Itä-Helsinki kuuluu kaikille

Vieraillessani eduskuntavaalikampanjani kuluessa Itä-Helsingissä paikalliset asukkaat ovat tulleet juttelemaan kanssani ja kertoneet minulle huolistaan. Olen itsekin jo kauan sitten pannut Itä-Helsingissä merkille ilmiöitä, jotka ovat valitettavan tuttuja monista eurooppalaisista suurkaupungeista. Itäkeskuksessa käydessään ei voi olla huomaamatta, miten Suomessakin pakolaistaustainen väestö on alkanut keskittyä tietyille alueille. Ilmiön havaitsee vielä selvemmin Puotinharjun pian purettavassa vanhassa ostoskeskuksessa.

Väestöryhmien etnisuskonnollinen segregaatio on yleinen ilmiö kaikissa Euroopan kaupungeissa, joihin pakolaisia on vuosien saatossa muuttanut. Niihin on muodostunut rinnakkaisyhteiskuntia, joissa noudatetaan lähtömaiden tapoja. Osa näistä tavoista on jyrkässä ristiriidassa uuden kotimaan arvojen, normien ja tapojen kanssa.

Rinnakkaisyhteiskuntien syntyminen selittyy yksinkertaisella mekanismilla: pakolaisdiaspora klaani-, sukulais- ja avunantoverkostoineen houkuttelee koko ajan uusia muuttajia lähtömaista ja samaan aikaan ehkäisee tulijoiden kotoutumista. Mitä enemmän pakolaisia samalta alueelta paikkaan asettuu, sitä vähemmän heidän tarvitsee noudattaa uuden kotimaansa tapoja ja normeja. Asuinalueiden eriytymistä kiihdyttää vielä entisestään niin sanottu valkoinen pako -ilmiö, joka sekin on tunnettu kaikkialla länsimaissa. Kun kantaväestöön kuuluvat alueen alkuperäisasukkaat muuttavat ongelmien vuoksi vähitellen pois, päiväkotien ja koulujen lapsista yhä suurempi osa on pakolaistaustaisia.

Tämäkin prosessi ruokkii itseään, koska pakolaistaustaiset kuuluvat usein alempiin tuloluokkiin ja vastaavasti pois muuttavat kantasuomalaiset korkeampiin. Helsingin kaupunki on pitkään pyrkinyt harjoittamaan hajauttavaa asuntopolitiikkaa, mutta siitä huolimatta pakolaiset ovat 1990-luvulta alkaen keskittyneet alueille, joilla sijaitsee helposti saatavissa olevia kaupungin vuokra-asuntoja. Kehityksen perimmäinen syy on tietenkin valtion harjoittamassa pakolaispolitiikassa. Olen esittänyt oman mallini epäkohtien korjaamiseksi jo aiemmin: se on yhdistelmä Kanadan ja Sveitsin malleja.

Helsingin Sanomat uutisoi 27.2.2019, että pääkaupunkiseudun kasvavat kunnat haluavat valtiolta lisää rahaa maahanmuuton kustannuksiin. Toissa vuonna Helsingin 8000 uudesta asukkaasta jo 5000 oli vieraskielisiä. Jos ja kun kasvua pitää tukea koko ajan avokätisemmin julkisista varoista, alkaa näyttää vahvasti siltä, että Suomen nykyinen pakolaispolitiikka on tullut tiensä päähän. Näin ei voi jatkua. Kehityksessä ei ole kyse hallitsemattomasta luonnonilmiöstä. Sen sijaan se on vääränlaisen politiikan seurausta. Kasvun nopeus ja reunaehdot pitääkin voida kyseenalaistaa ja tarkastella asioita rauhallisesti kansallisen edun näkökulmasta. Meidän täytyy houkutella hyvin koulutettuja työperäisiä maahanmuuttajia ja huolehtia siitä, että kiintiöpakolaiset kotoutuvat nopeasti ja tehokkaasti. Tämä edellyttää asiantuntevaa ja järkevää politiikkaa. Ennen muuta se edellyttää sitä, että nopeasta kotoutumisesta tehdään oleskeluluvan ehto. 

Puotinharjun purettavan ostoskeskuksen tilalle rakennettava uusi ostoskeskus ei saa muodostua vanhan kaltaiseksi saarekkeeksi. Kaikille on oltava samat pelisäännöt. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon pitää toteutua eli vuokrien pitää olla samat kaikille. Vanha Puhos on malliesimerkki alkavasta eriytymiskehityksestä, joka johtaa rinnakkaisyhteiskuntaan. Siellä liikkuu ja asioi pääasiassa pakolaistaustaisia ihmisiä, kantasuomalaisten puolestaan vältellessä aluetta. Moni paikallinen asukas on tullut kertomaan minulle, että jopa pelkää oleskella siellä. Syrjäytyminen ja rikollisuus kulkevat käsi kädessä ja tämäkin ikävä kehitys näkyy Itä-Helsingissä.

Joidenkin asukkaiden mukaan Itäkeskuksenkaan ympärillä ei ole enää turvallista liikkua myöhemmin illalla. Kulttuurierot näkyvät muun muassa siinä, että ulkomaalaistaustaiset miehet seurailevat nuoria tyttöjä ja huutelevat heille. Jotkut kantasuomalaiset vanhemmat peräti hakevat lapsiaan metroasemalta, koska kotimatka sisältää jo niin paljon riskejä. Kaikki tämä noudattaa samaa kaavaa kuin muualla Euroopassa. Kehitys ei mitenkään voi jatkua näin, se on pysäytettävä ja käännettävä positiiviseksi. Koko Itä-Helsinki kuuluu kaikille. Turvallisuudesta ei saa tinkiä. Pakolaisten integroitumiseen pitää panostaa, Itä-Helsingin alueiden tulee olla kaikille hyviä, yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia. Jotta pakolaistaustaiset ihmiset saadaan kotoutumaan, tarvitaan jämerämpiä sosiaalipoliittisia toimia. Perheiden miehet pitää saada töihin, työharjoitteluun, erilaisiin ryhmiin ja vastaaviin kotouttamista nopeuttaviin ohjelmiin. Kaikille täytyy tehdä selväksi, että Suomessa noudatetaan Suomen lakeja ja arvoja. Ennen muuta koko sosiaaliturvajärjestelmä täytyy korjata sellaiseksi, että se aktivoi yksilöä kotoutumaan. Tässä meidän tulee ottaa mallia Sveitsistä. Jos henkilö ei osoita kotoutumishaluja, hänen oleskelulupansa täytyy voida peruuttaa. Oleskelulupa pitääkin jatkossa myöntää vain vuodeksi kerrallaan.

Myös kansalaisuuden saamisen ehtoja pitää kiristää Sveitsin mallin mukaiseksi. Tietenkin myös naiset täytyy ottaa mukaan aktiivisiin kotouttamistoimiin, muun muassa erilaisin velvoittavin ryhmiin ja kulttuuristen tapojen opetukseen. Pakolaisten arvomaailma ei useinkaan muistuta suomalaista tasa arvokäsitystä, siksi naiset tarvitsevat erityisen paljon muun muassa kielenopetusta. Naisia ei saa jättää koteihin, päinvastoin. Heille pitää kertoa, että Suomessa nainen on tasa-arvoinen ja saa halutessaan opiskella ja käydä töissä. Perheenpää ei saa sitä estää. Naisille pitäisi tarjota myös harrastustoimintaa yhdessä kantasuomalaisten kanssa esimerkiksi käsityöpajojen muodossa. Ennen muuta tukemiseen täytyy liittyä aktivointia: oma-aloitteisuus kotoutumisessa pitää palkita.

Lapset ja nuoret ovat avainasemassa: päiväkotien ja koulujen eriytymiskehitys pitää pysäyttää. Meillä ei ole varaa kasvattaa etnisesti ja uskonnollisesti muista erottuvaa syrjäytynyttä sukupolvea. Sellainen muodostaa valtavan yhteiskunnallisen riskin, jonka seurauksia näemme jo ympäri Eurooppaa. Ruotsi toimikoon meille varoittavana esimerkkinä niistä virheistä, joita pakolaispolitiikassa on viime vuosikymmeninä tehty.

Pakolaispolitiikka ei mitenkään voi olla sellaista, että yhteiskunnan eriarvoistumista ja segregaatiota lisätään vuosi toisensa perään veronmaksajien rahoilla. Mikään yhteiskunta ei kestä sellaista pitkään. Kurssi pitää kääntää. Minun Suomeni on tasa-arvoinen ja turvallinen ihan kaikille.

attekaleva
Kokoomus Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Atte Kaleva on sotatieteiden maisteri, kapteeni evp., yrittäjä, varakansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu