Atte Kaleva Haluan turvallisen ja menestyvän Suomen, joka on jatkossakin hyvä maa meille kaikille.

Kaikki blogit puheenaiheesta Uskontokritiikki

Pro potentiaalinen oikein elävä kristitty

Kristityt abortinvastustajat korostavat olevansa pro-life. Elämän puolella. Tässä kohden usein toistuvana väitteenä on se, että heille ihmisarvo on erottamaton ja ääretön ja ehdoton. Tämä absoluuttinen ihmisarvo on jotain jota he pitävät objektiivisen moraalin ytimenä ja myös kristinuskon lahjana länsimaiselle sivistykselle.

Islamin on pystyttävä kohtaamaan kritiikkiä

Salman Rushdie, Ayan Hirsi Ali, Bill Maher ja kumppanit ovat oman aikamme Galileo Galilei, Friedrich Nietzsche ja Bertrand Russell. Heitä ei oteta massoissa vakavasti kunnes elämä heidät jättää ja ajan tuoma jälkiviisaus heidän sanomaansa kultaistaa.

Kuinka uhriutumista suhteutetaan?

Moitin usein uskontoja. Tässä yhteydessä usein korostuvat itselleni läheiset ja omaa elämää koskeneet aiheet. Erityisesti kristinuskosta tulee tämän vuoksi kirjoitettua. Tätä tulkitaan usein "signaloimisteorian" kautta siten että en haluaisi moittia islamia koska siinä ei tulisi "signaloitua" samalla tavalla. Että fatwakateus vaan jyllää "suvakilla".

"Muoti-ilmiön" katoaminen

Uskonnosta tulevat ongelmat ovat jotain joiden merkitys on monesta pienempi kuin esitän. Suurin osa saamastani kritiikistä tulee uskovaisilta, ihmisiltä jotka valkopesevät ideologiaansta tai sitten jotka sekoittavat oman kokemuksensa absoluutiksi jokaista koskevaksi pääsäännöksi vailla poikkeuksia.

Monelle nämä asiat ovat vieraita. Ihmiset eivät ymmärrä kuin sen minkä kokevat itse.

Marttyyriuden henki, johda sinä "meitä". (not)

Carolyn Marvin ja David Ingle herättivät huomiota kirjallaan "Blood Sacrifice and the Nation". Tässä  korostettiin että nationalismin takana on asenne joka korostaa uhrautumista ja kuolemista maan puolesta. Ja että tämä tapahtuu hyvin erityisellä tavalla ; Nationalismi ei elä sotavoitoilla ja sankaruudella. Jopa hävityt sodat kääntyvät helposti nationalismin moottoreille. Sen sijaan kuolleet sodassa olevat oman puolen kuolleet ovat erityisen oleellisia.

Ongelmana omilleen

Uskonnottomien ihmisten moraalisesta arvosta ja yhteiskunnan rapistavasta roolista on syytelty käytännössä koko nuoruus- ja aikuisikäni. Nämä julkisesti lausutut mielipiteet ovat ajaneet tilannetta siihen että identiteettiäni asetetaan toistuvasti ja koko ajan julkiseen debattiin. Uskontoasioista osataan udella. Ja ensireaktiot uskonnottomuuteen ovat usein haastavia ja kyseenalaistavia. Olen tässä mielessä joutunut ikään kuin kovennetusti oikeuttamaan uskontoon liittyvää identiteettiäni. Ja sen mukana sitä kykenenkö olemaan ns. moraalinen toimija lainkaan.

Onko "saatanapaniikki" koskaan kauempana kuin nurkan takana?

Kun olin nuori, osa kulttuurikritiikistä sidottiin saatananpalvontaan. Tätä kauhisteltiin ja sitä kutsutaankin joskus nimellä "saatanapaniikki" (satanic panic). Mielestäni nimitys on varsin kohtuullinen ja ansaittu. (Käytän!) Olen kirjoittanut aiheesta joitain kertoja. Itse asiassa ensimmäinen tänne kirjoittamani juttu käsitteli juuri tätä aihetta. Omakohtaisella kokemisella on varmasti osuutta asiaan. Aihe on ollut enemmän lähihistoriaa kuin korjattava ongelma.

Uskonto, laskento, laulu ; Lasten kasvatus ja kohtuun kertomataulu

Kirjoitin viikko sitten blogauksen jossa viittasin siihen että Teemu Laajasalon mielestä nykyinen uskonnonvapauslaki on hyvä ja että asioiden arvokeskustelu on tarpeetonta koska ongelmatapaukset voidaan setviä lakituvassa. Olin ideaa vastaan.

Pseudoliberaali piispaehdokas

Teemu Laajasalo on televisiosta tuttu karismaattinen esiintyjä. Nuorekas mies jolla on liberaali maine. Paino on sanalla maine. Helsingin Sanomat taustoittikin asiaa siten, että nostettin esiin se, että hän on itse asiassa monissa asioissa hyvinkin konservatiivinen. "Yksi vaaliasetelmiin perehtyneistä asiantuntijoista on kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara.

Toivottavasti yksikään heistä ei menettänyt uskoaan...

Viime päivien Boelius -kohussa on puhuttu pedofiliasta ja lapsiin sekaantumisesta. (Piispatar Irja Askola on jotenkin luonnottoman heterosti hyväksikäyttänyt teinipoikaa luonnottomassa homoaktiossa.) Tämä on ollut ärsyttävää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä