Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sat, 13 Apr 2019 09:24:13 +0300 fi Maahanmuutto on uusi Neuvostoliitto http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274276-maahanmuutto-on-uusi-neuvostoliitto <p>Maahanmuutto on viime vuosina noussut kaikkialla lännessä politiikan keskiöön.&nbsp;<br /><br />Vuoden 2015 turvapaikkakriisin jälkeen paluuta entiseen ei ole. Suuret turvapaikanhakijamäärät aiheuttavat huomattavia ongelmia niin yhteiskunnallisesti kuin kansantaloudellisesti. Ongelmista ja niiden ratkaisuista pitää pystyä keskustelemaan avoimesti.&nbsp;<br /><br />Hyssyttely ja tosiasioiden kieltäminen satavat väistämättä kansallismielisten laariin. On myös selvää, että kansallismielisten näkemykset eivät läheskään aina perustu uhkakuvien liioitteluun, muukalaiskammoon tai rasismiin. Moni perussuomalaisten esiin nostama epäkohta on aito yhteiskunnallinen ongelma. Suuret puolueetkin alkavat onneksi herätä todellisuuteen juuri eduskuntavaalien kynnyksellä.<br /><br />Meillä suomalaisilla on pitkän länsimaisen perinteen muodostama käsitys yleisistä, yhteisistä asioista ja niiden hoitamisesta, eikä siihen kuulu asioista eri mieltä olevien ulossulkeminen. Päinvastoin: länsimaisen ajattelun kulmakivi on diversiteetti ja sen sietäminen. Eroista pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti ja ratkaista ongelmat poliittisten prosessien avulla. Nyt ilmapiiri on sellainen, että vain oma totuus kelpaa. Kuten kirjailija Leena Krohn hiljattain sanoi, tilanne on jo pahempi kuin 1970-luvulla.<br />&nbsp;</p><p>Myös Pirkko Saisio entisenä taistolaisena tietää, mistä puhuu. Nykyajan taistolaisuus on Saision mukaan sitä, että äärioikeistolaisiksi, rasisteiksi tai fasisteiksi leimataan kaikki ne, jotka eivät varauksetta jaa käsitystä avointen rajojen ja monikulttuurisuuden ihanasta utopiasta. Minkäänlaisia harmaan sävyjä ei edes haluta nähdä.&nbsp;<br /><br />Aivan samalla tavalla aikanaan taistolaiset leimasivat kaikki itänaapuria vähänkin kritisoivat neuvostovastaisiksi tai fasisteiksi. Kuvaavaa on, että Saisio lausuntonsa jälkeen tuomittiin heti äärioikeiston pussiin pelaavaksi rasisti-fasistiksi.&nbsp;<br /><br />Tilanne ei voi jatkua tällaisena. Meidän pitää oppia keskustelemaan asiallisesti ja sietämään erilaisuutta.<br />&nbsp;</p><p>Maahanmuutosta on tullut uusi Neuvostoliitto.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maahanmuutto on viime vuosina noussut kaikkialla lännessä politiikan keskiöön. 

Vuoden 2015 turvapaikkakriisin jälkeen paluuta entiseen ei ole. Suuret turvapaikanhakijamäärät aiheuttavat huomattavia ongelmia niin yhteiskunnallisesti kuin kansantaloudellisesti. Ongelmista ja niiden ratkaisuista pitää pystyä keskustelemaan avoimesti. 

Hyssyttely ja tosiasioiden kieltäminen satavat väistämättä kansallismielisten laariin. On myös selvää, että kansallismielisten näkemykset eivät läheskään aina perustu uhkakuvien liioitteluun, muukalaiskammoon tai rasismiin. Moni perussuomalaisten esiin nostama epäkohta on aito yhteiskunnallinen ongelma. Suuret puolueetkin alkavat onneksi herätä todellisuuteen juuri eduskuntavaalien kynnyksellä.

Meillä suomalaisilla on pitkän länsimaisen perinteen muodostama käsitys yleisistä, yhteisistä asioista ja niiden hoitamisesta, eikä siihen kuulu asioista eri mieltä olevien ulossulkeminen. Päinvastoin: länsimaisen ajattelun kulmakivi on diversiteetti ja sen sietäminen. Eroista pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti ja ratkaista ongelmat poliittisten prosessien avulla. Nyt ilmapiiri on sellainen, että vain oma totuus kelpaa. Kuten kirjailija Leena Krohn hiljattain sanoi, tilanne on jo pahempi kuin 1970-luvulla.
 

Myös Pirkko Saisio entisenä taistolaisena tietää, mistä puhuu. Nykyajan taistolaisuus on Saision mukaan sitä, että äärioikeistolaisiksi, rasisteiksi tai fasisteiksi leimataan kaikki ne, jotka eivät varauksetta jaa käsitystä avointen rajojen ja monikulttuurisuuden ihanasta utopiasta. Minkäänlaisia harmaan sävyjä ei edes haluta nähdä. 

Aivan samalla tavalla aikanaan taistolaiset leimasivat kaikki itänaapuria vähänkin kritisoivat neuvostovastaisiksi tai fasisteiksi. Kuvaavaa on, että Saisio lausuntonsa jälkeen tuomittiin heti äärioikeiston pussiin pelaavaksi rasisti-fasistiksi. 

Tilanne ei voi jatkua tällaisena. Meidän pitää oppia keskustelemaan asiallisesti ja sietämään erilaisuutta.
 

Maahanmuutosta on tullut uusi Neuvostoliitto.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
53 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274276-maahanmuutto-on-uusi-neuvostoliitto#comments Humanitaarinen maahanmuutto Maahanmuutto Maahanmuuttopolitiikka Polarisaatio Siirtolaisuus Sat, 13 Apr 2019 06:24:13 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274276-maahanmuutto-on-uusi-neuvostoliitto
Kokoomuksesta sivistyspuolue http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274183-kokoomuksesta-sivistyspuolue <p>Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Olemme kulttuuriolentoja, jotka kaipaavat arkisen aherruksen rinnalle henkisyyttä: tarinoita, runoutta, filosofiaa, tiedettä ja uskonnollisuutta.&nbsp;<br /><br />Kaikki nämä perimmäisen merkityksellisyyden tunnetta tarjoavat asiat edellyttävät vapautta: ajatuksen, hengen ja tutkimuksen vapautta. Ilman vapautta ei ole kulttuuria eikä sivistystä.<br /><br />Sivistys on myös sitä, että on avoin uusille vaikutteille ja osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää asioita monesta näkökulmasta, ei vain omastaan. Sivistys lisää empatiakykyä ja vieraiden kulttuurien ymmärtämistä.<br /><br />Suomi on aina ollut osa Eurooppaa ja maamme kulttuuri on olennaisesti eurooppalaista. Aleksis Kivi sai vaikutteita Cervantesilta ja Shakespearelta, Sibelius muun muassa Brucknerilta ja Wagnerilta. Helene Schjerfbeck asui Ranskassa ja Englannissa, opiskeli, imi kansainvälisiä vaikutteita taiteeseensa.<br /><br />Nykykirjailijoistamme Sofi Oksasen menestys selittynee suurelta osin sillä, että Oksanen kirjoittaa Viron, Neuvostoliiton ja Venäjän historiasta ja nykypäivästä omaan perhehistoriaansa nojaten. Taide on aina ollut kansainvälistä: kansallisromantiikkamme on aikoinaan syntynyt yleiseurooppalaisista vaikutteista. Suomi ei koskaan ole ollut erillinen kulttuurisaareke vaan jatkuvassa dynaamisessa vuoropuhelussa Euroopan suurten keskusten kanssa.<br /><br />Olen itsekin innokas lukija, pidän teatterista, elokuvista, musiikista, urheilusta, ja tutkimusta tehneenä tietokirjailijana luonnollisesti ymmärrän kirjastolaitoksen ja laadukkaan perustutkimuksen keskeisyyden maamme kukoistavalle kulttuurielämälle. Yliopistojen perusrahoitus on tulevalla hallituskaudella turvattava.<br /><br />Koulutuksen ja kulttuurin tukeminen on lähellä sydäntäni. Säätelyä ja byrokratiaa purkamalla kulttuurin ja tieteen yksityistä tukemista pitäisi olennaisesti helpottaa, jotta yhteiskunnan tarjoaman tuen rinnalle nousisi mahdollisimman rikas vaihtoehtojen kirjo.<br /><br />Kansanedustajana kulttuurin tukeminen on minulle suorastaan omantunnonkysymys. Haluan ylläpitää sekä edistää vanhaa ja kunniakasta sivistysporvariperinnettä, joka on valitettavan kauan ollut puolueessamme unohduksissa.&nbsp;<br /><br />Kokoomuksesta on tehtävä taas vakavasti otettava kulttuuri- ja sivistyspuolue.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Olemme kulttuuriolentoja, jotka kaipaavat arkisen aherruksen rinnalle henkisyyttä: tarinoita, runoutta, filosofiaa, tiedettä ja uskonnollisuutta. 

Kaikki nämä perimmäisen merkityksellisyyden tunnetta tarjoavat asiat edellyttävät vapautta: ajatuksen, hengen ja tutkimuksen vapautta. Ilman vapautta ei ole kulttuuria eikä sivistystä.

Sivistys on myös sitä, että on avoin uusille vaikutteille ja osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää asioita monesta näkökulmasta, ei vain omastaan. Sivistys lisää empatiakykyä ja vieraiden kulttuurien ymmärtämistä.

Suomi on aina ollut osa Eurooppaa ja maamme kulttuuri on olennaisesti eurooppalaista. Aleksis Kivi sai vaikutteita Cervantesilta ja Shakespearelta, Sibelius muun muassa Brucknerilta ja Wagnerilta. Helene Schjerfbeck asui Ranskassa ja Englannissa, opiskeli, imi kansainvälisiä vaikutteita taiteeseensa.

Nykykirjailijoistamme Sofi Oksasen menestys selittynee suurelta osin sillä, että Oksanen kirjoittaa Viron, Neuvostoliiton ja Venäjän historiasta ja nykypäivästä omaan perhehistoriaansa nojaten. Taide on aina ollut kansainvälistä: kansallisromantiikkamme on aikoinaan syntynyt yleiseurooppalaisista vaikutteista. Suomi ei koskaan ole ollut erillinen kulttuurisaareke vaan jatkuvassa dynaamisessa vuoropuhelussa Euroopan suurten keskusten kanssa.

Olen itsekin innokas lukija, pidän teatterista, elokuvista, musiikista, urheilusta, ja tutkimusta tehneenä tietokirjailijana luonnollisesti ymmärrän kirjastolaitoksen ja laadukkaan perustutkimuksen keskeisyyden maamme kukoistavalle kulttuurielämälle. Yliopistojen perusrahoitus on tulevalla hallituskaudella turvattava.

Koulutuksen ja kulttuurin tukeminen on lähellä sydäntäni. Säätelyä ja byrokratiaa purkamalla kulttuurin ja tieteen yksityistä tukemista pitäisi olennaisesti helpottaa, jotta yhteiskunnan tarjoaman tuen rinnalle nousisi mahdollisimman rikas vaihtoehtojen kirjo.

Kansanedustajana kulttuurin tukeminen on minulle suorastaan omantunnonkysymys. Haluan ylläpitää sekä edistää vanhaa ja kunniakasta sivistysporvariperinnettä, joka on valitettavan kauan ollut puolueessamme unohduksissa. 

Kokoomuksesta on tehtävä taas vakavasti otettava kulttuuri- ja sivistyspuolue.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
12 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274183-kokoomuksesta-sivistyspuolue#comments Koulutus kulttuuri Sivistys Sivistysporvari Vapaus Fri, 12 Apr 2019 09:01:39 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274183-kokoomuksesta-sivistyspuolue
Parodia kuuluu sananvapauteen http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274073-parodia-kuuluu-sananvapauteen <p>Sananvapaus on länsimaisen liberaalidemokratian keskeisin arvo ja elinehto. Parlamentaariset prosessit ja niitä edeltävä julkinen keskustelu edellyttävät vapautta kertoa oma mielipiteensä. Vaikeista asioista ja ongelmista puhuminen ei ole helppoa, koska joku voi aina loukkaantua. Tähän sananvapautta tarvitaan. Emme voi mennä uhriutujien ja loukkaantujien ehdolla.<br /><br />Sananvapaus koskee meitä kaikkia, niin tavallisia kansalaisia, virkamiehiä kuin poliitikkoja. On silti selvää, että virkamies kuten poliisi joutuu julkisen roolinsa puitteissa rajoittamaan omia sanomisiaan, muun muassa henkilökohtaisia poliittisia kannanottoja. Vastaavasti kansanedustaja ei voi kertoa julkisesti työhönsä liittyviä luottamuksellisia asioita.&nbsp;<br /><br />Valitettavasti sosiaalisessa mediassa joillakin viranomaisilla on rooli lipsahtanut välillä pahasti henkilökohtaisen mission puolelle ja olen tästä jokusen kerran joutunut huomauttamaankin. Samoin vihapuheintoilu on alkanut saada hyvin huolestuttavia piirteitä ja niitä parodioimaan on syntynyt joitakin sosiaalisen median tilejä. Näistä paras on vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade, jonka sanan säilä on terävä ja yhteiskunnallisesti ajan hermolla. Tili kuitenkin jäädytettiin ilmeisesti punavihreiden tekemien ilmiantojen vuoksi. Twitterillä on tietenkin tähän oikeus, mutta teko on yhdenvertaisuuden kannalta erittäin ongelmallinen ja monessa suhteessa valaiseva.<br /><br />Virkamiesten ja poliitikkojen vallankäyttöä on voitava kritisoida ja parodia tai satiiri on siihen oivallinen keino. Emmehän me ainakaan vielä elä Venäjällä tai Kiinassa, jossa viranomaisten ja päättäjien kritisoiminen johtaa helposti pidätyksiin ja peräti vankeustuomioihin. Kehitys tähän suuntaan näyttäisi kuitenkin nyt lännessäkin alkaneen. Se pitää pysäyttää.<br /><br />Ilmaisunvapaus on avoimelle yhteiskunnalle elintärkeä arvo, joten siitä voi poiketa vain äärimmäisissä erityistapauksissa. Näitä ovat muun muassa suorat uhkailut, väkivaltaan yllyttäminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon paljastaminen, henkilökohtainen vainoaminen ja kunnianloukkaus. Kaikki nämä mainitaan kuitenkin jo rikoslaissa ja hyvä niin. Tarvitaan vain lisäresursseja poliisille ja oikeuslaitokselle.<br /><br />Mitään uusia kiristyksiä sananvapauteen emme kaipaa, päinvastoin. Nykyisin eräät poliitikot ovat aivan turhaan oikeuden pakeilla vaikkapa uskontojen loukkaamisesta ja saavat rangaistukseksi sakkoja. Poliisilla ja oikeuslaitoksella on jo valmiiksi resurssipula ja kaikki tällainen vain lisää kuormitusta. Tässä ei ole mitään järkeä.<br /><br />Venäjällä hallinto käyttää niin sanottuja ekstremismilakeja jatkuvasti Putinin hallinnon kriitikkoja vastaan. Nyt Suomessa moni punavihreä haluaa tänne samanlaisia lakeja. He eivät ymmärrä sitä perustavanlaatuista seikkaa, että tällaisia lakeja voidaan helposti käyttää heitä itseään vastaan, jos hallinto muuttuu vaikkapa kansallismieliseksi. Kun katsoo Eurooppaa, kehitys ei ole edes kovin epätodennäköinen. Hallitukset painostavat jo nyt somejättejä ja juuri tästä johtuu se, että Twitter ja Facebook poistavat tai jäädyttävät tilejä jatkuvasti mielivaltaisin perustein, ilmiantojen ja algoritmien perusteella. Eräänlaista info- ja vaalivaikuttamista tämäkin.&nbsp;<br /><br />Millaiseksi vihapuhelakien kannattajan mieli muuttuu siinä vaiheessa, kun hän itse on yhtäkkiä vähemmistössä ja sananvapausrajoitusten kohteena? Tätä kannattaa miettiä todella vakavasti. Jos Euroopan hallitukset ovat parin vuosikymmenen sisällä pääosin kansallismielisiä, sosiaalisen median kansainväliset suuryritykset voivat saada aivan toisenlaisia vaatimuksia sisällön rajoittamisesta. Haluaako joku oikeasti tällaisen mielivallan alle?&nbsp;<br /><br />Parodia on historiallisesti ollut aina uhka vallanpitäjille ja viranomaisille: nauru on vaarallista, kuten me Umberto Ecoa lukeneet tiedämme. Siksi parodia on olennainen osa sananvapautta ja hallintojen arvostelua. Sananvapauden tulee nimenomaan suojella puhetta, jonka kritiikin kohde kokee loukkaavaksi, kiusalliseksi tai ikäväksi. Minuakin arvostellaan, leimataan ja maalitetaan toistuvasti, mutta vastaan huuteluun asianmukaisesti eikä minulle tulisi mieleenkään vaatia kriitikkojeni vaientamista juridisin keinoin. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että kannatan länsimaista, en venäläistä sananvapauskäsitystä.<br /><br />Reinikainen on kauan ollut yksi suosikkihahmoistani, vaikka se parodioi suomalaista poliisimiestä. Nykyään on valitettavasti alkanut esiintyä ilmiöitä, joita on lähes mahdotonta parodioida, koska ne parodioivat itseään. Monessa suhteessa koko vihapuheintoilu on parodiaa itsestään eikä oma puolueenikaan selviä siitä puhtain paperein. Näin ei voi jatkua.<br /><br />Informaatiovaikuttaminen on siitä haastava ilmiö, että sitäkin voidaan käyttää poliittiseen painostukseen ja eri mieltä olevien leimaamiseen. Keijo Kaarisadetta on väitetty trolliksi ja informaatiovaikuttamiseksi, vaikka kyseessä on selvästi länsimaista sananvapauskäsitystä ja avointa yhteiskuntaa puolustava parodiatili. Informaatiovaikuttaminen näyttää olevan pitkälti katsojan silmässä ja sen myötä termi on nopeasti muodostunut poliittiseksi leimakirveeksi. Juuri tällaista käsitteiden hämärtämistä ja hämmentämistä aidot informaatiovaikuttajat toivovatkin. Kuka tällä hetkellä käytännössä tekee likaisen työn heidän puolestaan?<br /><br />Voidaan jopa todeta, että informaatiovaikuttaminen on jo toiminut niihin ihmisiin, jotka jatkuvasti tunteidensa vallassa vaativat Suomeen venäläistyyppisiä ilmaisunvapautta rajoittavia vihapuhelakeja. Termi &rdquo;vihapuhe&rdquo; on epämääräinen ja sen kirjaaminen lakiin erittäin ongelmallinen. Hallinnosta riippuen lähes mikä tahansa valtion virallisen linjan ja yleisen mielipiteen arvosteleminen on mahdollista määritellä vihapuheeksi. Juuri näin Venäjällä toimitaan. Halutaanko tätä oikeasti Suomeen vai olisiko järkevämpää noudattaa länsimaista linjaa ja pitää pää kylmänä?<br /><br />Minun vastaukseni kysymykseen on selvä. Suomi kuuluu länteen ja täällä pitää noudattaa länsimaista sananvapauskäsitystä. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että yksilönvapauksia ei&nbsp;pidä rajoittaa vaan lisätä.&nbsp;<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sananvapaus on länsimaisen liberaalidemokratian keskeisin arvo ja elinehto. Parlamentaariset prosessit ja niitä edeltävä julkinen keskustelu edellyttävät vapautta kertoa oma mielipiteensä. Vaikeista asioista ja ongelmista puhuminen ei ole helppoa, koska joku voi aina loukkaantua. Tähän sananvapautta tarvitaan. Emme voi mennä uhriutujien ja loukkaantujien ehdolla.

Sananvapaus koskee meitä kaikkia, niin tavallisia kansalaisia, virkamiehiä kuin poliitikkoja. On silti selvää, että virkamies kuten poliisi joutuu julkisen roolinsa puitteissa rajoittamaan omia sanomisiaan, muun muassa henkilökohtaisia poliittisia kannanottoja. Vastaavasti kansanedustaja ei voi kertoa julkisesti työhönsä liittyviä luottamuksellisia asioita. 

Valitettavasti sosiaalisessa mediassa joillakin viranomaisilla on rooli lipsahtanut välillä pahasti henkilökohtaisen mission puolelle ja olen tästä jokusen kerran joutunut huomauttamaankin. Samoin vihapuheintoilu on alkanut saada hyvin huolestuttavia piirteitä ja niitä parodioimaan on syntynyt joitakin sosiaalisen median tilejä. Näistä paras on vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade, jonka sanan säilä on terävä ja yhteiskunnallisesti ajan hermolla. Tili kuitenkin jäädytettiin ilmeisesti punavihreiden tekemien ilmiantojen vuoksi. Twitterillä on tietenkin tähän oikeus, mutta teko on yhdenvertaisuuden kannalta erittäin ongelmallinen ja monessa suhteessa valaiseva.

Virkamiesten ja poliitikkojen vallankäyttöä on voitava kritisoida ja parodia tai satiiri on siihen oivallinen keino. Emmehän me ainakaan vielä elä Venäjällä tai Kiinassa, jossa viranomaisten ja päättäjien kritisoiminen johtaa helposti pidätyksiin ja peräti vankeustuomioihin. Kehitys tähän suuntaan näyttäisi kuitenkin nyt lännessäkin alkaneen. Se pitää pysäyttää.

Ilmaisunvapaus on avoimelle yhteiskunnalle elintärkeä arvo, joten siitä voi poiketa vain äärimmäisissä erityistapauksissa. Näitä ovat muun muassa suorat uhkailut, väkivaltaan yllyttäminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon paljastaminen, henkilökohtainen vainoaminen ja kunnianloukkaus. Kaikki nämä mainitaan kuitenkin jo rikoslaissa ja hyvä niin. Tarvitaan vain lisäresursseja poliisille ja oikeuslaitokselle.

Mitään uusia kiristyksiä sananvapauteen emme kaipaa, päinvastoin. Nykyisin eräät poliitikot ovat aivan turhaan oikeuden pakeilla vaikkapa uskontojen loukkaamisesta ja saavat rangaistukseksi sakkoja. Poliisilla ja oikeuslaitoksella on jo valmiiksi resurssipula ja kaikki tällainen vain lisää kuormitusta. Tässä ei ole mitään järkeä.

Venäjällä hallinto käyttää niin sanottuja ekstremismilakeja jatkuvasti Putinin hallinnon kriitikkoja vastaan. Nyt Suomessa moni punavihreä haluaa tänne samanlaisia lakeja. He eivät ymmärrä sitä perustavanlaatuista seikkaa, että tällaisia lakeja voidaan helposti käyttää heitä itseään vastaan, jos hallinto muuttuu vaikkapa kansallismieliseksi. Kun katsoo Eurooppaa, kehitys ei ole edes kovin epätodennäköinen. Hallitukset painostavat jo nyt somejättejä ja juuri tästä johtuu se, että Twitter ja Facebook poistavat tai jäädyttävät tilejä jatkuvasti mielivaltaisin perustein, ilmiantojen ja algoritmien perusteella. Eräänlaista info- ja vaalivaikuttamista tämäkin. 

Millaiseksi vihapuhelakien kannattajan mieli muuttuu siinä vaiheessa, kun hän itse on yhtäkkiä vähemmistössä ja sananvapausrajoitusten kohteena? Tätä kannattaa miettiä todella vakavasti. Jos Euroopan hallitukset ovat parin vuosikymmenen sisällä pääosin kansallismielisiä, sosiaalisen median kansainväliset suuryritykset voivat saada aivan toisenlaisia vaatimuksia sisällön rajoittamisesta. Haluaako joku oikeasti tällaisen mielivallan alle? 

Parodia on historiallisesti ollut aina uhka vallanpitäjille ja viranomaisille: nauru on vaarallista, kuten me Umberto Ecoa lukeneet tiedämme. Siksi parodia on olennainen osa sananvapautta ja hallintojen arvostelua. Sananvapauden tulee nimenomaan suojella puhetta, jonka kritiikin kohde kokee loukkaavaksi, kiusalliseksi tai ikäväksi. Minuakin arvostellaan, leimataan ja maalitetaan toistuvasti, mutta vastaan huuteluun asianmukaisesti eikä minulle tulisi mieleenkään vaatia kriitikkojeni vaientamista juridisin keinoin. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että kannatan länsimaista, en venäläistä sananvapauskäsitystä.

Reinikainen on kauan ollut yksi suosikkihahmoistani, vaikka se parodioi suomalaista poliisimiestä. Nykyään on valitettavasti alkanut esiintyä ilmiöitä, joita on lähes mahdotonta parodioida, koska ne parodioivat itseään. Monessa suhteessa koko vihapuheintoilu on parodiaa itsestään eikä oma puolueenikaan selviä siitä puhtain paperein. Näin ei voi jatkua.

Informaatiovaikuttaminen on siitä haastava ilmiö, että sitäkin voidaan käyttää poliittiseen painostukseen ja eri mieltä olevien leimaamiseen. Keijo Kaarisadetta on väitetty trolliksi ja informaatiovaikuttamiseksi, vaikka kyseessä on selvästi länsimaista sananvapauskäsitystä ja avointa yhteiskuntaa puolustava parodiatili. Informaatiovaikuttaminen näyttää olevan pitkälti katsojan silmässä ja sen myötä termi on nopeasti muodostunut poliittiseksi leimakirveeksi. Juuri tällaista käsitteiden hämärtämistä ja hämmentämistä aidot informaatiovaikuttajat toivovatkin. Kuka tällä hetkellä käytännössä tekee likaisen työn heidän puolestaan?

Voidaan jopa todeta, että informaatiovaikuttaminen on jo toiminut niihin ihmisiin, jotka jatkuvasti tunteidensa vallassa vaativat Suomeen venäläistyyppisiä ilmaisunvapautta rajoittavia vihapuhelakeja. Termi ”vihapuhe” on epämääräinen ja sen kirjaaminen lakiin erittäin ongelmallinen. Hallinnosta riippuen lähes mikä tahansa valtion virallisen linjan ja yleisen mielipiteen arvosteleminen on mahdollista määritellä vihapuheeksi. Juuri näin Venäjällä toimitaan. Halutaanko tätä oikeasti Suomeen vai olisiko järkevämpää noudattaa länsimaista linjaa ja pitää pää kylmänä?

Minun vastaukseni kysymykseen on selvä. Suomi kuuluu länteen ja täällä pitää noudattaa länsimaista sananvapauskäsitystä. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että yksilönvapauksia ei pidä rajoittaa vaan lisätä. 

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
15 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274073-parodia-kuuluu-sananvapauteen#comments Länsimainen sananvapauskäsitys Liberaali demokratia Parodia Sananvapaus Satiiri Thu, 11 Apr 2019 10:04:44 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274073-parodia-kuuluu-sananvapauteen
Liikunta on sijoitus tulevaisuuteen http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273974-liikunta-on-sijoitus-tulevaisuuteen <p>Terveelliset elämäntavat eivät ole vain kansanterveydellinen vaan myös kansantaloudellinen kysymys. Ihminen elää nykyään entistä pidempään ja siksi onkin tärkeää ennaltaehkäistä vanhuuden vaivoja. Liikunta on tähän tehokas keino, terveellisen ruokavalion ja riittävän levon ohella. Lisäksi hyvä kunto parantaa elämänlaatua.<br /><br />Käyn säännöllisesti kuntosalilla ja lenkillä, kävelen, pyöräilen, ratsastan ja katson, mitä suuhuni laitan. Ajattelen tätä sijoituksena tulevaisuuteen. Kansalaisen ei tarvitse niin paljon turvautua terveydenhuoltopalveluihin, mikäli hän itse voimiensa rajoissa huolehtii kunnostaan. Liikunta pitää tutkitusti myös mielen virkeänä.<br /><br />Politiikassa ennaltaehkäisevä työ sairauksien syntymisessä on pitkään ollut mukana. Haluan kuitenkin entisestään edistää kansalaisten liikkumista ja yleensäkin terveellisiä elämäntapoja. Kansanedustajana ajan aktiivisesti kansalaisten liikuntamahdollisuuksien helpottamista.<br /><br />Urheilujärjestöjen perustaminen ja toiminta tulee tehdä mahdollisimman helpoksi, ja tarpeen vaatiessa niitä voidaan myös tukea, entiseen tapaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokainen meistä voi ilman järjestöjäkin hoitaa kuntoaan ja terveyttään. Siihen riittää kävelylenkille tai kuntosalille lähteminen. Liikuntamuotojen kirjo on ilahduttavan laaja ja yksilöllä vapaus valita niistä itselleen sopivat.<br /><br />Poliitikon tehtävä on mahdollistaa kansalaisten omaehtoinen liikunta- ja virkistystoiminta. Tähän tarvitaan vanhoja metsiä, ulkoilureittejä, luontopolkuja, kansallispuistoja, kaupunkipuistoja, luistinratoja, pyöräteitä ja hiihtolatuja. Näiden mahdollisuuksien kokonaisvaltainen edistäminen on asialistallani korkealla.&nbsp;<br /><br />Jokainen omin lihasvoimin taitettu kilometri tai nostettu kilogramma on sijoitus tulevaisuuteen. Pitkä, hyvä elämä edellyttää terveitä elämäntapoja.&nbsp;<br /><br />Me suomalaiset olemme urheilukansaa ja luonnossa liikkuminen on aina ollut meille tärkeää. Nämä arvot kantavat kauas ja korkealle: se on erinomainen asia.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Terveelliset elämäntavat eivät ole vain kansanterveydellinen vaan myös kansantaloudellinen kysymys. Ihminen elää nykyään entistä pidempään ja siksi onkin tärkeää ennaltaehkäistä vanhuuden vaivoja. Liikunta on tähän tehokas keino, terveellisen ruokavalion ja riittävän levon ohella. Lisäksi hyvä kunto parantaa elämänlaatua.

Käyn säännöllisesti kuntosalilla ja lenkillä, kävelen, pyöräilen, ratsastan ja katson, mitä suuhuni laitan. Ajattelen tätä sijoituksena tulevaisuuteen. Kansalaisen ei tarvitse niin paljon turvautua terveydenhuoltopalveluihin, mikäli hän itse voimiensa rajoissa huolehtii kunnostaan. Liikunta pitää tutkitusti myös mielen virkeänä.

Politiikassa ennaltaehkäisevä työ sairauksien syntymisessä on pitkään ollut mukana. Haluan kuitenkin entisestään edistää kansalaisten liikkumista ja yleensäkin terveellisiä elämäntapoja. Kansanedustajana ajan aktiivisesti kansalaisten liikuntamahdollisuuksien helpottamista.

Urheilujärjestöjen perustaminen ja toiminta tulee tehdä mahdollisimman helpoksi, ja tarpeen vaatiessa niitä voidaan myös tukea, entiseen tapaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokainen meistä voi ilman järjestöjäkin hoitaa kuntoaan ja terveyttään. Siihen riittää kävelylenkille tai kuntosalille lähteminen. Liikuntamuotojen kirjo on ilahduttavan laaja ja yksilöllä vapaus valita niistä itselleen sopivat.

Poliitikon tehtävä on mahdollistaa kansalaisten omaehtoinen liikunta- ja virkistystoiminta. Tähän tarvitaan vanhoja metsiä, ulkoilureittejä, luontopolkuja, kansallispuistoja, kaupunkipuistoja, luistinratoja, pyöräteitä ja hiihtolatuja. Näiden mahdollisuuksien kokonaisvaltainen edistäminen on asialistallani korkealla. 

Jokainen omin lihasvoimin taitettu kilometri tai nostettu kilogramma on sijoitus tulevaisuuteen. Pitkä, hyvä elämä edellyttää terveitä elämäntapoja. 

Me suomalaiset olemme urheilukansaa ja luonnossa liikkuminen on aina ollut meille tärkeää. Nämä arvot kantavat kauas ja korkealle: se on erinomainen asia.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
7 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273974-liikunta-on-sijoitus-tulevaisuuteen#comments Elämänlaatu Kansanterveys Kuntoilu Lähiliikunta Liikunta ja terveys Wed, 10 Apr 2019 09:55:26 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273974-liikunta-on-sijoitus-tulevaisuuteen
Sisäisen turvallisuuden kohteet http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273851-sisaisen-turvallisuuden-kohteet <p>Terrorismin torjunnassa on tärkeää muistaa niin sanottujen pehmeiden kohteiden turvaaminen. Poliisit, ensihoitajat, palomiehet, järjestyksenvalvojat, vartijat ja sotilaat ovat viime vuosina alkaneet kiinnostaa terroristeja mahdollisina iskukohteina ja samalla osa heistä joutuu työssään ja jopa vapaa-ajallaan muunkinlaisen väkivallan kohteeksi.&nbsp;<br /><br />Jihadistiuhkaan liittyen Suomessa on muun muassa esitetty, että varusmiesten ei pitäisi käyttää asepukua liikkuessaan julkisilla paikoilla.<br /><br />Ei voi olla niin, että Suomessa julkisilla paikoilla liikkuvien viranomaisten, mukaan lukien sotilashenkilöiden, täytyy varoa osoittamasta virkaansa puvulla tai merkinnöillä. Pehmeiden kohteiden turvaaminen täytyy hoitaa jämerällä puuttumisella terroristiseen liikehdintään.&nbsp;<br /><br />Tarvitaan siis riittävät resurssit tiedusteluun, poliisin määrärahoihin ja rajavalvontaan. Myös turvapaikkapolitiikka kaipaa mittavaa täysremonttia.<br /><br />Lisäksi univormua käyttäville sisäisen turvallisuuden toimijoille kuuluu samanlainen tehostettu rikosoikeudellinen suoja kuin poliisilla jo on.<br /><br />Suomalaiselle viranomaiselle täytyy taata oikeus kantaa virkapukuaan ylpeydellä ja arvokkuudella.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Terrorismin torjunnassa on tärkeää muistaa niin sanottujen pehmeiden kohteiden turvaaminen. Poliisit, ensihoitajat, palomiehet, järjestyksenvalvojat, vartijat ja sotilaat ovat viime vuosina alkaneet kiinnostaa terroristeja mahdollisina iskukohteina ja samalla osa heistä joutuu työssään ja jopa vapaa-ajallaan muunkinlaisen väkivallan kohteeksi. 

Jihadistiuhkaan liittyen Suomessa on muun muassa esitetty, että varusmiesten ei pitäisi käyttää asepukua liikkuessaan julkisilla paikoilla.

Ei voi olla niin, että Suomessa julkisilla paikoilla liikkuvien viranomaisten, mukaan lukien sotilashenkilöiden, täytyy varoa osoittamasta virkaansa puvulla tai merkinnöillä. Pehmeiden kohteiden turvaaminen täytyy hoitaa jämerällä puuttumisella terroristiseen liikehdintään. 

Tarvitaan siis riittävät resurssit tiedusteluun, poliisin määrärahoihin ja rajavalvontaan. Myös turvapaikkapolitiikka kaipaa mittavaa täysremonttia.

Lisäksi univormua käyttäville sisäisen turvallisuuden toimijoille kuuluu samanlainen tehostettu rikosoikeudellinen suoja kuin poliisilla jo on.

Suomalaiselle viranomaiselle täytyy taata oikeus kantaa virkapukuaan ylpeydellä ja arvokkuudella.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
2 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273851-sisaisen-turvallisuuden-kohteet#comments Pelastus Poliisi Sisäinen turvallisuus Terrorismi Tue, 09 Apr 2019 08:10:19 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273851-sisaisen-turvallisuuden-kohteet
Kansanedustajan vaikutusmahdollisuudet http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273757-kansanedustajan-vaikutusmahdollisuudet <p>Eduskuntavaalikampanjani aikana ihmisten minulle toistuvasti esittämä kysymys on seuraava: Jos äänestän sinua Atte, niin kerro minulle, miten voit vaikuttaa eduskunnassa ensimmäisen kauden kansanedustajana? Vastauksena kysymykseen käyn läpi suoria ja epäsuoria poliittisen vaikuttamisen tapoja.</p><p>Moni kansalainen ei tiedä, että vaikuttamista harjoitetaan kaikissa päätöksentekoprosessin vaiheissa. Ihmiset näyttävät jopa olettavan, että kansanedustaja voi vaikuttaa vain suuren salin äänestyksessä ja näin ollen on luonnollista, että he ovat myös huolissaan ryhmäkurin vaikutuksesta yksittäisen kansanedustajan valtaan.&nbsp;<br /><br />Poliittinen vaikuttaminen lähtee valmisteluprosessin ymmärryksestä. On tiedostettava, että lait säädetään tietyssä järjestyksessä, joihin valveutunut kansanedustaja voi vaikuttaa monin eri keinoin.&nbsp;Kansanedustajana minulla on esimerkiksi käytössäni eri alojen asiantuntijoita, joilta voin kysyä aina tarpeen mukaan neuvoa lainsäädäntötyössä ja vaikuttamisessa ylipäätään. Verkostoni ovat laajat ja ulottuvat kansainvälisiin ympyröihin. Kenttäkokemukseni ulkomailla muun muassa rauhanturvatyössä auttaa minua myös eduskunnassa, koska näihin tehtäviin läheisessä yhteydessä olevista seikoista päätetään siellä. Voin hyödyntää tietämystäni vaikkapa jihadismiin, terrorismiin, yleiseen turvallisuuteen, rinnakkaisyhteiskuntiin, luonnonsuojeluun, seniorikansalaisten asemaan, sosiaaliturvaan ja työelämään sekä yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä.</p><p><strong>Aloitteet</strong></p><p>Aloitteiden merkitys julkisessa keskustelussa on merkittävä. Esittämällä uusia ideoita on mahdollista nostaa julkiseen keskusteluun uusia ideoita ja saada ideoista aloitteita. Keskustelu asian ympärillä saa vauhtia ja näin asioihin voi vaikuttaa enemmän kuin on itse edes osannut odottaa.&nbsp;</p><p><strong>Esitysvaihe</strong></p><p>Esivalmistelut tapahtuvat hallitusohjelmaneuvotteluissa, joihin kansanedustajat osallistuvat. Kansanedustajat äänestävät hallitusohjelmasta soveltuvin muutoksin ohjelmaa laadittaessa. Lopuksi hallitusohjelma hyväksytään oman ryhmän kesken. Keskustelut ja keskeisten tavoitteiden asettaminen on aloitettu jo yli vuosi sitten.&nbsp;<br /><br />Olen osallistunut aktiivisesti ja määrätietoisesti käytyyn keskusteluun tuoden omia mielipiteitäni esiin sekä julkisesti että sisäisten kanavien kautta. Argumentoimalla järkevältä pohjalta ja esittämällä omat näkemykseni prosessin alkuvaiheessa saan jo vaikutettua varsin paljon päätöksentekoon.</p><p><strong>Valmisteluvaihe</strong></p><p>Ministerit ja ministeriö käynnistävät hallitusohjelmassa kirjatuista hankkeista prosessit. Työ alkaa virkamiesvalmisteluna eri toimikunnissa, työryhmissä, elimissä ja komiteoissa. Näissä kuullaan asiantuntijoita ja eturyhmiä, jotka lausuvat mielipiteensä. Hallituksessa kaikki ministerit ja eduskuntaryhmän kansanedustajat avustavat oman puolueen ministereiden työtä, kun valiokunnista sitä pyydetään. Lisäksi on hyvä muistaa, että ministerit ja kansanedustajat seuraavat eri ministeriöiden työskentelyä, olivatpa edustajat sitten hallituksessa tai oppositiossa.&nbsp;</p><p>Kansanedustajan on tärkeää seurata ja olla tietoinen eri ministeriöiden valmistelusta. Valmisteluun ja valmistelijoihin voi vaikuttaa tapaamalla edustajia. Valmisteluvaiheeseen kuuluu yleensä lausuntokierros, jolloin kuka vain voi lausua mielipiteensä.&nbsp;Aion olla tässäkin vaiheessa prosessia aktiivinen.</p><p><strong>Päätösvaihe</strong></p><p>Ministeri esittää prosessin tuloksena mietinnön työryhmän puheenjohtajan hyväksymässä muodossa. Hallitus käsittelee mietinnön ja luovuttaa hallituksen hyväksymän esityksen eduskuntakäsittelyyn. Päätösvaiheeseen vaikuttamiseksi voin kansanedustajana olla yhteydessä esitystä antavaan ministeriin ja vedota muihin ministereihin. Eräs viisas vaikuttaja totesikin kansanedustajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluvan huolehtimisen siitä, että ministerit ja hallitus ovat tietoisia esityksen vaikutuksista mahdollisuuksien ja riskien osalta &ndash; muita vaikutusarviointeja unohtamatta.</p><p><strong>Eduskuntakäsittely</strong></p><p>Eduskunnassa käsittely alkaa valiokuntakäsittelyllä. Valiokunnissa kuullaan erilaisia asiantuntijoita, joita minulla siis on laaja verkosto käytettävissäni. Asiat etenevät keskustelun, esitysten, äänestysten ja lopullisen hyväksymisen kautta korjatussa muodossa. Isoissa asioissa hallituspuolueen kansanedustajan eduskuntaryhmä hyväksyy tai hylkää valiokunnan antaman esityksen.&nbsp;</p><p>Eduskuntakäsittelyssä nostaisin aiempaa vahvemmin esille juuri asiantuntijakuulemisten yhteydessä tulkinnat ja toimet Euroopan Unionin kautta tulevasta pakottavasta lainsäädännöstä. Meidän tulee jatkossa tiedostaa ja ottaa oppia siitä, miten Suomen kansantaloudelle haitallista lainsäädäntöä on mahdollista tulkita tai sen velvoitteita lieventää käyttöönoton osalta muiden unionin jäsenmaiden tapaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Eduskuntaryhmän käsittelyssä yksittäinen kansanedustaja voi tehdä esityksiä ja hakea esitykselleen kannatusta eduskuntaryhmän muilta kansanedustajilta. Viime kädessä ehdotuksesta voidaan äänestää. Tässäkin vaiheessa prosessia voin vaikuttaa argumentoimalla järkipohjalta ja tuomalla esiin asiantuntijanäkökulman. Jos esitys koskee vaikkapa turvapaikkaprosesseja, työperäistä maahanmuuttoa tai terrorismilainsäädäntöä, vaikutusmahdollisuuteni ovat erinomaiset. Myös ympäristönsuojeluasioissa olen aktiivinen ja hyödynnän tehokkaasti asiantuntijaverkostoani.</p><p>Viime kädessä esityksestä äänestetään täysistunnossa, joka televisioidaan. Yleensä täysistuntokäsittelyyn kuuluvat puheenvuorot puolesta (hallitus) ja vastaan (oppositio). Täysistunnossa on mahdollista käyttää värikkäitä puheenvuoroja ja tuoda esiin epäkohtia, joskin on tiedostettava, että hallituksen esitykset menevät täysistuntokäsittelyn jälkeen lähes poikkeuksetta läpi esityksen mukaisina. Kyse on suurelle yleisölle tarkoitetusta teatterista, jonka moni kansalainen sekoittaa kansanedustajan todelliseen työhön, joka tapahtuu pitkälti kokonaan näkymättömissä.</p><p><strong>Toimeenpanovaihe</strong></p><p>Lain vahvistamisen myötä tehdään ministeriössä tarvittavat säädökset ja lain tulkinnat täytäntöönpanoa ja soveltamista varten. Myös tulkinnat tulevat tässä vaiheessa esiin annettujen ohjeiden osalta. Vielä tässäkin vaiheessa voin vaikuttaa virkamiehiin ja esittää käsittelyvaiheen tulkintoja, jos ja kun haluan saada toimeenpanon velvoitteet lähemmäs omia näkemyksiäni.</p><p><strong>Vaikuttamisesta yleensä</strong></p><p>Vaikuttaminen lähtee kyvystä erottaa olennaiset ja epäolennaiset asiat toisistaan. Olennaisiin asioihin panostaminen ja niihin vaikuttaminen vaatii kovaa työtä ja paneutumista edellä kuvattuun valmisteluun koko prosessin ajan. Tähän olen valmistautunut huolella.</p><p>Taustojen ja eri intressiryhmien tavoitteiden selvittäminen, toimien listaaminen, valmistelun seuraaminen ja vaikuttaminen jokaisessa eri vaiheessa ovat keskeisiä osatekijöitä paremman lopputuloksen syntymisessä.</p><p>Sisäisen vaikuttamisen lisäksi lähes yhtä tärkeää valmistelussa on ulkoinen vaikuttaminen. Suomessa on maailman vahvimpiin lukeutuva neljäs valtiomahti: media. Ottamalla osaa julkiseen keskusteluun ja tuomalla omia mielipiteitäni julki käsiteltävien asioiden osalta olen aiemminkin Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunkiympäristölautakunnassa onnistunut vaikuttamaan asioihin ja aion myös kansanedustajana jatkaa samalla linjalla. Helsingin suurmoskeijahankkeen kaatamisen ja Malmin lentokentän rakennushankkeen viivyttämisen voin laskea näkyvimpiin saavutuksiini kunnallispoliitikkona.</p><p>Uutena vaikutuskanavana, jota seurataan ja joka vaikuttaa enenevissä määrin politiikkaan, on viides valtiomahti, sosiaalinen media. Olen saanut sen kautta, kiitos vaalitiimini ahkeran työn, teemojani julki videoiden, mainosten, valokuvien ja kirjoitusten muodossa. Poliitikkosivuni on noussut kampanjani kuluessa suosituimpien joukkoon ja videoiden katsojamäärät ovat ylittäneet kaikki odotukseni. Monet blogitekstini ovat olleet Uuden Suomen blogipalvelun luetuimpien joukossa ja niitä on myös laajasti uutisoitu. Osa teksteistä on poikinut jopa televisioesiintymisiä.<br /><br />Tämä kaikki on vaikuttamista poliittisiin prosesseihin. Äänestämällä minua voit lisäksi vaikuttaa suoraan puolueen linjaan, koska puoluejohdon on luonnollisesti kuunneltava tarkkaan kentän ääntä. Yksi edustaja saa Arkadianmäellä aikaan enemmän kuin moni aavistaakaan &ndash; vaaditaan vain valmisteluprosessin ymmärtämistä, hyvää pelisilmää, argumentaatiokykyä, asiantuntijaverkostoja ja ennen kaikkea lujaa tahtoa.&nbsp;<br /><br />Kampanjani huipentuessa kuluvalla viikolla muistutan teitä kaikkia vielä kerran siitä, että vain äänestämällä voi vaikuttaa ja äänestämällä minua tiedätte varmasti, mitä saatte. Kun äänestätte vaikuttamaan kykenevää ehdokasta, vaikutatte samalla itsekin poliittisiin prosesseihin.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntavaalikampanjani aikana ihmisten minulle toistuvasti esittämä kysymys on seuraava: Jos äänestän sinua Atte, niin kerro minulle, miten voit vaikuttaa eduskunnassa ensimmäisen kauden kansanedustajana? Vastauksena kysymykseen käyn läpi suoria ja epäsuoria poliittisen vaikuttamisen tapoja.

Moni kansalainen ei tiedä, että vaikuttamista harjoitetaan kaikissa päätöksentekoprosessin vaiheissa. Ihmiset näyttävät jopa olettavan, että kansanedustaja voi vaikuttaa vain suuren salin äänestyksessä ja näin ollen on luonnollista, että he ovat myös huolissaan ryhmäkurin vaikutuksesta yksittäisen kansanedustajan valtaan. 

Poliittinen vaikuttaminen lähtee valmisteluprosessin ymmärryksestä. On tiedostettava, että lait säädetään tietyssä järjestyksessä, joihin valveutunut kansanedustaja voi vaikuttaa monin eri keinoin. Kansanedustajana minulla on esimerkiksi käytössäni eri alojen asiantuntijoita, joilta voin kysyä aina tarpeen mukaan neuvoa lainsäädäntötyössä ja vaikuttamisessa ylipäätään. Verkostoni ovat laajat ja ulottuvat kansainvälisiin ympyröihin. Kenttäkokemukseni ulkomailla muun muassa rauhanturvatyössä auttaa minua myös eduskunnassa, koska näihin tehtäviin läheisessä yhteydessä olevista seikoista päätetään siellä. Voin hyödyntää tietämystäni vaikkapa jihadismiin, terrorismiin, yleiseen turvallisuuteen, rinnakkaisyhteiskuntiin, luonnonsuojeluun, seniorikansalaisten asemaan, sosiaaliturvaan ja työelämään sekä yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä.

Aloitteet

Aloitteiden merkitys julkisessa keskustelussa on merkittävä. Esittämällä uusia ideoita on mahdollista nostaa julkiseen keskusteluun uusia ideoita ja saada ideoista aloitteita. Keskustelu asian ympärillä saa vauhtia ja näin asioihin voi vaikuttaa enemmän kuin on itse edes osannut odottaa. 

Esitysvaihe

Esivalmistelut tapahtuvat hallitusohjelmaneuvotteluissa, joihin kansanedustajat osallistuvat. Kansanedustajat äänestävät hallitusohjelmasta soveltuvin muutoksin ohjelmaa laadittaessa. Lopuksi hallitusohjelma hyväksytään oman ryhmän kesken. Keskustelut ja keskeisten tavoitteiden asettaminen on aloitettu jo yli vuosi sitten. 

Olen osallistunut aktiivisesti ja määrätietoisesti käytyyn keskusteluun tuoden omia mielipiteitäni esiin sekä julkisesti että sisäisten kanavien kautta. Argumentoimalla järkevältä pohjalta ja esittämällä omat näkemykseni prosessin alkuvaiheessa saan jo vaikutettua varsin paljon päätöksentekoon.

Valmisteluvaihe

Ministerit ja ministeriö käynnistävät hallitusohjelmassa kirjatuista hankkeista prosessit. Työ alkaa virkamiesvalmisteluna eri toimikunnissa, työryhmissä, elimissä ja komiteoissa. Näissä kuullaan asiantuntijoita ja eturyhmiä, jotka lausuvat mielipiteensä. Hallituksessa kaikki ministerit ja eduskuntaryhmän kansanedustajat avustavat oman puolueen ministereiden työtä, kun valiokunnista sitä pyydetään. Lisäksi on hyvä muistaa, että ministerit ja kansanedustajat seuraavat eri ministeriöiden työskentelyä, olivatpa edustajat sitten hallituksessa tai oppositiossa. 

Kansanedustajan on tärkeää seurata ja olla tietoinen eri ministeriöiden valmistelusta. Valmisteluun ja valmistelijoihin voi vaikuttaa tapaamalla edustajia. Valmisteluvaiheeseen kuuluu yleensä lausuntokierros, jolloin kuka vain voi lausua mielipiteensä. Aion olla tässäkin vaiheessa prosessia aktiivinen.

Päätösvaihe

Ministeri esittää prosessin tuloksena mietinnön työryhmän puheenjohtajan hyväksymässä muodossa. Hallitus käsittelee mietinnön ja luovuttaa hallituksen hyväksymän esityksen eduskuntakäsittelyyn. Päätösvaiheeseen vaikuttamiseksi voin kansanedustajana olla yhteydessä esitystä antavaan ministeriin ja vedota muihin ministereihin. Eräs viisas vaikuttaja totesikin kansanedustajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluvan huolehtimisen siitä, että ministerit ja hallitus ovat tietoisia esityksen vaikutuksista mahdollisuuksien ja riskien osalta – muita vaikutusarviointeja unohtamatta.

Eduskuntakäsittely

Eduskunnassa käsittely alkaa valiokuntakäsittelyllä. Valiokunnissa kuullaan erilaisia asiantuntijoita, joita minulla siis on laaja verkosto käytettävissäni. Asiat etenevät keskustelun, esitysten, äänestysten ja lopullisen hyväksymisen kautta korjatussa muodossa. Isoissa asioissa hallituspuolueen kansanedustajan eduskuntaryhmä hyväksyy tai hylkää valiokunnan antaman esityksen. 

Eduskuntakäsittelyssä nostaisin aiempaa vahvemmin esille juuri asiantuntijakuulemisten yhteydessä tulkinnat ja toimet Euroopan Unionin kautta tulevasta pakottavasta lainsäädännöstä. Meidän tulee jatkossa tiedostaa ja ottaa oppia siitä, miten Suomen kansantaloudelle haitallista lainsäädäntöä on mahdollista tulkita tai sen velvoitteita lieventää käyttöönoton osalta muiden unionin jäsenmaiden tapaan.   

Eduskuntaryhmän käsittelyssä yksittäinen kansanedustaja voi tehdä esityksiä ja hakea esitykselleen kannatusta eduskuntaryhmän muilta kansanedustajilta. Viime kädessä ehdotuksesta voidaan äänestää. Tässäkin vaiheessa prosessia voin vaikuttaa argumentoimalla järkipohjalta ja tuomalla esiin asiantuntijanäkökulman. Jos esitys koskee vaikkapa turvapaikkaprosesseja, työperäistä maahanmuuttoa tai terrorismilainsäädäntöä, vaikutusmahdollisuuteni ovat erinomaiset. Myös ympäristönsuojeluasioissa olen aktiivinen ja hyödynnän tehokkaasti asiantuntijaverkostoani.

Viime kädessä esityksestä äänestetään täysistunnossa, joka televisioidaan. Yleensä täysistuntokäsittelyyn kuuluvat puheenvuorot puolesta (hallitus) ja vastaan (oppositio). Täysistunnossa on mahdollista käyttää värikkäitä puheenvuoroja ja tuoda esiin epäkohtia, joskin on tiedostettava, että hallituksen esitykset menevät täysistuntokäsittelyn jälkeen lähes poikkeuksetta läpi esityksen mukaisina. Kyse on suurelle yleisölle tarkoitetusta teatterista, jonka moni kansalainen sekoittaa kansanedustajan todelliseen työhön, joka tapahtuu pitkälti kokonaan näkymättömissä.

Toimeenpanovaihe

Lain vahvistamisen myötä tehdään ministeriössä tarvittavat säädökset ja lain tulkinnat täytäntöönpanoa ja soveltamista varten. Myös tulkinnat tulevat tässä vaiheessa esiin annettujen ohjeiden osalta. Vielä tässäkin vaiheessa voin vaikuttaa virkamiehiin ja esittää käsittelyvaiheen tulkintoja, jos ja kun haluan saada toimeenpanon velvoitteet lähemmäs omia näkemyksiäni.

Vaikuttamisesta yleensä

Vaikuttaminen lähtee kyvystä erottaa olennaiset ja epäolennaiset asiat toisistaan. Olennaisiin asioihin panostaminen ja niihin vaikuttaminen vaatii kovaa työtä ja paneutumista edellä kuvattuun valmisteluun koko prosessin ajan. Tähän olen valmistautunut huolella.

Taustojen ja eri intressiryhmien tavoitteiden selvittäminen, toimien listaaminen, valmistelun seuraaminen ja vaikuttaminen jokaisessa eri vaiheessa ovat keskeisiä osatekijöitä paremman lopputuloksen syntymisessä.

Sisäisen vaikuttamisen lisäksi lähes yhtä tärkeää valmistelussa on ulkoinen vaikuttaminen. Suomessa on maailman vahvimpiin lukeutuva neljäs valtiomahti: media. Ottamalla osaa julkiseen keskusteluun ja tuomalla omia mielipiteitäni julki käsiteltävien asioiden osalta olen aiemminkin Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunkiympäristölautakunnassa onnistunut vaikuttamaan asioihin ja aion myös kansanedustajana jatkaa samalla linjalla. Helsingin suurmoskeijahankkeen kaatamisen ja Malmin lentokentän rakennushankkeen viivyttämisen voin laskea näkyvimpiin saavutuksiini kunnallispoliitikkona.

Uutena vaikutuskanavana, jota seurataan ja joka vaikuttaa enenevissä määrin politiikkaan, on viides valtiomahti, sosiaalinen media. Olen saanut sen kautta, kiitos vaalitiimini ahkeran työn, teemojani julki videoiden, mainosten, valokuvien ja kirjoitusten muodossa. Poliitikkosivuni on noussut kampanjani kuluessa suosituimpien joukkoon ja videoiden katsojamäärät ovat ylittäneet kaikki odotukseni. Monet blogitekstini ovat olleet Uuden Suomen blogipalvelun luetuimpien joukossa ja niitä on myös laajasti uutisoitu. Osa teksteistä on poikinut jopa televisioesiintymisiä.

Tämä kaikki on vaikuttamista poliittisiin prosesseihin. Äänestämällä minua voit lisäksi vaikuttaa suoraan puolueen linjaan, koska puoluejohdon on luonnollisesti kuunneltava tarkkaan kentän ääntä. Yksi edustaja saa Arkadianmäellä aikaan enemmän kuin moni aavistaakaan – vaaditaan vain valmisteluprosessin ymmärtämistä, hyvää pelisilmää, argumentaatiokykyä, asiantuntijaverkostoja ja ennen kaikkea lujaa tahtoa. 

Kampanjani huipentuessa kuluvalla viikolla muistutan teitä kaikkia vielä kerran siitä, että vain äänestämällä voi vaikuttaa ja äänestämällä minua tiedätte varmasti, mitä saatte. Kun äänestätte vaikuttamaan kykenevää ehdokasta, vaikutatte samalla itsekin poliittisiin prosesseihin.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki
 

