Atte Kaleva Haluan turvallisen ja menestyvän Suomen, joka on jatkossakin hyvä maa meille kaikille.

Kaikki blogit puheenaiheesta Uskontokritiikki

Kauhistelijoiden voima

Algoritmit ovat nykyään kenties tehokkain tapa käyttää näkymätöntä valtaa.

Opettavainen kokemus. (Tai ainakin turhauttava.)

Kirjoitin eilen blogauksen jossa ihmettelin miten "Harhaanjohtajat" -uskontokritiikkikirjaan suhtaudutaan eri konteksteissa niin eri tavalla. Tätä jaettiin jonkin verran sosiaalisessa mediassa ja jaoin sitä itsekin pariin paikkaan. Pyrin seuraamaan mitä niihin vastattiin. Linkkauksia oli paljon joten se oli vaikeaa. Toisaalta tämä kertoi että tekstissä oli jotain kiinnostavaa.

Uskontokriittisen kirjan sisällön tulkinnasta

Terho Miettinen ja Raija Pelli ovat kirjoittaneet kirjan "Harhaanjohtajat - Vahvassa uskossa". Se luetteloi ja kuvaa Suomessa tapahtunutta uskontolahkolaista toimintaa. Teos on tässä kohtuu kattava. Sisältö oli siitä kiinnostavaa, että se sisälsi paljonkin sellaista materiaalia joka on tuttu sellaisista teoksista kuin "mitä uusateismi tarkoittaa". Lähteistyskin oli suunnilleen samantasoista.

Pro potentiaalinen oikein elävä kristitty

Kristityt abortinvastustajat korostavat olevansa pro-life. Elämän puolella. Tässä kohden usein toistuvana väitteenä on se, että heille ihmisarvo on erottamaton ja ääretön ja ehdoton. Tämä absoluuttinen ihmisarvo on jotain jota he pitävät objektiivisen moraalin ytimenä ja myös kristinuskon lahjana länsimaiselle sivistykselle.

Islamin on pystyttävä kohtaamaan kritiikkiä

Salman Rushdie, Ayan Hirsi Ali, Bill Maher ja kumppanit ovat oman aikamme Galileo Galilei, Friedrich Nietzsche ja Bertrand Russell. Heitä ei oteta massoissa vakavasti kunnes elämä heidät jättää ja ajan tuoma jälkiviisaus heidän sanomaansa kultaistaa.

Kuinka uhriutumista suhteutetaan?

Moitin usein uskontoja. Tässä yhteydessä usein korostuvat itselleni läheiset ja omaa elämää koskeneet aiheet. Erityisesti kristinuskosta tulee tämän vuoksi kirjoitettua. Tätä tulkitaan usein "signaloimisteorian" kautta siten että en haluaisi moittia islamia koska siinä ei tulisi "signaloitua" samalla tavalla. Että fatwakateus vaan jyllää "suvakilla".

"Muoti-ilmiön" katoaminen

Uskonnosta tulevat ongelmat ovat jotain joiden merkitys on monesta pienempi kuin esitän. Suurin osa saamastani kritiikistä tulee uskovaisilta, ihmisiltä jotka valkopesevät ideologiaansta tai sitten jotka sekoittavat oman kokemuksensa absoluutiksi jokaista koskevaksi pääsäännöksi vailla poikkeuksia.

Monelle nämä asiat ovat vieraita. Ihmiset eivät ymmärrä kuin sen minkä kokevat itse.

Marttyyriuden henki, johda sinä "meitä". (not)

Carolyn Marvin ja David Ingle herättivät huomiota kirjallaan "Blood Sacrifice and the Nation". Tässä  korostettiin että nationalismin takana on asenne joka korostaa uhrautumista ja kuolemista maan puolesta. Ja että tämä tapahtuu hyvin erityisellä tavalla ; Nationalismi ei elä sotavoitoilla ja sankaruudella. Jopa hävityt sodat kääntyvät helposti nationalismin moottoreille. Sen sijaan kuolleet sodassa olevat oman puolen kuolleet ovat erityisen oleellisia.

Ongelmana omilleen

Uskonnottomien ihmisten moraalisesta arvosta ja yhteiskunnan rapistavasta roolista on syytelty käytännössä koko nuoruus- ja aikuisikäni. Nämä julkisesti lausutut mielipiteet ovat ajaneet tilannetta siihen että identiteettiäni asetetaan toistuvasti ja koko ajan julkiseen debattiin. Uskontoasioista osataan udella. Ja ensireaktiot uskonnottomuuteen ovat usein haastavia ja kyseenalaistavia. Olen tässä mielessä joutunut ikään kuin kovennetusti oikeuttamaan uskontoon liittyvää identiteettiäni. Ja sen mukana sitä kykenenkö olemaan ns. moraalinen toimija lainkaan.

Onko "saatanapaniikki" koskaan kauempana kuin nurkan takana?

Kun olin nuori, osa kulttuurikritiikistä sidottiin saatananpalvontaan. Tätä kauhisteltiin ja sitä kutsutaankin joskus nimellä "saatanapaniikki" (satanic panic). Mielestäni nimitys on varsin kohtuullinen ja ansaittu. (Käytän!) Olen kirjoittanut aiheesta joitain kertoja. Itse asiassa ensimmäinen tänne kirjoittamani juttu käsitteli juuri tätä aihetta. Omakohtaisella kokemisella on varmasti osuutta asiaan. Aihe on ollut enemmän lähihistoriaa kuin korjattava ongelma.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä