Maahanmuuttopolitiikka
Maahanmuutto on näiden vaalien tärkeimpiä teemoja, vaikka moni edelleen vähättelee aihetta.
Maahanmuuttopolitiikka sisältää sekä humanitaarisen maahanmuuton, turvapaikanhakijat ja pakolaiset, että työperäisen maahanmuuton, siirtolaisuuden.
Näiden kysymysten ympärillä esiintyy sekä huolestuttavaa ääriliikehdintää että kohtuutonta sinisilmäisyyttä. Ongelmat voidaan kuitenkin ratkaista viisaalla tolkun politiikalla.
Vuoden 2015 turvapaikkakriisi opetti paljon. Reilu 30 000 turvapaikanhakijaa lyhyessä ajassa oli maamme vastaanottokyvyn rajoilla ja viranomaiset selvisivät urakasta kohtalaisesti. Kansalaiset ovat silti huolestuneita turvapaikanhakuun liittyvistä ongelmista ja huoleen on tietenkin perusteita: otetaan vaikkapa Turun terrori-isku, jonka teki marokkolainen turvapaikanhakija. Tai Oulussa paljastuneet järjestelmälliset lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset. Tällaiset järkyttävät rikokset on pystyttävä estämään. Maassamme on liikaa löysin perustein maahan tulleita nuoria miehiä, jotka muodostavat turvallisuusuhan.
Nykyisenkaltainen malli, jossa turvapaikkaa voi hakea vasta maan rajojen sisäpuolelta, luo lähinnä markkinat ihmissalakuljetukselle. Vaikealle ja vaaralliselle matkalle lähteäkseen täytyy olla huomattava summa rahaa ja useimmiten lisäksi hyvä fyysinen kunto. Nykyisellään malli suosii siis nuoria miehiä, ei kaikkein hädänalaisimpia: naisia, lapsia ja vanhuksia. Turvapaikanhakuprosessi pitäisikin siirtää maamme rajojen sisäpuolelta lähtöalueiden lähelle perustettaville, YK:n pakolaisjärjestön alaisuudessa toimiville EU:n yhteisille leireille.
Suomessa on yllin kyllin virkamiehiä, jotka mielellään ja pienelläkin päivärahalla muuttaisivat muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi esimerkiksi Turkin rajaseudulle, Irakin Kurdistaniin, Jordaniaan, Marokkoon tai tulevaisuudessa vaikkapa Libyaan perustettaville leireille opettamaan turvapaikanhakijoille suomen kieltä ja kulttuuria. Opinnoissaan hyvin edistyneet ja aktiivista kotoutumishalukkuutta osoittaneet voitaisiin sitten lennättää leireiltä perhekunnittain Suomeen, suoraan töihin ja kouluun.
Tärkeää on käsitellä oikein myös niitä yksilöitä, jotka eivät kaikesta huolimatta sopeudu maahamme. Sosiaaliturvan väärinkäytösten, sopeutumattomuuden, rikollisuuden ja terrorismin riskit on minimoitava nykyistä huomattavasti tehokkaammalla käännytys- ja karkotusmenettelyllä. Pelisäännöt on tehtävä alusta lähtien selväksi: vakaviin rikoksiin syyllistyneet pitää karkottaa maasta ja karkotukset on myös kyettävä panemaan täytäntöön. EU:n yhteiset leirit toimisivat tässäkin, sillä leireille voi aina palauttaa. Nopeilla ja oikeudenmukaisilla toimenpiteillä luodaan uskoa maamme oikeus- ja sosiaalijärjestelmän toimivuuteen ja hillitään tehokkaasti myös kansallismielistä ääriajattelua.
Olen jo pitkään kannattanut Kanadan mallia, joka perustuu maahanpyrkijöiden pisteyttämiseen sen perusteella, kuinka todennäköisesti hakija kohdemaassa työllistyy. Kanadan ohella Sveitsi on maa, josta kannattaa ottaa mallia.Sveitsin kansalaisuuslaki tiukkeni huomattavasti vuoden 2018 alussa. Jos ihminen on elänyt sosiaaliturvan varassa, kansalaisuutta ei myönnetä. Ennen sen myöntämistä hakijan pitää osoittaa, että kykenee itse elättämään itsensä. Lisäksi hänen pitää kyetä osoittamaan, ettei edellisten kolmen vuoden aikana ole elänyt sosiaaliturvan varassa.
Toisaalta kansalaisuuden voi saada, jos maksaa takaisin saamansa avustukset. Hakijan on myös oltava integroitunut Sveitsiin. Hänen pitää olla tottunut sveitsiläisiin tapoihin, noudattaa maan lakia eikä hän saa vaarantaa Sveitsin sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Hakijan pitää lisäksi kyetä todistamaan olevansa tiiviissä yhteyksissä sveitsiläisiin eikä hänellä saa olla rangaistuksia, jotka ylittävät kolmen kuukauden vankeuden.
Tällaisella jämerällä politiikalla estetään väärinkäytökset ja rinnakkaisyhteiskuntien syntyminen.
Työperäinen maahanmuutto täytyy vastaavasti rakentaa kestävälle pohjalle, ei yhteiskunnan tukien varaan. Matalapalkka-aloille mahdollisesti muodostuva työn ylitarjonta aiheuttaa huomattavan rasitteen valtiontaloudelle sosiaaliturvamenojen kasvuna. Jos työstä saatava palkka ei riitä elämiseen, valtion pitää kompensoida se tulonsiirroilla. Elinkeinoelämälle tietenkin kelpaa halpa, valtion subventoima työvoima, mutta hyvinvointivaltion kannalta ratkaisu on kestämätön.
Tulijat tarvitsevat sosiaalipalveluja kuten kielenopetusta, päivä- ja terveydenhoitoa ja koulutusta, ja suurissa kaupungeissa, joissa työpaikat sijaitsevat, asuminen on kallista ja edellyttää lähes poikkeuksetta asumistukea. Lisäksi on muistettava, että hyvinvointivaltio ja vapaa työperäinen maahanmuutto ovat keskenään perustavanlaatuisessa ristiriidassa, jos työllä ei elä tai se on pätkäluontoista.
Hyvinvointivaltion rahoituspohja on huoltosuhteen varassa, joten ei voi olla niin, että Suomeen muuttaa koko ajan lisää väkeä, joka tätä suhdetta entisestään huonontaa.
EU-tasolla olisi tärkeää saada aikaan kokonaisratkaisuja sekä työperäiseen että humanitaariseen maahanmuuttoon. Suomen on oltava asiassa aloitteellinen ja tiukka, ja jos EU-tasolla ei saada ratkaisuja aikaan, Suomen pitää toimia itsenäisesti ja esimerkkinä muille maille.
Atte Kaleva
www.attekaleva.fi
Kokoomus Helsinki
Ääni Kalevalle on mahdollisesti ääni sinivihreälle feministille.Itseasiassa olen siitä hyvilläni.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän kansantalouden kannalta terveen näkökannan kanssa taitaa jäädä vähemmistöön Orpon johtamassa puolueessa. Soinikin sieti erilaisia näkemyksiä, kun niistä oli hyötyä äänten kokoamisessa. Käytännön politiikkaan niitä ei kuitenkaan haluttu päästää. Kokoomus jatkanee Ruotsin tiellä.
Ilmoita asiaton viesti
Ääni Kokoomukselle on ikävä kyllä ääni rajoittamattomalle maahanmuutolle. Kokoomuksen mielestä ”työperäistä maahanmuuttoa” ovat esim. EU:n ulkopuolelta tulevat tiskaajat, siivoojat ja autonpesijät, vaikka Suomesta löytyisi näihin tehtäviin yllin kyllin työtöntä työvoimaa.
Ei kannata mennä halpaan, vaikka Kaleva sinänsä fiksu mies onkin.
Ilmoita asiaton viesti
Poisto.
Ilmoita asiaton viesti
EU-tasolla tuskin saadaan näitä ’kokonaisratkaisuja’, koska unioni on miehittänyt keskeiset poliittiset asemat ns. uskollisilla samoinajattelijoilla.
Yksimielisyyden mahdollisuus on siten jo ennalta kyetty estämään. Lisäksi eri ryhmien käsitykset siitä, mihin arvoihin EU on sitoutunut, mihin ei, ja millaista harkintaa tulisi kansallisesti voida noudattaa, kun pallo karkaa käsistä, ovat perin erilaiset.
Jäsenmaa voisi nopeasti ainoastaan itse korjata EU:n ko. maalle tekemiä virheitä ja sille aiheuttamia epäkohtia, jos maan parlamentti uskaltaa tarttua näihin vaikeisiin aiheisiin myös oman kansakunnan edun näkökulmasta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kansalaisuuden saamisen ei tarvitse olla ihan niin helppoa kuin se nykyisin on. On myös tarpeen katsoa lainsäädäntöä siltä osin, että kansalaisuus voitaisiin jatkossa poistaakin nykyistä helpommin.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä ja tärkeitä ajatuksia Atte Kalevalla. Hienoa että Kokoomuksessa alkaa päästä esiin näkemyksiä joissa maahanmuuttoasioissa erotetaan muitakin sävyjä kuin ruusunpunainen.
Jos nykyisenkaltainen hyvinvointiyhteiskuntamme halutaan säilyttää, Suomen pitää maahanmuuttoasioissa huolehtia kansallisesta edusta paljon tarkemmin kuin mitä tähän mennessä on tapahtunut.
Erityisesti jos maahanmuuttoa esitetään ratkaisuna julkisen talouden kestävyyshaasteisiin, kuten monissa julkisissa puheenvuoroissa nykyään esitetään, on aivan ratkaiseva tärkeää että maahanmuutto todella painottuu työperäiseen maahanmuuttoon ja vieläpä korkean tuottavuuden toimialoille. Silloin on hyvä lähteä liikkeelle Aten ehdottamista Kanadan ja Sveitsin malleista, koska määrä ei voi korvata laatua.
Ilmoita asiaton viesti
[…] Maahanmuuttopolitiikka | Uusi Suomi Puheenvuoro – Maahanmuuttopolitiikka sisältää sekä humanitaarisen maahanmuuton, turvapaikanhakijat ja pakolaiset, että työperäisen maahanmuuton, siirtolaisuuden. Näiden kysymysten ympärillä esiintyy sekä huolestuttavaa ääriliikehdintää että kohtuutonta sinisilmäisyyttä. Ongelmat voidaan kuitenkin ratkaista viisaalla tolkun politiikalla. […]
Ilmoita asiaton viesti