*

Atte Kaleva Haluan turvallisen ja menestyvän Suomen, joka on jatkossakin hyvä maa meille kaikille.

Paasikiven linja ja Nato

Näiden vaalien alla Juho Kusti Paasikiven jättämät merkinnät historiaan ovat erityisen tärkeitä kerrata: mitä mieltä Paasikivi olisi siitä, että Suomi suojautuu Venäjältä ja tekee sen liittoutumalla sotilaallisesti? Paasikivi oli kansallismielinen fennomaani ja kyllin rohkea muuttamaan elämänsä varrella ulkopoliittisia näkemyksiään, jos katsoi sen Suomen turvallisuudelle hyväksi.

Paasikivi ei myöskään elättänyt mitään harhaluuloja Venäjästä, Putinin rajansiirtosuunnitelmat eivät varmasti olisi olleet hänelle yllätys. Paasikiven Nato-kantaa ei tietenkään tämän päivän kontekstissa voi varmasti tuntea, mutta siitä voi hyvinkin tehdä erittäin valistuneen arvauksen Paasikiven tekemien linjavalintojen perusteella.

Sotilasliitot eivät olleet Paasikivelle vieras asia, niitä Paasikivi suunnitteli useaan otteeseen, kumppanit olisivat olleet lännestä ja aina oli tarkoituksena Suomen puolustaminen itää vastaan. Siksi on oikeutettua sanoa, että tämän päivän Paasikivi olisi valinnut liittoutumisen Naton kanssa.

Presidentti Paasikivi käytti länttä eli Natoa puolustaessaan Suomen etua. Pariisin rauhansopimuksen 1948 jälkeen Neuvosto-Venäjä yritti puuttua Suomen politiikkaan vastoin rauhansopimuksen ehtoja. Koska Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittajia olivat myös USA, Englanti ja Ranska, Paasikivi tiukan paikan tullen vetosi näihin maihin, ettei Neuvostoliitto saa oikeutta muuttaa sopimuksen tulkintaa. Itse asiassa, kulissien takana, Paasikivi liittoutui Nato-maiden kanssa. Se oli Paasikiven linja.

Ja Neuvostoliitto kyllä tiesi sen.

Vaikka useimmat nykyään yleistävät termin "Paasikiven-Kekkosen linja" koskemaan molempia presidenttejä (onhan siinä molempien nimet!), ei asia kuitenkaan todellisuudessa ole näin. Paasikiven toimintamalli perustui kokemukseen siitä, kuinka suuriruhtinaskunta Suomi itsenäistetään. Nimitys "Paasikiven-Kekkosen linja" on paljon raadollisempi, se johtuu siitä, että Kekkoselle haluttiin siirtää Paasikiven kansansuosio.

Paasikivi ei olisi koskaan hyväksynyt Kekkosen lipsumista itsenäisyyden perusteista. Kun Kekkonen noudatti “Paasikiven-Kekkosen linjaa", niin Neuvostoliiton painostusta kyllä vastustettiin, mutta toisaalta samanaikaisesti astuivat kuvaan Reporadio, suomettuminen, mies-ja-ääni –taistolaisuus sekä poliittinen korruptio ja hämärät rahavirrat.

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Epäilemättä Paasikivi tarttuisi tilanteeseen tosiasiat tunnistaen ja tunnustaen, niin uhat kuin mahdollisuudetkin liturgioista piittaamatta. Juuri liturgioihin ja liittoutumattomuusmantroihin juuttuminen onkin se uussuomettuneiden perisynti, johon JKP (enempää kuin UKK:kaan?) tuskin olisivat syyllistyneet silloin, kun todellinen tilaisuus irtautua itäimperialismin hegemoniasta suinkin olisi avautunut. Toisin on näiden tsaaripaaviakin tsaaripaavillisempien ns. bilateraali-intressejä omiimme nähden priorisoivien jälki-yya-piirien linjausten laita, joita ei innoita ensisijaisesti isänmaan ja kansakunnan etu.

Kaikki toki toivoisimme, että maailma ja varsinkin nyky-Eurooppa Venäjineen oikeasti olisi sellainen kuin valtaosa ns. "edistysväestä" edelleen on uskovinaan. Joskus sitten, putinististalinistien vallan väistyttyä, voidaan palata joukollakin tuohon painotukseen, jossa aidosti yritämme saada myös Venäjää mukaan Natoon tai johonkin vastaavaan ihmiskunnan yhteisvastuutoimintaan ja turvallisuusjärjestelmään.

Nyt juuri akuutein tarve toki on ikävä kyllä torjua Venäjän imperialismin aggressiot mahdollisimman väkivallattomasti. Helpompaa se olisi, jos olisimme olleet Nato-maa jo pitempään, vaikkapa 90-luvulta lähtien. Vielä vuosi sitten vastuullisten Nato-kantojen määrä oli suurempi demareissakin, nyt hekin jotain ahtisaarta ja jungneria lukuunottamatta laulavat lipposeen tavoin tuomiojan lauluja unohtaen kenen (kansan) leipää syövät ks. http://yle.fi/uutiset/europarlamentaarikot_jaakons...

Nato-jäsenyyden hakeminen juuri nyt voi olla vaikeaa (ei välttämättä myöhäistä) ja monien mielestä lähes mahdotonta paitsi yya-kaihoisista taantumuksellisista vaalilähtökuoppa-asetelmista myös ulkopuolis-teknisistä syistä johtuen - ja varsinkin kansanäänestysedellytyksen täyttämisen viivyttämänä. Olisipa meillä oikeasti se kuuluisa "optio". Tai edes 'salainen lisäpöytäkirja' jonkin läntiset arvot jakavan uskottavan puolustusjärjestelmän kanssa pohjoismaisen kansanäänestysperinteen mahdollisuuden jatkamiseksi silloinkin kun sitä kampanja-aikoineen teknisine järjestelyineen ei ehkä ehditä/onnistuta käyttämään mm. yllätyskyberhyökkäysten ja kohtuuttoman manipulointitoiminnan vuoksi.

Jokainen kansanedustajaehdokas ilmaiskoonkin selvästi kantansa, onko tarvittaessa valmis tekemään kansakunnan tuholta säästävän päätöksen sotatilanteessa yksinjäämisen estämiseksi myös worst case -puolustustilanteessa. Kansanäänestyskin voisi näin potentiaalisen hyökkäyksen kohteeksi jouduttua odottaa toteutustaan kiireellisemmän puolustustaistelun jälkeen, jolloin sen arvo voi olla helpompi hahmottaakin. Hyökkääjällä ei joka tapauksessa ole kanttia vaatia meiltä kansanäänestystä siitä puolustaudummeko vai emme, varsinkin kun sillä ei liene tapana järjestää demokraattisia äänestyksiä koskaan mistään. En siis oleta että Länsi hyökkäisi Suomeen missään tilanteessa.

Nykytilanteessa/taloustaantumassa emme voi laskea vakavasti edes parhaitten sotilaitten ja mahdollisten lottien ja huippukalustomme varaan, vaan meidän on harkittava keinoja tarvittaessa viivytyksettä hyödyntää suhteitamme ja kulttuuriyhteyttämme läntisiin turvallisuusjärjestelyihin. Nato-jäsenyys ei saa olla jahkailua ja pelkovälttelyä herättävä kissankuumapuuro poliitikoillekaan. Jäsenyys toki luultavasti ehkäisisi sodan ennaltakin paremmin kuin liittoutumattomuus, joka houkutteli hyökkääjää Etelä-Ossetiassa 2008 ja Ukrainassa 2014 ja mm. Puolassa ja Suomessa 1939.

Kansalaisen on hyvä olla valpas, vaikkei 'Pääkonttorin' reaktioissa kyse olekaan virallisesta yöpakkasnootista saati vielä mainilanlaukauksista. Haluammeko jäädä ihan yksin arvailemaan mistä meitä syytetään seuraavaksi? Itänaapuri ampui omiaan 26.11.39 ja syytettyään meitä aloitti Hitlerin kanssa sopimansa hyökkäussodan 30.11.39, koska olimme yksin ja liittoutumattomia.

Mitä luontevia aikuistenrealistisia vaihtoehtoja edullisista kotimaisista, ekologisista ja vain hyökkääjään täsmäohjautuvista maamiinoista luopuneella Suomi-neidolla sitten olisi Nato-jäsenyyden lisäksi? Sellaisia siis joita voisimme nolostumatta ja ilman syyllisyydentuntoa esitellä tuleville sukupolville, joiden turvallisuudesta nyt yritetään päättää. Olisiko liittoutumattomuus nyt paikallaan niin kuin oli talvisodan alla tai niin kuin Ukraina ja Georgia valitsivat, kun eivät ehtineet valita muuta ajoissa? Vai valitsisimmeko liittoutumisen ja syvenevän yhteistyön Venäjän kanssa Valko-Venäjän ja Kazakstanin tavoin Euraasian Unionin jäsenyyksineen ja YYA2.0-sopimuksineen?

Jos emme usko presidentti Niinistön hieman sinisilmäiseen EU-pohjaiseen solidaariseen puolustukseen, jäisikö jälkisuomettuneisuuden ja lännettymisen välimaastossa ehkä juuri nyt tilaa jonkinlaiselle uushumanistiselle rauhanoikeusidealismille mm. presidentti Halosen tasa-arvoteemojen pohjalta: idän/lännen imperialismin uhatessa Suomi-neito voisi tällöin hakea kv. yhteisön ja YK:n edistyspiirien vahvistamaa lähestymiskieltoa ja koskemattomuusjulistusta - ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192580-s...

Kuten varmaan muutkin ovat jo ymmärtäneet, on myös ylikorostunut pakkoruotsikeskustelu äärimmäisiltä piirteiltään selvästikin osa viime vuosien disinformaatiokampanjointia, jota itänaapurimme trollitehtaitten ja sotilaallisteollisen kompleksin indoktrinaatio-osasto lietsoo saadakseen Suomen alkuperäiset viralliset ikiaikaiset kieliryhmät toisiaan vastaan ja vierastamaan pohjoismaista yhteistyötä myös turvallisuuspolitiikassa. Hajoita ja hallitse - se luo pohjaa kolmannen virallisen kielen vaatimuksille sudeettivenäläisten 'sorretun aseman parantamiseksi' ja sitä kautta ennen pitkää pienten vihreiden tunnistamattomien askelten myötä siirtymiselle käytännössä yksikielisyyteen kuten Krimin ja Viipurin läänin ja Petsamon ym. esimerkit näyttävät kerta toisensa jälkeen.

Joko olisi aika lopettaa se iänikuinen tapamme kärrätä tuon tuosta Kremlin lahjaportille parasta isänmaata eli kuormallinen lepikontorpan multaa osoituksena alamaisuudestamme. Osa sitä on että olemme menneet halukkaasti mukaan tukemaan Moskovan kaksiteräisiä juonia lutusten kotikontaktien ja false flag -peitejärjestöjen hyysäämisessäkin. Jos suomessa halutaan olla kansallismielisiä, ei tehdä sitä venäjämielisten salamasinoijieen ehdoilla - ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190607-s...

Jukka Laine

Kokoomuslaisilla on vimma tuhota Suomen ulkosuhteet taloudellisen tuhon jälkeen. Nyt pitää vielä Paasikivenkin nimi vetää lokaan ja hänen linjaa vääristellä. Kas kun ei Kekkosta ole keksitty vielä Naton kannattajaksi.

Suomalaisten hyvä maine ja asema halutaan Venäjällä tuhota, jotta päästään poliittiseen valtaan. Silläkin on hintansa.