]]>
5 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273757-kansanedustajan-vaikutusmahdollisuudet#comments Demokratia Eduskunta Kansanedustajan työ Poliittinen vaikuttaminen Politiikka Mon, 08 Apr 2019 08:53:50 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273757-kansanedustajan-vaikutusmahdollisuudet
Maahanmuuttopolitiikka http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273648-maahanmuuttopolitiikka <p>Maahanmuutto on näiden vaalien tärkeimpiä teemoja, vaikka moni edelleen vähättelee aihetta.<br />Maahanmuuttopolitiikka sisältää sekä humanitaarisen maahanmuuton, turvapaikanhakijat ja pakolaiset, että työperäisen maahanmuuton, siirtolaisuuden.&nbsp;<br /><br />Näiden kysymysten ympärillä esiintyy sekä huolestuttavaa ääriliikehdintää että kohtuutonta sinisilmäisyyttä. Ongelmat voidaan kuitenkin ratkaista viisaalla tolkun politiikalla.<br /><br />Vuoden 2015 turvapaikkakriisi opetti paljon. Reilu 30 000 turvapaikanhakijaa lyhyessä ajassa oli maamme vastaanottokyvyn rajoilla ja viranomaiset selvisivät urakasta kohtalaisesti. Kansalaiset ovat silti huolestuneita turvapaikanhakuun liittyvistä ongelmista ja huoleen on tietenkin perusteita: otetaan vaikkapa Turun terrori-isku, jonka teki marokkolainen turvapaikanhakija. Tai Oulussa paljastuneet järjestelmälliset lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset. Tällaiset järkyttävät rikokset on pystyttävä estämään. Maassamme on liikaa löysin perustein maahan tulleita nuoria miehiä, jotka muodostavat turvallisuusuhan.<br /><br />Nykyisenkaltainen malli, jossa turvapaikkaa voi hakea vasta maan rajojen sisäpuolelta, luo lähinnä markkinat ihmissalakuljetukselle. Vaikealle ja vaaralliselle matkalle lähteäkseen täytyy olla huomattava summa rahaa ja useimmiten lisäksi hyvä fyysinen kunto. Nykyisellään malli suosii siis nuoria miehiä, ei kaikkein hädänalaisimpia: naisia, lapsia ja vanhuksia. Turvapaikanhakuprosessi pitäisikin siirtää maamme rajojen sisäpuolelta lähtöalueiden lähelle perustettaville, YK:n pakolaisjärjestön alaisuudessa toimiville EU:n yhteisille leireille.<br /><br />Suomessa on yllin kyllin virkamiehiä, jotka mielellään ja pienelläkin päivärahalla muuttaisivat muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi esimerkiksi Turkin rajaseudulle, Irakin Kurdistaniin, Jordaniaan, Marokkoon tai tulevaisuudessa vaikkapa Libyaan perustettaville leireille opettamaan turvapaikanhakijoille suomen kieltä ja kulttuuria. Opinnoissaan hyvin edistyneet ja aktiivista kotoutumishalukkuutta osoittaneet voitaisiin sitten lennättää leireiltä perhekunnittain Suomeen, suoraan töihin ja kouluun.<br /><br />Tärkeää on käsitellä oikein myös niitä yksilöitä, jotka eivät kaikesta huolimatta sopeudu maahamme. Sosiaaliturvan väärinkäytösten, sopeutumattomuuden, rikollisuuden ja terrorismin riskit on minimoitava nykyistä huomattavasti tehokkaammalla käännytys- ja karkotusmenettelyllä. Pelisäännöt on tehtävä alusta lähtien selväksi: vakaviin rikoksiin syyllistyneet pitää karkottaa maasta ja karkotukset on myös kyettävä panemaan täytäntöön. EU:n yhteiset leirit toimisivat tässäkin, sillä leireille voi aina palauttaa. Nopeilla ja oikeudenmukaisilla toimenpiteillä luodaan uskoa maamme oikeus- ja sosiaalijärjestelmän toimivuuteen ja hillitään tehokkaasti myös kansallismielistä ääriajattelua.<br /><br />Olen jo pitkään kannattanut Kanadan mallia, joka perustuu maahanpyrkijöiden pisteyttämiseen sen perusteella, kuinka todennäköisesti hakija kohdemaassa työllistyy. Kanadan ohella Sveitsi on maa, josta kannattaa ottaa mallia.Sveitsin kansalaisuuslaki tiukkeni huomattavasti vuoden 2018 alussa. Jos ihminen on elänyt sosiaaliturvan varassa, kansalaisuutta ei myönnetä. Ennen sen myöntämistä hakijan pitää osoittaa, että kykenee itse elättämään itsensä. Lisäksi hänen pitää kyetä osoittamaan, ettei edellisten kolmen vuoden aikana ole elänyt sosiaaliturvan varassa.&nbsp;<br /><br />Toisaalta kansalaisuuden voi saada, jos maksaa takaisin saamansa avustukset. Hakijan on myös oltava integroitunut Sveitsiin. Hänen pitää olla tottunut sveitsiläisiin tapoihin, noudattaa maan lakia eikä hän saa vaarantaa Sveitsin sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Hakijan pitää lisäksi kyetä todistamaan olevansa tiiviissä yhteyksissä sveitsiläisiin eikä hänellä saa olla rangaistuksia, jotka ylittävät kolmen kuukauden vankeuden.<br /><br />Tällaisella jämerällä politiikalla estetään väärinkäytökset ja rinnakkaisyhteiskuntien syntyminen.<br />Työperäinen maahanmuutto täytyy vastaavasti rakentaa kestävälle pohjalle, ei yhteiskunnan tukien varaan. Matalapalkka-aloille mahdollisesti muodostuva työn ylitarjonta aiheuttaa huomattavan rasitteen valtiontaloudelle sosiaaliturvamenojen kasvuna. Jos työstä saatava palkka ei riitä elämiseen, valtion pitää kompensoida se tulonsiirroilla. Elinkeinoelämälle tietenkin kelpaa halpa, valtion subventoima työvoima, mutta hyvinvointivaltion kannalta ratkaisu on kestämätön.<br /><br />Tulijat tarvitsevat sosiaalipalveluja kuten kielenopetusta, päivä- ja terveydenhoitoa ja koulutusta, ja suurissa kaupungeissa, joissa työpaikat sijaitsevat, asuminen on kallista ja edellyttää lähes poikkeuksetta asumistukea. Lisäksi on muistettava, että hyvinvointivaltio ja vapaa työperäinen maahanmuutto ovat keskenään perustavanlaatuisessa ristiriidassa, jos työllä ei elä tai se on pätkäluontoista.<br /><br />Hyvinvointivaltion rahoituspohja on huoltosuhteen varassa, joten ei voi olla niin, että Suomeen muuttaa koko ajan lisää väkeä, joka tätä suhdetta entisestään huonontaa.<br /><br />EU-tasolla olisi tärkeää saada aikaan kokonaisratkaisuja sekä työperäiseen että humanitaariseen maahanmuuttoon. Suomen on oltava asiassa aloitteellinen ja tiukka, ja jos EU-tasolla ei saada ratkaisuja aikaan, Suomen pitää toimia itsenäisesti ja esimerkkinä muille maille.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maahanmuutto on näiden vaalien tärkeimpiä teemoja, vaikka moni edelleen vähättelee aihetta.
Maahanmuuttopolitiikka sisältää sekä humanitaarisen maahanmuuton, turvapaikanhakijat ja pakolaiset, että työperäisen maahanmuuton, siirtolaisuuden. 

Näiden kysymysten ympärillä esiintyy sekä huolestuttavaa ääriliikehdintää että kohtuutonta sinisilmäisyyttä. Ongelmat voidaan kuitenkin ratkaista viisaalla tolkun politiikalla.

Vuoden 2015 turvapaikkakriisi opetti paljon. Reilu 30 000 turvapaikanhakijaa lyhyessä ajassa oli maamme vastaanottokyvyn rajoilla ja viranomaiset selvisivät urakasta kohtalaisesti. Kansalaiset ovat silti huolestuneita turvapaikanhakuun liittyvistä ongelmista ja huoleen on tietenkin perusteita: otetaan vaikkapa Turun terrori-isku, jonka teki marokkolainen turvapaikanhakija. Tai Oulussa paljastuneet järjestelmälliset lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset. Tällaiset järkyttävät rikokset on pystyttävä estämään. Maassamme on liikaa löysin perustein maahan tulleita nuoria miehiä, jotka muodostavat turvallisuusuhan.

Nykyisenkaltainen malli, jossa turvapaikkaa voi hakea vasta maan rajojen sisäpuolelta, luo lähinnä markkinat ihmissalakuljetukselle. Vaikealle ja vaaralliselle matkalle lähteäkseen täytyy olla huomattava summa rahaa ja useimmiten lisäksi hyvä fyysinen kunto. Nykyisellään malli suosii siis nuoria miehiä, ei kaikkein hädänalaisimpia: naisia, lapsia ja vanhuksia. Turvapaikanhakuprosessi pitäisikin siirtää maamme rajojen sisäpuolelta lähtöalueiden lähelle perustettaville, YK:n pakolaisjärjestön alaisuudessa toimiville EU:n yhteisille leireille.

Suomessa on yllin kyllin virkamiehiä, jotka mielellään ja pienelläkin päivärahalla muuttaisivat muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi esimerkiksi Turkin rajaseudulle, Irakin Kurdistaniin, Jordaniaan, Marokkoon tai tulevaisuudessa vaikkapa Libyaan perustettaville leireille opettamaan turvapaikanhakijoille suomen kieltä ja kulttuuria. Opinnoissaan hyvin edistyneet ja aktiivista kotoutumishalukkuutta osoittaneet voitaisiin sitten lennättää leireiltä perhekunnittain Suomeen, suoraan töihin ja kouluun.

Tärkeää on käsitellä oikein myös niitä yksilöitä, jotka eivät kaikesta huolimatta sopeudu maahamme. Sosiaaliturvan väärinkäytösten, sopeutumattomuuden, rikollisuuden ja terrorismin riskit on minimoitava nykyistä huomattavasti tehokkaammalla käännytys- ja karkotusmenettelyllä. Pelisäännöt on tehtävä alusta lähtien selväksi: vakaviin rikoksiin syyllistyneet pitää karkottaa maasta ja karkotukset on myös kyettävä panemaan täytäntöön. EU:n yhteiset leirit toimisivat tässäkin, sillä leireille voi aina palauttaa. Nopeilla ja oikeudenmukaisilla toimenpiteillä luodaan uskoa maamme oikeus- ja sosiaalijärjestelmän toimivuuteen ja hillitään tehokkaasti myös kansallismielistä ääriajattelua.

Olen jo pitkään kannattanut Kanadan mallia, joka perustuu maahanpyrkijöiden pisteyttämiseen sen perusteella, kuinka todennäköisesti hakija kohdemaassa työllistyy. Kanadan ohella Sveitsi on maa, josta kannattaa ottaa mallia.Sveitsin kansalaisuuslaki tiukkeni huomattavasti vuoden 2018 alussa. Jos ihminen on elänyt sosiaaliturvan varassa, kansalaisuutta ei myönnetä. Ennen sen myöntämistä hakijan pitää osoittaa, että kykenee itse elättämään itsensä. Lisäksi hänen pitää kyetä osoittamaan, ettei edellisten kolmen vuoden aikana ole elänyt sosiaaliturvan varassa. 

Toisaalta kansalaisuuden voi saada, jos maksaa takaisin saamansa avustukset. Hakijan on myös oltava integroitunut Sveitsiin. Hänen pitää olla tottunut sveitsiläisiin tapoihin, noudattaa maan lakia eikä hän saa vaarantaa Sveitsin sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Hakijan pitää lisäksi kyetä todistamaan olevansa tiiviissä yhteyksissä sveitsiläisiin eikä hänellä saa olla rangaistuksia, jotka ylittävät kolmen kuukauden vankeuden.

Tällaisella jämerällä politiikalla estetään väärinkäytökset ja rinnakkaisyhteiskuntien syntyminen.
Työperäinen maahanmuutto täytyy vastaavasti rakentaa kestävälle pohjalle, ei yhteiskunnan tukien varaan. Matalapalkka-aloille mahdollisesti muodostuva työn ylitarjonta aiheuttaa huomattavan rasitteen valtiontaloudelle sosiaaliturvamenojen kasvuna. Jos työstä saatava palkka ei riitä elämiseen, valtion pitää kompensoida se tulonsiirroilla. Elinkeinoelämälle tietenkin kelpaa halpa, valtion subventoima työvoima, mutta hyvinvointivaltion kannalta ratkaisu on kestämätön.

Tulijat tarvitsevat sosiaalipalveluja kuten kielenopetusta, päivä- ja terveydenhoitoa ja koulutusta, ja suurissa kaupungeissa, joissa työpaikat sijaitsevat, asuminen on kallista ja edellyttää lähes poikkeuksetta asumistukea. Lisäksi on muistettava, että hyvinvointivaltio ja vapaa työperäinen maahanmuutto ovat keskenään perustavanlaatuisessa ristiriidassa, jos työllä ei elä tai se on pätkäluontoista.

Hyvinvointivaltion rahoituspohja on huoltosuhteen varassa, joten ei voi olla niin, että Suomeen muuttaa koko ajan lisää väkeä, joka tätä suhdetta entisestään huonontaa.

EU-tasolla olisi tärkeää saada aikaan kokonaisratkaisuja sekä työperäiseen että humanitaariseen maahanmuuttoon. Suomen on oltava asiassa aloitteellinen ja tiukka, ja jos EU-tasolla ei saada ratkaisuja aikaan, Suomen pitää toimia itsenäisesti ja esimerkkinä muille maille.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
7 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273648-maahanmuuttopolitiikka#comments Maahanmuutto Pakolaisuus Siirtolaisuus Turvallisuus Turvapaikanhaku Sun, 07 Apr 2019 06:37:24 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273648-maahanmuuttopolitiikka
Sananvapaus http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273510-sananvapaus <p>Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Joskus asiat ovat vaikeita ja sisältävät arvoristiriitoja. Kun unelmat ja todellisuus eivät kohtaa, tarvitaan jämeriä keinoja ongelmien tehokkaaseen ratkaisuun.&nbsp;Ongelmia ei pidä hyssytellä: kissa tulee nostaa pöydälle aina kun on tarvis. Tähän tarvitaan asiallista keskustelua.<br /><br />Sananvapaus on demokratian kulmakivi. Siihen kuuluu myös pilkka, satiiri ja loukkaaminenkin. Mikään näistä ei ole itsetarkoitus, mutta selvää on se, että mukava ja kiltti puhe ei lain suojaa tarvitse. Suojaa tarvitsee nimenomaan sellainen puhe, joka on epämukavaa ja jonkun mielestä ilkeää tai loukkaavaa.<br /><br />Erilaiset fundamentalistit ja heidän suosijansa ovat aina pyrkineet pyhään tai johonkin muuhun ylevään vetoamalla rajoittamaan arvostelijoidensa sananvapautta. Vähemmistöjen suojelun varjolla on usein yritetty ajaa erilaisia, erittäin harmillisiakin poliittisia agendoja. Tämä taipumus näkyy yhteiskunnassamme ja länsimaissa päivittäin.<br /><br />Suomi on pitkään ollut sananvapausmittauksissa kärkisijoilla. Vielä on kuitenkin paljon petrattavaa.<br />Viime vuosikymmenet ovat näyttäneet, kuinka helposti hyvää tarkoittavat ihmiset, viranomaiset ja päättäjät päästävät otteensa lipsumaan.&nbsp;<br /><br />Liiallinen idealismi ja hyväntahtoisuus kääntyvät itseään vastaan siinä vaiheessa, kun poliittisten vastustajien sananvapautta aletaan rajoittaa. Tämä ei pitkässä juoksussa hyödytä ketään muuta kuin niitä, joiden vapauksia rajoitetaan.&nbsp;<br /><br />Kehitys länsimaissa osoittaa selkeästi, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Viime vuosina nousussa ovat olleet kansallismieliset, usein voimakasta ja leimaavaa retoriikkaa suosivat puolueet ja liikkeet. Juuri niiden sananvapautta on pyritty suitsimaan, huonoin seurauksin. Ja kun sellaiset voimat pääsevät valtaan, ne puolestaan nopeasti alkavat rajoittaa vastustajiensa sananvapautta.&nbsp;<br /><br />Tällaisilta poliittisilta voimilta saa aloitteen pois vain ottamalla sen jämäkästi omiin käsiinsä. Siihen tarvitaan avointa, kiihkotonta keskustelua, toisin sanoen mahdollisimman laajaa sananvapautta. Vapauksia ei siis pidä rajoittaa vaan lisätä.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Joskus asiat ovat vaikeita ja sisältävät arvoristiriitoja. Kun unelmat ja todellisuus eivät kohtaa, tarvitaan jämeriä keinoja ongelmien tehokkaaseen ratkaisuun. Ongelmia ei pidä hyssytellä: kissa tulee nostaa pöydälle aina kun on tarvis. Tähän tarvitaan asiallista keskustelua.

Sananvapaus on demokratian kulmakivi. Siihen kuuluu myös pilkka, satiiri ja loukkaaminenkin. Mikään näistä ei ole itsetarkoitus, mutta selvää on se, että mukava ja kiltti puhe ei lain suojaa tarvitse. Suojaa tarvitsee nimenomaan sellainen puhe, joka on epämukavaa ja jonkun mielestä ilkeää tai loukkaavaa.

Erilaiset fundamentalistit ja heidän suosijansa ovat aina pyrkineet pyhään tai johonkin muuhun ylevään vetoamalla rajoittamaan arvostelijoidensa sananvapautta. Vähemmistöjen suojelun varjolla on usein yritetty ajaa erilaisia, erittäin harmillisiakin poliittisia agendoja. Tämä taipumus näkyy yhteiskunnassamme ja länsimaissa päivittäin.

Suomi on pitkään ollut sananvapausmittauksissa kärkisijoilla. Vielä on kuitenkin paljon petrattavaa.
Viime vuosikymmenet ovat näyttäneet, kuinka helposti hyvää tarkoittavat ihmiset, viranomaiset ja päättäjät päästävät otteensa lipsumaan. 

Liiallinen idealismi ja hyväntahtoisuus kääntyvät itseään vastaan siinä vaiheessa, kun poliittisten vastustajien sananvapautta aletaan rajoittaa. Tämä ei pitkässä juoksussa hyödytä ketään muuta kuin niitä, joiden vapauksia rajoitetaan. 

Kehitys länsimaissa osoittaa selkeästi, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Viime vuosina nousussa ovat olleet kansallismieliset, usein voimakasta ja leimaavaa retoriikkaa suosivat puolueet ja liikkeet. Juuri niiden sananvapautta on pyritty suitsimaan, huonoin seurauksin. Ja kun sellaiset voimat pääsevät valtaan, ne puolestaan nopeasti alkavat rajoittaa vastustajiensa sananvapautta. 

Tällaisilta poliittisilta voimilta saa aloitteen pois vain ottamalla sen jämäkästi omiin käsiinsä. Siihen tarvitaan avointa, kiihkotonta keskustelua, toisin sanoen mahdollisimman laajaa sananvapautta. Vapauksia ei siis pidä rajoittaa vaan lisätä.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
6 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273510-sananvapaus#comments Leimaaminen Politiikka Sananvapaus Vapaus Vihapuhe Fri, 05 Apr 2019 09:49:35 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273510-sananvapaus
Oulun imaami ja Helsingin Isis-verkosto http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273221-oulun-imaami-ja-helsingin-isis-verkosto <p>Kuluvan eduskuntavaalikampanjani aikana ja jo paljon ennen sitä olen puhunut ja kirjoittanut länsimaihin muodostuneista rinnakkaisyhteiskunnista ja niiden aiheuttamista vakavista ongelmista. Ilmiö on suoraan yhteydessä länsimaissa harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan ja erityisesti pakolaispolitiikkaan.<br /><br />Samoista maista kotoisin olevat ihmiset asettuvat vähitellen samoille alueille, jolloin yhteiskuntien sisälle alkaa muodostua saarekkeita, joissa noudatetaan lähtömaiden arvoja ja tapoja. Mitä suuremmaksi diaspora muodostuu, sitä tehokkaammin se estää kotoutumista. Islaminuskoiset joutuvat rinnakkaisyhteiskunnissa helposti auktoriteettien ja yhteisön painostamiksi ja ongelmaa pahentaa vielä niin sanottu dawa-salafismi, lähetysoppi, jonka myötä vanhoillinen islamintulkinta yleistyy länsimaisissa muslimiyhteisöissä. Käsittelen aihetta laajemmin kirjassani&nbsp;<em>Jihad ja terrori&nbsp;</em>(Otava, 2018).<br /><br />Kasvava diaspora ja sen sisällä harjoitettu dawa mahdollistavat myös terroristisen toiminnan rahoituksen ja jihadistien värväyksen. Kantasuomalaiset käännynnäiset pahentavat ongelmaa, koska usein juuri he ovat innokkaita hurskaudessaan ja kallistuvat helposti salafistiseen ja jopa jihadistiseen uskontulkintaan.<br /><br /><em>Ilta-Sanomat&nbsp;</em>teki äskettäin oivallisen jutun kansainvälisessä mediassa esiintyneen suomalaisen Isis-Sannan taustoista. Kävi ilmi, että Helsingin Vuosaaressa on pitkään toiminut salafistiverkosto, jonka kantasuomalainen keskushahmo on artikkelissa nimetty Fatimaksi, ennen kääntymystään Lauraksi. Tällaiset henkilöt ovat tuttuja jihadismitutkimuksesta, joka on osoittanut kuinka keskeisessä roolissa karismaattiset ja määrätietoiset yksilöt ovat terroristiverkostojen muodostumisessa. Lauralle kävi kuten niin usein: aviomiehensä kautta hän omaksui islamin ja käännyttyään alkoi ottaa uskonnon paljon miestään vakavammin. Mukana verkostossa oli kolme yhdysvaltalaismiestä, jotka&nbsp;<em>Ilta-Sanomat&nbsp;</em>nimeää ryhmän johtohahmoiksi. Näissä ryhmissä harjoitetaan islamilaisia tapoja, kuten sukupuolisegregaatiota ja moniavioisuutta.<br /><br />Jutusta käy myös ilmi, että Itä-Helsingin kouluissa sallitaan vanhoillisen islamin mukaiset rajoitukset lasten opetuksessa. Musiikkia ei tarvitse kuunnella eikä ihmisiä tai eläimiä piirtää. Kaikki tällainen tietenkin siirtää rinnakkaisyhteiskuntien syntymis- ja ylläpitomekanismeja suoraan seuraavalle sukupolvelle. Haluammeko tätä Suomessa? Minä en halua.<br /><br />Ongelmallisinta länsimaisten yhteiskuntien kannalta tässä kehityksessä on se, että salafistien lojaliteetti kohdistuu ummaan, maailmanlaajuiseen muslimiyhteisöön, eikä heidän kotimaahansa täällä lännessä. Salafistit pitävät suomalaisia vääräuskoisina ja jopa vihollisina. Juuri tämän vuoksi he haluavat suorittaa profeetta Muhammadin jalanjäljissä&nbsp;<em>hijran,&nbsp;</em>sillä hurskas muslimi ei saa asua vääräuskoisten maassa. Viime vuosina&nbsp;<em>hijra&nbsp;</em>on kohdistunut Isis-järjestön hallitsemalle alueelle Levanttiin, josta suomalainen Sannakin Islamilaisen valtion raunioilla uutiskuviin päätyi. Nyt hän haluaa takaisin kotimaahansa, mutta ei vaikuta katuvan aiempia valintojaan tai tekojaan. On selvää, ettemme halua tällaisia maanpettureita takaisin Suomeen.<br /><br />Vastaavasti media uutisoi hiljattain, kuinka Oulussa vaikuttava salafisti-imaami Abdul Mannan kiistää käräjäoikeuden tuomion, jossa moskeijassa pienen tytön törkeästi raiskannut koraanikoulun opettaja sai ehdotonta vankeutta. Imaami kieltäytyy hyväksymästä oikeuden päätöstä ja väittää, että lapsi valehtelee. Imaamin lojaliteetti kohdistuu uskonyhteisöön, moskeijan henkilökuntaan, ei rikoksen uhriin, pieneen puolustuskyvyttömään tyttöön. Tämä on täysin tuomittava asenne.<br /><br />Mannanin vävypoika on sattumoisin kuollut Isis-järjestön riveissä ja miehellä on ollut hämäräbisneksiä, joilla terroristista toimintaa on rahoitettu. Kun media kyselee imaamilta näistä tapauksista, hän uhriutuu ja kokee tiedustelut islaminvastaisena ajojahtina. Tuntuu siltä, että suomea vuosien maassa asumisen jälkeen osaamaton mies ei edes halua ymmärtää, kenen lakien mukaan maassa pitäisi elää. Tämä on klassinen esimerkki rinnakkaisyhteiskunnasta.<br /><br />On selvää, että asialle on tehtävä jotain. Ongelma pahenee, mikäli aiheen ympärillä hyssytellään ja läiskitään leimoja. Kenenkään etu ei ole se, että Suomeen muodostuu salafistiverkostoja, joissa tyttöjen, naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ei ole tietoakaan, ja jotka värväävät ja rahoittavat terroristeja.<br /><br />Kansainvälisesti ajatellen terroristiseen järjestöön liittyneet ja sen toimintaa tukeneet henkilöt pitää tuomita YK-tuomioistuimessa paikan päällä Syyriassa tai Irakissa. Suomi kantaa vastuunsa omista jihadisteistaan maksamalla tuomioiden täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset.&nbsp;<br /><br />Maanpettureita emme halua takaisin maahamme. Myös imaami Mannanin kaltaiset henkilöt pitää voida karkoittaa, koska he eivät edes halua kotoutua ja noudattaa Suomen lakeja, asetuksia ja tapoja. Suomessa noudatetaan Suomen, ei islamin lakia.<br /><br />Atte Kaleva<br />Kokoomus Helsinki<br />www.attekaleva.fi</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuluvan eduskuntavaalikampanjani aikana ja jo paljon ennen sitä olen puhunut ja kirjoittanut länsimaihin muodostuneista rinnakkaisyhteiskunnista ja niiden aiheuttamista vakavista ongelmista. Ilmiö on suoraan yhteydessä länsimaissa harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan ja erityisesti pakolaispolitiikkaan.

Samoista maista kotoisin olevat ihmiset asettuvat vähitellen samoille alueille, jolloin yhteiskuntien sisälle alkaa muodostua saarekkeita, joissa noudatetaan lähtömaiden arvoja ja tapoja. Mitä suuremmaksi diaspora muodostuu, sitä tehokkaammin se estää kotoutumista. Islaminuskoiset joutuvat rinnakkaisyhteiskunnissa helposti auktoriteettien ja yhteisön painostamiksi ja ongelmaa pahentaa vielä niin sanottu dawa-salafismi, lähetysoppi, jonka myötä vanhoillinen islamintulkinta yleistyy länsimaisissa muslimiyhteisöissä. Käsittelen aihetta laajemmin kirjassani Jihad ja terrori (Otava, 2018).

Kasvava diaspora ja sen sisällä harjoitettu dawa mahdollistavat myös terroristisen toiminnan rahoituksen ja jihadistien värväyksen. Kantasuomalaiset käännynnäiset pahentavat ongelmaa, koska usein juuri he ovat innokkaita hurskaudessaan ja kallistuvat helposti salafistiseen ja jopa jihadistiseen uskontulkintaan.

Ilta-Sanomat teki äskettäin oivallisen jutun kansainvälisessä mediassa esiintyneen suomalaisen Isis-Sannan taustoista. Kävi ilmi, että Helsingin Vuosaaressa on pitkään toiminut salafistiverkosto, jonka kantasuomalainen keskushahmo on artikkelissa nimetty Fatimaksi, ennen kääntymystään Lauraksi. Tällaiset henkilöt ovat tuttuja jihadismitutkimuksesta, joka on osoittanut kuinka keskeisessä roolissa karismaattiset ja määrätietoiset yksilöt ovat terroristiverkostojen muodostumisessa. Lauralle kävi kuten niin usein: aviomiehensä kautta hän omaksui islamin ja käännyttyään alkoi ottaa uskonnon paljon miestään vakavammin. Mukana verkostossa oli kolme yhdysvaltalaismiestä, jotka Ilta-Sanomat nimeää ryhmän johtohahmoiksi. Näissä ryhmissä harjoitetaan islamilaisia tapoja, kuten sukupuolisegregaatiota ja moniavioisuutta.

Jutusta käy myös ilmi, että Itä-Helsingin kouluissa sallitaan vanhoillisen islamin mukaiset rajoitukset lasten opetuksessa. Musiikkia ei tarvitse kuunnella eikä ihmisiä tai eläimiä piirtää. Kaikki tällainen tietenkin siirtää rinnakkaisyhteiskuntien syntymis- ja ylläpitomekanismeja suoraan seuraavalle sukupolvelle. Haluammeko tätä Suomessa? Minä en halua.

Ongelmallisinta länsimaisten yhteiskuntien kannalta tässä kehityksessä on se, että salafistien lojaliteetti kohdistuu ummaan, maailmanlaajuiseen muslimiyhteisöön, eikä heidän kotimaahansa täällä lännessä. Salafistit pitävät suomalaisia vääräuskoisina ja jopa vihollisina. Juuri tämän vuoksi he haluavat suorittaa profeetta Muhammadin jalanjäljissä hijran, sillä hurskas muslimi ei saa asua vääräuskoisten maassa. Viime vuosina hijra on kohdistunut Isis-järjestön hallitsemalle alueelle Levanttiin, josta suomalainen Sannakin Islamilaisen valtion raunioilla uutiskuviin päätyi. Nyt hän haluaa takaisin kotimaahansa, mutta ei vaikuta katuvan aiempia valintojaan tai tekojaan. On selvää, ettemme halua tällaisia maanpettureita takaisin Suomeen.

Vastaavasti media uutisoi hiljattain, kuinka Oulussa vaikuttava salafisti-imaami Abdul Mannan kiistää käräjäoikeuden tuomion, jossa moskeijassa pienen tytön törkeästi raiskannut koraanikoulun opettaja sai ehdotonta vankeutta. Imaami kieltäytyy hyväksymästä oikeuden päätöstä ja väittää, että lapsi valehtelee. Imaamin lojaliteetti kohdistuu uskonyhteisöön, moskeijan henkilökuntaan, ei rikoksen uhriin, pieneen puolustuskyvyttömään tyttöön. Tämä on täysin tuomittava asenne.

Mannanin vävypoika on sattumoisin kuollut Isis-järjestön riveissä ja miehellä on ollut hämäräbisneksiä, joilla terroristista toimintaa on rahoitettu. Kun media kyselee imaamilta näistä tapauksista, hän uhriutuu ja kokee tiedustelut islaminvastaisena ajojahtina. Tuntuu siltä, että suomea vuosien maassa asumisen jälkeen osaamaton mies ei edes halua ymmärtää, kenen lakien mukaan maassa pitäisi elää. Tämä on klassinen esimerkki rinnakkaisyhteiskunnasta.

On selvää, että asialle on tehtävä jotain. Ongelma pahenee, mikäli aiheen ympärillä hyssytellään ja läiskitään leimoja. Kenenkään etu ei ole se, että Suomeen muodostuu salafistiverkostoja, joissa tyttöjen, naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ei ole tietoakaan, ja jotka värväävät ja rahoittavat terroristeja.

Kansainvälisesti ajatellen terroristiseen järjestöön liittyneet ja sen toimintaa tukeneet henkilöt pitää tuomita YK-tuomioistuimessa paikan päällä Syyriassa tai Irakissa. Suomi kantaa vastuunsa omista jihadisteistaan maksamalla tuomioiden täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset. 

Maanpettureita emme halua takaisin maahamme. Myös imaami Mannanin kaltaiset henkilöt pitää voida karkoittaa, koska he eivät edes halua kotoutua ja noudattaa Suomen lakeja, asetuksia ja tapoja. Suomessa noudatetaan Suomen, ei islamin lakia.

Atte Kaleva
Kokoomus Helsinki
www.attekaleva.fi

 

]]>
41 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273221-oulun-imaami-ja-helsingin-isis-verkosto#comments Islam Islamismi Jihadismi Oulun imaami Salafismi Tue, 02 Apr 2019 09:58:16 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273221-oulun-imaami-ja-helsingin-isis-verkosto
Ympäristö pelastetaan tieteen ja teknologian voimin http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273141-ymparisto-pelastetaan-tieteen-ja-teknologian-voimin <p>Haluan, että planeettamme hyvinvoinnista pidetään huolta. Parhaiten se onnistuu panostamalla innovaatioiden, teknologian ja tieteen kehitykseen.<br /><br />Minulle on aina ollut itsestään selvää, että omat nurkat pidetään kunnossa. Toisten nurkat ja yhteistilat pidetään vielä paremmassa kunnossa. Naapuria kunnioitetaan ja samaa voidaan vastavuoroisesti odottaa naapurilta.
<br /><br />Sillä ei ole eroa, onko kyse ihmisestä ja hänen kodistaan, kotimaastamme vai planeetastamme. Luonnonvaroja meillä on käytössämme vain rajallinen määrä &ndash; aivan kuten verovaroja. Ahneudella ja lyhytnäköisellä asenteella kummatkin hupenevat olemattomiin.
<br /><br />Kun etsimme pitkäkestoisia ratkaisuja ilmastoystävällisten energiamuotojen ja kestävämmän tulevaisuuden edistämiseksi, pitää välttää sortumista suhteettomuuteen ja omaneduntavoitteluun. Mikään ei ole niin tehokasta luonnonsuojelun vastaista työtä kuin maapallon tulevaisuuden valjastaminen itsekkäisiin pyrkimyksiin veronmaksajien rahoilla.
<br /><br />Maailmanlopunsaarnaajat ja pelottelijat pitää jättää omaan arvoonsa. Maailmanlopulla on ympäristöpolitiikassa uhkailtu 1970-luvulta asti. Vieläkään sitä ei näy ja ihmiset unohtavat vanhat ennusteet, kunnes uusista taas uutisoidaan.<br /><br />Toistaiseksi kaikki uhkakuvat on onnistuttu hoitamaan ilman maailmanlopunsaarnaajien edellyttämiä ankaria rajoituksia ihmisten yksilönvapauksiin ja kaikkien elintason heikentämistä kivikautiselle tasolle. Päinvastoin, uusi teknologia on mahdollistanut pienhiukkasten vähentämisen kaupunki-ilmassa ja esimerkiksi rikin ja typen oksidien päästöjen massiivisen leikkaamisen teollisuusprosesseissa. Taantuminen tarkoittaisi vain lisää päästöjä ja lisää kurjuutta ihmisille.<br /><br />Ympäristöä ja luontoa pitää suojella realistiselta pohjalta. Siihen tarvitaan innovaatioita, tekniikkaa ja alan tutkijoita. Ennen muuta planeettamme kaipaa jämäkkää ja viisasta politiikkaa.<br />Talouspolitiikan osalta palvelutalous on erinomainen keino lisätä ekologisesti kestävää arvonluontia.
<br /><br />Verkostoihini kuuluu useita energiatekniikan ja luonnonsuojelun asiantuntijoita, joita aion kuunnella eduskunnassa herkällä korvalla. Samalla lupaan vastustaa lähinnä keskustan ja virheiden ajamaa varainsiirtoautomaattia, jota perustellaan energiantuotannon uudistustarpeilla. Se ei hyödytä sen enempää luontoa kuin helsinkiläisiä veronmaksajiakaan.
<br /><br />Kansalaisten elämänlaatua ei pidä heikentää turhaan. Siksi tarvitaan talousosaamiseen, tutkimukseen, teknologiaan ja aitoon luonnonsuojeluun perustuvaa innovatiivista ja realistista politiikkaa.<br /><br />Ongelmat on tehty ratkaistaviksi.<br /><br />Atte Kaleva<br />Kokoomus Helsinki<br />www.attekaleva.fi</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Haluan, että planeettamme hyvinvoinnista pidetään huolta. Parhaiten se onnistuu panostamalla innovaatioiden, teknologian ja tieteen kehitykseen.

Minulle on aina ollut itsestään selvää, että omat nurkat pidetään kunnossa. Toisten nurkat ja yhteistilat pidetään vielä paremmassa kunnossa. Naapuria kunnioitetaan ja samaa voidaan vastavuoroisesti odottaa naapurilta.


Sillä ei ole eroa, onko kyse ihmisestä ja hänen kodistaan, kotimaastamme vai planeetastamme. Luonnonvaroja meillä on käytössämme vain rajallinen määrä – aivan kuten verovaroja. Ahneudella ja lyhytnäköisellä asenteella kummatkin hupenevat olemattomiin.


Kun etsimme pitkäkestoisia ratkaisuja ilmastoystävällisten energiamuotojen ja kestävämmän tulevaisuuden edistämiseksi, pitää välttää sortumista suhteettomuuteen ja omaneduntavoitteluun. Mikään ei ole niin tehokasta luonnonsuojelun vastaista työtä kuin maapallon tulevaisuuden valjastaminen itsekkäisiin pyrkimyksiin veronmaksajien rahoilla.


Maailmanlopunsaarnaajat ja pelottelijat pitää jättää omaan arvoonsa. Maailmanlopulla on ympäristöpolitiikassa uhkailtu 1970-luvulta asti. Vieläkään sitä ei näy ja ihmiset unohtavat vanhat ennusteet, kunnes uusista taas uutisoidaan.

Toistaiseksi kaikki uhkakuvat on onnistuttu hoitamaan ilman maailmanlopunsaarnaajien edellyttämiä ankaria rajoituksia ihmisten yksilönvapauksiin ja kaikkien elintason heikentämistä kivikautiselle tasolle. Päinvastoin, uusi teknologia on mahdollistanut pienhiukkasten vähentämisen kaupunki-ilmassa ja esimerkiksi rikin ja typen oksidien päästöjen massiivisen leikkaamisen teollisuusprosesseissa. Taantuminen tarkoittaisi vain lisää päästöjä ja lisää kurjuutta ihmisille.

Ympäristöä ja luontoa pitää suojella realistiselta pohjalta. Siihen tarvitaan innovaatioita, tekniikkaa ja alan tutkijoita. Ennen muuta planeettamme kaipaa jämäkkää ja viisasta politiikkaa.
Talouspolitiikan osalta palvelutalous on erinomainen keino lisätä ekologisesti kestävää arvonluontia.


Verkostoihini kuuluu useita energiatekniikan ja luonnonsuojelun asiantuntijoita, joita aion kuunnella eduskunnassa herkällä korvalla. Samalla lupaan vastustaa lähinnä keskustan ja virheiden ajamaa varainsiirtoautomaattia, jota perustellaan energiantuotannon uudistustarpeilla. Se ei hyödytä sen enempää luontoa kuin helsinkiläisiä veronmaksajiakaan.


Kansalaisten elämänlaatua ei pidä heikentää turhaan. Siksi tarvitaan talousosaamiseen, tutkimukseen, teknologiaan ja aitoon luonnonsuojeluun perustuvaa innovatiivista ja realistista politiikkaa.

Ongelmat on tehty ratkaistaviksi.

Atte Kaleva
Kokoomus Helsinki
www.attekaleva.fi

 

]]>
23 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273141-ymparisto-pelastetaan-tieteen-ja-teknologian-voimin#comments Ilmastonmuutos Luonnonsuojelu Ympäristönsuojelu Mon, 01 Apr 2019 10:54:26 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273141-ymparisto-pelastetaan-tieteen-ja-teknologian-voimin