Atte Kaleva Haluan turvallisen ja menestyvän Suomen, joka on jatkossakin hyvä maa meille kaikille.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on elintärkeä osa kokonaismaanpuolustusta

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana kehittynyt merkittäväksi vapaaehtoisen koulutuksen tuottajaksi. Vapaaehtoinen aseellinen koulutus tuli mahdolliseksi Suomen hallituksen päätettyä 1990 Pariisin rauhansopimuksen rajoitteiden menettäneen merkityksensä. Vuonna 1993 perustettu MPK on kasvanut ja kehittynyt pitkäjänteisen työn tuloksena nykyiseen muotoonsa. Vuonna 2007 hyväksytty ja vuonna 2008 voimaan astunut laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta muutti MPK:n aseman rekisteröidystä yhdistyksestä julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi. Toiminnan ja hallinnon puitteet oli vihdoinkin määritetty myös laissa.

MPK järjestää vuosittain noin 1700 kurssia eri puolilla Suomea jakautuen sotilaalliseen koulutukseen sekä kaikille avoimeen varautumis- ja turvallisuuskoulutukseen. Koulutusvuorokausia kertyy yhteensä noin 80 000. Puolustusvoimat tilaa noin 250 koulutustapahtumaa vuositasolla. On hienoa, että Suomeen on luotu toimiva vapaaehtoista sotilaallista koulutusta antava yhteisö.

Vuonna 2012 käynnistetyn puolustusvoimauudistuksen yhteydessä MPK:n rooli noteerattiin yhtenä koulutusta antavana tahona ja tahtotilana on ollut tilatun koulutuksen määrän kasvattaminen. Koulutusmäärän kasvaessa myös turhan tekemisen määrä helposti kasvaa, mikä ei palvele tehokkuutta ja optimaalista tulosta. MPK onkin nyt antamansa koulutuksen laadun varmistamiseksi ja toimintansa kehittämiseksi ottamassa käyttöön laatujärjestelmää, mikä on luonnollinen osa hyvää ja laadukasta tekemistä.

Puolustusvoimien tuki reserviläistoiminnalle on nykyään entistä tiukemmin kanavoitu MPK:n kautta, mikä varmasti on puolustusvoimien kannalta helpottanut toimintaa. Kentältä on kuitenkin kuulunut myös soraääniä, sillä kehitys on samalla johtanut byrokratian lisääntymiseen, toivottavasti vain tahattomasti.

Kouluttajien valmiuksia kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota joustavaan tapaan toimia. MPK voi itse valita sen, tehdäänkö kouluttajakoulutuksesta pakollinen paha pätevyyden osoittamiseksi vai kokevatko reserviläiset sen mahdollisuutena saada koulutusta ja palautetta.  Vaarana on, että uudet kouluttajakandidaatit törmäävät tarpeettoman raskaaseen ja monivuotiseen, kouluttajien pätevyyden varmistamiseksi luotuun koulutusprosessiin, vaikka siviilipuolelta koulutuskokemusta löytyisi paljonkin. Tärkeintä on aina toiminta ja lopputulos, ei prosessi sinänsä, ja yhteistoiminnan joustavuus on elintärkeää.

Vapaaehtoisessa toiminnassa kilpaillaan ihmisten vapaa-ajasta ja turha byrokratia on karsittava. Kyse on yksinkertaisimmillaan siitä, miten helposti ja joustavasti paikallisten reserviläiskerhojen järjestämille kursseille saadaan puolustusvoimien kalustotukea tai esimerkiksi aseita ammunnan järjestämiseen. Tai siitä, miten uusi kouluttajakandidaatti kohdataan: toiminta vai prosessit edellä.

MPK:n toimielimiä ovat yhdistyksen kokous ja hallitus. Hallitus koostuu valtioneuvoston määräämistä ja lisäksi yhdistyksen kokouksen valitsemista jäsenistä. Tälläkin hetkellä enemmistö hallituksen jäsenistä on jäsenjärjestöjen edustajia ja puheenjohtajana toimii Juha Korkeaoja. Lisäksi laissa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on määritelty roolit puolustusministeriölle ja puolustusvoimille sekä määrätty vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnasta, jossa huomioidaan eduskunnassa vallitsevat parlamentaariset voimasuhteet. Neuvottelukunta toimii puolustusministeriön apuna ja ohjaa ja yhteensovittaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestämistä Suomessa.

Hallintorakenne on kokonaisuudessaan monimutkainen, mikä on johtanut siihen, että valtaosa päätöksistä on syntynyt puolustusministeriön ja puolustusvoimien ohjauksen mukaan. Toimintaa ohjaavat siis sellaiset organisaatiot, joille luontevimmat toimintatavat ovat käskyttäminen ja normittaminen.  Lisäksi yhdistyksen palkattuun henkilöstöön, erityisesti johtotehtäviin, valikoituu käskytyskulttuurin sisäistäneitä entisiä sotilaita. Heille voi olla vaikeaa sopeutua toimimaan organisaatiossa, jonka voima on vapaaehtoisissa, heidän sitoutumisessaan, motivaatiossaan ja toimeliaisuudessaan.

Hajanainen reserviläisjärjestökenttä ja valtioneuvoston asettamat edustajat eivät ole riittävässä määrin kyenneet tuomaan esille vapaaehtoistoiminnan edellyttämiä toiminnan erityispiirteitä. Reserviläisjärjestöjen ja valtioneuvoston asettamien edustajien velvollisuutena on ottaa aktiivinen rooli suunnannäyttäjinä. MPK:n seuraavaa strategiaa tehtäessä määritetään, millainen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttä meillä on muutaman vuoden kuluttua. Olemmeko uuvuttaneet aktiiviset toimijat joutavanpäiväisellä byrokratialla vai olemmeko saaneet kanavoitua energian itse toimintaan, jota tehokaasti toimivat prosessit tukevat?

Historiallisesta kontekstista katsottuna asia saa vielä enemmän vivahteita. MPK muodostui aikanaan alueellisista yhdistyksistä, jotka kuuluivat katto-organisaatioon. MPK:n alkuperäinen tarkoitus oli toimia jäsenjärjestöjensä sotilaallisen koulutuksen ja siviilivarautumisen koulutusorganisaationa ja tulkkina puolustusvoimien suuntaan. Tarkoituksena oli järjestää kursseja ja tapahtumia jäsenjärjestöjen toimeksiannosta ja koordinoida tukitarpeita. Ajan myötä jäsenjärjestöjen äänen painoarvo on vähentynyt ja painopiste on siirtynyt kohti puolustusvoimien tilaamaa koulutusta. Tämä on hyvä, sillä maanpuolustuksestahan tässä on kysymys.

Samalla pitää kuitenkin miettiä, pitääkö kaiken MPK:n tarjoaman sotilaallisen koulutuksen olla puolustusvoimien tilaamaa ja siten koordinoimaa? Ja mikä MPK:n rooli tulevaisuudessa on muun kuin sotilaallisen koulutuksen osalta? MPK:n ei rauhan aikana ole tarkoituksenmukaista olla pääesikunnan käskyvallan alainen järjestö. Aktiiviarmeijan henkilöstöhallinnon menetelmät eivät sovellu vapaaehtoisuuteen perustuvan organisaation johtamiseen. MPK:n on myös tärkeää mahdollistaa aktiivisten reserviläisten hankkimien taitojen nousujohteinen hyödyntäminen. Päteviä ja aatteellisia evp-upseereitakin toki tarvitaan, mutta vapaaehtoispuolella ei ura puolustushallinnossa saa olla edellytys johtaviin tehtäviin pääsemiselle.

MPK:n tarkoituksena on koordinoida vapaaehtoisen kentän yhteistoimintaa puolustusvoimien kanssa ja kanavoida vahvaa maanpuolustustahtoa koulutukseen, joka on puolustuskyvyn ylläpitämisen kannalta merkittävää. Tarkoitustaan MPK toteuttaa parhaiten paikallisesti ideoituna ja järjestettynä, ei missään tapauksessa keskusjohtoisesti komennettuna.

Kun on kyse vapaaehtoisesta toiminnasta, jonka tavoitteena on Suomen puolustuskyvyn ylläpitäminen osana kokonaismaanpuolustusta, on mukaan toimintaan saatava parhaat kyvyt. Tämä tarkoittaa vapaaehtoisen organisaation johtamista siten, että joukko on innostunut ja motivoitunut. Jos tekemisestä liian suuri osa kuluu papereiden pyörittämiseen ja koulutukseen välttämättömän materiaalituen organisoimiseen, ei tilanne ole mielekäs kenellekään. Mikäli yhteistoiminnassa on haasteita, tulee ne ratkoa yhdessä, siten kuin lain määrittelemä hallintomalli sen mahdollistaa. Vapaaehtoinen toiminta on vapaaehtoista ja sitä pitää johtaa sen mukaisesti.  Toiminnan tulee olla hauskaa ja joustavaa. Sodan aikana tilanne on selkeä, maassa toimii kenttäarmeija ja käsky on käsky. Mutta siihen asti kunnioittakaamme vapaaehtoisen toiminnan luonnetta. Kaikki vapaaehtoiset ovat tässä toiminnassa mukana vahvojen isänmaallisten arvojen ajamina, halukkaina antamaan oman panoksensa puolustuskyvyn kehittämiseen.

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Helsingin Reservin Sanomissa 20.3.2015.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Sampo Lindgren

Suomella tuskin on varaa edes jättää vapaaehtoisia resursseja käyttämättä. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen taitaa olla niitä kustannustehokkaimpia tapoja parantaa valmiutta.

Käyttäjän attekaleva kuva
Atte Kaleva

Puolustusvoimien koulutuspäällikkö eversti Hannu Hyppönen esitti minulle Facebookin kautta seuraavat kysymykset, joiden arvelen kiinnostavan blogin lukijoita, joten vastaan niihin täälläkin:

Mitä on joutava byrokratia?
Miten luodaan kokonaisuus 20 paikallisesta ideoinnista?
Mitä tarkoitat komentamisella?
Miten ajattelet PE komentavan MPK?
Mitä aktiiviarmeijan henkilöstöhallinnon menetelmiä sovelletaan vapaaehtoisuuteen?

Vastaukseni:

Joutavalla byrokratialla tarkoitan sellaisia resursseja syöviä prosesseja, jotka eivät palvele optimaalista lopputulosta. MPK:n kontekstissa esim. laatujärjestelmän vääränlainen käyttöönotto voi johtaa pilkuntarkkaan dokumentoinnin seuraamiseen sen sijaan että keskityttäisiin core-toiminnan kehittämiseen. Pahimmassa tapauksessa seurataan vain montako auditointipaperia on tullut täytetyksi eikä olla lainkaan kiinnostuneita siitä, mitä lisäarvoa niistä saadaan.

Kaikessa johtamisessa on tärkeää luoda yhteinen visio. Vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa tällainen luontaisesti on olemassa. Puolustusvoimat on tiukasti kontrolloitu, ylhäältä johdettu organisaatio, mutta vapaaehtoinen kenttä ei toimi samalla tavalla. Viisaus ei asu vain ylhäällä, eikä hierarkkisella komentorakenteella luoda innostavaa toimintaympäristöä. Tällöin kokonaisuus syntyy useiden ideointien summana. Vapaaehtoiset reserviläiset ovat siviilimaailmassa tottuneet osallistavaan johtamiseen, jossa mielipiteen arvoa ei katsota kauluslaatasta.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Miten

"varautuminen yhteiskunnan häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten"

poikkeaa Pihkalan kaarteista ?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Näyttäisi olevan kysymys kuitenkin valtioneuvostn kaartista. Valtioneuvostohan nimittää MPK-yhdistyksen hallituksen,

Hannu Hyppönen

Hyvä Atte,

Haastan lähes kaikki esittämäsi, perustellusti.

Olen toiminut reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa erittäin tiiviisti viimeisen kolmen vuoden aikana ja en tunnista esittämiäsi asioita. Vapaaehtoiselle maanpuolustuskoulutukselle on mielestäni varsin hyvät toimintaedellytykset. Aina tietysti on kehitettävää ja sitä tehdään yhteistoiminnassa järjestöjen kanssa.

MPK:n koulutuksesta yksi kolmas osa on puolustusvoimien tilaamaa koulutusta, joka perustuu yhteistoimintasopimukseen, tilaussopimukseen ja koulutuksen laatuvaatimuksiin. Pääosa MPK koulutuksesta on siis koulutusta, jota puolustusvoimat ei ohjaa mitenkään, tukee kyllä merkittävällä työpanoksella, tiloilla ja materiaalilla.

Reservin koulutuksen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittämiseksi on laadittu kehittämissuunnitelma hyvässä yhteistyössä kaikkien reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Tuloksena on käytännön toimenpiteet (noin 60) , joihin kaikki ovat sitoutuneet yhdessä ja vapaahtoisesti. Toimenpiteet on käynnistetty ja ensimmäisiä tuloksia on saatu aikaan. Esimerkkejä ovat mm. kaikkien reserviläisten käytössä olevat puolustusvoimien oppaat, avoin oppimisympäristö, henkilökohtainen kuntokartoitus ja -ohjelma sekä kannusteina toimivat koulutusvuorokaudet, kouluttaja- ja testaajakurssit, puolustusvoimien tilaaman koulutuksen laatuvaatimukset ja auditoinnit, puolustusvoimien vuosittain tilaamat 250 kurssia, joissa koulutetaan noin 10 000 reserviläistä jne.

Hyvä käytännön esimerkki on MPK johtamisen seminaari, joka auditoitiin eilen kurssin johtajan, MPK, RUL ja PV edustajien tekemänä. Tunnistimme yhteisten laatuvaatimusten ja arviointikriteerien perusteella kurssin vahvuudet ja kehittämistarpeet. Tähän meni aikaa noin 45 min. Arvioitin tehtiin yhdessä, osallistumalla ja kaikkien mielipiteitä ja perusteluja kuuntelemalla ja arvostamalla.

Vapaaehtoisessa toiminnassa on syytä noudattaa lakeja, asetuksia ja normeja. Byrokratiaksi ne koetaan usein tietämättä, ymmärtämättä tai tarkoituksella.

Keskustelen mielläni kanssasi asiasta tarkemmin ja perustellusti.

Käyttäjän attekaleva kuva
Atte Kaleva

Hannu, kiitos kommenteistasi ja haastamisestani. Laaja-alaista keskustelua maanpuolustuskysymyksistä tarvitaan, myös perusteita keskustelun tueksi. Haastan puolestani sinun näkemyksiäsi, tietenkin perustellusti.

Kirjoitat: "Olen toiminut reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa erittäin tiiviisti viimeisen kolmen vuoden aikana ja en tunnista esittämiäsi asioita."

Juuri tästä asiasta olenkin huolissani. Näyttäisi siltä, että kentän näkemys poikkeaa merkittävästi pääesikunnan käsityksestä (allaolevat kommentit tukevat tätä käsitystä). Sen vuoksi tämän artikkelin kirjoitinkin.

Olen isänmaallisena ihmisenä tietysti valtavan iloinen siitä, että kuvailemasi tapahtuman auditointi on tehty noin esimerkillisesti ja hyvässä hengessä. Asiaa pitää kuitenkin tarkastella paljon laaja-alaisemmin, ratkaisevaa ei ole yksittäisen prosessitapahtuman onnistuminen, vaan laajan ja aktiivisen kentän sitouttaminen maanpuolustustyöhön, ihan ruohonjuuritasolta lähtien. Sillä, kuinka monta auditointipaperia saadaan tehdyksi, ei ole juurikaan merkitystä ellei niiden koeta merkittävästi parantaneen toimintaa, vaan jos ne päinvastoin koetaan ylimääräiseksi rasitteeksi. Prosessi on hyödytön, ellei se palvele lopputulosta. Vapaaehtoisuuden luonteeseen kuuluu vapauksien antaminen keskijohtoon ja ihan alatasollekin, jotta toimijat voidaan aidosti sitouttaa maanpuolustuskykynsä ja -tahtonsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Lakien noudattaminen ei tietenkään ole blogissa viitaamaani joutavanpäiväistä byrokratiaa. Yhtä selvää on, että jos laki tai normi ei palvele optimaalista lopputulosta, pitää sitä muuttaa. Ymmärrän jossakin määrin esim. kodinturvan perään haikailevien huolen siitä, ettei PV:n tilaama koulutus koske sijoittamatonta reserviä. Siksi onkin tärkeää tarjota MPK:n puitteissa myös sijoittamattomalle reserville mahdollisuus saada laadukasta, vapaaehtoisuuteen perustuvaa sotilaskoulutusta, jonka järjestäminen on mielekästä myös vapaaehtoisille kouluttajille. Toiminnan vapautta arvostavien leimaaminen ja vihjailu jopa tahallisesta lakien, asetusten ja muiden normien noudattamatta jättämisestä on kyllä poikkeuksellisen omituista puhetta. Toivottavasti tämä on Hannu sinulta vain tahaton erehdys.

On oikein hyvä, että tästä asiasta keskustellaan perusteellisesti, ylätasollakin on usein terveellistä kuunnella ns. kentän ääntä. Emme kuitenkaan saa alkaa riidellä keskenämme, kun tavoite on kuitenkin yhteinen.

Eepi Pietula

Atten tarkoittama katkos löytynee paljon alempaa MPK:n rakenteita kun mihin Hannun päivittäistyö ulottuu. Ainakin yhden paikallistoimijan touhua seuranneena näen virallisten papereiden ja aktiivisten reserviläiskouluttajien totuuksista eroavaisuuksia. Ongelma on kuitenkin mielestäni enemmän yhdistyksen sisällä eikä MPK:n ja PV:n välillä. Toki PV:n pitäisi pyrkiä minimoimaan pelkästään paperilla näkyvä suorituskyvyn nousu, mutta tämäkin olisi mielestäni ennemin aluetoimistojen ja muiden suorien kontaktien tehtävä. Väittäisin, että näilläkin tasoilla liian helposti tyydytään toteamaan kaiken menevän hyvin jotta näytetään ylöspäin siltä miltä siellä ilmeisesti halutaan. Ja tässä asiassa taas tullaan siihen Atten mainitsemaan henkillöstöhallinonkin toimintaan.

Eepi Pietula

Atten tarkoittama katkos löytynee paljon alempaa MPK:n rakenteita kun mihin Hannun päivittäistyö ulottuu. Ainakin yhden paikallistoimijan touhua seuranneena näen virallisten papereiden ja aktiivisten reserviläiskouluttajien totuuksista eroavaisuuksia. Ongelma on kuitenkin mielestäni enemmän yhdistyksen sisällä eikä MPK:n ja PV:n välillä. Toki PV:n pitäisi pyrkiä minimoimaan pelkästään paperilla näkyvä suorituskyvyn nousu, mutta tämäkin olisi mielestäni ennemin aluetoimistojen ja muiden suorien kontaktien tehtävä. Väittäisin, että näilläkin tasoilla liian helposti tyydytään toteamaan kaiken menevän hyvin jotta näytetään ylöspäin siltä miltä siellä ilmeisesti halutaan. Ja tässä asiassa taas tullaan siihen Atten mainitsemaan henkillöstöhallinonkin toimintaan.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Samaa mieltä!

Olisiko MPK:n roolista ja kehityssuunnista käytävän keskustelun kuten myös avoimuuden yleensä nimissä paikallaan järjestää ja lisätä koulutuskalenteriin (MPK), jossa noita asioita pohdittaisiin ja esitelmiä pidettäisiin? Saisko Kalevaa sellaiseen esittämään näkemyksiään?

ulf fallenius

Eihän meillä mitään vapaaehtoista armeijaa ole kyllä se on ihan pakkoarmeija mistä tulee rangaistuksia jos ei liittyy joukkoon.

Riku Sutinen

Itse näen asian puhtaasti reserviläisenä ja seuraavat näkemykset ovat omiani. Hyppönen kommentoi asiaa yhden toimijan näkökulmasta, vieläpä sieltä ylätasolta, jossa keskitytään visioihin ja tavoitetiloihin. Uskon (ja toivon) että asiat kehittyvät suotuisasti ja kenttää herkällä korvalla kuunnellen. En halua mitenkään aliarvioida, arvostella tai väheksyä Puolustusvoimien tahi Hyppösen näkemyksiä asioista.

Puolustusvoimat ei omissa kirjoissani saa mitenkään erityisen hyvää arvosanaa reservinsä hoidosta. Tiedän, rahoituksen päättää eduskunta, mutta sen ohjauksen PE.
Reserviläisen näkövinkkelistä vaikuttaa välillä siltä, että Puolustusvoimat pitää tehtävänään vain joukkotuotantokoulutusta (varusmieskoulutusta!), kaikki ampumaratojen lakkauttamiset yms. peilataan näennäisesti vain tämän tavoitteen täyttämisen kautta. Jos ilkeämielisesti vielä lisää toiseksi tehtäväksi upseereiden urakiertoon tuiki tarpeellisten etelänkomennusten pyörittämisen?

Puolustusvoimat on jättänyt 20 vuotta reservin ilman koulutusta. Samalla se on tahtomattaan luonut itselleen kokonaisen sukupolven kouluttajia joilla ei ole kokemusta eikä luottamusta omien (johtamiensa!) SA joukkojensa suorituskykyyn, osaamiseen tai koulutukseen. (Joille eivät uskalla antaa vastuuta). Tähän toivottavasti saadaan muutos pikaisesti.

Atte kirjoittaa hyvin ”kentän” todellisista tuntemuksista ja kokemuksista. Vapaaehtoiset tekevät todella merkittäviä tuntimääriä varmistaakseen kurssiensa onnistumisen. On hienoa, että tehdään oikeaa yhteistyötä ja pyritään lisäämään reserviläisten oikeuksia ja vastuuta oman armeijansa suorituskyvyn ylläpitämiseksi. Aten huoli byrokratian hilitsemisesta on oikeutettu. Puolustusvoimat on täynnä pysyväisasiakirjoja, normeja, varomääräyksiä, jne. Tehokas ja turvallinen koulutustapahtuma on varmasti kaikkien tavoite. Hyppösen toteama, sinällään täysin tosi väittämä ” Vapaaehtoisessa toiminnassa on syytä noudattaa lakeja, asetuksia ja normeja.” on hyvä. Niin minä luin myös Aten sanovan. Ongelmallista (ja turhaa byrokratiaa) on toiminnan tasolla paljon. Mainitsen muutaman esimerkin tästä byrokratiasta:

1. Henkilöauton ajo-oikeus puolustusvoimien omistamien tai hallitsemien ajoneuvojen osalta. Ajoneuvoa ei saa ajaa pelkällä siviiliviranomaisen myöntämällä ajokortilla, vaan lisäksi vaaditaan puolustusvoimien oma ajolupa (joka myönnetään kurssin ja ajokokeen jälkeen). Virassa olevalla sotilaalla kurssi riittää koko uran ajaksi. Reserviläisellä kyseinen lupa on vain joitain vuosia voimassa. Luvan uusiminen on edessä, vaikka siviilikortilla saa ajaa vielä 40 vuotta henkilöautoa! Ymmärrän vaatimuksen koulutuksesta, mutta pidän tätä uusimisrumbaa (mahdollisine uusintakursseineen) ”turhana byrokratiana”

2. Ammuntojen johtaja oikeudet. Osa-alue joka on hyvin tiukkaan normitettu (Turvallisuus edellä,ymmärrettävää) Reserviläiselle myönnetyt perusammuntojen johtamisoikeudet ovat voimassa 3+3 vuotta. Ammattisotilaalla (virassa) vastaava aika on 10 vuotta. Järjetön erotteleva normi, joka aiheuttaa ”turhaa byrokratiaa” ja reserviläisten kurssitustarvetta (Se että on sotilasvirassa, ei automaattisesti tarkoita aktiivista ammuntojen johtamiskokemuksen kerryttämistä. Ko oikeudet omaava reserviläinen voi olla hyvinkin aktiivisesti ammuttamassa). Lisäksi evp-sotilaiila poistuvat kaikki virkauralla hankitut lisenssit ja oikeudet sinä päivänä, kun virka päättyy. Osaamista olisi, mutta ei normin mukaan ole pätevä. ”Turhaa byrokratiaa” (tähän ainakin jossain juhlapuheessa on ilmeisesti luvattu muutosta?)

Nämä siis vain muutamia esimerkkejä jäykkyydestä. Kokemusta on enemmältikin, ei varmaan palvele ketään luetella pidemmälti. Nyt mielestäni olisikin tarpeen normeja uudistettaessa kirjoittaa auki myös reserviläisvaatimuksia. Esimerkkinä perusammuntojen ensiapuvalmiuksien osalta voitaisiin todeta riittävä siviiliensiapukoulutus. Nykyinen normi sanoo (ulkomuistista!) ”peruskoulutettu sotilas tai lääkintämies koulutettu”, ei kai sillä peruskoulutetulla ole SPR EA2:sta vaativampaa osaamista?

Viitaten Hyppösen kysymykseen Miten PE komentaa MPK: ta. Rahoitus MPK:lle on aina tullut mm. puolustusministeriöltä ja rahahan on tunnetusti erittäin hyvä toiminnanohjaaja. Asiaa kannattaa katsoa laajemmin, asia liittyy sekä MPK:n omaan sisäiseen johtamiseen että PV:n vaatimusten lisääntymiseen. Mennään hieman kauemmaksi kuin kolme vuotta. MPK järjesti sotilaallista (aseellista) koulutusta joka oli avointa kaikille reserviläisille. Tuli lakimuutos ja Paikallisjoukot. Puolustusvoimat alkoivat tilaamaan MPK:lta oman sijoitetun reservinsä kertauttamista kursseilla. PV määritti kurssin tavoitteet, kouluttaja vaatimukset ja jopa kutsui itse kurssilaisetkin. Maakuntakomppanioiden perustaminen on näkynyt useiden maanpuolustuspiirien alueella resurssien suuntaamisena tilattuun koulutukseen. Aseellisen koulutuksen kurssien järjestämiseen suunnatut vuorokaudet ovat menneet näiden puolustusvoimien omien sodanajan joukkojen kertauttamiseen. Kaikki muu reservi on jäänyt ilman aseellista koulutusta. Sijoittamaton tai ”väärään” joukkoon sijoitettu reserviläinen on huomannut että vuosien ajan järjestettyjä kursseja on tippunut pois tarjonnasta ja selitykseksi tarjotaan sitä, että ei määrärahat/vuorokaudet riitä toiminnan järjestämiseen. Sienenpoiminta ja makkaranpaistokursseja kuitenkin olisi tarjolla, kiinnostaako?

Omana henkilökohtaisena näkemyksenä esitänkin, että tämä kurssien lopettaminen on osaltaan lisännyt painetta tietyissä maanpuolustuksen tilaan huolella suhtautuvien reserviläisten keskuudessa kodinturvajoukkojen perustamiseen. Sen sijaan, että MPK olisi sitouttanut näitä harrastajia itseensä, on se keskittynyt liikaa Puolustusvoimien oman reservin kouluttamiseen, osin oman aktiivikenttänsä kustannuksella.

Toimituksen poiminnat