Käyttäjän attekaleva kuva
Atte Kaleva

Jukka, Paasikiven linjaa nimen omaan ei pidä enää vääristellä, kuten niin kauan on tehty. Myös Venäjän nöyristely on lopetettava.

Jukka Laine

Parahin Atte. Suomen etu on vahva ja vauras Venäjä, jonka sotilaspoliittinen voima turvaa myös meidän alueemme. Ukrainassa ja Georgiassa tuota tasapainoa on horjutettu nähdyin seurauksin. Tosiasioiden tunnustaminen on viisautta, ei nöyristelyä.

On tehty suuri virhe kun lähdettiin velkaelvyttämään ilman talousuudistuksia. Talous ei elvy vaan se muuttui. Älkäämme tuhotko turvallisuuspolitiikan perustaa liittoutumalla Venäjää vastaan..

kun katsoo tulevaisuuteen edessä on Merkelin politiikan umpikuja. Ukrainassa 40 miljoonaa elättiä, Kreikka, Suomi ja isot maat kuten Ranska ongelmissa. Kun politiikan suunta muuttuu on Suomella oltava suhteet kunnossa itään. Se on isänmaan etu.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #6

" Suomen etu on vahva ja vauras Venäjä, jonka sotilaspoliittinen voima turvaa myös meidän alueemme."

Cnacu6o, Jukka, että olet sentään noin harvinaisen suora liittoutumiskannassasi. Ei jäänyt enää epäselväksi: kannatat YYA 2 -sopimusta eli jonkinlaiseen uus-Varsovanliittoon liittymistä ja kai myös Euraasian Unioniin mikä rakentanee hahmottelemasi uuden maailmanjärjestyksen perustan punasävytteisten BRICS-palikoiden kanssa?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #6

Laineelle:

Mikset samalla ehdota, että liittoutuisimme Venäjän kanssa? Älä viitsi puhua isänmaallisuudesta ja rakkaasta Venäjästä samaan hengenvetoon, ellet ole venäläinen. Jos olet suomalainen, onneksi olkoon, sait juuri oksennuksentunteita aikaan.

Jukka Laine Vastaus kommenttiin #11

Hyvä Pasi. Olen huolissani suomalaisten turvallisuudesta Venäjällä, jos politiikkomme hankkivat kannatusta Venäjä vastaisella populismimilla, voi se pahimmillaan suomalaisten aseman ja turvallisuuden heikentymiseen Venäjällä. En usko että Atte Kaleva on eri mieltä tästä. Politiikka ei voi olla hyvää eikä kestävää, jos se on kansalaisten ja yritysten etua vastaan.

Ennen meistä pidettiin, emmekä kai halua että rajalla on suomalaisia vastassa panssarit ja ohjukset lyhytnäköisen politiikan seurauksena. On selvää että Euroopassa politiikan suunta muuttuu ennen pitkää. Suomalaisten ei kannata innoissaan polttaa siltoja, ei edes vaalimenestyksen takia.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola Vastaus kommenttiin #12

Käsitän kommenttisi Jukka huonosti peitellyksi uhkaukseksi. Onko sulla sellaiseen mandaatti?

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Minkänlaista uussuomettumisen lujittumista se Jukka oikein peräänkuuluttaa? Olisiko se nimeltään täällä esiteltyä 'väyrystymistä' esimerkiksi, kun nimittäin koko kansakunta ei haluaisi enää nimeään häpäistävän itäimperialismin nuolentapolitiikan kielikuvalla: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183550-s...

