Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Wed, 05 Apr 2017 11:29:19 +0300 fi Poliittinen suurmoskeija http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235055-poliittinen-suurmoskeija <p>Helsingin suurmoskeijahankkeesta käytävä julkinen keskustelu näyttää valitettavasti kiertävän kehää varsin epäoleellisten seikkojen ympärillä. Uskonnonvapaus tai muukalaisvastaisuus eivät ole hankkeen toteuttamisen kannalta merkittävimpiä seikkoja. Olennaisinta on se, että suurmoskeijahanke on poliittinen.<br /><br />Suurmoskeijan rahoituksen kaavaillaan tulevan pääosin Persianlahden rikkailta öljyvaltioilta, Bahrainilta ja Saudi-Arabialta. Kokemukset Euroopasta ja koko maailmasta osoittavat selkeästi, ettei rahoituspaketti tule ilmaiseksi. Rahan mukana levitetään väistämättä myös ideologiaa, joka äärikonservatiivisen salafilaisen islamintulkinnan ollessa kyseessä on myös mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys.<br /><br />Olen luonnollisesti huolissani siitä, että suurmoskeijassa saarnattava fundamentalistinen oppi voi saada useamman suomalaisen muslimin viehättymään salafistisen ideologian äärimmäisestä ja hyvin väkivaltaisesta muodosta, jihadismista. Viranomaisten on vaikea puuttua väkivaltaa ihannoiviin, radikalisoiviin saarnoihin tai suomalaista yhteiskuntamallia vastustavaan puheeseen, tästä YLEn hiljattain esittämä <a href="http://areena.yle.fi/1-3869235">Sharialakia Tanskassa -dokumentti</a> on hyvä esimerkki. Tosin suurmoskeija voisi jossain määrin jopa helpottaa viranomaisten valvontaa kootessaan kaikki salafistiset tahot konkreettisesti saman katon alle.<br /><br />Kaikkein huolestuttavinta suurmoskeijahankkeessa on kuitenkin se, että toteutuessaan se muuttaisi perusteellisesti suomalaisten muslimiyhteisöjen välistä dynamiikkaa. Suurmoskeijan rakentamisen myötä islamin salafilainen suuntaus saisi ylivoimaisen valta-aseman ja jyräisi vähitellen alleen muut muslimiyhteisöt, niin shiiat kuin ei-salafilaiset sunnitkin. Tällainen kehitys lisäisi yhteisöjen välistä vastakkainasettelua, mikä puolestaan avaisi uusia ovia radikalisoivalle vihapuheelle ja propagandalle.<br /><br />Tiukan fundamentalistisen salafiopin mukaan esimerkiksi shiiat ovat yksiselitteisesti harhaoppisia, eikä heitä lasketa edes muslimeiksi. Tästä syystä shiiat eivät myöskään ole järin tervetulleita salafimoskeijoihin. Suomessa ei toistaiseksi ole merkittävässä määrin esiintynyt sunnien ja shiiojen välisiä konflikteja, enkä näe mitään syytä miksi meidän pitäisi niitä maassamme lietsoakaan. Tässä valossa ei olekaan omituista, että suurmoskeijahankkeen valmistelussa on mukana vain pieni osa maamme muslimiyhteisöistä. Hankkeen puuhamiesten ja &ndash;naisten vakuuttelut siitä, että suurmoskeija palvelisi yhtäläisesti kaikkia muslimeita, eivät siksi vakuuta minua.<br /><br />Moskeijoiden rakentamisessa Helsinkiin ei sinänsä ole mitään väärää. Muslimiyhteisöillä on luonnollisesti oikeus rakentaa itselleen moskeijoita, aivan samoin kuin muillakin uskonnollisilla yhteisöillä on oikeus rakentaa omia temppeleitään. On kuitenkin tärkeää tarkastella asiaa kokonaisuutena. Nyt esitetty suurmoskeijahanke lietsoo eripuraa suomalaisten muslimiyhteisöjen välille ja voi pahimmillaan johtaa ääriajattelun leviämiseen, enkä kannata sen toteuttamista.<br />&nbsp;</p><p>Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi<br /><br />Tämä kirjoitukseni on julkaistu myös <a href="http://www.verkkouutiset.me/suurmoskeija-on-poliittinen-hanke/">Verkkouutisissa</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin suurmoskeijahankkeesta käytävä julkinen keskustelu näyttää valitettavasti kiertävän kehää varsin epäoleellisten seikkojen ympärillä. Uskonnonvapaus tai muukalaisvastaisuus eivät ole hankkeen toteuttamisen kannalta merkittävimpiä seikkoja. Olennaisinta on se, että suurmoskeijahanke on poliittinen.

Suurmoskeijan rahoituksen kaavaillaan tulevan pääosin Persianlahden rikkailta öljyvaltioilta, Bahrainilta ja Saudi-Arabialta. Kokemukset Euroopasta ja koko maailmasta osoittavat selkeästi, ettei rahoituspaketti tule ilmaiseksi. Rahan mukana levitetään väistämättä myös ideologiaa, joka äärikonservatiivisen salafilaisen islamintulkinnan ollessa kyseessä on myös mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys.

Olen luonnollisesti huolissani siitä, että suurmoskeijassa saarnattava fundamentalistinen oppi voi saada useamman suomalaisen muslimin viehättymään salafistisen ideologian äärimmäisestä ja hyvin väkivaltaisesta muodosta, jihadismista. Viranomaisten on vaikea puuttua väkivaltaa ihannoiviin, radikalisoiviin saarnoihin tai suomalaista yhteiskuntamallia vastustavaan puheeseen, tästä YLEn hiljattain esittämä Sharialakia Tanskassa -dokumentti on hyvä esimerkki. Tosin suurmoskeija voisi jossain määrin jopa helpottaa viranomaisten valvontaa kootessaan kaikki salafistiset tahot konkreettisesti saman katon alle.

Kaikkein huolestuttavinta suurmoskeijahankkeessa on kuitenkin se, että toteutuessaan se muuttaisi perusteellisesti suomalaisten muslimiyhteisöjen välistä dynamiikkaa. Suurmoskeijan rakentamisen myötä islamin salafilainen suuntaus saisi ylivoimaisen valta-aseman ja jyräisi vähitellen alleen muut muslimiyhteisöt, niin shiiat kuin ei-salafilaiset sunnitkin. Tällainen kehitys lisäisi yhteisöjen välistä vastakkainasettelua, mikä puolestaan avaisi uusia ovia radikalisoivalle vihapuheelle ja propagandalle.

Tiukan fundamentalistisen salafiopin mukaan esimerkiksi shiiat ovat yksiselitteisesti harhaoppisia, eikä heitä lasketa edes muslimeiksi. Tästä syystä shiiat eivät myöskään ole järin tervetulleita salafimoskeijoihin. Suomessa ei toistaiseksi ole merkittävässä määrin esiintynyt sunnien ja shiiojen välisiä konflikteja, enkä näe mitään syytä miksi meidän pitäisi niitä maassamme lietsoakaan. Tässä valossa ei olekaan omituista, että suurmoskeijahankkeen valmistelussa on mukana vain pieni osa maamme muslimiyhteisöistä. Hankkeen puuhamiesten ja –naisten vakuuttelut siitä, että suurmoskeija palvelisi yhtäläisesti kaikkia muslimeita, eivät siksi vakuuta minua.

Moskeijoiden rakentamisessa Helsinkiin ei sinänsä ole mitään väärää. Muslimiyhteisöillä on luonnollisesti oikeus rakentaa itselleen moskeijoita, aivan samoin kuin muillakin uskonnollisilla yhteisöillä on oikeus rakentaa omia temppeleitään. On kuitenkin tärkeää tarkastella asiaa kokonaisuutena. Nyt esitetty suurmoskeijahanke lietsoo eripuraa suomalaisten muslimiyhteisöjen välille ja voi pahimmillaan johtaa ääriajattelun leviämiseen, enkä kannata sen toteuttamista.
 

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Tämä kirjoitukseni on julkaistu myös Verkkouutisissa.

]]>
9 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235055-poliittinen-suurmoskeija#comments Ääri-islamilaisuus Helsingin suurmoskeija Jihadistinen propaganda Poliittinen islam Uskonnonvapaus Wed, 05 Apr 2017 08:29:19 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235055-poliittinen-suurmoskeija
Helsingin tornitalo-strategia http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234361-helsingin-tornitalo-strategia <p>Asuntopolitiikkaan muutos&nbsp; osa 2:&nbsp;</p><p>Lähes jokainen Helsingin kunnallispoliittista päätöksentekoa seuraava törmää erikoiseen ilmiöön, joka on jatkunut vuodesta toiseen.</p><p>Kyse on niin kutsutusta kaupunkisuunnittelumafiasta. Kaupungin kaavoituksesta vastaavat virkamiehet, arkkitehdit ja kaupunginsuunnittelijat ovat omaksuneet kulttuurin, jossa kaupungin siluetti ja ulkomuotoseikat ovat painaneet huomattavasti enemmän kuin asuntojen rakentamisen määrä, karanneet neliöhinnat tai vuokra-asumisen kalleus.</p><p>Yksikään poliittinen puolue tai poliittinen toimija ei ole tehnyt päätöstä, että Helsingissä pitää rakentaa matalasti ja tehottomasti. Tästä huolimatta korkeampia rakennuksia on rakennettu kaupunkiin vain ja ainoastaan maamerkkeinä. Yksi sinne toinen tänne. Jokainen poliittinen päätöksentekijä, jonka poliittinen puolue istuttaa osaksi kaupunginsuunnittelua, törmää tähän asiaan.</p><p>On jossain määrin ymmärrettävää, että kantakaupungin keskeiseen miljööseen tornitalot sopivat heikommin, esimerkiksi Suurkirkon historiallinen ja arvokas ympäristö on toki syytä säilyttää entisellään. Sen sijaan mikään poliittinen taho ei aseta etusijalle matalaa rakentamista esimerkiksi Helsingin niemen keskiössä, kuten Pasilassa, Ilmalassa tai Arabianrannassa.</p><p>Jos poliittisilta puolueilta kysytään, varsinkin näin vaalien alla, kaikki kannattavat tiheää ja korkeaa rakentamista, erityisesti ratojen varteen. Mutta heti kun vaalit ovat ohi, poliitikot luovuttavat vallan uudelleen virkamiehille. Korkealle rakentamisesta, tornitaloista, ei haluta keskustella. Niitä ei suunnitella, kaavoiteta tai rakennuteta. Poliittisten päätöksentekijöiden yli on onnistuttu kävelemään.</p><p>Tähän on kerta kaikkiaan tultava muutos!</p><p>Helsingin kaupungin on yhteisellä poliittisella päätöksellä laadittava tornitalostrategia. Kattava suunnitelma, jolla päätetään pikemminkin vähimmäiskerroslukumäärästä kuin päinvastaisesta, nykyään vallitsevasta käytännöstä.</p><p>Helsinkiläisten suurin murhe on asumisen kalleus, riippumatta siitä, onko kyseessä vuokralla asuminen tai omistaminen. Tähän ei löydy muuta järkevää lääkettä kuin tehokas rakentaminen ylöspäin. Pientalokaavailut esimerkiksi Sipooseen eivät riitä ratkaisemaan ongelmaa. Kyse on myös ympäristöystävällisestä teosta: tehokas rakentaminen mahdollistaa hyvät ja laajat ulkoilualueet, keskitetyt liikenneratkaisut ja asukasystävälliset kävelyalueet.</p><p>Samalla kaupunki voi myös joko lisätä maankäytön tulojaan tai ohjata tehokkaan kaavoittamisen tulot matalampaan neliöhintaan rakennetulle neliölle: kumpaan tahansa ratkaisuun päädytäänkin, edistetään sillä helsinkiläisten asiaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p><p>&nbsp;</p> Asuntopolitiikkaan muutos  osa 2: 

