Ukrainan tapahtumilla on merkitystä myös Suomelle
Osa I: Maidanin vallankumous
Ukrainan kansannousun muistopäivän kunniaksi ajattelin palata vuoden takaisiin tapahtumiin ja siihen, miten tilanne Ukrainassa oikeastaan kehittyi. Suomessa ei tapahtumista ole julkaistu tarpeeksi selkeää kuvaa ja tapahtumien käsittelyä ovat leimanneet Venäjän länsimaissa levittämän propagandan valheet. Tässä Ukraina- kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käsittelen Maidanin vallankumousta.
Erityisesti Suomessa kannattaa muistaa Ukrainan historia ja panna merkille se, miten mittaviin ja verisiin toimiin Vladimir Putin on valmis ryhtymään naapurimaassaan valtapyrkimyksiensä täyttämiseksi. Nyt olisi korkea aika viedä aloitettu puolustusvoimauudistus päätökseen, myös turhan byrokratian karsimisen osalta, nostaa puolustusmäärärahat riittävälle tasolle ja ennen kaikkea, Suomen pitää viimeistään nyt liittyä Natoon. Nato-jäsenyys lisäisi maamme sotilaallista, ja siten turvallisuuspoliittista uskottavuutta myös Venäjän silmissä.
Ukrainan tilannetta on Suomessa käsitelty ansiokkaasti mm. Suomen Sotilas -lehdessä ja Facebookin Ukrainan tilanne -ryhmässä. Kirjoitukseni perustuu etupäässä näihin lähteisiin. Olen luonnollisesti seurannut tapahtumia aktiivisesti.
Janukovitshin surkea valtakausi loi pohjan kapinalle
Viktor Janukovitshin valta ei edustanut demokratian ja oikeusvaltion periaatteita. Valta oli perustuslain muutoksella keskitetty presidentille, jonka johdolla myös oikeuslaitoksen riippumattomuus ajettiin alas. Jotkut saivat oikeutta, toiset eivät. Vallan kolmijako oli vähintäänkin puutteellinen.
Janukovitsh käytti samoja metodeja kuin Venäjän presidentti Putin: hän pyrki poistamaan median vapautta ja keskittämään mediakenttää suosikilleen Serhi Kurtshenkolle. Janukovitsh ymmärsi, että hallitsemalla televisiokanavia hän pystyi syöttämään kansalle omaa propagandaansa ja pysymään vallassa. Maan laajan mediakentän ja oligarkkien eri intressien takia tavoitteet eivät onnistuneet yhtä tehokkaasti kuin Venäjällä. Yhä suurempi osa kansasta alkoi ymmärtää, että valheisiin ei kannata uskoa.
Talouden osalta otettiin myös mallia Putinilta. Yllättäen suosikkioligarkit päätyivät hallitsemaan valtionyhtiöitä ja ne suuret yritykset, jotka tekivät yhteistyötä hallinnon kanssa, menestyivät vilpillisin keinoin. Tavoitteena oli luoda Venäjän kaltainen kleptokratia. Yritystoiminnasta ei tullut mitään ilman hallinnon hyväksyntää, toisaalta Janukovitshin tukijat pääsivät rikastumaan hyvin edullisilla sopimuksilla ja järjestelyillä.
Ukraina kärsi Euroopan mittakaavassa käsittämättömän mittavasta korruptiosta. Hallinto riisti kansalaista kaikilla tasoilla, mikä loi pohjan vallankumoukselle. Korruptioon perustuva talouden huono tila teki kansalaiset vihaisiksi.
Janukovitsh syyllistyi myös vaalien väärentämiseen kaikissa valtakaudellaan järjestetyissä vaaleissa. Vuonna 2004 vilpilliset vaalit käynnistivät oranssin vallankumouksen, mutta Janukovitshin palatessa valtaan vuonna 2010 palattiin massiivisen vaalivilpin aikaan. Kaiken tämän takia presidenttiin ei luotettu. Presidentti Janukovitsh ryösti kansaa niin paljon ja niin pitkään, että kansa lopulta sanoi: “Ei!”
Assosiaatiosopimushankkeesta EU:n kanssa tuli hallinnon kulminaatiopiste
Erona Venäjään Janukovitshin hallinto ei pystynyt määräilemään kansaansa samassa mittakaavassa. Ukrainalaisilla oli yhteyksiä Eurooppaan, ja he näkivät kuinka esimerkiksi naapurimaa Puola oli kehittynyt EU:n jäsenenä. Elintaso nousi, korruptio väheni ja maa alkoi muutenkin muistuttaa länsimaita. Puolassa ja muualla länsimaissa käyneitä ja työtä tehneitä ukrainalaisia ei pystytty taivuttelemaan edes kovalla propagandalla.
Euroopan unioni oli pitkään valmis tukemaan Janukovitshin hallintoa. Ukraina oli mukana useissa yhteishankkeissa, jotka olivat hallinnonkin edun mukaisia. Toisaalta EU vaati tukensa vastapainoksi uudistuksia.
Suurin haaste Janukovitshille oli tasapainoilla EU:n ja Venäjän välillä. Euraasialaista unionia ja uutta imperialismia tavoittelevalle Venäjälle Ukrainan ja EU:n yhteistyö oli kauhistus. Hallinto ei tietysti halunnut tulla mukaan Venäjän projekteihin ilmaiseksi: vasallivaltion asemassa oma päätäntävalta olisi hävinnyt ja Putinin oligarkit olisivat varastaneet ukrainalaisten oligarkkien paikat. Piti siis yrittää tasapainoilla Venäjän ja EU:n välissä.
Janukovitshin hallinto ja maan parlamentti Verhovna Rada oli selvästi siis EU:n kanssa solmittavan taloudellisen sopimuksen puolella vuonna 2014. Syynä oli ennen kaikkea myös kansan tuki EU-integraatiolle.
Tämä ei sopinut Putinin valtapolitiikalle ja hän kutsuikin Janukovitshin salaiseen käskynjakoon Venäjälle. Salaisen tapaamisen yksityiskohtia ei tietenkään ole julkisuuteen kerrottu, mutta lähes varmasti Putin sai kiristettyä Ukrainan presidentin kaatamaan jo valmistellun sopimuksen ja kävelemään myös oman parlamentaarisen tukensa yli.
Opiskelijaliikkeet olivat kuitenkin toista mieltä ja järjestivät rauhanomaisen mielenosoituksen EU-assosiaation puolesta hallinnon päätöstä vastaan. Tämän takia mediat antoivat syntyneelle mielenosoitukselle nimeksi Euromaidan. Nykyään Ukraina käyttää mielenosoituksesta nimeä ‘arvokkuusvallankumous’ (Revoljutsija Hidnosti), mikä kuvastaa sitä, että vallankumouksessa ei ollut kyse vain EU:sta. Kyse oli tavoitteesta saada Ukraina menestyväksi ja riippumattomaksi maaksi. Kansannousu halusi eroon Janukovitshin hallinnon itsevaltaisuudesta ja korruptiosta.
Kansannousu
Opiskelijoiden rauhanomainen mielenosoitus joutui nopeasti hyökkäysten kohteeksi. Opiskelijoita piestiin. Tämä oli ensimmäinen yritys kukistaa kansanliike väkivalloin. Taustalla oli presidentin hallinnon masinoimia mellakkapoliiseja (Berkut).
Väkivalta raivostutti ukrainalaisia. Sadattuhannet kansalaiset tulivat opiskelijaliikkeen tueksi kaduille. Viimeistään nyt kansannousussa ei enää ollut kyse vain Ukrainan EU-integraatiosta. Kysymys oli sen sijaan Ukrainan tulevaisuudesta suvereenina valtiona ja ukrainalaisten demokraattisista vapauksista. Nähtiin selvästi, että Venäjän Euraasia-hanke olisi tehnyt Ukrainasta Valko-Venäjän kaltaisen diktatuurin.
Pian nähtiin toinen yritys kukistaa mielenosoitus. Janukovitshin masinoimia vastamielenosoittajia, titushkeja, alkoi ilmaantua mielenosoittajia terrorisoimaan. Ihmisiä pahoinpideltiin yhä enemmän. Tämän seurauksena mielenosoituksen mittakaava paisui. Satojen tuhansien sijasta koko maassa jopa miljoonia ihmisiä nousi ‘arvokkuusvallankumouksen’ tueksi.
Mielenosoituksia eli maidaneja perustettiin ympäri Ukrainaa. Tässä Maidan erosi oranssista vallankumouksesta, joka koski lähinnä Kiovaa. Eniten väkeä kerääntyi aukioille Länsi- ja Keski-Ukrainassa, mutta pienempiä maidaneja oli myös Itä-Ukrainassa ja jopa Krimillä.
Monilla alueilla mielenosoittajia vastaan hyökättiin ja heitä piestiin. Asialla olivat Janukovitshin hallinnon palkkaamat provokaattorit ja hakkaajat, ns. titushkit. Väkivallan käyttö mielenosoittajia vastaan johti suojeluskuntien (Samooborona) perustamiseen. Suojeluskunnat eivät kantaneet tuliaseita vaan erilaisia yksinkertaisia astaloita.
Maidaneilla kaadettiin järjestelmällisesti Leninin patsaita. Ukrainan alistanutta diktaattoria pidettiin syynä maan venäläistämiseen ja myöhempään Stalinin toteuttamaan miljoonia ihmishenkiä vaatineeseen kansanmurhaan, holodomoriin. Lenin edusti kaikkea sitä alistamista, jota myös Venäjä ja nyttemmin Putin käytti Ukrainaa vastaan. Siksi Leninin patsaiden tuhoaminen oli symbolinen teko, joka kuvasi itsenäistä ja menestyvää Ukrainaa.
Kun Janukovitshin ensimmäiset yritykset kukistaa kansanliike epäonnistuivat, presidentti huutoäänestytti parlamentissa laista piittaamattomalla menettelyllä ns. diktatuurilait, jotka kielsivät joukkokokoontumiset ja rajoittivat sananvapautta. Tässä vaiheessa Euroopassakin ymmärrettiin, että Janukovitsh oli ylittänyt Rubikon-jokensa: turvatakseen oman asemansa presidentti oli valmis nitistämään ne harvat oikeusvaltion rippeet, joita Ukrainassa oli, ja käymään sotaa omaa kansaansa vastaan. Janukovitsh oli valmis olemaan avoimesti diktaattori ja heittämään hyvästit kaikelle länsiyhteistyölle.
Diktatuurilakeja ei noudatettu. Maan laaja hallinto ei ollut valmis noudattamaan presidentin käskyjä. Moni pohti jo kansainvälisesti, että on mahdollista että maassa syntyisi sisäinen vallankumous. Presidentille uskolliset erikoisjoukot olivat kuitenkin tiukasti vanhassa kiinni. Titushkien ja presidentin erikoisjoukkojen kolmas yritys murskata Maidan voimatoimin epäonnistui maidanilaisten taistellessa vastaan, mutta kolme mielenosoittajaa kuoli hallituspuolen ampumiin luoteihin.
Janukovitshin hallinto menetti hallintansa yli kymmenestä läntisestä maakunnasta. Presidentin typerä politiikka oli vienyt maan kaaoksen tilaan.
Tunnelma muuttui yhä synkemmäksi, väkivallan valmistelut alkoivat. Kävi ilmi, että Venäjä painosti Janukovitshin hallintoa jatkuvasti mielenosoitusten murskaamiseen voimatoimin. Jokin kuitenkin pidätteli Janukovitshia menemästä vielä pidemmälle – mikä? Se selvisi vallankumouksen toteutuessa: verilöyly sai lopulta jopa oman koneiston vaihtamaan puolta mielenosoittajien puolelle. Janukovitsh tiesi, ettei valta ollut hänellä yhtä tiukasti hallussa kuin Putinilla. Hänen käskyään tapattaa kansalaisia ei oltaisi toteltu.
Vallankumous
Helmikuun lopulla oli seuraava ja viimeinen yritys kukistaa Maidan voimatoimin: erikoisoperaatio, jossa venäjää venäläisittäin puhuneet tarkka-ampujat avasivat tulen mielenosoittajia vastaan ja surmasivat heistä noin sata. Heidän kuviaan ja muistotaulujaan löytyy tätä nykyä kaikkialta Ukrainasta.
Silmitön väkivalta käynnisti loikkausaallon. Monet poliisit, sotilaat ja muut viranomaiset tekivät selväksi, etteivät he halua toteuttaa oman väestönsä murhaamista. Monet Länsi-Ukrainan kuvernöörit ilmoittivat, etteivät ota enää ohjeita Kiovasta.
Maidanille ilmestyi poliiseja, jotka mielenosoittajien pieksemisen sijaan lupasivat puolustaa mielenosoittajia virka-aseillaan.
Väkivaltaa seuraavina päivinä kasvava joukko Janukovitshin Alueiden puolueen kansanedustajia ja aluehallintojen jäseniä loikkasi oppositioon, josta tuli tämän seurauksena lopulta parlamentaarinen enemmistö. Loikkauksia tapahtui siis niin hallinnossa kuin poliittisella puolella.
Janukovitshin puolustusministeri Pavel Lebedjev määräsi maahanlaskujoukot Kiovaan kukistamaan kansannousua. Ne lähtivät liikkeelle, mutta mystiset onnettomuudet pysäyttivät etenemisen. Ajoneuvoja ajoi ojaan. Janukovitshia vastustaneet ukrainalaiset pysäyttivät potentiaalisen massateurastuksen.
Kriisi oli jo pitkään saanut myös kansainvälistä ulottuvuutta. Nyt Saksa, Ranska ja Puola yrittivät välittää neuvotteluratkaisua Kiovassa. Janukovitsh taipui lopulta omaa valtaansa rajoittavaan sopimukseen kolmen oppositiopuolueen Batkivshtshynan (Arseni Jatsenjuk), Udarin (Vitali Klitshko) ja Svobodan (Oleh Tjahnybok) johtajien kanssa. Venäjän edustaja oli läsnä mutta kieltäytyi allekirjoittamasta mitään tai sitoutumasta noudattamaan sopimusta.
Ulkona kaduilla tilanne oli kuitenkin jo muuttunut kokonaan. Parlamentti äänesti sisäministeri Vitali Zahartshenkon erottamisesta. Heti kun tämä oli tapahtunut, Janukovitshin hallinnon poliisit katosivat. Kun armeijan kuorma-autot lopulta saapuivat Kiovaan, niiden lavoilla oli Maidanin puolustajia.
Maidanin verilöylyssä surmattujen ruumiita siunattiin illalla Maidanilla. Palopuheet vaativat Janukovitshin välitöntä eroa. Sopimukseen taipuneille oppositiojohtajille buuattiin.
Seuraavana yönä Janukovitsh, hänen ministerinsä, yleinen syyttäjänsä, mellakkajoukkonsa, provokaattorinsa ja venäläiset neuvonantajat katosivat. He olivat menettäneet tukensa ja heidän oli kadottava todellisen johtajansa, Putinin, alaisuuteen Venäjälle.
Aamulla koko kaupunki oli verettömästi siirtynyt mielenosoittajien hallintaan. Kaduilla vallitsi jälleen järjestys ja rauha. Oli hieno ja kunniakas asia, että kansannousu sai heti aikaan rauhan. Ryöstelyä ja ilkivaltaa ei esiintynyt.
Voimansa tunnossa ollut parlamentti palautti voimaan vuoden 2004 perustuslain ja riisti Janukovitshilta valtaoikeudet. Parlamentti oli kuitenkin yhä sama kuin Janukovitshin aikana.
Atte Kaleva
Hyvä yhteenveto tapahtumista.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vain. Tosin epäilen että kaikki eivät saaneet nälkäänsä tyydytettyä ja kiukuttelevat sitten kukin tavallaan, koska ei mainittu USAa, Obamaa tai Victoria Nulandia ja että ”we brokered a deal to transition power in Ukraine”. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Atte Kaleva myöntää : ”Ukrainan tilannetta on Suomessa käsitelty ansiokkaasti mm. Suomen Sotilas -lehdessä ja Facebookin Ukrainan tilanne -ryhmässä. Kirjoitukseni perustuu etupäässä näihin lähteisiin” … noistahan se hyvä yhteenveto varmaan syntyy (??)
Jos haluat kiihkottoman ja hyvän yhteenvedon asiasta niin lue tämä perusteellinen artikkeli: http://simeonjahanna.com/2014/06/30/mita-uskoa-kun…
Ilmoita asiaton viesti
No, mutta Saramohan käyttää osin ja paljon aivan samoja lähteitä kuin nuo Kalevan mainitsemat sivustot. Ja niin teen minäkin, eihän sitä voi välttää, jos päätyy aktiiviseen seurantaan ja useammilla kielillä.
Itsessään nuo mainitut sivustot sisältävät sata määrin lähteitä, joiden sisältöä ja luotettavuutta noilla sivustoilla myös usein ruoditaan. Ilmeisesti Suomen Sotilas (tunnen huonommin)pyrkii itsekin kokoamaan analyysejä, kun toisessa on enemmän tilanneseurantaa, sen lisäksi että on myös linkkejä analyyseihin.
Ukrainan tilanne-ryhmässä on korkeastikoulutettuja ja ihan aihe-alueeseen akateemisesti erikoistuneita keskustelijoita, joilla on siis vähintään yhtä hyvä kognitiivinen ja tiedollinen kapasiteetti paneutua aiheeseen kuin Saramolla.
Se, että tämä eduskunnan virkamiehenä vaikuttava Saramo yksin, superihmisenä ja virkansa ohella (hän kertoo kirjoittavansa yksityishenkilönä), peittoaisi ns. crowdsourcingin, joukkojen vahvuuden tiedonhankinnasta ja sen arvioinnissa, edustaa snadisti jo vanhentunutta ajatusmallia.
Vaikka luotettavuuden ja objektiivisuuden vaikutelma joillekin tuosta Saramon teksti ilmeisesti syntyy, niin eihän se täytä mitään akateemisen systemaattisen katsauksen kriteerejä, jos nyt tämä Kalevankaan bloggaus. Ne on siis otettava omalla vastuulla kumpainenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ihmiset on saatu uskomaan, että kaikki valehtelevat, on Putinistien ensimmäinen tavoite toteutunut.
Ilmoita asiaton viesti
Täsmälleen näin! Itseäni on kovasti ihmetyttänyt mikä on Saramon motiivi saada asiat näyttämään siltä, että _kaikki_ valehtelevat. Kai se liittyy siihen, että on saatava ”totuutta” hivutettua edes vähän lähemmäs Venäjän esittämää fiktiota.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä, että Kalevan kirjoitus oli sinällään hyvää poliittisen historian raportointia Ukrainan tapahtumista ja niihin liittyneistä liittyneistä syistä.
Olisin ehkä odottanut häneltä ammattiupseerina analyyttisempää otetta ja erittelyä sekä sen valossa Suomen mahdollisuuksista huolehtia turvallisuuspolitiikastaan USA:n, EU:n ja Venäjän välien kiristyttyä pakkasen puolelle.
Kaleva ilmoittautui Nato-jäsenyyden kannalle ja uskoo Naton turvatakuiden
olevan Suomen pelastus, koska EU ei ole kollektiivinen puolustusliitto ja vain Naton jäsenet saavat 5 pykälän mukaista turvaa,
Onkohan asia näin yksinkertainen? Paasikivi korosti aikanaan, että pienen maan , kuten Suomen on otettava huomioon maantiede. Koska emme voi muuttaa sitä, niin meidän on muutettava politiikkaamme. Pienen valtion on mukauduttava kansainvälisen politiikkansa muutoksiin.
Jos Suomi menisi mukaan Natoon, tuli itärajastamme Naton itäinen raja.
Suhtaudun skeptisesti tässä vaiheessa Nato-korttiin, vaikka siihen kuuluvat läntiset maat muodostavatkin arvoyhteisön, johon me kuulumme.
Minusta oikea tapa ei ole ulkoistaa omaa turvallisuuttamme jollekin toiselle taholle, kuten Viro menettelee. Sen sijaan meidän on nostettava puolustuskykyämme ja tehtävä niitä materiaalisia ym. uudistuksia, jotka ovat tarpeen maamme puolustuskyvyn ja maapuolustustahdon vahvistamiseksi.
Minusta yhä edelleen pitää muistuttaa mieliin Suomen linnan Kuninkaanportin vieressä olevaan patsaaseen kirjoitettu lause: ”jälkimaailma seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”.
Suhde Venäjään on ollut suomalaisille suuri haaste ja sitä se tulee olemaan jatkossakin. Nato-jäsenyys on minusta vain yksi vaihtoehto turvallisuuspoliittisissa vaihtoehdoissamme. Asiasta on vihdoin tehtävä kunnon selvitys ja sen jälkeen avoimesti keskusteltava siitä. Tässä asiassa voisimme ottaa mallia Ruotsista, jossa keskustelun taito ja taso ovat parempia.
Viime kädessä uskon, että vaikka Nato-asia alistettaisiin kansanäänestykseen, niin minusta päätöksenteon, asian vaikeuden vuoksi, on oltava asiantuntijoiden käsissä. Heitä edustavat niin maan turvallisuuspoliittinen johto kuin korkeasti koulutetut ammattisotilaat, kenraalikuntamme huippuosaajat. Sotilaiden näkemys turvallisuuspoliittisten optioiden valinnassa on mitä tärkein, koska he osaavat varautua sellaiseenkin kriisiskenaarioon, mikä on mahdollista, vaikkaan ei todennäköistä.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomessa ei tapahtumista ole julkaistu tarpeeksi selkeää kuvaa ja tapahtumien käsittelyä ovat leimanneet Venäjän länsimaissa levittämän propagandan valheet.”
Mitkä suomalaiset tiedoitusvälineet levittivät valheita? Nimiä kehiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kansan ääni,tiedonantaja,verkkouutiset noin aluksi,,omasta mielestäni
Ilmoita asiaton viesti
Alkuviikosta uusi lehti löytyy myös netistä.
Stoppi pääoman vyörytykselle
Vuoden 2014 viimeinen Kansan Ääni on ilmestynyt.Tuoreimmassa lehdessä juttuja mm. yksityistämisestä, Ukrainasta ja tuhti paketti tietoa historiasta.
http://www.kansanaani.net/
Ilmoita asiaton viesti
”K a n s a n ä ä n i,tiedonantaja,verkkouutiset noin aluksi” Kiitos Jari kehuista, niitähän suomalaisten pitää laajemmin ruveta lukemaan. Tietysti mm. lehdistötuki pitäisi ulottaa niihinkin, mikä auttaisi paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Jari, veit sanat suustani!
Ilmoita asiaton viesti
Ootteko pojat tosiaan sitä mieltä että noi kolme mainittua tietolähdettä hallitsee Suomen tidoitusilmapiiriä. Esimerkiksi http://www.kansanaani.net/
tehdään ilman yhtään palkattua henkilöstöä painetuksi paperilehdeksi joka sitten julkaistaan PDF:änä samanlaisena netissä.
Ilmoita asiaton viesti
Jari tarkoitti varmaan Verkkouutisten sijaan putinistisen propaganda-kanavan leiman itselleen hankkinutta *Verkkomediaa*. http://www.verkkomedia.org/
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin, minnam, kyseessä on tietenkin propagandistinen Verkkomedia.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Kalevakin voisi tuoda esille niitä valehtelijoita joihin viittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan siinä ainakin se toinen puoli tapahtumista kerrottu.
Ilmoita asiaton viesti
Kaksipuolittunut todellisuuskäsitys on aika erikoinen todellisuuskäsitys. Liekö *todellisuus*-käsitys lainkaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kaksipuolittunut todellisuuskäsitys on todella aika erikoinen todellisuuskäsitys. Mutta kyllähän Kremlin ja putinistien todellisuuskäsitys aika erikoinen onkin.
Ilmoita asiaton viesti
No sitä toista puolta on tullut kanssa seurattua jonkin verran. Kertomukset ovat usein päinvastaiset. Kummallakin motiivinsa valehdella, joten todellisuus on varmaankin jossain siellä välissä.
Separatistipropagandaa seurasin perjantai-lauantai yön aikana ja se oli aika viihdettä sinäänsä. Ihan sattumalta haastateltavista vain yksi taisi olla paikallisia. Porukkaa oli Georgiasta, Komista jne. Kaikki puhuivat kuin alkaisivat viljelemään heti maata Donetskissa kun vaan ukrainalaiset natsit lähtisivät kävelemään. Osa vetosi ihan suoraan juutalaisvihaan ja toinen osa puhui monikulttuurisesta tulevaisuudesta, jossa kaikilla on vapaus oligarkeista.
Hauskin oli ehkä se, että Venäjä-apuna puhuttiin Zhirinovskin lähettämästä kahdesta Lada Nivasta. Siinä kohtaa repesin kyllä melkoisesti.
Osa propagandasta oli myös suunnattu ukrainalaisille sotilaille. Sotavangiksi jäänyt sotilas kertoi, miten hänet oli pakotettu rangaistuksen uhalla taistelemaan. Ja hänen äitinsä oli niin iloinen kun separatistit laskivat hänet vapaaksi. Kaikki ihmettelivät suureen ääneen, kuinka ihmeellistä on tämä sotiminen ja että se pitäisi heti lopettaa ja suurin piirtein antaa Separatisteille kaikki taistelutta. Tuli voimakkaasti mieleen ne uutiset, joissa vangeiksi jääneet venäläissotilaat kertovat surutarinoita, miten eivät yhtään tienneet missä ovat.
On melko ilmeistä, että nämä häiskät ovat Venäläisiä ammattisotilaita ja että kertovat dramatisoitua todellisuutta: Miltei kaikkeen mahdolliseen vedotaan, että saataisiin lisää verta riveihin.
Yhtä ilmeistä on se, että mitä tahansa me täällä luemme, on tarkoitettu meille. Se on se, mitä meidän halutaan kuulevan ja tietävän.
Todellisuudesta minä en osaa sanoa mitään, kun en ole paikan päällä käynyt tai sitä nähnyt.
Aika lähellä lie typistys, etten tiedä mitä todellisuus on, mutta tiedän mitä se ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Jos putinistien merkitys on noin suuri Suomessa niin ketkä niitä ovat, niitähän pitää olla tosi paljon. Nimiä kehiin.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän ”tiedotusvälineiden” esittämä ”todellisuuskäsitys” propagandistisena itse asiassa esittää Venäjän hallitusvallan tarkoitusperien mukaisesti eli ideologisten toiveiden mukaisen käsityksen ikään kuin käsityksenä jo toteutuneesta.
Venäläinen propaganda siis tässä suhteessa heijastelee sitä mallia, jota stalinistinen ja jälkistalinistinen Neuvostoliitto edustivat. Kysymyksessä on toiveidenmukaisen tulevaisuuden esittämistä nykyiseyytenä. Tulevaisuuden ideologisessa ennakoinnissa viitataan nykytodellisuuteenkin, jotta ”mahdollinen maailma” ei poikkeaisi liian häiritsevästi siitä, mitä on totuus. Lyhyesti sanoen putinistinen todellisuuskäsitys on ideologisväritteisten toiveiden vääristämää todellisuuskuvaa.
Neuvostoliitossahan ihanteiden ja niihin nähden epätäydellisen ja krun todellisuuden ristiriita pyrittiin ylittämään ideologisella kuvittelulla ja sen iskostamisella kansaan sananvapaudettomaissa oloissa.
Ilmoita asiaton viesti
Puolia on niin paljon kuin on osapuolia. Niitä voi olla enemmän kuin kaksi. Jos muuttaisin kommenttini muotoon ”On tässä yksi N:s osa…”, olisiko se jotenkin merkityksellisesti erilainen? Jos ero on iso, pahoittelen.
Kertomus on aina jonkun kertomus – vain suhteessa todellisuuteen. Siinä painotetaan sitä, mikä on kertojalle tärkeää.
Jollekin toiselle kertojalla tärkeää olisi pohtia Svobodaa ja Oikeaa Sektoria. Tai olla käyttämättä mennyttä aikamuotoa puhuttaessa Ukrainan korruptiosta tai oikeusvaltiosta.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomen pitää viimeistään nyt liittyä Natoon.”
Tässä kai kirjoittajalta se oleellinen pointti.
Ilmoita asiaton viesti
Kohta katoaa Porosenkokin suureen tuntemattomaan. Natsijoukot eivät anna anteeksi Porolle tappiota Dombassissa. Väitetään, että Poron perhe on jo paennut Ukrainasta.
Natsijoukot eivät ole enää Ukrainan armeijan johdon komennossa, vaan jatkavat sotaa ominpäin. Rautaa rajalle.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomioja taisi sanoa, että fasisteja Ukrainassa on lähinnä venäläismielisten piirissä.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-12887151284…
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan armeijan yksikköjä johdettiin sokeasti aluejoukkojen konekiväärituleen Dombassissa. Oikea sektori on antanut ultimaatumin Porolle ja vaatii selitystä tapahtumista.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä on aluejoukot ?
Ilmoita asiaton viesti
Aluejoukot=Itä-Ukrainan separistit, venäjämieliset joukot.
Ukrainan armeijan joukkoja on johdettu amatöörimäisesti, mutta sitäkin häikäilemättämimmin.
https://medium.com/war-is-boring/ukraines-army-slogs-through-the-merciless-donbass-9634b9a371d1’
Ilmoita asiaton viesti
On kyllä aika kyseenalaistaa metsästää ääniä Kokoomukselle toisten maiden sodilla.
Ilmoita asiaton viesti
Siitähän sitä on puhuttava mistä jotakin tietää.
Ilmoita asiaton viesti
Blogissa ei tehdä sanallakaan Suomen eduskuntavaalien vaalimainontaa.
Ilmoita asiaton viesti
Natottaminen on vaalimainontaa. Täällä on ollut bloki jossa kyseltiin mitä puoluetta äänestämällä Suomi varmimmin liittyy Natoon.
Ilmoita asiaton viesti
Minkä puolueen vaaliteemana huhtikuussa 2015 on Naton jäsenyyden hakeminen Suomelle? Jos Euroopassa on parhaillaan käynnissä ns. hybridisota, ja sitä tosiseikkaa käytetään perusteluna puolustusliiton jäsenyyden hyödyllisyydelle ja ajankohtaisuudelle, mikä varsinaisesti tässä asiassa on muka sopimatonta tai ”aika kyseenalaista”?
Ilmoita asiaton viesti
Miten Ukrainalle kävisi, jos ”kansannousu” ei olisi tapahtunut? Olisiko Krimea pysynyt Ukrainan osana ja yli 5000 kuollutta olisi jäänyt henkeensä?
Mutta ei se haittaa, koska Ukrainassa on nyt ”demokratia ja oikeusvaltion periaatteita”. Lisäksi oligarkit eivät ole enää vallassa. Tai hetki…
Ilmoita asiaton viesti
”Miten Ukrainalle kävisi, jos ”kansannousu” ei olisi tapahtunut?”
Saisivat edelleen halpaa kaasua Venäjältä ja 50 000 ukrainalaista olisi hengissä. EU halusi välttämättä assosiaatisopimuksella mennä maksamaan Ukrainan velat niinkuin Kreikka tai Espanja ei riittäisi konkurssiin.
Ilmoita asiaton viesti
Se halpa venäläinen kaasu taisi käydä ukrainalaisille kovin kalliiksi.
Sen tajutakseen ei tarvi lukea kummankaan puolen propagandaa.
Täytyy vaan pitää huoli siitä että me emme osta mitään Venäjältä yhtä halvalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Täytyy vaan pitää huoli siitä että me emme osta mitään Venäjältä yhtä halvalla.”
Taidat olla oikea bisnesmies, kokoomuksessa on ollut harvinaisen vähän bisneälyä kuten Sasin myymä katsastusmonopoli (espanjalaisille) ja Häkämiehen miljarditappio Soklin (Kemira Grow How) myynnistä?
Ilmoita asiaton viesti
Jarmo Makkonen, huomaan että sinua harmittaa, mutta pidetään kommentit blogiin liittyvinä, eikä henkilöön (varsinkaan toisiin kommentoijiin) menevinä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen Atten kanssa täysin samaa mieltä. Asioista saa tai voi olla eri mieltä ja voi esittää erilaisia näkemyksiä korrektisti, mutta henkilökohtaisuuksiin ei saa mennä. Se on sekä mautonta että sopimatonta!
Ilmoita asiaton viesti
En nyt meinannut enää tänne kirjoitella, mutta pakko kysyä, millä tavalla se oli henkilökohtaisuuksiin menemistä kun arvostelin kahden kokoomuslaisen poliitikon bisnesälyä? Poliitikassa on asiat ja toimijat ja tässä toimijat olivat kokoomuslaisia. Yhteiskunnan asioissa vaaleilla valitaan juuri toimijat sekin taitaa olla henkilökohtaista. Pitäisikö vaaleissa äänestää vain puolueita, nimet olisivat piilossa?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Jarmo vastauksesta.
En nyt kuitenkaan hoksannut miten poliittisena kiristyskeinona käytetty alehintainen venäläinen energia liittyy suomalaisiin katsastus- tai kaivosasioihin.
Tarkentanet hieman jotta muutkin näkisivät syy-yhteyden.
Ellet sitten halua että Suomikin laittaisi itsensä asemaan jossa Venäjä voisi halutessaan meitä kiristää.
Ilmoita asiaton viesti
Lev Stipakov
Sinusta sittenkin löytyi se piilevä Putin. Yritit blogillasi hämätä.
Ilmoita asiaton viesti
”Sinusta sittenkin löytyi se piilevä Putin.”
Jos et ole Naton kannattaja olet putinisti. Mikäli yrität katsoa Ukrainan konfliktia puolueettomasti olet pahimmanlaatuinen trollaaja ja tietenkin myös putinisti.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kannattaakin olla tarkkana, että kenen agendalla kukin kirjoittelee. Propagandasotaa käydään näet puolin ja toisin, ja näitä puolia on useampia. Osa kirjoittajista käyttää ihmisten ennakkoluuloja ja pelkoja häikäilemättä hyväkseen.
Ukrainan konfliktilla on omat erityispiirteensä, jotka poikkeavat monella olennaisella tavalla Suomen turvallisuustekijöistä. Peruspuute useimmissa turvallisuus- ja kriisiarvioissa on kuitenkin se, ettei niitä kyetä sijoittamaan laajempaan maailmanpoliittiseen viitekehykseen. Eli ei nähdä metsää puilta.
Ilmoita asiaton viesti
Aika moni venäläinen nuorimies on myös kuollut lev. Kuinka monen vielä täytyy kuolla novorossijan puolesta?
Ilmoita asiaton viesti
Vaalimainontaa en kyllä tuosta blogista löytänyt vaan asiallista pohdintaa Ukrainan tilanteesta.
Asialla on merkitystä myös Suomelle koska meillä on paljon yhteistä Ukrainan kanssa: kumpikin puolueeton Venäjän rajanaapuri, ja lisäksi Naton rauhankumppani. Tottakai erojakin löytyy.
Toivottavasti asioita suunnittelevilla virkamiehillä on älliä seurata tilannetta tarkkaan ja tehdä siitä johtopäätöksiä myös omaan maanpuolustukseemme liittyen. Miten samanlainen tai edes hieman tuota muistuttava tilanne kyettäisiin meillä ennalta estämään. Ja hoitamaan jos sellaisen puhkeamista ei voi omilla toimilla estää.
Ilmoita asiaton viesti
Lainaus
…. Atte Kaleva Espoo Kokoomus
sotatieteiden maisteri ja kapteeni evp.
……………………………………..
Vallankumous
Helmikuun lopulla oli seuraava ja viimeinen yritys kukistaa Maidan voimatoimin: erikoisoperaatio, jossa venäjää venäläisittäin puhuneet tarkka-ampujat avasivat tulen mielenosoittajia vastaan ja surmasivat heistä noin sata.
Janukovitshin puolustusministeri Pavel Lebedjev määräsi maahanlaskujoukot Kiovaan kukistamaan kansannousua. Ne lähtivät liikkeelle, mutta mystiset onnettomuudet pysäyttivät etenemisen. Ajoneuvoja ajoi ojaan. Janukovitshia vastustaneet ukrainalaiset pysäyttivät potentiaalisen massateurastuksen.Seuraavana yönä Janukovitsh, hänen ministerinsä, yleinen syyttäjänsä, mellakkajoukkonsa, provokaattorinsa ja venäläiset neuvonantajat katosivat. He olivat menettäneet tukensa ja heidän oli kadottava todellisen johtajansa, Putinin, alaisuuteen Venäjälle.
tässä kaikki tapahtunut tiivistettynä
Ilmoita asiaton viesti
Ihan noin aikuisten oikeasti,vaalikampanjat on nykyään niin populistisia,että voi kysyä miten tämänsorttinen tutkijan viileä analyysi sopii kuvioon,,,mutta kyllä äänestäjät arvostaa toisaalta asiantuntemusta ja viileää analyysia mieluummin kuin pelkkää torikahvittelua,,,,?!
Ilmoita asiaton viesti
Eräänä tyypillisenä menetelmänä vastustajien karsimisessa pidetään erilaisia tapoja ”likvidoida” hiedät. Oranssivallankuouksen yhden isän, oppositiojhtaja Viktor Jushtshenkon myrkytys vuonna 2004:
http://ri.search.yahoo.com/_ylt=AwrBT9SURepUGUwAT5…
Ehkä tämä myrkytystapauskin liittyy Janukovitshin valtakauden pimeään puoleen, jonka varjoissa voi harjoittaa venäläisiä menetelmiä?
Ilmoita asiaton viesti
Pyydän arvoisia kommentoijia muistamaan muita lukijoita kunnioittavan sävyn: ei ylipitkiä lainauksia, eikä peruspropagandaa, tyyliin: ”Jos A sanoo, että piin likiarvo on noin 3,14 ja B puolestaan sanoo, että piin likiarvo on noin 400, ja kun tiedetään, että kaikki valehtelevat, niin totuus löytyy varmaan jostain siltä väliltä…” Niinhän se nimittäin löytyykin, mutta melko läheltä A:ta.
Kiitos vielä kaikille kommentoineille, olen positiivisesti yllättynyt aiheen saamasta suosiosta.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että se on melko lähellä A:ta on tarkistettavissa helposti. Se taas, että joku sanoo jossain olleen ympyrän, se onkin vaikeampaa.
Ei tässä puhuta numeroista tai matemaattisista totuuksista. Tässä puhutaan asioista, joiden joku on sanonut olleen jotenkin. Puhutaan huhuista. Niihin saa uskoa tai olla uskomatta, mutta se, mihin valitsee uskoa, kertoo lähinnä halusta uskoa.
Minkä puolesta minä propagoin? Minä luen ja katson ja se, mitä luen ja katson samasta asiasta vaihtelee sen mukaan, kuka kertoo. Samoista asioista, eri asioista. Toinen voi valehdella, molemmat voivat valehdella. Mistä tunnistan valehtelelijan? Mistä tunnistan totuudenpuhujan?
Totta puhuu se, joka on kanssani samaa mieltä? On ”minun puolellani”?
Puolia on, mutta yksikään niistä ei ole minun. Minulle on ihan sama vaikka koko Ukraina palaisi maan tasalle, kuka siellä lahjoo ja ketä ja kenen propaganda jää voitolle. Minusta se maa ei eroa Venäjästä millään tavalla – se on venäläisyyden kehto suorastaan ja sen korruptiossa on todennäköisesti se ainut syy, miksi siellä ihmisiä kuolee nyt. Eikä se korruptio sieltä lopu hallintoa vaihtamalla. Aivan kuin se olisi vain pari ihmistä, jotka siellä korruptiota harrastaa.
Minä en suuremmin pelkää mitään niistä tulevaisuuksista, mitä tästä voi seurata. En, vaikka se tappaisi minut. Minä en tarvitse turvatakuita, hyviä suhteita naapuriin tai mitään muutakaan.
Sen sijaan jos joku väittää oman kantansa edustavan totuutta asiassa, jossa moiset rakennetaan lähinnä toimittajien ja poliitikkojen kautta ja surutta argumenttivirheitä körmyyttäen, se ei ole minulle yhdentekevää, sillä pidän sitä valheena.
Kuvauksesi tapahtumista ei ole mikään salainen vaiettu näkökulma Ukrainan tapahtumista, vaan ihan justiinsa se kuva, minkä olen iltapäivälehtiä lukemalla saanut.
Ainut, mihin en ole törmännyt missään, on kuka oli se tyyppi, joka tunnisti Maidanin tarkka-ampujat venäjäläisittäin venäjää puhuviksi ja millä hän sen todisti.
Mistä tarkistaa se asia?
Sen kuulin kyllä todella nopeasti (mm. Viron ulkoministerin puhelusta), että ne olivat kuulema Ukrainan uusnatsit, mutta siinäkin lähde oli vähän epävarma eikä hän muutenkaan mitenkään olisi voinut ruumiista päätellä minkälaisella aseella ihmisiä oli ammuttu.
Mutta kuka siitä räiskinnästä hyötyi (poliittisesti)? Se, joka niin teki, on todennäköisin syypää niihin ammuskeluihin.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin yksi silminnäkijä joka näki itse tarkka-ampujia toiminnassa on norjalainen Hans-Wilhelm Steinfeld, kokenut NRK:n (Norjan Yle) Moskovan kirjeenvaihtaja, joka asui hotelli Ukrainassa Maidanin tapahtumien aikana. Hän on kertonut että parvekkeeltaan näki suoraan hallitusrakennusten ja presidenttihallinon rakennusten katoille joista tarkka-ampujat ampuivat mielenosoittajia. Hän näki myöskin että näitä rakennuksia suojasivat Berkutin panssaroidut ajoneuvot. Hänen kuvausryhmäänsä kohti ammuttiin myöskin. Tästä tapahtumasta hän on myöskin kertonut Fredrik Skavlanin talkshowssa joka lähetettiin Yle Fem kanavalla joskus syksyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni kirjoituksessa keskeistä on näkemys, jossa Ukrainan sisäiset ongelmat rakentuvat ensisijaisesti korruption varaan. Pienissä piireissä ajetaan omia etuja yhteisen hyvän kustannuksella. Valtion yritykset vaikuttavat olevan keskeisessä roolissa Ukrainalaisessa ”Sulle, mulle” leikissä.
Suomessa on kai vähän korruptiota, ainakin Suomalaisena on mukava ajatella niin. Varmasti ainakin vähemmän kuin Idän suunnassa. Mutta onkohan laput silmillä? Suomen kansa on niin erilaista kuin muualla? Meidän kulttuurimme on vähemmän korruptioon taipuvaista? Valta on keskimäärin lähempänä kansaa kuin useimmiten?
Mielestäni näistä korruptiokuvioista tulee mieleen myös lievempiä kotimaisia tapauksia. Kuka niistä tuulivoiman syöttötariffeista päättää ja hyötyy? Kenen etuja ajetaan kuntien valtuustoissa ja hallituksissa? Miten poliittisia virkanimityksiä tehdään? Missä puolueiden välisen valtataistelun ja korruption raja kulkee kun nimitetään jäsenkirjan perusteella virkamiehiä asemiinsa? Ketkä poliitikoista ajavat omia etujaan ja lipsuvat hyvästä tavasta tai periaatteista?
Minusta sen lisäksi että Suomalaisittain on hyvä arvostaa rehellisyyttä ja lahjomattomuutta, konkreettiset työkalut ja keinot korruption ehkäisemiseksi ovat tarpeen. Jotenkin sellainen negatiivinen kehityssuunta pitäisi pyrkiä välttämään.
Voiko poliittiset virkanimitykset selvästi eritellä pätevyyteen perustuvista nimityksistä? Siten että kyseessä on aina selvästi jompikumpi, eikä tarvitse arvuutella? Pitäisikö jääviyskäytäntöjä kehittää sekä kunnallisessa että valtiollisessa päätöksenteossa?
Mitä ovat sellaiset konkreettiset lait, toimeenpiteet tai virastojärjestelmät, jotka vähentävät korruptiota ja kähmintää?
Ilmoita asiaton viesti
Kysyit konkretiaa, ja ehdin nyt omasta puolestani heittää tähän väliin tämän:
Ukrainan hallitukseen otettiin Georgiasta nuorenpuoleinen naisministeri, Eka Zguladze. Tässä jutussa on kerätty ne pointit, joilla hän kertoo Georgian korruptoineen poliisi- ja oikeuslaitoksen siivoamisesta vaihe vaiheelta. Ilmeisesti on jopa toiminut, ainakin kansalaisten luottamus on jo varsin korkealla :). Juttu on aika tuore:
http://euromaidanpress.com/2015/01/22/15-steps-for…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, asiakeskeinen ja analyyttinen kirjoitus. Porin trolli ei näihin uskalla kommentoida, vaan kaihtaa asiapitoista debattia, koska ei voi sulkea trollauksesta huomauttelevia ulos.
Ilmoita asiaton viesti
Sinäpä sen sanoit.
Ilmoita asiaton viesti
ammuttiin sieltä no mistä..tarkoin vartioidun hallinto rakennuksen katolta..ja mikä tekee asian tosi oudoksi on se että ammuttiin sekä oman hallinnon virkamiehiä kadulle kuin myös kapinoivaa ihmis massaa..tarkoitus oli saada täysi kaaos missä olisi sitten hivuttamalla otettu valta venäläis mielisille..ja ei ole vieläkään uhkä ohi..hetken päästä on taas kaduilla ihmisiä vaatimassa nopeampia uudistuksia ..ja tätä tilaisuutta tulee käyttämään venäläis mieliset omien etujensa ajamiseen…eli..agitaattorit…maksetut ihmiset soluttautuneet kaikkiin mahdollisiin hallinnon/viestinnän tasoihin mistä murentavat hallintoa..
mielipide muokkausta..olisiko joku voinut kaksi vuotta aikaisemmin ajatella mitä krimille tapahtui….nyt tämä tapahtunut on poljettu kaiken muun loan alle…eli kukaan kait enään ajattelekaan että krimi on ukrainan rajojen sisäpuolella ..kuin myös itä ukraina.. mitä hallinnoi nyt nämä venäläis mieliset kaupunki ja kylä päälliköt..
Ilmoita asiaton viesti
1970-luvulla Suomessa julkaistiin Solzenitsynin Vankileirien saaristo. Tästä syntyi kiivasta keskustelua. Neuvostoliiton ihailijat vaativat ”todisteita”: antakaa näyttöä! ei meillä ainakaan ole tietoa mistään keskitysleireistä Neuvostoliitossa! Monet neuvostomaassa matkustaneet kertoivat, että eivät he ole nähneet mittän leirejä, joten ei niitä sitten ole. Tietenkään meillä ei ole todisteita Maidanin venäläisistä tarkka-ampujista, tai itä-Ukrainan venäläisistä sotilaista, koska ei ole vapaata kulkua sinne minne haluamme, ja operaatiot voidaan salata. Eihän Hitlerin Saksassakaan tavallinen solttu tai perheenäiti tiennyt keskitysleireistä. Tämä salailu ja valehtelu on olennainen osa neuvosto-venäläis-mongolilaista kulttuuria. Jos ette usko kuunnelkaa Vladimirin Vysotskin lauluja, suuri neuvostoliittolainen taiteilija.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyn vaan, miten Suomen liittyminen Natoon auttaisi Ukrainaa selviämään nykyisestä sekasortoisesta tilastaan ?
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun taas puhutaan naatosta, niin onkos aatosta, minkä oli hintainen, kertauksen vuoksi ajan pintainen?
Muistaakseni 40 joonaa jos pulittaa, sillä hornetilla mukavasti maaliin tulittaa. Kalustomme päivityksen tason säilytämme, huoletta kissan ulos aamulla päästämme.
Tästäkin joku taatusti poroiset nokkaan rykii, ja perhepurkin beetasalpaajaa kuonoiseen nykii.
Voih voih.
Ilmoita asiaton viesti