UKK:sta vielä, että vaikka Kekkonen valehtelikin meille päin naamaa, hän teki sen ilmeisesti oikeasti uskoen sen lähes pakolliseksi kansakunnan selviytymisen kannalta. Sitä se saattoi ollakin vielä 50-luvun alussa, kun Urkki mm. mainitsi juhlapuheessaan, että J.V. Stalinissa Suomen kansa menetti suuren ystävänsä. ;) Kuitenkin myöhemmin tuollaisesta double thinkista ja triple speakista olisi pitänyt ymmärtää luopua heti kun mahdollista. Väyrynen et consortes eivät ole luopuneet vieläkään. Kekkosen arvostusta nostaa kovasti se, että hänkin kovan paikan tullen kuulemma käyttäytyi hyvin YYA-vastaisesti, esim. yhteisiä sotaharjoituksia tarjottaessa Viipurin läänin miehittäjän kanssa. Ja myös ns. tykkivenediplomatian välikohtauksessa, mikäli liki rytimäisestä uhrautuvuusvalmiudesta kertova tarina rannikollamme tapahtuneesta panttivankiselkkauksesta pitää paikkansa. Nykysuomettajat sitä vastoin ovat opportunistisia vellihousuja ja putinistivenäjämielisiä ketkuja kaikki tyynni!

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Kekkoselle ei tehnyt vaikeuksia vaatia Karjalaa takaisin. Olisiko nykypäättäjistä samaan?

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Alistumalla joudutaan venäjän etupiiriin. Asialliset suhteet pitää säilyttää.
Jostain syystä nämä putinistit katsovat hyötyvänsä huonoista suhteista.
Viro alistuu 1939. Se ei viroa auttanut. Ihmisiä tapettiin ja kyydittiin. Venäläisiä asutettiin tilalle.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Linjojen muutoksista:

Juho Kusti Paasikiven aikalainen Joseph Stalin, jonka Urho Kekkonen surupuheessaan mainitsi suureksi Suomen ystäväksi ( Oli siinä perääkin sen verran, että Teräs oppi sotien ansiosta kunnioittamaan suomalaisia ja torjui mm. Vasaran miehittämisehdotukset), oli linjakas johtaja, voisi sanoa monilinjainen.

Useasti joku johtohenkilöistä erehtyi ylistämään ja kannattamaan Stalinin vähän aikaisemmin hyväksi julistamaa oppia ja menetelmää ja pieleen meni: Johtaja olikin jo vaihtanut toiselle linjalle, ja erehtynyt kehuja päätyi vankileirille tai nauttimaan niskalaukauksen. Lyhyesti: suurten johtajien linjat voivat nopeastikin muuttua ja paljon.

Pidän Atte Kalevan rauhallisesta pohdiskelusta. Suosittelinkin, koska asiallista pohdiskelua ja näköalojen avauksia on ilo kohdata ja lukea - verrattuina totuuden tietäjien julistuksiin, joissa ei usein ajattelua ole takana eikä esillä.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

kekkosen lausuma suuresta Suomen ystävästä totta juuri sillä tosiasialla, että Stalin ei arvostanut pätkääkään suomalaisia kommunisteja vaaran vuosina osittain halulla saada kipeästi tarvittuja sotakorvaustuotteita. Vallankappaus olisi saattanut johtaa sisällissotaan ja silloin oli varsin paljon taistelukuntoisia miehiä, vähän joka kylässä. Mikko Uolan kirja Unelma kommunistisesta Suomesta on hyvä tähän liittyvä teos noista ajoista.
Onnea vaaleihin Atte Kaleva.
ps Äänestin Kopraa, saataisiin esikunta Arkadianmäelle, ei sarkasmia.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Jukka Laine, kirjoitit: "Suomen etu on vahva ja vauras Venäjä, jonka sotilaspoliittinen voima turvaa myös meidän alueemme."

No jos näin on, että Venäjä on Natoon verrattuna se parempi vaihtoehto turvaamaan elomme ja olomme, niin sitten ilman muuta pystyyn kansanäänestys siitä kumpaanko liitytään! Kun enemmistö kansasta mielestäsi viisaasti vastustaa Natoa, kansalla riittänee kompetenssia myös viedä maamme suurella äänivyöryllä euraasialaiseen turvasatamaan.

Toimituksen poiminnat