*

Atte Kaleva Haluan turvallisen ja menestyvän Suomen, joka on jatkossakin hyvä maa meille kaikille.

Jihadismi

Espanjassa siviilit viattomina uhreina – mutta miksi?

Tuntuu dramaattiselta, kun Yle esitti samaan aikaan herättävän dokumentin ISIS – Islamic State’ n synnystä |1. Jotenkin rujoa on nyt jälleen katsoa ja lukea tarkkoja selvityksiä miten pitkin lähinnä Naton jäsenvaltioita riivaa ulkoa tuotu uhka – tappamisineen, vieläpä niin julmalla tavalla, ettei siihen ole kovin helppo varautua.

….

"Liikenteessähän kuolee enemmän kuin terrori-iskuissa!"

Miten suhtautua joidenkin suvaitsevaiston edustajien härskeihin terrori-iskujen merkityksen vesitysyrityksiin, kun iskuissa kuolleiden määriä verrataan liikennekuolemien määriin? Tässä omaan mieleeni pompahtaneita perusteluja näiden kahden ilmiön eroavaisuuksille meidän mahdollisten uhrien kannalta.

Channel Four:in viileä ajankohtaisdokumentti...

Viime vuoden tammikuussa Englannin julkinen tv-kanava Channel Four näytti dokumentin, josta on tullut yhä ajankohtaisempi Manchesterin, Lontoon, Nizzan, Pariisin, Brysselin, Berliinin ja tulevien terroristi-iskujen kannalta. Jamie Roberts teki sen, minkä kunnon journalistin pitääkin tehdä eli selvitti "what´s really going on in our society". Dokumentin nimi (The jihadist next door, 46 min) kertoo jo paljon, mutta vasta näkemällä sen jokainen tajuaa minkä valtavan vihan ja vaaran keskellä ollaan.

Kunnon kaljaveikko

On ilmiselvää, että joudumme elämään vielä pitkään tympeiden terroristiuutisten kanssa. Itse toivon, että nuo 80-90 % muslimeista, jotka selkeästi vastustavat väkivaltaa, vihdoin nousevat vääräuskoisia uskonveljiä ja vihaimaameja vastaan (ääri-islamisteja on prof Ruud Koopmansin laajan tutkimuksen mukaan pieni vähemmistö, mutta silti maailmanlaajuisesti heitä on noin 50 miljoonaa) ja ryhtyvät yhteistyöhön asuinpaikansa viranomaisten kanssa. Vain näin ongelma saadaan joskus hallintaan.

Islamin ja jihadismin suhteesta

Juha Saarinen kirjoittaa Ulkopolitistissa tärkeästä asiasta: meillä Suomessa keskustelu jihadismista junnaa edelleen paikallaan. Radikaalin suvaitsevaiston sinisilmäiset, joskin herttaisen hyvää tarkoittavat tahot yrittävät pontevasti valkopestä islamia uskontona puhtaaksi jihadistisen väkivallan tahrasta, kun taas äärinationalistiset islamofobit puolestaan demonisoivat terrorismilla koko uskonnon.

Jihadistien rintamalinjan takana

Docpoint-dokumenttielokuvafestivaaleilla Helsingissä esitettiin runsas viikko sitten norjalaisen Paul Refsdalin ohjaama ja kuvaama harvinaislaatuinen elokuva Dugma: The Button (2016). Se kertoo itsemurhapommittajista Syyrian sisällissodassa. Dokumentissa seurataan vuoroaan odottelevien al Nusra -terroristijärjestön jihadisti-taistelijoiden arkea taisteluissa ja niiden välillä.

Miten SDP voi hiljaisesti hyväksyä jihadismin?

Viikonloppuna vihdoin paljastui, että SDP:n tuore jäsen, hyväntekijä Rami Adham ei ollutkaan koko kansan lelusetä vaan kurdeista ja shiiamuslimeista äärimmäisen halveksivasti sosiaalisessa mediassa kirjoittava jihadistisymppaaja.

Mitä meidän tulisi tietää Islamista

Politiikassa usein korostetaan, että Islam on rauhan uskonto. Näkee meidän politiikkojen tekevän samaa. Yleisradion taannoisessa islamillassa Imaamilta kysyttiin suoraan pitäisikö naisten oikeuksia, puhumattakaan atestien ja epäuskovaisten oikeuksia tallova sharia -laki ottaa käyttöön myös suomessa?

Imaamin vastaus oli silmiäkään räpäyttämättä "Totta kai!"

Lisäkysymyksenä esitettiin, että olisitte siis valmiita hyväksymään homoille esimerkiksi kuoleman tuomion?

Yksi pappi vs. 147 opiskelijaa

Uuden Suomen uutisointi on härskiä. Vasta eilenkö, siis tiistaina 26.7.2016 ISIS ja islamistiterroristit ylipäätään julistivat sodan kristinuskoa vastaan - vasta sittenkö tämä sota tuli julistetuksi, kun ensimmäinen eurooppalainen pappi joutui Euroopan maaperällä islamistiterrorien tappamaksi.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä