoo ateistejamme kulttuurisesti luterilaisiksi, hän varmasti ajattelee että he elävät luterilaisuuden läpitunkemassa maailmassa. Tämä on ajatus joka ei ole kulttuuria katsellen itse asiassa juuri ollenkaan uskottavaa.<br /><br />Tässä takana on esimerkiksi Laajasalon ajatus siitä että siniristilipun takana on kristillinen tausta. Tässä ongelmana on se, että harvalle se enää edustaa mitään kristillisyyden ehdotonta normia. Rehellisesti sanoen jos se olisi velvollisuus olla kristitty, se edustaisi valtiollista teokratiaa ja jos siniristilipulla alettaisiin sellaista oikeuttamaan olisi kenties syytä vaihtaa koko lippu. Kansallisia symoleja on vaihdettu monissa maissa jos sen symbolit alkavat ajamaan jotain hyvin vastenmielisiksi nähtyjä asioita. Ja demokratiassa maan symbolit ovat juttuja toisten joukossa. Dogmaattisuus ja muuttumattomuus näissä asioissa on sidottu ehdottomuuteen jotka ovat länsimaiselle demokratialle syvästi sen perusnäkemysten vastaisia.<br /><br />Tässä mielessä voidaan sanoa että ristille on tosiasiassa käynyt se, että se on lipussa lähinnä sillä oikeudella että se on kulttuurinen kuriositeetti joka ei paina elämässä arjessa ja kulttuurissa elämisessä välttämättä mitenkään. Näin ollen se muistuttaa vihkisormusta. Moni muistaa kuulleensa siitä miten vihkisormuksen nimettömyys perustellaan 1500 -lukulaisella uskomuksella jossa nimettömästä on suora yhteys sydämeen. Tapa on kuitenkin peräisin jo rooman valtakunnasta. Esimerkiksi ei-kristillinen Plinius on maininnut vihkisormusten käytöstä. Tähän liittyi ei-kristillisiä pakanallisia uskomuksia. Nämä eivät tosiasiassa lataa mitään pakanallista merkitystä vihkisormusten käyttöön tai tee vihkisormuksen pitäjää mitenkään relevantisti roomalaiseksi. Toki on selvää että kaukainen yhteys historiassa on. Mutta tämä ei oikeasti merkitse kulttuurissa elämistä eikä tämän tiedon tietämättömyys tosiasiassa kuihduta kulttuurielämää.<br /><br />Tämä on hyvin tärkeää muistaa sillä suurin osa kristillisestä &rdquo;kulttuurin ymmärtämisestä&rdquo; on sitä että opetetaan esimerkiksi mitkä toistetut sanonnat ovat peräisin Raamatusta. Merkittävintä on että kaikki osaavat käyttää näitä sanontoja ilman tätä tietoakin. Kristityt tässä tosiasiassa yrittävät sitoa ihmisten identiteettiä heidän oman elämänsä ja elämänpiirinsä sijasta muihin ihmisiin. Esimerkiksi vanhempiinsa. Tämä &rdquo;tausta ja vanhemmat ovat oleellinen identiteetille&rdquo; ei ole mikään tieteellinen tosiasia vaan mielipide johon uskotaan kun sitä riittävästi hoetaan. Tämä paistaa esimerkiksi niissä kertomuksissa joissa adoptoitu on kärsinyt &rdquo;geneettisestä isättömyydestä&rdquo; vaikka olisi ollut adoptoituna heteroperheeseen. (Joita löytyy vaikka Puolimatka ei sellaisia mainitsekaan koska hän vastustaa vain homoperheisiin adoptoimista.) Kun ihmiselle syötetään legendaa siitä että biologinen yhteys on jotenkin ehdoton ja relevantti hän tietenkin saattaa kokea onttoutta jos kuulee että on adoptoitu. Iskulauseet mallia&nbsp;<em>&rdquo;sinä et ole minun oikea isä&rdquo; </em>on tätä kautta heitto jossa on ilmaistu että kulttuurinen dogma on nielty koukkuineen.<br /><br />Tilanne muistuttaa tältä osin vähän samaa mikä on ongelmallista Kinseyn lapsien seksuaalisuuden kohdalla. Kinsey viittasi että monilla lapsilla olisi tarve orgasmisuuntautuneeseen seksuaalisuuteen. Kuitenkin tässä tietoja on kartoitettu paljolti esimerkiksi sellaisista taustoista kuin pedofiilien haastattelemisesta. Aivan samoin voidaan sanoa että kristityt korostavat että lapsilla on luonteva tarve Jumalasuhteeseen. Ja että kulttuurinen tausta ja biologiset vanhemmat ovat tärkein liitos omaan identiteettiin. Väite on se, että voisi sanoa mikä on ymmärrettävä mistä on tullut. Se on mielipide ja dogma. Ei tieteellinen kulttuuririippumaton tosiasia. Siitä tulee toki monille totta jos sitä kulttuurin sisällä hoetaan. Mutta tämä pysyvyys ei takaa sitä että se olisi jokin väistämätön asia.<br /><br />Huomattavaa onkin se, että aina kun näitä &rdquo;Kulttuuritaustoja&rdquo; nostetaan esiin, korostetaan miten esimerkiksi <em><strong>&quot;Monty Pythonia&quot;</strong></em> tai<strong> Juice Leskistä</strong> ei voi ymmärtää ilman että on tutustunut omaan luterilaiseen taustaan. Tämä on ensinnä siitä kiinnostava, että Monty Pythonin <em><strong>&rdquo;Life of Brian&rdquo; </strong></em>on varmasti ymmärrettävissä vain jos tuntee kristillisen ja juutalaisen kulttuurin melkoisen hyvin. Kuitenkin toisaalta jos lähdet tulkitsemaan kuolleen sinisen papukaijan eläinkauppasketsiä Jeesuksen ylösnousemuksen ja pelastuksen näkökulmasta, tulkintaskemtaiikka on melkoisen vääristynyt. Ja yhä suurempi osa viihteestä on mallia &quot;jälkimmäinen&quot;.<br /><br />Toinen asia on se, että jo nämä toistuvat esimerkit &ndash; Juice Leskinen ja Monty Python jostain syystä kuuluvat tässä viralliseen kaanoniin &ndash; ovat tosiasiassa menneen maailman asioita. Ei nykynuoret edes välttämättä ole kuulleet tai ole kiinnostuneet heistä. Tämä alleviivaa sitä miten vieraantuneita kirkossa ollaan siitä mitä kulttuurissa ylipäätään on. Ja tämänlainen uunous ei vihjaa että opin pänttääminen auttaa pysymään ajassa ja kulttuurissa. Pikemmin päinvastoin.<br /><br />Esimerkit eivät jostain syystä koske nykykulttuuria. Itse asiassa ajatus kulttuurimme luterilaisuudesta onkin peräisin ajalta jolloin oli rajallinen määrä televisiokanavia ja ihmisillä oli tätä kautta yhteiset tietolähteet. Nykyään kaikki on sirpaleisesti netissä ja Netflixissä. Ja tämä kulttuuri hyvin useimmiten nimenomaan ei ole luterilaista.<br /><br />Merkittäväähän on että esimerkiksi Laajasalo puhuu etnisestä luterilaisuudesta jonka siivoaminen tekee kulttuurielämästä hyvin köyhää. Itse kuitenkin seuraan kulttuuria paljon. Minulla on esimerkiksi<a href="https://www.youtube.com/channel/UCwoTj35tGJCR4Z1HasCuPWg"> kulttuuriosio youtubessa </a>jossa tulkitsen asioita ties mistä näkökulmista. Näissä luterilaisuus ei yleensä ole kovin tärkeä. Sillä luterilaiset maat ovat pieni pisara meressä ja niiden tuottama viihde on pienimääräistä ja isoin osa siitä ei ole kiinnostavaa. Etenkin luterilaisesta viitekehyksestä tehdyt eivät ole kiinnostavia.<br /><br />Televisiokulttuuriin jymähtäneet edustavat kansamme sedimenttikerroksia. Ne ovat harhautuneita kuin <strong>Ruotsila</strong> jonka fundamentalismikirjassa on ajatus siitä että suomi on luterilainen ja esim USA on vahvemmin kalvinistinen ja että nämä erot ovat oleellisia muistaa. Näillä on kuitekin lähinnä maantieteellis-historiallinen tausta joka ei elä kulttuurissamme nykyään. Sillä data kiertää valon nopeudella ympäri maailman. Suomalaiset fundamentalistit copy-pasteavat julistusmateriaalia ilman kovin minkääntasoista filosofista silmää ja tosiasiassa heidän puheensa on hyvin monin paikoin kalvinismin läpitunkemaa. Edes fundamentalistimme eivät ole etnisesti kansankirkkomme jäseniä. Eipä ihme että he siitä niin massalla eroavat.<br /><br />Kun katsotaan nykykulttuuria suurin osa tulee amerikoista. Ja sieltä kaikki ei ole kristillisyyden läpitunkemaa. Jos esimerkiksi analysoi <em><strong>&rdquo;BoJack Horsemania&rdquo; </strong></em>ei edes kristillinen ajattelu ole tärkeä. Paitsi jouluspesiaalin ymmärtämisessä. Tosin siinäkin sävy on pilkallinen mutta pilkan ymmärtäminen vaatii sen että on perustiedot kristinuskosta. Toisaalta jouluepisodin jumalanpilkalta vivahtaminen vihjaa että kenties perinteen arvostaminen ja perinteen tunteminen ovat eri asia. Ja että luterilaisen kansankirkon luulo siitä että kulttuurin tunteminen ja kulttuurin arvostaminen ovat yksi ja sama on tätä kautta toiveajattelua. Ja silloin kun viihde vaatii teologiaa se on useammin katolista tai kalvinistista kuin protestanttista viitekehystä. Tämä alleviivaa sitä että vaikka kulttuurimme olisikin kristillinen tai kristillisyydellä paikoin koristeltu, niin luterilainen kansankirkko ei ole sen avaamiseen se oleellisin teologinen lähde.<br /><br />Tässä mielessä esimerkiksi katolinen perinne on kannaltani oleellinen koska ilman historiatajua ei saa yhtä paljon irti siitä kun<em><strong> &rdquo;Assassin&rsquo;s Creedissä&rdquo;</strong></em> puukottaa temppeliherraa. Tai kun HEMA -miekkailussa luen jotain historiallisesti vanhaa ja autenttista <em><strong>&rdquo;Codex Wallersteiniä&rdquo; </strong></em>jossa kristillisen kulttuuriperinteen sisällä opetetaan eettisiä asioita kuten maajussien kurkun leikkaamista ja sitä miten ihmisiä voi puukottaa kiveksille. Tässä kontekstissa on kenties hyötyä kristillisyystiedosta. Mutta tieto ei vaadi mitään lämmintä pörröistä tunnetta tai sosiaalista kokemusta tai muuta vastaavaa. Luterilaisuudella tai sanontojen historialla tässä yhteydessä ei tee paljoa mitään. Eli koulussa ei edes opeteta &rdquo;oikeita asioita&rdquo; niiden suhteen.<br /><br />Toisaalta kun katsotaan maailmaa niin aika monet seuraavat animea ja muuta vastaavaa japanista tullutta materiaalia. Näiden tulkinnassa kristillinen viitekehys ei yleensä edes toimi. Merkittävää on että Laajasalo ka kumppanit eivät ole kertomassa miten aktiivinen kulttuurielämä avautuu luterilaisella teologialla näiden kohdalla.<br /><br />Toki tässä alleviivautuu suurin ongelma. Ihmiset eivät yleensä edes vihaa kirkkoa vaan he ovat etääntyneet siitä. Kirkko teeskentelee yhteisöllisyyttä. Tässä käy se mikä yleensä käy. Kun yhteisöllisyyden käsitteeseen turvaudutaan yhteisön suojelemiseksi, on kaikki käsitteen takana olevat myönteiset merkitykset käytännössä menetetty jo aikaa sitten. Yhteisöllisyyteen vetoaminen on tyypillistä esimerkiksi tilanteessa, jossa niin moni yhteisön jäsen kokee vieraantuneensa yhteisön yhteisistä normeista, laeista, säännöistä ja asenneilmapiiristä (sekä useimmiten myös siinä olevista ihmisistä yksilöinä), että se uhkaa yhteisöstä maksimaalisesti hyötyvän (usein yhteisön elättämän) ryhmän etuja. Tällöin yhteisöstä erkanevat jäsenet ovat hyökkäyksen kohde ja vaarantavat yhteisöllisyyden ja antautuvat väistämättä äärimmäiselle itsekeskeisyydelle.<br /><br />Laajasalon ja muiden ongelmana onkin se, että he tulevat määrittelemään esimerkiksi minun identiteettiäni ulkoapäin. He sanelevat minun identiteettini ja etnisyyteni. Asiasta ei keskustella vaan se on dogma jota he toistavat. He korostavat oman ideologiansa keskeisyyttä ja erinomaisuutta ja sitä miten kulttuuriamme ei muka voisi lainkaan ymmärtää ilman sitä. Kuitenkin he tosiasiassa tarjoavat läsnäolollaan sosiaalista rituaalivaltaa jonka harjoittamisen innossa unohdetaan selittää se kulttuuriympäristö jossa ihmiset elävät.<br /><br />Ainakin minun kohdallani näyttää hoopolta että kirkko ei tule minulle minun ehdoin selittämään miten sen heidän oppinsa tarjoaminen rikastaa minun elämääni, tekee siitä paremman ja tekee kuluttamastani viihteestä ymmärrettävämpää. Kirkolliset väittävät että näin vain on. Tämä on hyvin erikoista. Koska luulin että minä tiedän oman elämäni ja koen mikä sitä rikastaa ja ei-rikasta. Teemu Laajasalo taas ei sen sijaan edes tiedä mitä kulttuuria kulutan ja missä määrin. (Siinä määrin kulutan ja analysoin että jos sanoo että se on köyhää niin harvassapa ovat ne luterilaiset joiden kulttuurielämä rikasta on.) Ja tosiasiassa jos hän tietäisi niin hänellä olisi varmasti vaikeaa selittää miten luterilainen &ndash; tai usein edes kristillinen -viitekehys on tulkinnanrikastamisessa ja ymmärtämisessä oleellista. Ja toisaalta jos hänellä olisi se tieto niin kysyisin että miten hän on sen hankkinut. Se kun vaatisi jotain tietoliikennerikoksen tyylisiä asioita jotta hän voisi vakoilla kulutustottumuksiani. Mikä alleviivaa sitä että hän ei tiedä eikä saisikaan tietää minun kulttuurielämästäni. Ja tämän tietäminen on minimivaatimus sille että hän voi ottaa kantaa siihen miten etnisesti luterilainen olen. (Tulkitkoot miten raivohulluuteen taipuvaisen musteenviskelijän teologia selittää Hatake Kakashin silmän. Ihan yksinään.)<br /><br />Häntä saattaisi esimerkiksi kiinnostaa se, että vaikka vanhempani ovat minut aikanaan luterilaiseen kirkkoon kastaneet niin kuitenkin samalla molempien vanhemmissa oltiin Karjalasta paettuja. Toisin sanoen; Siellä oltiin ortodokseja. Luterilaisuus on suvussamme ollut melko juureton päätös. Tämä ei tietenkään tee luterilaisuuden valinnasta köyhää. Se vaan alleviivaa sitä että tosiasiassa geneettinen yhteys jonkun alakulttuurin harjoittamiseen ei ole niin syvä ja relevantti asia kuin kansankirkkolaisemme haluavat teeskennellä. Samasta syystä kun kirkko arvosti vanhempieni luterilaista ratkaisua sen pitäisi arvostaa sitä että en ole jotenkin identiteetti-luterilainen jonka oman kulttuurin ymmärtäminen on nollassa ilman että kuuntelee jotain juttuja jostain muusta kuin Kustaa Vaasan rahapulasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olemme olleet perinteisesti luterilainen maa. Tähän liittyvät muutokset tapahtuivat nopeasti. Kustaa Vaasa ratkaisi rahapulmiaan vaihtamalla maamme katolisesta luterilaiseksi. Luterilainen kirkko toisaalta hallitsi myös ihmisten lisääntymistä; Naimalupa saatiin rippikoulu käymällä. Sittemmin kirkko on yrittänyt irtautua tästä perinteestä korostamalla että luterilaisuus on maamme perinne. Ja se on tässä yhteydessä yrittänyt katkaista perinnettä itseensä selittämällä että tosiasiassa maassamme ei ole valtionkirkkoa tai valtakirkkoa vaan kansankirkko. Joka eroaa valtionkirkosta siten että valtionkirkossa kirkko saa rahaa valtiolta ja joutuu tottelemaan poliittista valtaa kun taas meidän autonominen kansankirkkomme ottaa rahat ja tekee vapaammin mitä lystää. Kansankirkkoon on sitten ikään kuin vain kuuluttu vapaaehtoisesti ja se on ollut suosittu. Tässä kansankirkkoretoriikassa kirkon jäsentilastot ja rippikoulutilastot olivat oleellisin työkalu.

Nyt tämä kansankirkkoretoriikka on ollut katoamassa. Osittain siksi että se ei ole toiminut. Kun kirkko on puhunut vapaaehtoisuudesta, on sen ollut vaikeaa saada kirkosta etääntyneitä esimerkiksi kastamaan lapsiaan. Kirkko taas on tarvinnut lapsia jotka kastetaan jäsenrekisterin yhteyteen. Tämä on monin paikoin ongelmallista kun paikoitellen selvästi alle puolet lapsista kastetaan kirkkoon. Tämä johtaa siihen että etenkin kouluissa oppilaita katsoen kirkon jäsenet ovat vähemmistössä. Tässä kulmassa on tietenkin vaikeaa oikeuttaa kirkon ”luontevaa läsnäoloa”. Onkin jo sinällään kuvaavaa että vaikka luterilaisen kirkon "läsnäolo" oikeutettiin kansankirkkoargumenteilla niin nyt kun sen argumentaation tausta on kadonnut, ei toimintaa haluta lopettaa vaan jatkaa. Aina kun jotain asiaa jatketaan sen taustalla olevien argumenttien muututtua tehottomiksi tiedetään että kyseessä on valtapelistä ja vain valtapelistä. Sellaisesta joka asettuu keskustelun ja argumentoinnin ulkopuolelle. Jossa argumentaation ainut tehtävä on nuijia valmiiksi päätetyt asiat läpi. Ja jos tässä ei onnustuta, vaihdetaan argumentaatiota eikä johtopäätöstä.

Tästä onkin tullut hankaluuksia kirkolle. Viime päivinä on esimerkiksi keskusteltu siitä miten koulutussäädökset ovat vaikeuttaneet ja rajoittaneet kirkollisten toimintaa. He ovat olleet pahastuneita siitä että kirkko ei ole saanut olla mukana sopimassa säännöistä ja päättämässä. Mikä kertoo että heille koulut eivät ole autonomisia paikkoja joiden ehdoilla toimitaan kun sinne mennään vierailemaan vaan enemmänkin jokin taho jonka kanssa väännetään asiat kuten valtakirkko haluaa.

Tässä kontekstissa on korostettu sitä että uskontoa ei tuputeta vaan annetaan tarjolle. Tätä kautta kansankirkkoretoriikasta on onnistuttu nappaamaan mukaan se käsite jota on ilmeisesti jostain syystä haluttu pitää mukana. Nimittäin se, että ihmisillä tulee olla käsitys omasta kulttuuristaan. Että täytyy ensin ymmärtää omaa kulttuuriaan jotta voi ymmärtää muita.

Tätä on sävytetty sillä että me elämme luterilaisessa maassa. Teemu Laajasalo, joka on tuoreesti valittu piispaksi, varmasti edustanee kirkon virallista kantaa tai mukailee kirkollisten näkemyksiä kertoen mitä kirkossa aika laajasti halutaan. Hän on korostanut että luterilaisuus näkyy siniristilipusta lähtien koko kulttuurissa. Ja tätä kautta myös maamme ateistit ovat etnisesti luterilaisia. Ateistimmekin ovat siis luterilaisia ateisteja.
- Laajasalon valinta on minusta muuten erinomainen syy erota kirkosta. Hän on liberaalimaineinen mutta samalla hyvin vanhoillinen setä. Joka kehuu sitä että kohun kälkeen antoi Pirkko Jalovaaralle potkut. Kun tosiasiassa hänen Kallion kirkossaan se nolo MOT -paljastus tapahtui. Ja minusta täytyy olla todella pihalla siitä mitä suomen uskontoskenessä tapahtui jos tuohon aikaan ei tiennyt mitä Jalovaara puuhasi. Joko Laajasalo tiesi ja torjui hänet vasta kun tilanne kävi PR -noloksi. Tai sitten ei tiennyt ja oli niin pihalla että ei tuollaisen kärryilläpitäjän varaan kannata asettaa luottamusta. Hoitaa uskonasioissa pysymisen yhtä hyvin kuin oman yritystoimintansa.

Tässä kohden on haluttu pitää ajatuksesta jossa kirkosta asetetaan tarjolle tietoa. Tämä on hyvää retoriikkaa kunnes tiedostaa että kirkolliset ovat kaikista vahviten olleet vastustamassa muutosta jossa uskonnonopetus muutettaisiin uskontotiedoksi. Toisin sanoen uskonnosta tarjottaisiin neutraalia tietoa sellaisella tavalla, että erillistä opetusta ei tarvitsisi antaa. Tällöin he korostavat että neutraaliutta ei olekaan. Mikä on jännittävää koska kun he kertovat neutraalisti tarjoavansa tietoa jotta voi tehdä valinnan sitä myydään neutraalina tietona joka on päätöksen apuna ilman maailmankuvallista taakkaa. Kuulemme että tila on neutraali. Suvivirsi ei ole uskonnonharjoittamista. Uskonnonopetus ei ole vakaumuksellista ja niin edespäin. Tämä muistuttaa siitä että tieto ei olekaan se asia joka tosiasiassa on takana. Takana on kirkollisten tieto siitä että uskontoa ei voi neutraalisti asettaa tarjolle. Tätä ei vain ole miellyttävää tunnustaa julkisesti. ; Tätä korostaa se että uskontotiedon vastustamisen lisäksi suurimmat uskonnon näkyvyyttä koskevat valitukset eivät koske tiedottamista. Vaan esimerkiksi kirkossa vierailuja, jumalanpalveluksia ja uskonnollisia yhteislauluja. Toisin sanoen kirkon rituaalivaltaa sosiaalisessa kontekstissa. Ei tämä ole mitään tietoa. Tämä on sosiaalisen vallan näyttämistä ja miellyttävien kokemusten antamista jotta ihmisiä saataisiin suostuteltua omalle puolelle ei-tiedollisin syin. Tosin se miellyttävyys on toki monesti aika epäonnistunutta. Kohtaaminen uskovaisen kanssa on karkeasti ottaen joko haukotuttavan tylsä tai sitten uskovaisen asennevammailun vuoksi äärimmäisen epämiellyttävä. Monille onkin tullut uskonnonasioista koulussa pakotuskokemuksia. Ja tämä on tehnyt heistä kiukkuisia ateisteja.

Pintaa raaputtamalla paljastuukin että ajatellaan että yhteiskunnan jatkuvuus on sellainen että on hyvä että valtio tukee kansalaisten arvopohjan tietynlaistamista. Että uskontoa tarvitaan yhteiskunnan ja kulttuurin perustalle. Takan ei siis olekaan enää ajatus siitä että neutraalia tilaa ei olekaan vaan se että tosiasiassa vain luterilaisuudessa on kulttuurisisältöä ja jos ”etninen luterilainen” siivoaa elämästään luterilaiset asiat niin hänen maailmansa on kulttuurinkin tasolla sama kuin miksi fundamentalistit näkevät sen olevan moraalin tasolla. Vaihtoehtona ei olekaan ”jokin toinen ideologia” vaan ”arvotyhjiö” tai ”kulttuurityhjiö”.

Mielenkiintoista onkin miten he korostavat että uskonnon kouluopetus opettaa ymmärtämään luterilaisuutta ja että kaikki kulttuurissamme on luterilaisuutta. Kuitenkin samalla he selittävät että kirkosta eroavat eivät ymmärrä luterilaisuutta. Jota he kuitenkin sitten etnisesti ja filosofisesti kuulemma ovat. Kirkollisten retoriikka tässä ei ole ristiriidatonta. ; Surullista on että suurin osa on elänyt luterilaisessa yhtenäiskulttuurissa ja läpikäyneet sitä luterilaista uskonnonopetusta joka kuulemma tarvitaan jotta voi ymmärtää kulttuuria jossa elää. Selvästi se ei ole tehokasta jos eroavat ateistien virrat eivät ole oppineet. Joten kirkollisten systeemi on sekava, sisäisesti ristiriitainen ja sen omien ehtojen mukaan sen keinot ovat koetellusti viallisia.

On selvää että kirkollisten retoriikka ei ole sisäisesti koherenttia. Ja syynä on se että he haluavat oikeuttaa valtaansa vaikuttamatta tungettelevilta.

Tässä he tietenkin puhuvat usein rakkaudesta. Mutta se on hyvin tietynlaista rakkautta. En pidä psykoanalyysiä minään oikeana tieteenä mutta sen parissa on kuitenkin kuvailtu aika hyvin erilaisten ”rakkauksien” jaottelua. Narsistinen rakkaus on rakkautta jossa ihminen rakastaa toisissa itsensäkaltaisuutta. Tähän usein liittyy ehtoja. Tähän usein liittyy myös ajattelu suojelusta jolla ehdot oikeutetaan. Tätä kautta syntyy esimerkiksi ajatus siitä että oikeistokonservatiivi rakastaa naisiaan lapsiaan ja perhettään ja tämä tarkoittaa sitä että hän suojelee heitä esimerkiksi maahanmuuttajia tai jotain muuta kulttuurimädättäjiä vastaan. Mutta samalla naisen ja lapsen pitää olla kiitollinen. Ja tämä tarkoittaa sitä että he eivät esimerkiksi saa olla feministejä tai suvakkeja vaan heillä on oma erillinen roolinsa joka heidän on täytettävä. Aito rakkaus taas olisi sitä että osattaisiin asettaa rakkauden kohde vapaaksi vaikka se tarkoittaisi sitä että on päästettävä irti.

Uskonnon ”rakkaus” on aina juuri tätä. Halutaan ”pelastaa” ja ”varmistaa että kulttuurimme ei tuhoudu”.

Ja tässä itse asiassa oletetaan hyvin omituisia asioita. Kun me katsomme miten Laajasalo sanoo ateistejamme kulttuurisesti luterilaisiksi, hän varmasti ajattelee että he elävät luterilaisuuden läpitunkemassa maailmassa. Tämä on ajatus joka ei ole kulttuuria katsellen itse asiassa juuri ollenkaan uskottavaa.

Tässä takana on esimerkiksi Laajasalon ajatus siitä että siniristilipun takana on kristillinen tausta. Tässä ongelmana on se, että harvalle se enää edustaa mitään kristillisyyden ehdotonta normia. Rehellisesti sanoen jos se olisi velvollisuus olla kristitty, se edustaisi valtiollista teokratiaa ja jos siniristilipulla alettaisiin sellaista oikeuttamaan olisi kenties syytä vaihtaa koko lippu. Kansallisia symoleja on vaihdettu monissa maissa jos sen symbolit alkavat ajamaan jotain hyvin vastenmielisiksi nähtyjä asioita. Ja demokratiassa maan symbolit ovat juttuja toisten joukossa. Dogmaattisuus ja muuttumattomuus näissä asioissa on sidottu ehdottomuuteen jotka ovat länsimaiselle demokratialle syvästi sen perusnäkemysten vastaisia.

Tässä mielessä voidaan sanoa että ristille on tosiasiassa käynyt se, että se on lipussa lähinnä sillä oikeudella että se on kulttuurinen kuriositeetti joka ei paina elämässä arjessa ja kulttuurissa elämisessä välttämättä mitenkään. Näin ollen se muistuttaa vihkisormusta. Moni muistaa kuulleensa siitä miten vihkisormuksen nimettömyys perustellaan 1500 -lukulaisella uskomuksella jossa nimettömästä on suora yhteys sydämeen. Tapa on kuitenkin peräisin jo rooman valtakunnasta. Esimerkiksi ei-kristillinen Plinius on maininnut vihkisormusten käytöstä. Tähän liittyi ei-kristillisiä pakanallisia uskomuksia. Nämä eivät tosiasiassa lataa mitään pakanallista merkitystä vihkisormusten käyttöön tai tee vihkisormuksen pitäjää mitenkään relevantisti roomalaiseksi. Toki on selvää että kaukainen yhteys historiassa on. Mutta tämä ei oikeasti merkitse kulttuurissa elämistä eikä tämän tiedon tietämättömyys tosiasiassa kuihduta kulttuurielämää.

Tämä on hyvin tärkeää muistaa sillä suurin osa kristillisestä ”kulttuurin ymmärtämisestä” on sitä että opetetaan esimerkiksi mitkä toistetut sanonnat ovat peräisin Raamatusta. Merkittävintä on että kaikki osaavat käyttää näitä sanontoja ilman tätä tietoakin. Kristityt tässä tosiasiassa yrittävät sitoa ihmisten identiteettiä heidän oman elämänsä ja elämänpiirinsä sijasta muihin ihmisiin. Esimerkiksi vanhempiinsa. Tämä ”tausta ja vanhemmat ovat oleellinen identiteetille” ei ole mikään tieteellinen tosiasia vaan mielipide johon uskotaan kun sitä riittävästi hoetaan. Tämä paistaa esimerkiksi niissä kertomuksissa joissa adoptoitu on kärsinyt ”geneettisestä isättömyydestä” vaikka olisi ollut adoptoituna heteroperheeseen. (Joita löytyy vaikka Puolimatka ei sellaisia mainitsekaan koska hän vastustaa vain homoperheisiin adoptoimista.) Kun ihmiselle syötetään legendaa siitä että biologinen yhteys on jotenkin ehdoton ja relevantti hän tietenkin saattaa kokea onttoutta jos kuulee että on adoptoitu. Iskulauseet mallia ”sinä et ole minun oikea isä” on tätä kautta heitto jossa on ilmaistu että kulttuurinen dogma on nielty koukkuineen.

Tilanne muistuttaa tältä osin vähän samaa mikä on ongelmallista Kinseyn lapsien seksuaalisuuden kohdalla. Kinsey viittasi että monilla lapsilla olisi tarve orgasmisuuntautuneeseen seksuaalisuuteen. Kuitenkin tässä tietoja on kartoitettu paljolti esimerkiksi sellaisista taustoista kuin pedofiilien haastattelemisesta. Aivan samoin voidaan sanoa että kristityt korostavat että lapsilla on luonteva tarve Jumalasuhteeseen. Ja että kulttuurinen tausta ja biologiset vanhemmat ovat tärkein liitos omaan identiteettiin. Väite on se, että voisi sanoa mikä on ymmärrettävä mistä on tullut. Se on mielipide ja dogma. Ei tieteellinen kulttuuririippumaton tosiasia. Siitä tulee toki monille totta jos sitä kulttuurin sisällä hoetaan. Mutta tämä pysyvyys ei takaa sitä että se olisi jokin väistämätön asia.

Huomattavaa onkin se, että aina kun näitä ”Kulttuuritaustoja” nostetaan esiin, korostetaan miten esimerkiksi "Monty Pythonia" tai Juice Leskistä ei voi ymmärtää ilman että on tutustunut omaan luterilaiseen taustaan. Tämä on ensinnä siitä kiinnostava, että Monty Pythonin ”Life of Brian” on varmasti ymmärrettävissä vain jos tuntee kristillisen ja juutalaisen kulttuurin melkoisen hyvin. Kuitenkin toisaalta jos lähdet tulkitsemaan kuolleen sinisen papukaijan eläinkauppasketsiä Jeesuksen ylösnousemuksen ja pelastuksen näkökulmasta, tulkintaskemtaiikka on melkoisen vääristynyt. Ja yhä suurempi osa viihteestä on mallia "jälkimmäinen".

Toinen asia on se, että jo nämä toistuvat esimerkit – Juice Leskinen ja Monty Python jostain syystä kuuluvat tässä viralliseen kaanoniin – ovat tosiasiassa menneen maailman asioita. Ei nykynuoret edes välttämättä ole kuulleet tai ole kiinnostuneet heistä. Tämä alleviivaa sitä miten vieraantuneita kirkossa ollaan siitä mitä kulttuurissa ylipäätään on. Ja tämänlainen uunous ei vihjaa että opin pänttääminen auttaa pysymään ajassa ja kulttuurissa. Pikemmin päinvastoin.

Esimerkit eivät jostain syystä koske nykykulttuuria. Itse asiassa ajatus kulttuurimme luterilaisuudesta onkin peräisin ajalta jolloin oli rajallinen määrä televisiokanavia ja ihmisillä oli tätä kautta yhteiset tietolähteet. Nykyään kaikki on sirpaleisesti netissä ja Netflixissä. Ja tämä kulttuuri hyvin useimmiten nimenomaan ei ole luterilaista.

Merkittäväähän on että esimerkiksi Laajasalo puhuu etnisestä luterilaisuudesta jonka siivoaminen tekee kulttuurielämästä hyvin köyhää. Itse kuitenkin seuraan kulttuuria paljon. Minulla on esimerkiksi kulttuuriosio youtubessa jossa tulkitsen asioita ties mistä näkökulmista. Näissä luterilaisuus ei yleensä ole kovin tärkeä. Sillä luterilaiset maat ovat pieni pisara meressä ja niiden tuottama viihde on pienimääräistä ja isoin osa siitä ei ole kiinnostavaa. Etenkin luterilaisesta viitekehyksestä tehdyt eivät ole kiinnostavia.

Televisiokulttuuriin jymähtäneet edustavat kansamme sedimenttikerroksia. Ne ovat harhautuneita kuin Ruotsila jonka fundamentalismikirjassa on ajatus siitä että suomi on luterilainen ja esim USA on vahvemmin kalvinistinen ja että nämä erot ovat oleellisia muistaa. Näillä on kuitekin lähinnä maantieteellis-historiallinen tausta joka ei elä kulttuurissamme nykyään. Sillä data kiertää valon nopeudella ympäri maailman. Suomalaiset fundamentalistit copy-pasteavat julistusmateriaalia ilman kovin minkääntasoista filosofista silmää ja tosiasiassa heidän puheensa on hyvin monin paikoin kalvinismin läpitunkemaa. Edes fundamentalistimme eivät ole etnisesti kansankirkkomme jäseniä. Eipä ihme että he siitä niin massalla eroavat.

Kun katsotaan nykykulttuuria suurin osa tulee amerikoista. Ja sieltä kaikki ei ole kristillisyyden läpitunkemaa. Jos esimerkiksi analysoi ”BoJack Horsemania” ei edes kristillinen ajattelu ole tärkeä. Paitsi jouluspesiaalin ymmärtämisessä. Tosin siinäkin sävy on pilkallinen mutta pilkan ymmärtäminen vaatii sen että on perustiedot kristinuskosta. Toisaalta jouluepisodin jumalanpilkalta vivahtaminen vihjaa että kenties perinteen arvostaminen ja perinteen tunteminen ovat eri asia. Ja että luterilaisen kansankirkon luulo siitä että kulttuurin tunteminen ja kulttuurin arvostaminen ovat yksi ja sama on tätä kautta toiveajattelua. Ja silloin kun viihde vaatii teologiaa se on useammin katolista tai kalvinistista kuin protestanttista viitekehystä. Tämä alleviivaa sitä että vaikka kulttuurimme olisikin kristillinen tai kristillisyydellä paikoin koristeltu, niin luterilainen kansankirkko ei ole sen avaamiseen se oleellisin teologinen lähde.

Tässä mielessä esimerkiksi katolinen perinne on kannaltani oleellinen koska ilman historiatajua ei saa yhtä paljon irti siitä kun ”Assassin’s Creedissä” puukottaa temppeliherraa. Tai kun HEMA -miekkailussa luen jotain historiallisesti vanhaa ja autenttista ”Codex Wallersteiniä” jossa kristillisen kulttuuriperinteen sisällä opetetaan eettisiä asioita kuten maajussien kurkun leikkaamista ja sitä miten ihmisiä voi puukottaa kiveksille. Tässä kontekstissa on kenties hyötyä kristillisyystiedosta. Mutta tieto ei vaadi mitään lämmintä pörröistä tunnetta tai sosiaalista kokemusta tai muuta vastaavaa. Luterilaisuudella tai sanontojen historialla tässä yhteydessä ei tee paljoa mitään. Eli koulussa ei edes opeteta ”oikeita asioita” niiden suhteen.

Toisaalta kun katsotaan maailmaa niin aika monet seuraavat animea ja muuta vastaavaa japanista tullutta materiaalia. Näiden tulkinnassa kristillinen viitekehys ei yleensä edes toimi. Merkittävää on että Laajasalo ka kumppanit eivät ole kertomassa miten aktiivinen kulttuurielämä avautuu luterilaisella teologialla näiden kohdalla.

Toki tässä alleviivautuu suurin ongelma. Ihmiset eivät yleensä edes vihaa kirkkoa vaan he ovat etääntyneet siitä. Kirkko teeskentelee yhteisöllisyyttä. Tässä käy se mikä yleensä käy. Kun yhteisöllisyyden käsitteeseen turvaudutaan yhteisön suojelemiseksi, on kaikki käsitteen takana olevat myönteiset merkitykset käytännössä menetetty jo aikaa sitten. Yhteisöllisyyteen vetoaminen on tyypillistä esimerkiksi tilanteessa, jossa niin moni yhteisön jäsen kokee vieraantuneensa yhteisön yhteisistä normeista, laeista, säännöistä ja asenneilmapiiristä (sekä useimmiten myös siinä olevista ihmisistä yksilöinä), että se uhkaa yhteisöstä maksimaalisesti hyötyvän (usein yhteisön elättämän) ryhmän etuja. Tällöin yhteisöstä erkanevat jäsenet ovat hyökkäyksen kohde ja vaarantavat yhteisöllisyyden ja antautuvat väistämättä äärimmäiselle itsekeskeisyydelle.

Laajasalon ja muiden ongelmana onkin se, että he tulevat määrittelemään esimerkiksi minun identiteettiäni ulkoapäin. He sanelevat minun identiteettini ja etnisyyteni. Asiasta ei keskustella vaan se on dogma jota he toistavat. He korostavat oman ideologiansa keskeisyyttä ja erinomaisuutta ja sitä miten kulttuuriamme ei muka voisi lainkaan ymmärtää ilman sitä. Kuitenkin he tosiasiassa tarjoavat läsnäolollaan sosiaalista rituaalivaltaa jonka harjoittamisen innossa unohdetaan selittää se kulttuuriympäristö jossa ihmiset elävät.

Ainakin minun kohdallani näyttää hoopolta että kirkko ei tule minulle minun ehdoin selittämään miten sen heidän oppinsa tarjoaminen rikastaa minun elämääni, tekee siitä paremman ja tekee kuluttamastani viihteestä ymmärrettävämpää. Kirkolliset väittävät että näin vain on. Tämä on hyvin erikoista. Koska luulin että minä tiedän oman elämäni ja koen mikä sitä rikastaa ja ei-rikasta. Teemu Laajasalo taas ei sen sijaan edes tiedä mitä kulttuuria kulutan ja missä määrin. (Siinä määrin kulutan ja analysoin että jos sanoo että se on köyhää niin harvassapa ovat ne luterilaiset joiden kulttuurielämä rikasta on.) Ja tosiasiassa jos hän tietäisi niin hänellä olisi varmasti vaikeaa selittää miten luterilainen – tai usein edes kristillinen -viitekehys on tulkinnanrikastamisessa ja ymmärtämisessä oleellista. Ja toisaalta jos hänellä olisi se tieto niin kysyisin että miten hän on sen hankkinut. Se kun vaatisi jotain tietoliikennerikoksen tyylisiä asioita jotta hän voisi vakoilla kulutustottumuksiani. Mikä alleviivaa sitä että hän ei tiedä eikä saisikaan tietää minun kulttuurielämästäni. Ja tämän tietäminen on minimivaatimus sille että hän voi ottaa kantaa siihen miten etnisesti luterilainen olen. (Tulkitkoot miten raivohulluuteen taipuvaisen musteenviskelijän teologia selittää Hatake Kakashin silmän. Ihan yksinään.)

Häntä saattaisi esimerkiksi kiinnostaa se, että vaikka vanhempani ovat minut aikanaan luterilaiseen kirkkoon kastaneet niin kuitenkin samalla molempien vanhemmissa oltiin Karjalasta paettuja. Toisin sanoen; Siellä oltiin ortodokseja. Luterilaisuus on suvussamme ollut melko juureton päätös. Tämä ei tietenkään tee luterilaisuuden valinnasta köyhää. Se vaan alleviivaa sitä että tosiasiassa geneettinen yhteys jonkun alakulttuurin harjoittamiseen ei ole niin syvä ja relevantti asia kuin kansankirkkolaisemme haluavat teeskennellä. Samasta syystä kun kirkko arvosti vanhempieni luterilaista ratkaisua sen pitäisi arvostaa sitä että en ole jotenkin identiteetti-luterilainen jonka oman kulttuurin ymmärtäminen on nollassa ilman että kuuntelee jotain juttuja jostain muusta kuin Kustaa Vaasan rahapulasta.

]]>
6 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242281-etnisesti-luterilainen-vai-entisesti-luterilainen#comments Kansankirkko Kouluopetus Luterilainen kirkko Uskonnonvapaus Uskontokritiikki Sat, 02 Sep 2017 17:53:19 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242281-etnisesti-luterilainen-vai-entisesti-luterilainen
Pelkästään problematisoitu uskontokysymys http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242139-pelkastaan-problematisoitu-uskontokysymys <p><a href="http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242063-mika-uskonvapaus?">Laura Huhtasaari </a>blogasi siitä miten hän kokee että uskonvapaus ei toteudu maassamme. Hän vetoaa tässä ensinnäkin nimettömään auktoriteettiin joka väittää että hänellä ei ole uskonnonvapautta.<em> &quot;Minut pysäytettiin kadulla. Henkilö kertoi, että hänellä on sama vakaumus kuin minulla, mutta ei uskalla sitä oikein missään kertoa. Miksi? Eikö uskonvapaus olekaan sitä, että voit julkisesti tunnustautua jonkun vakaumuksen taakse? Tuleeko siitä seuraamuksia. Alkaako henkilöön menevä vaino, kiusaaminen tai pilkka?&quot; </em>Tämä on tietenkin hupaisaa koska tässä yhteydessä ei todisteta seurauksia vaan väitetään niitä olevan. Hearsay on argumentatiivisesti tyhjä. Väite toistetaan jonkun toisen suulla ja väitetään että se on tosiasia. Tosiasiassa tarina on yhtä vakuuttava kuin sen todisteet.<br /><br />Kuitenkin tässä kohden on pakko tunnustaa että tilanteessa on jotain tuttua. Olen itse kokenut että kun sanon jotain<br /><strong>1:</strong> Siitä seuraa erinäisiä hyvin inhottavia asioita. Kuten doxxaamista, vihollisrekisteriin joutumista, sähköpostiin tulevaa &quot;kritiikkiä&quot; jota uskovaiset massapostittavat.</p> <p><strong>2:</strong> Oikeita tappouhkauksiakin olen saanut koska minulla on ollut erään järvenpääläisen kreationistin mielestä vääriä mielipiteitä evoluutioteoriasta.</p> <p><strong>3:</strong> Asenne on aina alentava. Tähän liittyen teinkin tuoreesti<a href="https://youtu.be/t1Vp4yJFOb0"> sellaisen videon </a>joka esittelee sen mitä pitäisi tehdä ja mihin pitäisi taipua että tulisi hyväksytyksi arvostettuna ihmisenä joka ei ole teisti. (Mukana tavallista materiaalia jossa hyvän ateistin tulee hyväksyä se että on moraalisesti alempi.)</p> <p><strong>4:</strong> Ja lisäksi keskustelu on mahdotonta koska kaiken kirjoittamiseni perusteella olen luonut sellaisen teorian että arvon kristityt tahallaan väärinymmärtävät kaiken mitä kirjoitan. (Joko niin tai heillä on syntymässä ilman happea saaneen olmin kognitiiviset kyvyt. Teoria on herkullinen mutta kohteliaisuussyistä torppaan tämän skenaarion tässä ja oletan että takana on perinteinen ilkeys, pahansuovuus ja muut kristilliseen yhteisöön jostain syystä lujasti kuuluvat ominaispiirteet.) AIka ei riitä halventavien ja pilkallisten olkiukkojen korjaamiseen.<br /><br />Tässä kohden ongelmana ei ole pelkästään se, että näitä mielipiteitä esitetään. Kysymys on siitä että pelkästään näitä mielipiteitä esitetään. Oma vakaumukseni esiintyy pelkästään ongelmankäsittelykulmassa. Ateisti on jotain jonka &quot;elossaolosta pitäisi olla kristityille kiitollinen&quot; kunhan muistaa ajatella että Suomalainen kulttuuri voi olla vain kristillisyyden varassa ja siitä poikkeaminen uhkaa kansakuntamme olemassaoloa.<br /><br />Tässä kohden uskonnonvapaudessa on kristityillä - kuten Huhtasaarella - kaksoisstandardi. Ateistilla ja agnostikolla on uskonnonvapaus jos heitä ei tapeta uskontonsa vuoksi. Kristittyjen ehtolausekkeissa korostuu se että ateistien ja agnostikkojen tulisi olla miellyttävää seuraa. Ja tässä unohtuu että tosiasiassa uskonnonvapaus tarkoittaa uskonnonvapautta ja mieliipiteenvapaus mielipiteenvapautta. Mielipiteen kritiikki on osa sananvapautta eikä sensuuria. Jos sanot että sinusta evoluutio on kakkaa, älä ihmettele jos minä vastaan että minusta Jeesustelu on kakkaa. Ei minun tarvitse olla ystävällinen. Hyvät tavat eivät kenties maksa mitään - paitsi sen että kristitty jatkaa sitä ihanaa toimintaansa jossa lähetyskäsky kannustaa dogmatiikan kautta kristityn aktiiviseen kyyläämiseen sekä muiden ihmisten henkilökohtaisten rajojen rohkeaan ja osallistuvaan ylittämiseen. Kuitenkin jo se että sanotaan mitä kristityille ei muka saa sanoa vastaukseksi on sananvapauden rajoittamista. Kenties tähän on muita oikeuksia. Jotka ovat kenties jopa vahvempia kuin sananvapaus. Mutta näitä oikeutuksia ei voi sekoittaa sananvapauteen.<br /><br />Sama on toki uskonnottomienkin puolella. Kun he puhuvat uskonnonvapaudesta, he usein haikailevat ns. arvostetuksi samanarvoiseksi ihmiseksi tulemista. Jotka ovat eri asia. Uskonnonvapaus kenties noudattuu joskus jos riittävästä puolustaa itseään ja oikeuksiaan. (Tämä tuntuu muuten olevan uskovaisille vieras asia. Että joku joutuu taistelemaan kaiken erikseen. Vapaa-ajattelijoiden luo tilaisuuteen menemistä ei niin vaan saadakaan jokavuotiseen ohjelmaan joka kouluun esimerkiksi.)<br /><br />Tässä kohden olen ymmärtänyt sen, että moitetta tulee. Ja tämä ei aina ole sananvapauskysymys. Se vain tuntuu siltä. Joskus kysymys on siitä että kun sanoo ääneen mielipiteitään, niin sitten vastaan tulee kritiikkiä ja moitetta. Ja tässä ei tosiasiassa koskaan voida irrottautua siten että asia ja ihminen olisivat irrallaan. Koska kysymys on kuitenkin identiteetistä.<br /><br />Tässä kohden onkin jännittävää miten jos <strong>Kari Enqvist</strong> sanoo että ihmisen pitäisi osata tiedeasioita jotta olisi hänestä pätevä presidentti tämä nähdään haluna sensuroida. Mutta tosiasiassa ei ole kovinkaan vaikeaa löytää kristittyjä joiden mielestä on oleellista että poliitikoilla on uskonnollinen vakaumus. Samoista ihmisistä ateistit ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia. Ja heistä poliitikolla tulee olla kristillinen vakaumus. Tätä ei myydä sensuurina vaan mielipiteenä. Että demokratiassa jokaisella on kriteerit siitä mitä tarkoittaa olla hyvä presidentti. Ja jopa tiedemies ja ateisti saa sanoa näkemyksiään vaikka perinteisesti kaikki valta onkin yhteiskunnassamme ollut kristityille. Jopa siinä mielessä että kovasanainen erimielisyys on heille vainoa.<br /><br />Kun Huhtasaari rakentaa antagonismeja jossa hän haastaa, että <em>&quot;On hyvä muistaa, että jos vaadit itsellesi maailmankatsomuksen vapautta (ateisti, agnostikko,teisti&hellip;) suo se myös muille.&quot;</em> Saman voisin sanoe kristittyjen suuntaan. Heille uskonnonvapaus näyttää olevan sitä että heille tulee antaa täysin vapaat kädet. Jopa uskovaisten vainoamisen rajoittaminen on uskovaisten vainoa tässä kontekstissa. Kaava on; Uskovainen tulee tuputtamaan - väittää toki että vain tarjolle laittaa - ja jos on kohtelias, ei poistu vaan jatkaa toimintaansa. Ja sitten kun torppaa sellaisella tasolla joka riittää, alkaa huutaminen &quot;militanttiudesta&quot;. Se on valitettavasti myös minun julkinen tilani ja minulla on jotain sanottavaa siitä mitä kaikkea korviini ryöpytetään.<br /><br />Itse asiassa pienen ajatuskokeen kautta voitaisiinkin katsoa mitä olisi uskovaisten, kuten Huhtasaaren, arki jos uskovaisia kohdeltaisiin kuin ateisteja. Tämä ei tarkoita vielä vainoamista edes. Sillä kristityjen mukaan ateistien uskonnonvapaus on kunnossa. Kuulemani mukaan. Mistäs minä tiedän kun olen ollut esimerkiksi pari vuotta kaapin pimennossa kun uskontokeskustelusta ns. tuli seurauksia kotiovelle kannettuna. (Uhkausta ei postitettu. Se tuotiin kivasti kotiovelle. Siitä vasta tuleekin hauskoja lisäfiboja.)<br /><br /><strong>Nämä esimerkit ovat hyvin pienin modifioinnein arkipäivää uskonnottomille 2017.&nbsp;</strong> (Mutta kristityt ovat niin tottuneet niihin että voivat ymmärtää vain jos kulma kääntyy heidän itsensä suuntaan ja uudesta kulmasta.)<br /><br />- Lapsesi on joutunut kiusatuksi koska lapset lällättävät että hänellä ei ole oikeasti nimeä koska häntä ei ole nimetty Toveri Stalinin Toverillisessa Keskuksessa. Että kutsutaan kakkapyllyksi koska ei ole saanut virallista nimeä. Samassa yhteydessä on korostettu että koska Toverillinen Keskus samalla liittää toveriksi, ei lapsella voi olla aitoa yhteyttä ystävyyteen, kaveruuteen ja toveruuteen. Koska kyllähän se symbolisoi toveruutta se Toverillisen Keskuksen asia ja luontevaa on että poikkeama tästä kumoaa myös tämän arvon. Koska jos A-&gt;B ei B voi tulla mistään muualta kuin A:sta. (Logiikka ei sano näin mutta ihmiset voivat.)<br /><br />- Lapsesi ei halua laulaa &quot;Lenin setä asuu venäjällä&quot; -kappaletta tai olla läsnä kun sitä lauletaan. Sitä on kuitenkin tehty niin kauan että sitä pitää kutsua perinteeksi eikä missään tapauksessa poliittisen mielipiteen ilmaisuksi. Lapsen poistuminen laulutilaisuudesta huomataan ja tähän liittyy huomattavasti kasvanut todennäköisyys saada ylimääräinen tukanpesu vessassa. Myös lapsen isä saattaa joutua nakkikioskilla tappeluun jonka syynä on &quot;humala&quot; eikä missään tapauksessa raivostujan kommunistinen vakaumus.<br /><br />- Koulussa opettaja on erikseen poliittisen filosofian kurssilla opettanut että moraali vaatii kommunismin noudattamista ja tätä kautta kommunistien ulkopuolella olevat lapset ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia. Ei-kommunistejen moraalilla ei ole pohjaa eikä yhteiskunta voi säilyä eettisesti korkeatasoisena jos se seuraa kapitalismia. Koska ideologia sanoo näin, on porvari aina riistämässä. Tämä on tosiasia joka tulee tiedottaa kouluissa. Myös kristittyjen lapsilla on oikeus saada kuulla tämä tieto myös aamunavausmuodossa kerran viikossa jotta voivat sitten aikuisena tehdä päätöksen.<br /><br />- Sinulta tiedustellaan kantaasi tuotantovälineiden yksityisomistamiseen. Jatkuvasti. SIihen vastaamisen vihjataan olevan yleisinhimillinen velvollisuus johon on otettava kantaa. Jos mielipide on väärä, kykysi toimia kasvattajana kyseenalaistetaan. Samalla kyseenalaistetaan voitko antaa täyttä kontribuutiota yhteiskuntaa tukevana täysivaltaisena jäsenenä. Sen jälkeen kun tulet tilaan, siitä poistutaan. Koska on miellyttävämpää keskustella kommunistien kanssa. Sinuun kohdistetaan ideologiaasi mollaavaa aggressiivista mollaamista jossa rinnastetaan kaikki toimintasi englannin tehtaiden lapsityövoimaa koskeviin ongelmiin jotka innostivat Hegeliä ja Marxia kirjoittamaan kommunismista <em>in first place</em>. Se, että moitteen kohde on olemassa on heistä relevantti ja riittävä osoitus että &quot;ideologiasi on lopullisesti ja kaikissa muodoissaan epäonnistunut yhteiskunnallisissa kokeiluissa.&quot;<br /><br />- Jos kiellät lapsesi viemisen Leninopiston dialektisen materialismin erityisluennoille joita pitää erityinen kommunistisen oikeaoppisuuden akateemiselle ammattilaiselle ja vakaumuksellinen kommunisti, olet &quot;allerginen proletaarille&quot;. Ja vihjataan että kenties oikea paikka sinulle olisi gulag tai Pohjois-Korea. Jos lapsesi viedään sinne &quot;vahingossa&quot; kielloista huolimatta ja vaadit oikeuksiasi, puolustus menee että olet &quot;pikkumainen&quot;. Jos selität että tämä on perustuslaillinen kysymys, muistuetaan että ilman kommunismia perustuslaki on vain ajassa elävä normisto joka on absurdi. Ja jos pitää perustuslaista pitäisi kiittää vallassaolevia kommunisteja esimerkiksi siitä että he ovat niin ystävällisiä että eivät heitä sinua työleireille kuten jossain muissa maissa onkin tehty. Että moite ja valitus johtuu vain siitä että kommunistit ovat niin lempeitä ja Lenin sedän otsa on niin laaja että siitä näkyy maa ja taivaskin.<br /><br />- Toisaalta korostetaan että oikeusministerikin voi sanoa että on syytä pohtia milloin on eettistä olla perustuslakia vastaan. Jos laki on epäeettinen sitä on oikein rikkoa. Kysymys onkin siitä että pitäisi puhua perustuslain soveltamisesta ja sen rajoista sen sijaan että dogmaattis-änkyräisesti väittäisi että perustuslakia joko noudatetaan tai sitä rikotaan. Kommunisteilla on omantunnonvapaus. Ja se voi tallata porvarien vainoa ylläpitävän moraalittoman &quot;oikeuksien&quot; ja &quot;vapauksien&quot; vaatimisen. &quot;Oikeudet&quot; ja &quot;vapaudet&quot; ovatkin turmelleet porvartismin kaikenlaisella vapaakaupalla ja muulla vastaavalla. Oikea vapaus on sitä että vapaaehtoisesti ja iloisesti seuraa Leninin oppeja.<br /><br />- Korostetaan että kommunistit eivät ole suvaitsemattomia koska hyväksyvät porvarillisen kristityn kunhan he tunnustavat sen, että haluaisivat olla kommunisteja mutta yksityisomaisuus ja riisto viehättävät liikaa. Ja että yhteiskunta vaatii kommunistista ydintä ja mielellään laittaa lapsensa oppimaan siitä kaiken mahdollisen aina kun vain mahdollista. Ja sen ylikin. Ja että itkee itsensä iltaisin uneen koska haluaisi olla kommunisti mutta ei voi. Ja tämä itkeminen ei johdu painostuksesta jota kommunistit esittävät.<br /><br />- Kaikki kritiikkiin reagoiminen vähänkään tiukemmalla sävyllä johtaa siihen että tosiasiassa tiedät että kommunismi on totta ja tämä on &quot;arka paikka&quot;. Sinun tulisikin tunnustaa olevasi &quot;itseään ei-kommunistiksi luuleva&quot;. Samoin jos sanot että &quot;uskot sosiaalidemokratiaan omalla tavallasi&quot; tunnustat että olet lähinnä pelkuri joka ei uskalla rehellisesti tunnustaa että uskoo Leniniin. Eikä esimekriksi siitä että todella on sosiaalidemokraatti.<br /><br />- Kommunistisessa toiminnassa ei voi olla kysymys painostuksesta tai ilkeydestä. Se on täydellinen väärinymmärrys. Sillä kommunismi ideaalitasollaan tavoittelee sitä että köyhillä on asiat hyvin ja he ovat iloisia ja onnellisia Leninin näkemyksissä arvokkaita Tovereita jotka ovat yhteisöllisesti yhdessä ja tekevät sosiaalisesti asioita yhteiskunnan parhaaksi ja yhteiskunnan säilyttämiseksi ennallaan kommunistisen keskusvallan alla. Näin ollen moitteet painostuksesta konkretian tasolla ovat väkisin panettelua ja väärinymmärtämistä.<br /><br />- Kommunistit saavat opettaa lapsiaan koska heidän lapsensa ovat heidän lapsiaan. Porvareiden lapsille on kuitenkin täysin oikein opettaa totuutta kommunismista koska muuten porvarien lapset eivät tunne omaa kulttuuritaustaansa eivätkä voi aidosti valita isoina. (Lapset eivät valitse, aikuiset valitsevat.) Lisäksi on luontevaa että yhteiskunta vastaa ideologisten arvojen tarjoamisesta koska onhan yhteiskunnan jatkuvuudelle tärkeää että ihmiset hahmottavat yhteiskunnan oikein. Ilman tämänlaista odotettavissa on koko yhteiskunnan romahtaminen. Roomakin romahti ja siellä ei ollut kommunismia! Tämä on ehdotonta tiedettä koska löydettiin yksi hullu kasvatustieteilijä ottamaan kantaa tähän asiaan johon hänellä ei ole edes koulutusta. Ja hän on ahkera sosiaalisessa mediassa ja kirjoittamaan tiiliskivikirjoja hyville kommunistisille kansalaisille jotka eivät ole yliopisto, saati vertaisarviointi.<br />&nbsp;<br />- Se, että porvarillinen ideologiasi turmelee lapsen ja sen kasvatuksen ja on tuhoisaa lapsen tulevaisuudelle on se tärkeä asia josta on ensimmäisenä tiedotettava leikkipuistossa.<br /><br />- On tavallista että porvarien oppia analysoidaan kommunistisesta viitekehyksestä kriittisesti. Tämä on tavallinen kulma. Nähdään että kunnon materialisti ymmärtää porvariuden periaatteet asiallisesti. Näin ollen Leninopiston käyminen tarkoittaa sitä että asiantuntija voi lausua kannanottoja porvareiden uusistakin opeista joiden kirjoija on selvästi unohtanut lukea. (Tai tuntee vain yhden nimen porvareista ja heittää sitä aina automaattitulella. Aina parempi jos tämä porvari on jostain 1800 -luvulta ja sellainen että kukaan porvari ei nykyään käytännössä ole kiinnostunut hänen sanomisistaan.) Porvarit esitetään aina ja pelkästään problematisoivassa kulmassa jossa korostetaan antagoniaa jossa porvarit ovat kommunisteja vastaan. Ja kommunistit ovat parempia. Eettisempiä. Yhteiskunnan jatkuvuutta antavampia. Ja lempeitä kun eivät tapa porvareita. Porvarien tulee olla kiitollisia joka päivä siitä että heitä ei gulagiin heitetä. Niin lempeitä. Ei yhtään passiivis-aggressiiviseksi voi kokea tätä lempeää kommunismia.<br /><br />- Porvari joka käsittelee kommunismia porvarillisesta viitekehyksestä käsittelee asiaa väkisin väärin. Sen on oltava olkiukko ja väärinymmärrys. EIk esimerkiksi se, että tulkintaviitekehykseen liittyy näkökulmia jotka ovat kommunisteille täysin vieraita. Siksi jokainen porvarin kirjoitus onkin väärinymmärrettävä. Tahallaan. Mielellään usutettava kaikki kaverit &quot;kommentoimaan&quot;. On asiallista selvittää myös työpaikka ja soitella pomolle ja tukkia sähköpostit. Kaikki löydetyt sähköpostit. Copy-paste -materiaali on kivaa koska sitä saa tehtyä nopeasti satoja ja tuhansia sivuja. Niihin kaikkiin on vastattava.<em> Lorem ipsum</em> -on asiallista materiaalia copy -pastettavaksi.<br /><br />- Jos pahastut jostain olet sensuristinen sortaja joka on niin militantti että kommunistit eivät uskalal sanoa mielipiteitään ääneen kun heille tulisi korvat punaisiksi kun ovat koko elämänsä eläneet yhteiskunnassa joka esittelee heitä maamme kulttuurin ytimenä jossa vapaus tarkoittaa sitä että on luontevaa että kommunistista ja vain kommunistista ohjelmaa esitetään kaikissa yhteistoiminnoissa kautta maan, mukaanlukien paikat joissa enemmistö on porvareita. Se, että kommunisti ei ole tottunut kuulemaan yhtään kritiikkiä ja saa korvansa punaisiksi ja nolostuu sosiaalisesti jos joku vähänkin ärähtää ja vihjaa että hän ei yksilönä ole mitenkään kovin eettinen kun kohtelee muita ihmisiä siten kuin kohtelee, syynä on taas se kuinka porvari kommunistia vainoaa.<br /><br />- Lisäksi porvarin on laitettava lapsensa mielellään kommunistiseen opetukseen. Jos porvareita on muutama, koulussa mielellään valehdellaan että kaikki muut ovat suostuneet kommunistiseen opetukseen ja näin porvariopetusryhmää ei saada. Ja näin ja vain näin siitä tuleekin totta.<br /><br />- Jos kommunisti on kohdellut kaltoin porvaria vaikka kymmenen vuotta sitten on tähän suhtauduttava siten että asia on ikivanhaa menneisyyttä. Kommunisti on pyytänyt Stalininta anteeksi tekojaan eikä porvarilla ole mitään nokan koputtamista tähän. Näin siitä huolimatta että gulagissa vihuneet ruoskanarvet ovat aikaansaaneet pysyviä ruumiinvammoja jotka särkevät joka päivä. Trauma on aina vain ideologista ja päässä. Porvarin tulisi oppia kommunistista yhteisöllisyyttä ja oman egon unohtamista. Päässä oleva ongelma on helppo kiertää terapoimalla kommunismiin. Fyysiset pysyvät vammat ovat täysin tuntematon asia kunnon yhteishyväntekijällä. Samoin ruoskitun porvarin tulee ilolla antaa lastensa kuulla opetusta niiltä samoilta yksilöiltä jotka ovat häntä itseään ruoskineen. Jos hän ei tee tätä syynä on &quot;Militanttius&quot; ja &quot;allergia&quot; joka ei johdu siitä että kommunismissa tai kommunisteissa voisi olla koskaan mitään vikaa ikinä missään. Paitsi teoriassa tasolla joka ei koskaan konkretisoidu yhteenkään yksilöön. Koska kommunisti on itsekriittinen eikä teoriatasolla koskaan torju asiallista kritiikkiä. Kaikki, aivan miten hyvä ja laadukas tahansa, kritiikki ei vain ole riittävän hyvää. Se on porvarien vika. Mitäs ovat huonoja. Ja pahoja. Ja syynä englannin tehtaiden lapsityövoimaan.<br /><br /><strong>Loppukaneetti;</strong><br /><br />Huhtasaari ja muut kristityt vihjaavat toistuvasti että ateistien ja agnostikkojen kohtelu on reilua ja asianmukaista ja hyveellistä. Koska uskonnonvapauden on oltava sama kaikille, on tämän kohtelun oltava reilua jos se kohdistuu kristityihin. Koska reilut käytänteet selvästi ovat sellaisia että kristityillä menee varsin mukavasti, voidaan sanoa että uskonnonvapauden parantamiseksi ei tulekaan tarttua ateistien väninöihin vaan yksinkertaisesti reiluunnettava sitä miten kristityt elävät. Tiukennetaan maailmaa. SItä aito vapaus ilmeisesti vaatii! Sitten kun Huhtasaari on kokeillut tätä elämää parikymmentä vuotta joka päivä ilman taukoja, voi hän pienessä päässään miettiä että miten paljon &quot;kaltoinkohtelevien ihmisten toimintaa ja tapaa kohdella muita&quot; voidaan vetää henkilöönkäyvästi heihin itseensä. Itse näen että jos lähetyskäsky on dogma ja teologiaa niin sen tottelu on ihmisten kohtelua jota ei voida irrottaa siitä mitä tämä ihminen yksilönä on. Jos kohtelee toisia ikävästi koska toimii ikävästi on ikävä. Ei voi sanoa että &quot;en se ole minä vaan tämä minun identiteetin ytimessä olevan ideologian dogma&quot;. Se olet juuri sinä. Yksilönä. Loppuun asti 100% vastuussa jokaisesta teostasi.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Laura Huhtasaari blogasi siitä miten hän kokee että uskonvapaus ei toteudu maassamme. Hän vetoaa tässä ensinnäkin nimettömään auktoriteettiin joka väittää että hänellä ei ole uskonnonvapautta. "Minut pysäytettiin kadulla. Henkilö kertoi, että hänellä on sama vakaumus kuin minulla, mutta ei uskalla sitä oikein missään kertoa. Miksi? Eikö uskonvapaus olekaan sitä, että voit julkisesti tunnustautua jonkun vakaumuksen taakse? Tuleeko siitä seuraamuksia. Alkaako henkilöön menevä vaino, kiusaaminen tai pilkka?" Tämä on tietenkin hupaisaa koska tässä yhteydessä ei todisteta seurauksia vaan väitetään niitä olevan. Hearsay on argumentatiivisesti tyhjä. Väite toistetaan jonkun toisen suulla ja väitetään että se on tosiasia. Tosiasiassa tarina on yhtä vakuuttava kuin sen todisteet.

Kuitenkin tässä kohden on pakko tunnustaa että tilanteessa on jotain tuttua. Olen itse kokenut että kun sanon jotain
1: Siitä seuraa erinäisiä hyvin inhottavia asioita. Kuten doxxaamista, vihollisrekisteriin joutumista, sähköpostiin tulevaa "kritiikkiä" jota uskovaiset massapostittavat.

2: Oikeita tappouhkauksiakin olen saanut koska minulla on ollut erään järvenpääläisen kreationistin mielestä vääriä mielipiteitä evoluutioteoriasta.

3: Asenne on aina alentava. Tähän liittyen teinkin tuoreesti sellaisen videon joka esittelee sen mitä pitäisi tehdä ja mihin pitäisi taipua että tulisi hyväksytyksi arvostettuna ihmisenä joka ei ole teisti. (Mukana tavallista materiaalia jossa hyvän ateistin tulee hyväksyä se että on moraalisesti alempi.)

4: Ja lisäksi keskustelu on mahdotonta koska kaiken kirjoittamiseni perusteella olen luonut sellaisen teorian että arvon kristityt tahallaan väärinymmärtävät kaiken mitä kirjoitan. (Joko niin tai heillä on syntymässä ilman happea saaneen olmin kognitiiviset kyvyt. Teoria on herkullinen mutta kohteliaisuussyistä torppaan tämän skenaarion tässä ja oletan että takana on perinteinen ilkeys, pahansuovuus ja muut kristilliseen yhteisöön jostain syystä lujasti kuuluvat ominaispiirteet.) AIka ei riitä halventavien ja pilkallisten olkiukkojen korjaamiseen.

Tässä kohden ongelmana ei ole pelkästään se, että näitä mielipiteitä esitetään. Kysymys on siitä että pelkästään näitä mielipiteitä esitetään. Oma vakaumukseni esiintyy pelkästään ongelmankäsittelykulmassa. Ateisti on jotain jonka "elossaolosta pitäisi olla kristityille kiitollinen" kunhan muistaa ajatella että Suomalainen kulttuuri voi olla vain kristillisyyden varassa ja siitä poikkeaminen uhkaa kansakuntamme olemassaoloa.

Tässä kohden uskonnonvapaudessa on kristityillä - kuten Huhtasaarella - kaksoisstandardi. Ateistilla ja agnostikolla on uskonnonvapaus jos heitä ei tapeta uskontonsa vuoksi. Kristittyjen ehtolausekkeissa korostuu se että ateistien ja agnostikkojen tulisi olla miellyttävää seuraa. Ja tässä unohtuu että tosiasiassa uskonnonvapaus tarkoittaa uskonnonvapautta ja mieliipiteenvapaus mielipiteenvapautta. Mielipiteen kritiikki on osa sananvapautta eikä sensuuria. Jos sanot että sinusta evoluutio on kakkaa, älä ihmettele jos minä vastaan että minusta Jeesustelu on kakkaa. Ei minun tarvitse olla ystävällinen. Hyvät tavat eivät kenties maksa mitään - paitsi sen että kristitty jatkaa sitä ihanaa toimintaansa jossa lähetyskäsky kannustaa dogmatiikan kautta kristityn aktiiviseen kyyläämiseen sekä muiden ihmisten henkilökohtaisten rajojen rohkeaan ja osallistuvaan ylittämiseen. Kuitenkin jo se että sanotaan mitä kristityille ei muka saa sanoa vastaukseksi on sananvapauden rajoittamista. Kenties tähän on muita oikeuksia. Jotka ovat kenties jopa vahvempia kuin sananvapaus. Mutta näitä oikeutuksia ei voi sekoittaa sananvapauteen.

Sama on toki uskonnottomienkin puolella. Kun he puhuvat uskonnonvapaudesta, he usein haikailevat ns. arvostetuksi samanarvoiseksi ihmiseksi tulemista. Jotka ovat eri asia. Uskonnonvapaus kenties noudattuu joskus jos riittävästä puolustaa itseään ja oikeuksiaan. (Tämä tuntuu muuten olevan uskovaisille vieras asia. Että joku joutuu taistelemaan kaiken erikseen. Vapaa-ajattelijoiden luo tilaisuuteen menemistä ei niin vaan saadakaan jokavuotiseen ohjelmaan joka kouluun esimerkiksi.)

Tässä kohden olen ymmärtänyt sen, että moitetta tulee. Ja tämä ei aina ole sananvapauskysymys. Se vain tuntuu siltä. Joskus kysymys on siitä että kun sanoo ääneen mielipiteitään, niin sitten vastaan tulee kritiikkiä ja moitetta. Ja tässä ei tosiasiassa koskaan voida irrottautua siten että asia ja ihminen olisivat irrallaan. Koska kysymys on kuitenkin identiteetistä.

Tässä kohden onkin jännittävää miten jos Kari Enqvist sanoo että ihmisen pitäisi osata tiedeasioita jotta olisi hänestä pätevä presidentti tämä nähdään haluna sensuroida. Mutta tosiasiassa ei ole kovinkaan vaikeaa löytää kristittyjä joiden mielestä on oleellista että poliitikoilla on uskonnollinen vakaumus. Samoista ihmisistä ateistit ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia. Ja heistä poliitikolla tulee olla kristillinen vakaumus. Tätä ei myydä sensuurina vaan mielipiteenä. Että demokratiassa jokaisella on kriteerit siitä mitä tarkoittaa olla hyvä presidentti. Ja jopa tiedemies ja ateisti saa sanoa näkemyksiään vaikka perinteisesti kaikki valta onkin yhteiskunnassamme ollut kristityille. Jopa siinä mielessä että kovasanainen erimielisyys on heille vainoa.

Kun Huhtasaari rakentaa antagonismeja jossa hän haastaa, että "On hyvä muistaa, että jos vaadit itsellesi maailmankatsomuksen vapautta (ateisti, agnostikko,teisti…) suo se myös muille." Saman voisin sanoe kristittyjen suuntaan. Heille uskonnonvapaus näyttää olevan sitä että heille tulee antaa täysin vapaat kädet. Jopa uskovaisten vainoamisen rajoittaminen on uskovaisten vainoa tässä kontekstissa. Kaava on; Uskovainen tulee tuputtamaan - väittää toki että vain tarjolle laittaa - ja jos on kohtelias, ei poistu vaan jatkaa toimintaansa. Ja sitten kun torppaa sellaisella tasolla joka riittää, alkaa huutaminen "militanttiudesta". Se on valitettavasti myös minun julkinen tilani ja minulla on jotain sanottavaa siitä mitä kaikkea korviini ryöpytetään.

Itse asiassa pienen ajatuskokeen kautta voitaisiinkin katsoa mitä olisi uskovaisten, kuten Huhtasaaren, arki jos uskovaisia kohdeltaisiin kuin ateisteja. Tämä ei tarkoita vielä vainoamista edes. Sillä kristityjen mukaan ateistien uskonnonvapaus on kunnossa. Kuulemani mukaan. Mistäs minä tiedän kun olen ollut esimerkiksi pari vuotta kaapin pimennossa kun uskontokeskustelusta ns. tuli seurauksia kotiovelle kannettuna. (Uhkausta ei postitettu. Se tuotiin kivasti kotiovelle. Siitä vasta tuleekin hauskoja lisäfiboja.)

Nämä esimerkit ovat hyvin pienin modifioinnein arkipäivää uskonnottomille 2017.  (Mutta kristityt ovat niin tottuneet niihin että voivat ymmärtää vain jos kulma kääntyy heidän itsensä suuntaan ja uudesta kulmasta.)

- Lapsesi on joutunut kiusatuksi koska lapset lällättävät että hänellä ei ole oikeasti nimeä koska häntä ei ole nimetty Toveri Stalinin Toverillisessa Keskuksessa. Että kutsutaan kakkapyllyksi koska ei ole saanut virallista nimeä. Samassa yhteydessä on korostettu että koska Toverillinen Keskus samalla liittää toveriksi, ei lapsella voi olla aitoa yhteyttä ystävyyteen, kaveruuteen ja toveruuteen. Koska kyllähän se symbolisoi toveruutta se Toverillisen Keskuksen asia ja luontevaa on että poikkeama tästä kumoaa myös tämän arvon. Koska jos A->B ei B voi tulla mistään muualta kuin A:sta. (Logiikka ei sano näin mutta ihmiset voivat.)

- Lapsesi ei halua laulaa "Lenin setä asuu venäjällä" -kappaletta tai olla läsnä kun sitä lauletaan. Sitä on kuitenkin tehty niin kauan että sitä pitää kutsua perinteeksi eikä missään tapauksessa poliittisen mielipiteen ilmaisuksi. Lapsen poistuminen laulutilaisuudesta huomataan ja tähän liittyy huomattavasti kasvanut todennäköisyys saada ylimääräinen tukanpesu vessassa. Myös lapsen isä saattaa joutua nakkikioskilla tappeluun jonka syynä on "humala" eikä missään tapauksessa raivostujan kommunistinen vakaumus.

- Koulussa opettaja on erikseen poliittisen filosofian kurssilla opettanut että moraali vaatii kommunismin noudattamista ja tätä kautta kommunistien ulkopuolella olevat lapset ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia. Ei-kommunistejen moraalilla ei ole pohjaa eikä yhteiskunta voi säilyä eettisesti korkeatasoisena jos se seuraa kapitalismia. Koska ideologia sanoo näin, on porvari aina riistämässä. Tämä on tosiasia joka tulee tiedottaa kouluissa. Myös kristittyjen lapsilla on oikeus saada kuulla tämä tieto myös aamunavausmuodossa kerran viikossa jotta voivat sitten aikuisena tehdä päätöksen.

- Sinulta tiedustellaan kantaasi tuotantovälineiden yksityisomistamiseen. Jatkuvasti. SIihen vastaamisen vihjataan olevan yleisinhimillinen velvollisuus johon on otettava kantaa. Jos mielipide on väärä, kykysi toimia kasvattajana kyseenalaistetaan. Samalla kyseenalaistetaan voitko antaa täyttä kontribuutiota yhteiskuntaa tukevana täysivaltaisena jäsenenä. Sen jälkeen kun tulet tilaan, siitä poistutaan. Koska on miellyttävämpää keskustella kommunistien kanssa. Sinuun kohdistetaan ideologiaasi mollaavaa aggressiivista mollaamista jossa rinnastetaan kaikki toimintasi englannin tehtaiden lapsityövoimaa koskeviin ongelmiin jotka innostivat Hegeliä ja Marxia kirjoittamaan kommunismista in first place. Se, että moitteen kohde on olemassa on heistä relevantti ja riittävä osoitus että "ideologiasi on lopullisesti ja kaikissa muodoissaan epäonnistunut yhteiskunnallisissa kokeiluissa."

- Jos kiellät lapsesi viemisen Leninopiston dialektisen materialismin erityisluennoille joita pitää erityinen kommunistisen oikeaoppisuuden akateemiselle ammattilaiselle ja vakaumuksellinen kommunisti, olet "allerginen proletaarille". Ja vihjataan että kenties oikea paikka sinulle olisi gulag tai Pohjois-Korea. Jos lapsesi viedään sinne "vahingossa" kielloista huolimatta ja vaadit oikeuksiasi, puolustus menee että olet "pikkumainen". Jos selität että tämä on perustuslaillinen kysymys, muistuetaan että ilman kommunismia perustuslaki on vain ajassa elävä normisto joka on absurdi. Ja jos pitää perustuslaista pitäisi kiittää vallassaolevia kommunisteja esimerkiksi siitä että he ovat niin ystävällisiä että eivät heitä sinua työleireille kuten jossain muissa maissa onkin tehty. Että moite ja valitus johtuu vain siitä että kommunistit ovat niin lempeitä ja Lenin sedän otsa on niin laaja että siitä näkyy maa ja taivaskin.

- Toisaalta korostetaan että oikeusministerikin voi sanoa että on syytä pohtia milloin on eettistä olla perustuslakia vastaan. Jos laki on epäeettinen sitä on oikein rikkoa. Kysymys onkin siitä että pitäisi puhua perustuslain soveltamisesta ja sen rajoista sen sijaan että dogmaattis-änkyräisesti väittäisi että perustuslakia joko noudatetaan tai sitä rikotaan. Kommunisteilla on omantunnonvapaus. Ja se voi tallata porvarien vainoa ylläpitävän moraalittoman "oikeuksien" ja "vapauksien" vaatimisen. "Oikeudet" ja "vapaudet" ovatkin turmelleet porvartismin kaikenlaisella vapaakaupalla ja muulla vastaavalla. Oikea vapaus on sitä että vapaaehtoisesti ja iloisesti seuraa Leninin oppeja.

- Korostetaan että kommunistit eivät ole suvaitsemattomia koska hyväksyvät porvarillisen kristityn kunhan he tunnustavat sen, että haluaisivat olla kommunisteja mutta yksityisomaisuus ja riisto viehättävät liikaa. Ja että yhteiskunta vaatii kommunistista ydintä ja mielellään laittaa lapsensa oppimaan siitä kaiken mahdollisen aina kun vain mahdollista. Ja sen ylikin. Ja että itkee itsensä iltaisin uneen koska haluaisi olla kommunisti mutta ei voi. Ja tämä itkeminen ei johdu painostuksesta jota kommunistit esittävät.

- Kaikki kritiikkiin reagoiminen vähänkään tiukemmalla sävyllä johtaa siihen että tosiasiassa tiedät että kommunismi on totta ja tämä on "arka paikka". Sinun tulisikin tunnustaa olevasi "itseään ei-kommunistiksi luuleva". Samoin jos sanot että "uskot sosiaalidemokratiaan omalla tavallasi" tunnustat että olet lähinnä pelkuri joka ei uskalla rehellisesti tunnustaa että uskoo Leniniin. Eikä esimekriksi siitä että todella on sosiaalidemokraatti.

- Kommunistisessa toiminnassa ei voi olla kysymys painostuksesta tai ilkeydestä. Se on täydellinen väärinymmärrys. Sillä kommunismi ideaalitasollaan tavoittelee sitä että köyhillä on asiat hyvin ja he ovat iloisia ja onnellisia Leninin näkemyksissä arvokkaita Tovereita jotka ovat yhteisöllisesti yhdessä ja tekevät sosiaalisesti asioita yhteiskunnan parhaaksi ja yhteiskunnan säilyttämiseksi ennallaan kommunistisen keskusvallan alla. Näin ollen moitteet painostuksesta konkretian tasolla ovat väkisin panettelua ja väärinymmärtämistä.

- Kommunistit saavat opettaa lapsiaan koska heidän lapsensa ovat heidän lapsiaan. Porvareiden lapsille on kuitenkin täysin oikein opettaa totuutta kommunismista koska muuten porvarien lapset eivät tunne omaa kulttuuritaustaansa eivätkä voi aidosti valita isoina. (Lapset eivät valitse, aikuiset valitsevat.) Lisäksi on luontevaa että yhteiskunta vastaa ideologisten arvojen tarjoamisesta koska onhan yhteiskunnan jatkuvuudelle tärkeää että ihmiset hahmottavat yhteiskunnan oikein. Ilman tämänlaista odotettavissa on koko yhteiskunnan romahtaminen. Roomakin romahti ja siellä ei ollut kommunismia! Tämä on ehdotonta tiedettä koska löydettiin yksi hullu kasvatustieteilijä ottamaan kantaa tähän asiaan johon hänellä ei ole edes koulutusta. Ja hän on ahkera sosiaalisessa mediassa ja kirjoittamaan tiiliskivikirjoja hyville kommunistisille kansalaisille jotka eivät ole yliopisto, saati vertaisarviointi.
 
- Se, että porvarillinen ideologiasi turmelee lapsen ja sen kasvatuksen ja on tuhoisaa lapsen tulevaisuudelle on se tärkeä asia josta on ensimmäisenä tiedotettava leikkipuistossa.

- On tavallista että porvarien oppia analysoidaan kommunistisesta viitekehyksestä kriittisesti. Tämä on tavallinen kulma. Nähdään että kunnon materialisti ymmärtää porvariuden periaatteet asiallisesti. Näin ollen Leninopiston käyminen tarkoittaa sitä että asiantuntija voi lausua kannanottoja porvareiden uusistakin opeista joiden kirjoija on selvästi unohtanut lukea. (Tai tuntee vain yhden nimen porvareista ja heittää sitä aina automaattitulella. Aina parempi jos tämä porvari on jostain 1800 -luvulta ja sellainen että kukaan porvari ei nykyään käytännössä ole kiinnostunut hänen sanomisistaan.) Porvarit esitetään aina ja pelkästään problematisoivassa kulmassa jossa korostetaan antagoniaa jossa porvarit ovat kommunisteja vastaan. Ja kommunistit ovat parempia. Eettisempiä. Yhteiskunnan jatkuvuutta antavampia. Ja lempeitä kun eivät tapa porvareita. Porvarien tulee olla kiitollisia joka päivä siitä että heitä ei gulagiin heitetä. Niin lempeitä. Ei yhtään passiivis-aggressiiviseksi voi kokea tätä lempeää kommunismia.

- Porvari joka käsittelee kommunismia porvarillisesta viitekehyksestä käsittelee asiaa väkisin väärin. Sen on oltava olkiukko ja väärinymmärrys. EIk esimerkiksi se, että tulkintaviitekehykseen liittyy näkökulmia jotka ovat kommunisteille täysin vieraita. Siksi jokainen porvarin kirjoitus onkin väärinymmärrettävä. Tahallaan. Mielellään usutettava kaikki kaverit "kommentoimaan". On asiallista selvittää myös työpaikka ja soitella pomolle ja tukkia sähköpostit. Kaikki löydetyt sähköpostit. Copy-paste -materiaali on kivaa koska sitä saa tehtyä nopeasti satoja ja tuhansia sivuja. Niihin kaikkiin on vastattava. Lorem ipsum -on asiallista materiaalia copy -pastettavaksi.

- Jos pahastut jostain olet sensuristinen sortaja joka on niin militantti että kommunistit eivät uskalal sanoa mielipiteitään ääneen kun heille tulisi korvat punaisiksi kun ovat koko elämänsä eläneet yhteiskunnassa joka esittelee heitä maamme kulttuurin ytimenä jossa vapaus tarkoittaa sitä että on luontevaa että kommunistista ja vain kommunistista ohjelmaa esitetään kaikissa yhteistoiminnoissa kautta maan, mukaanlukien paikat joissa enemmistö on porvareita. Se, että kommunisti ei ole tottunut kuulemaan yhtään kritiikkiä ja saa korvansa punaisiksi ja nolostuu sosiaalisesti jos joku vähänkin ärähtää ja vihjaa että hän ei yksilönä ole mitenkään kovin eettinen kun kohtelee muita ihmisiä siten kuin kohtelee, syynä on taas se kuinka porvari kommunistia vainoaa.

- Lisäksi porvarin on laitettava lapsensa mielellään kommunistiseen opetukseen. Jos porvareita on muutama, koulussa mielellään valehdellaan että kaikki muut ovat suostuneet kommunistiseen opetukseen ja näin porvariopetusryhmää ei saada. Ja näin ja vain näin siitä tuleekin totta.

- Jos kommunisti on kohdellut kaltoin porvaria vaikka kymmenen vuotta sitten on tähän suhtauduttava siten että asia on ikivanhaa menneisyyttä. Kommunisti on pyytänyt Stalininta anteeksi tekojaan eikä porvarilla ole mitään nokan koputtamista tähän. Näin siitä huolimatta että gulagissa vihuneet ruoskanarvet ovat aikaansaaneet pysyviä ruumiinvammoja jotka särkevät joka päivä. Trauma on aina vain ideologista ja päässä. Porvarin tulisi oppia kommunistista yhteisöllisyyttä ja oman egon unohtamista. Päässä oleva ongelma on helppo kiertää terapoimalla kommunismiin. Fyysiset pysyvät vammat ovat täysin tuntematon asia kunnon yhteishyväntekijällä. Samoin ruoskitun porvarin tulee ilolla antaa lastensa kuulla opetusta niiltä samoilta yksilöiltä jotka ovat häntä itseään ruoskineen. Jos hän ei tee tätä syynä on "Militanttius" ja "allergia" joka ei johdu siitä että kommunismissa tai kommunisteissa voisi olla koskaan mitään vikaa ikinä missään. Paitsi teoriassa tasolla joka ei koskaan konkretisoidu yhteenkään yksilöön. Koska kommunisti on itsekriittinen eikä teoriatasolla koskaan torju asiallista kritiikkiä. Kaikki, aivan miten hyvä ja laadukas tahansa, kritiikki ei vain ole riittävän hyvää. Se on porvarien vika. Mitäs ovat huonoja. Ja pahoja. Ja syynä englannin tehtaiden lapsityövoimaan.

Loppukaneetti;

Huhtasaari ja muut kristityt vihjaavat toistuvasti että ateistien ja agnostikkojen kohtelu on reilua ja asianmukaista ja hyveellistä. Koska uskonnonvapauden on oltava sama kaikille, on tämän kohtelun oltava reilua jos se kohdistuu kristityihin. Koska reilut käytänteet selvästi ovat sellaisia että kristityillä menee varsin mukavasti, voidaan sanoa että uskonnonvapauden parantamiseksi ei tulekaan tarttua ateistien väninöihin vaan yksinkertaisesti reiluunnettava sitä miten kristityt elävät. Tiukennetaan maailmaa. SItä aito vapaus ilmeisesti vaatii! Sitten kun Huhtasaari on kokeillut tätä elämää parikymmentä vuotta joka päivä ilman taukoja, voi hän pienessä päässään miettiä että miten paljon "kaltoinkohtelevien ihmisten toimintaa ja tapaa kohdella muita" voidaan vetää henkilöönkäyvästi heihin itseensä. Itse näen että jos lähetyskäsky on dogma ja teologiaa niin sen tottelu on ihmisten kohtelua jota ei voida irrottaa siitä mitä tämä ihminen yksilönä on. Jos kohtelee toisia ikävästi koska toimii ikävästi on ikävä. Ei voi sanoa että "en se ole minä vaan tämä minun identiteetin ytimessä olevan ideologian dogma". Se olet juuri sinä. Yksilönä. Loppuun asti 100% vastuussa jokaisesta teostasi.
 

]]>
5 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242139-pelkastaan-problematisoitu-uskontokysymys#comments Uskonnonvapaus Thu, 31 Aug 2017 01:22:12 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242139-pelkastaan-problematisoitu-uskontokysymys
Tein poliisille rikosilmoituksen Raamatun ja Koraanin teksteistä http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239562-tein-poliisille-rikosilmoituksen-raamatun-ja-koraanin-teksteista <p>Rikosilmoituksen jätin 30.6.2017 internetin kautta perusteluineen Suomen poliisille. Kokosin Raamatusta ja Koraanista joukon väkivaltaan ja tappamiseen kehottavia kohtia, sekä syrjintään kehottavia tekstejä, jotka koskevat naisia, seksuaalista suuntautumista, eri uskontokuntia jne. Rikosilmoituksesta lähetin kopion Uuden Suomen toimitukseen.</p><p>Uskonkirjojen tekstit, jotka rikkovat mielestäni Suomen Rikoslakia, sekä Suomen ja EU:n Sanan- ja Uskonnonvapauslakeja.<strong>&nbsp;Eli keräsin niitä eri tekstejä Raamatusta ja Koraanista, joita käytetään yksilöitä ja yhteiskuntaa vastaan, joilla perustellaan syrjintää, väkivaltaa ja terrorismia.&nbsp;</strong>Eli sellaiset tekstikohdat, joista vastaavista tai lievemmistä kehotuksista, väkivaltaan tai syrjintään, on nostettu syytteet ja annettu tuomiot blogeissa ja somessa julkaistuille kirjoituksille tai suusanallisesti niitä ilmaisseille.</p><p>Raamatun ja Koraanin väkivaltaan ja syrjintään kehottavia tekstejä on aina käytetty, ja käytetään tänäkin päivänä, uskonnollisten ja poliittisten johtajien oman vallan lisäämiseen, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon harjoittamisen kanssa.</p><p><em>&rdquo; Pyydän poliisia ystävällisesti tukimaan, että onko syytä epäillä rikosta myytävien, yleisölle jaettavien ja opetuksessa käytettävien uskonkirjojen, Raamatun ja Koraaniin teksteissä, sekä &rdquo;Sharia-lain&rdquo; tekstissä, joka on yleisön saatavilla.&rdquo;</em></p><p><strong>Kopioin rikosilmoitukseen useita lainkohtia, joista tässä yksi tärkeimmistä:</strong></p><p><strong><em>&rdquo;Suomen</em></strong><em>&nbsp;<strong>Rikoslain</strong>&nbsp;11 luvun 10 &sect;:ssä (511/2011) säädetään: &quot;Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.&rdquo;</em></p><p><strong>Huomioin Rikosilmoitusta tehdessäni tämän tärkeän seikan.</strong></p><p><em>&rdquo; Koraanin osalta suomenkielisessä versiossa, Koraani, 3.painos, ISBN <a href="tel:952-9842-74-0">952-9842-74-0</a>, Kääntäjä FT Jaakko Hämeen-Anttila on kääntäessään Koraanin arabian kielestä suomen kieleen on muuttanut&nbsp;<strong><u>osittain sen tekstiä</u></strong>&nbsp;niin, että se melkein vastaa minun mielestäni Suomen lainsäädäntöä Sanavapaudesta ja lakia Uskonnonvapaudesta. Internetissä oleva suomen kielinen Koraanin käännös on mielestäni osittain ristiriidassa Sanan- ja Uskonnonvapauslainsäädännön kanssa.&rdquo;&nbsp;</em><strong>T</strong>ämä on oiva esimerkki siitä, kuinka uskonkirjoja voidaan &quot;kääntää&quot; ja muuttaa tähän aikaan ja kulttuuriin sopivaksi, niin kuin aina on tehty.</p><p>Raamatun tekstiä on tähän tapaan muutettu eri aikoina:</p><p><strong>-Biblia 1776:&nbsp;</strong>Sananl. 31:6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,</p><p><strong>-Sama Raamatussa 1938/38:&nbsp;</strong>Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.</p><p><strong>-Ja Raamatussa 1992:&nbsp;</strong>Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.</p><p>Tarkoituksella en ottanut tähän esimerkkiä syrjinnästä tai väkivallasta, sillä niitä Raamatun lauseita olemme saaneet jo riittävästi kuulla jopa Suomen Eduskunnan täysistunnoissa käsiteltäessä valtion lainsäädäntöä. En halua myöskään rikkoa Rikos-, Sananavapaus- ja Uskonnonvapauslakia.&nbsp;Siteeraamalla uskonkirjaa voidaan tänäkin päivänä kehottaa julkisesti syrjintään ja väkivaltaan, että kukaan siihen puuttuisi.</p><p>Uskonkirjoja on monilla kielillä, joten pyysin poliisia tarkistamaan myös muilla kielillä Suomessa myytävät ja levitettävät uskonkirjat ja niiden tekstien sisällön. Pyysin myös selvittämään digitaalisessa muodossa esim. internetissä leviävät tekstit, jotka on luettavissa Suomessa. Suomessa toiminee, myös internetissä suljettuja ryhmiä eri kielillä, joiden keskustelujen sävystä olisi syytä saada tarkemmin tietoja. Mediaan tihkuu harvakseltaan tietoja suomenkielisten ryhmien keskinäisistä keskusteluista, mutta toisilla kielillä tapahtuvat kirjoitukset ovat pimennossa<em>.</em>&nbsp;<strong>Väkivallalla uhkaaminen tai siihen kehottaminen täytyy olla kielletty ja valvottu kaikilla kielillä, ei ainoastaan suomen kielellä.</strong></p><p>EU:ssa on yhtenevä lainsäädäntö Sanan- ja Uskonnonvapaudessa, joten pyysin poliisia harkitsemaan, että rikostutkinta tehtäisiin yhdessä eri EU-maiden kanssa.</p><p><strong>Sanan- ja Uskonnonvapaudesta</strong></p><p>Suomessa ja EU:ssa on sanavapaus merkittävässä roolissa ja se mahdollistaa yksilöiden ja yhteiskunnan saada eri lähteistä riippumatonta ja puolueetonta tietoa, niin hyvästä kuin pahasta. Sanavapaudella on laissa säädetyt rajat, mutta niitä ei ole käytetty uskonkirjoihin, uskonmateriaaliin, eikä myöskään uskonnollisten tilaisuuksien saarnoihin, kun ne selkeästi rikkovat Rikos-, Sananvapaus- ja Uskonnonvapauslakia.</p><p>Yritän puolustaa länsimaiden elämänarvoja ja tieteen vapautta. Vaikka en kaikilta osin hyväksy länsimaiden arvoja, jotka liittyvät rahaan, talouteen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen, niin arvostan kuitenkin sitä henkistä kehitystä, joka on johtanut yksilöiden vapauteen päättää omista uskomuksistaan ja elämänsä valinnoista, eli länsimaat ovat pyrkineet turvaamaan sen saman yksilönvapauden, joka ihmisillä oli historiansa alkuaikoina viidakoissa ja savanneilla.</p><p>Nyt kun uskontokirjojen sanotaan ylittävän tieteen saavutukset, jotka perustuvat faktaan, niin se tarkoittaa ihmiskunnan huomattavia askeleita henkisessä evoluutiossa taaksepäin. Se tarkoittaa jopa lyhyellä tähtäimellä sanallista vastakkainasettelua valtioiden välillä, joka johtaa väistämättä vanhaa historiaa toistaviin uskonsotiin. ISIS on vasta sen harjoittelua. Ihmiskunta varmaan tarvitsi rankkoja lakeja ja rangaistuksia alkutaipaleella, koska silloin yhteiskunnissa käytti valtaa lihasvoima, mutta ne ajat ovat taakse jäänyttä historiaa, johon en toivoisi enää palattavan. Vai ovatko ne nyt palaamassa takaisin?</p><p>Suomessa on koeteltu sanavapauden rajoja, niiden ylittämistä on paheksuttu esim. koskien poliisien suljettua Facebook-ryhmää. Syynä lienee se, että ko. ryhmä ei ollut minkään uskontoryhmän ylläpitämä ja siellä ei siteerattu uskonkirjojen tekstejä, joissa rasismi ja syrjintä ovat selkeäsanaisesti vihapuhetta, mutta sallittua.&nbsp;</p><p>Käyttäen Raamatun tai Koraanin lauseita on voitu harjoittaa vihapuhetta ja kirjoittelua ilman mitään seuraamuksia, jopa Eduskunnassa. Poliitikot ovat sen oivaltaneet, että voivat yhdelläkin Raamatun lauseella saada lisää kannattajia, mutta jos he eivät olisi siteeranneet uskonkirjaa vihapuheessaan, niin olisivat saaneet syytteen Sananvapauden rikkomisesta. Siksi pyysin poliisia tutkimaan, myös&nbsp;Šaria-lain tekstejä, jotka leviävät internetissä eri kielillä, myös suomeksi.</p><p>Sanavapaudesta on annettu erilaisia tuomioita, niin poliitikoille, kuin mallikansalaisillekin. Yksi ryhmä on kuitenkin pois, eli uskovaiset, jotka käyttävät uskonkirjaansa lyömäaseena ja Suomessa ministeri tasolla on jopa kehotettu rikkoman valtion lakia, jos se on uskonkirjan kanssa ristiriidassa. Tutkintaa tällaisesta Sanan- ja Uskonnonvapaus lakien rikkomuksesta ei edes aloitettu vaikka Rikoslaissa on siitä selkeät pykälät.</p><p>Jos joku käyttää vihapuheessaan Raamatun lauseita ja toinen vastaa siihen loukkaavasti, kyseenalaistaen Jumalan olemassa olon, niin voi saada syytteen Jumalanpilkasta?</p><p>Suomalainen kirjailija Hannu Salama sai ehdollisen vankilatuomion (1966) fiktiivisestä kirjasta, jossa loukattiin fiktiivistä Jumalaa (ateistien mukaan) eli näin päin se toimii, eli Uskonrauhan rikkomisesta voi saada tuomion tänäkin päivänä. Viimeisin tuomio Suomessa &rdquo;Jumalanpilkasta&rdquo; on tämän vuoden tammikuulta, jossa henkilö tuomittiin samalla myös muista rikoksista.</p><p>Uskonnonvapautta ja sitä koskevaa lainsäädäntö luetaan ja tutkitaan vain silloin, kun joku mahdollisesti uhkaa uskonnonvapautta, mutta lakiin ei ole vedottu silloin, kun uskovaiset rikkovat Sanan- ja Uskonnonvapauslakia, niin että ylitetään niiden lakien suoma vapaus?</p><p>Raamatun ja Koraanin teksteistä löytynevät alkusyyt jopa koulukiusaamiseen, sillä niitä tekstejä jaetaan ja luetaan myös lapsille.</p><p><strong>Eurooppa tarvitsee &rdquo;Euroopan Unionin Uskonnollisen Ideologian Torjuntakeskuksen&rdquo;</strong></p><p>Eurooppa on ollut saamaton yhtenäisen aseellisen puolustuksen rakentamisessa, mutta vielä vähemmän se on kiinnittänyt huomiota Euroopan henkisten arvojen puolustamiseen. Syy siihen on ollut se, että rahalle on annettu liian suuri valta, niin se on sokaissut EU-sisäisen turvallisuuden tarpeen, kun on eletty pitkäaikaisen hyvinvoinnin keskellä. Valtiot ovat ulkoistaneet yksilöiden turvallisuudesta huolehtimisen heille itselleen, jotka turvautuvat varashälyttimiin ja vartiointiliikkeisiin. Ymmärtämättä kuitenkaan sitä, että niistä ei ole todellista hyötyä, jos EU:n rajojen yli tullaan aseilla tai uskonnollisella ideologialla. Vartiointiliikkeelle ilmoittaminen vierastaa panssarivaunusta kodin takapihalla ei taida olla paljon apua?&nbsp;</p><p>Euroopalle vihamieliset tahot, niin valtiot, kuin uskontokunnat, ovat käyttäneet ja käyttävät hyväkseen EU:n suvaitsevaista lainsäädäntöä ja demokratiaa, jotka ovat meidän valtioiden kulmakivet. Kuitenkaan me emme saa antaa käyttää meidän lainsäädäntöämme meitä itseämme vahingoittavalla tavalla. Esim. Sanan- ja Uskonnonvapauslakeja tulkittaessa oikein, ei vain yhdestä suunnasta, niin jo niillä, meillä on mahdollisuus laillisin ja demokraattisin tavoin estää Euroopan henkisen selkärangan musertaminen ulkopuolelta, väkivaltaa ihannoivilta uskonnollisilta ryhmiltä, jotka tarjoavat vaihtoehtona vain uskonkirjaa tai miekkaa, niin kuin muutama sata vuotta sitten Euroopan sisällä. Ei pidä myöskään unohtaa aseellista sotaa ihannoivia valtionpäämiehiä, jotka ovat käyttäneet ja käyttävät Euroopan sanavapautta propagandan kylvämiseen ja sitä kautta ovat luoneet sisäistä kaaosta rajojemme sisälle. Tästä varoittelin jo 10-vuotta sitten Suomen ja Viron lehtien keskustelupalstoilla, joissa se propaganda oli selkeästi esillä.</p><p>Tästä samasta aiheesta kirjoitin jo puolitoista vuotta sitten blogissani, 6.2.2016, &quot;Sananvapauden rajoitukset koskemaan myös uskontoja&quot; Ja edellisen kerran 22.3.2017, &quot;Moskeija sadalla miljoonalla vai asuntoja maahanmuuttajille samalla rahalla?&quot;</p><p>Näin niissä edellisissä blogeissani kirjoitin</p><p><em>&quot;<strong>Eurooppa tarvitsee uskontokirjojen puhdistuksen.</strong></em></p><p><em>Minusta Euroopassa olevat yleisesti saatavilla olevat uskontokirjat täytyisi käydä läpi ja puhdistaa Suomen rikoslain mukaan, joka koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan tai sisältää väkivaltaan kehottamista. Alkuperäiset uskonkirjat voidaan säilyttää vain museoissa tukijoiden käytettävissä.</em></p><p><em>Tällainen sensuuri auttaisi nykyisiä eurooppalaisia sekä tänne pakenevia maahanmuuttajia. Euroopan rajoilla maahanmuuttajien uskonkirjat vaihdettaisiin&nbsp;puhdistettuihin uskonkirjoihin. Niissä uskonkirjoissa olisi jäljellä ne Eurooppalaiset arvot, joiden mukaan täällä eletään. Ne&nbsp;puhdistetut uskonkirjat&nbsp;olisivat parempi ja tehokkaampi tapa, kuin valtioiden lakikirjat ja lainsäädännöt, kotouttaa maahanmuuttajat Euroopassa vallitsevaan kulttuuriin ja arvoihin.&nbsp;Puhdistettu uskontokirja&nbsp;tulisi olemaan myös helpotus niille maahanmuuttajille, jotka oman maansa uskontokirjan mukaan kuuluvat johonkin syrjittyyn tai alistettuun ryhmään ilman omia yksilöllisiä oikeuksia.</em></p><p><em>Tämä ei tarkoita sitä, että luovuttaisiin Eurooppalaisesta arvosta,&nbsp;<strong>uskonnonvapaudesta</strong>, vaan sitä, että&nbsp;puhdistettu uskontokirja&nbsp;ei kiihottaisi väkivaltaan ja syrjintään.&nbsp;Puhdistettu uskontokirja&nbsp;tukisi uskonnonvapautta, eli&nbsp;lakia ja hyviä tapoja loukkaamatta,&nbsp;ja estäisi väkivallalla, syrjinnällä ja pakolla omaksumasta väkivaltaista ja syrjivää uskonnonharjoittamista.</em></p><p><em>Raamatun tekstiä on kautta aikain muutettu aikaan ja politiikkaan sopivaksi, joten nyt on aika poistaa sieltä syrjintä ja viha, niin myös Koraanista.&quot;</em></p><p><strong><em>Suomen Perustuslaki</em></strong>&nbsp;<em><a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#a731-1999" title="Linkki voimaantulosäännökseen">6 &sect;</a></em></p><p><em>Yhdenvertaisuus</em></p><p><em>Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.</em></p><p><em>Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.&quot;</em></p><p>Tätä Perustuslain kohtaa tulkitaan vain niin päin, että ketään ei saa asettaa huonompaan asemaan, mutta on jätetty tulkitsematta niin päin, että ketään ei saa asettaa parempaan asemaan, niin kuin mielestäni on tapahtunut esim. tulkittaessa Rikos-, Sanavapaus- ja Uskonnonvapauslakia. Tällainen lainkäytön epätasa-arvo synnyttää tyytymättömyyttä ja väkivaltaa yhteiskunnan sisällä.</p><p>On aika poistaa rasismin ja suvaitsemattomuuden alkusyyt, jotka ovat Raamatun ja Koraanin teksteissä, niin että ne vastaavat Suomen ja EU:n lainsäädäntöä sekä Länsimaiden arvoja ja koko maapalomme tätä aikaa riippumatta uskonnosta.</p><p><strong>Lopuksi haluan huomauttaa,&nbsp;</strong>että niin Raamatussa kuin Koraanissa on hyviä ja arvokkaita elämänohjeita, jotka ovat tärkeitä suuntaviivoja uskoville ihmisille heidän ilossaan ja surussaan. Ja ovat omalta osaltaan auttaneet rakentamaan niin Länsi- kuin Itämaista sivistystä ja yhteiskuntia.</p><p><strong>Pyydän kristittyjä ja muslimeita yhdessä uudistamaan Raamatun ja Koraanin tähän aikaan sopiviksi maailmanrauhan välineiksi. Lopettakaa Te yhdessä tämä sekasorto, sodat, terrorismi ja kärsimys. Jos Raamatun ja Koraanin teksteistä poistettaisiin kaikki se hyvä, suvaitsevaisuus ja rakkaus, niin molemmat kirjat olisivat ohuita, mutta kun niistä poistetaan ne tekstit, joissa kehotetaan väkivaltaan ja syrjintään,&nbsp;niin Raamattu ja Koraani eivät nykyisestään paljo ohene.</strong></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rikosilmoituksen jätin 30.6.2017 internetin kautta perusteluineen Suomen poliisille. Kokosin Raamatusta ja Koraanista joukon väkivaltaan ja tappamiseen kehottavia kohtia, sekä syrjintään kehottavia tekstejä, jotka koskevat naisia, seksuaalista suuntautumista, eri uskontokuntia jne. Rikosilmoituksesta lähetin kopion Uuden Suomen toimitukseen.

Uskonkirjojen tekstit, jotka rikkovat mielestäni Suomen Rikoslakia, sekä Suomen ja EU:n Sanan- ja Uskonnonvapauslakeja. Eli keräsin niitä eri tekstejä Raamatusta ja Koraanista, joita käytetään yksilöitä ja yhteiskuntaa vastaan, joilla perustellaan syrjintää, väkivaltaa ja terrorismia. Eli sellaiset tekstikohdat, joista vastaavista tai lievemmistä kehotuksista, väkivaltaan tai syrjintään, on nostettu syytteet ja annettu tuomiot blogeissa ja somessa julkaistuille kirjoituksille tai suusanallisesti niitä ilmaisseille.

Raamatun ja Koraanin väkivaltaan ja syrjintään kehottavia tekstejä on aina käytetty, ja käytetään tänäkin päivänä, uskonnollisten ja poliittisten johtajien oman vallan lisäämiseen, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon harjoittamisen kanssa.

” Pyydän poliisia ystävällisesti tukimaan, että onko syytä epäillä rikosta myytävien, yleisölle jaettavien ja opetuksessa käytettävien uskonkirjojen, Raamatun ja Koraaniin teksteissä, sekä ”Sharia-lain” tekstissä, joka on yleisön saatavilla.”

Kopioin rikosilmoitukseen useita lainkohtia, joista tässä yksi tärkeimmistä:

”Suomen Rikoslain 11 luvun 10 §:ssä (511/2011) säädetään: "Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Huomioin Rikosilmoitusta tehdessäni tämän tärkeän seikan.

” Koraanin osalta suomenkielisessä versiossa, Koraani, 3.painos, ISBN 952-9842-74-0, Kääntäjä FT Jaakko Hämeen-Anttila on kääntäessään Koraanin arabian kielestä suomen kieleen on muuttanut osittain sen tekstiä niin, että se melkein vastaa minun mielestäni Suomen lainsäädäntöä Sanavapaudesta ja lakia Uskonnonvapaudesta. Internetissä oleva suomen kielinen Koraanin käännös on mielestäni osittain ristiriidassa Sanan- ja Uskonnonvapauslainsäädännön kanssa.” Tämä on oiva esimerkki siitä, kuinka uskonkirjoja voidaan "kääntää" ja muuttaa tähän aikaan ja kulttuuriin sopivaksi, niin kuin aina on tehty.

Raamatun tekstiä on tähän tapaan muutettu eri aikoina:

-Biblia 1776: Sananl. 31:6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

-Sama Raamatussa 1938/38: Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

-Ja Raamatussa 1992: Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.

Tarkoituksella en ottanut tähän esimerkkiä syrjinnästä tai väkivallasta, sillä niitä Raamatun lauseita olemme saaneet jo riittävästi kuulla jopa Suomen Eduskunnan täysistunnoissa käsiteltäessä valtion lainsäädäntöä. En halua myöskään rikkoa Rikos-, Sananavapaus- ja Uskonnonvapauslakia. Siteeraamalla uskonkirjaa voidaan tänäkin päivänä kehottaa julkisesti syrjintään ja väkivaltaan, että kukaan siihen puuttuisi.

Uskonkirjoja on monilla kielillä, joten pyysin poliisia tarkistamaan myös muilla kielillä Suomessa myytävät ja levitettävät uskonkirjat ja niiden tekstien sisällön. Pyysin myös selvittämään digitaalisessa muodossa esim. internetissä leviävät tekstit, jotka on luettavissa Suomessa. Suomessa toiminee, myös internetissä suljettuja ryhmiä eri kielillä, joiden keskustelujen sävystä olisi syytä saada tarkemmin tietoja. Mediaan tihkuu harvakseltaan tietoja suomenkielisten ryhmien keskinäisistä keskusteluista, mutta toisilla kielillä tapahtuvat kirjoitukset ovat pimennossa. Väkivallalla uhkaaminen tai siihen kehottaminen täytyy olla kielletty ja valvottu kaikilla kielillä, ei ainoastaan suomen kielellä.

EU:ssa on yhtenevä lainsäädäntö Sanan- ja Uskonnonvapaudessa, joten pyysin poliisia harkitsemaan, että rikostutkinta tehtäisiin yhdessä eri EU-maiden kanssa.

Sanan- ja Uskonnonvapaudesta

Suomessa ja EU:ssa on sanavapaus merkittävässä roolissa ja se mahdollistaa yksilöiden ja yhteiskunnan saada eri lähteistä riippumatonta ja puolueetonta tietoa, niin hyvästä kuin pahasta. Sanavapaudella on laissa säädetyt rajat, mutta niitä ei ole käytetty uskonkirjoihin, uskonmateriaaliin, eikä myöskään uskonnollisten tilaisuuksien saarnoihin, kun ne selkeästi rikkovat Rikos-, Sananvapaus- ja Uskonnonvapauslakia.

Yritän puolustaa länsimaiden elämänarvoja ja tieteen vapautta. Vaikka en kaikilta osin hyväksy länsimaiden arvoja, jotka liittyvät rahaan, talouteen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen, niin arvostan kuitenkin sitä henkistä kehitystä, joka on johtanut yksilöiden vapauteen päättää omista uskomuksistaan ja elämänsä valinnoista, eli länsimaat ovat pyrkineet turvaamaan sen saman yksilönvapauden, joka ihmisillä oli historiansa alkuaikoina viidakoissa ja savanneilla.

Nyt kun uskontokirjojen sanotaan ylittävän tieteen saavutukset, jotka perustuvat faktaan, niin se tarkoittaa ihmiskunnan huomattavia askeleita henkisessä evoluutiossa taaksepäin. Se tarkoittaa jopa lyhyellä tähtäimellä sanallista vastakkainasettelua valtioiden välillä, joka johtaa väistämättä vanhaa historiaa toistaviin uskonsotiin. ISIS on vasta sen harjoittelua. Ihmiskunta varmaan tarvitsi rankkoja lakeja ja rangaistuksia alkutaipaleella, koska silloin yhteiskunnissa käytti valtaa lihasvoima, mutta ne ajat ovat taakse jäänyttä historiaa, johon en toivoisi enää palattavan. Vai ovatko ne nyt palaamassa takaisin?

Suomessa on koeteltu sanavapauden rajoja, niiden ylittämistä on paheksuttu esim. koskien poliisien suljettua Facebook-ryhmää. Syynä lienee se, että ko. ryhmä ei ollut minkään uskontoryhmän ylläpitämä ja siellä ei siteerattu uskonkirjojen tekstejä, joissa rasismi ja syrjintä ovat selkeäsanaisesti vihapuhetta, mutta sallittua. 

Käyttäen Raamatun tai Koraanin lauseita on voitu harjoittaa vihapuhetta ja kirjoittelua ilman mitään seuraamuksia, jopa Eduskunnassa. Poliitikot ovat sen oivaltaneet, että voivat yhdelläkin Raamatun lauseella saada lisää kannattajia, mutta jos he eivät olisi siteeranneet uskonkirjaa vihapuheessaan, niin olisivat saaneet syytteen Sananvapauden rikkomisesta. Siksi pyysin poliisia tutkimaan, myös Šaria-lain tekstejä, jotka leviävät internetissä eri kielillä, myös suomeksi.

Sanavapaudesta on annettu erilaisia tuomioita, niin poliitikoille, kuin mallikansalaisillekin. Yksi ryhmä on kuitenkin pois, eli uskovaiset, jotka käyttävät uskonkirjaansa lyömäaseena ja Suomessa ministeri tasolla on jopa kehotettu rikkoman valtion lakia, jos se on uskonkirjan kanssa ristiriidassa. Tutkintaa tällaisesta Sanan- ja Uskonnonvapaus lakien rikkomuksesta ei edes aloitettu vaikka Rikoslaissa on siitä selkeät pykälät.

Jos joku käyttää vihapuheessaan Raamatun lauseita ja toinen vastaa siihen loukkaavasti, kyseenalaistaen Jumalan olemassa olon, niin voi saada syytteen Jumalanpilkasta?

Suomalainen kirjailija Hannu Salama sai ehdollisen vankilatuomion (1966) fiktiivisestä kirjasta, jossa loukattiin fiktiivistä Jumalaa (ateistien mukaan) eli näin päin se toimii, eli Uskonrauhan rikkomisesta voi saada tuomion tänäkin päivänä. Viimeisin tuomio Suomessa ”Jumalanpilkasta” on tämän vuoden tammikuulta, jossa henkilö tuomittiin samalla myös muista rikoksista.

Uskonnonvapautta ja sitä koskevaa lainsäädäntö luetaan ja tutkitaan vain silloin, kun joku mahdollisesti uhkaa uskonnonvapautta, mutta lakiin ei ole vedottu silloin, kun uskovaiset rikkovat Sanan- ja Uskonnonvapauslakia, niin että ylitetään niiden lakien suoma vapaus?

Raamatun ja Koraanin teksteistä löytynevät alkusyyt jopa koulukiusaamiseen, sillä niitä tekstejä jaetaan ja luetaan myös lapsille.

Eurooppa tarvitsee ”Euroopan Unionin Uskonnollisen Ideologian Torjuntakeskuksen”

Eurooppa on ollut saamaton yhtenäisen aseellisen puolustuksen rakentamisessa, mutta vielä vähemmän se on kiinnittänyt huomiota Euroopan henkisten arvojen puolustamiseen. Syy siihen on ollut se, että rahalle on annettu liian suuri valta, niin se on sokaissut EU-sisäisen turvallisuuden tarpeen, kun on eletty pitkäaikaisen hyvinvoinnin keskellä. Valtiot ovat ulkoistaneet yksilöiden turvallisuudesta huolehtimisen heille itselleen, jotka turvautuvat varashälyttimiin ja vartiointiliikkeisiin. Ymmärtämättä kuitenkaan sitä, että niistä ei ole todellista hyötyä, jos EU:n rajojen yli tullaan aseilla tai uskonnollisella ideologialla. Vartiointiliikkeelle ilmoittaminen vierastaa panssarivaunusta kodin takapihalla ei taida olla paljon apua? 

Euroopalle vihamieliset tahot, niin valtiot, kuin uskontokunnat, ovat käyttäneet ja käyttävät hyväkseen EU:n suvaitsevaista lainsäädäntöä ja demokratiaa, jotka ovat meidän valtioiden kulmakivet. Kuitenkaan me emme saa antaa käyttää meidän lainsäädäntöämme meitä itseämme vahingoittavalla tavalla. Esim. Sanan- ja Uskonnonvapauslakeja tulkittaessa oikein, ei vain yhdestä suunnasta, niin jo niillä, meillä on mahdollisuus laillisin ja demokraattisin tavoin estää Euroopan henkisen selkärangan musertaminen ulkopuolelta, väkivaltaa ihannoivilta uskonnollisilta ryhmiltä, jotka tarjoavat vaihtoehtona vain uskonkirjaa tai miekkaa, niin kuin muutama sata vuotta sitten Euroopan sisällä. Ei pidä myöskään unohtaa aseellista sotaa ihannoivia valtionpäämiehiä, jotka ovat käyttäneet ja käyttävät Euroopan sanavapautta propagandan kylvämiseen ja sitä kautta ovat luoneet sisäistä kaaosta rajojemme sisälle. Tästä varoittelin jo 10-vuotta sitten Suomen ja Viron lehtien keskustelupalstoilla, joissa se propaganda oli selkeästi esillä.

Tästä samasta aiheesta kirjoitin jo puolitoista vuotta sitten blogissani, 6.2.2016, "Sananvapauden rajoitukset koskemaan myös uskontoja" Ja edellisen kerran 22.3.2017, "Moskeija sadalla miljoonalla vai asuntoja maahanmuuttajille samalla rahalla?"

Näin niissä edellisissä blogeissani kirjoitin

"Eurooppa tarvitsee uskontokirjojen puhdistuksen.

Minusta Euroopassa olevat yleisesti saatavilla olevat uskontokirjat täytyisi käydä läpi ja puhdistaa Suomen rikoslain mukaan, joka koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan tai sisältää väkivaltaan kehottamista. Alkuperäiset uskonkirjat voidaan säilyttää vain museoissa tukijoiden käytettävissä.

Tällainen sensuuri auttaisi nykyisiä eurooppalaisia sekä tänne pakenevia maahanmuuttajia. Euroopan rajoilla maahanmuuttajien uskonkirjat vaihdettaisiin puhdistettuihin uskonkirjoihin. Niissä uskonkirjoissa olisi jäljellä ne Eurooppalaiset arvot, joiden mukaan täällä eletään. Ne puhdistetut uskonkirjat olisivat parempi ja tehokkaampi tapa, kuin valtioiden lakikirjat ja lainsäädännöt, kotouttaa maahanmuuttajat Euroopassa vallitsevaan kulttuuriin ja arvoihin. Puhdistettu uskontokirja tulisi olemaan myös helpotus niille maahanmuuttajille, jotka oman maansa uskontokirjan mukaan kuuluvat johonkin syrjittyyn tai alistettuun ryhmään ilman omia yksilöllisiä oikeuksia.

Tämä ei tarkoita sitä, että luovuttaisiin Eurooppalaisesta arvosta, uskonnonvapaudesta, vaan sitä, että puhdistettu uskontokirja ei kiihottaisi väkivaltaan ja syrjintään. Puhdistettu uskontokirja tukisi uskonnonvapautta, eli lakia ja hyviä tapoja loukkaamatta, ja estäisi väkivallalla, syrjinnällä ja pakolla omaksumasta väkivaltaista ja syrjivää uskonnonharjoittamista.

Raamatun tekstiä on kautta aikain muutettu aikaan ja politiikkaan sopivaksi, joten nyt on aika poistaa sieltä syrjintä ja viha, niin myös Koraanista."

Suomen Perustuslaki 6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Tätä Perustuslain kohtaa tulkitaan vain niin päin, että ketään ei saa asettaa huonompaan asemaan, mutta on jätetty tulkitsematta niin päin, että ketään ei saa asettaa parempaan asemaan, niin kuin mielestäni on tapahtunut esim. tulkittaessa Rikos-, Sanavapaus- ja Uskonnonvapauslakia. Tällainen lainkäytön epätasa-arvo synnyttää tyytymättömyyttä ja väkivaltaa yhteiskunnan sisällä.

On aika poistaa rasismin ja suvaitsemattomuuden alkusyyt, jotka ovat Raamatun ja Koraanin teksteissä, niin että ne vastaavat Suomen ja EU:n lainsäädäntöä sekä Länsimaiden arvoja ja koko maapalomme tätä aikaa riippumatta uskonnosta.

Lopuksi haluan huomauttaa, että niin Raamatussa kuin Koraanissa on hyviä ja arvokkaita elämänohjeita, jotka ovat tärkeitä suuntaviivoja uskoville ihmisille heidän ilossaan ja surussaan. Ja ovat omalta osaltaan auttaneet rakentamaan niin Länsi- kuin Itämaista sivistystä ja yhteiskuntia.

Pyydän kristittyjä ja muslimeita yhdessä uudistamaan Raamatun ja Koraanin tähän aikaan sopiviksi maailmanrauhan välineiksi. Lopettakaa Te yhdessä tämä sekasorto, sodat, terrorismi ja kärsimys. Jos Raamatun ja Koraanin teksteistä poistettaisiin kaikki se hyvä, suvaitsevaisuus ja rakkaus, niin molemmat kirjat olisivat ohuita, mutta kun niistä poistetaan ne tekstit, joissa kehotetaan väkivaltaan ja syrjintään, niin Raamattu ja Koraani eivät nykyisestään paljo ohene.

 

]]>
33 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239562-tein-poliisille-rikosilmoituksen-raamatun-ja-koraanin-teksteista#comments Koraani Raamattu Rikosilmoitus Sananvapaus Uskonnonvapaus Sun, 02 Jul 2017 02:02:00 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239562-tein-poliisille-rikosilmoituksen-raamatun-ja-koraanin-teksteista
Pride, "homoagenda" ja luonnontila http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239563-pride-homoagenda-ja-luonnontila <p>Yhteiskuntasopimus ja luonnon tila ovat hyvin yleisiä käsitteitä yhteiskuntatieteissä ja filosofiassa. Tämä on esimerkiksi John Locken kannattama ajatus jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskuntasopimusetiikkaa kutsutaan myös kontraktarismiksi. Tässä yhteydessä käsitteellä yhteiskunta tarkoitetaan valtiota.<br /><br />Yhteiskuntateoreetikoilla tätä kontrastoitiin usein villiin luonnontilaan. Mainittava on ainakin <strong>Thomas Hobbesin</strong> näkemys jossa yhteiskuntasopimusta täydennettiin ajatuksella tilasta jossa ajatellaan yhteiskuntaa jossa ei ole minkäänlaisia sopimuksia eikä niiden mukaista käyttäytymistä. Tätä luonnontilaa kuvasi kaikkien taistelu kaikkia vastaan. Hobbes korosti ajatusta jossa luonnontilassa kuka tahansa voi periaatteessa halutessaan tappaa kenet tahansa.<br /><br />Hobbesmaisia kannatti tässä absoluuttista valtaa hallitsijoille. Hänen kohdallaan tämä tarkoitti käytännössä kuninkaanvaltaa, jossa sen jälkeen kun valta oli annettu ja kansalaiset olivat päättäneet että kuningas oli hyvä, oli tämän jälkeen velvollinen tottelemaan. Samalla tavalla on selvää että yhteiskuntasopimus on aina ajatus siitä että on jonkinlainen erityinen hallitus jonka alaisuuteen ihmisten olisi alistuttava.<br /><br />Moni on moittinut Hobbesin ajatusta luonnontilasta. Esimerkiksi <strong>Hegel </strong>näki niiden taustan kehäpäätelmäisenä. Nykyään ajatuksena on usein korostaa että tälläistä luonnontilaa ei tosiasiassa ole koskaan ollut. Ihmiset ovat aina olleet &rdquo;sosiaalisia eläimiä&rdquo;. Tässä mielessä mielikuvia voidaan viedä vaikkapa ajatuksiin eläimien sosiaalisuudesta, aina jonnekin bonobojen elintapoihin asti. On kuitenkin hyvä miettiä luonnontilaa ajatuskokeena, kontrastina sille miten yhteiskuntasopimuksen merkitys muuttaa asioita.<br /><br /><a href="https://youtu.be/ARz6kYS12cg">Philosophy Tubessa käsiteltiin</a> <strong>John Locken </strong>ajatusta yhteiskuntasopimuksesta ja luonnontilasta osana Locken omaa elämää ja politiikantekoa. Siinä korostettiin sitä, miten Locken ajatus luonnontilasta ei ollut pelkästään tapa oikeuttaa utopistinen ajatus ihanteellisesta yhteiskuntasopimuksesta. Jokin dystooppinen kertomus jostain kuvitteellisesta meneisyydestä. Siinä korostettiin sitä miten John Locke viittasi yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan luonnontilana. Ja tälle nähtiin konkreettisia kohteita, ei jossain menneisyydessä vaan sen ajan maailmassa. Erityisesti Amerikan Yhdysvalloissa. Locke paitsi kuvasi aikansa asenteita että hyötyi taloudellisesti asenteista jotka nojasivat näille hänen kuvaamilleen asenteille.<br /><br />Tässä korostui se, että haluttiin ajatella että Amerikan mantereen alkuasukkaat eivät omistaneet maata tai käyttäneet sitä. Tätä korosti nomadinen elämäntapa ja se että sopimuksia oli harjoitettu suullisesti tai taistelemalla rajaoikeuksista muiden heimojen kanssa. ; Alkuasukkaat nähtiin ei-kulttuurisina komplekseina, yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan. Heidän ikään kuin ajateltiin olevan luonnontilassa ja tätä kautta heidän asumiinsa alueisiin ei ollut omistusoikeutta eikä niitä käytetty.<br /><br />Tässä korostui se, että alueen omistus annettiin alkuasukkaille jos he olisivat esittäneet länsimaisen kulttuurin tapaperinteeseen sidotun juridisen paperisopimuksen allekirjoituksineen. Muu oli sopimuksen puutetta. Toisenlainen maankäyttö ja elintapa nähtiin sopimuksen puutteeksi.<br /><br />Voidaankin nähdä että tosiasiassa nämä ajatukset siitä että tiloja kuvataan ei-kulttuuriksi ovat kuvaavia; Nykyaikana ei pidettäisi paradoksaalisena puhua intiaanikulttuurista. Luonnontilateorian mukaan näin kuitenkin pitäisi olla. Voidaan toki ajatella että jokin tila voisi olla nihilismiä ja luonnontilaa jossa taistellaan toista vastaan ja muuta vastaavaa. Mutta selvää on kuitenkin että kun sormi osoitti näissä tilanteissa näihin tiettyihin kohteisiin niin nämä kohteet eivät vastanneet tätä määritelmää. Pikemminkin on niin että se, että yhteiskuntasopimusta ja pakanoiden sivistämistä korostavissa asenteissa oli mukana sitä että he olivat sokeita. Se, että he eivät nähneet jossain omistusoikeutta ei tarkoittanut omistusoikeuden puutetta vaan sokeutta. (Tämä on toki eritettävä siitä että olivatko kulttuurit julmia ja pahoja ja muita vastaavia kulttuureita. Intiaanikulttuureissa oli taatusti halveksuttavia ja rumia piirteitä joiden kritisoiminen on vapaan ja hyvän miehen velvollisuus. Mutta tämä ei ole samaa kuin näiden kulttuurien kutsuminen ei-kulttuuriksi ja nihilismiksi.)<br /><br />Tämä peli meni siten että Locke ja muut saivat määritellä molempien osapuolten puolesta yhteiskunnan ja sopimuksen. Ja näiden rajojen ulkopuolella ei ollut yhteiskuntaa eikä sopimista. Joka oli sitten se luonnontila.<br /><br />Eikä tämä asenne ole muuttunut. Sitä löytää tänäkin päivänä. Itse asiassa sitä löytyy Suomesta. Kun mietitään vaikka Pride -viikkoja on moniin liikkeisiin ilmestynyt sateenkaaritarroja. Nämä pahastuttavat useita kristittyjä. Samoja kristittyjä jotka eivät pahastu jos jokin liike laittaa kristillisen tarran.<br /><br /><a href="http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/tanus%20pride-67247">Esimerkiksi</a> Kristillisdemokraattien <strong>Sari Taunuksen</strong> mielestä Pride -kulkue edustaa <em>&quot;suurta suvaitsemattomuutta, sanan ja mielipiteen ilmaisun rajoittamista, eri lailla ajattelevien mollaamista ja syrjimistä.&quot;</em> ; Taunus on hyvä esimerkki siitä miten kristittyjä ei estetä vallankäytöstä ja politiikasta. Häntä ei ole tapettu. Häntä kuunnellaan ja hän pääsee tämän mielipiteen kanssa lehtiin. Häntä ei ole poltettu hengiltä. Hänelle ei ole tapahtunut mitään mitä <strong>Susanna Koivulan</strong> kirjeet tulevaisuudesta kertovat homoagendan sisällöksi.<br /><br />Mutta Taunus ei ajattelekaan tilannetta siten että hänen vastassaan olisi toinen mielipide tai maailmankuva. Sen sijaan hän näkee että hän puolustaa kulttuuria ja vastapuoli edustaa vain tämän normin purkamista. Hänestä sananvapaus koskee täkmänlaisten normien puolustamista ja sen vastakohtana on kulttuurin puute.<br /><br />Takana on voimakas ajatus siitä että yhteiskuntamme olisi oltava kristillinen siten että ihmiset tottelisivat kristittyjä ja kristittyjen ideologiaa riippumatta siitä mitä uskontokuntaa he edustaisivat ja kuinka vähän tai paljon kristittyjä tosiasiassa on. Pakanoita pitää pelastaa. Ateismi ja naturalismi ovat arvotyhjiötä ja nihilismiä. Näitä ajattelutapoja pidetään latteina ja sisällyksettöminä. Ei edes kunnon maailmankuvina koska kunnon maailmankuvien on vastattava esimerkiksi merkitykseen siinä määritelmässä kuin kristityt sen näkevät ja niillä ehdoilla kuin kristityt ne määräävät. Kristityt määräävät nämä asiat vastapuolenkin puolesta. Ja poikkeava ei olekaan tätä kautta mikään mielipide jonka ilmaisu vaikka ovitarralla ja kulkueilla olisi asiallista jonkin mielipiteen ilmaisua. Se on heille vain yritys rikkoa ja repiä ja sensuroida ja pilata kristillinen kulttuuri. Koska kristillisyydestä poikkeava ei ole heille relevantti maailmankuva ja kaikki sen ulkopuolella edustaa vain &rdquo;luonnontilaa&rdquo; jossa heille on pelkkä anarkia, väkivalta ja kaaos. Toki on selvää että tämäkin johtuu siitä että nämä kristityt ovat sokeita eikä siksi että siellä ei olisi jotain muuta. Kuten toisenlaisia poliittisia mielipiteitä.<br /><br />Jotka ovat määritelmällisesti jotain jotka vaikuttavat yhteiskuntaelämään ja näkyvät julkisessa tilassa. Ja tätä kautta ne vaikuttavat kristittyihinkin. Aivan kuten minun koulussa pakotetut ruokarukoukset joka päivä vaikuttivat minuun. Toki ymmärrän että tämä herättää antipatioita. Mutta ei tämä antipatia tarkoita että kristityt olisivat jokin epäkulttuuri ja nihilismiä ja jotain jonka näkyminen ei olisi mielipiteenilmaisu. Taunukselle homojen asian puolesta ilmeisesti saisi olla kunhan se ei näkyisi julkisessa tilassa ja kristityt saisivat kieltää homoilta avioliiton ja homoliittoja kannattavat eivät saisi ilmaista vaikka tarroilla tai kulkueilla olevansa jotain mieltä asioista. Yhteiskunta saa siis vaikka kieltää erimielisten avioliiton. Mutta yhteiskunta ei sitten jotenkin mitenkään missään koskaan ikinä saisi mitenkään ajaa mitään &quot;homoagendaa&quot; yhtään missään kontekstissa. Ei varsinkaan koulussa jonne tiettävästi pitää saada pakkoyhteislauluna <strong>&quot;Enkeli Taivaata&quot;</strong> ilman että tämä olisi mikään ongelma. Vaikka sekin on julkinen ja ehdottoman poliittinen ilmaisu ja toimintatapa; Suomessa on käytävä koulua, harvalla on varaa yksityisopetukseen ja yhteislaulu tehdään julkisessa tilassa ja laulutilanne ei tapahdu missään privaatissa makuuhuoneessa kodeissa vaan yhteisissä tiloissa. (En sano että laulu pitäisi kieltää, sanon että se on poliittista ja ideologista. Ja jos niitä ei saa työntää kouluun ja yhteiskunta ei saisi mitään sellaisia juttuja ajaa niin sitten nämäkin pitäisi poistaa.) Samoin ongelmana ei tiettävästi ole se, että joku<strong> Riku &quot;Riksa&quot; Rinne</strong> seuraajineen kiertelee kouluissa kertomassa kristillisestä näkökulmasta ties mistä.<br /><br />Hobbesin tärkein omaa oppiaan koskeva oivallus liittyikin siihen että hänellä yhteiskuntasopimus ei itse asiassa takaa ihmisille oikeuksia. Sen sijaan hänen Leviathaninsa tärkein teesi on siinä että se väistämättä ottaa niitä pois. Jos luonnontilassa ajatellaan ihmisillä olevia haluja, omistusoikeus ei merkitse mitään koska toisen omaisuus olisi itselle haluttava ja kätevä resurssi. Omistusoikeus on itse asiassa vain sitä että otetaan pois vapaus ottaa omaisuutta käyttöön vain sillä että sen ottaa käyttöön. Tässä mielessä vahvimman lain toteutuminen on yhteiskuntasopimuksen antiteesi. Kristillinen kulttuuri joka taistelee nihilismiä vastaan ei tätä kautta oikein mitenkään voi edustaa vapauksia, kuten uskonnonvapautta tai mielipiteenvapautta.<br /><br />On selvää että minä en suostu allekirjoittamaan tuollaista sopimusta. Ja yhteiskuntasopimuksen ajatus perustuu siihen että ihmiset joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti suostuvat siihen, ikään kuin yleiseksi hyödyksi luonnontilasta poikkeamiseen. Itse näen että Suomessa tämä on Suomen laki. EI tarvita erikseen jotain kristillisiä lakeja jotka päättäisivät mitä lakiasioita saa ja ei saa muuttaa poliittisessa demokraattisessa myllytyksessä. En ymmärrä miksi minä haluaisin rajoittaa vapauksiani vain siksi että kristityt haluavat käyttää valtaa ja yrittävät oikeuttaa tätä halveksimalla esimerkiksi minun maailmankuvaani &rdquo;nihilismiksi&rdquo; tai &rdquo;arvotyhjiöksi&rdquo; tai &rdquo;latteaksi&rdquo; ja vastaaviksi.<br /><br />Joksikin joka on lähinnä &quot;luonnontilaa&quot; josta minut halutaan &quot;niin laupiaasti&quot; pelastaa... Aivan kuten amerikan intiaanit haluttiin &quot;laupiaasti pelastaa&quot; maaomaisuudestaan ja kulttuuristaan. Mielipiteenvapaus ei tietenkään paina pelastajalle koska he eivät edes myönnä että vastapuolella olisi tarjolla mitään muuta kuin petomaisuutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteiskuntasopimus ja luonnon tila ovat hyvin yleisiä käsitteitä yhteiskuntatieteissä ja filosofiassa. Tämä on esimerkiksi John Locken kannattama ajatus jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskuntasopimusetiikkaa kutsutaan myös kontraktarismiksi. Tässä yhteydessä käsitteellä yhteiskunta tarkoitetaan valtiota.

Yhteiskuntateoreetikoilla tätä kontrastoitiin usein villiin luonnontilaan. Mainittava on ainakin Thomas Hobbesin näkemys jossa yhteiskuntasopimusta täydennettiin ajatuksella tilasta jossa ajatellaan yhteiskuntaa jossa ei ole minkäänlaisia sopimuksia eikä niiden mukaista käyttäytymistä. Tätä luonnontilaa kuvasi kaikkien taistelu kaikkia vastaan. Hobbes korosti ajatusta jossa luonnontilassa kuka tahansa voi periaatteessa halutessaan tappaa kenet tahansa.

Hobbesmaisia kannatti tässä absoluuttista valtaa hallitsijoille. Hänen kohdallaan tämä tarkoitti käytännössä kuninkaanvaltaa, jossa sen jälkeen kun valta oli annettu ja kansalaiset olivat päättäneet että kuningas oli hyvä, oli tämän jälkeen velvollinen tottelemaan. Samalla tavalla on selvää että yhteiskuntasopimus on aina ajatus siitä että on jonkinlainen erityinen hallitus jonka alaisuuteen ihmisten olisi alistuttava.

Moni on moittinut Hobbesin ajatusta luonnontilasta. Esimerkiksi Hegel näki niiden taustan kehäpäätelmäisenä. Nykyään ajatuksena on usein korostaa että tälläistä luonnontilaa ei tosiasiassa ole koskaan ollut. Ihmiset ovat aina olleet ”sosiaalisia eläimiä”. Tässä mielessä mielikuvia voidaan viedä vaikkapa ajatuksiin eläimien sosiaalisuudesta, aina jonnekin bonobojen elintapoihin asti. On kuitenkin hyvä miettiä luonnontilaa ajatuskokeena, kontrastina sille miten yhteiskuntasopimuksen merkitys muuttaa asioita.

Philosophy Tubessa käsiteltiin John Locken ajatusta yhteiskuntasopimuksesta ja luonnontilasta osana Locken omaa elämää ja politiikantekoa. Siinä korostettiin sitä, miten Locken ajatus luonnontilasta ei ollut pelkästään tapa oikeuttaa utopistinen ajatus ihanteellisesta yhteiskuntasopimuksesta. Jokin dystooppinen kertomus jostain kuvitteellisesta meneisyydestä. Siinä korostettiin sitä miten John Locke viittasi yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan luonnontilana. Ja tälle nähtiin konkreettisia kohteita, ei jossain menneisyydessä vaan sen ajan maailmassa. Erityisesti Amerikan Yhdysvalloissa. Locke paitsi kuvasi aikansa asenteita että hyötyi taloudellisesti asenteista jotka nojasivat näille hänen kuvaamilleen asenteille.