Lähes jokainen Helsingin kunnallispoliittista päätöksentekoa seuraava törmää erikoiseen ilmiöön, joka on jatkunut vuodesta toiseen.

Kyse on niin kutsutusta kaupunkisuunnittelumafiasta. Kaupungin kaavoituksesta vastaavat virkamiehet, arkkitehdit ja kaupunginsuunnittelijat ovat omaksuneet kulttuurin, jossa kaupungin siluetti ja ulkomuotoseikat ovat painaneet huomattavasti enemmän kuin asuntojen rakentamisen määrä, karanneet neliöhinnat tai vuokra-asumisen kalleus.

Yksikään poliittinen puolue tai poliittinen toimija ei ole tehnyt päätöstä, että Helsingissä pitää rakentaa matalasti ja tehottomasti. Tästä huolimatta korkeampia rakennuksia on rakennettu kaupunkiin vain ja ainoastaan maamerkkeinä. Yksi sinne toinen tänne. Jokainen poliittinen päätöksentekijä, jonka poliittinen puolue istuttaa osaksi kaupunginsuunnittelua, törmää tähän asiaan.

On jossain määrin ymmärrettävää, että kantakaupungin keskeiseen miljööseen tornitalot sopivat heikommin, esimerkiksi Suurkirkon historiallinen ja arvokas ympäristö on toki syytä säilyttää entisellään. Sen sijaan mikään poliittinen taho ei aseta etusijalle matalaa rakentamista esimerkiksi Helsingin niemen keskiössä, kuten Pasilassa, Ilmalassa tai Arabianrannassa.

Jos poliittisilta puolueilta kysytään, varsinkin näin vaalien alla, kaikki kannattavat tiheää ja korkeaa rakentamista, erityisesti ratojen varteen. Mutta heti kun vaalit ovat ohi, poliitikot luovuttavat vallan uudelleen virkamiehille. Korkealle rakentamisesta, tornitaloista, ei haluta keskustella. Niitä ei suunnitella, kaavoiteta tai rakennuteta. Poliittisten päätöksentekijöiden yli on onnistuttu kävelemään.

Tähän on kerta kaikkiaan tultava muutos!

Helsingin kaupungin on yhteisellä poliittisella päätöksellä laadittava tornitalostrategia. Kattava suunnitelma, jolla päätetään pikemminkin vähimmäiskerroslukumäärästä kuin päinvastaisesta, nykyään vallitsevasta käytännöstä.

Helsinkiläisten suurin murhe on asumisen kalleus, riippumatta siitä, onko kyseessä vuokralla asuminen tai omistaminen. Tähän ei löydy muuta järkevää lääkettä kuin tehokas rakentaminen ylöspäin. Pientalokaavailut esimerkiksi Sipooseen eivät riitä ratkaisemaan ongelmaa. Kyse on myös ympäristöystävällisestä teosta: tehokas rakentaminen mahdollistaa hyvät ja laajat ulkoilualueet, keskitetyt liikenneratkaisut ja asukasystävälliset kävelyalueet.

Samalla kaupunki voi myös joko lisätä maankäytön tulojaan tai ohjata tehokkaan kaavoittamisen tulot matalampaan neliöhintaan rakennetulle neliölle: kumpaan tahansa ratkaisuun päädytäänkin, edistetään sillä helsinkiläisten asiaa.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

 

]]>
15 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234361-helsingin-tornitalo-strategia#comments Kotimaa Helsingin asuntopolitiikka Helsingin asuntopula Helsingin asuntorakentaminen Korkea rakentaminen Tornitalot Tue, 28 Mar 2017 07:05:20 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234361-helsingin-tornitalo-strategia
Tolkkua maahanmuuttokeskusteluun http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233964-tolkkua-maahanmuuttokeskusteluun <p>Me suomalaiset olemme yleisesti ottaen hyvin tolkullista kansaa. Sisäministeriön 21.3.2017 julkaiseman <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79477">tutkimuksen</a>&nbsp;mukaan näin on myös maahanmuuttokysymyksissä. Suomalainen maahanmuuttokeskustelu jatkaa kuitenkin ajautumistaan kohti kovaäänisiä, leimakirvestä heiluttelevia ääripäitä. Tutkimuksessa todettiinkin, että juuri leimautumisen pelko on se tekijä, joka estää kansalaisten enemmistöä osallistumasta keskusteluun. Näin ei saisi olla. Maahanmuuttoon täysin kielteisesti, tai toisaalta kritiikittömän myönteisesti, suhtautuu tutkimuksen mukaan väestöstämme kuitenkin vain pieni osa.</p><p>Olen jo pitemmän aikaa peräänkuuluttanut maahamme <a href="http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202191-maahanmuuttopolitiikka-tiensa-paassa">järkevää maahanmuuttopolitiikkaa</a>&nbsp;ja lisää<a href="http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232515-islamin-ja-jihadismin-suhteesta">&nbsp;faktapohjaista, analyyttistä ja kiihkotonta kansalaiskeskustelua</a>. Ilokseni huomasin tutkimusta lukiessani, että valtaosa suomalaisista näyttää olevan kanssani samaa mieltä. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat nähdäkseni seuraavat:</p><ol><li>Valtaosan tähän tutkimukseen osallistuneista suomalaisista voidaan tulkita olevan niin sanottuja tolkun kansalaisia. He vaikuttavat suhtautuvan turvapaikkakysymykseen avoimesti, mutta asiallisen kriittisesti.</li><li>Ääripäitä turvapaikkakeskustelussa on kaksi &ndash; täysin kielteinen ja kritiikittömän myönteinen &ndash; mutta nämä ääripäät vaikuttavat tutkimuksen aineistoon nojaten edustavan hyvin pientä osaa kansasta.</li><li>Enemmistö kokee turvapaikanhakijoiden laajamittaisen maahantulon jossakin muodossa uhkana sisäiselle turvallisuudelle. Tällaisiksi uhkiksi koetaan niin rikollisuuden lisääntyminen kuin myös yhteiskunnan polarisoituminen. Enemmistö kokee turvapaikanhakijoiden laaja-alaisen maahantulon lisäävän myös terrorismin uhkaa.</li><li>Suomalaiset ovat yleisesti ottaen valmiita auttamaan niitä, jotka apua kipeimmin tarvitsevat. Tärkeäksi nähdään kriisien ehkäisy lähtömaissa, sillä mikäli lähtömaiden tilannetta voitaisiin parantaa, tarve hakea turvapaikkaa vähenee. Se tarkoittaisi vähemmän vaarallisia turvapaikkamatkoja läpi Euroopan, vähemmän turvapaikanhakijoita Suomen rajoilla ja sitä kautta vähemmän tarvetta käyttää resursseja maan sisällä tilanteen hoitamiseen.</li><li>Enemmistö suhtautuu hyvin kriittisesti niin sanottuihin paperittomiin, eli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneisiin, laittomasti maassa oleskeleviin henkilöihin. Heidät koetaan turvallisuusuhkana ja erittäin selkeä enemmistö kansalaiskyselyn vastaajista näkee, että viranomaisten tulee poistaa maasta ne, jotka eivät vapaaehtoisesti poistu. Niinikään suhtaudutaan hyvin kriittisesti siihen, että kirkot, aatteelliset järjestöt tai yksittäiset henkilöt saisivat suojella laittomasti maassa oleskelevia henkilöitä.</li></ol><p>Keskustelussa jompaan kumpaan ääripäähän kuuluvan tunnistaa helposti siitä, että hän leimaa kaikki vähänkään kanssaan eri mieltä olevat tahot toisen ääripään demonisiksi edustajiksi. Olen itsekin tullut leimatuksi sekä rasistiksi että suvakiksi, joskus jopa samaan kannanottoon liittyen eri foorumeilla. Ymmärrän hyvin maahanmuuttokriittisten tahojen huolet maamme sisäisistä turvallisuusuhkista, jopa terrorismista. Se ei kuitenkaan tee minusta rasistia. Ymmärrän hyvin myös maahanmuuttomyönteisten tahojen halun auttaa hädänalaisia, eikä se puolestaan tee minusta (tai kenestäkään) suvakkia.</p><p>Maahanmuuttoon liittyy meillä Suomessakin ongelmia, se on tärkeää avoimesti tunnustaa. Näihin ongelmiin voidaan vaikuttaa parhaiten järkevällä ja kontrolloidulla maahanmuuttopolitiikalla, maahanmuuttajien tehokkaalla ja molemminpuolista sitoutumista edellyttävällä kotouttamisella sekä huolehtimalla siitä, ettei maahamme muodostu syrjintää tai vihapuhetta ihannoivaa ilmapiiriä. Leimakirveen heiluttelulla ei ongelmia ratkota.</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me suomalaiset olemme yleisesti ottaen hyvin tolkullista kansaa. Sisäministeriön 21.3.2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan näin on myös maahanmuuttokysymyksissä. Suomalainen maahanmuuttokeskustelu jatkaa kuitenkin ajautumistaan kohti kovaäänisiä, leimakirvestä heiluttelevia ääripäitä. Tutkimuksessa todettiinkin, että juuri leimautumisen pelko on se tekijä, joka estää kansalaisten enemmistöä osallistumasta keskusteluun. Näin ei saisi olla. Maahanmuuttoon täysin kielteisesti, tai toisaalta kritiikittömän myönteisesti, suhtautuu tutkimuksen mukaan väestöstämme kuitenkin vain pieni osa.

Olen jo pitemmän aikaa peräänkuuluttanut maahamme järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ja lisää faktapohjaista, analyyttistä ja kiihkotonta kansalaiskeskustelua. Ilokseni huomasin tutkimusta lukiessani, että valtaosa suomalaisista näyttää olevan kanssani samaa mieltä. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat nähdäkseni seuraavat:

  1. Valtaosan tähän tutkimukseen osallistuneista suomalaisista voidaan tulkita olevan niin sanottuja tolkun kansalaisia. He vaikuttavat suhtautuvan turvapaikkakysymykseen avoimesti, mutta asiallisen kriittisesti.
  2. Ääripäitä turvapaikkakeskustelussa on kaksi – täysin kielteinen ja kritiikittömän myönteinen – mutta nämä ääripäät vaikuttavat tutkimuksen aineistoon nojaten edustavan hyvin pientä osaa kansasta.
  3. Enemmistö kokee turvapaikanhakijoiden laajamittaisen maahantulon jossakin muodossa uhkana sisäiselle turvallisuudelle. Tällaisiksi uhkiksi koetaan niin rikollisuuden lisääntyminen kuin myös yhteiskunnan polarisoituminen. Enemmistö kokee turvapaikanhakijoiden laaja-alaisen maahantulon lisäävän myös terrorismin uhkaa.
  4. Suomalaiset ovat yleisesti ottaen valmiita auttamaan niitä, jotka apua kipeimmin tarvitsevat. Tärkeäksi nähdään kriisien ehkäisy lähtömaissa, sillä mikäli lähtömaiden tilannetta voitaisiin parantaa, tarve hakea turvapaikkaa vähenee. Se tarkoittaisi vähemmän vaarallisia turvapaikkamatkoja läpi Euroopan, vähemmän turvapaikanhakijoita Suomen rajoilla ja sitä kautta vähemmän tarvetta käyttää resursseja maan sisällä tilanteen hoitamiseen.
  5. Enemmistö suhtautuu hyvin kriittisesti niin sanottuihin paperittomiin, eli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneisiin, laittomasti maassa oleskeleviin henkilöihin. Heidät koetaan turvallisuusuhkana ja erittäin selkeä enemmistö kansalaiskyselyn vastaajista näkee, että viranomaisten tulee poistaa maasta ne, jotka eivät vapaaehtoisesti poistu. Niinikään suhtaudutaan hyvin kriittisesti siihen, että kirkot, aatteelliset järjestöt tai yksittäiset henkilöt saisivat suojella laittomasti maassa oleskelevia henkilöitä.

Keskustelussa jompaan kumpaan ääripäähän kuuluvan tunnistaa helposti siitä, että hän leimaa kaikki vähänkään kanssaan eri mieltä olevat tahot toisen ääripään demonisiksi edustajiksi. Olen itsekin tullut leimatuksi sekä rasistiksi että suvakiksi, joskus jopa samaan kannanottoon liittyen eri foorumeilla. Ymmärrän hyvin maahanmuuttokriittisten tahojen huolet maamme sisäisistä turvallisuusuhkista, jopa terrorismista. Se ei kuitenkaan tee minusta rasistia. Ymmärrän hyvin myös maahanmuuttomyönteisten tahojen halun auttaa hädänalaisia, eikä se puolestaan tee minusta (tai kenestäkään) suvakkia.

Maahanmuuttoon liittyy meillä Suomessakin ongelmia, se on tärkeää avoimesti tunnustaa. Näihin ongelmiin voidaan vaikuttaa parhaiten järkevällä ja kontrolloidulla maahanmuuttopolitiikalla, maahanmuuttajien tehokkaalla ja molemminpuolista sitoutumista edellyttävällä kotouttamisella sekä huolehtimalla siitä, ettei maahamme muodostu syrjintää tai vihapuhetta ihannoivaa ilmapiiriä. Leimakirveen heiluttelulla ei ongelmia ratkota.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

]]>
26 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233964-tolkkua-maahanmuuttokeskusteluun#comments Leimaaminen Maahanmuutokeskustelu Maahanmuutto Vastakkainasettelu Wed, 22 Mar 2017 12:21:30 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233964-tolkkua-maahanmuuttokeskusteluun
Pääministeri Juha Sipilä - Se on siinä! http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233149-paaministeri-juha-sipila-se-on-siina <p>Asuntopolitiikkaan muutos&nbsp; osa 1.</p><p>&nbsp;</p><p>Arvoisa herra pääministeri,</p><p>Te vastaatte Suomen valtion omistajaohjauksesta. Nyt voitte ratkaista omalla päätöksellänne monta ongelmaa kerralla.</p><p>Olette hakenut keinoa säilyttää Malmin lentokentän alue ilmailukäytössä ja Santahaminan saari sotilaskäytössä. Haluatte, että tämä tapahtuisi maan vaihtamisella valtion ja Helsingin kaupungin kesken.</p><p>Valtio omistaa sataprosenttisesti yhtiön nimeltä VR-yhtymä Oy. Kyseessä oleva yhtiö varastoi, huoltaa ja pesettää kalustonsa Ilmalassa, heti Pasilan asemasta pohjoiseen. Alue on täynnä raiteita ja yksikerroksisia rakennuksia kohtuuttoman tehottomassa käytössä, maan potentiaaliin suhteutettuna.</p><p>Ehdotukseni on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: päätöksellänne Suomen valtio ehdottaa Helsingin kaupungille maanvaihtoa, jossa Helsinki vaihtaa omistamansa Malmin lentokentän alueen valtion omistamaan Ilmalan varikkoalueeseen. Alueen omistusoikeus on monen tahon taseessa, mutta yhteisenä nimittäjänä on valtio ja 100 % omistusosuus.</p><p>Koska Ilmala on alueena huomattavasti arvokkaampi ja hieman suurempi kuin Malmin lentokentän alue, maksaa Helsingin kaupunki valtiolle tästä vaihdosta välirahaa. Tämä siitäkin riippumatta, että alueella sijaitsi aikoinaan kaatopaikka ja että asuntokäyttö tulee vaatimaan huomattavia maansiirto- ja puhdistustöitä.</p><p>Valtio julistaa samalla kilpailun Keski-Uudenmaan kunnille uudesta varikkoalueesta. Saamallaan välirahalla valtio rakennuttaa VR-yhtymälle uuden varikon tarvittavine rakennuksineen ja raiteineen sille alueelle, jonne varikko perustetaan uudelleen.</p><p>Ilmalan alue on tiiviille ja korkealle asuntorakentamiselle ihanteellinen: alueella on tarvittavat valmiudet sujuvalle &nbsp;raideliikenteelle, alueen liikenneverkko on tehokkaasti yhdistettävissä lähellä sijaitseviin valtaväyliin eivätkä&nbsp; tornitalot &ldquo;häiritse&rdquo; kantakaupungin siluettia. Lisäksi muun muassa vieressä sijaitseva Keskuspuisto takaa hyvät ulkoilumahdollisuudet tuleville asukkaille. Tämän alueen tiiviillä tornitalorakentamisella parannetaan samalla pääkaupunkiseudun asuntotilannetta ja varmistetaan, että tarjontaa lisäämällä hinnat - niin neliöhinnat kuin vuokratkin - pysyvät paremmin kurissa.</p><p>Herra pääministeri, olette useassa yhteydessä todennut, että &rdquo;pannaan tase poikimaan&rdquo;. Uuden 100000 asukkaan kaupunginosan perustaminen odottaa päätöstänne!</p><p>&nbsp;</p><p>Kunnioittavasti,</p><p>Atte Kaleva</p><p>Kokoomus, ehdokkaana kunnallisvaaleissa Helsingissä</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Asuntopolitiikkaan muutos  osa 1.

 

Arvoisa herra pääministeri,

Te vastaatte Suomen valtion omistajaohjauksesta. Nyt voitte ratkaista omalla päätöksellänne monta ongelmaa kerralla.

Olette hakenut keinoa säilyttää Malmin lentokentän alue ilmailukäytössä ja Santahaminan saari sotilaskäytössä. Haluatte, että tämä tapahtuisi maan vaihtamisella valtion ja Helsingin kaupungin kesken.

Valtio omistaa sataprosenttisesti yhtiön nimeltä VR-yhtymä Oy. Kyseessä oleva yhtiö varastoi, huoltaa ja pesettää kalustonsa Ilmalassa, heti Pasilan asemasta pohjoiseen. Alue on täynnä raiteita ja yksikerroksisia rakennuksia kohtuuttoman tehottomassa käytössä, maan potentiaaliin suhteutettuna.

Ehdotukseni on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: päätöksellänne Suomen valtio ehdottaa Helsingin kaupungille maanvaihtoa, jossa Helsinki vaihtaa omistamansa Malmin lentokentän alueen valtion omistamaan Ilmalan varikkoalueeseen. Alueen omistusoikeus on monen tahon taseessa, mutta yhteisenä nimittäjänä on valtio ja 100 % omistusosuus.

Koska Ilmala on alueena huomattavasti arvokkaampi ja hieman suurempi kuin Malmin lentokentän alue, maksaa Helsingin kaupunki valtiolle tästä vaihdosta välirahaa. Tämä siitäkin riippumatta, että alueella sijaitsi aikoinaan kaatopaikka ja että asuntokäyttö tulee vaatimaan huomattavia maansiirto- ja puhdistustöitä.

Valtio julistaa samalla kilpailun Keski-Uudenmaan kunnille uudesta varikkoalueesta. Saamallaan välirahalla valtio rakennuttaa VR-yhtymälle uuden varikon tarvittavine rakennuksineen ja raiteineen sille alueelle, jonne varikko perustetaan uudelleen.

Ilmalan alue on tiiviille ja korkealle asuntorakentamiselle ihanteellinen: alueella on tarvittavat valmiudet sujuvalle  raideliikenteelle, alueen liikenneverkko on tehokkaasti yhdistettävissä lähellä sijaitseviin valtaväyliin eivätkä  tornitalot “häiritse” kantakaupungin siluettia. Lisäksi muun muassa vieressä sijaitseva Keskuspuisto takaa hyvät ulkoilumahdollisuudet tuleville asukkaille. Tämän alueen tiiviillä tornitalorakentamisella parannetaan samalla pääkaupunkiseudun asuntotilannetta ja varmistetaan, että tarjontaa lisäämällä hinnat - niin neliöhinnat kuin vuokratkin - pysyvät paremmin kurissa.

Herra pääministeri, olette useassa yhteydessä todennut, että ”pannaan tase poikimaan”. Uuden 100000 asukkaan kaupunginosan perustaminen odottaa päätöstänne!

 

Kunnioittavasti,

Atte Kaleva

Kokoomus, ehdokkaana kunnallisvaaleissa Helsingissä

www.attekaleva.fi

]]>
32 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233149-paaministeri-juha-sipila-se-on-siina#comments Kotimaa Asuinrakentaminen Asuntopula Helsingin asuntopolitiikka Malmin lentokenttä Sat, 11 Mar 2017 08:35:51 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233149-paaministeri-juha-sipila-se-on-siina
Islamin ja jihadismin suhteesta http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232515-islamin-ja-jihadismin-suhteesta <p>Juha Saarinen kirjoittaa <a href="https://www.ulkopolitist.fi/2017/03/01/kommentti-ei-mitaan-tekemista-islamin-kanssa/">Ulkopolitistissa</a> tärkeästä asiasta: meillä Suomessa keskustelu jihadismista junnaa edelleen paikallaan. Radikaalin suvaitsevaiston sinisilmäiset, joskin herttaisen hyvää tarkoittavat tahot yrittävät pontevasti valkopestä islamia uskontona puhtaaksi jihadistisen väkivallan tahrasta, kun taas äärinationalistiset islamofobit puolestaan demonisoivat terrorismilla koko uskonnon. Tällainen äänekäs vastakkainasettelu ei luonnollisesti edesauta kiihkottoman ja analyyttisen keskustelun syntymistä.</p><p>Islam uskontona liittyy aivan olennaisesti jihadistiseen ideologiaan. Tästä ei pitäisi kenelläkään olla enää mitään epäselvyyttä. Jihadistit itse pyrkivät aktiivisesti oikeuttamaan ideologiansa islamilaisiin lähteisiin perustuen. Näistä lähteistä, Koraanista ja hadith-kokoelmista, ideologinen oikeutus on kieltämättä melko helppo löytääkin. Vaikka Koraania lukemalla ei voidakaan suoraan saada vastausta kysymykseen, miksi joku yksittäinen henkilö liittyy jihadistiseen terrorismiin, kokevat monet liittyneistä edustavansa &lsquo;aitoa&rsquo; islamia ja puolustavansa muslimeita.</p><p>Mutta islam, tai edes jihadistinen ideologia itsessään, ei yksin selitä sitä, miksi jotkut lähtevät taistelemaan IS:n riveihin tai ovat jopa valmiita toteuttamaan itsemurhaiskuja. Nämä prosessit ovat paljon monimutkaisempia ja jokaisen lähtijän yksilöllisiin motiiveihin vaikuttavat myös paljon maallisemmat asiat. Kaiken selittäminen halki-poikki-pinoon -menetelmällä jonkin ideologian syyksi saattaa näyttää houkuttelevalta patenttiratkaisulta, mutta se yksinkertaistaa monitahoista ongelmaa liikaa.</p><p>Todelliseen ymmärrykseen jihadismista ilmiönä eivät kummankaan äänekkään ääripään yksinkertaistukset anna todellisia eväitä. Päinvastoin, loputon kiistely islamin ja jihadismin välisen suhteen olemassaolosta jopa estää julkista keskustelua nousemasta aidosti hedelmälliselle tasolle. Keskustelussa pitäisikin nyt keskittyä siihen, minkälainen islamin ja jihadismin suhde oikeastaan on ja miten islam uskomusjärjestelmänä vaikuttaa jihadistiseen liikehdintään. On ensiarvoisen tärkeää, että tätä keskustelua käydään yhdessä tutkijoiden ja viranomaisten, mutta myös muslimiyhteisöjen kanssa. Tavoitteena ei saa olla islamin puolusteleminen tai sitä vastaan hyökkääminen, vaan ilmiön todellinen ymmärtäminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p> Juha Saarinen kirjoittaa Ulkopolitistissa tärkeästä asiasta: meillä Suomessa keskustelu jihadismista junnaa edelleen paikallaan. Radikaalin suvaitsevaiston sinisilmäiset, joskin herttaisen hyvää tarkoittavat tahot yrittävät pontevasti valkopestä islamia uskontona puhtaaksi jihadistisen väkivallan tahrasta, kun taas äärinationalistiset islamofobit puolestaan demonisoivat terrorismilla koko uskonnon. Tällainen äänekäs vastakkainasettelu ei luonnollisesti edesauta kiihkottoman ja analyyttisen keskustelun syntymistä.

Islam uskontona liittyy aivan olennaisesti jihadistiseen ideologiaan. Tästä ei pitäisi kenelläkään olla enää mitään epäselvyyttä. Jihadistit itse pyrkivät aktiivisesti oikeuttamaan ideologiansa islamilaisiin lähteisiin perustuen. Näistä lähteistä, Koraanista ja hadith-kokoelmista, ideologinen oikeutus on kieltämättä melko helppo löytääkin. Vaikka Koraania lukemalla ei voidakaan suoraan saada vastausta kysymykseen, miksi joku yksittäinen henkilö liittyy jihadistiseen terrorismiin, kokevat monet liittyneistä edustavansa ‘aitoa’ islamia ja puolustavansa muslimeita.

Mutta islam, tai edes jihadistinen ideologia itsessään, ei yksin selitä sitä, miksi jotkut lähtevät taistelemaan IS:n riveihin tai ovat jopa valmiita toteuttamaan itsemurhaiskuja. Nämä prosessit ovat paljon monimutkaisempia ja jokaisen lähtijän yksilöllisiin motiiveihin vaikuttavat myös paljon maallisemmat asiat. Kaiken selittäminen halki-poikki-pinoon -menetelmällä jonkin ideologian syyksi saattaa näyttää houkuttelevalta patenttiratkaisulta, mutta se yksinkertaistaa monitahoista ongelmaa liikaa.

Todelliseen ymmärrykseen jihadismista ilmiönä eivät kummankaan äänekkään ääripään yksinkertaistukset anna todellisia eväitä. Päinvastoin, loputon kiistely islamin ja jihadismin välisen suhteen olemassaolosta jopa estää julkista keskustelua nousemasta aidosti hedelmälliselle tasolle. Keskustelussa pitäisikin nyt keskittyä siihen, minkälainen islamin ja jihadismin suhde oikeastaan on ja miten islam uskomusjärjestelmänä vaikuttaa jihadistiseen liikehdintään. On ensiarvoisen tärkeää, että tätä keskustelua käydään yhdessä tutkijoiden ja viranomaisten, mutta myös muslimiyhteisöjen kanssa. Tavoitteena ei saa olla islamin puolusteleminen tai sitä vastaan hyökkääminen, vaan ilmiön todellinen ymmärtäminen.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

]]>
84 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232515-islamin-ja-jihadismin-suhteesta#comments Kotimaa Islam Islamofobia Suomessa Jihadismi Suomalainen islam-keskustelu Suvaisevaisuus Thu, 02 Mar 2017 13:13:28 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232515-islamin-ja-jihadismin-suhteesta
Kysymyksiä Jussi Halla-aholle http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229630-kysymyksia-jussi-halla-aholle <p>Viime viikkojen aikana on alkanut kovasti näyttää siltä, että perussuomalaisten pitkäaikaisen puheenjohtajan Timo Soinin kausi lähenee loppuaan. Veikko Vennamon oppipoika onkin tehnyt jo pitkän uran ja kasvanut erityisesti ulkoministerinä toimiessaan valtiomiehen mittaan.</p><p>Puheenjohtajuutta todennäköisesti tavoittelevan Jussi Halla-ahon kanssa olen monestakin asiasta eri mieltä, mutta eräiden ominaisuuksiensa vuoksi myös arvostan häntä korkealle. Periaatteellisuus ja johdonmukaisuus ajattelussa ovat nimittäin tällä tohtorismiehellä poikkeuksellisen korkealla tasolla.</p><p>Maahanmuuttokysymyksistä ja sisäpolitiikasta varmasti tullaan puhumaan kuntavaalien alla paljon, joten en palaa tässä yhteydessä niihin. Haluan myös korostaa, että esitän seuraavat pohdintani ja kysymykseni kansalaisena, en henkilönä, jolla olisi tai joka haluaisi vaikutusvaltaa naapuripuolueen asioihin.</p><p>Viime kuukausina Donald Trumpin valinnasta järkyttynyt blokki on maailmanlopun hengessä synkistellessään levittänyt uskomusta Naton väistämättömästä hajoamisesta Trumpin virkaanastumisen myötä. En itsekään uskonut, saati toivonut, Trumpin nousevan presidentiksi, mutta nämä huhut ovat kyllä vahvasti liioiteltuja. Trump on itse varsin selväsanaisesti <a href="https://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/times%20trump-60223">ilmoittanut</a> olevansa sitoutunut Natoon ja Euroopan puolustamiseen. Suomen kannattaa siis pyrkiä alati syvenevään läntiseen yhteyteen myös Naton osalta jatkossakin. Nato-jäsenyyden kannattajana minua tietysti ilahduttaa se, että myös Halla-aho <a href="https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/halla-aho-19199">on ollut jo pitkään</a> kanssani samaa mieltä.</p><p>Olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Euroopan unioni on kiistatta erittäin suurten haasteiden edessä, vaikken hänen vakaumuksellista EU-kriittisyyttään jaakaan. EU on haasteistaan huolimatta oikea viitekehys Suomelle, vaikkei se puolustusliitoksi asti yksinään riitäkään. Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan johdolla Suomi aikanaan aktiivisesti vesitti EUn keskinäiset turvatakuut ja jättäydyimme rakentamaan kollektiivista turvallisuutta pehmeämmin keinoin: poliittisin, taloudellisin ja kulttuurisin sidoksin eurooppalaista yhteyttä luomalla. Tämä ajattelu on viimeistään nyt vaarassa kokea todellisen konkurssin.</p><p>Kun valuuttapolitiikasta tehtiin 1990-2000 -lukujen vaihteessa turvallisuuspolitiikkaa, ja kun todellinen turvatakuu - Nato - jätettiin keskustelussa taka-alalle, syyllistyttiin valtionjohdossamme vastuuttomaan toiveajatteluun ja piiloutumiseen kansan selän taakse. Vieläpä äärimmäisen kriittisessä asiassa. Erityisen vastuun asiasta kantaa tuolloinen pääministeri Paavo Lipponen, mutta valitettavasti mukana oli myös omia kokoomuslaisia puoluetovereitani.</p><p>Slavistina Halla-aholla ei ole illuusioita Venäjästä. Suomen Sotilaan <a href="http://www.suomensotilas.fi/suomalaismepit-kannattavat-lahihistorian-lapikayntia/">haastattelussa</a>&nbsp;hän totesi pitävänsä selvänä, että Euroopan unionin sisäinen hajaannus on Venäjän etujen mukaista ja toteaa Venäjän mahdollisuuksiensa mukaan edistävän tätä hajaannusta. Hän katsoo niin ikään, että EUn on pystyttävä kasvattamaan omaa legitimiteettiään kansalaisten silmissä, jos Venäjän vaikutusvaltaa halutaan vähentää. Tästä olen Halla-ahon kanssa täysin samaa mieltä.</p><p>Eurooppalaisesta yhteydestä on tärkeää pitää kiinni - erityisesti ilman Nato-jäsenyyttä - sillä se on vähintä, mitä meillä on. Liikkumavaramme tässäkin suhteessa kasvaisi, jos saisimme kiistattomat turvatakuut liittolaisiltamme. Halla-ahon <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701122200052762_uu.shtml">ajatukset EU-erosta</a>&nbsp;ovat siten periaatteessa hänen ajattelussaan aivan loogisia.</p><p>Minua kiinnostaisi kuitekin tietää, näkeekö Halla-aho EU-eron tavoiteltavana myös siinä tapauksessa, että Nato-jäsenyyttä ei aiemmin tai samassa yhteydessä ole saatavilla. Asiat kytkeytyvät toisiinsa niin tiukasti, että uskoisin kaikkien maamme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta huolestuneiden kaipaavan häneltä asiaan selvennystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikkojen aikana on alkanut kovasti näyttää siltä, että perussuomalaisten pitkäaikaisen puheenjohtajan Timo Soinin kausi lähenee loppuaan. Veikko Vennamon oppipoika onkin tehnyt jo pitkän uran ja kasvanut erityisesti ulkoministerinä toimiessaan valtiomiehen mittaan.

Puheenjohtajuutta todennäköisesti tavoittelevan Jussi Halla-ahon kanssa olen monestakin asiasta eri mieltä, mutta eräiden ominaisuuksiensa vuoksi myös arvostan häntä korkealle. Periaatteellisuus ja johdonmukaisuus ajattelussa ovat nimittäin tällä tohtorismiehellä poikkeuksellisen korkealla tasolla.

Maahanmuuttokysymyksistä ja sisäpolitiikasta varmasti tullaan puhumaan kuntavaalien alla paljon, joten en palaa tässä yhteydessä niihin. Haluan myös korostaa, että esitän seuraavat pohdintani ja kysymykseni kansalaisena, en henkilönä, jolla olisi tai joka haluaisi vaikutusvaltaa naapuripuolueen asioihin.

Viime kuukausina Donald Trumpin valinnasta järkyttynyt blokki on maailmanlopun hengessä synkistellessään levittänyt uskomusta Naton väistämättömästä hajoamisesta Trumpin virkaanastumisen myötä. En itsekään uskonut, saati toivonut, Trumpin nousevan presidentiksi, mutta nämä huhut ovat kyllä vahvasti liioiteltuja. Trump on itse varsin selväsanaisesti ilmoittanut olevansa sitoutunut Natoon ja Euroopan puolustamiseen. Suomen kannattaa siis pyrkiä alati syvenevään läntiseen yhteyteen myös Naton osalta jatkossakin. Nato-jäsenyyden kannattajana minua tietysti ilahduttaa se, että myös Halla-aho on ollut jo pitkään kanssani samaa mieltä.

Olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Euroopan unioni on kiistatta erittäin suurten haasteiden edessä, vaikken hänen vakaumuksellista EU-kriittisyyttään jaakaan. EU on haasteistaan huolimatta oikea viitekehys Suomelle, vaikkei se puolustusliitoksi asti yksinään riitäkään. Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan johdolla Suomi aikanaan aktiivisesti vesitti EUn keskinäiset turvatakuut ja jättäydyimme rakentamaan kollektiivista turvallisuutta pehmeämmin keinoin: poliittisin, taloudellisin ja kulttuurisin sidoksin eurooppalaista yhteyttä luomalla. Tämä ajattelu on viimeistään nyt vaarassa kokea todellisen konkurssin.

Kun valuuttapolitiikasta tehtiin 1990-2000 -lukujen vaihteessa turvallisuuspolitiikkaa, ja kun todellinen turvatakuu - Nato - jätettiin keskustelussa taka-alalle, syyllistyttiin valtionjohdossamme vastuuttomaan toiveajatteluun ja piiloutumiseen kansan selän taakse. Vieläpä äärimmäisen kriittisessä asiassa. Erityisen vastuun asiasta kantaa tuolloinen pääministeri Paavo Lipponen, mutta valitettavasti mukana oli myös omia kokoomuslaisia puoluetovereitani.

Slavistina Halla-aholla ei ole illuusioita Venäjästä. Suomen Sotilaan haastattelussa hän totesi pitävänsä selvänä, että Euroopan unionin sisäinen hajaannus on Venäjän etujen mukaista ja toteaa Venäjän mahdollisuuksiensa mukaan edistävän tätä hajaannusta. Hän katsoo niin ikään, että EUn on pystyttävä kasvattamaan omaa legitimiteettiään kansalaisten silmissä, jos Venäjän vaikutusvaltaa halutaan vähentää. Tästä olen Halla-ahon kanssa täysin samaa mieltä.

Eurooppalaisesta yhteydestä on tärkeää pitää kiinni - erityisesti ilman Nato-jäsenyyttä - sillä se on vähintä, mitä meillä on. Liikkumavaramme tässäkin suhteessa kasvaisi, jos saisimme kiistattomat turvatakuut liittolaisiltamme. Halla-ahon ajatukset EU-erosta ovat siten periaatteessa hänen ajattelussaan aivan loogisia.

Minua kiinnostaisi kuitekin tietää, näkeekö Halla-aho EU-eron tavoiteltavana myös siinä tapauksessa, että Nato-jäsenyyttä ei aiemmin tai samassa yhteydessä ole saatavilla. Asiat kytkeytyvät toisiinsa niin tiukasti, että uskoisin kaikkien maamme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta huolestuneiden kaipaavan häneltä asiaan selvennystä.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

 

]]>
54 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229630-kysymyksia-jussi-halla-aholle#comments EU ja Nato EU:n turvatakuut Jussi Halla-aho maanpuolustus Tue, 17 Jan 2017 07:42:10 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229630-kysymyksia-jussi-halla-aholle
Haaste Heikki Patomäelle: julkinen vedonlyönti Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226948-haaste-heikki-patomaelle-julkinen-vedonlyonti-venajan-hyokkayksesta-ukrainaan <p>Professori Heikki Patomäki esitti <a href="http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226911-haaste-arto-luukkaselle-julkinen-vedonlyonti-venajan-hyokkayksesta-ukrainaan#comment-3423214">eilen blogissaan</a> julkisen vedonlyöntihaasteen dosentti Arto Luukkaselle, koskien tämän Lapin Kansassa antamia lausuntoja Venäjän mahdollisista hyökkäystoimista Ukrainassa. Patomäki on tullut tunnetuksi yhtenä Venäjän aggressioita aina parhain päin selittelemään pyrkivän kaanonin kuuluvimmista äänitorvista, eikä nyt esitetty haaste tee poikkeusta. Patomäki itse kertoo kommentissaan, että vedonlyönnin &ldquo;tarkoitus on osoittaa, kuinka huteralla pohjalla vallitseva Venäjä-pelottelu on.&rdquo;</p><p>Pidän tällaista Venäjän toimien valkopesua hyvin valitettavana, erityisesti kun pyykkärinä toimii Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori. Mutta, jos asia tosiaan on kuten Patomäki esittää, ei hänellä liene vaikeuksia ryhtyä pieneen vedonlyöntiin minunkin kanssani. Esittämäni haaste on siis tämä:</p><p>Lyön vetoa sen puolesta, että Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan. Patomäen ehdottama sata euroa on aivan sopiva panos, mutta minun puolestani voimme kyllä lyödä vetoa suuremmastakin summasta.</p><p>Mihin osoitteeseen voin ilmoittaa tilinumeroni, Heikki?</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p> Professori Heikki Patomäki esitti eilen blogissaan julkisen vedonlyöntihaasteen dosentti Arto Luukkaselle, koskien tämän Lapin Kansassa antamia lausuntoja Venäjän mahdollisista hyökkäystoimista Ukrainassa. Patomäki on tullut tunnetuksi yhtenä Venäjän aggressioita aina parhain päin selittelemään pyrkivän kaanonin kuuluvimmista äänitorvista, eikä nyt esitetty haaste tee poikkeusta. Patomäki itse kertoo kommentissaan, että vedonlyönnin “tarkoitus on osoittaa, kuinka huteralla pohjalla vallitseva Venäjä-pelottelu on.”

Pidän tällaista Venäjän toimien valkopesua hyvin valitettavana, erityisesti kun pyykkärinä toimii Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori. Mutta, jos asia tosiaan on kuten Patomäki esittää, ei hänellä liene vaikeuksia ryhtyä pieneen vedonlyöntiin minunkin kanssani. Esittämäni haaste on siis tämä:

Lyön vetoa sen puolesta, että Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan. Patomäen ehdottama sata euroa on aivan sopiva panos, mutta minun puolestani voimme kyllä lyödä vetoa suuremmastakin summasta.

Mihin osoitteeseen voin ilmoittaa tilinumeroni, Heikki?

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

]]>
115 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226948-haaste-heikki-patomaelle-julkinen-vedonlyonti-venajan-hyokkayksesta-ukrainaan#comments Ulkomaat Arto luukkanen Heikki Patomäki Kotimaa maanpuolustus Nato Ukraina Venäjä Suomettuminen Mon, 28 Nov 2016 08:35:49 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226948-haaste-heikki-patomaelle-julkinen-vedonlyonti-venajan-hyokkayksesta-ukrainaan
Seppojen listat http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226778-seppojen-listat <p>Suomen Sotilas -lehti <a href="http://www.suomensotilas.fi/suomen-sotilas-julkaisee-puolan-turvallisuuspalvelun-arkistoista-loytyneita-suomalaisnimia/">julkaisi</a> hiljattain Puolan Kansallisen muistin instituutin IPN:n arkistoista löytyneitä suomalaisnimiä. Paljastukset vahvistavat kuvaa itätiedustelun toiminnasta maassamme, joka kylmän sodan aikana taloudellisesta ja osittain poliittisesta länsimaisuudestaan huolimatta oli voimakkaasti sosialistimaiden vaikutuksen läpitunkema. Puolalaisten vakoilutoiminta vaikuttaa olleen huomattavasti Neuvostoliiton sekä Itä-Saksan vastaavaa suppeampaa, mutta myös sosialistisella Puolalla oli informantteja sekä politiikan, talouden, armeijan että median piirissä.</p><p><a href="http://www.suomensotilas.fi/suomen-sotilaan-tiedusteluspesiaali/">Artikkelisarjassa</a>&nbsp;tuodaan&nbsp;esiin myös Suojelupoliisin vastavakoiluun liittyviä faktoja sekä epäilyjä. KGB:n agentiksi paljastunutta <strong>Arvo Penttiä </strong>seurasivat organisaation johdossa Sepot <strong>Tiitinen</strong> ja <strong>Nevala</strong>, joista ensinmainittu oli presidentti <strong>Urho Kekkosta</strong> tukeneen K-linjan kaaderi ja jälkimmäinen <strong>Kalevi Sorsan </strong>avustaja. Nevala myös johti Supoa, kun Suomeen saapuneet Stasi-aineistot käytännössä ohitettiin olankohautuksella vuonna 2000. Päätöksen niiden vastaanottamisesta tekivät niin ikään Sorsan avustajana toiminut presidentti <strong>Tarja Halonen</strong>, SDP:n kansainvälisenä sihteerinä vasemmistolaistumisen vuosina uransa aloittanut pääministeri <strong>Paavo Lipponen </strong>sekä ulkoministeri <strong>Erkki Tuomioja</strong>.</p><p>Yhdessä artikkelissa esitetään ns. Mitrohinin arkistojen viittaavan siihen, että moninkertainen pääministeri Kalevi Sorsa lähipiireineen oli ainakin yksi KGB:n hoitama verkosto. Puolan arkistoista pääministeristä löytyy turvaoperaatio peitenimellä &quot;Inari&quot;, mutta hänen poliittisena sihteerinään ja Lipposen seuraajana SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut <strong>Rauno Viemerö </strong>esiintyy artikkelin mukaan papereissa usein. Sorsan lähipiiristä ainakin <strong>Kari Tapiola </strong>ja <strong>Jaakko Kalela </strong>olivat sekä KGB:n että Stasin kontakteja.</p><p>Lehden julkaiseman, Seppo Nevalan nimitystä Supon apulaispäälliköksi vuonna 1978 koskevan muistion perusteella nimitetty ei ollut pätevä, mutta sopiva:</p><p><em>&quot;Nevalan takana olevat tahot katsonevat hänen mahdollisen nimityksensä riittävästi korreloivan suoritettua toista nimitystä. Poliisiasetuksen 73 &sect;:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Nevala ei nyt täytä muodollisia kelpoisuusvaatimuksia suojelupoliisin apulaispäällikön toimeen.&quot;</em></p><p>Artikkelisarjassa käydään läpi juridisesti ja pitkälti myös mediassa sivuutettuja itätiedusteluun liittyviä tapauksia, kuten Stasin värväysasiakirjan allekirjoittaneen <strong>Riitta Juntusen </strong><a href="http://paulisaarinen.blogspot.fi/2015/12/riitta-juntunen-oli-ddrn-studentin-ja.html">toimintaa</a>. Juntunen toimi 2000-luvulla Halosen presidentinvaalikampanjassa sekä peri SAK:ssa vuonna 2009 sittemmin eduskunnan puhemieheksi edenneen <strong>Eero Heinäluoman </strong>pestin.</p><p>Olen <a href="http://www.verkkouutiset.me/tutun-totuuskomissiosta-malli-suomettumisen-perkaamiseen/">aiemminkin korostanut</a>&nbsp;suomettumisen ajalta periytyvien vaikutusverkostojen avaamisen tärkeyttä, erityisesti nyt Venäjän hybridivaikuttamisen jälleen aktivoiduttua. Suomen Sotilaan julkaisemien tietojen valossa on pakko todeta, että myös Suomen vastavakoilun toiminta kaipaa lähempää tarkastelua. Ns. Tiitisen listan <a href="http://www.suomensotilas.fi/tiitisen-lista-ja-tuleva-tiedustelulaki/">epäillään perustellusti</a> koostuvan, ainakin osittain, vastavakoilun kaksoisagenteista.</p><p>Noitavainoja en edelleenkään kaipaa, mutta maanpetoksellisen toiminnan painaminen villaisella näin järjestelmällisesti ja jatkuvasti asettaa maamme hyvin outoon valoon länsimaisten kumppaniemme silmissä. Tiitisen listan julkaiseminen ja suomettuneisuuden ajan toiminnan avoin ja kiihkoton perkaaminen olisi nyt omiaan puhdistamaan ilmaa ja hälventämään näitä epäluuloja.</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p>wwww.attekaleva.fi</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Sotilas -lehti julkaisi hiljattain Puolan Kansallisen muistin instituutin IPN:n arkistoista löytyneitä suomalaisnimiä. Paljastukset vahvistavat kuvaa itätiedustelun toiminnasta maassamme, joka kylmän sodan aikana taloudellisesta ja osittain poliittisesta länsimaisuudestaan huolimatta oli voimakkaasti sosialistimaiden vaikutuksen läpitunkema. Puolalaisten vakoilutoiminta vaikuttaa olleen huomattavasti Neuvostoliiton sekä Itä-Saksan vastaavaa suppeampaa, mutta myös sosialistisella Puolalla oli informantteja sekä politiikan, talouden, armeijan että median piirissä.

Artikkelisarjassa tuodaan esiin myös Suojelupoliisin vastavakoiluun liittyviä faktoja sekä epäilyjä. KGB:n agentiksi paljastunutta Arvo Penttiä seurasivat organisaation johdossa Sepot Tiitinen ja Nevala, joista ensinmainittu oli presidentti Urho Kekkosta tukeneen K-linjan kaaderi ja jälkimmäinen Kalevi Sorsan avustaja. Nevala myös johti Supoa, kun Suomeen saapuneet Stasi-aineistot käytännössä ohitettiin olankohautuksella vuonna 2000. Päätöksen niiden vastaanottamisesta tekivät niin ikään Sorsan avustajana toiminut presidentti Tarja Halonen, SDP:n kansainvälisenä sihteerinä vasemmistolaistumisen vuosina uransa aloittanut pääministeri Paavo Lipponen sekä ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Yhdessä artikkelissa esitetään ns. Mitrohinin arkistojen viittaavan siihen, että moninkertainen pääministeri Kalevi Sorsa lähipiireineen oli ainakin yksi KGB:n hoitama verkosto. Puolan arkistoista pääministeristä löytyy turvaoperaatio peitenimellä "Inari", mutta hänen poliittisena sihteerinään ja Lipposen seuraajana SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut Rauno Viemerö esiintyy artikkelin mukaan papereissa usein. Sorsan lähipiiristä ainakin Kari Tapiola ja Jaakko Kalela olivat sekä KGB:n että Stasin kontakteja.

Lehden julkaiseman, Seppo Nevalan nimitystä Supon apulaispäälliköksi vuonna 1978 koskevan muistion perusteella nimitetty ei ollut pätevä, mutta sopiva:

"Nevalan takana olevat tahot katsonevat hänen mahdollisen nimityksensä riittävästi korreloivan suoritettua toista nimitystä. Poliisiasetuksen 73 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Nevala ei nyt täytä muodollisia kelpoisuusvaatimuksia suojelupoliisin apulaispäällikön toimeen."

Artikkelisarjassa käydään läpi juridisesti ja pitkälti myös mediassa sivuutettuja itätiedusteluun liittyviä tapauksia, kuten Stasin värväysasiakirjan allekirjoittaneen Riitta Juntusen toimintaa. Juntunen toimi 2000-luvulla Halosen presidentinvaalikampanjassa sekä peri SAK:ssa vuonna 2009 sittemmin eduskunnan puhemieheksi edenneen Eero Heinäluoman pestin.

Olen aiemminkin korostanut suomettumisen ajalta periytyvien vaikutusverkostojen avaamisen tärkeyttä, erityisesti nyt Venäjän hybridivaikuttamisen jälleen aktivoiduttua. Suomen Sotilaan julkaisemien tietojen valossa on pakko todeta, että myös Suomen vastavakoilun toiminta kaipaa lähempää tarkastelua. Ns. Tiitisen listan epäillään perustellusti koostuvan, ainakin osittain, vastavakoilun kaksoisagenteista.

Noitavainoja en edelleenkään kaipaa, mutta maanpetoksellisen toiminnan painaminen villaisella näin järjestelmällisesti ja jatkuvasti asettaa maamme hyvin outoon valoon länsimaisten kumppaniemme silmissä. Tiitisen listan julkaiseminen ja suomettuneisuuden ajan toiminnan avoin ja kiihkoton perkaaminen olisi nyt omiaan puhdistamaan ilmaa ja hälventämään näitä epäluuloja.

 

Atte Kaleva

wwww.attekaleva.fi

]]>
3 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226778-seppojen-listat#comments Lustraatio Suomettuminen Supo Tiitisen lista Vakoilu Fri, 25 Nov 2016 08:25:34 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226778-seppojen-listat
Sampo Ahton YYA 2.0 -puolustuspuhe http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208764-sampo-ahton-yya-20-puolustuspuhe <p>Historian, etenkin sotahistorian, tuntemuksestaan tunnettu auktoriteetti, eversti evp. Sampo Ahto arvostelee hiljattain ilmestyneessä Sotilasaikakauslehdessä sotatieteiden tohtori Saara Jantusen teosta: Infosota. &rdquo;Iskut kohdistuvat kansalaisten tajuntaan&rdquo; (Otava, Keuruu 2015. ISBN 978-951-1-29189-3)</p><p>Olen aiemminkin ihmetellyt Sampo Ahton halua liittyä maamme evp-upseeriston piirissä melko harvinaiseen, mutta sitäkin omituisempaan, Venäjää yliymmärtävään ja sen aggressiivista voimapolitiikkaa jopa jollakin tasolla hyväksyvään kaanoniin, jonka johtohahmoina ennen Ahtoa ovat aktiivisesti profiloituneet mm. Gustav Hägglund ja Pekka Visuri. Liekö syynä suomettuneisuuden ajan historiallinen painolasti ja siitä juontuvat ylipääsemättömät traumat, mutta tähän YYA-aikaa haikailevaan joukkoon en millään olisi halunnut uskoa Sampo Ahtonkin liittyvän.</p><p>Ahto kuvailee tohtori Jantusen ajattelua: &rdquo;Hänellä on yksiselitteinen vihollinen, ja se on Venäjä. Suomi kuuluu länteen, Jantunen iloitsee ja mainitsee EU:n jäsenyyden ja Naton rauhankumppanuuden.&rdquo; Toisaalla Ahto kertoo suorastaan pelästyneensä Jantusen teoksen seitsemännen luvun otsikkoa: &rdquo;Paasikivi on kuollut, ja niin on Kekkonenkin.&rdquo; Ahto ihmettelee, mikseivät mainittujen herrojen ulkopoliittiset linjat sopisi edelleen ohjenuoraksi maallemme ja miksi Jantunen haluaa ehdoin tahdoin hankkia kyseenalaisen ystävän kaukaa Atlantin takaa ja vihollisen läheltä nurkan takaa.</p><p>Lopuksi Sampo Ahto toteaa: &rdquo;Edellä kirjoittamastani kaiketi ilmenee, että turvallisuuspoliittinen ajatteluni poikkeaa suuresti siitä, mitä Saara Jantunen tuo kirjassaan esiin.&rdquo;</p><p>Tämä on hyvin ikävää, ja jopa huolestuttavaa luettavaa. Iäkkäämpi upseeriveljeni Ahto ei näytä lainkaan ymmärtävän, että toisin kuin kylmän sodan aikana, Suomella on nyt tosiasiallinen mahdollisuus irtautua Venäjän otteesta Baltian maiden ja Puolan tapaan. Saara Jantunen ei suinkaan maalaile uhkakuvia, sen tekee Putinin Venäjä itse. On suorastaan vaarallista jatkaa YYA-ajan ummehtunutta ulko- ja turvallisuuspoliittista silmien ummistamista Venäjän jatkaessa kaiken aikaa ekspansiivisia aggressioitaan naapurimaissaan.</p><p>Olen aina mieltänyt Suomen kuuluvaksi läntiseen, sananvapautta, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta puolustavaan arvoyhteisöön, enkä siksi voi lainkaan yhtyä Sampo Ahton turvallisuuspoliittiseen ajatteluun. Emme tietenkään rupea uhoten kalistelemaan sapeleita Venäjän suuntaan, mutta suomettuneisuuden aikakausi on jo ohitettu. Voimme vihdoinkin ihan aidosti valita ulko- ja turvallisuuspoliittisen suuntamme: joko kohti pelokkaan tunkkaista YYA 2.0 &ndash;painajaista, tai sitten kohti vapaiden kansakuntien arvoyhteisöä, välimuotoja ei nimittäin ole. Minulle valinta on selvä: West!</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p><p>&nbsp;</p> Historian, etenkin sotahistorian, tuntemuksestaan tunnettu auktoriteetti, eversti evp. Sampo Ahto arvostelee hiljattain ilmestyneessä Sotilasaikakauslehdessä sotatieteiden tohtori Saara Jantusen teosta: Infosota. ”Iskut kohdistuvat kansalaisten tajuntaan” (Otava, Keuruu 2015. ISBN 978-951-1-29189-3)

Olen aiemminkin ihmetellyt Sampo Ahton halua liittyä maamme evp-upseeriston piirissä melko harvinaiseen, mutta sitäkin omituisempaan, Venäjää yliymmärtävään ja sen aggressiivista voimapolitiikkaa jopa jollakin tasolla hyväksyvään kaanoniin, jonka johtohahmoina ennen Ahtoa ovat aktiivisesti profiloituneet mm. Gustav Hägglund ja Pekka Visuri. Liekö syynä suomettuneisuuden ajan historiallinen painolasti ja siitä juontuvat ylipääsemättömät traumat, mutta tähän YYA-aikaa haikailevaan joukkoon en millään olisi halunnut uskoa Sampo Ahtonkin liittyvän.

Ahto kuvailee tohtori Jantusen ajattelua: ”Hänellä on yksiselitteinen vihollinen, ja se on Venäjä. Suomi kuuluu länteen, Jantunen iloitsee ja mainitsee EU:n jäsenyyden ja Naton rauhankumppanuuden.” Toisaalla Ahto kertoo suorastaan pelästyneensä Jantusen teoksen seitsemännen luvun otsikkoa: ”Paasikivi on kuollut, ja niin on Kekkonenkin.” Ahto ihmettelee, mikseivät mainittujen herrojen ulkopoliittiset linjat sopisi edelleen ohjenuoraksi maallemme ja miksi Jantunen haluaa ehdoin tahdoin hankkia kyseenalaisen ystävän kaukaa Atlantin takaa ja vihollisen läheltä nurkan takaa.

Lopuksi Sampo Ahto toteaa: ”Edellä kirjoittamastani kaiketi ilmenee, että turvallisuuspoliittinen ajatteluni poikkeaa suuresti siitä, mitä Saara Jantunen tuo kirjassaan esiin.”

Tämä on hyvin ikävää, ja jopa huolestuttavaa luettavaa. Iäkkäämpi upseeriveljeni Ahto ei näytä lainkaan ymmärtävän, että toisin kuin kylmän sodan aikana, Suomella on nyt tosiasiallinen mahdollisuus irtautua Venäjän otteesta Baltian maiden ja Puolan tapaan. Saara Jantunen ei suinkaan maalaile uhkakuvia, sen tekee Putinin Venäjä itse. On suorastaan vaarallista jatkaa YYA-ajan ummehtunutta ulko- ja turvallisuuspoliittista silmien ummistamista Venäjän jatkaessa kaiken aikaa ekspansiivisia aggressioitaan naapurimaissaan.

Olen aina mieltänyt Suomen kuuluvaksi läntiseen, sananvapautta, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta puolustavaan arvoyhteisöön, enkä siksi voi lainkaan yhtyä Sampo Ahton turvallisuuspoliittiseen ajatteluun. Emme tietenkään rupea uhoten kalistelemaan sapeleita Venäjän suuntaan, mutta suomettuneisuuden aikakausi on jo ohitettu. Voimme vihdoinkin ihan aidosti valita ulko- ja turvallisuuspoliittisen suuntamme: joko kohti pelokkaan tunkkaista YYA 2.0 –painajaista, tai sitten kohti vapaiden kansakuntien arvoyhteisöä, välimuotoja ei nimittäin ole. Minulle valinta on selvä: West!

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

 

]]>
76 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208764-sampo-ahton-yya-20-puolustuspuhe#comments Kotimaa Infosota Lustraatio Suomettuminen Venäjän aggressiivisuus YYA 2.0 Mon, 21 Dec 2015 14:00:35 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208764-sampo-ahton-yya-20-puolustuspuhe
Maahanmuuttopolitiikka tiensä päässä http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202191-maahanmuuttopolitiikka-tiensa-paassa <p>Vanha, noin 40 vuotta sitten kehitelty eurooppalainen ulkomaalaispolitiikka on viimeistään nyt tullut tiensä päähän. Kaikkialla etsitään hätäisiä, usein huonoja ratkaisuja, kun pitäisi vihdoin analysoida ennakkoluulottomasti ja kriittisesti mistä on kyse. Väestömme ikääntyy ja työikäisten osuus pienenee. Kestävyysvajeen torjumiseksi Suomi tarvitsee uusia työntekijöitä ja siten maahanmuuttoa, mutta emme näytä osaavan järjestää sitä.</p><p>Nykyinen kiintiöpakolaisvalinta on hidas ja kallis menettely, joka toimii pikemminkin kankean ja korruptoituneen YK-byrokratian kuin vastaanottavan maan ehdoilla. Pakolaisiksi valitaan henkilöitä ja ydinperheitä, joiden kertomukset koetusta vainosta ovat liikuttavimmat, mutta heidän aikuiset sisaruksensa, serkkunsa ja vanhempansa jätetään yrittämään onneaan perheenyhdistämisten tai ihmissalakuljettajien avulla. Käytäntö, jonka mukaan turvapaikkaa voi anoa vain Suomessa, luo kysynnän laittomalle ihmissalakuljetukselle, eikä sitä pitäisi millään tavoin, epäsuorastikaan, edistää.</p><p>Vallitseva käytäntö, jossa turvapaikkaa hakeneet yksilöt säilötään jopa puoleksitoista vuodeksi vastaanottokeskuksiin, on monessakin mielessä huono. Perusteettomien hakemusten hylkääminen hidastuu, mutta vielä ikävämmät seuraukset koituvat niille, jotka saavat myönteisen päätöksen. Yli vuoden kestävä passiivinen laitosjakso vastaanottokeskuksessa vailla tietoa siitä, saako Suomeen jäädä, ei ole omiaan kannustamaan yksilöä uuteen alkuun uudessa kotimaassa.</p><p>Uusien vastaanottokeskuksien perustaminen merkittävässä määrin Suomeen vaikuttaa rahan haaskaukselta, kun pakolaiset ovat ulkomailla, jossa heidän turvallinen majoittamisensa, muonittamisensa, terveydenhoitonsa ja kouluttamisensa voitaisiin järjestää edullisemmin. Suomessa on yllin kyllin virkamiehiä, jotka mielellään ja pienelläkin päivärahalla muuttaisivat muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi Turkin rajaseudulle, Irakin Kurdistaniin tai Jordaniaan opettamaan pakolaisille suomen kieltä ja kulttuuria. Opinnoissaan hyvin edistyneet perheet voitaisiin sitten lennättää Suomeen suoraan töihin ja kouluun.</p><p>On tärkeää myös käsitellä oikein niitä yksilöitä, jotka eivät kaikesta huolimatta sopeudu maahamme. Sosiaaliturvan väärinkäytösten, sopeutumattomuuden, rikollisuuden ja terrorismin riskit on minimoitava nykyistä tehokkaammalla käännytys- ja karkoitusmenettelyllä. Pelisäännöt on tehtävä alusta lähtien selväksi: vakaviin rikoksiin syyllistyneet pitää karkottaa maasta ja karkotukset on myös kyettävä panemaan täytäntöön. Nopeilla ja oikeudenmukaisilla toimenpiteillä luodaan uskoa maamme oikeus- ja sosiaalijärjestelmän toimivuuteen ja hillitään tehokkaasti myös kansallismielistä ääriajattelua.</p><p>Suomessa normihierarkiassa ylinnä on Suomen laki, jonka määrittämissä puitteissa yksilöt voivat noudattaa omia uskonnollisia tai kulttuurisia sääntöjään, muita loukkaamatta tai ketään pakottamatta. Olipa kyseessä sitten Raamattu, Koraani tai jokin muu teos, uskonnollisten sääntökokoelmien tulkinnat eivät maassamme koskaan saa ajaa lainsäädännön edelle.</p><p>Jihadistiseen ääriajatteluun on puututtava rohkeasti yhdessä muslimiyhteisöjen kanssa. Nuoria muslimeita ei pidä eristää tai leimata, heille pitää tarjota todellinen mahdollisuus islamin ja suomalaisuuden yhdistämiseen omassa muslimi-identiteetissään. Esimerkkejä on jo olemassa, mm. Ana-lehti, joka käsittelee suomalaiseksi muslimiksi kasvamista nuorten omalla kielellä ja tyylillä. Vastaavia esimerkkejä tarvitaan jatkossa lisää. Ketään ei kuitenkaan saa pakottaa. Suomessa uskonnonvapaus, sisältäen myös vapauden uskonnottomuuteen, koskee yhtäläisesti kaikkia ikään, sukupuoleen tai vakaumukseen katsomatta. Uskonnonvapauden on jatkossa toteuduttava paremmin myös niiden kohdalla, jotka haluavat irtautua islamista.</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p><p>&nbsp;</p> Vanha, noin 40 vuotta sitten kehitelty eurooppalainen ulkomaalaispolitiikka on viimeistään nyt tullut tiensä päähän. Kaikkialla etsitään hätäisiä, usein huonoja ratkaisuja, kun pitäisi vihdoin analysoida ennakkoluulottomasti ja kriittisesti mistä on kyse. Väestömme ikääntyy ja työikäisten osuus pienenee. Kestävyysvajeen torjumiseksi Suomi tarvitsee uusia työntekijöitä ja siten maahanmuuttoa, mutta emme näytä osaavan järjestää sitä.

Nykyinen kiintiöpakolaisvalinta on hidas ja kallis menettely, joka toimii pikemminkin kankean ja korruptoituneen YK-byrokratian kuin vastaanottavan maan ehdoilla. Pakolaisiksi valitaan henkilöitä ja ydinperheitä, joiden kertomukset koetusta vainosta ovat liikuttavimmat, mutta heidän aikuiset sisaruksensa, serkkunsa ja vanhempansa jätetään yrittämään onneaan perheenyhdistämisten tai ihmissalakuljettajien avulla. Käytäntö, jonka mukaan turvapaikkaa voi anoa vain Suomessa, luo kysynnän laittomalle ihmissalakuljetukselle, eikä sitä pitäisi millään tavoin, epäsuorastikaan, edistää.

Vallitseva käytäntö, jossa turvapaikkaa hakeneet yksilöt säilötään jopa puoleksitoista vuodeksi vastaanottokeskuksiin, on monessakin mielessä huono. Perusteettomien hakemusten hylkääminen hidastuu, mutta vielä ikävämmät seuraukset koituvat niille, jotka saavat myönteisen päätöksen. Yli vuoden kestävä passiivinen laitosjakso vastaanottokeskuksessa vailla tietoa siitä, saako Suomeen jäädä, ei ole omiaan kannustamaan yksilöä uuteen alkuun uudessa kotimaassa.

Uusien vastaanottokeskuksien perustaminen merkittävässä määrin Suomeen vaikuttaa rahan haaskaukselta, kun pakolaiset ovat ulkomailla, jossa heidän turvallinen majoittamisensa, muonittamisensa, terveydenhoitonsa ja kouluttamisensa voitaisiin järjestää edullisemmin. Suomessa on yllin kyllin virkamiehiä, jotka mielellään ja pienelläkin päivärahalla muuttaisivat muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi Turkin rajaseudulle, Irakin Kurdistaniin tai Jordaniaan opettamaan pakolaisille suomen kieltä ja kulttuuria. Opinnoissaan hyvin edistyneet perheet voitaisiin sitten lennättää Suomeen suoraan töihin ja kouluun.

On tärkeää myös käsitellä oikein niitä yksilöitä, jotka eivät kaikesta huolimatta sopeudu maahamme. Sosiaaliturvan väärinkäytösten, sopeutumattomuuden, rikollisuuden ja terrorismin riskit on minimoitava nykyistä tehokkaammalla käännytys- ja karkoitusmenettelyllä. Pelisäännöt on tehtävä alusta lähtien selväksi: vakaviin rikoksiin syyllistyneet pitää karkottaa maasta ja karkotukset on myös kyettävä panemaan täytäntöön. Nopeilla ja oikeudenmukaisilla toimenpiteillä luodaan uskoa maamme oikeus- ja sosiaalijärjestelmän toimivuuteen ja hillitään tehokkaasti myös kansallismielistä ääriajattelua.

Suomessa normihierarkiassa ylinnä on Suomen laki, jonka määrittämissä puitteissa yksilöt voivat noudattaa omia uskonnollisia tai kulttuurisia sääntöjään, muita loukkaamatta tai ketään pakottamatta. Olipa kyseessä sitten Raamattu, Koraani tai jokin muu teos, uskonnollisten sääntökokoelmien tulkinnat eivät maassamme koskaan saa ajaa lainsäädännön edelle.

Jihadistiseen ääriajatteluun on puututtava rohkeasti yhdessä muslimiyhteisöjen kanssa. Nuoria muslimeita ei pidä eristää tai leimata, heille pitää tarjota todellinen mahdollisuus islamin ja suomalaisuuden yhdistämiseen omassa muslimi-identiteetissään. Esimerkkejä on jo olemassa, mm. Ana-lehti, joka käsittelee suomalaiseksi muslimiksi kasvamista nuorten omalla kielellä ja tyylillä. Vastaavia esimerkkejä tarvitaan jatkossa lisää. Ketään ei kuitenkaan saa pakottaa. Suomessa uskonnonvapaus, sisältäen myös vapauden uskonnottomuuteen, koskee yhtäläisesti kaikkia ikään, sukupuoleen tai vakaumukseen katsomatta. Uskonnonvapauden on jatkossa toteuduttava paremmin myös niiden kohdalla, jotka haluavat irtautua islamista.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

 

]]>
75 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202191-maahanmuuttopolitiikka-tiensa-paassa#comments Kotimaa Euroopan pakolaiskriisi Maahanmutto Maahanmuuttopolitiikka Pakolaisuus Uskonnonvapaus Thu, 10 Sep 2015 17:24:36 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202191-maahanmuuttopolitiikka-tiensa-paassa