Tässä korostui se, että haluttiin ajatella että Amerikan mantereen alkuasukkaat eivät omistaneet maata tai käyttäneet sitä. Tätä korosti nomadinen elämäntapa ja se että sopimuksia oli harjoitettu suullisesti tai taistelemalla rajaoikeuksista muiden heimojen kanssa. ; Alkuasukkaat nähtiin ei-kulttuurisina komplekseina, yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan. Heidän ikään kuin ajateltiin olevan luonnontilassa ja tätä kautta heidän asumiinsa alueisiin ei ollut omistusoikeutta eikä niitä käytetty.

Tässä korostui se, että alueen omistus annettiin alkuasukkaille jos he olisivat esittäneet länsimaisen kulttuurin tapaperinteeseen sidotun juridisen paperisopimuksen allekirjoituksineen. Muu oli sopimuksen puutetta. Toisenlainen maankäyttö ja elintapa nähtiin sopimuksen puutteeksi.

Voidaankin nähdä että tosiasiassa nämä ajatukset siitä että tiloja kuvataan ei-kulttuuriksi ovat kuvaavia; Nykyaikana ei pidettäisi paradoksaalisena puhua intiaanikulttuurista. Luonnontilateorian mukaan näin kuitenkin pitäisi olla. Voidaan toki ajatella että jokin tila voisi olla nihilismiä ja luonnontilaa jossa taistellaan toista vastaan ja muuta vastaavaa. Mutta selvää on kuitenkin että kun sormi osoitti näissä tilanteissa näihin tiettyihin kohteisiin niin nämä kohteet eivät vastanneet tätä määritelmää. Pikemminkin on niin että se, että yhteiskuntasopimusta ja pakanoiden sivistämistä korostavissa asenteissa oli mukana sitä että he olivat sokeita. Se, että he eivät nähneet jossain omistusoikeutta ei tarkoittanut omistusoikeuden puutetta vaan sokeutta. (Tämä on toki eritettävä siitä että olivatko kulttuurit julmia ja pahoja ja muita vastaavia kulttuureita. Intiaanikulttuureissa oli taatusti halveksuttavia ja rumia piirteitä joiden kritisoiminen on vapaan ja hyvän miehen velvollisuus. Mutta tämä ei ole samaa kuin näiden kulttuurien kutsuminen ei-kulttuuriksi ja nihilismiksi.)

Tämä peli meni siten että Locke ja muut saivat määritellä molempien osapuolten puolesta yhteiskunnan ja sopimuksen. Ja näiden rajojen ulkopuolella ei ollut yhteiskuntaa eikä sopimista. Joka oli sitten se luonnontila.

Eikä tämä asenne ole muuttunut. Sitä löytää tänäkin päivänä. Itse asiassa sitä löytyy Suomesta. Kun mietitään vaikka Pride -viikkoja on moniin liikkeisiin ilmestynyt sateenkaaritarroja. Nämä pahastuttavat useita kristittyjä. Samoja kristittyjä jotka eivät pahastu jos jokin liike laittaa kristillisen tarran.

Esimerkiksi Kristillisdemokraattien Sari Taunuksen mielestä Pride -kulkue edustaa "suurta suvaitsemattomuutta, sanan ja mielipiteen ilmaisun rajoittamista, eri lailla ajattelevien mollaamista ja syrjimistä." ; Taunus on hyvä esimerkki siitä miten kristittyjä ei estetä vallankäytöstä ja politiikasta. Häntä ei ole tapettu. Häntä kuunnellaan ja hän pääsee tämän mielipiteen kanssa lehtiin. Häntä ei ole poltettu hengiltä. Hänelle ei ole tapahtunut mitään mitä Susanna Koivulan kirjeet tulevaisuudesta kertovat homoagendan sisällöksi.

Mutta Taunus ei ajattelekaan tilannetta siten että hänen vastassaan olisi toinen mielipide tai maailmankuva. Sen sijaan hän näkee että hän puolustaa kulttuuria ja vastapuoli edustaa vain tämän normin purkamista. Hänestä sananvapaus koskee täkmänlaisten normien puolustamista ja sen vastakohtana on kulttuurin puute.

Takana on voimakas ajatus siitä että yhteiskuntamme olisi oltava kristillinen siten että ihmiset tottelisivat kristittyjä ja kristittyjen ideologiaa riippumatta siitä mitä uskontokuntaa he edustaisivat ja kuinka vähän tai paljon kristittyjä tosiasiassa on. Pakanoita pitää pelastaa. Ateismi ja naturalismi ovat arvotyhjiötä ja nihilismiä. Näitä ajattelutapoja pidetään latteina ja sisällyksettöminä. Ei edes kunnon maailmankuvina koska kunnon maailmankuvien on vastattava esimerkiksi merkitykseen siinä määritelmässä kuin kristityt sen näkevät ja niillä ehdoilla kuin kristityt ne määräävät. Kristityt määräävät nämä asiat vastapuolenkin puolesta. Ja poikkeava ei olekaan tätä kautta mikään mielipide jonka ilmaisu vaikka ovitarralla ja kulkueilla olisi asiallista jonkin mielipiteen ilmaisua. Se on heille vain yritys rikkoa ja repiä ja sensuroida ja pilata kristillinen kulttuuri. Koska kristillisyydestä poikkeava ei ole heille relevantti maailmankuva ja kaikki sen ulkopuolella edustaa vain ”luonnontilaa” jossa heille on pelkkä anarkia, väkivalta ja kaaos. Toki on selvää että tämäkin johtuu siitä että nämä kristityt ovat sokeita eikä siksi että siellä ei olisi jotain muuta. Kuten toisenlaisia poliittisia mielipiteitä.

Jotka ovat määritelmällisesti jotain jotka vaikuttavat yhteiskuntaelämään ja näkyvät julkisessa tilassa. Ja tätä kautta ne vaikuttavat kristittyihinkin. Aivan kuten minun koulussa pakotetut ruokarukoukset joka päivä vaikuttivat minuun. Toki ymmärrän että tämä herättää antipatioita. Mutta ei tämä antipatia tarkoita että kristityt olisivat jokin epäkulttuuri ja nihilismiä ja jotain jonka näkyminen ei olisi mielipiteenilmaisu. Taunukselle homojen asian puolesta ilmeisesti saisi olla kunhan se ei näkyisi julkisessa tilassa ja kristityt saisivat kieltää homoilta avioliiton ja homoliittoja kannattavat eivät saisi ilmaista vaikka tarroilla tai kulkueilla olevansa jotain mieltä asioista. Yhteiskunta saa siis vaikka kieltää erimielisten avioliiton. Mutta yhteiskunta ei sitten jotenkin mitenkään missään koskaan ikinä saisi mitenkään ajaa mitään "homoagendaa" yhtään missään kontekstissa. Ei varsinkaan koulussa jonne tiettävästi pitää saada pakkoyhteislauluna "Enkeli Taivaata" ilman että tämä olisi mikään ongelma. Vaikka sekin on julkinen ja ehdottoman poliittinen ilmaisu ja toimintatapa; Suomessa on käytävä koulua, harvalla on varaa yksityisopetukseen ja yhteislaulu tehdään julkisessa tilassa ja laulutilanne ei tapahdu missään privaatissa makuuhuoneessa kodeissa vaan yhteisissä tiloissa. (En sano että laulu pitäisi kieltää, sanon että se on poliittista ja ideologista. Ja jos niitä ei saa työntää kouluun ja yhteiskunta ei saisi mitään sellaisia juttuja ajaa niin sitten nämäkin pitäisi poistaa.) Samoin ongelmana ei tiettävästi ole se, että joku Riku "Riksa" Rinne seuraajineen kiertelee kouluissa kertomassa kristillisestä näkökulmasta ties mistä.

Hobbesin tärkein omaa oppiaan koskeva oivallus liittyikin siihen että hänellä yhteiskuntasopimus ei itse asiassa takaa ihmisille oikeuksia. Sen sijaan hänen Leviathaninsa tärkein teesi on siinä että se väistämättä ottaa niitä pois. Jos luonnontilassa ajatellaan ihmisillä olevia haluja, omistusoikeus ei merkitse mitään koska toisen omaisuus olisi itselle haluttava ja kätevä resurssi. Omistusoikeus on itse asiassa vain sitä että otetaan pois vapaus ottaa omaisuutta käyttöön vain sillä että sen ottaa käyttöön. Tässä mielessä vahvimman lain toteutuminen on yhteiskuntasopimuksen antiteesi. Kristillinen kulttuuri joka taistelee nihilismiä vastaan ei tätä kautta oikein mitenkään voi edustaa vapauksia, kuten uskonnonvapautta tai mielipiteenvapautta.

On selvää että minä en suostu allekirjoittamaan tuollaista sopimusta. Ja yhteiskuntasopimuksen ajatus perustuu siihen että ihmiset joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti suostuvat siihen, ikään kuin yleiseksi hyödyksi luonnontilasta poikkeamiseen. Itse näen että Suomessa tämä on Suomen laki. EI tarvita erikseen jotain kristillisiä lakeja jotka päättäisivät mitä lakiasioita saa ja ei saa muuttaa poliittisessa demokraattisessa myllytyksessä. En ymmärrä miksi minä haluaisin rajoittaa vapauksiani vain siksi että kristityt haluavat käyttää valtaa ja yrittävät oikeuttaa tätä halveksimalla esimerkiksi minun maailmankuvaani ”nihilismiksi” tai ”arvotyhjiöksi” tai ”latteaksi” ja vastaaviksi.

Joksikin joka on lähinnä "luonnontilaa" josta minut halutaan "niin laupiaasti" pelastaa... Aivan kuten amerikan intiaanit haluttiin "laupiaasti pelastaa" maaomaisuudestaan ja kulttuuristaan. Mielipiteenvapaus ei tietenkään paina pelastajalle koska he eivät edes myönnä että vastapuolella olisi tarjolla mitään muuta kuin petomaisuutta.

]]>
0 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239563-pride-homoagenda-ja-luonnontila#comments Ateismi Homoseksuaalisuus Nihilismi Pride-viikko Uskonnonvapaus Sat, 01 Jul 2017 23:27:24 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239563-pride-homoagenda-ja-luonnontila
Onko ihminen uskontonsa vanki? http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239264-onko-ihminen-uskontonsa-vanki <p>Ei ole uutinen, että kaltaiseni skeptikko-kyynikko on myös jonkinasteinen uskontokriitikko. Vastoin aina varmoja nettihuhuja, mielestäni uskontoja saa melko vapaasti kritisoida Suomessa ja usein se on kovin perusteltuakin. Vaan missä menee yksilön ja uskonnon raja? Tämä on yksi haastepaikkoja monen muun aiheen lisäksi maahanmuuttokeskustelussa.</p><p><strong>Yksilö on yksilö</strong></p><p>Minä haluan nähdä maailman jossa henkilö ei ole muslimi tai kristitty, vaan yksilö. En koe mitään etua summittaisessa yleistämisessä, ellei sillä ole selvä tarkoitus, tavoite ja matemaattinen pohja. Tällaiset taustatekijät ovat toki hyödyllisiä asioita kuten tilastotieto yleensä, mutta sitä ei saa pitää rajoittavana, korkeintaan neuvoa antavana. Rationaalinen ihminen - eli enemmistö meistä - ei ole uskontonsa vanki, mikäli hän kokee mahdollisuuden vapauteen tältä osin. Olemme käsitelleet uskontojen uhrien ongelmaa kotimaassa kattavasti ja tuoneet esimerkiksi lestadiolaisryhmien ja jehovantodistajien öykkäröintejä hyvin esille. Voitaisiinko tällä asenteella viisastua myös maahanmuuttopolitiikassa? Voitaisiinko rasismin polttoainetta vähentää tällä tavoin? Mielestäni kyllä.</p><p>Kun puhumme Lähi-idästä tai Afrikasta tulevista monista maahanmuuttajaryhmistä, käsittelemme heitä hyvin &quot;tilastokeskusmaisin hansikkain&quot;. Heidät asutetaan tiiviisti muiden muslimien kanssa, heidät ohjataan muslimiryhmien tuen piiriin ja heidän uskontonsa oikeuksia korostetaan. En tietenkään kiistä tätä oikeutta, mutta kyseenalaistan toiminnan lähtökohdan. Ihmisoikeus on kiistaton ja yksilön vapaudet Suomessa selviä, mutta teemmekö tämän selväksi vai kumarrammeko hierarkioille? On aksiooma, että esimerkiksi wahhabilaisuus on yksiselitteisen epäyhteensopiva sivistysvaltion tärkeimpien periaatteiden kanssa. Se on julma, ihmisoikeuksia halventava, joka mittarilla törkeä ja kammottava organisaatio. Ei ihme että moni haluaa paeta sen vallasta ja on kaunista että voimme sitä tukea. Miksi siis tuuppaamme heidät takaisin samaan kauhuun täälläkin? Tarjoammeko edes heille parempia vaihtoehtoja? Ymmärrämmekö edes että moni tosiasiassa pakenee uskontoaan?</p><p>Mielestäni meidän pitäisi paljon aktiivisemmin korostaa mm. kotoutuksessa sekulaarimpia yhteiskuntamme puolia. Tottakai henkilö saa uskoa vapaasti, mutta hänelle pitää esitellä myös vaihtoehtoja. Hänelle pitää tehdä selväksi, että uskontoa voi vaihtaa ja siitä voi erota täysin ongelmitta. Sosiaalisen tuen verkostoissa tulisi painopiste siirtää uskontoneutraaleihin toimijoihin, rukoushuoneista kirjastoihin, kulttuurikeskuksiin ja muihin julkisiin tiloihin. Avustuksia ei tulisi jakaa niin hövelisti uskonnolliseen, vaan enemmän erilaisia ihmisiä ja aatteita yhdistävään toimintaan. Tämä yksin toisi monia uusia ystäviämme parempaan kontaktiin kantasuomalaisten kanssa ja se voi olla vain hyväksi.</p><p><strong>Ei kielto, muttei korostus</strong></p><p>En missään nimessä ole ajamassa minkään uskontokunnan kieltoa niin kauan kun toiminta mahtuu perustuslain puitteisiin. Ongelma ei ole uskontojen olemassaolo vaan niiden ylikorostaminen. Poliitikkojen puheet ja lehtien sivut ovat täynnä uskonnollisia tempauksia ylistäviä lausuntoja, usein täysin kritiikittömästi. Jos poliitikko sanoo olevansa rauhan asialla, toimittaja pistää hänet tiukille. Kun uskontolaitoksen johtaja sanoo samat sanat, toimittaja uskoo häneen kriitikittömästi. Uskonnot ovat ihmisten johtamia laitoksia, yhtä hyviä ja pahoja kuin ihmisetkin. Siten uskonto ei myöskään tee ihmisestä parempaa tai pahempaa. Sen tekee ihminen aivan itse, uskonnon ollessa vain yksi mahdollinen katalyytti.</p><p>On hienoa että voimme Suomessa kunnioittaa ihmisten oikeutta uskontoonsa. Olisi vielä hienompaa jos muistaisimme tuon olevan oikeus, ei velvollisuus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei ole uutinen, että kaltaiseni skeptikko-kyynikko on myös jonkinasteinen uskontokriitikko. Vastoin aina varmoja nettihuhuja, mielestäni uskontoja saa melko vapaasti kritisoida Suomessa ja usein se on kovin perusteltuakin. Vaan missä menee yksilön ja uskonnon raja? Tämä on yksi haastepaikkoja monen muun aiheen lisäksi maahanmuuttokeskustelussa.

Yksilö on yksilö

Minä haluan nähdä maailman jossa henkilö ei ole muslimi tai kristitty, vaan yksilö. En koe mitään etua summittaisessa yleistämisessä, ellei sillä ole selvä tarkoitus, tavoite ja matemaattinen pohja. Tällaiset taustatekijät ovat toki hyödyllisiä asioita kuten tilastotieto yleensä, mutta sitä ei saa pitää rajoittavana, korkeintaan neuvoa antavana. Rationaalinen ihminen - eli enemmistö meistä - ei ole uskontonsa vanki, mikäli hän kokee mahdollisuuden vapauteen tältä osin. Olemme käsitelleet uskontojen uhrien ongelmaa kotimaassa kattavasti ja tuoneet esimerkiksi lestadiolaisryhmien ja jehovantodistajien öykkäröintejä hyvin esille. Voitaisiinko tällä asenteella viisastua myös maahanmuuttopolitiikassa? Voitaisiinko rasismin polttoainetta vähentää tällä tavoin? Mielestäni kyllä.

Kun puhumme Lähi-idästä tai Afrikasta tulevista monista maahanmuuttajaryhmistä, käsittelemme heitä hyvin "tilastokeskusmaisin hansikkain". Heidät asutetaan tiiviisti muiden muslimien kanssa, heidät ohjataan muslimiryhmien tuen piiriin ja heidän uskontonsa oikeuksia korostetaan. En tietenkään kiistä tätä oikeutta, mutta kyseenalaistan toiminnan lähtökohdan. Ihmisoikeus on kiistaton ja yksilön vapaudet Suomessa selviä, mutta teemmekö tämän selväksi vai kumarrammeko hierarkioille? On aksiooma, että esimerkiksi wahhabilaisuus on yksiselitteisen epäyhteensopiva sivistysvaltion tärkeimpien periaatteiden kanssa. Se on julma, ihmisoikeuksia halventava, joka mittarilla törkeä ja kammottava organisaatio. Ei ihme että moni haluaa paeta sen vallasta ja on kaunista että voimme sitä tukea. Miksi siis tuuppaamme heidät takaisin samaan kauhuun täälläkin? Tarjoammeko edes heille parempia vaihtoehtoja? Ymmärrämmekö edes että moni tosiasiassa pakenee uskontoaan?

Mielestäni meidän pitäisi paljon aktiivisemmin korostaa mm. kotoutuksessa sekulaarimpia yhteiskuntamme puolia. Tottakai henkilö saa uskoa vapaasti, mutta hänelle pitää esitellä myös vaihtoehtoja. Hänelle pitää tehdä selväksi, että uskontoa voi vaihtaa ja siitä voi erota täysin ongelmitta. Sosiaalisen tuen verkostoissa tulisi painopiste siirtää uskontoneutraaleihin toimijoihin, rukoushuoneista kirjastoihin, kulttuurikeskuksiin ja muihin julkisiin tiloihin. Avustuksia ei tulisi jakaa niin hövelisti uskonnolliseen, vaan enemmän erilaisia ihmisiä ja aatteita yhdistävään toimintaan. Tämä yksin toisi monia uusia ystäviämme parempaan kontaktiin kantasuomalaisten kanssa ja se voi olla vain hyväksi.

Ei kielto, muttei korostus

En missään nimessä ole ajamassa minkään uskontokunnan kieltoa niin kauan kun toiminta mahtuu perustuslain puitteisiin. Ongelma ei ole uskontojen olemassaolo vaan niiden ylikorostaminen. Poliitikkojen puheet ja lehtien sivut ovat täynnä uskonnollisia tempauksia ylistäviä lausuntoja, usein täysin kritiikittömästi. Jos poliitikko sanoo olevansa rauhan asialla, toimittaja pistää hänet tiukille. Kun uskontolaitoksen johtaja sanoo samat sanat, toimittaja uskoo häneen kriitikittömästi. Uskonnot ovat ihmisten johtamia laitoksia, yhtä hyviä ja pahoja kuin ihmisetkin. Siten uskonto ei myöskään tee ihmisestä parempaa tai pahempaa. Sen tekee ihminen aivan itse, uskonnon ollessa vain yksi mahdollinen katalyytti.

On hienoa että voimme Suomessa kunnioittaa ihmisten oikeutta uskontoonsa. Olisi vielä hienompaa jos muistaisimme tuon olevan oikeus, ei velvollisuus.

]]>
9 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239264-onko-ihminen-uskontonsa-vanki#comments Kotouttaminen Uskonnonvapaus Uskonto Mon, 26 Jun 2017 18:47:04 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239264-onko-ihminen-uskontonsa-vanki